Uudet perunat goes cocktail

Minun perheeni ruokanirsous ja ennakkoluulous on jotain ihan käsittämätöntä. Myös Siskonlapset ovat jo kunnioitettaviin kuuden ja kymmenen vuoden ikiin päästyään ehtineet omaksua tämän sukurasitteen. Allekirjoittaneen ruoista heille kelpaa kauralastujen lisäksi ainoastaan spagetti jauhelihakastikkeella - tosin silloinkin vasta, kun heidät on saatu vakuutettua siitä, ettei siinä ole chiliä TAI suklaata (?!)

Luulin jo noihin ruokavammoihin tottuneeni, kunnes Siskon tuorein tunnustus veti kuitenkin pakan ihan sekaisin. Hän ei voi sietää uusia perunoita.

Kyllä - noita keskikesän herkkuja, joiden saapumista kaupanhyllyille itse odotan kuumeisesti enemmän kuin mitään muuta.

Niin hyviä kuin ne ovatkin keitettynä sen klassisen voinokareen ja sillin kanssa, niin ehkä jopa parempia ne ovat paahdettuina. Joskus jollain tyttöjen mökkireissulla muistan jonkun valelleen niitä grillimaustetulla öljyllä ja heittäneen ne grilliin. Ja hyvä olivat silloinkin.

Nämä perunat paahdettiin uunissa rapsakoiksi viinipullon kanssa nautituiksi cocktail- paloiksi - kovin espanjalaisella twistillä. 

Harjaa perunat, halkaise kahtia ja pyörittele oliiviöljyssä, reilussa suolassa ja pippurissa. Paahda 200-asteisessa uunissa kunnes kypsiä ja ulkopinnaltaan vähän väriä saaneita ja rapsakoita - koosta riippuen n. 30-40 minuuttia. Halutessaan perunoiden kaveriksi uuniin voi heittää myös muutaman rosmariininoksan tai valkosipulinkynnen. 

Ensimmäisen erä versioitiin klassisen tapas-annoksen (ja blogissakin tehdyn) Pulpo a la Gallegan, galicialaisen mustekalan hengessä. Mustekalan keitin (nämä olivat pieniä, joten 40 minuuttia riitti) ja leikattuani lonkerot palasiksi pyörittelin ne vielä pannussa valkosipuli-pimento- öljyssä ja tarjoilin majoneesin kanssa. 

Suomessa noita voi muuten kalastella ainakin suurempien supermarkettien pakasteosastolta, josta löytyy italalaisia raakana pakastettuja kokonaisia mustekaloja puolen kilon pakkauksissa (sama valmistaja kuin sillä valmiilla äyriäismixillä, jota Endalada Rusaan käytettiin!)

Kovin espanjalaisissa tunnelmissa jatkettiin, ja tuunattiin seuraava erä latva-artisokalla ja chorizolla. Tähän kannattaa käyttää nitä öljyssä säilöttyjä suolaveteen säilöttyjen sijaan. Mikäli ne ovat kovinkin kookkaita, puolita ne ennen chorizon kanssa seivästämistä.

Myös se puolipakollinen silliversio sai espanjalaisen ilmeen - käytin näihin niitä itsetehtyjä boqueroneseja. Ja kyllähän ne ehkä parhaita olivat. Mihinkäs se tiikeri raidoistaan...