Shish Barak -palestiinalaiset lammasnyytit valkosipuli-korianteri-jogurttikastikkeessa

For English please see here

* * * 
Shish Barak, eli valkosipuli-korianteri-jogurttikastikkeessa kypsennetyt lampaanjauhelihanyytit ovat yksi rakkaimmista Palestiinan ruokamuistoistani. Tässä minun reseptini!

* * * 

Rakastan lihan ja taikinan pyhää liittoa kaikissa muodoissaan. Italian tortellinit, Venäjän pelmenit, Georgian khinkalit, Puolan pirogit, Uzbekistanin mantit, Kiinan dim sumit... ahh.

Niiden Palestiinanserkku on nimeltään Shish Barak ja nyytit kypsennetään jogurtissa. Kuulostaa kummalta, mutta toimii. Kysy vaikka kirjani julkkarivierailta!

Työläitähän nämä kyllä (etenkin harjaantumattomalle) ja jos jo entuudestaan stressaantuneen ja kirja-arvioita käytännössä ripulin kourissa jännittävän kirjailijan tehtävänä on ruokkia 40 ihmistä kirjansa julkkareissa, eivät nämä välttämättä ole se ihanteellisin valinta yötä myöten silmät ristissä taiteiltavaksi. 

Tai toisaalta, sen verran ylistävää  palautetta nämä saivat, että ehkä ne sittenkin olivat kaiken vaivan arvoista?

Työläin osuus näissä on tuo nyyttien täyttö ja nipistely. Siksi teenkin näitä yleensä isomman satsin kerralla ja pakastan ne sitten sopivan kokoisina annoksina pakkaseen odottamaan. 

Ja asennekysymys kai sekin on: pistä habibipoppi raikaamaan taustalle ja keräänny keittiönpöydän ääreen talkoisiin vaikka kaverin kanssa. Siinä tulee samalla koko viikon juorutkin hoidettua kovin autenttiseen Lähi-idän tyyliin!

Työläydessä on se kääntöpuolikin: nämä ovat riittoisia kuin mikä. 

Niissä maissa, joissa tällaiset nyytit ovat olennainen osa sitä ruokakulttuuria ovat perheet olleet isoja ja väki perinteisesti köyhää. Monta suuta on siis pitänyt ruokkia mahdollisimman halvalla. 

Liha taas on tyypillisesti se kaikista kallein raaka-aine, mutta yhdistämällä se ovelasti taikinakääreeseen, saadaan vähä riittämään pitkälle. Tässäkin reseptissä neljänneskilo jauhelihaa riittää ruokkimaan kuusikin suuta!

Valmiiksi täytetyt nyytit voi siis myös pakastaa: levitä nyytit leivinpaperilla päällystetylle uunipellille, laita pelti pakkaseen muutamaksi tunniksi ja pussita sitten sopivan kokoisissa erissä (näin ne eivät takerru pakastettaessa toisiinsa kiinni).

neljälle - kuudelle

Shish Barak - palestiinalaiset lammastäytteiset taikinanyytit korianteri-valkosipuli-jogurttikastikkeessa

kuoritaikina:

5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

0,5 dl öljyä

2-2 ¼ dl vettä

Sekoita vehnäjauho ja suola keskenään. Lisää sitten joukkoon öljy ja sekoita murumaiseksi. Lisää sitten vesi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Hiero muutama ruokalusikallinen öljyä sen pintaan. Jätä lepäämään peitettynä ja valmista sillä välin täyte.

mausteinen lammastäyte:

1 sipuli, hienonnettuna

1,5 tl bokharatia (tai 4 epices-mausteseosta, johon ohjeen löydät kirjasta!)

250 gr lampaan (tai naudan) jauhelihaa

1,5 tl kuivattua minttua

3/4 tl suolaa

muutama rkl öljyä paistamiseen

Kuumenna öljy pannussa. Kuullota sipuli kunnes läpikuultavaa. Lisää sitten käyttämäsi mausteseos ja muutaman minuutin päästä jauheliha, minttuja suola. Kypsennä kunnes liha on kypsää – n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Jaa kuoritaikina neljään osaan ja pidä osiot peitettynä aina yhtä työstäessäsi. Kaulitse se leivinpaperin päällä (jauhoja ei tarvita) ohueksi levyksi ja ota noin 6 cm halkaisijaltaan olevalla muotilla (tai viinilasilla) pyörylöitä.

Täytä noin teelusikallisella täytettä ja taita puolikuuksi. Nipistä reunat kiinni ja käännä alareunan sakarat nyytin taakse ja nipistä kiinni. Lado leivinpaperilla vuoratulle uunipelille odottamaan peitettynä, kunnes nyytit ovat valmiita kypsennettäväksi.

Kaikkiaan nyyttejä tulee n. 52 kpl.

Korianteri-valkosipuli-jogurttikastike:

1 kg turkkilaista jogurttia (tarvittaessa 

2 dl vettä

½ sitruunan mehu

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

3 isoa valkosipulinkynttä

3 rkl tuoretta hienonnettua korianteria

3 rkl öljyä

tarjoiluun: 
za'atar-mausteseosta (kotitekoiseen versioon ohje kirjassa!)
paahdettuja pinjansiemeniä
loput korianteripuskasta

Kaada jogurtti ja vesi isoon kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä väliin sekoittaen kunnes seos alkaa kuplia. Kuumenna öljy pienessä paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipulia ja korianteria.

Sekoita sitruunanmehu jogurttiin. Lisää sitten valkosipuli-korianteriseos öljyineen ja mausta.

Lisää taikinanyytit kastikkeeseen ja kypsennä poreillen noin 20 minuutin ajan, kunnes ne ovat kypsiä.

Ripottele päälle za'ataria, loput korianterinlehdistä ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Tarjoile sellaisenaan tai riisin kera.

Näistä on oman versionsa ehtinyt tehdä jo siellä julkkareissa näihin hullaantunut Viimeistä Murua Myöten- blogin Saara  ja on näihin kerennyt ihastua myös Kaikki Äitini Reseptit-blogin Nannakin!

Onkos kukaan teistä vielä päässyt tutustumaan näihin?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Tarte Flambée/ Flammkuche - Alsacen vastine pizzalle

For English please see here

* * * 

Tarte Flambée (Flammkuche) on Alsacen vastine pizzalle - ihanan helppo ja pekoninen herkku!

* * * 

Katselin kerran yhden illan päätteeksi Göteborgarea syvälle silmiin, tartuin häntä kädestä ja kuiskasin sieluikkaimmalla äänelläni kohtalokkaan kysymyksen: "arvaa, mitä minä rakastan?" 

Göteborgare katsoi minua takaisin hymyillen sitä ihanaa hymyään, joka saa polveni heikoksi ja vastasi yhtä viettelevällä äänellä: "pizzaa."

Romanttinen hetki. Niin totaalisen ohi. 

Vaan ei taida tulla kenellekään tätä blogia lukeneellekaan yllätyksenä, että noinhan se on: minä todella rakastan pizzaa (blogista löytyy jopa resepti aamiaispizzaan...)

Koska minulla on kuitenkin yhä hienoisia ongelmia sen pizzaan jokseenkin olennaisesti kuuluvan juuston kanssa, olen ihan erityisesti ihastunut eri puolilta maailmaa löytyviin pizzavastineisiin, joista sitä ei löydy. Näitä ovat mm. Turkin lahmacun sekä pide sekä kirjastanikin löytyvä arabialainen sfiha. 

Osataan sitä tosin Euroopassakin: Alsace; yksi lempiviinialueistani on kunnostautunut asiassa luomalla Tarte Flambéen, jossa juustoa saattaa olla tai saattaa olla olemattakin. Eikä ole ihme, että tähän rakastuin - siinä suosituimmassa versiossa on pekonia. 

Pekoni = rakkaus. Kysy keltä vain. 

Kuivaa siitä ei italialaisen peruna-rosmariinipizzani lailla kuitenkaan tule - siitä pitää huolen rapean pohjan päällä köllöttelevä ranskankermakerros. 

Suomesta tätä herkkua harvemmin saa, mutta Tampereenkävijöitä onnistaa - siellä sijaitsevan Wistub Alsacen Tarte Flambée on ehkä jo yksinään syy ottaa kaupunki vaikka päiväretken suunnaksi. 

Jos tarvitset lisäinspiraatiota tuohon Suomen Göteborgiin, löydät sitä blogista täältä ja täältä. 

Alueesta riippuen Tarte Flambée tunnetaan myös nimellä Flammkuche. Alunperin se oli nimenomaan saksankielisten maalaisten kotonaan tekemää ruokaa - ravintolakelpoista siitä tuli vasta 1960-luvulla nähdyn pizzahuuman myötä.

Tämän Gratinéen lisäksi tunnetuimmat versiot ovat sieniä sisältävä Forestière sekä samannimisellä juustolla kuorrutettu Münster, mutta on tästä olemassa makea; kanelia, ohueksi siivutettua omenaa (ja monesti myös Calvadosin kaltaista omenaviinaa)  sisältävä versio. 

2 isoa tai neljä pienempää

Tarte Flambée Gratinée - Alsacelainen pizza savupekonilla 

pohja:

2,5 tl kuivahiiva
1,5 tl sokeria
1,5 dl lämmintä vettä
1,5 rkl öljyä
4 dl (00-pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa

täyte:

150 gr crème fraîchea
muutama kourallinen raastettua (Gruyère) juustoa
140 gr (savu)pekonia
1 pieni sipuli

Tarjoiluun: hienonnettua ruohosipulia, mustapippuria

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. 

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Leikkaa pekoni haluamasi kokoisiksi paloiksi ja ruskista pannulla kunnes se alkaa rapeutua. Nosta reikäkauhalla odottamaan. 

Kaulitse kohonnut taikina ohueksi levyksi. Jauhoja taikina ei tässä vaiheessa tarvitse, joten helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on helppo kumota suoraan kuumalle pellille.

Esipaista pohjaa nelisen minuuttia. Levitä sille sitten kerros crème fraîchea ja ripottele juusto sen päälle. Lado juuston päälle sipulirenkaat sekä pekoni. Jatka paistamista, kunnes juusto on sulanut. 

Ripottele (halutessasi) päälle ruohosipuli sekä mustapippuria ja tarjoile. 

Lisää pizzareseptejä blogin arkistoista löydät alta:

-  pide - turkkilainen pizza

- pizza Prosciuttolla, päärynällä ja briejuustolla

- ankkaconfit-pizza

- libanonilainen lammaspizza

- kurpizza (kurpitsa-chorizopizza)

- pinaatti-kotijuustopizza

- italialainen peruna-rosmariinipizza

- aamiaispizza kylmäsavulohella, kananmunalla ja idioottivarmalla hollandaisella

Onko Tarte Flambée/ Flammkuche vienyt jo teidän sydämenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Vive la Tampere - 5 vinkkiä ranskalaiseen romantiikkaan Tampereella!

For English please see here

* * * 

Romanttinen miniloma Tampereella? Oui, oui! Tässä vinkit Tampereen ranskalaisimpiin paikkoihin!

* * *

Göteborgaren työ vie meidät säännöllisin väliajoin viettämään viikonloppulomia Tampereelle. 

Tampere ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen romantiikannälkäisen minilomakohteena- ei vaikka kuinka olisi sen englantilaisesta vastineesta Mansesterista tulevan jalkapallojoukkueen fani. 

Asiaa ei myöskään auta alkuasukkaiden omaleimainen huumorintaju (josta aikaisempia kokemuksia blogissa täällä ja täällä...), mutta ällös huoli! Siihenhän auttaa se, kun kaiken päälle sirottelee roiman annoksen taikapölyä romantiikan kehdosta Ranskasta! 

Oui, oui!

Hermeshuivi hulmuten (minä) ja käsittämätöntä kurnutusta silmiään pyöritellen mongertaen (Göteborgare) suuntasimme siis lemmenlomalle Le Manseen. 

Vive La Tampere - tässä viisi vinkkiämme ranskalaisiin hetkiin Tampereella! 

Bon voyage!

1. Grand Hotel Tammer - dekadenssia ja menneen ajan glamouria

Ihan alkuun on bien sûr kiinnitettävä huomiota hotellivalintaan. 

S-hotelliketjun kansoittamassa työväenkaupungissa kaivatun kaltaista dekadenssia tarjoaa vain Grand Hotel Tammer (josta blogissa enemmän edellisessä postauksessa täällä). 

Hotellihuoneiden romanttisista irtopisteistä mainittakoon minibaarissa myytävät lemmenlukot (17€), jolla ikuisen rakkauden voi sinetöidä Tammerkosken sillalla. 

Oh, là là!

2. Kauppahallin 4 Vuodenaikaa - loistavaa lounasta pettämättömällä hinta-laatusuhteella

Ehkä kaupungin lyömättömimmän hinta-laatusuhteen omaava lounaspaikka on Neljä Vuodenaikaa Tampereen Kauppahallissa. 

Pöytävarauksia ei oteta, joten saavu siis hyvissä ajoin (tai juuri ennen keittiön sulkeutumista, jolloin saat tosin varautua siihen, että syöt sitä, mitä ei ole ehditty myydä loppuun- zut alors!)

Bouillabaisse on klassikko ja syystä. Kasvikset on jätetty sopivat al denteiksi ja ihastuttavan maukas liemi saa syvyyttä mm. tähtianiksesta. 

Kulhollinen tuota ranskalaiskalastajien antia maailmalle Chablis-lasillisen ja hurmaavan kesäisen sitruunapossetin kanssa 28,80 €. 

3. Wistub Alsace - Tarte Flambéeta ja Alsacen viinejä

Alsacelaista viinitupaa kai jäljittelevä Wistub Alsace ei juuri ulkomuodollaan krumeile. 

Palvelu sen sijaan pelaa ja ruoka maistuu, joskin vähän kummastuttaa, että jälkiruokalista iloittelee lähinnä Italian mieleentuovilla; tiramisun kaltaisilla jälkiruoilla.

Viinilistalta löytyy kuriositeetteja (mm. bulgarialaista viiniä!), mutta erityisesti kannattaa pitää silmällä ravintolan itsensä maahantuomaa Alsacen antia. 

Juuri uusitun ravintolan ruokalista on täynnä perushyvää rustiikkista ranskalaisruokaa, joskin valkosipuli-timjamivoissa tarjoiltujen etanoiden (6 kpl/ 10€) suola oli sen verran tymäkkä, että jopa minua vähän hirvitti. 

Turhan tiukka suola oli myös kvinoan kanssa tarjoillun fasaaniannoksen portviinikastikkeessa (25 €), joskin fasaani oli kauniisti kypsennettyä. 

Se ehdoton ykkössyy, miksi tänne kannattaa suunnata onkin ihan absolument Tarte Flambée, ranskankermalla aateloitu Alsacen vastine pizzalle.

Merde, miten hyvää se onkaan. Erityissuositus savupekonia ja juustoa sisältävälle Gratinéelle (8€/ 13€). 

Illallinen (2 lasia Cremant d'Alsacea, etanat, iso Tarte Flambée, fasaaniannos, jälkiruoka kahvilla sekä pullo alsacelaista Pinot Noiria)  132,50€. 

4. Ravintola Tiiliholvi - klassista ranskalaista ruokaa pohjoismaisella twistillä

Myönnän, että ennakko-odotukset Ylioppilasteatterin viereisestä tiiliholvisesta kellarista löytyvää ravintola Tiiliholvea eivät olleet kummoiset, vaikka sisäänkäynti tuokin viehättävästi mieleen pariisilaisen metroaseman. 

Tant joli!

Paikka on kuitenkin iloinen yllätys, eikä lainkaan sellainen kahdenkymmenen vuoden takaisissa loiston päivissään jumittava; pippuripihviä hienostuneisuuden huippuna pitävä aikakone. 

Erinomainen palvelu, osaavat viinisuositukset sekä todella hyvää (ja yllättävänkin kepeän vaikutelman) jättävää ruokaa. 

Yllätysmenut 58€/ 69 € (4/6 ruokalajia), keittiömestarin tasting menu (8 ruokalajia) 80€. 

Meidän illallisemme koostui alkuun kauniista ja hyvin toteutetusta härkäcarpacciosta parmesaanikreemillä (13€) sekä siika-passionhedelmä-sitruunaverbena-annoksesta (14€). 

Riemastuttavat tekstuurit ja selkeät maut - ainoa heikkous oli viimeksimainittuun kuuluneen maissileivän annokseen vähän tunkkaisuutta tuonut tuhtius.

Pääruoaksi söimme (myös kevään odotetun parsakauden käyntiin tempaissutta) kevätkananpoikaa basilikalla ja limellä (30€) sekä häränkuvetta ankanmaksavoilla (Mon Dieu!), bataatilla ja valkosipulilla (31€).

Jälkkäriksi jaoimme ihastuttavan raikkaan pistaasia, vesimelonia ja raparperia kolmella tapaa sisältäneen annoksen kahden limoux'laisen Doux et Fruite Method Ancestrale- kuohuviinilasillisen (á 11,50 €) saattelemana. 

Aperogeeteillä, kahdella isolla viinilasillisella (erinomaisesti ruokiin mätsänneet itävaltalainen Grüner pour moi ja uusi-seelantilainen Pinot Noir hurmavaalle seuralaiselleni) sekä yhdellä kahvilla illallisen hinnaksi kertyi 189 €.

PS. Mikäli budjetissa on joustovaraa, on paikka suosittelun arvoinen jo shampanjalistansa vuoksi! 

5. Café au lait? Jotain pientä makeaa?

Cafe La Famillen suljettua ovensa ei Tampereelta ihan tyylipuhdasta ranskalaiskahvilaa löydy, mutta hyvillä mielin voi suositella seuraavia osoitteita.

Kauppahallista löytyvän Leipomo Branderin houkuttelevasta valikoimasta löytyy kiusauksia myös gluteenittomaan herkutteluun. 

Niinikään kauppahallissa sijaitseva Mama's Corner suorastaan vaatii pysähtymään sen ihanien suklaiden äärelle.

Ståhlberg Home Bakery & Cafen sijainti Koskikeskuksen yläkerrassa ei ole se kaikkein romanttisin, mutta tunnelma ja valikoima ansaitsevat sille sijoituksen listallamme. 

Trés bien!

Kaiken sen sisuksia syövän intohimon ja sielua raastavan romantiikannälän kourissakaan emme voineet kuitenkaan olla huomaamatta muutamaa asiaa:

- ymmärrän ranskaa. Mutta vain silloin, kun kukaan muu ei.

- ranskaa on mahdotonta edes yrittää puhua ilman sitä Allô, Allô- parodian puolelle lipsahtavaa nasaalihonotusta.

- on asioita, joihin edes ranskalaisaksentti ja chansonsovitus ei tuo toivottua romantiikanripausta. Näitä on esimerkiksi Oasiksen Wonderwall. Ja kakkavitsit.

- mitä enemmän ranskalaista viiniä juo, sitä vähemmän muistaa mitään muita maan muulle maailmalle antamia suuruuksia.

Minä: Louis Vuitton, Thierry Hermès, Christian Dior, Coco Chanel, Louis-Ernest Ladurée, Dom Pierre Perignon, Voltaire, Claude Monet, Citroën DS, Eric Cantona, Sebastien Chabal, Vincent Cassel, Mathieu Kassowitz, Audrey Tautou, Edith Piaf, Catherine Deneuve...

Göteborgare: Marcel... joku. Se oli juutalainen. Hugo Boss?

Tämänkertainen Tampereenreissu oli tähänastisista onnistunein - Tampere, je t'aime!

Aikaisempia kokemuksia Tampereen ravintoloista löydät täältä:

- Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?

- Ravinteli Bertha - osoitus siitä, että Tampere on muutakin kuin wingsejä ja mustaamakkaraa

Vinkkejä seuraavaa varten otetaan jo vastaan - mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne tuossa Suomen Göteborgissa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Grand Hotel Tammer - upeaa asiakaspalvelua upeissa puitteissa

For English please see here

* * * 

Voiko Tampereelta löytyä Grand Hotel-nimen asettamat odotukset lunastavaa hotellia? Voi. Grand Hotel Tammer ihastuttaa niin vanhaa maailmaa henkivillä puitteillaan kuin aurinkoisella palvelullaan. 

* * * 

Grand Hotel.

Jo nimenä se on sen verran grandiöösi, että herättää matkailijassa välittömästi (ja ansaitusti) melkoisia odotuksia. 

Menneen maailman glamouria henkivää ylellistä tunnelmaa. Kultaa, krumeluuria, kiemuroita ja plyysiä. Kristallikruunujen katveessa auki pamahtelevien shampanjapullojen iloista poksetta. 

Timantteihin ja turkiksiin verhoutuneita ladyjä; silinterihattuisia ovimiehiä, joiden kaikennähneet silmät ja hienovarainen vaikeneminen pitävät huolen siitä, että kyseisten ladyjen aviomiesten salainen elämä pysyy juuri sellaisena: salaisuutena. 

Valitettavasti missään maailmassa ei ole asiaansa paneutunutta salaseuramaisen anonymiteetin turvin toimivaa auktoriteettia, joka valvoisi sitä, riittävätkö itse majapaikan edellytykset lunastamaan noita lupauksia. 

Aina näin nimittäin ei ole, kuten (Bulgarian paikallisen hotelliluokituksen mukaan ainakin tsiljoonan tähden) Grand Hotel Velingrad osoitti. 

Tukholman Grand Hotel sen sijaan on upeiden puitteidensa, sulavan palvelunsa, kylpylänsä (ja tunnelmallisen cocktail-baarinsa White Ladyn!) ansiosta yksi suosikkihotellejani koko maailmassa. 

Sanotaan, että kaupunkiin mahtuu aina vain yksi Grand Hotel. Koko Suomesta niitä löytyy kuitenkin vain yksi: Tampereen Grand Hotel Tammer. 

Vuonna 1929 avattu GHT on Tampereen vanhin hotelli. 

Sen avautuminen oli aikanaan sen verran kovan luokan tapaus, että hotellille veti tuolloisessa Suomessa vertoja vain muuan Hotel Kämp. Hotelli mainostikin ylpeästi olevansa "hotelliteknillisesti täydellinen". 

Hotelli avattiin Tampereen 150.juhlavuotena vuonna 1929, mutta ikävä kyllä valmistusmisajankohta keskellä maailmanlaajuista lamaa ei olisi voinut juuri huonompi olla. 

Niinpä kansainvälisen tason huippuhotellin toiminnalle lähdettiin etsimään vetäjää ihan kansainvälisellä tasolla. Sopiva ehdokas löytyi lopulta Cannesista, jonne pietarilaissyntyinen Alexander Adlivankin oli luonut oman hotelli-ja ravintolaimperiuminsa. 

Hän otti vastuulleen GHT:n vuokrasopimuksen, jonka ehtoihin kuului mm. se, että hänen tuli taata hotellin kalustus astioita myöten. 

Miehen (ja hänen Kristiinankaupungista kotoisin olevan vaimonsa) muuttokuorma oli siis melkoinen. 

Monet noista Ranskasta tuolloin tuoduista tyylihuonekaluista ovat hotellissa käytössä yhä tänäänkin. 

Tammerkosken rannan läheisyydessä Tammerinpuiston rauhallisessa ympäristössä kohoava klassinen, Museoviraston suojelema rakennus tekee vaikutuksen jo ulkomuodollaan, jonka vähäeleinen arvokkuus ei tee itsestään nouveau richen lailla numeroa. 

Niin ikään huolella ajan saatossa kunnostetun hotellin pääsisäänkäynti viekoittelee astumaan sisään; silmää iskien kuiskaten, että ainakin häivähdys dekadenssia on odotettavissa. 

Oven joutuu tosin avaamaan itse - silinterihattuisia herrasmiehiä ei täältä löydy.

Sisään astuessa vierasta odottavat kristallikruunujen valaisemat pitkät käytävät, plyysiverhoillut tyylikalusteet sekä lukuisat ajan hengelle kunniaa tekevät detaljit, jotka kaikki sulkevat tulijan maailmaan, jossa aika pysähtyy. 

"Hengähdä" seinät kuiskaavat. "Nyt on aika nauttia. Olisiko vaikka cocktailin paikka?"

Yksityiskohtiin ja viihtyisyyteen on kiinnitetty huomiota, eivätkä silmät meinaa ehtiä edes sisäistää kaikkea ahmiessaan ympärillä avautuvaa menneen ajan charmia. 

Upottavan syvistä nojatuoleista koostuvia istuinryhmiä. Hotellin maineikasta historiaa vangitsevia valokuvia. Ravintolan käytössä olleita astioita pursuavia vitriinejä. 

Ja kyllä, sitä kultaa ja krumeluuria. 

(ja mitä ihastuttavin puuterihuone -  divaaneineen!)

Täällä on juhlittu aamuun saakka - mitä kaikkea nämä seinät osaisivatkaan kertoa! 

Ammattisotilaana (ja auttamattomana historianörttinä) Göteborgarea huvitti suunnattomasti hotellin atriumista löytyvä kyltti Törnin jääkäreistä. 

(On muuten mahtanut olla melkoiset kinkerit!)

Ah. 

Se atrium. Ehkä lempipaikkani koko hotellissa.

Sen lasikattoiseen rauhaan kelpaa paeta huonolla säällä; hellien illuusiota, että oman kartanon kirjaston kotoisassa turvassahan tässä ihan muina naisina ollaan. 

Kupponen teetä ja uppoutuminen vilttiin kääriytyneenä atriumin kirjahyllyjen tarjontaan... tai G&T:n huuruinen Trivial Pursuit-turnaus iltapäivän ratoksi.

(Tämänhetkisessä TP-rankingissamme olemme Göteborgaren kanssa tasoissa - tilanne on sietämätön ja suorastaan vaatii revanssia). 

6. kerroksessa sijainnut huonemme tarjosi huikaisevat näkymät yli Tampereen punatiilisten savupiippujen. 

Standard-luokan huoneemme (hinta viikonpäivästä riippuen muutaman euron 140 euron molemmin puolin/ yö) oli viihtyisä, mutta meidän makuumme turhan pieni. 

Tämän luokan huoneista ei myöskään löydy sitä himoitsemaani kylpyammetta, joten ensi kerralla upgreidaan meidät suosiolla Superior-huoneeseen. 

Huoneet on kunnostettu pieteetillä talon historiaa kunnioittaen, mikä näkyy etenkin kylpyhuoneen varustelussa. Suihku esimerkiksi oli todellinen kaunotar, mutta vedenpaine jäi valitettavan alhaiseksi.

Hulppeista puitteista saa nauttia myös hotellin juhlasalissa, missä aamiainen tarjoillaan. 

Noin kymmenmetrisellä huonekorkeudella varustetun juhlasalin kristallikruunujen ja koristeleikattujen puukaarten alla onkin ilo nautiskella aamiaista - tuota päivän tärkeintä ateriaa. 

(Etenkin kun teekin tarjoiltiin pöytään tyylille uskollisesti monogrammatuissa hopeakannuissa!)

Aamiainen oli monipuolisuudessaan sitä laatua, josta Radisson Blu on tunnettu. 

Leikkele- ja vihannesvalikoima on laaja ja gluteenittomat on huomioitu hyvin erikseen tarjolla olevin vaihtoehtoin. 

Pekoni oli pääsääntöisesti rapeaa ja terveellisemmän linjan ystäviä ilahduttanee päivittäin vaihtuva puurovaihtoehto.

Erinomaisen asiakaspalvelualtis ja tilanteen tasalla oleva henkilökunta ansaitsee oman erityismainintansa. 

Myöhäistä uloskirjautumista tarjottiin jo sisäänkirjautuessamme (varaustilanteesta riippuen veloitukseton aina iltakuuteen saakka!) ja mehän nautiskelimme olosta (ja toisistamme) ihan viimeiseen mahdolliseen minuuttiin. 

Viime vuonna Sokos Hotels- ketjulta Radisson Blu-ketjuun siirtynyt hotellihelmi on lunastanut paikkansa myös muiden sydämissä: viime vuonna se palkittiin Tripadvisorin Traveller's Choice- palkinnollakin. 

Kiitos ihanasta viikonlopusta Grand Hotel Tammer - Tampereen hotellien ehdoton Grand Old Dame. 

Me tulemme uudestaankin!

Onko Grand Hotel Tammer teille tuttu? Vai onko teillä Tampereella joku toinen suosikki?

* * * 

Grand Hotel Tammer

Satakunnankatu 13

33100 Tampere

tel. 020 123 4632

hotellin www-sivu

* * * 

*  Ja ei, tämä ei ollut yhteistyöpostaus vaan ihan omalla rahalla maksettu miniloma hotellissa, johon todella ihastuimme *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

             

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!