perjantai 26. kesäkuuta 2015

Taste of London vs Taste of Helsinki

* * * 

For English please see here

* * * 

Naapurinpoika on vähän... no, omanlaisensa. Joskus se unohtuu sinne omaan maailmaansa niin, ettei edes syödä muista. Mutta kun hän huhtikuussa unohti syntymäpäiväni, oli ymmärrykseni ymmärrettävän vähäistä.

Joten kun hänen syntymäpäivänsä koitti kesäkuussa, päätin näpäyttää poikaa. Kostoni olikin kaameudessaan vertaansa vailla: minä vein syntymäpäiväsankarin Lontooseen. 

Lontoo on hieno kaupunki. Mutta hintatasoltaan se on kyllä ihan omassa luokassaan ja on vain kallistunut siitä ajasta, kun itse siellä 10 vuotta sitten asuin. Niinpä jos suunnittelet pyrähdystä sinne, suosittelen laskemaan korkeimman mahdollisen budjetin, tuplaamaan sen, viemään sitten perintökalleudet kaniin, myymään muutaman elimen  ja ottamaan keskisuuren pankkilainan - sitten Lontoosta saa jo jotain irtikin.

Me satuimme kaupunkiin juuri Taste of Londonin aikaan. Taste of Helsingin muisto vielä lämpimänä mielessä, suuntasimme heti hotelliin saapumisen jälkeen Regent's Park- puistoon. 

Lontoon hintataso tuli ilmeiseksi jo ovella: pelkästä sisäänpääsystä olisi saanut maksaa £16 eli €24. Koska meillä oli pressipassit, säästimme onneksi tuon. Paikallinen festarivaluutta on Lontoossa kruunu, joita myytiin kymmenen kruunun lippuvihoissa. 




Annokset maksoivat 4-6 kruunua (eli 6-8€/ kpl), joskin ravintoloilla oli myös ns. icon dish, eli klassikkoannos, josta sai varautua pulittamaan 10-12 kruunun (15-18€) / annos.





Mukana oli noin 50 ravintolaa, joten oli selvää, ettemme missään nimessä kykenisi syömään koko festaritarjontaa läpi. Osa ravintoloista oli lisäksi paikalla vain tiettynä päivänä. Niinpä alkuperäinen suunnitelmamme oli keskittyä muutaman ravintolan menuun. Valinta ei ollut helppo, mutta päädyimme Michelin-tähdellä palkittuun L'autre Piediin, Theo Randall at The Intercontinentaliin sekä Michel Roux'n Roux at Parliament Square- ravintolaan

Aloitimme L'Autre Piedillä, josta otimme niin Cornish crab, bisque vinaigrette, tomato and parsley oil- annoksen, Roe deer compote with celeriac, juniper and cocoa- annoksen sekä paikan klassikkoannoksen: Scallop ceviche, cucumber, balsamic, crème fraîche and dill.







Parasta? Tuo klassikkoannoksen tarjoiluun käytetty simpukankuori. Toin sen mukanani. Hyvä etten käynyt roskiksesta dyykkaamassa muutaman lisääkin. 10 punnan hintaan se olisi ollut ihan oikeutettua. 

Aurinko paistoi ja puiston fiilis oli hyvä. Muutaman kylmän oluen rohkaisemana siirryimme uuteen yritykseen Theo Randallin tiskille, jossa oli hääräämässä itse mieskin. Vältin silti selfie-kiusauksen. 

Naapurinpoika oli viime aikojen sikailujen jälkeen esittänyt hienovaraisen pyynnön, ettei lautasilla kovin paljoa mitään hitaasti haudutettua possunmahaa näkyisi. Joten otin sitten Spiedino di Salsiccia- annoksen (orzo-kurkku-basilika ja dateling-tomaattisalaatin kera tarjoiltua hiiligrillattua italialaista makkaraa). 




Makkara oli hyvää ja salaattikin ihan kesäistä ja, no, ihan kivaa. Tähän saakka olimme keskittyneet syömään kohteliaan hiljaisuuden vallitessa, mutta nyt havahtui mietteistään jo seuralainenkin. 

"Niin... että siihen Taste of Helsinkiin verrattuna... tämähän ei ole mistään kotoisin", Naapurinpoika totesi harkiten. Ei kysymyksenä, vaan toteamuksena. Ja oikeassa oli. 

Ulkonäöltään oli tähänastisista annoksista säväyttänyt ainoastaan tuo kampasimpukka-annos, joka maun puolesta jäi todella vaisuksi. Rapu-annos oli sekin korkeintaan ihan kiva, vaikka mitään erityistä ei siitäkään löytynyt. Ylikypsäksi haudutettu metsäkauris oli ihan kivaa sekin (koska mikään nyhdettävä ei olisi?), mutta ei maussa kyllä syvyyttä ollut.

Hieman epäröiden siirryimme Michel Roux'n standille. Jos Monsieur Michel olisi ollut paikalla, olisin vaikka kahlinnut itseni miehen jalkaan kiinni saadakseni sen selfien (vaikka ihan vain päteäkseni Habanerokitchenin Instagram-feedin kadehdittavalle julkkisselfiesarjalle!), mutta ei näkynyt Micheliä. 

Sen sijaan täällä oli liittouduttu skottiviskin kanssa, jota oli sitten tungettu jossain muodossa ihan kaikkiin annoksiin. Otimme viskisprayllä viimeistellyn Balvenie and maple glazed pork belly on a brioche bun with hispi salad- annoksen ja Crab soup with spiced lollipop- annoksen. 





Rapukeitossa oli jo yritystäkin ja esiinpanossa jopa vähän wau-efektiäkin, mutta viski oli liian dominoiva. Burgeri oli hyvää. 

Koska en Lontoon festivaalia ennestään tunne, en osaa sanoa, mikä se näiden juttu on. Ovatko kaikki jotenkin vesitettyjä versioita ravintoloiden tarjonnasta? Vai johtaako volyymi kompromisseihin? 

Helsingin tarjonta on vuodesta toiseen erinomainen. Eivät ne kaikki hittejä ole, mutta kyllä siellä enemmän niitä on kuin huteja. Ja niiden hutienkin kohdalla on ihan tosissaan yritetty ja annokset antavat ihan oikeasti osviittaa siitä, mihin ravintolat pystyvät ja mitä sieltä voi odottaa ihan oikealla illallisella. Täällä taas mieleen jäi päällimmäisenä pettymys. Näiden annosten perusteella en menisi syömään mihinkään kokeilluista ravintoloista. 

Tässä vaiheessa halusimme vain päästä eroon lopuista kruunuista, jotka käytimme  Rokalla ja Aqua Kyotolla.

Rokalta otimme Black cod, crab and crayfish dumplings- annoksen. Nyt alkoi olla jo makua ja mielenkiintoakin. 




Aqua Kyotolta otimme Karage of stuffed chicken wings with spicy ginger lime mitsuba miso- annoksen. Varsin hyvää, etenkin tuo kastike. 




Kyllä tuli kotiin ikävä. Meillä on Helsingissä panostettu niin ulkonäköön kuin annosten tasoon ihan eri lailla. Meillä kyse on gourmet-ruokafestivaalista, täällä... en tiedä mistä.

Etnisiä ravintoloita Lontoosta (ja Taste of London-festareilta) löytyi huomattavasti Helsinkiä enemmän ja osa vaikutti todella hyviltäkin. 

Näytteilleasettajia oli reippaasti, samoin eri tapahtumia. Helsingistä tuttujen kokkikoulujen lisäksi oli tastingejä ja mm. Bloody Mary-workshoppeja.









Matkailu avartaa, väittävät. No, tämä reissu avarsi ainakin sen tajuamisessa, että meillä on kuulkaa Helsingissä ihan huikea ruokafestari jonka mahdollistavat kaksi asiaa: ensinnäkin tietysti mahtava McNamaran pariskunta, mutta myös meidän ravintolamme, jotka eivät todellakaan kalpene kansainvälisessäkään vertailussa.

Helsinki 6 - Lontoo 0.

Onko teillä kokemusta muista Taste of-festareista? Ovatko ne olleet millaisia kokemuksia?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tukholman ravintolatarjontaa: Speceriet

* * * 

For English please see here


* * * 


Kyllä jää ihmiselle hyvä mieli kun hylkää toisen eineslihamakaronilaatikon kanssa kotiin ja selailee itse Tukholman Michelin-ravintolavalikoimaa oman Tukholman-ruokahassuttelupäivän lounaalleen...

Michelin-ravintoloita löytyy Tukholmasta huikaisevat kahdeksan kappaletta. Kahden tähden ravintoloita on kolme (Matias Dahlgren Matsalen, Frantzén ja Oaxen) ja yhden tähden paikkojakin viisi (Matias Dahlgren Matbaren, Gastrologik, Esperanto, Ekstedt, Operakällaren ja Volt). 

Matbarenia lukuunottamatta eivät ne kuitenkaan lounasta harrasta (toisin kuin minä!), mutta Gastrologikin bakficka, eli seinän takana sijaitseva vähän rennompi pikkusisko Speceriet oli onneksi avoinna ja voitti minut puolelleen rennolla lähestymistavallaan: varauksia ravintola ei esimerkiksi ota lainkaan. 




Vain parikymmentä asiakaspaikkaa käsittävä ravintola hurmaa vähäeleisellä tyylikkyydellään (voiko olla pohjoismaisempaa!)

Ja hei - voiko tuota kuparinväriä olla liikaa? (Ei.)





Lounas koostuu muutamasta vaihtoehdosta niin alkuruoan kuin pääruoan suhteen. Lisäksi on vähän husmanskostimpi versio, jota saa myös mukaan.





Alkuun otin parsaa aasialaisittain, joka oli niin hyvää, että sitä tehtiin heti kotiuduttua myös itse

Suositusviini Franck Milletin Vieilles Vignes Sancerre oli nappivalinta, jota kaadettiin mukisematta puolikas lasi.




Ja koska kerranhan sitä vain eletään, testasin myös toisen alkuruoan: härkätartarin. 

Tartar taitaa muuten juuri nyt olla melkoisen hothot - sitä on tullut tänä keväänä syötyä enemmän kuin koskaan: jo Latviassa muutamaan otteeseen ja Brödin Taste of Helsinki- maisteluissakin kahdesti. 

Tämä tartar oli saanut kaverikseen mm. kananmaksamoussea, jonka voisi kuvitella olevan liian raskasta ja rasvasta tartarin täyteläisyyteen. Annoksesta löytyi kuitenkin hapokkuutta tuovia elementtejä niin, että lopputulos ei olisi juuri täydellisempi voinut olla!

Samaa voi sanoa suositusviinistä: ranskalaisesta Joseph Burrierin Memoire de Terroir- Pinot Noirista, joka olisi kyllä saanut olla tarjoilulämpötilaltaan hieman viileämpää. Myös tästä viinistä ihan ehdotettiin puolikasta kaatoa, ja tarjous otettiin ilolla vastaan. 

(Ajatus Naapurinpojasta tursottamassa ketsuppia mikron jäljiltä puolikylmäksi jääneeseen lihamakaronilaatikkoonsa antoi asiaan vähän perspektiiviä. Ehkä muutamaa astetta liian lämpimän viinin kanssakin voi tulla toimeen...?)




Pääruokien kanavaihtoehto oli varmasti ihan hyvä, mutta toisesta pöydästä vakoiltuna näytti grillatulta kanalta salaatinlehtivuoren päällä. Otin siis lihaa. Suussasulava njurtapp (Kuve? Kulmapaisti?) oli upeaa, mutta vielä upeampaa oli sen kanssa tarjoiltu savustetusta ja sitten karamelisoiduista salottisipuleista tehty pyre.

Oijoi. Ja viinisuositus (Giuseppe Cortesen Langhe Nebbiolo) oli taas juuri kohdillaan. 




Jälkiruoan gräddbakelse oli jonkinlainen dekonstruoitu versio... no, jostain. Hyvää ja kesäistä. 




Kaksi alkuruokaa puolikkaine  viineineen, pääruoka viinilasillisella, jälkkäri ja espresso kustansivat 820 kruunua, eli eurooppalaisessa yhteisvaluutassa vähän vajaa 90 euroa.

Jolla siis saisi myös noin 37 lihamakaronilaatikkoakin. 

Palvelu pelasi, tunnelma oli viihtyisä, ruoka oli hyvää ja viinisuositukset onnistuneita - hyvä ruoka, parempi mieli!




_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Östermalmin kauppahallissa on kaikki vähän paremmin

* * * 

For English please see here

* * * 


Kuten blogin Instagram-, Twitter- ja Facebook-sivun seuraajat tietävätkin, tein viime viikolla päivän täsmäiskun Tukholmaan. 

Reissun kohokohta oli nuoria gastronomisia kykyjä (niin kokkeja kuin baarimikkojakin) juhlistava Linie Award- kisa, joka järjestettiin nyt  10. kerran. Kotiintuomisina tuli (Ladureen macaronien!) lisäksi varsin hyviä uutisia, sillä Ravintola Olon Taneli Myllyvirta selvityi kisan voittajaksi. Vahingoniloinenhan en ole... mutta in your face, te naapuripöydän ruotsalaiset! Johan loppuivat snapsilaulut!

Aikaa itse Tukholmankiertelylle jäi vain muutamia tunteja, mutta juuri sen verran, että muutama lempikohde tuli taas nähtyä. Niinkuin Östermalmin kauppahalli.

(Esimerkin siitä, miten ruokarakastaja voi tehokkaasti aikatauluttaa päivän ohjelmaan ihan kaiken, saa edelliseltä reissultamme täältä. 

PS. Ei heikkohermoisille. Tai ihmisille joiden täytyy käydä päivän aikana pissalla. Tai niille, joilla on tarve ehtiä hengittääkin...)




Östermalmin perinteikäs kauppahalli viettää tänä vuonna 125. juhlavuottaan. Ja kyllä se vain aina jaksaa sykähdyttää. 

Tiedättehän, kuinka Aamiainen Tiffanyllä- elokuvan päähenkilö menee huonoina päivinä Tiffanylle, koska "siellä ei voi tapahtua mitään pahaa?". Kauppahallit ovat minun sieluni laastari. 

(Tosin Naapurinpoika ja potentiaaliset salaiset ihailijat: en koskaan sanoisi "ei" Tiffanyllekään!)







Vähän paremman väen naapurustossa sijaitsevana on täällä kaikki lite bättre ja lite sötare.





Pastakin on kuin karkkia!




Ja ovathan ruotsalaiset jotenkin niin hellyttäviä siinä, miten hurmioissaan ruotsalaisuudestaan ovat. 

Vaikka kylläpä minäkin taas tuossa kuninkaallisten häiden aikaan kummasti löysin sisäisen ruotsalaiseni. Se muuten itkee aika paljon, se. Ilman tiaraakin. 






Kesää odotettiin täälläkin jo kovin ja se maistuu ihan siltä miltä meillä lahden itäpuolellakin. Mansikoilta, tilliltä, uusilta perunoilta...!




Olen jo aikaisemmin hehkuttanut, mikä aarreaitta kauppahalli on kalaa ja äyriäisiä rakastavalle. Jos aikaa on siis vain muutamaan herkkuun, nappaa mukaasi savustettuja katkarapuja ja tuoreita ostereita.

Ostereita myydään kappaleittain, ja yhden hinnaksi jää reilu euro. 

Seisoin kiltisti osteritiskillä ja valittelin, kun heillä ei ollut myynnissä viiniä. Myyjä osoitti iloisesti viereisen ravintolan tiskille ja kehotti hakemaan sieltä ja istuutumaan alas nauttimaan. 

Voi olla, että kaikki on omassa päässäni,  mutta köysillä rajattujen karsinoiden, anniskelupafasismin, viranomaisvalvonnan ja ketään palvelemattomien säädösten sinnikkään ylläpidon puute sai kyllä niin osterit kuin viinilasillisen (ja elämän!) maistumaan jotenkin entistäkin paremmalta!





Puoltapäivää lähestyessä valmistautuivat kauppahallin ravintolat jo lounaskattaukseen ja niin minäkin. Minun tieni vei tosin toisaalle, siitä seuraavaksi!




Mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne länsinaapurissa? Onko teillä jotain ihan ehdottomia lempiravintoloita, joita seuraavalla reissulla pitäisi katsastaa?


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannuskalenterin 24. luukku: Hyvää juhannusta!

Onhan kaikilla nyt kumpparit kaivettuna kellarista? Eihän vain tullut untuvatakkia jo laitettua varastoon? Onhan tarpeeksi Finrexiniä varattu lääkekaappiin? Kaikille on nimittäin käyttöä: Suomen keskikesä on nyt täällä!

Toivottavasti myös mökittömillä, laiturittomilla ja veneettömillä lukijoilla on hauska viikonloppu tiedossa ja toivottavasti ne, joilta nuo löytyvät, eivät mene niistä hukkumaan. 




Vaikka juhannuskalenterissa on jo 23 luukun verran jaettu teille niin iloisia yllätyksiä kuin kesäisiä reseptejä, ei meidän pöydässämme nähdä perunan perunaa eikä sillistä ole tietoakaan. Me vietämme juhannuksemme syöden läpi Lontoon! 

Tukholman-reissun tunnelmia on tulossa viikonlopun aikana blogiin - Lontoon kuvia sitten ensi viikolla. Lupaan,ettei ainoassakaan näy sateenvarjoa. Tai knallia...

Tässä vielä Juhannuskalenterin luukut:


                                        

                                        

                                          

                                        

                                         

                                        

                                 

                             



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This