sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Viilennystä helteeseen - vesimelonigazpacho


* * * 

Raikas gazpacho viilentää kesähelteillä - tämän kesän kuumin versio tehdäänkin vesimelonista!

* * * 

Myönnän sen heti alkuunsa - olen suorastaan säälittävän huono syömään kasviksia ja hedelmiä. Elleivät ne sitten ole uppopaistettuja. Tai kääritty pekoniin. Jälkimmäistä metodia tapahtuu tosin etenkin hedelmien kohdalla valitettavan harvoin. 

Reissujemme hotelliaamiaisilla saan tästä säännöllisen muistutuksen Kissabloggarin lappaessa lautastaan täyteen kaikkea tuoretta ja vihreää minun jonottaessani kolmatta santsikierrosta pekonia. Mutta miettikää nyt itsekin: eiväthän ne herätä samanlaisia intohimoja ja ylitsepääsemättömiä mielihaluja kuin vaikka pizza. Tai se pekoni. 

Ei kukaan ole valmis järsimään irti vaikka omaa käsivarttaan saadakseen porkkanaa. Ei kukaan havahdu aamuneljältä siihen, että nyt on saatava kurkkakaalia. Ei Alepa näe lauantaiaamuisin väentungosta hamstraamassa tomaatteja. 

Yksi poikkeus tähänkin tosin omalla kohdallani on: vesimeloni. Siitä en saa tarpeekseni ja siihen tulee näin kesäisin ihan oikeasti himo. Jopa siinä määrin, ettei ole tullut mieleenkään sotkea siihen pekonia. 

Viime aikoina helteet ovat hellineet Suomea, mikä on ollut enemmän kuin tervetullutta, sillä tänä kesänä joudun muiden kiireiden vuoksi hylkäämään haaveet reissaamisesta. Ja helteethän suorastaan huutavat seurakseen ihanan viilentävää ja raikasta gazpachoa. Aikaisemmin blogissa on nähty niin tavanomainen tomaattipohjainen keitto, kurkkuversio, sen Andalusian sukulainen salmorejo sekä valkoinen versio nimeltään ajo blanco. Nyt on vuorossa vesimeloni. Joka on muuten näistä ehkä se kaikkein paras. 

Uutta ulottuvuutta niin tähän kuin muihinkin gazpachoihin saa muuten grillaamalla/ paahtamalla raaka-aineet ennen soseuttamista!


vesimelonigazpacho


Tapas-annoksena neljälle, shottikokoisena annoksena n. 12:lle

Vesimelonigazpacho:

1 kg vesimelonikuutioita (suunnilleen 1 minivesimeloni)
2 tomaattia
1/2 kurkku
1/2 punainen paprika
1/2 pieni punasipuli
1 jalapeño
3/4 dl öljyä
2 rkl punaviinietikkaa
1,5 tl suolaa
iso korianteripuska

tarjoiluun: öljyä, korianteria, loput kasvikset pieniksi kuutioituna 

Kuutioi kasvikset (poista tomaatista kova kanta) ja hienonna ylimääräiset pieniksi kuutioiksi tarjoilua varten. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Anna jäähtyä  ja maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai vaikka seuraavaan päivään. 

Tarkista maku ennen tarjoilua ja säädä tarvittaessa kohdilleen lisäämällä suolaa tai viinietikkaa. Tarjoile öljylorauksen ja pieniksi kuutioitujen kasvisten kanssa. 


vesimelonigazpacho_2


PS. Vesimelonigazpachosta on innostuttu myös Lakeuksien Ladyn Nannan Kaikki Äitini Reseptit- blogissa!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 28. heinäkuuta 2016

Jerezin Alcázar- linnoitus


* * * 

Muiden kaltaistensa lailla Jerezin Alcázar- linnoitus tarjoaa kiehtovan väläyksen Andalusian arabivalloittajien aikaan.

* * * 

Päätäni särkee. Valo sattuu silmiin vaikka kuinka yritän hautautua uuden Panamahattuni uumeniin. Toukokuinen Jerez on tukahduttavan kuuma, mutta valvottuni suurimman osan edellisestä yötä kykenemättä pitämään sisälläni vettäkään, en uskalla edes juoda, mikä ei varmastikaan ole omiaan parantamaan jo muutenkin karmeaa olotilaani. 

Minulle järjestetty opas hymyilee hyväntuulisesti ja nyökyttelee tietävästi. "Olet sitten jo sherryihin ehtinyt tutustumaan!" No enkäpäs. 

Yritän jäljittää oloni aiheuttajaa. Ei kai se edellispäivän lounaskaan voi olla - sehän oli niin viihtyisä paikka? Olisiko syyllinen sittenkin eilisen illallisen alkupala? Joku niistä kuudesta? 

Yritän parhaani mukaan syventyä oppaan kertomaan ja kuuliaisesti räpsiä niitä kuviakin. Kirjaimellisesti vasemmalla kädellä, ja sen kyllä huomaa. Hevosraukalta jää pää puuttumaan enkä jaksa edes murehtia asiaa. 


Jerez Alcazar 1


Edessä on kierros Jerezin Alcázar-linnoituksessa. Tai jossain vastaavassa. 

"Samaltahan ne kaikki näyttävät", huomaan ajattelevani itseänikin rasittavan tympääntyneenä. "Ihan sama ollaanko Sevillassa, Alhambrassa tai vaikka Córdobassa"

Tuijotan linnoitusta ympäröivää kivimuuria ja leikittelen hetken aikaa jopa ajatuksella siitä, että käyttäisinkin kuvituskuvina jotain muurinpätkää Jerusalemista

Sitä samaa vanhaa roskaahan ne kaikki ovat. Ei kai kukaan huomaisi eroa? Ei kai tätä kukaan edes lue?


Jerez Alcazar 2

Jerez Alcazar 3

Jerez Alcazar 4


Joo. Ja palmuja. Onpa eksoottista. Niitähän kukaan ei olekaan koskaan nähnyt missään. Vedän hattua syvemmälle silmille ja kartoitan alueen vessat hätäuloskäyntievakuointisuunnitelmaa silmälläpitäen. Mutta kun yksin reissaa, ei ole ketään muutakaan dokumentoimassa vierailua. 

Vähän niinkuin ei ole ketään pitämässä tukasta kiinni yön kuudennellatoista oksennuskerralla. Tai hakemassa lisää juotavaa. Tai etsimässä lähintä avoinna olevaa apteekkia. Mikä idea tässä yksinmatkustamisessakin oikein on? Ihan perseestä. 

Vihaan itseäni, elämääni, death metal-bändin desibelitasolla mouruavaa mahaani, historiaa, auringonpaistetta ja Andalusiaa. 


Jerez Alcazar 5

Jerez Alcazar 6

Jerez Alcazar 7


Mukana oleva linssikin osoittautuu ihan liian tiiviiksi näissä mittasuhteissa. Ja valoakin on ihan liikaa. Yritän korvata kamerani kännykällä, mutta eihän siitä(kään) mitään tule. 

Vihaan siis myös kameraani. Ja kännykkääni. Ja koomassaolevan lehmän raukeudella liikehtiviä turisteja, jotka aina kävelevät kuvaani vailla mitään kiirettä minnekään. 

(Miten niillä ei voi olla kiirettä minnekään? Missä ne luulevat oikein olevansa? Lomalla? Minullakin on loppupäivälle vielä kolme kohdetta kierrettävänä!)

Jerez Alcazar 8

Jerez Alcazar 9


Pian alan vihata myös opastani. Tähän saakka andalusialaisissa suuresti arvostama omanarvontunne ja kotiseuturakkaus alkavat saada harvinaisen ärsyttäviä piirteitä. Keskustelumme elämästäni omassa palasessani Andalusiaa saa miehen tuhahtamaan. 

"Benalmádena? Millä planeetalla se muka on?" Sutkautus on hänen mielestään kovinkin hauska - nyt kun ollaan Málagan sijaan Cádizin provinssissa; ihan omassa maailmassaan, joka hänen mukaansa on selvästi se kaikkein paras.  


Jerez Alcazar 10

Jerez Alcazar 11


Mitä pidempään hän vuodattaa pöyhkeitä ylisanoja Jerezin Alcázarista, sitä enemmän haluan repiä hänen kielensä irti tunkeakseni sen korviini. 

Eihän tämä ole kuin köyhän miehen versio Sevillasta! 

Puutarhan kohdalla kiusaus turvautua väkivaltaan alkaa käydä jo ylitsepääsemättömäksi. Eikö tuo ääliö ole koskaan kuullut Alhambrasta?!


Jerez Alcazar 12

Jerez Alcazar 13


Holvikaarten viilentävässä varjossa oloni vihdoin alkaa helpottaa. Silmätkin alkavat toimia sen sijaan, että pyörittäisivät siksak-kuvioista toisintoa Missonin syysnäytöksestä noin vuodelta 1973.

Henkäisen syvään, uskaltaudun juomaankin hieman ja päätän antaa linnoitukselle uuden mahdollisuuden. 


Jerez Alcazar 14

Jerez Alcazar 15

Jerez Alcazar 16

Jerez Alcazar 18


Nimenä Jerez juontaa juurensa jo foinikialaisajalle ja heidän käyttämään nimeen Xera. Asutusta täällä on ollut viimeistään neoliittiselta ajalta, joskin heidän etnisyytensä on epäselvä. Ensimmäinen suurempi yhteisö on täällä kuitenkin ollut jo kolmannella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Rooman valtakunnan kaaduttua aluetta hallitsivat vandaalit ja visigootit vuonna 711 alkaneeseen arabivalloittajien aikaan saakka. 

1000-luvulla Jerez oli itsenäinen alueensa kunnes se yhdistettiin Arcosiin. Molemmat liitettiin vuonna 1053 Sevillaan. Vuodesta 1145 Jerezin ja Arcosin alue oli hetken aikaa Granadan alaisuudessa, kunnes Almohadidynastia valloitti kaupungin. 

Tältä ajalta on peräisin myös Alcázarin linnoitus. 


Jerez Alcazar 19


Reconquista, eli Iberian niemimaan kristitty takaisinvaltaus ei suinkaan ole yhdessä yössä vuonna 1492 tapahtunut ilmiö, vaan vuosisatoja kestänyt köydenveto. Jerez esimerkiksi vallattiin takaisin jo vuonna 1264, jolloin Jerezin Alcázarista tuli ensimmäisten kristittyjen kaupunginisien valtaistuin.


Jerez Alcazar 20


Alcázarista löytyy viimeinen kaupungista aikoinaan sijainneesta 18 moskeijasta. Alfonso X:n aikaan siitä tehtiin kappeli, mutta minareetin vanha torni on yhä paikoillaan ristikoristeisen kirkontornin rinnalla. 


Jerez Alcazar 21


Monet hyvin säilyneet yksityiskohdat antavat väläyksen siitä, miten täällä vuosisatojen ajan elettiin. Jauhettiin jyvistä jauhoja, leivottiin leipää ja puristettiin oliiviöljyä. 

Vähän noinhan me itseäänkunnioittavat ruokabloggarit eletään tosin vieläkin. Niin, ja ne amishit.


Jerez Alcazar 22

Jerez Alcazar 23


Yksi kauneimpia detaljeja ovat Alcázarin tunnelmalliset holvikaaret, joiden alla aika pysähtyy. 


Jerez Alcazar 24


Linnoituksen vaikuttavin osa on epäilemättä se hammam, eli arabialainen kylpyläosasto tähtikoristeisine holvikattoineen. Hammamit olivat arabeille tärkeitä paitsi rituaalisen puhtauden, myös nautinnon välineinä. 

Andalusiasta löytyy muuten yhä yleisölle avoimia hammameja, joista yksi on täällä Jerezissä (sisäänpääsy 25€/ hlö/ 1,5 h visiitti). 

Lisäinformaatiota ja yhteystiedot löydät täältä.


Jerez Alcazar 28


Almohadien tyylille tyypillinen kahdeksankulmainen torni on yhä pystyssä sekin. Sieltä avautuvat näkymät yli linnoituksen...


Jerez Alcazar 30

Jerez Alcazar 31


...sen Paratiisia jäljittelemään suunnitellun puutarhan...


Jerez Alcazar 32


... ja Jerezin kaupungin. 

Joka ei kyllä vieläkään onnistunut säväyttämään minua niinkuin Cádiz. 


Jerez Alcazar 33


Helpottuneena ohi olevasta kierroksesta (ja itsekin sisukkuudestani yllättyneenä) mietin hetken jopa visiittiä viereiseen San Salvadorin katedraaliin. 

Tässä vaiheessa terve järki (ja järjetön nälkä) kuitenkin vievät voiton ja katedraali jää väliin. "Eihän se kuitenkaan ole muuta kuin köyhän miehen versio Sevillan katedraalista", päätän kyynisesti mielessäni ja jatkan uhkarohkeasti lounaalle. Joka on confitoitua ibericopossun vatsaa grillatulla mustekalalla.  

Eli käytännössä kaikki ruokaympyräni tärkeimmät elementit yhdessä annoksessa. 

Sisukkuus laskee kuitenkin samaa tahtia nousevan kuumeen kanssa ja lounas jää järkytyksekseni syömättä (!!!!!).

Hoipun kylmää hikea puskien vessan kautta takaisin Cádiziin enkä edes yritä liikahtaa sängynpohjalta. Ennen seuraavaa aamua - vuorossa on nimittäin El Puerto de Santa Maria ja reissun odotetuin ravintola...


Jerez Alcazar 34


* Matka toteutettu yhteistyössä Cadizin alueen matkailun kanssa *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Jerez de la Frontera - sherryä, tanssivia hevosia, moottoriurheilua ja palatseja


* * * 

Sherrystään, moottoriurheilustaan ja palatseistaan tunnettu Jerez tarjoaa Cadizin lisäksi toisen kätevän tukikohdan lounaisen Andalusian tutkimusretkiin. 



* * *

Reilun puolen tunnin junamatkan päässä Cadizista löytyy Jerez de la Fronteran kaupunki (yhdensuuntainen junalippu Cadizista vuorosta riippuen reilu 6 euroa).


Väkiluvussaan se on jo ajanut Cadizinkin ohi ja myös lentokentän omaavana on toinen varteenotettava, joskaan ei ihan yhtä hurmaava vaihtoehto Andalusian lounaisnurkan kartoittamiseen. 


(Oma hurmahenkisyyteni oli tuona päivänä muutenkin aika vähissä migreeninsekaisen vatsataudin seurauksena... mutta ei antanut sisu periksi jäädä sängynpohjalle. Että niin glamourintäyteistä se välillä on, tuo pressimatkojen todellisuus...!)






212 000 asukkaallaan Andalusian viideksi suurimman kaupungin vetonauloja on sen kuninkaallinen ratsastuskoulu, jonka tanssiviin hevosiin tutustuttiin blogin edellisessä postauksessa täällä.





Muualla maailmassa Jerez on kuitenkin tunnettu lähinnä kahdesta asiasta: sherrystä ja moottoriurheilustaan. 2013 Jerez valittiin Euroopan viinipääkaupungiksi, seuraavana vuonna se puolestaan nimettiin maailman ensimmäiseksi moottoripyöräpääkaupungiksi.

Huhti-toukokuun vaihteessa kaupungissa ajetaan moottoripyöräilyn MotoGP. Tuolloin tuhannet nahkapukuiset parrakkaat miehet virtaavat kaupunkiin sellaisella volyymillä, ettei hotellihuoneita ole vapaana muutaman kymmenen kilometrin säteelläkään. 





Jerez on sherryn syntymäpaikka ja itse asiassa koko tuo jalo juoma on nimetty tämän kaupungin mukaan. 





Jerezinreissuun kannattaakin sisällyttää vierailu johonkin kaupungin sherrybodegoista. Yksi vaikuttavimmista on Real Tesoro, Suomestakin saatavia Valdespinon sherryjä tuottava talo. Sen tunnelmallisiin kellareihin on blogissa luvassa vielä yksityiskohtaisempikin kierros.

Lisää informaatioita vierailuista löydät täältä.






Näkyy sherry toki katukuvassa muutenkin - mm. tabancojen, perinteisten sherrybaarien muodossa. Vielä joitain vuosikymmeniä niihin ei muuuten päästetty naisia lainkaan...!





Historiasta mieluummin humaltuvien kannattaa puolestaan ottaa suunnaksi Jerez Alcázarin linnoitus, johon tutustutaan blogissa lähemmin täällä. 




Jerezin Alcazar-linnoitus muistuttaa hyvin paljon Sevillasta löytyvää vastinetta. Samoin sen lähettyviltä löytyvä San Salvadorin katedraali tuo goottilais-barokkisessa-neoklassisuudessaan (kyllä, tämänkin knoppitiedon teille toi Wikipedia) välittömästi mieleen Sevillan katedraalin. 




Katedraali on Jerezin hiippakunnan hengellisen elämän keskus. Kovin huonot eivät ole elinolosuhteet myöskään hiippakunnan piispalla, jonka virka-asunto, periandalusialaiseen tapaan avoimen sisäpihan ympärille rakentuva Palacio Bertemati on melkoinen palatsi sekin.





Jereziä kutsutaan myös palatsien kaupungiksi. Sen vanhan kaupungin lasketaan sisältävän ainakin sata heitteille jäänyttä palatsia. Toisinaan niitä tulee myyntiinkiin, joten kepeällä 3,5 miljoonalla eurolla saa kaupungista hankittua jo vähän vaikuttavammankin matkamuiston. 




Osaa palatseista asuttaa yhä aatelisperhe, joille ne on aikoinaan lahjoitettu. Monet ovat avoinna yleisölle - lisää tietoa niistä löydät täältä.

Yksi näistä on Palacio del Virrey LasernaAlunperin arabivalloittajien aikaan rakennettu palatsi on kokenut historiansa saatossa lukuisia muodonmuutoksia, mutta sieltä löytyy vielä monia alkuperäispiirteitä, samoin kuin suvun vuosisatojen aikana keräämiä aarteita. Yhä tänäänkin sitä asuttaa yksi aatelissuvun vesoista. Kreivin arvonimen peri tosin perheen vanhin poika, joten Palacio del Virrey Lasernaa isännöivä veli on joutunut tyytymään markiisin titteliin. 


Unohtui muuten täysin tarkistaa, joko markiisitar on löytynyt. Kyllä minä nimittäin varsin vaivattomasti näkisin emännöiväni sunnuntailounaitani allakuvatun kaltaisissa olosuhteissa...!






Eikä olisi varmasti vieraillakaan valittamista - perheen koiratkin kun saavat loikoilla ihan omilla, 1700-luvulta peräisin olevilla valtaistuimillaan...




Onko Jerez teille tuttu paikka? Mitä teille jäi siitä mieleen?



* Matka toteutettu yhteistyössä Cadizin matkailun kanssa *


_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



Andalusian kuninkaallinen hevoskoulu Jerez_Andalusian Royal Equestrian School Jerez_10      Tukholman Suuri Synagoga_Stockholm Great Synagogue9


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This