Helsingin ravintolamaailmassa tapahtuu. Paljon ja vauhdilla. Uusia ravintoloita (ja salakapakoita!) syntyy sellaisella vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Autenttisten Aasian makujen lisäksi on tänne rantautunut jopa muutama afrikkalainenkin ravintola, ihan ehtaa meksikolaistakin ja nyt ehkä syksyn odotetuin ravintola: perulaiseen keittiöön erikoistunut Pastor Erottajankadulla.
Kävimme eilen (muiden supermallien lailla...) tutustumassa paikkaan sen viihtyisällä avajaisbrunssilla.
Kävimme eilen (muiden supermallien lailla...) tutustumassa paikkaan sen viihtyisällä avajaisbrunssilla.
Paikan yleisilme on freesi, ripauksella skandinaavista minimalismia joka ottaa hienosti huomioon rakennuksen omat kauniit, veistokselliset yksityiskohdat. Seuralainen huomautti erikseen erityisella kiitollisuudella hyvin toteutetusta äänentoisto- ja valosuunnittelusta (kaikkeen ne miehet huomiota kiinnittävätkin...)
Taustalta löytyy Helsingin ravintolaskenessä moneenkin soppaan lusikkansa työntäneitä konkareita kuten Kim Heiniö. Kuten ravintolan nettisivun kuvasta käy ilmi, yksi osakkaista on Mikko Leppilampi. Mitään julkkisravintolaa ei tästä silti olla luomassa, sillä molemmat kaveruksista ovat liikenteessä nimenomaan hyvän ruoan vuoksi.
Taustalta löytyy Helsingin ravintolaskenessä moneenkin soppaan lusikkansa työntäneitä konkareita kuten Kim Heiniö. Kuten ravintolan nettisivun kuvasta käy ilmi, yksi osakkaista on Mikko Leppilampi. Mitään julkkisravintolaa ei tästä silti olla luomassa, sillä molemmat kaveruksista ovat liikenteessä nimenomaan hyvän ruoan vuoksi.
Perulainen ruoka on itsellenikin (no, cevicheä lukuunottamatta) varsin uusi tuttavuus. Perun kansallisruoaksikin tituleerattua marsua ei listalta tosin löydy (kyllä, olisin ottanut!)
Menua luonnehditaan sanalla nikkei, joka viittaa Perun kulinaaristen perinteiden sekoittamiseen itä-Aasialaisella (ja espanjalaisella!) vivahteella. Niinpä ceviche on etuoikeutetusti hyvin edustettuna - joskin oman sydämeni sai pamppailemaan pääruoista löytyvä mustekalaconfit (!).
Annokset on täälläkin, edustamiensa kulttuurien perinteiden mukaisesti, tehty jaettavaksi. Tarjolla on niin illallista (set menut alkaen €52) kuin lounastakin (ruokalajien määrästä riippuen 15 eurosta 33 euroon). Tulossa on myös rentotunnelmainen brunssi.
Pekka Koirasen huolella kokoamalta viinilistalta löytyy noin 150 (!) vaihtoehtoa. Jonka lisäksi löytyy vielä parikymmentä listan ulkopuoleltakin. Ja siltä varalta että 50 Cent blogiani lukee: kyllä - myös Cristalia.
Myös drinkkilistaan on satsattu. Tequilat ovat erityisen hyvin edustettuina. Klassikkococktaileihinkin laittaa Pastor oman twistinsä ja erilaiset yrtit, uutetut viinat, hedelmät ja hillot tekevätkin listasta varsin houkuttelevan. Bloody Marystä löytyy täällä mm. ripaus sahramia.
Myös drinkkilistaan on satsattu. Tequilat ovat erityisen hyvin edustettuina. Klassikkococktaileihinkin laittaa Pastor oman twistinsä ja erilaiset yrtit, uutetut viinat, hedelmät ja hillot tekevätkin listasta varsin houkuttelevan. Bloody Marystä löytyy täällä mm. ripaus sahramia.
Jälkkäriksi oli tajunnanräjäyttävän upeita tartaletteja, jotka vietiin käsistä. Seuralaisen käsistä. Minun toimestani. En vain saanut tarpeekseni!
Letkeän musiikin, seuran ja tarjoiluiden ansiosta aurinkoinen iltapäivä kului sen verran leppoisissa tunnelmissa että eihän me raaskittu kotiin lähteä laisinkaan. Niinpä jäimme tutustumaan vielä itse menunkin antiin. Alkuun tostada marinoidulla siialla. Todella hyvää. Guacamolessa oli erinomainen hapokkuus josta me tykättiin isosti.
Sitten kanatäytteisiä empanadoja. Unelmankevyt, rapea kuori - hyvin maustettu täyte. En ole parempaa saanut. Ei, en edes Espanjassa.
Pääruoaksi meille suositeltiin soijasta, inkivääristä, sitruunaruohosta ja perulaisesta chilikastikkeesta potkunsa saavaa Gambas- annosta. Dios Mios, että oli katkaravuilla kokoa. Ja makua.
Ja minulle... no, kyllähän te jo arvasitte. Mustekalaconfitia. Miksi, oi miksi minulle ei ole koskaan tullut mieleen confitoida sitä? Mureaa. Ihanaa. Pehmeää. Ihanaa. Suussasulavaa. Ihanaa. Tapenade antoi annokselle hienon lisän. Laittaisin tähän sydänhymiön jos en yhä muistaisi kuinka vanha ja epäkatu-uskottava olenkaan.
Jälkiruokaosastolla poikkesin ensimmäistä kertaa tavoistani enkä ottanutkaan crème brûleeta. Otin tarjoilijan listan parhaaksi kehuman Crema Batidan (chilisen tummasta suklaasta tehdyn fondantin appelsiinijäätelöllä). Ja olihan se hyvää. Ei ihan niin juoksevaa keskeltä kun olisin toivonut tosin ja myös jäätelön appelsiinisuus jäi hieman vaisuksi.
Mutta toinen jälkkärimme Blanco (paahdettu valkosuklaamousse karamelisoidulla banaanilla ja toffeejäätelöllä) oli juurikin niin taivaallista miltä kuulostaakin. Etenkin pienellä sormisuolaripauksella.
Suurkiitos upeille isännille ja onnea matkaan. Vaikka...tuolla sijainnilla, asiakaspalvelun sujuvuudella, rennontyylikkäällä tunnelmalla ja ruokalistalla... eipä siinä onnea tarvita. Ihan selvä hitti tämä paikka on!
____________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?