Aikamme Kolumbus- linnoitusta ihmeteltyämme ihailtuamme jatkoimme matkaa puebloon, jossa ravintolat olivat täynnä lastensa suurta päivää juhlistavia perheitä.
Me vetäydyimme seuraamaan juhlintaa sen tutun tapasbaarimme terassille. Caracoles oli ihan erilaista kuin etanat, joita olen muualla syönyt. Nämä maistuivat kummallisen... tympeiltä.
Sangre sen sijaan oli i-h-a-n-a-a. Niin mureaa ja täyteläistä. Ehkäpä kaikki tuo siedätyshoito morcillan kanssa on onnistunut muuttamaan suhtautumiseni vereen? Eläinveren käyttöhän on tyypillistä andalusialaiselle, etenkin sevillalaiselle keittiölle. Joskaan en ole ihan varma, mitä se oikein on. Miten verestä saadaan tuollaista?
Ja koska ne ovat täällä niin erinomaisia, otimme myös berenjena frita con miel de cañaa, jota on blogissa syöty ja tehtykin aikaisemmin. Reseptini kaipaa hieman hienosäätöä - ehkäpä vaalekin vaaleamman kuorrutuksen rapsakkuus piilee kikhernejauhoissa? Kevyessä tempurataikinassa?
Tuota munakoiso-ohjetta pitää kyllä joskus kokeilla.Riisijauhokin voisi sopia siihen....
VastaaPoistahyvää se on! kaikissa näkemissäni ohjeissa käytetään vehnäjauhoa, mutta ei sillä pinta kyllä noin vaaleaksi jää... seuraavan kerran kokeilen sillä kikhernejauholla!
Poista