sunnuntai 31. elokuuta 2014

Helsingin ravintolatarjontaa: Pastor

Helsingin ravintolamaailmassa tapahtuu. Paljon ja vauhdilla. Uusia ravintoloita (ja salakapakoita!) syntyy sellaisella vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Autenttisten Aasian makujen lisäksi on tänne rantautunut jopa muutama afrikkalainenkin ravintola, ihan ehtaa meksikolaistakin ja nyt ehkä syksyn odotetuin ravintola: perulaiseen keittiöön erikoistunut Pastor Erottajankadulla. 

Kävimme eilen (muiden supermallien lailla...) tutustumassa paikkaan sen viihtyisällä avajaisbrunssilla. 





Paikan yleisilme on freesi, ripauksella skandinaavista minimalismia joka ottaa hienosti huomioon rakennuksen omat kauniit, veistokselliset yksityiskohdat. Seuralainen huomautti erikseen erityisella kiitollisuudella hyvin toteutetusta äänentoisto- ja valosuunnittelusta (kaikkeen ne miehet huomiota kiinnittävätkin...)






Taustalta löytyy Helsingin ravintolaskenessä moneenkin soppaan lusikkansa työntäneitä konkareita kuten Kim Heiniö. Kuten ravintolan nettisivun kuvasta käy ilmi, yksi osakkaista on Mikko Leppilampi. Mitään julkkisravintolaa ei tästä silti olla luomassa, sillä molemmat kaveruksista ovat liikenteessä nimenomaan hyvän ruoan vuoksi.





Perulainen ruoka on itsellenikin (no, cevicheä lukuunottamatta) varsin uusi tuttavuus. Perun kansallisruoaksikin tituleerattua marsua ei listalta tosin löydy (kyllä, olisin ottanut!)





Menua luonnehditaan sanalla nikkei, joka viittaa Perun kulinaaristen perinteiden sekoittamiseen itä-Aasialaisella (ja espanjalaisella!) vivahteella. Niinpä ceviche on etuoikeutetusti hyvin edustettuna - joskin oman sydämeni sai pamppailemaan pääruoista löytyvä mustekalaconfit (!). 

Annokset on täälläkin, edustamiensa kulttuurien perinteiden mukaisesti, tehty jaettavaksi. Tarjolla on niin illallista (set menut alkaen €52) kuin lounastakin (ruokalajien määrästä riippuen 15 eurosta 33 euroon). Tulossa on myös rentotunnelmainen brunssi. 





Pekka Koirasen huolella kokoamalta viinilistalta löytyy noin 150 (!) vaihtoehtoa. Jonka lisäksi löytyy vielä parikymmentä listan ulkopuoleltakin. Ja siltä varalta että 50 Cent blogiani lukee: kyllä - myös Cristalia.






Myös drinkkilistaan on satsattu. Tequilat ovat erityisen hyvin edustettuina. Klassikkococktaileihinkin laittaa Pastor oman twistinsä ja erilaiset yrtit, uutetut viinat, hedelmät ja hillot tekevätkin listasta varsin houkuttelevan. Bloody Marystä löytyy täällä mm. ripaus sahramia.






Aloitimme iltapäivän iloisesti kuplivalla...





... joka kävi myös tarjolla olleiden hodareiden kylkeen.









Jälkkäriksi oli tajunnanräjäyttävän upeita tartaletteja, jotka vietiin käsistä. Seuralaisen käsistä. Minun toimestani. En vain saanut tarpeekseni!







Letkeän musiikin, seuran ja tarjoiluiden ansiosta aurinkoinen iltapäivä kului sen verran leppoisissa tunnelmissa että eihän me raaskittu kotiin lähteä laisinkaan. Niinpä jäimme tutustumaan vielä itse menunkin antiin. Alkuun tostada marinoidulla siialla. Todella hyvää. Guacamolessa oli erinomainen hapokkuus josta me tykättiin isosti.




Sitten kanatäytteisiä empanadoja. Unelmankevyt, rapea kuori - hyvin maustettu täyte. En ole parempaa saanut. Ei, en edes Espanjassa. 




Pääruoaksi meille suositeltiin soijasta, inkivääristä, sitruunaruohosta ja perulaisesta chilikastikkeesta potkunsa saavaa Gambas- annosta. Dios Mios, että oli katkaravuilla kokoa. Ja makua. 




Ja minulle... no, kyllähän te jo arvasitte. Mustekalaconfitia. Miksi, oi miksi minulle ei ole koskaan tullut mieleen confitoida sitä? Mureaa. Ihanaa. Pehmeää. Ihanaa. Suussasulavaa. Ihanaa. Tapenade antoi annokselle hienon lisän. Laittaisin tähän sydänhymiön jos en yhä muistaisi kuinka vanha ja epäkatu-uskottava olenkaan. 




Jälkiruokaosastolla poikkesin ensimmäistä kertaa tavoistani enkä ottanutkaan crème brûleeta. Otin tarjoilijan listan parhaaksi kehuman Crema Batidan (chilisen tummasta suklaasta tehdyn fondantin appelsiinijäätelöllä). Ja olihan se hyvää. Ei ihan niin juoksevaa keskeltä kun olisin toivonut tosin ja myös jäätelön appelsiinisuus jäi hieman vaisuksi.




Mutta toinen jälkkärimme Blanco (paahdettu valkosuklaamousse karamelisoidulla banaanilla ja toffeejäätelöllä) oli juurikin niin taivaallista miltä kuulostaakin. Etenkin pienellä sormisuolaripauksella. 




Suurkiitos upeille isännille ja onnea matkaan. Vaikka...tuolla sijainnilla, asiakaspalvelun sujuvuudella, rennontyylikkäällä tunnelmalla ja ruokalistalla... eipä siinä onnea tarvita. Ihan selvä hitti tämä paikka on!




____________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 30. elokuuta 2014

Syyskuun ruokahaaste: ¡Viva España!

Ne ei-niin-perinteiset korianteri-kookos-chilisilakkamme voittivat Suolaa ja Hunajaa- blogin tänä kesänä emännöimän, mummola-aiheisen bloggareiden kuukauden ruokahaasteen. Kiitämme Jonnaa, Akatemiaa, Jumalaa, Universumia, äänestäjiä ja Yhdistyneitä Kansakuntia.

¡Hasta la Victoria Siempre! sanoi eräskin argentiinalainen amatöörikokki aikoinaan ja kyllähän se voitto aina hyvältä tuntuu. Voittajan ominaisuudessa on meidän vuoromme emännöidä seuraava, syyskuun ruokahaaste. Vedänkin iloisesti (henkiseen) kotiini päin ja läväytän teemaksi...Espanjan!  ¡Por favor! Löytyykö inspiraatiosi chorizosta? Ibericosta? Mustekalasta? Pimentonista? Valkosipulista? Mennäänkö tapastellen vai jonkin tietyn alueen perinneherkuilla? Pääseekö lautaselle lihaa, kalaa vai kasviksia? Ja kyllähän maailmaan nyt aina yksi uusi paellareseptikin mahtuu!

Olkoon toteutuksenne sitten kuinka perinteinen tai moderni vain, bienvenido kilpailuun ja muchas onnea matkaan!

Muistathan linkittää tämän haastepostauksen omaan postaukseesi - näin varmistamme haasteelle ja syyskuun lopulla koittavavalle äänestykselle maksimaalisen näkyvyyden!


"Plus Ultra" (lat.); englanniksi "further beyond, härmäksi käännettynä "eteenpäin sano mummo lumessa"


Ja tässä vielä ruokahaasteen säännöt:

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä.


Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 30.08.-23.09.2014 välisenä aikana. Myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla jaksolla. Haastepostauksen osoite (URL) ilmoitetaan kommenttina tähän kirjoitukseen.


Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan myös lähetetyn linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvedossa.

Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 24.09.2014, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä en osallistu äänestykseen enkä varsinaiseen kilpailuun. 


Tähänastisen ruokahaastehistorian Hall of Fame löytyy täältä!


___________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 29. elokuuta 2014

¡ Viva el kräftskiva ! - Chorizo-jokirapupiiras

Vaikka keitetyt jokiravut sen rapujuhlapöydän kiistaton kuningas ovatkin, niin pitäähän sitä muutakin ruokaa olla. Niinkuin vaikka sitä välimerellistä perunasalaattia. Mutta eihän se rapuhulluus meillä niihin rapuihin jäänyt - lisää oli saatava. Kohtuus kun on kohdallani vähän niinkuin kommunismi: molemmat alkavat k-kirjaimella mutta eipä niistä sitten muuhun olekaan. 





Ja toki se kuorten kanssa näpertely on ohjelmanumero ihan itsessään, mutta halusin kuitenkin vieraat vähän helpommalla noihin herkkuihin käsiksi päästää. Niinpä leivoin blogin juuria ja rapuhjuhliemme välimerellistä teemaa juhlistaen jokirapupiiraan, jonka täyte sai hispanjolalaista lisäpotkua chorizosta ja pimentonista ja kuori ihanan aurinkoisen värinsä sahramista (koska por que non?)




Piirastaikina on se vanha tuttu jonka löydät niin täältä ja täältä kuin täältäkin. Sahramihyppysellisen (n. 2 gr) liuotin taikinaan menevään nesteeseen.

Tee taikina ohjeen mukaan ja esipaista 200 asteessa ensin foliota ja papuja/ riisiä/ keraamisia paistopapuja painona käyttäen 15 minuuttia ja sitten ilman foliota vielä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä ja valmista sillä välin täyte.

Täyte:

150 gr jokiravunpyrstöjä
1/2 sitruunan kuori hienona raasteena
1/2 tl pimentonia
1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1/2 tl valkosipulijauhetta

50 gr hyvää chorizoa (leikkeleitä)
2 varhaissipulinvartta (2 dl hienonnettuna)
75 gr maissia
kourallinen persiljanlehtiä 

Sekoita sitruunankuori pimentoniin, korianterinsiemeniin ja valkosipulijauheeseen. Valuta jokiravut hyvin ja pyörittele sitten mausteseoksessa. Siivuta chorizo suikaleiksi ja hienonna varhaissipuli. Asettele täyte jäähtyneeseen pohjaan: ensin kevätsipuli, sitten chorizo, sitten maissi, sitten jokiravut ja persiljanlehdet. Tai miten ikinä haluatkaan. Kaada päälle munamaito ja kypsennä 175-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä. Anna jäähtyä ja tarjoile. 

Munamaito:

2,5 dl kermaa
1,5 dl maitoa
3 kananmunaa
1/2 tl suolaa
1 reilu tl vastarouhittua mustapippuria

Vispaa ainekset hyvin sekaisin ja kaada täytteen päälle ennen paistamista.




PS. Vieläkin helpompi (ja öljypohjainen), mm. tomaatti-ricotta-basilikapiiraaseen käytetty ohje piiraspohjaan löytyy täältä


_________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ? 



        


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 28. elokuuta 2014

Kesän paras perunasalaatti

Tähän saakka olen kiltisti välttänyt otsikon kaltaisia provokaatioita kun ne makuasiat ovat kuitenkin, no, makuasioita ja jokaisella on se oma makunsa. Paitsi ehkä Kim Kardashianilla, joka nyt on vaan mauton.

Tästä kehkeytyi kuitenkin meidän tämän kesän perunasalaattien suosikki (ja luoja tietää, että uutta perunaa on meillä tänä kesänä syöty ihan tolkuttomia määriä...). Oikeastaan tämä on mustekalaton versio siitä aikaisemmin nähdystä mustekala-persillade-salaatista. Muiden kesän salaattisuosikkien halloumi-karpalo-pistaasisalaatin, vesimeloni-minttu-fetasalaatin ja marokkolaisen appelsiinisaalaatin lailla tämä on helppo ja nopea kuin mikä - suurin osa aineksista kun tulee suoraan purkista. Ihan täydellistä kesäruokaa siis ja sillä minulle niin rakkaalla välimerellisellä twistillä.




Orkesterin kokoonpanoa voi säädellä sen mukaan, mitä jääkaapista sattuu löytymään  - niin vihreä parsa kuin vihreät pavut (tai favapavut!) sopivat tähän loistavasti ja myös basilikapuskan jämät löytävät tästä tarvittaessa varsi kiitollisen viimeisen leposijan. 

Tein tätä aika välimerellisissä tunnelmissa vietetyille rapujuhlillemme ja laskeskelin, että tästä riittäisi noin kuudelle - kahdeksalle. Hah. Viisi henkeä tuhosi tämän alle puolessa tunnissa. 




Pääruokana neljälle - viidelle, lisukkeena (esim. grillatulle kanalle tai ihanalle yrttiselle makkaralle) kuudelle - kahdeksalle 

900 gr uusia perunoita
1 prk (350 gr/ 160 gr) hyviä mustia oliiveja
1 prk (320 gr/ 200 gr) aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä
1 iso punasipuli
100 gr rucolanlehtiä
1,5 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
sormisuolaa, mustapippuria

Harjaa perunat, leikkaa noin sentin siivuisi ja keitä suolatussa vedessä kypsiksi. Höyrytä kuiviksi. Valuta oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit (säästä tomaattien öljy). Lorauta sitä hieman sormisuolaripauksen kanssa keitettyjen ja höyrytettyjen perunoiden päälle ja kääntele varovasti joukkoon - lämpimänä ne imevät itseensä paremmin makuja. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Leikkaa isommat aurinkokuivatut tomaatit puoliksi. Kuori ja siivuta punasipuli ohuelti. Rakenna salaatti asettelemalla ainekset kerroksittain tarjoiluastiaan. Valuta aurinkokuivattujen tomaattien öljyä kastikkeeksi ja mausta tuoreella mustapippurilla ja (varoen) sormisuolalla). 





___________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Rapurapurallaa

Meidän kahden vastarannan kiisken taloudessamme uidaan systemaattisesti valtavirtaa vastaan. Muun kansan tanssiessa aamuun Flow-festareilla paseerattiin meillä kananmunia savumakrillisalaattiin ja leivottiin tomaatti-basilika-ricottapiirakkaa aamun piknikille. Ravintolapäiväkin eksoottiset ihanuudet jäivät väliin kun olimme sinnikkäästi ajoittaneet samalle päivälle kräftskivamme. Olemme mekin...

Rapujuhlat ovat kyllä ruokavuoden perinteistä niitä parhaimpia. Vaikka se nykyään mielletäänkin helposti sellaiseksi paremman (ja siihen kuuden prosentin purjehtivaan kielivähemmistöön kuuluvien) väen ajanvietoksi, on jokiravun historia jotain ihan muuta. 

Aikoinaan niitä vilisi joissa sellaisissa määrin, että maatyöläisillä oli työsopimuksessaan ehto, jonka mukaan jokirapuja sai tarjota ruoaksi korkeintaan viisi kertaa viikossa. 1800- luvulla lähes koko Euroopan jokien rapukannat tuhonnut rutto pisti kuitenkin moiselle dekadenssille lopun ja nykyään ravut ovatkin sellaisissa hinnoissa, että harvojen herkuksi helposti jäävät.




Älä kuitenkaan anna tämän masentaa, vaan kerää perhe ja ystävät yhteen helangåramaan ja hydeochhejaamaan. Jos ei niitä ihan omasta joesta tule pyydettyä eikä budjetti taivu niitä tuoreina (noin 2€/ kpl) tai valmiiksi keitettyinä (jopa 5€/ kpl) hankkimaan, niin apu löytyy supermarketin pakastealtaasta. Sen verran hyviä ovat nekin, että kelpo kalaasit niilläkin aikaiseksi saa. 

Jos en itse keitä omiani alusta saakka, niin suosin niitä 16-22-kokoluokan jumborapuja, jotka yleensä ovat joko kiinalaisia tai espanjalaisia villirapuja. Sen verran skandinaavista makua noudattelevassa tilliliemessä ne on keitetty, että ovat ihan käypiä sellaisenaan. Halutessaan ne voi kuitenkin sulatuksen jälkeen marinoida seuraavaan päivään saakka itsetehdyssä keitinliemessä.

Alla meidän perheessämme käytetty resepti, joka perimätiedon mukaan on alunperin Savoysta kotoisin. 

40 ravulle

10 l vettä
2 punttia tilliä
3,25 dl karkeaa merisuolaa
10 sokeripalaa

Mittaa vesi, suola, sokeri sekä toinen tillipuntti isoon kattilaan. Kuumenna kiehumispisteeseen ja keitä viitisen minuuttia. Lisää sitten huuhdellut elävät ravut ja keitä 3 minuuttia alkaen siitä, kun vesi alkaa taas rapujen lisäämisen jälkeen kiehua. Poista tillipuntti ja lisää veteen uusi nippu.

Jäähdytä kattila nopeasti - joko jäiseen veteen upottamalla tiskialtaassa (tai landella rantaveteen). Anna marinoitua seuraavaan päivään, valuta ja tarjoile.




Snapsien ja lagerin lisäksi juomaksi käy kuiva, hapokas valkoviini. Perinteisesti suositellaan Chardonnay- Chablis-linjaa, mutta se ei omaan makuuni istu lainkaan. Norex Spirits toimittikin  meille meidän tyyliimme paljon enemmän sopivia Wolfbergerin viinejä Alsacesta, joka on tämänhetkinen ehdoton ykkösvalkoviinialueemme. 

Pinot Gris-blend (Alkossa 13,39 €) oli varsin toimiva sekin, mutta ihan selväksi suosikiksi nousi Riesling (Alkossa 11,48€) vivahteikkuudellaan ja tyylikkään aromaattisella ryhdikkyydellään. 





Pöytämme ääreen kokoontuivat lisäksemme Brittibroidi vaimokkeensa Tukkataikurin kera, Tsatsikimestari ja seurueemme uusi Italianvahvistus jolle, vasta kolme viikkoa maassa olleelle, nämä olivat ensimmäiset rapujuhlat koskaan. 

Olisitte vain nähneet raukan ilmeen kun selitimme kräftskiva-etikettiä. Jokaiselle ravulle snapsi ja jokaiselle snapsille laulu. Kyllä se helan går sieltäkin alkoi lopulta taittua. Ja sitten kun säkeistöt loppuivat kesken siirryttiinkin sujuvasti Manchester Unitedin kannattajalauluihin! Ja ihan ketterästi se noin viidennentoista ravun kohdalla oppi sen leivänkin (liki) oikeaoppisesti kokoamaan...!




Säätä jännättiin ihan viime tunteihin saakka, mutta näj men herregud, miten ihanan aurinkoisen päivän osaksemme saimmekaan. Fiilistä ei laskenut edes Paavo Haavikon näköinen ammattimainen mielensäpahoittaja naapuritalosta, joka katsoi aiheekseen tulla varta vasten huomauttamaan, että sisäpihamme pöytäryhmä (jota kukaan ei koskaan käytä mihinkään) on teknisesti ottaen sen toisen taloyhtiön omaisuutta. Ilmeisesti meidän ja heidän taloyhtiön välillä on meneillään jonkinlainen jengisota, jonka yksityiskohdat ovat liian karmeita edes meille paljastettaviksi.




Päivän todelliseksi sankariksi nousi kuitenkin (saksiniekkojen lisäksi) Ravintola KuuKuu. Kun pitihän minun tuollainen hieno viinicooler-vati mennä hankkimaan kun se näyttää niin kivalta. Ei siihen kuitenkaan mitään jäitä kaupoista löytynyt. Viimein Naapurinpoika keksi piipahtaa kysymään neuvoa naapuriravintolastamme ja hip ja hurraa - tuli kotiin mukanaan pussillinen jääpaloja. Eihän rapujuhlien tohdi pilalle mennä, oli ravintolasta tuumattu ja autettu miestä mäessä. Siinä on asiakaspalvelua! Siinä on Töölö!




Instagram-seuraajat (kuuluthan sinä jo heihin, kuuluthan?) pääsivät osalliseksi kekkereistä ihan reaaliajassa ja te muutkin tulette saamaan reseptejä rapujuhliemme muusta tarjonnasta seuraavissa postauksissa. Luvassa on ainakin sahramikuorista jokirapu-chorizo-piirasta...




...sekä kesän helpoin (ja meidän suosikiksemme noussut) perunasalaatti välimerellisellä twistillä.




Kiitos perhe! Kiitos Ravintola Kuukuu! Kiitos Norex Spirits! Koska otettaisiin uudestaan...?




*Postaus yhteistyössä Norex Spiritsin kanssa*


PS. Ruokaperinteitä vaalitaan myös Suolaa ja hunajaa - blogin emännöimässä kesän ruokahaastekisassa, jossa teemana oli mummola. Äänestys on nyt alkanut ja meidän kookos-chili-korianteri-silakkamme kiittävät kaikista äänistänne...! Äänestysaikaa perjantaihin saakka - äänestämään pääsee tästä!




________________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This