Berenjenas Fritas - uppopaistetut andalusialaiset munakoisot (vegaani, gluteeniton, kosher )

For English please see here

* * * 

Berenjenas Fritas eli uppopaistettu munakoiso on helppo, nopea, gluteeniton ja vegaanillekin sopiva herkku, joka  tuo Andalusian tapasbaarit hetkessä kotikeittiöösi!

* * * 

Ilmojen vaihdellessa räntäsateesta rakeisiin ja sadekuuroista shortsikeleihin, karkaavat ajatukseni Andalusian aurinkoon. Useat teistä tulevat todennäköisesti karkaamaan sinne ihan oikeastikin, eikä ihme. 

Miettikää nyt: loputonta auringonpaistetta, kiireetöntä maleksimista merentuoksuisilla rantabulevardeilla ja varjoisilla tapasbaarikujilla tuntikausia kestäväksi venähtäviä lounaita.

Ilmassa leijuvaa grillatun lihan ja äyriästen tuoksua, täpötäysien terassien lomassa puikkelehtivia tarjoilijoita ja kiikkeriin pikkupöytiin lennähtäviä, toinen toistaan houkuttelevampia annoksia. 

Vielä yksi merkitsevä tyhjiä laseja osoittava ele ja lasi täyttyy taas viilentävästä viinistä. 

Auringon lämpö hehkuu iholla vielä pitkälle iltaan - aivan kuin osa siitä saisi sielunkin hohkaamaan. 

Kyllä siinä kuulkaa ihmisen sielu lepää. Eikä ole hallituskiriiseistä tai talvirenkaiden käyttöönotosta tietoakaan!

Sitä luulisi, että moisissa helteissä uppopaistaminen olisi viimeinen asia, joka ihmisellä tulisi mieleen. Mutta silloin ihminen olisi niin kovin väärässä. Uppopaistamisesta kun Andalusiassa, etenkin Malagan ympäristössä tykätään - ihan locona.

Yksi kummallisimmista tapasklassikoista ovat nämä uppopaistetut munakoisot, jotka voi halutessaan leikata joko kiekoiksi tai näissä kuvissä näkyvän kaltaisiksi pötköiksi.

Munakoisosta on muuten siitäkin kiittäminen arabivalloittajia, jotka sen aikanaan alueelle toivat.

Riisijauho antaa taikinalle entistä enemmän rapeutta, mutta sen sijaan voi toki käyttää tavallista vehnäjauhoakin.

Neljälle

Berenjenas Fritas - andalusialaiset uppopaistetut munakoisot

1 iso munakoiso (400 g)

suolaa

Frityyritaikina:

2 ¾ dl riisijauhoja

2 ½ dl vettä

Uppopaistamiseen:

öljyä

Tarjoiluun:

miel de caña -ruokohunajaa, vaahterasiirappia tai tavallista tummaa siirappia

Leikkaa munakoiso pitkittäin reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja nämä puolestaan poikittain saman paksuisiksi, ranskalaisia perunoita muistuttaviksi tangoiksi. Ripottele päälle suolaa ja aseta siivilään itkemään noin puoleksi tunniksi.

Kuivaa munakoisotankojen pinta. Teet sen helpoiten latomalla ne puhtaalle, kuivalle keittiöpyyhkeelle ja painelemalla päällä kevyesti toisella keittiöpyyhkeellä.

Sekoita frityyritaikinan ainekset keskenään paksuksi seokseksi ja kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa 180-asteiseksi. 

Upota munakoisotangot öljyyn muutamassa erässä. Valuta ylimääräinen taikina ja paista tankoja kuumassa öljyssä, kunnes niiden pinta on rapeutunut ja alkaa vähän saada väriä. Sekoita frityyritaikina tasaiseksi aina ennen uutta munakoisoerää.

Valuta paistettuja munakoisoja hetki talouspaperilla ja tarjoile ruokohunaja- tai siirappilorauksen kanssa.

PS. Tämä kirjastanikin löytyvä resepti oli mennyt kokeiluun myös Haarukkavatkain - blogissa!

Ovatko Berenjas Fritas eli uppopaistetut munakoisot jo teillekin tuttu tapasherkku? Onko kellään tullut vielä tehtyä näitä itse?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Ajo Blanco - valkoinen gazpacho (gluteeniton, vegaani, kosher)

For English please see here

* * * 

Valkoinen gazpacho on gazpachoista se alkuperäinen. Ihanan  raikas, kesähelteillä viilentävä  tuttavuus!

* * * 

Gazpachon ja salmorejon lisäksi löytyy Espanjasta vielä kolmaskin kylmänä tarjoiltava keitto: ajo blanco, joka tunnetaan myös valkoisena gazpachona. 

Nuo kylmät keitot ovat ihanan raikkaita ja paikallaan etenkin loppukesästä, kun Andalusian yli pyyhkivät Afrikasta kantautuvat tuulet, joiden ansiosta lämpötila nousee yli neljäänkymmeneen. 

Ilma on kuiva ja kuuma - vielä keskellä yötäkin tuuli puhaltaa sellaisella intensiteetillä, että on kuin hiustenkuivaajassa kävelisi. 

Oma uima-allas on siis kaikkea muuta kuin ylellisyys - se on suorastaan ihmisoikeuskysymys!

Ajonkin raaka-aineet ovat varsin yksinkertaiset: leipää, vettä, valkosipulia ja manteleita. 

Joissain ohjeissa (kuten omassani) käytetään lisäksi viinirypäleitä, jotka raikastavat hapokkuudellaan keittoa enemmän kuin kurkku, toinen yleisesti käytetty raaka-aine. 

Myös vihreä omena toisi tähän kivaa kirpakkuutta ja happamuutta, mutta sitä käyttäessä joutuu nesteen määrää lisäämään. 

Perinteisesti tähänkin käytetään tuota paikallista sherryviinietikkaa, mutta tähän yhteyteen valkoviinietikka sopii mielestäni paremmin. Myös omenaviinietikka toimisi.

Tämä valkoinen versio on itse asiassa se ihan alkuperäinen gazpacho- se tunnetumpi punainen versio kun sai syntynsä vasta conquistadorien tuodessa tomaatin Espanjaan 1500-luvulla. 

Joidenkin teorioiden mukaan tämä on ihan "jo muinaiset roomalaiset"- osastoa ja keiton kerrotaan olevan jäänne roomalaisten tavasta kastaa leipää öljyyn. 

Toisten teorioiden mukaan tämänkin juuret ovat maurilaisajalla ja arabikeittiöiden leipäpohjaisissa sopissa. 

Mene ja tiedä - mutta minä pidän tästä jopa enemmän kuin siitä punaisesta gazpachosta.

neljälle

Ajo Blanco -valkoinen gazpacho

200 g manteleita, yön yli liotettuna (säästä liemi)

3 valkosipulinkynttä

100 g leipää ilman kuoria (noin puolikkaan ranskanleivän sisusta), tarvittaessa gluteenitonta

1 dl oliiviöljyä

1/2 dl valkoviinietikkaa (tai omena- tai sherryviinietikkaa)

225 g vihreitä, siemenettömiä rypäleitä

5 dl manteleiden liotusvettä

1/2 tl suolaa

Tarjoiluun: oliiviöljyä, paahdettuja mantelilastuja, viinirypälelohkoja, ruohosipulia

Valuta mantelit liotusvedestään. Säästä vesi ja käytä sitä keiton ohentamiseen.

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi.

Siivilöi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa joko suolaa ja/tai etikkaa. Anna jäähtyä muutama tunti ennen tarjoilua.

Tähän kirjastani peräisin olevaan reseptiin on muuten ihastuttu myös Iltasanomien ja Helsingin Sanomien kirja-arvosteluissa!

Dios mio - enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut näkeväni nimeäni noin säännöllisesti ihan valtakunnan ykkösmedioissa...!

PS. Kirjasta löytyy myös resepti kirsikkagazpachoon (!), blogissa taas jo nähdyt gazpachoreseptit löydät alta. 

- gazpacho
- vesimelonigazpacho
- kurkkugazpacho

Onko ajo blanco eli valkoinen gazpacho teille jo tuttu? Vai onko teillä joku toinen suosikki?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lyutenitsa - bulgarialainen paprika-munakoiso-tomaattitahna (gluteeniton, vegaani, kosher)

For English please see here

* * * 

Lyutenitsa on Bulgarian suosituin perinneherkku. Kaiken lisäksi tämä herkullinen ja monikäyttöinen paprika-munakoiso-tomaattitahna on gluteeniton ja vegaanikin!

* * * 

Patatnikin kaltaisten paikallisten erikoisuuksien lisäksi Bulgariasta löytyy Bob Chorban eli papukeiton kaltaisia koko maan rakastamia perinneherkkuja. Se ihan ehdoton koko kansan ykkössuosikki on kuitenkin lyutenitsa, bulgarialainen paahdetusta paprikasta, tomaatista ja munakoisosta tehty tahna. Sitä löytyy alkuruokapöydästä, sitä levitetään leivän päälle välipalaksi ja sitä tarjotaan niin lihan kuin kanankin lisäkkeeenä.

Bulgarialaisissa kodeissa nähdään loppukesästä yhä mittavia operaatioita, joissa tätä keitellään kesän sadosta talven varalle purkkitolkulla. 

Koska tähän menee hieman aikaa, tehdään tätä yleensä kerralla isompi määrä. Olen valehtelematta nähnyt reseptejä, joiden raaka-ainelistat alkavat viidellätoista kilolla paprikaa. 

Yhden hengen töölöläisyksiössä moinen urakka söisi kuitenkin turhaan niin säilytystilaa, keittiön kapasiteettia kuin emännän hermojakin, joten tässä pienempi; noin 6 dl valmista lyutenitsaa tuottava reseptini. 

Lyut tarkoittaa bulgarian kielellä tulista, mutta ei tämä sitä yleensä ole. Variaatioita on tosin ihan niin monta kuin on kokkia. Perinteisesti lyutenitsa sisältää (paahdettua) paprikaa, munakoisoa, tomaattia, sipulia ja valkosipulia, mutta Makedonian suunnalla tähän käytetään usein myös porkkanaa. 

Lyutenitsan teollisen valmistuksen alkaessa 1950 sääti Bulgarian keskushallinto standardin, jonka mukaan se sai sisältää vain paprika- ja tomaattitahnaa, sipulia, suolaa, sokeria ja öljyä. Mutta väärässähän valtio oli monesta muustakin asiasta - munakoiso esimerkiksi tuo tähän niin ihanaa täyteläisyyttä ja makeutta että en jättäisi sitä pois mistään hinnasta. 

Sukulaisia tältä löytyy ympäri Balkania: tekin olette ehkä tutustuneet ainakin ajvariin? Kaukaisempa sukulaisia löytyy myös Lähi-idästä (muhammara) ja Espanjasta (romesco).

Lyutenitsa - bulgarialainen paprika-munakoiso-tomaattitahna:

1 iso munakoiso (450 gr)
4 isoa paprikaa (itse käytin 2 keltaista ja 2 punaista) , yht. 1 kg
1/2 kg tomaatteja
2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 sipuli, hienonnettuna
1/2 - 1 iso punainen chili
1/2 dl öljyä
3/4 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Pistele munakoiso esim. hammastikulla. Paahda sitä foliolla vuoratun uunipellin päällä uunissa grillivastuksen alla puolisen tuntia. Lisää uunipellille sitten halkaistut paprikat ja jatka paahtamista vielä parikymmentä minuuttia, kunnes paprikoiden kuori on mustunut ja kuplii. 

Nosta vihannekset uunista ja anna jäähtyä peitettynä, kunnes niitä voi käsitellä. Irrota paprikoiden kuori vetämällä. Halkaise munakoiso ja lusikoi sisältö tehosekoittimeen yhdessä paprikan kanssa. Surauta soseeksi (sen ei tarvitse olla ihan tasaista).

Kalttaa tomaatit tekemällä niiden kantaan ristiviilto ja upottamala ne kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Nosta ne pois vedestä reikäkauhalla, anna hieman jäähtyä ja vedä kuori irti. Halkaise, poista kova kanta ja hienonna veitsellä. 

Mittaa kaikki ainekset öljyä ja mausteita lukuunottamatta kattilaan. Anna porista keskilämmöllä kunnes neste on liki kokonana haihtunut ja seos on paksuuntunut (40-50 minuuttia). 

Sekoita joukkoon öljy ja mausteet ja jatka keittämistä sekoittaen vielä viitisen minuuttia. Tarkista maku ja säädä maku kohdilleen lisäämällä makusi mukaan joko pippuria, suolaa ja/tai sokeria. 

Anna jäähtyä ja purkita. Valmis lyutenitsa säilyy jääkaapissa joitain päiviä (toki sen voi myös pakastaa).

Tai, mikäli teet kerralla isomman satsin, voit varmistaa lyutenitsan säilyvyyden umpioimalla purkit. Tällä tavoin se säilyy vaikka vuodenkin. 

Umpiointi:

Annostele lyutenitsa pestyihin ja kuivattuihin purkkeihin piripintaan (ilma kun on kaikkien säilömisprojektien pahin vihollinen). Kierrä kannet kiinni. Aseta suljetut purkit isoon kattilaan niin, etteivät ne koske toisiinsa. 

Kaada päälle vettä niin, että se peittää purkit viiden sentin verran. Keitä purkkeja 25 minuuttia siitä lähtien kun vesi alkaa kiehua. Nosta varoen vedestä ja anna jäähtyä.

Tarkista, että kaikkien purkkien keskiosa on naksahtanut alas.

Onko lyutenitsa muuten kenellekään muulle tuttua? Ja joko olette ehtineet testaamaan muita Bulgarian tuliaisia niinkuin patatnikia tai Bob Chorbaa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Bob Chorba - bulgarialainen papukeitto (vegaani, gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Bob Chorba eli bulgarialainen papukeitto on yksi maan kansallisruokia. Suosituin versio on kasvisversio, joten tämä lohdullinen soppa sopii kaikkiin erikoisruokavalioihinkin!

* * * 

Myönnän: Bob Chorba kuulostaa todistajansuojelussa jossain päin Balkania olevalta entiseltä Yhdysvaltain presidentiltä, mutta ei se sitä ole. Chorba tarkoittaa täällä, niinkuin monissa alueen kielissä, keittoa ja Bob... no, papuja. 

Bob Chorba eli papukeitto on yksi Bulgarian tunnetuimpia ruokalajeja, johon ei voi olla törmäämättä mihin tahansa maassa meneekin. Patatnikin lailla tämäkin on yksinkertaista kotiruokaa, mutta ah, miten lämmittävää ja lohdullista (ja vain paranee uudelleen lämmittäessä!)

Versioita on lukuisia, mutta yleisin on vain papuja ja kasviksia sisältävä, myös luostarikeittona tunnettu versio. Nimensä se on ilmeisesti saanut siitä, että luostariyhteisöissä paastottiin usein pelkkiä kasviksia sisältävällä ruokavaliolla. 

Niitä luostareita maasta muuten löytyy. Noin sadasta yhä toimivasta luostarista vanhimmat ovat olleet toiminnassa keskeytyksettä jo yli vuosituhannen. Ne ovat usein kiehtovia tutustumiskohteita jo upean arkkitehtuurinsakin vuoksi. 

Ihan erityisen suositeltava tähän on reilun sadan kilometrin päässä Sofiasta sijaitseva Rilan luostari - yksi maan yhdeksästä UNESCOn maailmanperintökohteesta. 

6 annosta

Bob Chorba - bulgarialainen papukeitto:

2 isohkoa sipulia
3 keskikokoista porkkanaa
2 isohkoa valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1/2 rkl paprikajauhetta
1 tl chilirouhetta
1/2 dl tomaattipyrettä
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
3 tlk (á 400 gr/ 240 gr) isoja valkoisia papuja valutettuna
1 1/4 l kasvis- tai kanalientä
4 rkl tuoretta vahvaa minttua (tai 2 rkl kuivattua), hienonnettuna

paistamiseen: 1/2 dl öljyä

tarjoiluun: lehtipersiljaa, hienonnettuna

Hienonna porkkana ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä valkosipulin kanssa öljyssä isossa kattilassa keskilämmöllä kunnes sipuli on läpikuultavaa.

Lisää kattilaan paprika, chilirouhe, tomaattipyre ja sokeri. Mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele aineksia viitisen minuuttia ja kaada joukkoon sitten valutetut ja huuhdellut pavut sekä liemi. 

Anna porista miedolla lämmöllä kannen alla tunnin ajan.

Nosta kattilasta kauhallinen papuja ja kauhallinen lientä. Mittaa ne tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi (tämä saostaa keiton entistäkin lohdullisemmaksi! )

Kaada papuseos takaisin kattilaan. Lisää minttu, sekoita tasaiseksi ja jatka kypsentämistä vielä viiden minuutin ajan. 

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai paprikaa. 

Ja annoskulhoihin, ripottele päälle persilja ja tarjoile. 

PS. Myös Kamera & Kauha- blogissa on viime aikoina tehty ihanan sielua lämmittävän kuuloista papusoppaa!

Miltäs Bulgaria on muuten tähänastisten reissuraporttien perusteella vaikuttanut? Oletteko jo aikaisemmin ehtineet tutustua maahan vai olisiko sellaiseen kiinnostusta vastaisuudessa?

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

    

        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Viilennystä helteeseen - vesimelonigazpacho

For English please see here

* * * 

Raikas gazpacho viilentää kesähelteillä - tämän kesän kuumin versio tehdäänkin vesimelonista!

* * * 

Myönnän sen heti alkuunsa - olen suorastaan säälittävän huono syömään kasviksia ja hedelmiä. Elleivät ne sitten ole uppopaistettuja. Tai kääritty pekoniin. Jälkimmäistä metodia tapahtuu tosin etenkin hedelmien kohdalla valitettavan harvoin. 

Reissujemme hotelliaamiaisilla saan tästä säännöllisen muistutuksen Kissabloggarin lappaessa lautastaan täyteen kaikkea tuoretta ja vihreää minun jonottaessani kolmatta santsikierrosta pekonia. Mutta miettikää nyt itsekin: eiväthän ne herätä samanlaisia intohimoja ja ylitsepääsemättömiä mielihaluja kuin vaikka pizza. Tai se pekoni. 

Ei kukaan ole valmis järsimään irti vaikka omaa käsivarttaan saadakseen porkkanaa. Ei kukaan havahdu aamuneljältä siihen, että nyt on saatava kurkkakaalia. Ei Alepa näe lauantaiaamuisin väentungosta hamstraamassa tomaatteja. 

Yksi poikkeus tähänkin tosin omalla kohdallani on: vesimeloni. Siitä en saa tarpeekseni ja siihen tulee näin kesäisin ihan oikeasti himo. Jopa siinä määrin, ettei ole tullut mieleenkään sotkea siihen pekonia. 

Viime aikoina helteet ovat hellineet Suomea, mikä on ollut enemmän kuin tervetullutta, sillä tänä kesänä joudun muiden kiireiden vuoksi hylkäämään haaveet reissaamisesta. Ja helteethän suorastaan huutavat seurakseen ihanan viilentävää ja raikasta gazpachoa. Aikaisemmin blogissa on nähty niin tavanomainen tomaattipohjainen keitto, kurkkuversio, sen Andalusian sukulainen salmorejo sekä valkoinen versio nimeltään ajo blanco. Nyt on vuorossa vesimeloni. Joka on muuten näistä ehkä se kaikkein paras. 

Uutta ulottuvuutta niin tähän kuin muihinkin gazpachoihin saa muuten grillaamalla/ paahtamalla raaka-aineet ennen soseuttamista!

Tapas-annoksena neljälle, shottikokoisena annoksena n. 12:lle

Vesimelonigazpacho:

1 kg vesimelonikuutioita (suunnilleen 1 minivesimeloni)

2 tomaattia

1/2 kurkku

1/2 punainen paprika

1/2 pieni punasipuli

1 jalapeño

3/4 dl öljyä

2 rkl punaviinietikkaa

1,5 tl suolaa

iso korianteripuska

tarjoiluun: öljyä, korianteria, loput kasvikset pieniksi kuutioituna 

Kuutioi kasvikset (poista tomaatista kova kanta) ja hienonna ylimääräiset pieniksi kuutioiksi tarjoilua varten. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Anna jäähtyä  ja maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai vaikka seuraavaan päivään. 

Tarkista maku ennen tarjoilua ja säädä tarvittaessa kohdilleen lisäämällä suolaa tai viinietikkaa. Tarjoile öljylorauksen ja pieniksi kuutioitujen kasvisten kanssa. 

PS. Vesimelonigazpachosta on innostuttu myös Lakeuksien Ladyn Nannan Kaikki Äitini Reseptit- blogissa!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Itse tehty kalaliemi lohesta

For English please see here

* * * 

Itse tehty kalaliemi hyödyntää kalan viimeiseen saakka ja antaa maistuvan pohjan keittoihin, kastikkeisiin ja risottoihin. 

* * * 

Ahvenanmaan Strömsömäinen tunnelma takertui minuun ihan kunnolla. Sielu huusi saaristolaista kalakeittoa ja päätin tehdä sen vähän pidemmän kaavan mukaan keittämällä liemenkin itse. 

Koska tämän tarmonpurkauksen tapahtumapaikkana toimi töölöläiskeittiöni eikä (vain unelmissani omistamani) meren rannalla saaristossa sijaitseva kesäparatiisi, ei minulla ollut käytössä päivän kalasaaliista ylijääneitä ruotoja, joista lientä rantakallioilla keitellä, vaan minä jouduin hakemaan omani vähemmän romanttisesti kaupan kalatiskiltä. 

Yritys vaikuttaa asianosaavalta kariutui (huomaatteko? Ihan oikea merenkävijätermi!) heti alkuunsa kysyessäni kalakauppiaalta josko häneltä löytyisi niitä kalan keittoluita. Kulmakarvojen noustessa huvittuneeseen hämmästykseen heitin verkot uudestaan vesille (kylläpäs näitä nyt piisaa!) ja yritin paikata tilannetta toisenlaisella ammattilaisslangilla. "Niin, niitä... roippeita mitä siitä kalasta jää... joista sitten keitellään sitä... lientä?"

"Ihan itsekö meinasit sitä tehdä?" kysyi kauppias äänenpainoilla, joita normaalisti käytetään alle viisivuotiaisiin. En viitsinyt tässä vaiheessa erikseen mennä mainostamaan, että tässä on kuule palkittu ruokabloggari asialla. Sen sijaan katsoin, että vaivaantunut hiljaisuus nolostuneen nyökkäyksen kera on riittävä vastaus. 

Lihaliemen sijaan kalaliemen keittely on onneksi huomattavasti nopeampi urakka, jota voi varioida oman mielensä mukaan. Kalakauppias suositteli valkopippureita, minä taas pidän mustapippurista. Keittovihanneksiakaan en sipulia ja porkkanaa kummemmin tähän laittanut. Ja appelsiininkuoren voi toki jättää poiskin - se vain antoi tulossa olevaan keittoon entistä syvempää appelsiinisuutta. 

Muistettavaksi jää oikeastaan vain kaksi asiaa. Keittoveden on pysyttävä hiljalleen poreilevana, sillä mikäli lämpö on liian kova, tekevät kalanjämistä purskahtavat proteiinit liemestä sameaa. Ja keittämisen jälkeen siivilöidyt kalanrippeet kannattaa kiikuttaa roskikseen hetimiten - niiden haju kun varsin pian saa koko kodin haisemaan "ei mennyt niinkuin Strömsössä"- ohjelman lavasteilta...

Itsetehty kalaliemi:

1 lohen perkuujätteet

2 l vettä

1 sipuli

1 porkkana

ison tillinipun varret 

12 mustapippuria

1 appelsiinin kuori suikaleina

2 tl suolaa

3 laakerinlehteä

Huuhtele lohesta mahdolliset veret pois. Muulla ei ole väliä - kaiken voi (nahkoineen) nakata kattilaan sellaisenaan.

Kaada kalaperkkeiden päälle vettä niin että pää peittyy. Kuumenna keskilämmöllä kunnes vesi alkaa hennosti poreilla. Kuori pinnalle kertyvää vaahtoa sitä mukaa kun sitä tulee. Siivilämäinen reikäkauha on tähän paras työkalu. 

Kun vaahtoaminen on loppunut noin puolen tunnin kohdalla, lisää kattilaan loput ainekset. Jatka keittämistä vielä toiset puoli tuntia (tai pidempään, jolloin se redusoituu ja maku voimistuu). Siivilöi, tarkasta suola ja lisää tarvittaessa. Puolen tunnin keittämisen jälkeen valmista lientä tulee noin 1,5 l. 

Kiehauta ja käytä esimerkiksi keittojen, kastikkeiden ja risottojen pohjana. Valmiin liemen voi sen jäähdyttyä myös pakastaa. 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!