maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ruokamuistoja Tunisiasta: tunisialainen kalakefta

* * * 

For English please see here

* * * 


Tunisian taannoinen terrori-isku sai sydämen synkäksi ja ajatukset Välimeren väärälle puolelle. Arabikevään lisäksi Tunisia oli yhdessä vaiheessa elämääni myös minun kotini ja tulee aina olemaan minulle hyvin erityinen paikka. Jo senkin takia, että aika, jolloin siellä elin, oli niin kovin erityinen. Paitsi tuolle pikkuruiselle ( ja yleensä meillä päin maailmaa uutisotsikoissa vähäiselle huomiolle jäävälle) maalle, myös koko maanosalle.






Tämä heijastuu myös kuva-arkistooni tuolta ajalta - yleisen epävakauden myötä matkustelu maan sisällä jäi valitettavan vähiin, joten suuri osa kuvista keskittyy pääkaupungin mellakoihin ja Libyan rajan pakolaisleireihin. 

Mitään turisminelvytyspakettia ei niistä siis saanut koottua, vaikka juuri sitä maa kipeästi tarvitsisikin. Kerron teille sen sijaan siis omista ruokamuistoistani. Niitä kun löytyy!

Tunisiin muuttaessani oli minulla takataskussa jo valmiina 10 ravintolan lista, joista halusin aloittaa tutustumiseni uuteen kotiini. Suuri osa ei kuitenkaan ollut juuri mistään kotoisin, ja vähintään yhtä suuri osa tuntui olevan aina kiinni. Kunnianhimoinen suunnitelmani illallistaa pitkän kaavan mukaan joka perjantai-ilta jossain uudessa ravintolassa kuivui kokoon siis heti alkuunsa, ja päädyin viettämään joka perjantain samassa ravintolassa - pääkadun Habib Bourguiban sivukujilta löytyvässä Chez Nousissa. 

Jonnekin 50-luvun Pariisiin hellyttävästi jämähtäneen paikan seiniä koristivat kuvat siellä illastaneista menneiden aikojen suuruuksista Edith Piafista Humphrey Bogartiin, eikä äärimmäistä omanarvontuntoa henkivältä hovimestarilta vahingossakaan irronnut hymyä tai sopimattoman tuttavallista kommenttia.

Jokainen illallinen toisti samaa kaavaa: käveltyäni sisään tyhjään ravintolaan liikahti hovimestarin pää noin kahdeksasosatuuman verran nyökkäykseksi ja merkiksi siitä, että saapumiseni oli noteerattu (kuten sanoin, Jeeves oli suorastaan huikentelevainen tähän heppuun verrattuna!) "Notre princesse", sain minimaalisen kumarruksen kera tervehdykseksi, ja hän saattoi minut pöytääni antaen tarjoilijalle sanattoman signaalin tulla tuomaan minulle ruokalista. 

Ja joka kerta teeskentelimme, ettei tämäkään osa illasta toistunut muuttumattomana viikosta toiseen hänen kirjatessaan tilaustani: alkuun etanoita ja pääruoaksi Filet Chez Nous ("absolument pas bien cuit!") ja paikallista roséta palanpainikkeeksi.

Oli iltoja, jolloin mellakkapoliisi saattoi minut kotiin levottomuuksien taas vallatessa kadut; oli iltoja, jolloin ulkonaliikkumiskiellon vuoksi ei kotoa päässyt edes lähtemään. Jossain vaiheessa oivalsin, että monena iltana ravintolaa pidettiin todennänäköisesti auki vain minua varten.

Aikanaan tilanteen rauhoittuessa löysin muista Tunisin naapurustoista muutaman varsin erinomaisen ravintolan, joista enemmän blogin ruokamatkavinkit-osiossa. Pääsääntöisesti tarjonta ei kuitenkaan hurmannut. Trendikkäämpien, kalliimpien ( ja ulkomaalaisten suosiossa olevien)  kaupunginosien ravintolat tarjosivat vesitettyjä tulkintoja eurooppalaisista keittiöistä, mutta oikeasti hyvää paikallista ruokaa ei oikein saanut mistään. 

"Tunisialaiset syövät kotonaan, eivät ulkona ravintoloissa", sain kuulla. Epäilemättä myös taloudellisilla tekijöillä oli syynsä: Helsingin hintoihin tottuneelle edullinen hintataso olikin paikallisen kukkarolle varmasti jotain ihan muuta. Edullisuudesta johtuen keskivertotunisialaisen ruokavalio sisältääkin paljon tärkkelystä: kuskusia, muita paikallisia viljoja ja pastaa. Ja Ranskan siirtomaa-ajan perintönä patonkia. Paljon patonkia.

Lauantai-aamupäiväni vietin puolestaan aina tutkaillen Marché Centralin, Tunisin katetun keskustorin tarjontaa, josta mukaan lähtivät tarvikkeet lauantailounaaseen, jotta pikkuruisessa keittössäni asetuin syömään pikkuruiselta ranskalaiselta parvekkeelta Tunisin kattojen ylle avautuvaa näkymää ihaillen. Lounas oli muuten aina äyriäisiä: tutuksi tulleet myyjät kuin aina saivat minut ylipuhuttua. "Mutta madame, ainahan te jättikatkojamme ostatte! Ja entäs mustekala? Kuinka monta kiloa tällä viikolla laitetaan?" 

Ottaen huomioon Tunisian sijainnin rannikolla ja tuoreen kalan saatavuuden, oli hämmästyttävää, kuinka huonosti sitä oli saatavilla ravintoloissa. Yleisimmin käytetty kala oli purkkitonnikala(!) Erityisen traagista tämä oli Bizerten kaltaisissa idyllisissä rannikkokaupungeissa, joiden rantaravintoloissa olisi ollut potentiaalia niin paljon parempaankin. 





Paremmissa ravintoloissa saattoi löytää muutakin, tosin kielitieteilijää yhtä hämmentävin tuloksin. Mullo, dorado ja merluza (kummeliturska) olivat tuttuja jo Espanjasta, mutta loup de mer , meren susi oli uusi tuttavuus. Onneksi on Google translate. Meriahvenhan se.





Kalakeftat ovat kuitenkin Tunisiassa suosittu ruoka, johon ei voi olla törmäämättä. Kullankeltaisen värinsä ja aromaattisen makunsa ne saavat juustokuminasta ja kurkumasta. Tavallisesti niihin käytetään myös aika lailla jauhoja, mutta omani saavat täydellisen kiinteän ja koossapysyvän rakenteensa perunasta. Korppujauhojakin on vain puolisen desiä, ja niinpä nämä sopivat gluteenittomia korppujauhoja käyttäen myös gluteenittomaan ruokavalioon. 

Ja koska harissa on Tunisialle sama, mitä piri piri-kastike Portugalille ja Sriracha Thaimaalle, ei ateriaa (ja elämää!) ole ilman sitä. Niinpä tein näiden varsin lempeän makuisten kalapyöryköiden kaveriksi harissa-jogurttikastikkeen. Ja katoin pöytään  uudet pohjois-afrikkalaiset lempilautaset. Oh, là là.






20 kpl

Tunisialaiset kalakeftat:

300 gr valkolihaista kalaa
1 iso peruna
1/2 pienehkö sipuli, hienoksi silputtuna
1/ tl kurkumaa
1/2 tl juustokuminaa
iso kourallinen tuoretta persiljaa hienonnettuna (2 rkl hienonnettuna)
1/2 sitruunan hienoksi raastettu kuori
1/2 dl korppujauhoja
1 kananmuna
suolaa, pippuria

Paistamiseen: 1/2 l öljyä

Höyrytä peruna kypsäksi. Suolaa ja pippuroi kalafileet ja höyrytä nekin. Anna jäähtyä.

Kuullota sipulisilppu öljytilkassa kunnes pehmeää ja läpikuultavaa. Lisää joukkoon kurkuma ja juustokumina ja kuullota niitäkin aromien irrottamiseksi muutaman minuutin ajan. 

Muussaa peruna haarukalla, sekoita joukkoon sipulisilppu, persilja, sitruunankuoriraaste sekä korppujauhot. Sekoita sitten hyvin joukkoon kananmuna ja lopuksi kala (se saa jäädä vähän rouheammiksi paloiksi).

Tarkista maku, suolaa ja pippuroi ja pyörittele 20 pyörykäksi. Litistä niitä hieman, uppopaista kuumassa öljyssä ja valuta talouspaperin päällä ennen tarjoilua .

Tarjoa sitruunalohkojen ja/tai harissa-jogurttikastikkeen kanssa. 

Harissa-jogurtikastike:

250 gr turkkilaista jogurttia
1,5 tl harissa-tahnaa
1/2 sitrunan kuori ja mehu
1/2 tl kuivattua minttua (ja/tai 1 rkl hienonnettua persiljaa)
suolaa, pippuria

Sekoita ainekset keskenään, anna mielellään maustua jääkaapissa puolisen tuntia, tarkista maku ja suolaa ja pippuroi vasta sitten. 





PS. Tunisiassa on pitkät perinteet myös viinintuotannossa ja maasta löytyy varsin kelpoa rosé-viiniä, jopa kosherversiona. Suurin osa viinitarhoista sijaitsee muutaman tunnin päässä Tunisista Cap Bonin alueella. Näistä ihan ykkönen on Korbassa, Nabeulin lähellä sijaitseva Kurubis, jonka upeisiin viineihin pääsin viinitilakierroksella tutustumaan. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen paikka jos siellä päin satut liikkumaan!


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Juhannuskalenterin 12. luukku: Salsa Romesco - romesco-kastike


* * * 

For English please see here

* * * 

Olin jo muutaman huikean keväisen päivän auringon häikäisemänä varma, että grillikausi on jo ihan nurkan takana. Vaan kovin näytti olleen ennenaikaista tuo ilo...

Tulossa se kuitenkin on, ja koska blogin juhannuskalenterin tarkoituksena on kääntää niitä katseita jo tuohon tulossa olevaan ja aina yhtä antaumuksella odotettuun kesään, niin antaa mennä. Tämän päivän resepti on romesco-kastike, piknikien ja grillijuhlien kiitollinen kutsuvieras.

Alkujaan romesco-kastike on kotoisin Tarragonasta Katalonian alueelta jossa sitä on syöty nimenomaan kalan kaverina. Sen verran ryhtiä soosissa kuitenkin on, että se on oiva lisuke melkeinpä mille tahansa grilliherkulle. Näin keväisin sitä tarjotaan Kataloniassa dippinä hiillostetulle katalonialaiselle kevätsipulille calçotille

Se on sukua blogissa jo aikaisemmin esitellylle syyrialaiselle muhammaralle ja käy niin kastikkeeksi, dipiksi kuin leivänkin päälle. Tulisuutta voi itse säätää käyttämän chilin määrän ja laadun mukaan ja jos haluaa mausta miedomman, voi manteleiden määrää lisätä. Perinteisesti kastike saostetaan kuivanneella leivällä ja manteleilla, mutta oma reseptini käyttää vain manteleita, jolloin se on myös gluteeniton. Juoksevammaksi kastikkeeen saa lisäämällä siihen öljyä (suosittelen maun neutraaliuden vuoksi rypsi- tai auringonkukkaöljyä).

Romesco-kastike:

2 keskikokoista paahdettua punaista paprikaa 
1/2 dl (30 kpl) kuorittuja manteleita
5 paahdettua valkosipulinkynttä 
1 espanjalainen Nora-chili (tai 1/2- 1 iso punainen chili, mausta riippuen)
1/2 tl pimentònia
1 paahdettu tomaatti
1-2 tl sherryviinietikkaa (tai punaviinietikkaa)
1 rkl hienonnettua, tuoretta persiljaa
suolaa, (valko)pippuria

Jos sinulta ei löydy jääkaapista valmiina paahdettua valkosipulia, aloita sillä. Kääri kokonainen valkosipuli folioon ja paahda 175 asteessa tunnin verran. Anna jäähtyä ja purista kynsien pehmeäksi karamelisoitunut tahna ulos. Tomaatin voi paahtaa siinä samalla - viillä päähän ristiviilto ja aseta uunipellille leivinpaperin päälle.

Halkaise paprikat ja paahda 225 asteessa kunnes kuori alkaa mustua. Siirrä kulhoon peitettynä odottamaan ja kunnes ne ovat jäähtyneet tarpeeksi käsiteltäviksi, vedä kuori irti. Tee sama tomaatille.

Mittaa mantelit tehosekoittimeen ja aja jauheeksi. Lisää valkosipulinkynnet, tomaatti, ja chili ja sekoita. Lisää lopuksi paprikat, aja tahnaksi, mausta pimentónilla ja viinietikalla. Kastike paksuuntuu kylmässä, joten jos haluat juoksevampaa, lisää öljyä. Kääntele joukkoon hienonnettu persilja ja anna mielellään maustua kylmässä ainakin puolisen tuntia. Tarkista maku ja säädä maku sopivaksi lisäämällä suolaa, pippuria (ja/tai hieman sokeria).




Ja näin grillikauden sarastaessa (hrrrrrrrrrr....) ei kannata unohtaa muitakaan blogista löytyviä dippejä, tahnoja ja kastikkeita. Kokoa suosikkisi vaikka vappupiknikille vihannesten tai tortillasipsien kanssa nautiskeltaviksi!


Muhammara- tahna esimerkiksi käy mihin tahansa. Vaikka sellaisenaan syötäväksi...!




Tartar-kastike puolestaan rakastaa etenkin kalaa ja äyriäisiä (niin grillattuna kuin friteerattuna!)




Monikäyttöinen vailla vertaa on myös tämä versio baba ghannoushista joka taitaa olla blogihistorian suosituin resepti.




Niinikään tämä aprikoosikastike soveltuu monenmoiseen herkutteluun ja etenkin Lähi-idän makujen seuraan.




Tämä cashew-pähkinäpohjainen valkosipulikastike on koistavaa mille tahansa grillatulle lihalle!




Ja tätä mango-chili-inkivääri-jokiraputahnaa kannattaa tehdä vaikka ihan sellaisenaan syötäväksi - niin hyvää se on! Vink vink: aivan loistava täyte vaikka hodarisämpylöille!




Tämä kirpsakka ja ah, niin addiktoiva sitruunakastike on paikallaan etenkin dippikastikkeena uppopaistettujen herkkujen kanssa.






Tsatsiki puolestaan viilentää tulisten ruokien seurana...








Eikä unohtaa kannata myöskään persilladea, joka on paitsi loistokumppani grilliruoille, myös toimii pirteänä ja keveänä salaatinkastikkeena.




Kyllä noilla alkuun pääsee! Nyt kun vielä säätkin toivottaisivat sen grillikauden tervetulleeksi...!


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      
      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 26. maaliskuuta 2015

Stifado - kreikkalainen lammaspata ja Lindeman's Bin 50 Shiraz


* * * 

For English please see here

* * *

Matkailu. Se avartaa niin mieltä kuin kieltä. Meillä kotona uskottiin mm. karavaanarivetoisen kotimaanmatkailun voimaan, joten ensimmäiset ihan oikeat (jonnekin muualle kuin naapurimaihin suuntautuneet) ulkomaanmatkat koin vasta parinkympin kynnyksellä. 

Jo silloin jotain heräsi pohjoissuomalaisen pikkukaupungin kasvatissa. Ai oliiviöljy voi maistua tältä? Maailmassa on muutakin kalaa kuin lohta? Suurin säväyttäjä oli kuitenkin Kreikkaan suuntautuneella reissulla koettu suussasulava stifado. Siinä oli jotain tuttua ja samaan aikaan eksoottista. Lopulta tajusin: siinähän maistui... kaneli! "Siis häh? Kanelia lihassa? Eikö ne tajua että sitä laitetaan vaan riisipuuroon ja omenapiirakkaan?

Ehkä on ihan hyvä, etten ottanut asiakseni tätä isännillemme julistaa - jos Kreikka on pystynyt antamaan maailmalle mm. koko läntisen maailman yhteiskuntarakenteen perustana olevan demokratian, niin ehkä ne tietävät, mitä keittiössäkin tehdä...?

Sittemmin etenkin arabimaailmaan suuntautuneiden ekskursioiden myötä nuo kanelin kaltaiset lämpimät mausteet ovat juurtuneet kotikeittiöönikin - ota omaksesi vaikka bokharat-mausteseos, hullaannu näihin kyseistä mauseseosta käyttäviin sambousek-piiraisiin tai kokeile näitä andalusialaisia karitsanpotkia!

Instagramissa julkaisemani "behind the scenes"- otos takatalvisen pakkapäivän haudutteluhommista sai välitöntä palautetta. "Kerrankin stifado näyttää stifadolta!" kiitteli eräs seuraaja. Jep, tässä reseptissä ei nähdä oreganoa, fetaa eikä oliiveja, joilla ilmeisesti mitä tahansa ruokaa pyritään myymään kreikkalaisena. 

Lihana käytin lammasta: laatulihastaan tunnetulta Familialta saatua 1,4 kg painoista luutonta lampaanlapaa, josta siivouksen jälkeen jäi kilon verran lihaa. Jos lammasta ei satu hollilla olemaan, voi tämän tehdä naudan paistipaloistakin. Tai vaikka jäniksestä!




Neljälle

Stifado:

1 kg lampaan luutonta paistia
suolaa, pippuria
öljyä paistamiseen

5 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
10 maustepippuria
2 kanelitankoa
3 laakerinlehteä
2 rkl punaviinietikkaa
1,5 rkl tomaattipyrettä
1 tl jauhettua neilikkaa
3,5 dl paseerattua tomaattia
1 rkl sokeria
4 dl punaviiniä
750 gr paistisipuleita/ pikkusipuleita

Jos käytät esim. lapaa, puhdista se ylimääräisestä rasvasta ja kalvoista. Leikkaa liha muutaman sentin kuutioiksi.

Ruskista lihapalat erissä kuumalla pannulla, suolaa ja pippuroi (reippaasti) ja siirrä pataan odottamaan.

Lisää pataan sitten muut ainekset sipuleita lukuunottamatta ja kiehauta. Anna porista kannen alla keskilämmöllä 1-1,5 tuntia. Tarkista välillä, onko nestettä vielä tarpeeksi.

Kuori sipulit ja ruskista niihin kaunis väri. Lisää pataan ja jatka kypsentämistä vielä tunnin verran.

Tarjoile esim. keitettyjen perunoiden, riisin, kuskusin tai bulgurin kanssa.




Onnistunein viiniparituksemme tälle mausteisenlämpimälle padalle oli tämä. Australialaisen Lindeman'sin Bin 50 Shirazin (9,99€) pehmeätanniininen täyteläisyys on omiaan mm. pitkään haudutettujen, riistaistenkin lihapatojen kaveriksi ja sen mausteisuus puolestaan kävi hyvin yksiin stifadon mausteisuuden kanssa.




PS. Ne andalusialaiset karitsanpotkat kisaavat nyt myös Beach House Kitchenin emännöimän, ruokabloggareiden kuukausittaisen ruokahaasteen voitosta! Äänestys on käynnissä - pääset sinne tästä. 




Yhteistyössä:
_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      




Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Aasialainen paahdettu hanhenrinta

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos hanhi ei ole sinulle vielä tuttu, niin ei se ollut sitä meillekään vielä muutama viikko sitten. Huhut olivat kuitenkin kertoneet, että sitä on erään sinikeltaisen saksalaissupermarketin pakastealtaasta mahdollisuus löytää kokonaisedulliseen kympin hintaan, joten sielä kävimme omammekin noukkimassa.

Kokoa hanhenrinnalla onkin kiitettävästi ja sillä ruokkii jopa neljä sunnuntailounastajaa. Yllätyksenä tuli tosin se, että lintu tuli kiinnitettynä rintalastaansa. Vaihtoehtona on siis joko kypsentää se kiinni siinä ja irrottaa valmiit rinnat paahtamisen jälkeen tai irrottaa se rintalastastaan ennen marinointia tai pannulle menoa. 

Ensimmäisestä tapaa suosittelen, mikäli taloudesta löytyy paistomittari. Haluttu sisälämpötila on sellaiset 55-58 astetta. Jälkimmäisessä tavassa paistopinnan ruskistamisen jälkeen riittää (halutusta kypsyysasteesta riippuen) 8-10 minuuttia uunissa.

Meillä hanhi sai niskaansa aasialaisviritteisen marinadin. Ja oijoi, miten hyvää se olikin. Tätä tehdän meillä ihan varmasti toistekin. PS. Jos hanhea ei satu löytymään. käy ankka ihan yhtä hyvin! Sen verran hyvin on muuten aasialainen keittiö lyönyt itsensä läpi suomalaisten makuhermoihin ja valtavirtaan, että marinadin aineksia ei enää tarvitse edes metsästellä pitkin etnisiä kauppoja, vaan ne löytyvät ihan tavallisista supermarketeistakin. Riisiviinietikkaa löytyy jopa ihan lähikaupastammekin!




Aasialaisittain paahdettu hanhenrinta:

1 hanhenrinta (n. 900 gr)

Marinadi:

2 dl soijakastiketta
1 dl hunajaa
2 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
5 cm pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1/2 dl miriniä
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl jauhettua maustepippuria
1/2 tl neilikkaa

Yhdistä marinadin ainekset. Taputtele hanhen pinta kuivaksi, viillä nahkapuoli ristikkäisviilloin  ja kaada päälle marinadi. Anna maustua (välillä käännellen) kylmässä ainakin neljä tuntia, mielellään seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä nosta lintu liemestään ja taputtele pinta kuivaksi. Siivilöi marinadi pieneen kattilaan ja redusoi kovalla lämmöllä, kunnes se tiivistyy siirappimaiseksi. Pidä silmällä, jottei se pala. Tarkista maku ja lisää halutessasi sokeria/ hunajaa.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Laita hanhi kylmälle pannulle ja käännä lämpö päälle. Ruskista ensin nahkapuoli alaspäin, kunnes se on rapeutunut ja ruskistunut. Jos olet irroittanut rinnan rintalastasta, paista  väri myös toiseen puoleen. Valuta tarvittaessa liika linnusta tihkunut rasva pannulta.

Kypsennä lintu loppuun uunissa valellen sitä välillä marinadilla. Kun sisälämpötila on kohdillaan, nosta uunista, kääri folioon ja anna levätä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua. Leikkaa siivuiksi ja tarjoile riisin ja höyrytetyn/ wokatun paksoin kera.

Paksoi:

2 punttia paksoita
hieman öljyä paistamiseen
1/2 tl sesamöljyä, valkopippuria

tarjoiluun: paahdettuja sesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä

Irrota lehdet toisistaan. Leikkaa pienemmiksi ja huuhtele mahdollinen multa pois. Kuivaa keittiöpyyhkeellä tai salaattilingolla (mahdollinen vesi saa aikaan öljyn räiskymisen!).

Kuumenna öljyä pannulla tai wokissa. Paista ensin varsiosia muutaman minuutin ajan kunnes ne pehmenevät ja lisää pannuun sitten lehdet. Mausta sesamöljyllä ja pippurilla (sekä halutessasi soijalla, mutta varoen, ankan marinadissa on sen verran paljon makua ja suolaa!). Tarjoile. 




Ja jos oli hanhi hyvää, niin vieläkin onnistuneempi oli viiniparitus. Punaviinin valitseminen aasialaisille, soijasta suolaisuutta saaville ruoille voi olla hieman vaikeaa, joskin kannattaa muistaa, että suolaisuudella on tapana pehmentää punaviinin tanniineja hyvinkin pehmeiksi ja tasapainoisiksi yhdistelmiksi.  

Italialainen, Apulian alueelta tuleva The Wanted Zin (11,99€) hurmasi jo pullon rokkenroll-asenteella. Tätä Alkon tilausvalikoimasta löytyvää hienoutta löytyy silloin tällöin ihan hyllystäkin - me esimerkiksi löysimme tätä Kampin lippulaivamyymälästä, Hellan ja Viinilasin välissä-Johanna puolestaan Ylläkseltä (!)

 Jopa uskomattoman hillomaisen mehevässä viinissä on sen verran tavanomaista enemmän sokeria, että sitä uskaltaa yhdistää hyvinkin mausteisten (ja aasialaisvivahteisten) kastikkeiden kera tarjottavien grilliherkkujen kanssa ja sen toimivuus hanhen kanssa ylitti kaikki odotukset. Punaviiniä juomattoman Tukkataikurin ihastuksenhuokauksille ei ollut loppua tulla!

Zinfandel on Amerikan natiivina pidetty rypäle, onhan sitä viljelty siellä jo parisensataa vuotta. Italiassa sama rypäle tunnetaan nimellä Primitivo (joka meillä on todettu toimivaksi mm. kasvispizzan kanssa!), mutta tämä, amerikkalaisissa tammitynnyreissä kypsytetty viini sinnikkäästi mainostaa olevansa 100-prosenttisesti nimenomaan Zinfandel. 

Muissa Pohjoismaissa suositaan Suomesta poiketen pehmeämpiä ja hillomaisempia punaviinejä ja tämä kansainvälisissä kilpailussakin palkittu viini onkin yksi Ruotsin myydyimpiä. Hintansa arvoinen, ehdottomasti! Onko viini jo teille tuttu? Mitä tykkäsitte?

Hmmm... nähtäisiinkö teidän pääsiäispöydässänne sittenkin hanhea...?


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Juhannuskalenterin 11. luukku: Karitsan kateenkorva tartar-kastikkeella

* * * 

For English please see here

* * * 


Olen elämässäni syönyt kateekorvaa kahdesti. Toisella kerralla se oli juuri sitä, mitä se parhaimmillaan voi olla: mehukasta ja kermaisen täyteläistä. Toisella kertaa se oli sitä, mitä se ilmeisesti useimmiten on: paksusti paneroitua ja kuivaksi paistettua, jolloin se tuo mieleen lähinnä viikon vanhat kalapuikot.

Itse en ole kateenkorvia koskaan tehnyt enkä muista niihin kaupoissa tai kauppahalleissa edes törmänneeni. Tähän tuli tervetullut muutos saatuamme Familian viimeisimmässä lähetyksessä myös paketin karitsan kateenkorvia. Doing ja boing sanoivat ruokahullun silmät ja sydän.

En aio valehdella: työtä ja aikaa nämä vievät. Mutta niiden mieto maku ja mehukas rakenne ovat kyllä varsin ainutlaatuisia. Kateenkorva on siis (nuorten) nisäkkäiden rintaontelosta löytyvä rauhasmainen elin. Jossain luin sen rakennetta verrattavan aivoihin, joka tosin sekään ei varmaan ole omiaan herättämään kovinkaan kiihkeän positiivisia mielikuvia. Jos kuitenkin olet avarakatseinen herkuttelija ja uskot kestävämpään lihansyömiseen eli koko eläimen hyödyntämiseen (jota epäilen ja toivon sinun olevan, koska luet tällä hetkellä minun, etkä vaikka Johanna Tukiaisen blogia!), suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sillä herkkua tämä on!

Karitsan kateenkorva on kuitenkin sen verran pienikokoista, että ajatukset leivittämisestä sai hylätä samantien. Niinpä tyydyin kiehauttamisen jälkeen  kierittelemään ne maustetuissa jauhoissa ja paistamaan niihin pannulla väri ja rapea pinta.

Itse maku näissäkin on mieto, mutta mehukas ja täyteläinen, joten lisukkeeksi suosittelen jotain ärhäkämpää ja hapokkaampaa, kuten vaikka tätä unelmaista tartar-kastiketta. Myös tämä piccata-kastike toimisi! Itse kevensin tartar-kastiketta korvaamalla puolet majoneesista turkkilaisella jogurtilla, mutta toki sen voi tehdä kokonaan majoneesistakin. Yrtteinä voi käyttää joko pelkästään persiljaa tai osan voi korvata tillillä tai rakuunalla. 

Kateenkorvia peittää sellainen kalvo, jonka kuoriminen homman isoin urakka on. On oma asiasi, irrotatko kalvot liotuksen vai vasta keittämisen jälkeen. Liotuksen kylmä vesi saa kateenkorvia puhdistaessaan aikaan sen, että kalvo on helpommin havaittavissa, mutta ainakin omasta mielestäni itse irrottaminen onnistuu helpoiten keitetyistä kateenkorvista. Niissä se kalvo erottuu sameana kerroksena kateenkorvan pinnalla. PS. Varaudu siihen, että kalvoa irrottaessasi kateenkorvat helposti hajoavat pienempiin osiin. Käyttökelpoisia silti kaikki!





Karitsan kateenkorvat:

Alkuruokana esim. salaattipedillä neljälle

500 gr karitsan kateenkorvaa

Liota kateenkorvat runsaassa kylmässä suolatussa vedessä (muutama litra vettä + muutama rkl suolaa) 2-3 tunnin ajan, kunnes vesi on valutettaessa täysin kirkasta. Vaihda vesi puolen tunnin välein. 

Kateenkorvien keittoneste:

3 litraa vettä
3 valkosipulinkynttä hieman runnottuna
1 rkl kokonaisia mustapippureita
3 rkl suolaa
2 laakerinlehteä

Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta. Lisää joukkoon sitten valutetut kateenkorvat ja keitä juuri ja juuri poreilevassa vedessä noin seitsemän minuutin ajan, kunnes kateenkorvat tuntuvat kiinteiltä. Nosta liemestä ja anna jäähtyä. Kaikista nopein vaihtoehto on upottaa ne jääveteen. Jos et siistinyt kateenkorvia ennen keittämistä, tee se nyt.

Leivittämiseen: muutama dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta (esim. riisi-)jauhoja, suolaa, pippuria

Paistamiseen: ruokaöljyä tai voita (tai näiden sekoitusta)

Kierittele kateenkorvat maustetussa jauhoseoksessa ja paista (joko pannulla tai uppopaista öljyssä) niiden pintaan kaunis väri. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoa tartar-kastikkeen kanssa.

Tartar-kastike:

1 dl majoneesia
1 dl turkkilaista jogurttia
1,5 rkl hienonnettuja pikkukurkkuja (tai suolakurkkua)
1,5 rkl hienonnettuja kapriksia
1,5 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta
0,5 tl pikkukurkkujen nestettä
2 rkl hienonnettua, tuoretta persiljaa
0,5 tl- 1 tl sinappia
suolaa, valkopippuria

Sekoita ainekset keskenään ja anna mielellään maustua kylmässä puolisen tuntia. Tarkista sitten maku ja suolaa ja pippuroi maun mukaan. 




Viinisuosituksia meillä ei tällä kertaa ole vain yhtä tai kahta vaan peräti kolme: niin hyvin kaikki viikonlopun lounaalle avaamamme pullot tämän herkun kaveriksi kävivät. Ehkä meillä oli tuuria? Ehkä alamme ihan tosissamme oppia jotain? Ehkä sillä ei edes ole väliä...?




Valkoisista paras vaihtoehto oli tämä: italialainen Sartorin Marani Appassimento (11.99€). Sen sitruunaisuus heräsi eloon tartar-kastikkeen kanssa piristäen kokonaisuutta erinomaisesti. 





Vaan huono ei ollut tämäkään: chileläinen Viña Tarapacán Reserva Chardonnay (9,99€) (kyllä: Chardonnay näyttää tehneen kevään myötä paluun keittiöömme pitkällisestä maanpaostaan!) 

Viini heräsi eloon hieman hengitettyään ja sen rotevampi olemus ja hienoinen tammisuuden mukanaan tuoma mausteisuus antoi koko annokselle ihan eri lailla ryhtiä ja mielenkiintoa. 




Tämä oli toinen suosikkimme: Vuoden Viinit 2015- kisassa omassa sarjassaan parhaanakin palkittu Brancott Estate South Island Pinot Noir (13,08€).

Pinot Noir on rypäle, jossa vallitsevista preferensseistämme poiketen suosimme uuden maailman tuotoksia - niistä kun löytyy sellaista lämpöä, keveyttä ja marjaista täyteläisyyttä, joka meihin ja kokkaamiimme ruokiin erityisesti vetoaa. Etenkin Uusi-Seelanti on osoittautunut hyväksi kohteeksi (suosikki? mm. Lähi-idän makujen kanssa oivallisesti toimiva Jackson Estate Vintage Widow Pinot Noir).

Pinot Noir on ihastuttavaa paitsi sellaisenaan, mutta esimerkiksi juuri tartar-kastikkeen hapokkaiden ja suolaisten elementtien kanssa se pehmenee aivan mahtavan harmoniseksi ruokaviiniksi. Muista siis tämä, jos etsit viiniä ruokaan, joka sisältää suolakurkkuja, kapriksia, oliiveja tai vaikka chiliä. 

Yhteistyössä:



_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 19. maaliskuuta 2015

Mango-chilikana eli flunssantappoase sekä Sartori Marani Appassimiento

* * * 


* * * 

Kevät on tuonut mukanaan paitsi ne valoisammat päivät, myös saakelin sinnikkään kevätflunssan. Viikon sitä kärsittyä oli aika ottaa käyttöön järeämmät aseet: mango-chili-inkivääri-kookoskanaa, siis.

Tämä on niitä ruokia, joita olen kokannut jo vuosia, mutten vielä koskaan ole reseptiä saanut kirjoitettua. Kissabloggari tällä on tyttärensä kanssa hurmattu jo aikapäiviä sitten, nyt oli Naapurinpojan vuoro. Osui ja upposi tähänkin yleisöön  ja sitä tehtiin heti seuraavana viikonloppuna uudestaan, viinitastingin myötä. 

Loput lähtivät muruselle uuteen työhön evääksi  - kuinka muutenkaan kuin tiffin-boxissa (!) Mahtaa se poika herättää kummastusta kodin ulkopuolellakin...

Käyttämäni kana oli kiinalaisen sitruunakanan yhteydessä saatuja Jyväbroilerin rintafileitä, joissa on kokoa ja mehukkuutta. Niillä ohuenohuilla laihisläpysköillä en suosittele edes kokeilemaan...

Makua mango-chili-inkiväärikookoskanassa on, mutta pöydässä tämä on alle puolen tunnin. Ja on niin maidoton kuin gluteenitonkin. Pistäs siis padat porisemaan!





Mango-chili-inkivääri-kookoskana:

Neljälle

4 kanan maustamatonta rintafilettä
suolaa, valkopippuria

Mango-chili-inkivääri-kookoskastike:

4 cm pala tuoretta inkivääriä (hienonnettuna 2,5 rkl)
1-2 punaista chiliä hienonnettuna
2 isoa valkosipulinkynttä (hienonnettuna 2 rkl)
1 limen mehu ja raastettu kuori
1 rkl curryjauhetta
1/2 kanaliemikuutio liuotettuna 1,5 dl kiehuvaa vettä
2,5 pientä tölkkiä (á 125 gr) mango- lastenruokasosetta
1 rkl soijakastiketta
2,5 dl kookoskermaa (se kookosmaitopurkin päällimmäisenä oleva paksu osa)

paistamiseen: ruokaöljyä
tarjoiluun: 1 puska korianteria hienonnettuna, kahden kevätsipulin varret hienonnettuna

Kuullota valkosipuli, chili ja inkivääri muutamassa ruokalusikallisessa öljyä. Lisää sitten curryjauhe, pyörittele sitä öljyssä hetki ja lisää sitten limen kuori ja mehu sekä soijakastike.

Kaada kattilaan kanaliemi, mangosose ja kookoskerma ja keitä kymmenisen minuuttia kunnes kastike hieman paksuuntuu.

Taputtele fileet kuiviksi ja leikkaa poikkisuuntaan noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Suolaa ja pippuroi ja paista muutamassa erässä kuumalla pannulla pikaisesti niin, että pinnat saavat hieman väriä. Siirrä kastikkeeseen ja anna hautua keskilämmöllä kunnes kanat ovat kypsiä - koosta riippuen 10-15 minuuttia.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soijaa. Lisää kastikkeeseen korianteri- ja kevätsipulisilppu ja tarjoile riisin kanssa. 




Normaalisti olisin varmasti hakenut tälle kaverin Alsacesta, todennäköisesti sieltä hyväksi havaitun Wolfbergerin valikoimista - Gewürtztraminerissa esimerkiksi olisi sellaista makeutta, joka sopii chilin ja inkiväärin mausteisen poltteen seuraksi erinomaisesti.

Nyt meiltä kuitenkin sattui löytymään tätä uutta tuttavuutta: Venetolaisen Sartorin Marani Appassimientoa (11,99 €)

Garganega on nimenomaan Italian Veneton alueella paljon kasvatettu rypäle ja Soaven peruskivi. Siinä on pirteää ja yleisvaikutelmaa raikastavaa sitruksisuutta, mutta varsin kehittynyttä hedelmäisyyttä, joka yhdessä (mm. tynnyrikypsytyksen tuoman) kevyen mausteisuuden kanssa tekee tästä oivan valinnan esim. juuri itämaisille ruoille. 

Nimensä mukaisesti viini on valmistettu appassimiento- menetelmällä, jossa rypäleitä kuivatetaan jonkin aikaa (tämän viinin kohdalla 40 päivää) ennen niiden puristamista. Tämän "rusinoinnin" tuloksena viineissä on tiivistynyt, runsaampi maku. Hauska tuttavuus!

Ja hei, viinin nimi on kunnianosoitus viinitarhan perustajan vaimolle. Iiks  




Ja nuo linnut? Rajasthanilainen papukaijaketju, jonka linnut kuulemma tuottavat hyvää onnea samalla kun sen päässä oleva kello karkoittaa pahoja henkiä. No lottovoittoa ei ole vieläkään kuulunut, mutta toisaalta eipä ole ovella näkynyt Jehovan todistajiakaan...!

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This