maanantai 30. kesäkuuta 2014

Instagramissa mekin

Viime viikot ovat olleet täynnä keski-ikää lähestyvän tupakoitsijan hengen salpaavia muutoksia. Olen siirtynyt kuvaamaan RAWina, ottanut käyttöön Lightroomin ja lisäksi Naapurinpoika meni hankkimaan minulle ammattilaistasoisen jalustan. Seuraava objektiivikin on jo hankinnassa. Että jos tuolla kalustolla ei saada hyviä kuvia aikaiseksi, niin en tiedä millä.

Mutta kaikista suurin muutos on siirtymiseni älypuhelinaikakauteen. Kyllä, minunkin oli pakko nöyrtyä ja yrittää ponnistaa sinne teknologisen edistyksen aallonharjalle. Ja tuon Naapurinpojan käyttööni konfiguroiman (sanavarastooni on ilmaantunut sanoja, joiden olemassaolosta en aikaisemmin edes tiennyt!) omenapuhelimen myötä olemme nyt myös Instagrammissa. Maailman toiseksi viimeisenä ihmisenä, ilmeisesti... Ja ei siitä mihinkään pääse - elämänlaatuni on parantunut eksponentiaalisesti. Olen jo onnistunut yhden selfienkin ottamaan!

Niin, että jos kokkaamiselta ja bloggaamiselta ja Facebookkaukselta ja Pinterestoimiselta on vahingossakaan jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa, niin eiköhän tuo Instagram pidä siitä huolen. Liity siis seuraajiin täältä!

Joo, ja lupaan: ei bikinipyllyselfieitä. Ikinä.



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Mekin tahdomme 2014

Siltä varalta että se ei ollut vielä kaikille selvää, niin tulemme Pride-viikon kunniaksi kaapista ulos, mekin. Me olemme sateenkaariystävällinen, tasa-arvoista avioliittolakia ja rakkautta kaikissa muodoissaan vaaliva blogi. Asiaa myös gradussani aikoinani tutkineena ja ystäväpiirissä puineena voin kertoa, että voin lailla ei tuosta tulla tinkimään. Minulle kysymys on nimenomaan ihmisoikeuksista, ja ne ovat universaaleja. Mikä tarkoittaa että ne kuuluvat kaikille. Ihan kaikille.




Olen monesti kuullut kysyttävän, että miksi sitä pitää "juhlia?". Että miksi sen puolesta pitää marssia ja sitä ylpeyttä oikein hehkuttamalla hehkuttaa ja hieroa muiden kasvoille. Että kun ei heteroidenkaan tarvitse sitä heterouttaan muille julistaa, niin miksi sitten niiden?




Niin. Jos asia olisikin noin selvä ja tasa-arvoisuus ihan oikeasti maailmassamme vallitsisi niin eihän sitä tarvitsisikaan. Mutta kun ei se noin ole. Ja jokaisessa pride-kulkueessa minä mietin niitä, jotka toivoisivat voivansa olla mukana; niitä, jotka eivät sitä (vielä) uskalla tehdä. Niitä kaikkia pikkukaupungeissa kärvisteleviä, masennuksen, itsetuhoisuuden ja -inhon kanssa kamppailevia nuoria, jotka luulevat olevansa yksin maailmassa. Niitä, jotka eivät voi ymmärtää, miksi he ovat erilaisia. Niitä, jotka niin epätoivoisesti toivovat voivansa olla ihan niinkuin muutkin. Pride-viikko ja sen joka vuosi kruunaava kulkue ovat viesti paitsi sille edustamastaan kansasta vieraantuneelle Arkadianmäelle, myös heille. Te ette ole yksin. Teitä on lisää. Paljon lisää. Ja se, mitä te tunnette, ei ole aihe häpeään. Teillä on kaikki syyt maailmassa olla ylpeitä itsestänne, juuri sellaisena kuin olette. 




Se ikiaikainen väittely "synnytäänkö siihen vai kasvetaanko siihen" on minulle täysin toissijainen. Enkä ymmärrä, millaisia tarkoitusperiä se keskustelu edes palvelee. Entä jos voidaan osoittaa sen olevan synnynnäistä, ihan niinkuin vihreiden silmien tai vasenkätisyyden? Jos se voidaankin laboratorio-olosuhteissa eristää tietyn kromosomin aiheuttamaksi? Olisiko siinä peruste sikiöseulontaan? Oikeuttaisiko se vaikka raskaudenkeskeytyksen? 

Mistään kevein perustein tehdystä lifestyle-valinnasta siinä ei ole kyse. Sellaista on vaikka kasvissyönti. Tai ateismi. Tai Crocsien käyttäminen. Mutta miten joku voi kuvitella kenenkään tietoisesti valitsevan elämän, joka edistyneimmissäkin, liberaalisuudellaan ja yksilönvapaudellaan ylpeilevissä maissa altistaa kiusaamiselle, syrjinnälle ja väkivallalle? 




Koska sitä se tekee. Vaino, vankeustuomiot, kidutus, kuolemanrangaistukset ja esimerkiksi suuntautumista korjaamaan pyrkivät raiskaukset saavat meidät pöyristyneinä pyörittelemään silmiämme kaikennäköisten Ugandojen ja Etelä-Afrikoiden takaperoisuudelle, mutta osataan sitä meilläkin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa seksuaalinen orientaatio on kolmanneksi suurin viharikosten motiivi. 

Jokseenkin kätevästi kaikissa homokeskusteluissa sivuutetaan se tosiasia, että sellaisissa yhteiskunnan tukipilareina toimivissa heteroperheissä ne ovat ne homotkin kasvaneet. Parhaassa tapauksessa juurikin sellaisista miehen ja naisen malleista nauttien. Niin että ehkä se orientaatio ei vesirokon lailla olekaan tarttuvaa? Ehkä se ei olekaan virus, joka raivoisasti pyyhkisi yli koko maan hävittäen perussuomalaisten äänestäjät dinosaurusten lailla sukupuuttoon?

Ja jos siitä miehen ja naisen mallista lapsen kasvuympäristössä ollaan niin huolissaan, niin entäs nuo (hetero)yksinhuoltajaperheissä kasvavat (hetero)avioerolapset joiden isät ovat teillä tietymättömillä eivätkä edes elatusapuun vaivaudu? Ja kaikki adoptioon päätyvät ei-toivotut, heitteillejätetyt lapset? Niiden pyhien heterounioneiden tuotoksia nekin. Yli puolet avioliitoista päättyy tällä hetkellä eroon, joten kyllä minä olisin taipuvainen uskomaan, että ihan itse ne heterot ovat avioliittoinstituutionsa ryssineet ja sen pyhyyden rapauttaneet. 




Tasa-arvoisessa avioliitossa on nimensä mukaisesti kyse juuri tuosta: tasa-arvosta. Ja mehän niin tykkäämme patsastella sen mallimaana. Jos rekisteröity parisuhde olisi tasa-arvoinen avioliiton kanssa kaikissa suhteissa, niin eihän kellään olisi mitään intressejä ylläpitää kahta rinnakkaista instituutiota, eihän? Sanoohan sen jo terve järkikin. 

Eilinen Helsinki Pride kokosi kulkueeseen ja sitä seuranneeseen puistojuhlaan arviolta yli 20 000 ihmistä - ainakin tuplasti sen verran mitä edellisenä vuonna. Siellä olimme mekin, rakkautta - omaamme ja muiden- juhlien. Osa marssijoista kertoi tulleensa mukaan nimenomaan taannoisen lakialoiteäänestyksen ärsyttämänä. Ja selvän viestin se lähettikin. Vietimme päivää mahtavien tyyppien kanssa loistavia keskusteluja käyden ja sydäntälämmittäviä tarinoita jakaen. Uskokaa vain - ei se tähän jää. 




Rakkaus on ihmisoikeus - kyllä kaikilla on oltava yhtäläinen oikeus anoppiin!




Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Minttuinen hernerisotto

Luonnon puhjetessa ympärillä uljaaseen keväiseen kukoistukseensa, näkyy se myös lautasellani. Kaikki kevään ihana tuore anti tekee vihreästä keittiössäni jokakeväisen hittivärin - sanoo Pantone mitä tahansa. Niinkuin vaikka tässä ihanassa risotossa, joka saa raikkaan vihreytensä herneestä kolmessa muodossa: minttuisesta hernepyreestä, tuoreista herneistä ja herneenversoista. 

Herneenverso nousee aina keväisin yhdeksi suosikkiyrtikseni - se kun antaa esimerkiksi salaatteihin ihanan vehreän herneisen maun ilman herneiden jokseenkin hankalasti syötävää rakennetta.

Meillä risotto tarjottiin valkosipulilla, chilillä ja limellä marinoitujen jättikatkaravun pyrstöjen kera, mutta kasvissyöjät voivat toki jättää ne poiskin. Tai risoton voi tarjota punajuuririsoton lailla kalan kaverina!

Pääruokana 3-4 hengelle, alkuruokana 6 syöjälle

Hernepyree:

200 gr herneitä
1/2 limen mehu
1/2 dl kanalientä
1 reilu rkl silputtuja (vahvan) mintunlehtiä
suolaa, pippuria

Kuumenna herneet pannulla tilkassa voita. Soseuta muiden ainesten kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Hernerisotto:

3 dl hyvää risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
1-1,2 litraa kanalientä (tai kasvislientä)
2 salottisipulia
50 gr voita
1 puska herneenversoja
1 reilu rkl mascarponea (tai turkkilaista jogurttia)
100 gr herneitä

Chili-valkosipuli-jättikatkaravut:

400 gr (kuorellisia) jättikatkarapuja
1 limen raastettu kuori ja mehu
2 pientä chiliä
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1/4 dl öljyä

Jos käytät pakastettuja katkoja, sulata ne. Sekoita marinadin ainekset ja anna katkojen marinoitua puolisen tuntia eli risoton valmistuksen ajan. Kun risotto melkein valmista, grillaa ne molemmin puolin muutaman minuutin ajan, suolaa ja pippuroi.

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä muutama desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysähköksi sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon hernepyree, hienonnettu minttu ja mascarpone. 

Tarjoile herneenversojen ja (halutessasi) grillattujen katkaravunpyrstöjen kera.




____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Makumatkailua Vietnamissa

Ilman lämmetessä ja Hannan Soppa-blogin Vietnamin-reissun kuvia kuolatessa ei matkakuumeella ole ollut rajaa. Omiin lomiin on kuitenkin vielä sen verran aikaa, ettei aamukampaa kannata esiin ihan heti kaivaa, joten ensiapuna toimii makumatkailu Kaakkois-Aasian katukeittiöiden antiin omassa keittiössä. Onneksi sen verran on edistystä tapahtunut täälläkin, että suurimman osan aineksista noukkii mukaansa ihan lähikaupan valikoimista!

Nämä Vietnamissa banh xeon nimellä tunnetut rapsakat pannukakut ovat ihanaa kesäruokaa – kuori on gluteeniton ja täytettä voi varioida mielensä mukaan  vaikka kokonaan kasvisruoaksi. Kääräise ne salaatinlehteen, dippaa makeankirpeänhappamantuliseen Nuoc Cham- kastikkeeseen ja nauti! Tai, kuten Google Translaten mukaan Vietnamissa sanotaan: tận hưởng!




Käyttämäsi paistinpannun koosta riippuen tästä tulee 4 – 6 kappaletta

Hoi An- pannukakut:

2,5 dl riisijauhoa
vajaa 2 dl kylmää kivennäisvettä
1 tl curryjauhetta
1 tl suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada joukkoon vesi ja sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä huoneenlämmössä tunnin verran.

Täyte:

250 gr jättikatkarapuja
1 pieni chili
1 limen mehu
2 valkosipulinkynttä
suolaa, mustapippuria

1 porkkana raastettuna
½ rasia pavunituja
3 kevätsipulia varsineen hienonnettuna

tarjoiluun: tuoreita yrttejä (korianteria, minttua ja/ tai thaibasilikaa)

Sulata ja kuori katkaravut. Halkaise pituussuunassa kahtia ja poista tarvittaessa suoli. Sekoita marinadin ainekset ja anna maustua puolisen tuntia. Valuta, suolaa ja pippuroi ja paista nopeasti pannulla. Kuori ja raasta porkkanat. Purista niistä ylimääräinen neste pois. Hienonna kevätsipulit.

Kuumenna muutama rkl öljyä pannussa. Sekoita taikina tasaiseksi aina ennen uuden pannukakun paistamista. Kaada taikinaa pannulle tasaiseksi kerrokseksi. Paista viitisen minuuttia kunnes reunat alkavat käpristellä ja lusikoi letulle sitten täytettä. Jatka paistamista vielä minuutin verran kunnes lettu on rapea ja kullanruskea. Käännä lettu kahtia ja valuta tarvittaessa talouspaperin päällä.  Leikkaa siivuiksi ja tarjoile tuoreiden yrttien kera salaatinlehteen käärittynä.




Nuoc Cham- dippikastike:

1-2 pientä punaista chiliä (riippuen kuinka tulisen kastikkeen haluat)
2 valkosipulinkynttä
muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä raastettuna (reilu 2 tl)
3 tl sokeria
2-3 limen mehu (reilu ¾ dl mehua)
reilu ½ dl kalakastiketta

Sekoita ainekset ja tarkista maku, lisäten tarvittaessa sokeria tai chiliä.


____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Porchettaa! Prego!

Juhannus on nyt taas vuodeksi ohi. Kumppareissa ja villapaidoissa sitä vietettiin, mutta hauskaa oli. Emme hukkuneet, eronneet, pettäneet, riidelleet tai joutuneet edes putkaan. Alkoholiakin nautimme liki kohtuullisesti. Herranjumala - tältäkö se aikuisuus tuntuu? Ennenkuin mennään noihin keskikesän juhlan kokkailuihin, tyhjennetään vähän tuota postausjonoa ja aloitetaan tällä jo taannoin luvatulla sunnuntailounasherkullamme. Esimakua tulevista löydät muuten blogin Facebook-sivuilta!

Niin... taisin tuossa joku aika hehkuttaa niitä kevään ja kesän antia kaikkine ihanine kasviksineen ja sitä, kuinka "tukevat liharuoat saisivat hetkeksi väistyä". Näkyy olevan vähän niinkuin se liki urbaanilegendaksi muodostunut "yksillä käyminen". Eihän siinä vain koskaan niin käy.

Kyllä tuo possu vain näyttää kummasti maistuvan. Ja kun on grillausilmatkin melkein parhaimmillaan, niin mikä on maistuessa! Possunkylki on noussut viime aikoina ihan suosikiksi. Filippiiniläisen lechon liempon ja periandalusialaisten chicharronesien jälkeen on vuorossa kunnianosoitus Italian annille: porchettaa, per favore!

Porchetta on keskisen Italian ja nimenomaan Rooman alueen herkku johon siellä käydessäni rakastuin. Tämä on yhtä hyvää niin lämpimänä kuin kylmänä esim. leivän päällä, joten kanna kotiisi samalla niin iso släbä sitä kylkeä kuin kantaa jaksat - tähän tulee nimittäin himo! Sitruunankuoren voi halutessaan korvata myös appelsiininkuorella. Ja yrttien kanssa saa (ja pitääkin!) olla avokätinen!

Neljälle - kuudelle

2 kg pala luutonta (luomu)possunkylkeä
6 valkosipulinkynttä
2 tl suolaa
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl fenkolinsiemeniä
8 oksaa rosmariinia (hienonnettuna n. 2 rkl)
1/2 punttia timjamia, lehdet riivittynä (silputtuna (n. 2 rkl)
kourallinen salvianlehtiä (silputtuna n. 2 rkl)
1/ 2 sitruunan kuori raastettuna
2 tl kuivattuja chilihiutaleita
mustapippuria

Murskaa valkosipulinkynnet öljyn ja suolan kanssa morttelissa tahnaksi. Paahda fenkolinsiemenet kuumalla, kuivalla pannulla (varo palamista!) ja murskaa ja lisää valkosipulitahnaan raastetun sitruunankuoren kanssa. Hienonna yrtit. Hiero valkosipulitahna possun lihaan ja levitä yrtit kerrokseksi sen päälle. Kääri tiukasti rullalle ja sido. 

Anna maustua kylmässä peittämättä ainakin muutaman tunnin tai seuraavaan päivään. Ota huoneenlämpöön muutama tunti ennen kypsentämistä. Kuivaa pinta ja hiero suolaa nahkapuoleenkin. Ennen paistamista hiero vielä n. ruokalusikallinen öljyä nahkaan. Aseta uunivuokaan ritilän päälle ja paista 180 asteessa puolisen tuntia puolivälissä kääntäen puolisen tuntia. Laske sitten lämpötila 160 asteeseen, peitä possu foliolla ja jatka kypsentämistä vielä 2-3 tuntia kunnes sisälämpötila on 75-78 astetta. 

(Folion seurauksena se nahka ei rapeudu ihan cracklingiksi, minkä ansiosta rulla on helpompi leikata)

Anna hieman jäähtyä ja leikkaa (ohuiksi) siivuiksi. 






PS. Muistatteko, miten sain kuulla langettaneeni italialaisella menuvalinnallani kirouksen Englannin ja Italian välisen ottelun päälle? Saas nähdä miten käy MM-kisoissa seuraavaksi: tein nimittäin viikonloppuna SAKSALAISTA perunasalaattia...!


_____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Keskikesän juhlaa

Ainakin Töölöön taivaalla aurinko väläyttelee hymyään sen verran ilkikurisesti, että ehkä tästä vielä jotain ihan oikeasti tulee? Aina tuo keskikesän juhla tulee jotenkin ihan puskista ja niinpä mekin havahduimme siihen ihan liian myöhään paetaksemme kaupungista. Vaan mikäs on kaupungissa ollessa kun on hyvää seuraa!

Heti kun saamme hoidettua viimeisen (ja viikon viidennen - eläköön järjestelmällisyys...) kauppareissun alta pois, korkkaamme rosén, pussailemme ehkä vähän ja hiljennymme juhannuksen viettoon, mekin. Tulossa on ainakin silakkaa aasialaisella tomaatti-chili-kookos-korianteritwistillä ja currysilakkaa. Ja uusia perunoita, tietty! Myös muhkeat possunkyljykset odottavat pääsyä pannuun rosmariinin ja raparperin kanssa. Ja mustekala on menossa hautumaan savupaprikasta ja mahdollisesti sherrystä särmää saavan tomaattikastikkeen hellään syleilyyn.

Tulkaahan juhannuksen jälkeen kurkkimaan, tuliko mistään mitään! Sitä odotellessa ihanaa, rakkauden- ja ilontäyteistä juhannusta teille kaikille! Virratkoon ruokapöydissänne viini, raikukoon nauru pitkälle yöhön ja tulkoon taikanne todeksi!

Niin, ja älkää nyt hukkumaan menkö - kyllä meillä lukijoita tarvitaan vielä juhannuksen jälkeenkin!




PS. Viimeistään nyt kannattaa muuten liityä blogin Facebook-sivun seuraajiin - sinne päivitämme kuvia ja tunnelmia myös juhannusloman aikana!
Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Alko palasi Espalle

Aloitin päiväni kilistelemällä Eteläesplanadi 20:een aamulla auennutta uutta Alkoa.





Ruokapuolesta vastasi Savoyn Kari Aihinen, jonka kanssa ehdin myös taas muutaman sanan vaihtaa (kun se on niiiiiiin ihana!)... ja pettymyksen tuottaa, kun en ole vielä ehtinyt kokeilemaan Savoyn katolle avautunutta shampanjaterassia. Hyvänä päivänä siellä on kuulemma aurinkoa ihan aamusta iltaan - voiko sivistyneempää tapaa hakkia rusketus ollakaan? Säästyneet etelänmatkarahat voikin sitten kuluttaa vaikka illallisella ravintolan puolella...!






Uutta myymälää kehtaakin juhlistaa: se on valoisa, tyylikäs ja valikoimaan on selkeästi panostettu. Tarjonnan suunnittelussa on otettu huomioon Eteläesplanadilla liikkuva väki: liikemiehet, naiset, turistit ja piknikille suuntaavat paikalliset. Pääpaino on huolella valituissa viineissä ja bongasinkin tulevaan kesään monta kokeilunarvoista roséta. Ilolla tutkailin myös portviinien ja sherryjen tavallista laajempaa valikoimaa. 





Etenkin piknik-kansaa liike hemmottelee, sillä viinien lisäksi täältä löytyy myös muita pikniktarvikkeita: liinoja, istuinalustoja ja laseja. Niin piknikkareita, yhden hengen talouksia kuin niitä erityisiä hetkiä juhlistavia pariskuntia ilahduttanee myös se, että pikkupullojenkin valikoima on laaja... 





... myös shampanjassa! Missä muualla olette nähneet esimerkiksi Krugia?






Ja shampanjahetkiinhän oman säväyksensä tuo tunnetusti myös oikea välineistö...




Myös alkoholittomissa vaihtoehdoissa löytyy. Me pääsimme tutustumaan niistä ehkäpä parhaimpaan: kotimaiseen Kontiomehun Lehtikuohuun. Kevyet kuplat tuovat upean aromikkaaseen juomaan ihanan juhlan tunnun - tätä juo jopa mieluummin kuin halpaa, tunkkaista skumppaa!





Täältä löytyy myös kesävieraiden mökkiviemisiksi sen verran ihania tuomisia, että voi olla, että saa jopa kutsun viipyä vähän pidempäänkin. Katsokaa nyt vaikka tätä Verso Designin suloista pullokoria!





Myös urbaanimpaan kyläilyyn löytyy täältä ihan varmasti tervetulleita lahjoja. Esimerkiksi meillä Töölöössä ollaan erityisen vieraanvaraisia tällaisen setin kanssa kylään tupsahtaville yllätysvieraille...






Myymälässä on viehättävää, kauppahallimaista tunnelmaa. Kehityspäällikkö Sampsa Kemppainen kertoikin uuden liikkeen yhdistävän kivijalkaliikkeen perinteet uuteen teknologiaan ja pian avattavien, uudistuneiden www-sivujen tarjoamiin digitaalisiin palveluihin. Sieltä vain kosketusnäytöltä valitsemaan! Onko haussa grilliruokiin käyvä viini? Vai jotain erityistä hemmotteluhetkiin? Täältä löytyy!





Asiantuntevaan palveluun panostetaan toki täällä ihan henkilökohtaisellakin tasolla. Toimitusjohtaja Hille Korhonen kiittelikin jutellessamme asialleen omistautunutta ja työhonsä intohimoisesti suhtautuvaa henkilökuntaa. Jotain siellä selvästi oikein tehdään: valittiinhan Alko vuonna 2014 suuryrityksistä parhaaksi työnantajaksikin!

Modernista yleisilmeestä huolimatta Alkolla on Espalla jo pitkät perinteet, kertoi puolestaan palvelujohtaja Kari Pennanen. Ensimmäinen Alkon myymälä avattiin Esplanadille Bensowin taloon ja tämä tänään auennut on järjestysnumeroltaan jo 350. Otetaas kaikki sille! Cin cin!






Niin... ja treffit sovitaan sitten sinne shampanjaterassille! Kuka lähtee mukaan?


____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Vesimeloni-minttu-fetasalaatti

Neljän vuoden odotus palkittiin taas eilen, kun Englanti aloitti oman urakkansa jalkapallon MM-turnauksessa. Vastassa oli yksi kisan kovimmista maista Italia. Niinikään odotetusti Englanti otti turpaansa, joka onkin tosin ilmeisesti sekaisin olevan keskikentän ja hajanaisen puolustuksen sijaan minun vikani. Kyllä, minun.




Jokunen aika takaperin meillä vietettiin taas sunnuntailounasta oikein pitkän kaavan mukaan ja varsin italialaisissa tunnelmissa. Possunhimoissani olin paistanut pöytään porchettaa (malttakaa hetki, pian se on blogissa!) - tuota Rooman erikoisuutta. Jo tämä sai aikaan hienovaraisesta paheksunnasta viestiviä kulmakarvankohotuksia, jotka ciabatan (ei todellakaan omaa tuotantoa, mutta jos joltain löytyy varma resepti, otetaan se ilolla vastaan!) myötä voimistuivat murinaksi. Iloisesti Italian väreissä komeillut Caprese (tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti) sai kielenkannat laulamaan ja sain kuulla, että olin kattauksellani ihan omin voimin torpedoinut koko turnauksen ja asettanut kirouksen Englannin avausmatsin päälle. Minä! Joka en edes uskalla liikahtaa matsipäivinä ilman tiettyjä, onnea tuottavia alusvaatteita!

Tämä salaatti jatkaa samaa värimaailmaa (en ilmeisesti koskaan opi). Kummalliselta kuulostavasta yhdistelmästä huolimatta jonkinlaiseksi klassikoksi on ehtinyt muodostua tämäkin. Vesimelonin makeus yhdistettynä fetan suolaisuuteen ja mintun raikkauteen vaan toimii.  Ja vesimeloni ja mustapippuri... aah!

Oliivit voi jättää poiskin ja mintun voi puolestaan korvata maun mukaan myös basilikalla tai korianterilla. Oman twistinsä antaa vesimelonin grillaaminen. Mutta kuten kaikessa yksinkertaisessa, vain muutaman aineksen jutussa, on raaka-aineiden oltava hyviä. Käytä siis kunnon, pehmeänlohkeilevaa fetaa (helsinkiläisille suosittelen Hakaniemen Hallin Lentävää Lehmää) ja jätä se kumimainen vinkulelu suosiolla kaupan hyllyyn. 




Lisukkeena noin kuudelle

1/2 vesimeloni (omani oli 2,1-kiloinen)
400 gr hyvää fetajuustoa
kourallinen mintunlehtiä
kourallinen oliiveja valutettuna
1 tl mustapippuria
(sitruuna)oliiviöljyä

tarjoiluun: balsamicosiirappia (halutessasi)

Halkaise meloni ja leikkaa reilun sentin siivuiksi. Poista kuori ja leikkaa siivut kuutioiksi. Leikkaa feta samankokoisiksi kuutioiksi ja kääntele mintunlehtien (ja, jos niitä käytät, kahtia halkaistujen oliivien) kanssa melonin joukkoon. Rouhaise päälle mustapippuria ja lorauta joukkoon hyvää oliiviöljyä.




Kesäistä, raikasta, nopeaa, helppoa...voi kunpa sitä olisi myös Englannin jalkapallo!

____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      

   
Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Taste of Helsinki 2014

Hesarissa oli juuri juttua siitä "toisenlaisesta Helsingistä". Siitä, joka on rosoinen ja rumakin; siitä, joka ei näytä matkailumainokselta. Sellaista näkemystä vasten se minun ruokafestareiden, bloggaripurjehdusten ja kivijalkakauppafiilistelyn täyttämä maailmankuvani tuntuu väliin kovinkin itseriittoisen hyväosaiselta. Mutta tajuan olla siitä myös kiitollinen enkä edes uneksisi sen ottamisesta itsestäänselvyytenä.

Juuri nyt minun Helsinkini on juurikin tuota, kiitos Taste of Helsinki- ruokafestivaalin, joka on vallannut kaupungin nyt kolmatta kertaa. Vuonna 2012 ensimmäistä kertaa järjestetty festivaali oli ensimmäinen lajissaan Pohjoismaissa - nyt omansa ovat perustaneet mm. normaalisti trendien edelläkävijöiden eturintamaa edustava Tukholma. 

Tänä vuonna Kansalaistorin isännöimää festivaalia juhlitaan sunnuntaihin saakka - liity siis joukkoon sinäkin! Streat Helsinki- katuruokafestivaalin tavoin tämäkin tekee Helsingistä hetkeksi taas pikkuisen mahtavamman paikan ja luo tunnelman, jossa täysin ventovieraat ihmiset viihtyvät ja intoutuvat puhumaan ja vaihtamaan mielipiteitään keskenään.

Tässä meidän otoksemme festivaalista.

Paikalle saavuttuamme kuivasi matkalaisten kurkkua jo sillä lailla (olimmehan taivaltaneet ainakin puoli kilometriä ja kellokin oli jo liki 12!), että aloitimme kuplivalla. Siihen hätään emme shampanjaa löytäneet, joten tyydyimme tähän Hesarin skumppatestin voittaneeseen (ja ensisuudelmaamme juhlistaneeseen!) cavaan.




Kuplien virkistämänä aloitimme urakkamme Hodarista & Hummerista, jonka Oskarin hodari (vasikkaa, valkoista parsaa ja jättikatkarapuja) sekä Kuninkaallinen hummeririsotto kävivät sen kylkeen varsin onnistuneesti.





Vaikka mekin olimme varustautuneet ankaralla pohjatyöllä ja toimintasuunnitelmalla, oli valinnan vaikeus melkoinen. Onneksi mukana oli kaksi mahaa. Yhdellä olisi varmaan räjähtänyt...




Seuraavaksi siirryimme Ravinteli Berthaan, josta nappasimme mukaan Turska, papu ja kampasimpukka- sekä Possunposki, soija ja selleri- annokset. Tuossapa oli taas se tämän(kin) päivän teema: jos possua löytyi, sitä myös otettiin...! Turskapallo oli vähän kuivahko ja sen papulisäke vähän mitäänsanomaton, mutta tuo kampasimpukkavaahto sen sijaan hyvä. Possunposkia saatelleessa varhaiskaalilisukkeessa oli possun mahtavaa lihaisuutta kauniisti komppaava sinappisuus.





Myös Emoon kohdistui taannoisen illallisen seurauksena melkoisia odotuksia...




..mutta myös Emon rapukakku oli vähän mitäänsanomaton. Seuralainen tosin tykkäsi ja suorastaan hullaantui korianterivaahdosta.




Viineistä siirryimme seuraavaksi Kung Fu Girliin, jonka kanssa esittelin Naapurinpojalle (ensikertalainen kun on) Farangin karkkipossun paahdetulla kookosdressingillä. Annos maistui myös karkkipossua muodossa jos toisessa kaikissa Björckin ravintoloissa nauttineelle ja olikin yksi Naapurinpojan koko päivän suosikeista.




Viime aikoina olemme kovinkin tutustuneet rosé-viineihin, ja tähän(kin) ihastuimme kovinkin: kevyt, mutta viehättävä ryhdikkyys.




Meidän kohdallamme päivän onnistunein viiniparitus oli kuitenkin tässä.




Tämä yhdistettynä Juuren jälkiruokaan (kuttujogurttijäädyke lakritsilla, vadelmalla ja fenkolilla) oli iiiiiiiiihana. Ihana!




Juuri oli muutenkin (odotetusti!) ehdoton suosikkini. Luomukyyttö nose to tail- annoksen kevätvihannesten ryydittämä Gobbas Gårdin kevätspelttirisotto oli unelmaisen täyteläinen. Aivan parhautta!




Demosta mukaan tarttui ihan kaikki tarjolla ollut. Hummerimakkara oli upeaa, mutta sahramirisotto omaan (juustovammaiseen) makuuni hieman liian parmesaanista.  Hodarin & Hummerin risotto vei tässä sodassa kirkkaan voiton!




Vasikanrinnasta, haudutetusta varhaiskaalista ja fermentoidusta soijapapukastikkeesta koostuva annos oli turhan suolainen.




Etukäteistastingien hehkuttaman ohjelmanumeron innoittamana otimme myös Space creamin. Joka oli ok. Yleisvaikutelmaltaan kuitenkin hieman kuiva.





Koska Naapurinpojan tunteet Michael Björklundia kohtaan ovat niin vahvat että hän lopetti Strömsön katselemisen miehen vaihduttua "siihen nenäänsä kaivelevaan nuoreen tärkeilevään kloppiin" (lue: allekirjoittaman huolella fanittamaan iki-ihanaan Paul Svenssoniin), oli seuraava pysäkkimme itseoikeutetusti Smakbyn.  Mutta oj då. Pitkään haudutettu ahvenanmaalainen lammas kermaisella kastikkeella ja Smakbyn lammasmakkaralla oli jotenkin kovin... litet unket, vet ni? Tunkkainen.




Aloimme jo hieman huolestua. Oliko nyt makeaa mahan täydeltä- hetki? Olimmeko saaneet liikaa hyvää niin, ettei mikään enää säväyttäisi? No emme. Sen vahvisti seuraava ravintola - yksi festareiden odotetuimmista: Ask.




Porsaankylki-varhaisperuna-sipuliannos oli kepeä ja rakenteiltaan tasapainoinen.




Mutta se jälkiruoka... (suolaheinää & valkosuklaata)... se oli päivän paras annos. "Tältä maistuu juhannusyö", huokaisi Naapurinpoika. 




Mutta eihän se pelkkä viinihifistely ja ruokamaraton meille riittänyt - allekirjoittanut päätyi Hannan Soppa- Hannan kanssa myös Electroluxin ja kokkimaajoukkueen edustajien isännöimään kokkikouluun!




Kameran taakse siirtyi tässä vaiheessa Naapurinpoika  - suoriutuen tehtävästään varsin kunniakkaasti. Tuossa on muuten mantraa itse kullekin...!




Alkuruoaksi teimme äyriäistartaria ja majoneesia. Toiset suuremmalla, toiset hieman vähäisemmällä menestyksellä...




Myöhemmin meidät käytiin Naapurinpojan kanssa pyytämässä vielä jälkiruokaworkshoppiinkin. Tässä se onnistuneempi tulos. 




Sää ei perjantaina oikein tapahtumaa suosinut...





Taste of Helsinki- oppaan mukaan annosten ja viinilasillisten maksaessa 5-6 markkaa per satsi, käyttää keskivertovierailija tapahtumassa noin 40 markkaa. Me emme taaskaan tyytyneet keskivertoon: meillä kului lippuihimme kuuluneiden markkojen (25 mk/ lippu) lisäksi vielä 95 markkaa (!) Mutta eipä jäänyt nälkä! 

Joskin... kotimatkalla pysähdyimme vielä fiilistelemään päivän antia töölöläisen ravintolan sisäpihalle proseccon äärelle... joka venähti pullolliseksi Pinot Grigiota... ja 6 ruokalajin lounaaksi. Jonka jälkeen olikin aika oikeutetusti siestan paikka! Mutta tuosta lisää myöhemmin!

_______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This