Helmikuun ruokahaasteen voittaja

Kisa oli yllätävän(kin) ylivoimainen ja voittajaksi suoriutui vegaaniherkullaan... Sokerivaltakunta!

Kakkoseksi selvisi Onko nälkä- blogi ja jaetun kolmannen sijan saavuttivat YYAn voimin

From Georgia with love
Ja kaikkea muuta
Kotitalouskerho

Helmikuun ruokahaaste: aanestys Selection Votes  Siskot kokkaa: Luumuinen kesakurpitsasalaatti  2% 1  Onko nalka?: Sitruunapastaa ja paistettua kesakurpitsaa  9% 5  From Georgia with love: Kesakurpitsa-mustapapuchili  5% 3  Ja kaikkea muuta: lammin kesakurpitsa-couscoussalaatti  5% 3  Appelsiineja ja hunajaa: Kesakurpitsapiirakka  2% 1  Sokerivaltakunta: Kesakurpitsat vegaaneille  64% 35  Viva Ciabatta: Kesakurpitsapizza  4% 2  Kulinaarimurut: Kesakurpitsainen pastasalaatti  2% 1  Kotitalouskerho: Hienostuneet kesakurpitsa-appelsiinimuffinsit  5% 3  Toinen jalka Italiassa: Zucchine alla Parmigiana  0% 0  Hayley's Cuisine: Broileri-kesakurpitsa-bulgurvuoka  0% 0  Keittiossa, kotona ja puutarhassa: Lammin fetasalaatt  2% 1  55 votes total  pollcode.com free polls

Jäämme innolla odottamaan siis seuraavan haasteen teemaa...!

Onnea voittajalle ja kiitos osallistuneille!

Ja tässä voittajalle...

Salvador Dalin spagetti

Mikään erityisen omaperäinen tai kovinkaan luova kokkihan en ole. Pyörää ei tässä keittiössä tulla keksimään (me tilaamme suosiolla taksin). Joten tämä voi hyvinkin olla koko elämäni ainoa omaperäinen idea. Ja on se aika nerokas.

Nimetään tämä nyt sitten vaikka Salvador Dali- spagetiksi kunnianosoitukseksi tuolla Espanjan omalle pojalle, joka oli väliin nerokas. Aina kun ei ollut hullu. Nimi sopii jo senkin takia, että hänen töissään se mitä näkee, ei läheskään aina ole totta. Niin tässäkin. Tämä näyttää lihapullaspagetilta, mutta sitähän se ei ole. 

Ruoka syntyi vahingossa Tunisissa asuessani. Tuolloin lauantai-aamun traditiohini kuului reissu Tunisin keskustorille, josta ostin tuoreet kalat, äyriäiset, vihannekset ja merguez-makkarat seuraavalle viikolle. Kotiin tultuani kaadoin itselleni kylmän lasin rosé- viiniä ja aloin kokkaamaan lounasta. Äyriäisvalikoima torilla oli mahtava, ja väistämättä silmät söivät aina enemmän kuin maha (tai pakastin) jaksoi vetää. Mustekalaa söin sielläkin paljon, ja kerran mustekalarenkaita leikatessani olin ajatuksissani vain jatkanut leikkaamista. Tuloksena oli yhtenäinen mustekalanauha. Leikkasin sen sitten vielä ohuemmaksi ja paistoin pikaisesti pannulla ja kas, hiilariton spagetti oli syntynyt.

Tunisissa söin tätä joko pannulla pikaisesti paistettuna muiden torilta tuliaisina tuotujen merenherkkujen kanssa tai lammasmerguezista, sipulista, vihreästä paprikasta ja kermanokareesta tehdyn kastikkeen kanssa (tähän reseptiin palataan myöhemmin). Tänään tein mukaan katkarapupullia tomaattisessa äyriäisliemikastikkeessa. Ja iiks. Herranjumala että olikin hyvää. 

Käytin tähän sellaisen 20 cm x 8 cm mittaisen mustekalan (kalamarin?) ohueksi nauhaksi saksittuna. Pienemmistä tulee ohuempaa (ja ehkä hieman mureampaa nauhaa, mutta niitä tarvitsee sitten enemmän. Yhteen annokseen menneestä mustekalasta tuli n. 1,5 desiä sitä nauhaa) Jos kokonaisia mustekaloja ei ole saatavilla, toki voisi käyttää myös niitä renkaita. Siinä tapauksessa ne kannattaa leikata terävällä veitsellä ohuemmiksi ja halutessaan auki.

Mustekalaa kokatessa täytyy aina muistaa, että se tulee kokata (koostakin riippuen) joko tosi nopeasti tai tosi pitkään. Tässä annoksessa sen voi joko keittää runsaasti suolatussa kiehuvassa vedessä muutaman minuutin tai paistaa pikaisesti öljytilkassa pannulla. 

Tein kalapullat niistä hehkuttamistani jättikatkaravuista, mutta toki niihin voi käyttää niitä normikokoisiakin - kunhan käytetyn määrän tilavuus on sama, eli tässä annoksessa sitä oli hakkeluksena n. 2,5 dl. Pullia tulee koosta riippuen 9-10.

Kahdelle

Katkarapupullat

10 todella isoa jättikatkarapua

1/2 (reilu) tl raastettua sitruunankuorta

1 reilu rkl ruoho- tai kevätsipulia hienonnettuna 

1 reilu rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna

1/2 tl chiliä hienonnettuna 

(säädä käyttämäsi chilin tulisuuden mukaan)

3 reilua rkl leivänmuruja

1,5 rkl paseerattua tomaattia

1,5 rkl vettä

suolaa, pippuria

Sekoita paseerattu tomaatti ja vesi ja sekoita leivänmurujen kanssa. Anna turvota hetki.Lisää sitten seokseen hienonnetut katkaravut (itse hakkasin ne ihan veitsellä kamikaze-sushikokin tyyliin, mutta varmaan myös jotain konetta voi käyttää), sekä muut ainekset. Siirrä kylmään lepäämään kunnes .

Kastike

1/2 pieni sipuli hienonnettuna

1  tl paprikajauhetta

1 tl raastettua appelsiininkuorta

1/2 tl inkivääriä

1/2 tl hienonnettua chiliä 

(säädä taas käyttämäsi chilin tulisuuden mukaan) 

1/2 tl valkosipulia

1/2 tl tomaattipyrettä

2  dl paseerattua tomaattia

2  dl äyriäislientä 

loraus valkoviiniä tai sherryä (tai sitruunamehua)

suolaa, pippuria

Kourallinen persiljaa

Kuumenna tilkka öljyä pannussa. Lisää sipuli, appelsiininkuori, inkivääri, valkosipuli, chili ja paprikajauhe. Anna freesaantua kunnes sipuli on läpikuultavaa ja pehmeää. Lisää loraus valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Kaada sitten pannuun äyriäisliemi ja paseerattu tomaatti. Anna porista hetken aikaa ja mausta.  Pyörittele nyt ne katkarapupullat.

Pyörittele katkarapumassasta samankokoisia pyöryköitä (hieman öljytyt kädet auttavat, sillä massa on hieman tahmeaa, joskin on helpommin muovailtavissa jäähtyneenä) ja pudota kastikkeeseen kypsymään. Käsittele varoen, sillä rakenne on hauraampaa kuin lihapullissa.

Kypsennä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. 

Kypsennä mustekalaspagetti, joko pannulla tai kiehuvassa vedessä. Asettele lautaselle ja kaada kastiketta päälle. Ripottele päälle persiljaa ja anna mennä.

Niin, ja toki tuota kastiketta voi syödä ihan tavallisenkin pastan kanssa...

Tee se itse- äyriäisliemi katkaravuista

Koska nyt (taas) kokkaan paljon jättikatkarapuja, niin turhanhan se olisi mitään hyvää haaskata! (Onko se sitten mikään ihme, että nuo kulmakunnan kulkukissat sitten päivystävät tuossa terassilla...) Niinpä keittelen kuorista lientä. Pidän sen ihan old schoolina ja vältän liiemmälti mausteita, koska käytän sitä niin espanjalais-, aasialais- ja omanlaisissa keitoksissani, joiden mukaan myös ruokien makumaailmat vaihtelevat laidasta laitaan.

Nämä ovat siis raakoja, vaikka tämän lajikkeen väri tuollainen onkin.

Kuori katkaravut. Vinkki: pään irrottamisen jälkeen yleensä myös se suoli on helposti vedettävissä ihan yhtenä kappaleena ilman, että sitä katkarapua joutuu perhostamaan sitten myöhemmin. Valoa vasten katsomalla sen irtoamisen voi vielä tarkistaa.

Kuumenna pannussa tilkka öljyä. Lisää kuoret (joskus lisään muualta tähteiksi jäänyttä sipulia, toisinaan taas en. Ei nin väliä, koska yleensä sitä sipulia tulee kuitenkin varsinaiseen ruokaan jossain muodossa laitettua. Jotkut lisäävät porkkanaa ja muita liemivihanneksia, mutta oma lähestymistapani on aika puristi. Tai laiska...).  

Runno niitä ihan suruttomasti. Kun saavat hieman väriä ja alkavat antaa aromiaan, lisää vettä niin että juuri ja juuri peittyvät. Periaatteeni on, että mieluummin vähän kunnolla makua saanutta lientä (jota tarvittaessa voi sitten ohentaa) kuin litratolkulla laimeaa litkua.

Anna kiehua miedolla lämmöllä (ei kuplien!) n. 30 minuuttia. Jos pinnalle kerääntyy vaahtia, sen voi kuoria pois. Runno vielä raatorukkia, että antavat viimeisetkin makunsa. Suolaa maun mukaan. 

Siivilöi. Ja se oli siinä! Jääkaapissa valmis liemi säilyy muutamia päiviä, mutta sen voi huoletta pakastaakin vaikka jääpalakuutioissa tai -pusseissa. 

Eikä tuostakaan mitään paineita kannata ottaa- kaupan äyriäisfondeilla saa ihmeitä aikaan!

Tunnustuspalkinto

No johan se on taas aika antaa tunnustusta ja kiitosta! Tällä kertaa se lähtee Onko Nälkä- blogin takana kokkaavalle Chef Jonesille, joka meitä on tsempannut niin kommenttiensa kuin blogilistalleen ottamisenkin kautta.

Siellä kokataan hienoja ruokia isolla sydämellä ja vielä isommin taidoin - me muut saamme niistä onneksi nauttia hienojen kuvien kautta.

Allekirjoittaneen juustokammoa (Niin. Mikä se sellainen foodie on joka ei juustoa syö?!) järisyttäneelle kokkismiehelle tiedoksi, että maailmaa yritetään tällä hetkellä avartaa myös siihen suuntaan! 

Ja kunnianosoituksena tästä Pohjoisen pojan talvea lähtee postissa valaisemaan... Juustosnacks- heijastin! 


Kaikenlaista pientä yllätystä on tulossa vastaisuudessakin kiitoksena meitä seuraaville, kannattaville ja muuten bloggaamisestamme niin mahtavaa tekeville teille!

Carihuelan comeback

Sunnuntaisin meillä on tapana mennä läheiseen Arroyo de la Mielin kylään lempichurreriaamme churroille ja sunnuntailehdille (Kovin ovat keski-ikäiset meidän huvituksemme... )Viime sunnuntai ei ollut poikkeus. 

Aikamme ristikon kanssa taisteltuamme jouduimme myöntämään tyhmyytemme ja lähdimme kävelylle merenrantaan jaloitellaksemme. Ja sulatellaksemme aamiaista. Vaan kuin varkain askeleet veivät takaisin Carihuelaan, joka olikin sitten lähempänä kuin tajusimmekaan- sinnehän kävelee Arroyon satamasta alle 30 minuutissa.

Kaloreita ei siis tullut sulateltua lainkaan, koska päädyimme sitten lounaalle Plaza San Ginésille. Aurinko paistoi ja näkymä oli juuri niin ihana kuin muistimme. Pitkät pöydät levittäytyivät aukion halki kuin italialaisissa perhejuhlissa konsanaan. 

Ohikävelevän maailman seuraaminen on varsin rentouttavaa puuhaa, etenkin rosé- viini kädessä. Ovat nämä espanjalaiset vain omanlaisiaan. Kuten aikaisemmin kommentoin, ollaan täällä toki ylpeitä paikallisista tuotteista, mutta ei siitä tehdä mitään elämää, niinkuin Ranskassa tai vaikka Italiassa, jossa paikallisuusfasismi viedään välillä vähän turhan överiksi. Ranskassa olen todistanut vastaavaa hifistelyä illallisilla, jotka huipentuivat intohimoiseen väittelyyn siitä, mistä saa parasta voita. 

Mutta ei täällä. Tuosta rentoudesta olisi itselläkin opittavaa. Täällä ei todellakaan turhista hermoilla, jonka näkee vaikka lounailla. Vaikka lautasella olisi äyriäisiä, niin lasiin saattaa ihan helposti solahtaa punaviiniä. Ei oo niin tarkkaa, kato.

Lounaamme alkuun otimme kroketteja ihanalla dipillä (Äyriäislientä? Paahdettua paprikaa? Tomaattia? Kermaa? Enkelinsiipiä? Sateenkaarimuruja?) 

Pääruoksi olikin sitten ihan pakko saada zarzuelaa, paikallisista antimista tehtyä kala- ja äyriäiskeittoa. Ja herranjumala että olikin hyvää. Keiton kermainen tomaattiliemi oli niin hyvää, että olisin ottanut lopun mukaan vaikka suonensisäisesti. 

Ehkä ihan hyvä ettei kielitaito tuohon pyyntöön riittänyt. Vaikka taidan sen lauseen kaiken varalta kuitenkin ensi kertaa varten opetella...

Croquetas de patata - perunakroketit

Koska tipaton tammikuu ei ihan onnistunut, päätin yrittää hiilaritonta helmikuuta.  Tahdonvoima kesti noin kaksi tuntia. 

Viimeistään seuraavalla tapasbaarikierroksella se olisi tosin pettänyt joka tapauksessa - kroketit kun löytävät tiensä allekirjoittaneen lautaselle joka ikinen kerta. Espanjassa kroketit, croquetas, tehdään tosin paksusta bechamel- kastikkeesta, jolloin tuloksena on kirjaimellisesti suussasulavia herkkuja. Näihin testikeittiö tulee palaamaan myöhemmin. Tällä kertaa niitä tehtiin tähteiksijääneestä perunamuusista. Nämäkin ovat kyllä sen verran hyviä, että sitä perunamuusia kannattaa kerralla tehdä ihan suoraan liikaa.

Näihin käytetyn perunamuusin tulee kyllä olla kiinteää, eli maitoa ei kannata liiemmälti käyttää- ei myöskään voita. Muuten seos saattaa kuumassa öljyssä livahtaa siitä kuorestaan karkuteille. Halutessaan muusiin voi tosin voita käyttäessään sekoittaa yksi kananmuna, joka kiinteyttää ja sitoo aineksia tiiviimmäksi.

Kuten aina, on muusia tehdessä tärkeää keitinveden kaatamisen jälkeen höyryttää perunat vedettömässä katilassa ihan kuiviksi. 

Toinen tärkeä vaihe on kuorruttaminen. Tähän vaaditaan se hela hoito, eli ensin pyörykät on kieriteltävä vehnäjauhoissa kauttaaltaan, sitten kylvetettävä vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pyöriteltävä huolellisesti korppujauhoissa. 

Tämä tekee perunapyörykän pintaan tiiviin kuoren, joka myös pitää täytteen sisällään. 

Näitä voi tarjota tapaksina tai esimerkiksi pihvin lisukkeena. Tästä annoksesta tulee koosta riippuen n. 30 pyörykkää.

Croquetas tarjoillaan yleensä majoneesin kanssa, mutta se on vähän turhan runsasta. Allekirjoittanut saa itse asiassa majoneesista päänsäryn ja sitähän Herrasmies pyrkii välttämään... Meillä nämä siis tarjotaan paahdetusta valkosipulista tehdyn dipin kanssa (Herrasmies ei tykkää sinapista, joten väitän hänelle, ettei kastikkeessa sitä ole. Mutta tottakai siinä sitä on!) Niinkuin mikä tahansa rasvassa paistettu herkku, ovat nämä hyviä toki myös sitruunalohkon tai vaikka mustapippurilla tuunatun ketsupin kanssa.

Paahdan uunissa yleensä kerrallaan muutaman kokonaisen valkosipulin, joiden kynsistä puristettavaa makeaksi paahtunutta tahnaa on sitten helppo käyttää ruoanlaitossa. Valkosipulit kääritään folioon, heitetään 200- asteiseen uuniin 50 minuutiksi ja se on siinä.

n. 30 krokettia

5 isohkoa perunaa

1 kourallinen kevätsipulia tai ruohosipulia hienonnettuna

suolaa, valkopippuria

(1 kananmuna)

1/4 tl kurkumaa

1/4 tl valkosipulijauhetta

1/4 tl juustokuminaa

1/4 tl korianterinsiemeniä jauhettuna

leivittämiseen:

2 kananmunaa

vehnäjauhoja

korppujauhoja

paistamiseen:

öljyä

Keitä perunat kypsiksi. Soseuta (meillä käytetään puserrinta), lisää voi ja mausteet  (sekä kananmuna mikäli sitä käytät) ja anna jäähtyä. Muovaile jäähtyneestä massasta tankoja ja leikkaa ne sopivan mittaisiksi.

Pyörittele jauhoissa, sitten vatkatussa kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Siirrä kylmään odottamaan paistamista noin puoleksi tunniksi. Tässä vaiheessa ne voi myös halutessaan pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa. Paista kroketit kullanruskeiksi 4-5 kroketin erissä. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile.

Paahdettu valkosipulikastike:

1 dl majoneesia

1 dl turkkilaista jogurttia
(tai halutessasi pelkkää majoneesia)

2 paahdettua valkosipulin kynttä

1 tl sinappia

suolaa, mustapippuria

1/2 rkl hienonnettua rosmariinia
(ja/ tai kevätsipulia, timjamia, persiljaa...)

Sekoita ainekset ja tarjoile dippikastikkeena.

Onko siinä hiilareita? On! Onko siinä rasvaa? On! Onkos se hyvää? NO ON!

Pimientos Rellenos - täytetyt paprikat

Ensimmäisellä Rondan-reissullamme vuosia sitten Herrasmiehelle selvisi juuri millainen olen naisiani. Tai no, tarkemmin ottaen se, että matalan verensokerin kanssa ei ole pelleilemisestä vaan riskinä on, että allekirjoittaneesta kuoriutuu esiin Hulkiakin hirvittävämpi persoonallisuus. Mutta ruoallahan sen suun saa tukittua ja valituksen loppumaan!

Tuolloin söin lounaaksi espanjalaista erikoisuutta, pimientos rellenos. Mietin pitkään, miten se kastike maistuikin niin ihanalta- salaisuus oli mitä ilmeisemmin äyriäisliemessä. Nyt kun noita mereneläviä on perkailtu ihan urakalla, sain sitten vihdoin aikaiseksi kokeilla ruokaa kotioloissa. 

Täytteeseen käytetään paikasta, päivästä ja saatavuudesta riippuen melkolailla mitä tahansa, mutta pohja sillä on bechamel- kastikkeessa. Tätä varten bechamél- kastikkeen tulee olla kiinteää, eli suosittelen tekemään täytteen edellisenä päivänä. Mikäli siihen ei ole aikaa, kannattaa nesteen määrää silloin vähentää, mutta siltikin on täytteen hyvä antaa jäähtyä, jolloin se jähmettyy entisestään.

Tähän käytetään purkissa myytäviä piquillo- paprikoita, jotka on valmiiksi paahdettuja ja kuorittuja, miedonmakuisia pitkulaisia paprikoita. Mikäli niitä ei ole saatavilla, saa Suomesta purkkitavarana ainakin kreikkalaisia vastineita, jotka tosin on säilötty öljyn sijaan etikkapohjaiseen liemeen. Toki itsekin voi paahtaa suippopaprikoita, mutta ainakaan oma sorminäppäryyteni ei oikein saa niitä kuorittua niin, että ne myös pysyisivät ehjänä. Toki täytteellä voisi täyttää ihan tavallisia paprikoita, jolloin täytteestä riittää n. kolmeen pieneen paprikaan. Halutessaan niihin voisi myös lisätä juustoa. 

Ylimääräiset (ja rikkinäiset) piquillo-paprikat käytin kastikkeeseen, mutta nekin voi korvata ihan normaaleilla paahdetuilla paprikoilla. Paahda ne grillivastuksen alla (tai grillissä)  kunnes kuori mustuu ja alkaa kupruilla. Anna jäähtyä hetki muovipussissa ja vedä kuori varovasti irti. Raaputa halutessasi roskat veitsellä pois, mutta älä huuhtele, ettei makua mene hukkaan.

Täytteenä tähän käytetään yleensä joko turskaa tai merluz- nimistä kalaa, mutta itse käytin pangaa, koska sitä meillä sattui olemaan. Mikä tahansa kiinteälihainen valkoinen kala on varmasti ihan ok.

Tästä annoksesta tulee kaksi neljän täytetyn pimienton annosta.

1 pieni sipuli/ puolikas yhdestä isosta

1/2 sitruunan kuori

300 gr valkoista, kiinteälihaista kalaa

2 rkl äyriäislientä

2 reilua rkl vehnäjauhoa

2 dl maitoa, kuumennettuna

ripaus muskottipähkinää

kourallinen persiljaa

suolaa, pippuria

Kuumenna öljyä pannussa. Lisää hienonnettu sitruunankuori ja sipuli ja kuullota.Lisää kala ja anna kypsyä hetken aikaa. Lisää sitten jauhot ja sekoita hyvin, etteivät pala pohjaan. Lisää äyriäsliemi ja sekoita voimakkaasti. Lisää sitten maito koko ajan sekoittaen. Anna porista keskilämmöllä, jotta jauhot kypsyvät ja kastike kiehuu hieman kokoon. Ei haittaa, vaikka kalapalat vähän muussaantuvatkin. Lisää hyppysellinen muskottipähkinää  ja persilja. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä, mielellään seuraavaan päivään. 

Seuraavana päivänä täytä paprikat seoksella ja lämmitä uunissa alhaisella lämmöllä, kunnes lämpimiä (näiden ei ole tarkoituskaan olla tulikuumia) ja tee sillä välin kastike.

Kastike:

1/2 sipuli

6 piquillopaprikaa 

(tai 2 normaalikokoista punaista paprikaa paahdettuna ja kuorittuna)

1/ 2 tl valkosipulia

1 tl paprikajauhetta

2 tl tomaattipyrettä

1,5 dl äyriäislientä

1/2 tl appelsiininkuoriraastetta

loraus sherryä tai valkoviiniä

1/2 tl tilliä

2 reilua rkl turkkilaista jogurttia

(tai kermaa)

suolaa, pippuria

Kuullota sipuli, valkosipuli ja paprikajauhe öljyssä. Kun sipuli on hieman pehmennyt, soseuta se paahdetun paprikan kanssa tahnaksi. Kaada pannuun loraus valkoviiniä ja sherryä irrottaaksesi siitä kaikki maut. Lisää sitten appelsiininkuori ja tomaattipyre. Sekoittele hetken ja kaada sitten kattilaan äyriäisliemi sekä paprika-sipulitahna. Anna porista kannen alla noin 10 minuuttia, jolloin kastike saostuu ja maut yhdistyvät. Lisää sitten tilli ja maun mukaan kermaa tai jogurttia.  Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile paprikoiden kanssa. 

Ai, että miksikö tuossa keskellä on tuollainen lehtikasa yhden elegantisti asetellun varren sijaan?

Koska en sitten tullut tehneeksi sitä täytettä etukäteen. Koska sehän olisi vaatinut suunnitelmallisuutta...

Helmikuun ruokahaasteen äänestys

Tässä on sitä helmikuun haasteen kesäkurpitsasatoa. Kaunista ja herkullista sekä ihanaa ja innostavaa kaikki tyynni!

1. Siskot kokkaa: Luumuinen kesäkurpitsasalaatti



2. Onko nälkä?: Sitruunapastaa & paistettua kesäkurpitsaa



3. From Georgia with love: Kesäkurpitsa-mustapapuchili



4. Ja kaikkea muuta: lämmin kesäkurpitsa-couscoussalaatti



5. Appelsiineja ja hunajaa: Kesäkurpitsapiirakka



6. Sokerivaltakunta: Kesäkurpitsat vegaaneille



7. Viva Ciabatta: Kesäkurpitsapizza



8. Kulinaarimurut: Kesäkurpitsainen pastasalaatti



9. Kotitalouskerho: Hienostuneet kesäkurpitsa-appelsiinimuffinsit



10. Toinen jalka Italiassa: Zucchine alla Parmigiana



11. Hayley's Cuisine: Broileri-kesäkurpitsa-bulgurvuoka



12. Keittiössä, kotona ja puutarhassa: Lämmin fetasalaatti




Äänestys päättyy siis 27.2.2013. Äänestämään pääset täältä.