maanantai 31. elokuuta 2015

Mytologiaa ja matkamuistoja: kierros Korfun kaupungissa

* * * 

For English please see here


* * * 


Korfun saari on Joonianmeren saarista toiseksi suurin ja sen historia on kietoutunut syvälle kreikkalaisen mytologian koukeroihin. Tarun mukaan meren jumala Poseidon rakastui kauniiseen nymfiin Korkyraan, toi hänet tälle tuolloin vielä nimettömälle saarelle ja rakkauden huumassa nimesi paikan mielitiettynsä mukaan (miehet- ottakaa oppia. Tytöt tykkää tuollaisesta. Kyllä minullekin oma saari kelpaisi. Espoostakin. )

Asutusta saarella on ollut paleoliittiselta ajalta (70 000- 40 000 eaa) lähtien ja saari oli merkittävä kaupan ja talouden keskus jo ennen Troijan sotaa. 

Historiansa aikana Korfu on saanut osansa valloittajista ja sodistakin. Strategisen sijaintinsa vuoksi se oli Euroopan puolustuksen eturintamassa ottomaanivaltakunnan laajentuessa Adrianmeren alueelle ja oli yksi Euroopan linnoitetumpia paikkoja. 

Brittihallinnon alaisuuteen Korfu päätyi Napoleonin sotien aikaan ja vuonna 1864 se yhdistettiin osaksi muuta Kreikkaa. Saaren pääkaupunki on Korfu.

Tukikohtanamme toimineesta Agios Stefanosin kylästä ei ole Korfun kaupunkiin kuin vajaa 40 kilometriä, mutta vuoriston mutkaisilla ja kapeilla teillä matkaan uppoaa bussilla ainakin 1,5 tuntia. Bussilippu suuntaansa maksaa 4,50€. 

Viimeinen bussi Korfusta takaisin Agios Stefanokseen lähtee jo klo 16, joten jos tähtäät siihen, teroita kyynärpääsi varmistaaksesi istumapaikan. Taksi Korfusta Agios Stefanokseen maksaa arviolta n. 60€. 







Korfun arkkitehtuuri poikkeaa muusta Kreikasta. Syynä tähän on sen ainutlaatuinen historia. Vuosien 1386 ja 1797 välillä se kuului Venetsian tasavallan alaisuuteen ja heijastelee tuon ajan venetsialaista arkkitehtuuria kapeita kujia reunustavine, hempeänvärisine monikerroksisine taloineen. 

Italialaisvaikutteet näkyvät Korfulla muutenkin- vielä 1900- luvun puolivälin aikoihin täällä puhuttiin hyvin omaleimaista Veneto da marin nimellä tunnettua venetsialaiskieltä. Monet venetsian - ja italiankieliset lainasanat ovat kotiutuneet Korfulla puhuttuun kreikkaan. 







Vuonna 2007 Korfun vanha kaupunki lisättiin UNESCOn maailmanperintölistalle.












Ostoksille Korfun kaupungissa kannattaa suunnata Kapodistriou- ja Guilford-katujen väliin jääville pienille (ja varsin tiivistunnelmaisille!) poikkikaduille.




Erinäisten matkamuistojen (pimeässä hohtavalla Korfun kartalla varustettu shottilasisarja, anyone?) lisäksi täältä löytyy myös kaikkea pientä (ja nelinumeroisin hintalapun varustettua) kivaa silmänruokaa. Itse tyydyin ikkunaostoksiin, joskin 1,5-karaattinen, timantein kehystetty, princess- hiontainen akvamariinisormus olisi ollut kyllä ihan täydellinen matkamuisto. 

Alueelta löytyy myös lukuisia pikkukahviloita ja -tavernoita, joiden varjoisille terasseille voi parkkeerata itsensä nesteyttämään (ja suorittamaan kuumeisia laskelmia siitä, kuinka monta ei-niin-olennaista-elintä pitää mustassa pörssissä myydä, ennenkuin koossa on riittävästi rahaa... no, sanotaan vaikka 1,5-karaattiseen, timantein kehystettyyn, princess-hiontaiseen akvamariinisormukseen!)





Niihin perinteisempiin paikallisiin tuotteisiin lukeutuvat mm. luffa, eli luonnon oma pesusieni....




... ja oliivipuun tuotteet kaikissa muodoissaan. Oliivit, öljyt, öljystä tehdyt saippuat ja voiteet sekä sen puusta veistetyt esineet.




Rauhallisempaa tunnelmaa ja paikallisten suosimia tavernoita varten suosittelen kuitenkin hakeutumista Velissariou- ja Agia Sofia- katujen ympäristöön. 










Mm. Agia Sofia-kadun Pergolasta löytyy kattava valikoima mereneläviä, runsaita salaatteja ja paikallisia erikoisuuksia.





_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 29. elokuuta 2015

Äkkilähtö Kreikkaan: Agios Stefanos


* * * 


For English please see here

* * * 

Taannoinen ex tempore- ekskursioni Korfulle oli allekirjoittaneelle, omistautuneelle omatoimimatkaajalle melko extremeä: se oli nimittäin paitsi äkkilähtö, myös aikuiselämäni ensimmäinen  pakettimatka. Yksinmatkustavana olin tietoinen, että minut todennäköisesti majoitettaisiin yhteen jonkun toisen yksinmatkustavan naisen kanssa. Koneen boardingia odotellessa yritin bongailla koneeseen nousua odottavien joukosta potentiaalista kämppäkaveriani. Ainoa yksin liikkeellä oleva nainen oli viiden- ja kuudenkympin välissä oleva, käytännölliseen kokobeigeen pukeutunut nainen, joka huvitteli lukemalla Raamattua. Kreikaksi. "Innoissani" ei ollut sana kuvaamaan tuonhetkisiä tunnelmiani. 

Perillä seuraani kuitenkin siunaantui ihan samanlaisella ex tempore- mentaliteetilla matkaan lähtenyt maailmanmatkaaja, jonka kanssa jäimme jännittämään, minne Korfun (tai, kuten paikalliset sitä kutsuvat, Kerkyran) saarella päätyisimmekään. Päädyimme Agios Stefanoksen pikkukylään koillisosaan saarta. 





Vaikka pikkukylästä puhunkin, niin ei se sellainen tunnelmallinen kissojen, munkkien ja satavuotiaden mummojen kansoittama idylli ollut, jossa aika pysähtyy. Toisaalta, miten se olisikaan - eihän tuollaisissa paikoissa hotellejakaan ole. Saaren isompiin English breakfast served all day long- bileturistihelvetteihin verrattuna oli kylä kuitenkin varsin rauhallinen.





Ja niita monneja, mummoja ja munkkeja olisi varmasti löytynyt muutaman kymmenen minuutin reippailun jälkeen jostain lähiseuduilta. Yli 40 asteen helteessä ajatus uima-altaasta, kylmästä oluesta ja ruotsalaisista dekkareista houkutteli kuitenkin vielä enemmän. Lomallahan tässä oli kuitenkin tarkoitus olla. 





Suurin osa kylän turisteista oli englantilaista alkuperää, joka vaikutti myös kohteen tarjontaan (Valioliigaa! Pubivisoja! Karaokea! Boy George-imitaattoreita!) 

Kyllä ravintolatarjonnasta silti elämyksiäkin löytyi, joten jos satut Agios Stefanokselle, tässä meidän tärppimme:

Liharuoille ja viinirakastajille:

Olympia, rannalle johtavalla kadulla vähän ennen rantaa

Erinomainen paikka liharuoille. Niin hitaasti ja rakkaudella haudutettu lampaanpotkalle kuin kylän parhaalle sofritolle, korfulaiselle erikoisuudelle. Kiinnostavia kreikkalaisia viinejä, kokeilemisen arvoinen etenkin tämä Peloponnesokselta mantereelta tuleva Grenache-rose. 




Meze-iloitteluun:

Zorbas (kuinkas muutenkaan...), pääkadulla

Erinomainen alkupalavalikoima, josta kannattaa ottaa ainakin friteerattuja pikkukaloja ja kalmareita. Huikean hyvät keftadakiat eli lihapullat. Myös ihania paikallisia, pitkään haudutettuja lihapatoja.

Mustekalaa, mustekalaa, mustekalaa:

2 stars- ravintola rannalle vievällä kadulla

Vahvuutena täälläkin mezet, muuten ei mitenkään erikoinen. Ainoa paikka, joka tarjoilee Kreikan saariston erikoisuutta: marinoituja mustekaloja (ehkä parasta, mitä reissun aikana suuhuni laitoin!). Myös loistavaa skordaliaa

Kalaa ja äyriäisiä upein näkymin:

Fantasea, rannan yllä kohoavalla kukkulalla

Kylän ravintoloiden parhaat näkymät. Hyvä paikka kala- ja äyriäisruoille. Myös täältä löytyy mielenkiintoisia viinejä, kuten itäisessa Makedoniassa sijaitsevalta Draman alueelta tuleva, Domaine Costa Lazaridin Amethystos  (Sauvignon Blanc - Semillon- Assyrtiko- blendi)





Viikko kului nopeammin kuin olisi uskonut. Ja jotenkin se tuntui kestävän vaikka kuinka pitkään. Loppua kohden matkaseuralainen huomautti askelteni hidastuneen ja minunkin rentoutuneen. Tarpeeseen se loma siis tuli. Ja onhan se ihanaa - olla lomalla. 





Herätä aamulla meren aaltojen pauhuun, lojua rannalla ainoana ongelmanaan se, minkämaalaista olutta seuraavaksi kokeilisi, lounastaa tuoreilla äyriäisillä ja viinin viilentäessä mieltä ihailla kukkulan laelta turkoosin meren yli avautuvia maisemia... 






Viettää siestaa, uida, ihastella vuorten ylle kihisevän kultaisena pallona laskeutuvaa aurinkoa, joka värjää koko ilman leimuavan purppuraksi... 

Nauttia illan virkistävän tuulenvireen hyväilystä auringon lämpöä yhä hehkuvalla iholla ja ihmetellä tähtitaivasta, jollaista en ole aavikon ulkopuolella nähnytkään. Pikimustana meren päällä kaartuva taivas, jonka samettisen tummuuden puhkovat vain miljoonat ja taas miljoonat, uskomattoman kirkkaina loistavat tähdet, jotka roikkuvat niin alhaalla, että niihin voisi melkein koskea...

Toiseksi viimeisenä päivänä se tapahtui. Tuuli nousi täysin yllättäen, niinkuin etelässä aina tähän aikaan vuodesta. Suorastaan riehakkaaksi yltyen se kertoi kesän olevan lopussa. Ja niin oli meidän lomammekin. Mutta se uusi elämä, se on vasta alussa. 


* * * 

Kiitos kaikille teille blogissa, sähköpostissa, Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä saamastani tsempistä. Ette ehkä edes tiedä, kuinka paljon ne ovat merkinneet! Kiitos, että olette mukana - antakaa kommenttien virrata jatkossakin!


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


       


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 27. elokuuta 2015

Kreikan herkkuja valkosipulin rakastajalle: skordalia

* * * 

For English please see here


* * * 



Välimerelliset meze-pöydät ovat täynnä toinen toistaan ihanampia tahnoja. Hummusta, baba ghannoushia, muhammaraa... Samoin on Kreikassa. Mutta unohda tsatsiki ja anna taramasalatalle vapaapäivä, sillä tämä herkku se vasta makuhermoja hemmotteleekin. Etenkin jos olet valkosipulin ystävä. Skordalia, olkaa hyvä!

Muutaman vuoden takaisella Turkin turneellani tutustuin heti koneen laskeuduttua varsin vallattomaan italialaiseen veikkoon, jonka spontaanius oli ihan omaa luokkaansa. Niin oli tosin hänen hiemen arveluttava arvostelukykynsä: heti ensimmäisenä iltana hän otti asiakseen lähteä kyselemään täysin ventovierailta ihmisiltä huumeita ("tuo mies näyttää siltä, että se voisi ainakin tuntea jonkun, jolta niitä löytyisi!") Muutaman päivän jälkeen oli Fulvio päättänyt jäädä asumaan Istanbuliin ja oli löytänyt sieltä jo asunnonkin. 

"Mutta kun se naapurusto on täynnä poliiseja", hän valitteli illallisella Nevizade Sokakin, Istanbulin keskustasta löytyvän, ravintoloita kuhisevan pikkukadun katoilla. "Tiedättehän, koska koko talo on täynnä rantoja". Katsoimme matkaseurakseni löytyneen amerikkalaistytön kanssa kysyvästi toisiamme ja yritimme löytää asialle käypää selitystä. "You know, beaches!" Ei, emme tajunneet. 

"Ah, ehkä hän tarkoittaa pyökkejä?" (beech= pyökki), ehdotimme me etymologian ekspertit toisillemme, joskaan emme ihan täysin oivaltaneet, minkälaiset anarkistipuut valtailevat niin estottomasti kokonaisia asuintaloja, että poliisillekin löytyy käyttöä. "No, beaches!!!"", intti italialainen tuskissaan. Sitten meillä klikkasi. "Bitches?" Italialaisen ilme kirkastui: "yes, yes, beaches!"Poika oli sitten päätynyt asumaan paikalliselle punaisten lyhtyjen alueelle. 

No, nyt minulla on asunto täynnä niitä rantoja. Matkalaukkujen purkaminen tuotti ylimääräisinä kotiintuomisina ainakin yhden uimarannallisen verran hiekkaa, josta eroon pääseminen on seuraavana to do-listalla. Heti pyykinpesumaratonin ja kuvien editointiurakan jatkona. Mutta sitä ennen ehdin pitkästä aikaa keittiöönkin. 

Skordalia, eli valkosipulinen perunadippi on nopea, halpa ja huisin hyvä. Krusifikseillekään ei ole tämän jälkeen tarvetta - vampyyrit pysyvät takuulla kaukana...!

Tahna vaatii vain muutaman aineksen ja on vielä gluteenitonkin. Lisäksi sen voi huoletta valmistaa jääkaappiin etukäteen vaikka edellisenä päivänä. Syö sellaisenaan esim. paahdetun pitaleivän kanssa, tarjoile dippinä vihannesten kanssa tai lisukkeena kalalle. Tai lihalle. Tai vaikka grillimakkaralle!





Skordalia

500 gr perunoita
4-6 valkosipulinkynttä (mausta ja koosta riippuen!)
1,5 dl perunoiden keitinvettä
1,5 dl (oliivi)öljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1-1,5 tl suolaa (riippuen kuinka paljon suolaa keitinvedessä on)

Kuori perunat ja keitä vähässä (suolatussa) vedessä täysin kypsiksi. Valuta ja säästä vesi.

Mittaa tehosekoittimeen skordalian ainekset suolaa ja perunoita lukuunottamatta. Aloita neljällä valkosipulinkynnellä ja lisää tarvittaessa oman makusi mukaan. Surauta ainekset tasaiseksi. Lisää joukkoon sitten perunat ja sekoita samettiseksi tahnaksi. Tarkista maku ja mausta suolalla. 

Jäähdytä ja tarjoile. 

Jos haluat pehmeämmän valkosipulin maun, käytä paahdettuja valkosipulinkynsiä (ohje täällä) tai keitä valkosipulinkynsiä maidossa viitisen minuuttia ennen soseuttamista.





PS. Reseptin itsetehtyihin pitaleipiin löydät täältä!

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 15. elokuuta 2015

#Paskakesä2015 ja tyttöleffakliseitä

* * * 

For English please see here

* * * 

No kyllähän te tiedätte: ne häshtägit joilla on nyt muutaman kuukauden ajan julistettu tämän olevan Se Elämäni Kesä? Paras Kesä Koskaan? Ihan noin ei käynyt allekirjoittaneelle. #Semikäeitapavahvistaajamuitavoimaannuttaviakliseitä, ehkä. #Paskinkesäkoskaan, ehdottomasti. Mutta mikäs siinä - eihän seuraavaan yritykseen ole aikaa kuin noin 10 kuukautta. Jaksaa, jaksaa. Vaikka paskaa, paskaa.

Kesän ensimmäinen kuukausi meni sairastaessa ja sitä seuraava särkynyttä sydäntä paikkaillessa. Sitten oltiinkin jo elokuun puolivälissä. Koululaiset aloittelivat uutta elämäänsä minun yrittäessäni haudata vanhaani... enkä ollut vielä saanut syötyä edes kesän ensimmäistä jäätelöäni!

Minulla oli siis kaksi chick flick-kliseistä vaihtoehtoa: joko jäädä sängynpohjalle pakoon maailmaa, odottamaan elämän jatkumista ja haaveilla Sen Oikean Ihmisen löytymisestä tai nousta sieltä sängystä, ottaa maailma vastaan, päättää jatkaa elämää ja olla itse Se Oikea Ihminen. If you want to get shit done, get it done yourself. Hah! Mitäs tuosta voimaannuttavasta päivän mietelauseesta sanot, Paolo Coelho!

Onneksi on netti. Se kun on täynnä paitsi niitä chick flickejä, myös matkatoimistoja. Toiveita ei ollut paljoa: aurinkoa, merta ja mustekalaa. Viisi minuuttia myöhemmin olin siirtynyt sanoista tekoihin ja tuijotin tietokoneen ruudulla varausvahvistusta. Lähtö huomenna, suuntana Kreikan Korfu ja Albanian Aurinkorannikko! Jos sieltä löytyy vinkkejä kumpaankaan, niitä otetaan ilolla vastaan!

Matkalaukkuun tiensä tulevat löytämään bikinit, bling blingiä, muutama kirja, aurinkohattu ja sukelluskengät (tottakai minulla on sukelluskengät! Voitteko kuvitella järkytykseni kun Egyptissä kuulin, että maailmassa on kengät, joita en vielä omista!). Suunnitelmissa on unohtaa minuuttiaikataulut ja suorittaminen ja rentoutua. Syödä mustekalaa, ottaa aurinkoa ja sukeltaa. Ihan oikeasti lomailla- ensimmäistä kertaa vuosiin (en tosin pistäisi pahakseni, jos onnistuisin välttämään myös ryöstön, raiskauksen tai murhan uhriksi joutumisen!) 

Liity siis mukaan Instagramissa @andalusianauringossa ja Twitterissä @andalusianablog! Kutsu kaveritkin!





Suunnattomasti kiitoksia jo tässä vaiheessa kaikille teille ihanan kannustavia kommenttejanne jättäneille lukijoille. Luulin itkun jo loppuneen, mutta melkoinen Niagaran putoushan niitä lukiessa tuli. Olette te kyllä. Ihan parhaita 

Nimimerkit Elina ja Anonyymi (Aivan hirmuisesti tsempityksiä vastaavaa dieettiä noudattavalta itkusilmältä. Jos et kunnolla osaakaan Kate Mossin riutumista, osaat niin paljon muuta! Blogiisi koukuttuneena tiedän:-) Hei, me selvitään kyllä! Voimia!) laittaisitteko yhteystietojanne tulemaan osoitteeseen undertheandalusiansun@gmail.com


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This