Teellä beduiinin kanssa - miksi minä matkustan

* * *

For English please see here

* * * 

Matkustaminen on yksi elämäni suurimpia intohimoja. Halu nähdä maailmaa ja kokea uusia paikkoja ei ole aina ihan helpoin yhdistettävä tällä hetkellä Suomessa sijaitsevan päivätyön kanssa, mutta yritys jatkuu. 

Etenkin ensimmäistä kertaa uudessa maassa vierailu on humalluttavuudessaan liki ... no, huumeeseen verrattava kokemus. Kaikki on uutta, kaikki tuntuu mahdolliselta. Jännitys syöksyy suonissa ja energiaa tuntuu olevan loputtomiin. Aistit tuntuvat olevan ylivirittyneet: värit tuntuvat kirkkaammilta, tuoksut voimakkaammilta, maut vahvemmilta.

Suurimmaksi osaksi olen matkustanut yksin ja maissa, jossa albiinoväritykselläni erotun paikallisväestöstä melkoisen selvästi. Mutta jostain syystä olen kotonani nimen omaan kun en ole kotonani; jotenkin ulkopuolisuus ja mihinkään kuulumattomuus on rooli, jossa tunnen oloni kummallisen luontevaksi. 

Uudet kokemukset, kulinaariset löytöretket, torit, vilaus paikallisten arkeen turistioppaiden tiivistelmiä syvemmältä... ne kaikki ovat syitä, jotka haluavat maailmalle uudestaan ja uudestaan, mutta ehkä niitä kaikkein mieleenpainuvia muistoja ovat kohtaamiset ihmisten kanssa. Ihmisten, joita ei enää koskaan tule näkemään, mutta jotka onnistuvat jättämään lähtemättömän jäljen sydämeesi.

Yhden tällaisen koin taannoisella Israelin matkallani, Jerusalemin vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla. 

Kulunut vuosi on ollut raskas monellakin tapaa.  Yksityiselämän myllerrysten lisäksi henkisiä voimavarojani ovat syöneet myös keväällä aloittamani uuden työn mukanaan tuomat haasteet, joiden kautta olen joutunut aitiopaikalta seuraamaan suorastaan pelottavaksi kiristynyttä asenneilmapiiriä ja keskusteluforumeilla vellovaa käsittämätöntä pahan olon määrää, jonka kohteeksi olen työni kautta joutunut minäkin. 

Olen ollut ihan lopussa. Itkettyä on tullut usein. Onko minusta tähän? Missä vaiheessa liika on liikaa? Koska saa luovuttaa? 

Vuoden lopulla karkasin rakkaaseen Lähi-itääni. Ei sillä, että olisin sielläkään malttanut pysähtyä: suorittajaluonne piti kiinni täyteen ahdetusta, jälkeen päin mietittynä hieman turhankin kunnianhimoisesta matkasuunnitelmastaan keuhkoputkentulehduksenkin kourissa. Jaksaa, jaksaa (ei muuten jaksakaan).

Muutaman vuoden tauon jälkeen tunsin oloni siellä kuitenkin ulkopuolisemmaksi kuin koskaan. Lokakuusta jatkuneet  levottomuudet sekoittivat päätäni entisestään. Tuntui etten enää ymmärtänyt mitään: en omaa elämääni enkä maailmaa. Tunsin olevani eksyksissä molemmissa. Kysymyksiä oli loputtomiin, vastauksia ei mihinkään. Mihin nyt? Mitä minä täälläkään teen? Tällaistako tämä tulee aina olemaan - maat ja kaupungit ympärillä vaihtuvat, mutta minä pysyn yksin?

Edes vierailu Itkumuurilla ei tarjonnut kipeästi kaipaamani rauhaa. Tuijottaessani sen ihmisten hätää ja epätoivoa jo vuosisatojen ajan kuunnellutta seinää eivät sanat enää onnistuneet järjestymään päässäni edes alkeellisimmaksi avunpyynnöksi. 

Jatkoin päämäärätöntä vaellustani vanhan kaupungin uumenissa, kunnes yrittäessäni valita tietä risteyksessä vanha mies kohtasi katseeni ja viittoi minut beduiinikäsitöitä myyvän pieneen puotiinsa. Hän tarttui kiinni käsivarrestani, istutti minut alas, katsoi minua hellästi ja sanoi sitten: "surusi menee vielä ohi. Usko minua".

Sitten hän katosi ja palasi hetkeä myöhemmin minttuteepannun kanssa. Kaataessaan sitä eteemme kattamiinsa pieniin laseihin hän tutkiskeli minua varovaisesti. "Olet tottunut olemaan vahva ja kovakin. Kannat kasvojasi kuin naamiota. Et näytä tunteitasi, eikä sinua oikein tälläkään hetkellä pysty lukemaan".

"Ei tässä mitään", yritin vastustella vanhasta tottumuksesta, melkein uskottavan hymyn kasvoilleni liimaten. "Ei kaikkea tarvitse jaksaa", mies vakuutti. "Sinun täytyy oppia olemaan itsellesi armollisempi. Kyllä sinä pärjäämään tuletkin - kunhan vain muistaisit uskoa itseesi". 

Vanhan beduiinin täysin odottamaton ele ja ystävälliset sanat tulivat mitä otollisimpaan aikaan. Sisälläni jo pidempään romahtamassa olleet muurit alkoivat rakoilla niin, etten saanut niitä tai itseäni enää koossa pidettyä minäkään. Sumenevien silmieni läpi yritin vielä epätoivoisesti kiinnittää katsettani johonkin ja pysäyttää tulossa olevaa.

"Ei sinun tarvitse puhua", mies lohdutti. Enkä siihen olisi enää pystynytkään. Ja siinä, ventovieraan ihmisen edessä, toisella puolen maailmaa, ympärilläni pelkkää pelkoa ja hämmennystä, minä murruin ja annoin kyynelten tulla. 

"Molemmat me olemme vieraalla maalla", mies pohti ikkunasta ulos kujalle ja kaukaisuuteen tuijottaen. "Minä olen beduiini. Eivät minun juureni täällä ole. Eivät nämä ole minun ihmisiäni". 

"Jotkut ihmiset vain eivät ole sinulle hyväksi", mies jatkoi hitaasti, jokaista sanaansa punniten. "He syövät sinun energiasi eikä sinulle jää mitään. Silloin ihminen kuihtuu. Mutta on toisenlaisiakin ihmisiä. He antavat sinulle valoa ja saavat sinut kasvamaan. Silloin sinulla on sitä valoa muillekin annettavaksi asti. Sinulla on elämässäsi myös heitä", hän muistutti. "Et sinä yksin ole". 

Enkä minä olekaan. Eikä kukaan meistä. Otetaan se valo vastaan. Ja ollaan sitä myös muille. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Thaivaallinen kookoksinen tomaatti-linssikeitto

* * * 

For English please see here

* * * 

Joskus viime vuoden lopulla Hakaniemen etnisiin paratiiseihin suntautuneen psykoottisen ostoskierroksen seurauksena huomasin taannoin, että kaapeistani löytyy nyt kilotolkulla linssejä ja noin viittä sorttia erilaisia papuja. 

Vaan kas kummaa - kävi ilmi, että YK:kin on nimittänyt tämän vuoden kansainväliseksi palkokasvien vuodeksi. Tämän vuoden aikana nostetaan siis valokeilaan tuon kasvisperheen proteiinipitoisia ja ravintorikkaita jäseniä: linssejä, herneitä ja papuja. 

Itse joudun ehkä myöntämään, että omalla kohdallani ei ole (taaskaan) kyse mistään terävänäköisestä trendien ennakoimisesta, vaan puhtaasta vahingosta. Viime viikolla blogin tähtiraaka-aineena patsasteli kikherne ja hummuksen uusi kevätkuosi. Nyt kukkii näköjään linssilempi.

Tämä lohdullinen ja Thai-keittiöstä twistiä saava linssikeitto lämmitti kummasti, kun viikonloppuna taivas syyti alas niin lunta, räntää, vettä kuin rakeitakin - kaikkea yhden päivän aikana. Vaan minäpäs vedin jalkaan villasukat, kaivauduin keittokulhoni kanssa peiton alle ja uppouduin Indiana Jonesin viimeisen ristiretken käänteisiin. 

Hätäkös tässä. Tulkoon kevät sitten kun on sen aika. 

Neljälle - kuudelle

Thai tomaatti-linssikeitto:

1 sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä (tai 4 pienempää)
1 punainen chili
1 rkl tomaattipyrettä
korianteripuskan varret
3 rkl punaista currytahnaa
1 rkl sitruunaruohotahnaa (voi jättää myös pois)
1 rkl hienonnettua inkivääriä

muutama rkl öljyä

2,5 dl punaisia linssejä
1/2 prk (à 400 gr) hienoa tomaattimurskaa
1 l kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
2 rkl kalakastiketta (voi korvata myös soijakastikkeella)
1/2 limen mehu
1-2 rkl (ruskeaa sokeria)

Tarjoiluun: limelohkoja, korianteripuskan lehdet 

Surauta sipuli, valkosipuinkynnet, chili, inkivääri, tomaattipyre, korianteripuskan varret, currytahna ja sitruunaruohotahna sekaisin tehosekoittimessa. Lisää tarvittaessa hieman kookosmaitoa jotta seos soseutuu kunnolla. 

Kuumenna öljy kattilassa ja pyörittele maustetahnaa siinä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten linssit ja muutaman minuutin päästä tomaattimurska. Kaada perään kasvisliemi ja anna hautua kunnes linssit ovat kypsiä - n. 15-20 minuuttia. 

Soseuta halutessasi, kaada takaisin kattilaan ja lisää kookosmaito, kalakastike, limen mehu ja sokeri. Kuumenna ja jatka keittämistä vielä viitisen minuuttia. Tarkista maku, lisää tarpeen mukaan kalakastiketta ja/tai sokeria. Sekoita joukkoon korianterinlehdet. Tarjoile limelorauksen kera.

Lisää linssireseptejä on muuten tulossa, vaan minkälaisia tunteita linssit teissä herättävät? Ihastusta vai vihastusta? Miten te niitä käytätte?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Rakkauden resepti: kanapiiras ja Bellingham The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc

* * * 

For English please see here

* * * 

Minulta kysytään usein, miten blogin reseptit syntyvät. Toisinaan harkitun tuotekehittelyn tuloksena. Mutta hyvin usein (kuten tälläkin kertaa) vahingossa. Toisaalta, niin on saanut syntynsä monikin maailman merkkihetkistä: shampanja, penisilliini, Amerikan löytyminen... ja suurin osa Perussuomalaisten ulostuloista.

Tarkoituksena oli alunperin tehdä sellainen filokuorinen piiras, joihin Kreikassa kesällä rakastuin. Mutta filotaikina ei ole ystäväni. Täyte kuitenkin oli niin ihanan lohdullinen, että kierrätin idean tähän perinteisempään voitaikinakuoriseen versioon. 

Tämä jo rustiikkisella ulkomuodollaan hurmaava piiras vie toki hieman aikaa kanan keittämisineen, mutta on se sen vaivan arvoinen. Ja siinä kanaa luista riipiessä, keittiön ollessa täynnä keitinliemen kotoisia tuoksuja: sipulia, timjamia ja valkosipulia, ajatukset ihan varkainkin harhailevat pieneen kreikkalaiseen kylään. 

Aurinko paistaa, alhaalla laaksossa määkivät lampaat, ulkoa kuuluu leikkivien lasten nauru. Pihalta kantautuu astioiden kilinä, kun pitkää pöytää katetaan oliivipuun varjoon lounasta varten. Pian kuuluukin jo lupaava pulputus, kun viini kaadetaan laseihin ja on aika asettua nauttimaan yhdessäolosta. "Syömään!"

Tämä onkin juuri sellaista rakkauden ruokaa, joka salaatin kanssa käy vaikka sunnuntailounaan tähdeksi. 

Jos haluat ihan perinteisen piiraan, käytä silloin kaksi levyä taikinaa. Kaulitse toinen pohjaksi, peitä foliolla ja esipaista 20 minuuttia. Lusikoi sitten täyte pohjan päälle ja jatka kuten reseptissä.

Itse käytin (eikä ole muuten edes maksettu mainos!) Jyväbroilerin pintamaustettua kanaa, joka antaa sekin oman makunsa. Jos käytät tavallista maustamatonta, muista maustaa täyte kunnolla. 

Voitaikinakuorinen kanapiiras:

3 sellerinvartta 

3 porkkanaa

3 sipulia

4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna

puska timjamia (tai 1/4 dl kuivattua timjamia)

4 laakerinlehteä

1 kokonainen kana (n. 1,4 kg)

vettä

muutama rkl öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria

3 kananmunaa, kevyesti vatkattuna. 

1 iso levy voi/ lehtitaikinaa

voiteluun: 1 kananmuna, kevyesti vatkattuna

Pyyhi kanan pinta kuivaksi. Hienonna kasvkset n. sentin kuutioiksi. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja freesaa vihanneksia siinä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten timjami sekä laakerinlehdet. Pyörittele niitäkin hetki ja lisää kattilaan sitten kana. Kaada päälle vettä niin, että kana melkein peittyy. Kuumenna kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä. Hauduta kannen alla kunnes kana on kypsää eli 1,5 tuntia. 

Nosta kana kattilasta jäähtymään. Siivilöi liemi (älä heitä vihanneksia menemään!) ja kaada se takaisin kattilaan. Redusoi sitä kovalla lämmöllä ilman kantta, kunnes jäljellä on 2,5 dl. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Kun kana on jäähtynyt niin että sitä voi käsitellä, poista kuori ja riivi liha ruhosta. Sekoita se kasvisten joukkoon. Sekoita kananmunat kanaliemeen ja kääntele kanaseoksen joukkoon. Tarkista maku ja mausta.

Kaada seos käyttämääsi vuokaan (omani oli mitoiltaan 20 cm x 30 cm) Voitele vuoan reunat kananmunaseoksella (tämä auttaa voitaikinaristikkoa kiinnittymään). 

Kaulitse taikinalevy ohuemmaksi ja leikkaa pitkittäin noin 1,5 sentin suikaleiksi. Asettele ne tasaisin välein yhteen suuntaan ja pujottele sitten ristikkäin tulevat suikaleet ensimmäisen kierroksen suikaleita vuoronperään nostelemalla lomittain. Voitele pinta lopulla kananmunalla ja paista 200-asteisessa uunissa kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin ja sisus on läpeensä kuumaa: n. 30-35 minuuttia. 

Anna hieman jäähtyä ja tarjoile. 

Ja se maku? Puhdasta rakkautta. "Tämä maistuu ihan mummolalta!" huokaisi sunnuntailounaalle saapunut Tsatsikimestari.

Ja kun noissa lomatunnelmaisissa haavekuvissakin tuli tuo viinin lupaava pulputus mainittua, niin avasimme pullon mekin. Onhan se sunnuntai kuitenkin nauttimista varten - olkoonkin, että auringonpaisteen ja oliivipuiden sijaan meillä oli seuranamme räntäsade. 

Viinivarastosta löytyi vielä Bellinghamin The Bernard Series-sarjan Old Vine Chenin Blancia (16.98€), jonka savuisuuttakin sivuava paahteisuus kävi kivasti tuon voitaikinakuoren paahteisuuden kanssa. Viinistä löytyy kypsän hedelmäisyytensä lisäksi myös tammikypsytyksen tuomaa särmää, joka komppaa myös täyteläisempiä, kermaisia vaalealihaisia ruokia ja vaikka grillattua kanaa. 

Jos tähän viiniin muuten tykästyt, niin täältä löydät japanilaisen kaalimunakkaan okkonomiyakin reseptin, jossa viini myös nähtiin. 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus paahdetusta valkosipulista

* * *

For English please see here

* * * 

Minä lupaan. Minä niin lupaan, että tämä hummus paahdetulla valkosipulilla on viimeinen hummusresepti vähään aikaan. Ei tosin missään nimessä ihan kokonaan, koska niin hyviä vinkkejä ja ideoita olen teiltä lukijoilta saanut. 

Tämä on hummusviikon resepteistä lähimpänä sitä aitoa ja alkuperäistä, mutta valkosipulinrakastajalle tämä on unelma. Paahtaminen antaa sille sellaista mahtavaa lempeyttä ja makeutta, että minulla on tapana paahtaa useampi valkosipuli kerrallaan - kerran kokeiltuasi huomaat, että kyllä sille karamelisoituneelle tahnalle käyttötarkoituksia löytyy. Perunamuusiin, kastikkeisiin, dippeihin... Ihan ehdottomasti suosittelen kokeilemaan sitä tässä ihanassa (ja tarvittaessa täysin vegaaninakin valmistuvassa) cashew-pohjaisessa kastikkeessa. 

Paahtaminen on helppoa: kääri kokonainen valkosipuli folioon ja unohda 200-asteiseen uuniin 1,5-2 tunniksi. 

Miettikää nyt: elämä ilman valkosipulia? Eihän siitä mitään tulisi.

Hummus paahdetulla valkosipulilla:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

2 rkl (miedon makuista) oliiviöljyä

6 paahdetun valkosipulin kynnen tahna (tai enemmän - maustasi, kynsien koosta ja paahtoajasta riippuen)

3 rkl sitruunamehua

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2 rkl vettä
(hunajaa)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai sitruunamehua (tai, halutessasi lisää makeutta, hunajaa) makusi mukaan ja notkista tarvittaessa haluamasi paksuiseksi lisäämällä vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Ripottele päälle halutessasi hienonnettua persiljaa ja tarjoile. 

Joko sinä olet ehtinyt kokeilemaan kuluneen viikon keväisiä hummusreseptejä? Mikä niistä oli oma suosikkisi?

Reseptit löydät nimeä klikkaamalla:

- Klassinen hummus

- Hummus aurinkokuivatuilla tomaateilla

- Marokkolainen hummus paahdetulla porkkanalla

- Hummus paahdetulla punajuurella ja rosmariiniöljyllä

Jos rakastat valkosipulia, kannattaa tsekata myös valkosipulinen perunadippi skordalia, yksi viime kesän Kreikan tuliaistani!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus paahdetusta punajuuresta ja rosmariiniöljystä

* * * 

For English please see here

* * * 

Edellisessä reseptissä paahdettiin hummukseen porkkanoita. Nyt on vuorossa punajuuri, josta tehty hummus sai Tsatsikimestarin huokailemaan ihastuksesta jo sen upean värin vuoksi. 

Itse punajuuri on tosin varsin mitäänsanomattoman näköinen kasvis, joka ei juuri ulkonäöllään hurmaa. Muuta huonoa siitä ei kyllä keksi edes yrittämällä. 

Se sisältää mm. antioksidantti betaiinia, jota käytetään mm. masennuksen hoidossa sekä tryptofaania, tuota suklaankin sisältämää hyvänolon lähdettä. Joissain kulttuureissa on uskottu, että samasta punajuuresta syöminen johtaa rakastumiseen. Delfoin oraakkeli jopa väitti  punajuuren olevan yksi vahvimmista lemmenlääkkeistä.

Jotain punajuureen liitetyistä lemmekkäistä assosiaatioista kertoo myös se, että 1900-luvun alun Englannissa prostituoituihin viitattiin kiertoilmauksella "punajuuripeltojen palveluksista..." (?) Tällä puolestaan saattaa olla jotain tekemistä Pompeijin (meidän päiviimme säilyneen) bordellin kanssa - sen seinät kun oli koristeltu mm. punajuurten kuvin...

Punajuurihan tunnetusti rakastaa rosmariinia, joten käytin alla olevassa reseptissä rosmariiniöljyä, jonka ohjeen löydät täältä. Om nom. 

Punajuurihummus:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

1 isohko (tai 1,5 pienempää) punajuurta (n. 170 gr)
3 rkl rosmariiniöljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua korianteria

2 rkl sitruunamehua
1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2-3 rkl vettä

Kuori punajuuri ja lohko pienemmäksi. Pyörittele muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja paahda 200 asteessa kunnes palat ovat pehmeitä ja saaneet vähän väriä (kokonainen punajuuri vie n. tunnin, paloitellut koosta riippuen vähän vähemmän).

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua makusi  mukaan. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarpeen mukaan vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

PS. Jos punajuuren ja kikherneiden liitto kuulostaa vastustamattomalta, kannattaa tsekata myös Veera R:n uunituore postaus, josta löytyy punajuuri-kikherne-fetapihvit. Kuulemma "ihan törkeen hyviä"!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVERILLEKIN!

Marokkolainen hummus paahdetuista porkkanoista

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos edellinen hummusresepti aurinkokuivatuista tomaateista hurmasi makujensa syvyydellään, viettelee tämä lempeällä makeudellaan ja marokkolaisvivahteillaan. Omaan makuuni tämä oli ehkä jopa tomaattihummustakin parempaa...!

Paahtaminen antaa kasviksille paitsi ihanaa makua, myös makeutta ja onkin oiva tapa saada mahdollisimman paljon irti talven nuhjaannuttamista vihanneksista kesän uutta satoa odotellessa. 

Tuolla takana kurkkiikin jo seuraava blogiin tulossa oleva resepti - taitaa ola kaikille selvää mistä hän on tuon upean värinsä saanut...?

Marokkolainen hummus paahdetusta porkkanoista:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

4 keskikokoista porkkanaa (yht. n. 400 gr)
1 rkl öljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua korianteria

3 rkl sitruunamehua
1/2 tl harissatahnaa
1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2-3 rkl vettä

Kuori porkkanat ja paloittele halutessasi. Pyörittele muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja paahda 200 asteessa kunnes ne ovat pehmeitä ja saaneet vähän väriä (kokonaiset porkkanat vievät n. 45 minuuttia, paloitellut koosta riippuen vähän vähemmän).

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua makusi  mukaan. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarpeen mukaan vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Hummus on muuten paljon kuviteltua monikäyttöisempikin! Dippinä, osana meze-pöytää, levitteen sijaan leivän päällä... mutta miksei myös lämpimänä lisukkeena! Tämä esimerkiksi tykkäisi vaikka grillatun possun seurasta! Tai sitten joukkoon voisi käännellä vaikka grillattua kanaa, lisätä vielä vähän yrttejä ja tarjoilla vaikka suolaisten lettujen, tortillojen tai uunperunoiden täytteenä!

Miten te hummuksenne syötte?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus aurinkokuivatuilla tomaateilla

* * *

For English please see here

* * * 

Hummus - vähän niinkuin niin moni muukin asia Lähi-idässä - on jatkuva kiistanaihe. Sen nimi tarkoittaa kikhernettä niin arabiaksi kuin hepreaksikin, ja joka ikinen alueen valtio väittää keksineensä sen. Israelilaiset ovat kuitenkin todella ottaneet sen omakseen: maan kulutus on yli kaksinkertainen naapurimaihin verrattuna.

Alla oleva hummusversio sen sijaan tuskin lietsoisi mitään sen suurempia selkkauksia Lähi-idässä - tämä tölöläiskeittiöstäni kotoisin oleva resepti kun repii riettaasti inspiraationsa Italianmaalta! Tämä nousikin eilisen ystävänpäivän hummusbakkanaalien suosikiksemme. Niiiin addiktoivaa, että heroiinikin saattaa jäädä kakkoseksi - etenkin za'atar-kuorrututettujen pitasipsien kanssa!

Aurinkokuivattujen tomaattien sijaan voisi käyttää myös näitä uunissa paahdettuja tomaatteja. 

Hummus aurinkokuivatuista tomaateista:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

14 aurinkokuivattua tomaattia
4 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua basilikaa

2 rkl sitruunamehua

1 rkl henonnettua lehtipersiljaa

1/4 tl mustapippuria
(1/4 tl suolaa)

5 rkl vettä

Mittaa ainekset suolaa lukuunottamatta tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää suola vasta tässa vaiheessa, koska sitä on myös itse tomaateissa. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarvittaessa vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Alla esimakua blogiin tällä viikolla tulossa olevista hummusresepteistä. Voi noita värejä! Alkaako tässä vallan olla kevättä rinnassa...?

Itse muuten vanhasta tottumuksesta kuorin kikherneeni (sen pinnalla oleva kalvo lähtee helposti kikhernettä nipistämällä), mutta mikä on teidän kanssakokkaajien ja -bloggaajien käytäntö? Onko sillä väliä? Ja hei, liottaako ja keittääkö kukaan muuten kikherneensä itse vai tyydyttekö purkkikamaan? Huomaako eron maussa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummushulluutta ja The Long Little Dog 2013

* * * 

For English please see here

* * * 

Vaikka Israelissa mietityttää monikin asia, on yksi asia kummastuttanut minua ihan yhteisen taipaleemme alkuvaiheista saakka: hummus. Tuo kikherneistä tehty tahna on siellä jonkinlaisessa kansallisruoan asemassa ja sitä syödään kaikkialla ja koko ajan. Sellaisenaan, falafelin kanssa, täyteyissä leivissä, osana meze-pöytää... Zohan - lupa saksia - elokuva kuvaa Israel Palestiina-konfliktia niin humaanilla tavalla kuin Adam Sandlerilta voi odottaa ja siinä hummusta käytetään jopa hiusmuotoilutuotteena. 

Ensimmäiset vuodet söin tuota kansallisylpeyttä kiltisti kunnes se alkoi tulla korvista ulos. Sitten tajusin, etten siitä edes pidä. Tuo on tosin jotain, jota en koskaan uskaltaisi Israelissa ääneen sanoa. Kerran sen virheen tein enkä vieläkään ole unohtanut autoon laskeutunutta hiljaisuutta. "Miten. Niin. Sinä. Et. Pidä. Hummuksesta? Kukamukaeitykkäähummuksestamitensiitävoimukaollatykkäämättä?"

Israelilaisten suhtautuminen hummukseen on intohmoisuudessaan välillä koomistakin. Hummukselle on jopa omistettu kokonaisia hummusian nimellä tunnettuja ravintoloita. 

Parhaasta hummuksesta väiteltäessä (sitäkin tapahtuu..) minä kallistun Jaffassa sijaitsevan Abu Hassanin kannalle, Appelsiineja ja hunajaa- blogin Jael puolestaan vannoo Carmel-torilta löytyvän myyjän nimeen ja toinen ystäväni puolestaan muutti nykyiseen taloonsa Tel Avivissa, koska sen alakerrasta löytyy hänen mielestään se ihan parasta hummusta tekevä paikka. 

Yli kymmenen vuotta ja lukemattomia reissuja myöhemmin voin nyt ylpeydekseni sanoa, että olen vihdoinkin lämmennyt sille. Olen nimittäin oivaltanut, että syypää antipatiaani on tahini. Kunhan sitä on maltillisesti, niin minunkin arvostukseni nousee ihan uudelle tasolle.

Uutta twistiä hummukseen saa mm. eri papuja, kasviksia, mausteöljyjä tai yrttejä käyttämällä. Itse laitan omaan perushummukseeni niin persiljaa kuin korianteria, mutta jomman kumman (tai puritaanisesti molemmat!) voi jättää poiskin.  

Hummus:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

2 rkl (miedon makuista) oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

2 rkl sitruunamehua

1 rkl henonnettua lehtipersiljaa

1 rkl hienonnettua korianteria

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2 rkl vettä

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai sitruunamehua makusi mukaan ja notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Lorauta päälle öljyä sekä paprikaripaus ja tarjoile. Vaikka pitaleipien, za'atarilla kuorrutettujen tortillasipsien tai vaikka Jerusalem Mix Grillin kanssa!

Esitellään tässä vaiheessa myös tämä leikkisällä etiketillään hurmannut ranskalaisviini, jota mutkattomuutensa ja monikäyttöisyytensä vuoksi on viime aikoina nähty pöydässä ja lasissa useampaankin otteeseen. 

Languedoc-Roussillonin alueelta tuleva The Long Little Dog (8.30€) on keskitäyteläinen ja kypsän marjainen Grenachen, Syrahin, Marselanin ja Petit Verdot'n sekoitus. Maltilliset tanniinit omaava viini on mainio, helpostilähestyttävä (ja -juotava...) sekä edullinen arkiviini, joka käy mitä moninaisimpien ruokien kaveriksi. Kovin tuhdit, mausteiset tai riistaisat liharuoat jätä kuitenkin johonkin toiseen kertaan. 

Kepeytensä ja monipuolisuutensa vuoksi sen on oiva valinta tulevaan piknik-kauteenkin (uskokaa pois - kyllä se tulossa on!) myös muovipullonsa vuoksi!

Tämän reseptin myötä blogissa alkavatkin hummuspäivät, joiden päätteeksi saattaa hummus tulla tosin ulos teidänkin korvistanne. Ensi viikolla luvassa on variaatioita mm. porkkanalla, punajuurella ja tomaatilla. Pysykäähän siis kuulolla!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!