Betlehem - elämää muurin varjossa

* * * 

For English please see here

* * * 

Betlehem. Ellei satu olemaan kovan luokan kristitty ja Jeesuksen jalanjäljissä matkaileva pyhiinvaeltaja, ei kaupunki vierailijalle kovinkaan paljoa tarjoa. 

Vain lyhyen matkan päässä Jerusalemista sijaitseva Betlehem tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tutustua yhteen Lähi-idän konfliktin konkreettisimmista symboleista: muuriin.

Betlehemissä sijaitsee checkpoint 300, Länsirannan vilkkain rajanylityspiste. Palestiinalaiset tarvitsevat sen läpi kulkemiseen luvan, joita on olemassa erilaisia. Osa mahdollistaa työnteon Israelin puolella ja oikeuttaa rajanylitykseen arkipäivisin tiettyyn kellonaikaan saakka. Osan turvin on mahdollista käydä Jerusalemissa perjantairukouksessa. 

Israelilaisille ja kansainvälisille raja on auki vuorokauden ympäri, joka ikinen päivä.

Israelin ja Länsirannan toisistaan erottavan muurin rakenne vaihtelee alueittain. Joissain paikoin se on pelkkää rautalankaa, toisissa monimetrinen betonirakennelma kuten Betlehemissä. Muurissa sinällään ei ole mitään kyseenalaista tai laitonta - millä tahansa maalla on oikeus rakentaa sellainen omien rajojensa ympärille.

Tässä tapauksessa ongelma on kuitenkin se, että muuri ei noudata vuoden 1949 aseleporajaa, vaan ulottuu palestiinalaisalueille, paikoin estäen palestiinalaisten kulun esimerkiksi omille mailleen. 

Muurista on tullut Israelin harjoittaman politiikan ja miehityksen symboli. Sille on monia nimiä, joista apartheidmuuri on yksi. Työskennellessäni aikoinani Hebronissa, kävin keskustelun etelä-afrikkalaisen, apartheid-ajan kokeneen mustan kollegani kanssa. 

Israelin tilannetta kuulee usein verrattavan tuolloiseen Etelä-Afrikkaan, mutta hänen näkemyksensä oli paljon synkempi. Hitaasti hän pudisti päätään. "Ei. Kyllä tämä on paljon pahempi". 

Muuri on paitsi miehityksen, myös palestiinalaisen vapaustaistelun symboli. 

Siitä on tullut jättimäinen vieraskirja, johon ihmiset ympäri maailman - minä mukaanlukien - jättävät viestejään. 

Osan kädenjälki on välittömästi tunnistettavissa...! Kyllä, Banksy was here.

PS. Vielä ehdit osallistua Palestiinan-tuliaisten arvontaan! Aikaa on vielä huomiseen saakka!

* Tätä kirjoitettaessa soi John Farnham: You're the voice *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Illallinen Spisissä sekä menovinkki helmikuulle: Kaartin Kut6nen

* * * 

For English please see here

* * * 

Aloitimme Kissabloggarin kanssa muutama viikko sitten tämän vuoden kierroksen Helsingin ravintoloissa. Muiden viettäessä vegaanihaastetta, tipatonta tammikuuta ja ties mitä kohtuutta ja luopumista korostavaa teemakuukautta me potkaisimme uuden vuoden käyntiin Spisin pitkällä maistelumenulla (77€)  viinipaketteineen (40€). 

Odotukset illalle eivät olleet ihan vaatimattomammista päästä, vaan eipä siihen ollut kyllä syytäkään: valittiinhan Spis vuonna 2015 koko maan parhaaksi ravintolaksi. 

Vaatimattomuus on tosin sana, joka kuvaa tämän pienen, alle 20 asiakaspaikkaa käsittävän ravintolan ulkomuotoa. Vaalealla puullaan ja paljaalla kiviseinällään se ei todellakaan turhia koreile. 

Eikä kyllä koreile tässä paikassa mikään muukaan. Kaikki on hillittyä, hallittua ja vähäeleistä. Eli kaikkea, mitä me emme. 

Ravitsemusliikkeitä on tässä osoitteessa ollut jo useamman sukupolven ajan, tiedettiin meille kertoa. 

Alkuun otimme lasit kuohuvaa: ranskalaista erinomaista puolikuivaa rosé-skumppaa: FRV100 Jean-Paul Brunilta (10€/ lasi). 

Ihastuimme myös Spisin astiavalikoimaan - katsokaa nyt noitakin laseja!

Sen kanssa tuotiin mannapuuroa. Sellaisessa muodossa, että minäkin tykkäsin. 

Toinen keittiön tervehdys oli sekin varsin herkkä annos: pikkelöityjä kasviksia. 

Kasvikset on täällä muutenkin nostettu alipalkatun statistin roolista puherooliin, eikä esimerkiksi lihaa nähty kuin yhdessä annoksessa. Halutessaan menun saa myös kokonaan vegenä.

Ensimmäinen ruokalaji juhlisti sieniä, upein syvin maanläheisin mauin. 

Spisin viinilista on mielenkiintoinen ja pientuottajista koostuva. Illan viinit olivat personaallisuudessaan  yllättäviäkin ja tarjosivat viihdyttävän makumatkan nekin. 

Paikan itsetehdyistä leivistä ei näköjään ehtinyt tallentua mitään muita kuin muistikuvia, mutta todella hyviä nekin. Niiden kanssa tarjoiltu voi myös - sekin kirnutaan täällä joka aamu ihan itse. 

Seuraavaksi iloiteltiin punajuurilla. Annoksen tähdiksi nousivat kuitenkin auringonkukansiemenistä valmistettu upea maapähkinävoimainen tahna ja crumble. 

Seuraavaksi lava annettiin sipulille eri muodoissa. Juustovammani oli otettu hyvin huomioon...

... vaan miten kävikään? Västerbotten-juustoa muutamassakin eri olomuodossa sisältänyt annos viekoitteli minut niin mennessään. että seuralainen joutui jakamaan omansa minun kanssani. Etenkin nuo samaan aikaan täyteläiset ja ilmavat juustovaahtopallerot saivat minut huokailemaan tavalla, johon juusto ei ole vielä koskaan kyennyt.

Seuraavaksi pääroolin sai kaali. Lempeitä, hyvin suomalaisia makuja. Seuralaisen mielestä jopa niin lempeän suomalaista, että alkoi kallistua jo tylsän puolelle.

Puffatut ohrahelmet aion adoptoida myös omaan keittiööni.

Seuraavassa annoksessa sen sijaan ei ollut mitään tylsää tai mitäänsanomatonta. Upeasti kypsennetty kampasimpukka oli jätetty rohkean raa'aksi ja suorastaan suli suussa. Sitä saatteli palsternakka eri muodoissaan sekä täydellisen suolainen bisque. 

"Tuonne kun pääsisi uimaan", huokaisi seuralainen. "Tuota kun saisi vielä seuraavat kolme annostakin"", haaveilin puolestaan minä. 

Mm. kuusenkerkkää sisältänyt väliraikaste sai molemmat kaihoisasti miettimään Ragun jälkiruokaa viime vuoden Taste of Helsingissä. Vieläkin se säväyttää. Esimerkki siitä, että hyvään ruokaan sijoittamisella on pitkäkestoinen tuotto. 

Vasta tässä vaiheessa iltaa nähtiin illan ensimmäinen ja ainoa lihaa sisältävä annos: pohjoisille mauille kunniaa tekevä tulkinta poronkäristyksestä. Hitaasti yltiöpitkään haudutettua pororagua, poron sisäfilettä, puikulaperunaa, haudutusliemestä redusoitua kastiketta ja puolukkatomua. 

Seuralainen ei porosta edes pidä, mutta tämä vei mennessään. Itse olen kasvanut juurikin siellä pohjoisessa ja voin kertoa, etten ole siellä mitään vastaavaa kokenut. Huumaantueena ylistimme annosta meitä tervehtimään saapuneelle keittiömestarille, joka varusti meidät kotiinlähtiessämme vielä annoksilla tuota kastiketta. Ajattelin viedä oman vakuumipussini lääkäriin ja pyytää sen suonensisäisesti. 

Tässäkin kohtaa viinisuosituksessa oltiin onnistuttu erinomaisesti. Viinien kaadot ovat muuten maltillisia ja viinipaketin hinta on sen sisältämien viinien laadun ja persoonallisuuden huomioonottaen todella kohdillaan. 

Esijälkiruokana ihastelimme tätä yksinkertaiselta näyttävää, karamelisoidusta päärynästä ja voin teosta ylijääneestä herasta koostuvaa pilveä.

Se ihan oikea jälkiruoka oli perunaleivos. Jonka funktiota jälkiruokaleivosten perheessä en ole koskaan ymmärtänyt. Se on vähän niinkuin se jo edesmenneiden kaukaisten sukulaisten adoptoima jälkeläinen, joka vain velvollisuudentunnosta kutsutaan serkun häihin. 

Vaan tämä oli jotain ihan muuta. Liki toffeisen tiivis, sitkeäntäyteläinen koostumus sai hyvää boostia mm. tyrnin kaltaisista raikastavista elementeistä.  Tämä leivos pääsisi sinne häihin vaikka bestmaniksi. 

Jälkiruokaviinikin oli Uudesta Seelannista. Ja upeaa. 

Kaikkea vähäeleisyyttä vasten ennen laskua tuotujen makeisten tarjoiluastia, jättimäinen legopalikka oli varsin hilpeä veto. 

Kahvin kohdalla löytyi taas syytä astiakateuteen. Sen kaveriksi otimme vielä tarjoilijan suosittelemaa, aikaisemmin Olvadoksen nimellä tunnettua ahvenanmaalaista omenaviinaa. 

Erinomainen esimerkki siitä, että kun palvelu pelaa näin sujuvasti ja juuri sopivan tuttavallisesti ja sali osaa markkinoida tuotteitaan ammattitaitoisesti, asiakas viihtyy. Ja ostaa lisääkin. Ilomielin.

Kevään aikana lähdetään muuten Ahvenanmaalle tutustumaan tämänkin paikallisen erikoisuuden saloihin!

Onko Spis tuttu paikka teille? Mitä siellä on tykätty?

Siltä varalta, että Spis ja Kaartinkaupungin ravintolatarjonta on vielä sinulle tuntematonta aluetta, tarjoaa helmikuu vastustamattoman tilaisuuden ottaa koko kaupunginosa kulinaarisesti haltuun. Silloin nimittäin starttaa Kaartin Kut6nen, eli kuuden naapuruston ravintolan safari. 

Lähdöt ovat 3. 4. 10. sekä 12.2. klo 17.45 ja mukana ovat Spisin lisäksi Ragu, Juuri, Emo, Pompier ja Pastis. Liput gurmeeturneelle maksavat 100  €/ hlö ja sillä saa 4 tunnin opastetun kierroksen sekä kuuden ruokalajin menun juomineen. Hinta on siis enemmän kuin kohdillaan - eihän tuosta voi kuin hauskaa tulla!

Liput saat hankittua suoraan siitä ravintolasta, mistä haluat oman kierroksesi alkavan. Älä silti huoli: joka kierroksen sisältämä menu on samanlainen, joten mistään et jää paitsi. Meillä on liput 10.2. Ragusta alkavalle kierrokselle - liity siis vaikka meidän seuraamme! 

(Siltä varalta, että jollekin on vielä blogissakin nähdyn illallisen tai Taste of Helsinki-orgioiden fiilistelyjen jälkeen epäselvää: Ragu on se ravintola, jota illallispaikkaa Helsingistä etsiville aina nykyään ensimmäisenä suosittelen!) 

Täältä löydät blogin aikaisempia tunnelmia mukana olevista ravintoloista:

- Ragu

- Juuri

- Emo

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Maqluba, Palestiinan kansallisruoka - kana-riisipaistos

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos hepreankielen taitoni on vähäinen, on arabiani käytännössä olematonta. Eipä sillä ole juurikaan ollut väliä - työskennellessäni Länsirannalla paikalliset kuuntelivat kärsivällisesti haparoivia kommunikointiyrityksiäni vain päästäkseen kysymään, kuinka vanha olen ja olenko naimisissa.

Koko Tunisian-aikani merkityksellisimmän dialogin kävin puolestaan kerran kotimatkalla taksikuskin kanssa. Tieltä pientareelle katolleen suistunut auto oli houkutellut paikalle todennäköisesti kaikki Tunisin taksikuskit pohtimaan tapahtunutta. Sayaara, taksikuski osoitti autoon viitaten. Sayaara maqluba. Jälkimmäisen sanan ymmärsin minäkin ja pontevasti nyökyttelimme toisillemme. Sayaara maqluba - ylösalaisin auto. 

Maqluba tarkoittaa ylösalaisin ja se on Palestiinasta kotoisin olevan, muihinkin arabimaihin kotituneen perinneruoan nimi. Nimi tulee siitä, että padassa kypsennyksen jälkee se kumotaan tarjoiluvadille. 

Kuten kaikilla maailman perinneruoilla, jokaisella perheellä on tähän oma reseptinsä. Tiedustellessani sitä minut Hebronissa adoptoineelta palestiinalaisperheeltä käytiin aiheesta seuraavanlainen keskustelu:

- Mitä siihen tulee?

- Riisiä, kanaa, sipulia, paprikaa ja munakoisoa. 

- Niin, niin, mutta kuinka paljon? 

- No niin paljon kuin haluat! oli hölmistynyt vastaus. 

Noudattakaa siis vapaasti edellämainittua ohjeistusta... tai käyttäkää tätä toisen palestiinalaismamani maqluban perusteella syntynyttä ohjetta. Variaatioita on lukemattomia: vihanneksina voi käyttää melkein mitä tahansa, kanan voi korvata lampaalla tai jättää halutessaan kokonaan poiskin. 

Neljälle - kuudelle

Maqluba - palestiinalainen kana-riisipaistos:

3 dl riisiä

öljyä paistamiseen

1 tl bokharat-mausteseosta
1 tl kurkumaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1 iso sipuli, ohuelti siivutettuna
1 kukkakaali, kukintoihin leikattuna

1 pkt (6 kpl/ 800 gr)  kanan (marinoimattomia) reisipaloja

8 dl kanalientä

suolaa, pippuria

Tarjoiluun: 3/4 dl paahdettuja pinjansiemeniä

Liota riisiä puoli tuntia ja huuhtele. Valmistele sillä välin muut ainekset: kuori ja suikaloi sipuli ja paloittele kukkakaali. Pyyhi kanan pinta kuivaksi. 

Kuullota muutama rkl öljyä padassa ja paista kukkakaalia kunnes se on saanut hieman väriä ja pehmennyt. Suolaa ja pippuroi. Siirrä syrjään. 

Lisää pataan öljyä ja kuumenna. Kuullota sipulia, kunnes se on läpikuultavaa. Suolaa ja pippuroi ja siirrä syrjään odottamaan. 

Kuumenna lisää öljyä ja lisää pataan sitten mausteet. Pyöriteltyäsi niitä hetken aikaan lisää kanat. Ruskista molemmin puolin, suolaa ja pippuroi ja lisää pataan sitten kanaliemi. Keitä kannen alla kunnes kanan on kypsää - 30-40 minuuttia. 

Valuta kanaliemi, mutta älä heitä hukkaan. Asettele sipulirenkaat padan pohjalle, sen päälle kanapalat ja sen päälle kukkakaali. Kaada päällimmäiseksi kerrokseksi valutettu riisi ja sitten varovasti kanaliemi. Peitä ja jatka kysentämistä miedolla lämmöllä kunnes neste on imeytynyt riisiin ja se on kypsää, eli toiset 30-40 minuuttia (tarkista välillä että nestettä on tarpeeksi ja lisää sitä tarvittaessa).

Siirrä liedeltä ja anna levätä kymmenisen minuuttia. 

Kun maqluba on valmist, kumoa se varovasti isolle lautaselle ja ripottele päälle pinjansiemenet. Tarjoile turkkilaisen jogurtin kera. 

PS. Maqluban irakilaista versiota on puolestaan tehty Kokit ja Potit- blogissa, kannattaa käydä kurkkaamassa sekin!

PPS. Ethän unohda myöskään palestiinalaismamojeni tuliaisarvontaa! 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!

Women in Hebron - naisosaamista Länsirannalta

* * * 

For English please see here

* * * 

Hebronin ahdinko on johtanut tilanteeseen, jossa naiset ovat pyrkineet ottamaan entistä enemmän vastuuta perheen taloudesta ja leivän pöytään tuomisesta. 

Vanhasta kaupungista löytyvä Women in Hebron- kollektiivi on tästä erinomainen esimerkki.

Vuonna 2005 perustettu kollektiivi on myös osoitus siitä, että vaikka Hebron on Länsirannan kaupungeista niitä konservatiivisimpia, eivät naiset täälläkään ihan yksioikoisesti alistettuja ole. 

Iskulause, joka tuotteissa toistuu on "Men can do something, women can do anything". Kyllä miehetkin johonkin pystyvät, mutta naiset, ne kykenevät kaikkeen. 

Yrityksen takaa löytyvät sisarukset Leila ja Nawal, rautaiset naiset (ja vanhan kaupungin paras tietotoimisto). Heidän pieni kauppansa toimii monien kaupungissa toimivien vapaaehtoisten ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen edustajien tapaamis- ja kuulumisten vaihtopaikkana. 

Kävellessäni sisään viiden vuoden tauon jälkeen lensi Leila kaulaani. Teepannu meni saman tien tulille, aivan kuin edellinen kerta olisi ollut vasta eilen. "Mitä teet huomenna? Menetkö Idnaan? Täytyyhän sinun Idnaan mennä! Minä soitan tytöille, että laittavat maqloobea sinulle!"

Niin, Leila tekee myös Länsirannan parasta maqloobea - siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Yritys on jonkin verran saanut myös mm. konsulaattien tukea, mutta tiukassa toimeentulo on. Ei sillä että nämä naiset antaisivat senkään lannistaa heitä - heitä ei helpolla lannisteta. 

Leila esimerkiksi päätti aikoinaan oppia englannin kielen voidakseen paremmin kommunikoida Hebronin kansainvälisen yhteisön kanssa. Hänen miehensä ei ajatukselle lämmennyt ja kerta toisensa jälkeen repi hänen oppikirjansa. Mutta Leilapa teippasi sivut takaisin kokoon ja jatkoi. Vähän se mies vieläkin kulmien alta murahtelee, mutta kyllä hänen katseestaan näkee, että ylpeä hänkin vaimostaan on. 

Nawal kiertää tätä nykyä maailmaa kertomassa tuotteistaan ja tarinasta niiden takana: periksiantamattomuudesta ja toivosta.

Yksi liikkeessä myytävistä tuotteista ovat perinteiset palestiinalaiskaavut, joiden etumusta koristaa paikallisten naisten käsin tehty ristipistokirjailu. Tyypillisesti naisten mekkojen värit ovat kertoneet, mistä päin Palestiinaa he ovat. Punamusta esimerkiksi on Ramallahille tyypillinen väritys, tuo kirjava taas Hebronille. 

Muutama vuosi sitten Nawal avasi Hebronin lähellä sijaitsevaan Idnan kylään työpajan, jossa kudotaan lisäksi upeita paksuja villamattoja. 

Palestiinan lipun värit toistuvat tuotteissa kautta linjan. 

Kokopäiväisesti yritys työllistää viitisen naista, osa-aikaisesti yli sata muuta. 

Idnasta löytyy lisäksi lastentarha, joten lastenhoito-ongelmatkaan eivät muodostu ongelmaksi naisten työssäkäynnille. 

Taidokkaista ristipistotöistä valmistuu kaikkea mahdollista tyynynpäällisista iPhone- ja tablettikoteloihin. 

Tuotekehittely on jatkuvaa ja naisten käsissä myös keffiyeh'n eli palestiinalaishuivin kuosi taipuu uusille urille.

Tuotteita voi ostaa myös Women in Hebronin nettikaupasta. Kolmelle onnekkaalle on tosin luvassa tuliaisia ihan muutenkin, sillä on taas arvonnan aika!

* * * 

Mikä on ollut kuluneen Israelinreissun postauksien parasta antia? Mikä tähän mennessä nähdyistä kohteista kiinnostaisi sinua eniten vai tuntuuko Lähi-itä lomakohteena liian hurjalta?

Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta. Arvonta suoritetaan 1.2.2016 - muista siis jättää vastauksesi yhteyteen sähköpostiosoitteesi ja maininta siitä, minkä värisen pussukan haluaisit voittaa.

* * * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!