perjantai 30. joulukuuta 2016

Toiveita uudelle vuodelle - eroon huijarisyndroomasta


* * * 

Mitä toivoisin ensi vuodelta (jos uskaltaisin)? Sitä, että oppisin vihdoinkin uskomaan itseeni.

* * * 

Edellisen vuoden vaihtuessa uuteen toivotin sen tervetulleeksi Tsatsikimestarin kanssa. Shampanjalasien kanssa turkiksissa ja tiaroissa, tottakai. Vuoden vaihtuessa pussasimme toisiamme ja lausuimme ääneen toiveemme tulevalle vuodelle. Tsatsikimestarin toive oli, että seuraavan vuoden vaihtuessa hänellä olisi joku muu, jota pussata. Minun toiveeni oli työ, jossa saisin tuntea olevani arvostettu. Ja rakkaus.

Ja sitä rakkauttahan tuli. Vuoden ensimmäisten kuukausien sisään ehti turpiin tulla enemmän kuin minkään todennäköisyyslaskelmien (ei unohdeta, että olen kuitenkin humanisti) mukaan pitäisi olla edes mahdollista. Onnea käytiin kokeilemassa treffeillä Englantia myöten. 

Sain mm. oppia, että edes kymmenen vuoden odotus ei tee ihmisestä yhtään oikeampaa. Ja sen, että on näköjään olemassa montakin eri naimisissaolemisen astetta. Joista joka ikinen tosin tarkoittaa loppupeleissä ihan sitä yhtä ja samaa. Että se toinen on naimisissa. Ihmisen kanssa, joka et ole sinä.

Mutta sitten tuli se yksi toukokuinen keskiviikko, joka jätti minut sanattomaksi. Ai tällaisiakin on ihan oikeasti olemassa? Ja se istuu tuossa treffeillä minun kanssani? 

Vaan niin tuli sitä työtäkin: samoihin aikoihin kirjoitin myös ensimmäisen kustannussopimukseni. Unelmat - jopa sellaiset, joihin en olisi koskaan rohjennut uskoa - alkoivat käydä toteen. 

Viime aikoina on blogeissakin puhuttu huijarisyndroomasta - asiasta, jonka tunnistan vähän turhankin hyvin. Se on sitä, että ihminen ei kykene uskomaan omiin kykyihinsä ja siihen, että ansaitsisi mitään niistä hyviä asioita, jotka joissain tapauksissa ovat kuitenkin jopa vuosien kovan työn tulosta. 

Kun vaan koskaan ei ole tarpeeksi hyvä.




Onnistumisessa ja menestyksessä (miten sitä sitten ikinä haluaakaan mitata) on se hirveä puoli, että se saa kaltaiseni yksilön vain kyseenalaistamaan itseään entistä enemmän. Kun se tunne riittämättömyydestä on sinnikkäästi istunut olkapäällä ja painanut alaspäin lapsuudesta lähtien, on nöyryyttävääkin huomata, ettei se ole siitä mihinkään lähdössäkään. 

Tuuria. Vahinko. Sattuma. 

Sanoja siihen, miten se huijari onnistuu itselleen selittämään onnistumistaan on loputtomasti. Eikä mikään niistä ole hyvä. 

Istuin ennen joulua lääkärillä odottaen, että olkapäätäni operoitaisi. Kuulin sairaanhoitajan selittävän tilannettani lääkärille sanoilla "täällä on 37-vuotias nainen". Katsoin hämmentyneenä ympärilleni ennenkuin tajusin hänen puhuvan minusta. 37-vuotias. 

Kyllähän sen ikäisen pitäisi herranjumala jo tietää paremmin! 

Mutta kun ei. 




Se rakkaus on yhtä lailla haastava asia. Kun on kuluneet kaksi vuosikymmentä deittaillut toinen toistaan sopimattomampia ihmisiä, jotka ovat suhteesta vaihdellen vieneet sinulta kaiken mahdollisen itsekunnioituksestasi rahoihisi, se jättää jälkensä. Ihan perkeleen syvät haavat itse asiassa. Jossain vaiheessa sitä alkaa itsekin uskoa, ettei ansaitse parempaa. Koska... ei vain ole tarpeeksi hyvä. Kenellekään.

Joku pieni osa ei siltikään ole onnistunut lannistumaan täysin, vaan jostain on näköjään löytynyt aina uskoa siihen, että ehkä tällä kertaa? Ehkä nyt on tosi kyseessä? 

Mutta eihän sitä oikeasti usko silläkään kertaa. Jossain vaiheessa ne möröt tulevat taas tanssimaan sitä loputtomaan suohon johtavaa piirileikkiään. Ja kusevat pahimmillaan kaiken hyvän päälle, tuhoten sen pienimmänkin mahdollisuuden onneen. 

Sillä ihan siitä samasta asiasta on tässäkin kyse: pelosta.





Pelko siitä, että ei riitä.

Pelko siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä.

Pelko siitä, ettei merkitsekään sille toiselle lopulta yhtään mitään. 

Pelko naurunalaiseksi joutumisesta. 

Pelko torjutuksi tulemisesta.

Pelko siitä että olet toisen ihmisen edessä niin paljaana ja epätäydellisenä arpinesi (jopa kirjaimellisesti - vuosien saatossa kun itseni rankaiseminen omasta huonoudestani on saanut hyvinkin epäterveitä purkautumiskeinoja) kaikkinesi ja se toinen ihminen katsoo sinua, eikä haluakaan olla missään tekemisissä kanssasi. 

Pelko ihan vitun kaikesta. 




Rakkaus on kumma asia. Samaan aikaan se antaa sellaista turvaa, mitä mikään muu maailmassa ei, mutta se myös tekee ihmisen niin helvetin haavoittuvaiseksi. On niin pirun vaikeaa löytää se oikea tasapaino pelon ja uskon välillä; oppia piirtämään raja terveen omanarvontunnon ja sen kaikkein tärkeimmät ihmisetkin karkottavan liiallisen itsesuojelun välimaastoon.

37 vuotta. Nykyisellä elinennusteellani edessä on ainakin saman verran. Olisikohan siis oikeasti aika tehdä asialle jotain? Olen itsekin niin kyllästynyt ja väsynyt itseeni ja sisintäni kalvavaan epäilyyn, että miten ihmeessä sitä jaksaisi kukaan muukaan? 

Jos en riitä edes itselleni, miten helvetissä voisin riittää kenellekään toiselle?

Mutta miten tuosta suosta kömmitään ulos - reisilihaksilla jotka eivät ole nähneet spinningsalia sitten vuoden 1997? Miten koko elämänmittaiset tuhoisat mallit muutetaan? En minä sitä tiedä. Tällä hetkellä juon punaviiniä ja etsin äkkilähtöjä. Kongoon tai Pohjois-Koreaan. Seuraavan lasillisen pullon jälkeen lisään epäilemättä listaan myös Syyrian. 





Bloggaaminen on kaltaiselleni ihmiselle se ihan vihoviimeisin asia. Se on jatkuvaa itsensä alttiiksilaittamista; loputonta kilpailua ja vertailua muihin. Kummallinen tilastoja ja lukijamääriä neuroottisesti mittaava rinnakkaistodellisuus, jossa ei koskaan ole yhtä hyvä kuin joku toinen. 

En ole aina ollut ihan varma, olenko toisinaan avautunut blogissa vähän liikaakin, mutta uskokaa pois, teiltä saamani palautteen perusteella on tämä tarjonnut vertaistukea teillekin. Toivoisin, että tietäisitte, kuinka paljon teidän tsemppinne on minua kannatellut. 

Mitä ensi vuosi tuo tullessaan, ei meistä voi kai tietää vielä kukaan. Sen verran tiedän, että maaliskuussa se kirjani on kaupoissa. Yritän muistuttaa itseäni tuosta ja siitä käsittämättömältä tuntuvasta asiasta, että maan suurin kustantaja uskoo minuun, vaikka itse en sitä osaakaan. Mutta sitten tulee se pieni, mutta sitäkin sinnikkäämpi ääni takaraivosta joka jankuttaa, kuinka se ei ole mitään verrattuna niihin oikeasti maailmaa paremmaksi muuttaviin saavutuksiin, joihin vaikka YK:ssa pyritään. 

Mutta tiedättekö mitä? Nyt uskallan jo näyttää sille äänelle keskisormea ja kertoa, että sillä korruption ja kyvyttömyyden kalvamalla YK:lla on niinikään takanaan historiansa huonoin vuosi, jolloin se on päätöslauselmineen antautunut sellaisten maiden vietäviksi, joiden koko olemassaolo järjestelmällisesti uhmaa niitä YK:n perusperiaatteita, joita sen tulisi puolustaa. 




Ehkä se on jo hyvä ensimmäinen askel? Tai ehkä löydän itseni seuraavaksi kalliolaisesta räkälästä kitarani kanssa yrittäen olla se seuraava Suomen Virallinen Nuori Vihainen Nainen. Paitsi että eihän minusta nuorta saisi enää Rolf Nordströmkään.

Entistä suurempi syy yrittää vihdoinkin ottaa opikseen, kai. Enhän minä osaa edes laulaa. 

Ja niinpä huomenna; vuoden vaihtuessa, otan sen jälleen vastaan Tsatsikimestaria pussaten. Kulunut vuosi on ollut samaan aikaan elämäni paras... ja pahin. Ensi vuotta en uskalla edes ajatella. Mutta jos jotain uskaltaisin siltä toivoa, se olisi rohkeus. Rohkeutta omaan itseeni ja siihen, että voisin kelvata edes itselleni. 

Ja sitä minä toivon meistä ihan jokaiselle. 

Jätän nyt seuraksenne viisaita sanoja pieneltä mieheltä, jolla on iso sielu. Kiitos teille kaikille siitä, että olette olleet mukanani tämän vuoden. Toivottavasti jatkamme matkaa yhdessä ensikin vuonna?




_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 27. joulukuuta 2016

Lyutenitsa - bulgarialainen paprika-munakoiso-tomaattitahna (gluteeniton, vegaani, kosher)

Lyutenitsa on Bulgarian suosituin perinneherkku. Kaiken lisäksi tämä herkullinen ja monikäyttöinen paprika-munakoiso-tomaattitahna on gluteeniton ja vegaanikin!

* * * 

Patatnikin kaltaisten paikallisten erikoisuuksien lisäksi Bulgariasta löytyy Bob Chorban eli papukeiton kaltaisia koko maan rakastamia perinneherkkuja. Se ihan ehdoton koko kansan ykkössuosikki on kuitenkin lyutenitsa, bulgarialainen paahdetusta paprikasta, tomaatista ja munakoisosta tehty tahna. Sitä löytyy alkuruokapöydästä, sitä levitetään leivän päälle välipalaksi ja sitä tarjotaan niin lihan kuin kanankin lisäkkeeenä.



Lyutenitsa_bulgarialainen tahna


Bulgarialaisissa kodeissa nähdään loppukesästä yhä mittavia operaatioita, joissa tätä keitellään kesän sadosta talven varalle purkkitolkulla. 

Koska tähän menee hieman aikaa, tehdään tätä yleensä kerralla isompi määrä. Olen valehtelematta nähnyt reseptejä, joiden raaka-ainelistat alkavat viidellätoista kilolla paprikaa. 

Yhden hengen töölöläisyksiössä moinen urakka söisi kuitenkin turhaan niin säilytystilaa, keittiön kapasiteettia kuin emännän hermojakin, joten tässä pienempi; noin 6 dl valmista lyutenitsaa tuottava reseptini. 



Lyutenitsa_bulgarialainen tahna


Lyut tarkoittaa bulgarian kielellä tulista, mutta ei tämä sitä yleensä ole. Variaatioita on tosin ihan niin monta kuin on kokkia. Perinteisesti lyutenitsa sisältää (paahdettua) paprikaa, munakoisoa, tomaattia, sipulia ja valkosipulia, mutta Makedonian suunnalla tähän käytetään usein myös porkkanaa. 

Lyutenitsan teollisen valmistuksen alkaessa 1950 sääti Bulgarian keskushallinto standardin, jonka mukaan se sai sisältää vain paprika- ja tomaattitahnaa, sipulia, suolaa, sokeria ja öljyä. Mutta väärässähän valtio oli monesta muustakin asiasta - munakoiso esimerkiksi tuo tähän niin ihanaa täyteläisyyttä ja makeutta että en jättäisi sitä pois mistään hinnasta. 

Sukulaisia tältä löytyy ympäri Balkania: tekin olette ehkä tutustuneet ainakin ajvariin? Kaukaisempa sukulaisia löytyy myös Lähi-idästä (muhammara) ja Espanjasta (romesco).



Lyutenitsa_bulgarialainen tahna_PINTEREST


Lyutenitsa - bulgarialainen paprika-munakoiso-tomaattitahna:


1 iso munakoiso (450 gr)
4 isoa paprikaa (itse käytin 2 keltaista ja 2 punaista) , yht. 1 kg
1/2 kg tomaatteja
2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 sipuli, hienonnettuna
1/2 - 1 iso punainen chili
1/2 dl öljyä
3/4 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria


Pistele munakoiso esim. hammastikulla. Paahda sitä foliolla vuoratun uunipellin päällä uunissa grillivastuksen alla puolisen tuntia. Lisää uunipellille sitten halkaistut paprikat ja jatka paahtamista vielä parikymmentä minuuttia, kunnes paprikoiden kuori on mustunut ja kuplii. 

Nosta vihannekset uunista ja anna jäähtyä peitettynä, kunnes niitä voi käsitellä. Irrota paprikoiden kuori vetämällä. Halkaise munakoiso ja lusikoi sisältö tehosekoittimeen yhdessä paprikan kanssa. Surauta soseeksi (sen ei tarvitse olla ihan tasaista).

Kalttaa tomaatit tekemällä niiden kantaan ristiviilto ja upottamala ne kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Nosta ne pois vedestä reikäkauhalla, anna hieman jäähtyä ja vedä kuori irti. Halkaise, poista kova kanta ja hienonna veitsellä. 

Mittaa kaikki ainekset öljyä ja mausteita lukuunottamatta kattilaan. Anna porista keskilämmöllä kunnes neste on liki kokonana haihtunut ja seos on paksuuntunut (40-50 minuuttia). 

Sekoita joukkoon öljy ja mausteet ja jatka keittämistä sekoittaen vielä viitisen minuuttia. Tarkista maku ja säädä maku kohdilleen lisäämällä makusi mukaan joko pippuria, suolaa ja/tai sokeria. 

Anna jäähtyä ja purkita. Valmis lyutenitsa säilyy jääkaapissa joitain päiviä (toki sen voi myös pakastaa).

Tai, mikäli teet kerralla isomman satsin, voit varmistaa lyutenitsan säilyvyyden umpioimalla purkit. Tällä tavoin se säilyy vaikka vuodenkin. 

Umpiointi:


Annostele lyutenitsa pestyihin ja kuivattuihin purkkeihin piripintaan (ilma kun on kaikkien säilömisprojektien pahin vihollinen). Kierrä kannet kiinni. Aseta suljetut purkit isoon kattilaan niin, etteivät ne koske toisiinsa. 

Kaada päälle vettä niin, että se peittää purkit viiden sentin verran. Keitä purkkeja 25 minuuttia siitä lähtien kun vesi alkaa kiehua. Nosta varoen vedestä ja anna jäähtyä.

Tarkista, että kaikkien purkkien keskiosa on naksahtanut alas.




Onko lyutenitsa muuten kenellekään muulle tuttua? Ja joko olette ehtineet testaamaan muita Bulgarian tuliaisia niinkuin patatnikia tai Bob Chorbaa?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


Bob Chorba_bulgarialainen papukeitto_vegaani_gluteeniton_kosher         


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 23. joulukuuta 2016

Mehevä piimäkakku rusinoilla, taateleilla ja viikunoilla (vegaani, kosher) - Kissabloggarin perintöresepti



* * * 

Mehevä piimäkakku rusinoilla, taateleilla ja viikunoilla on joulupöydän kestosuosikkeja ja syystä!


* * *

Tänäkin vuonna Kissabloggarin joulupöydässä nähdään niiden epätavanomaisempien herkkujen (tsatsiki, nigerialainen soosi ja yksi hanukkakynttelikköinen töölöläinen ruokabloggari, jota varten on pakastimeen jemmattu jo kaksi kiloa katkarapuja!) lisäksi myös niitä perinteisempiä. Niinkuin tämä mehevä piimäkakku, jonka perintöreseptin sain vihdoin omakseni minäkin.




Niin vanhaa perua tämä on, että alkuperäisessä ohjeessa mitat ilmoitetaan iloisesti kahvikupeissa ja valmis kakku paistetaan lannevaatteessa leiritulen äärellä nuija kädessä. 

(No ei sentään - jouluhuumoria! )

Mutta onneksi sittemmin on keksitty desimitat - enhän minä edes kahvikuppeja omista. Kakkuun voi käyttää rusinoiden lisäksi myös taateleita tai viikunoita. Tai niitä kaikkia, niinkuin minä tein. Koska joulu. 

Mikään kuivakakkujen suuri ystävä en normaalisti ole, mutta tätä söin viime vuonnakin ehkä noin kaksi kuusi palaa. Helppo ja nopea tämä on kuin mikä ja hei - sain juuri kuulla, että se kakkuversio, jota viime vuonna vedin kaksin käsin oli vielä vegaanikin. 

Tässä siis ohjeet molempiin!



Mehevä piimäkakku rusinoilla, taateleilla ja viikunoilla:


4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1,5 tl kanelia
1 tl soodaa
3 dl rusinoita/ taateleita/ viikunoita (itse käytän 1 dl kutakin)
1,5 dl tummaa siirappia
2,25 dl piimää (tai saman verran soijamaitoa + 1 rkl etikkaa)
1 kananmuna (tai 2 rkl chiasiemeniä sekoitettuna 4 rkl vettä)
150 gr voita (tai margariinia), sulatettuna

Lisäksi:

voita (tai margariinia) ja korppujauhoja kakkuvuoan voiteluun

Mikäli käytät taateleita ja/tai viikunoita, leikkaa ne pienemmäksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele käyttämäsi kuivahedelmät niiden joukkoon. 

Vatkaa siirappi, piimä ja kananmuna keskenään ja yhdistä ne kuiviin aineisiin. Sekoita lopuksi joukkoon hieman jäähtynyt voisula.

Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla (uunista riippuen) 40-50 minuuttia, kunnes kakun keskiosaan työnnetty tikku tulee kuivana ulos.

Anna jäähtyä vuoassaan, kumoa ja tarjoile. 




Tämän reseptin myötä painutaan blogissa pienelle lomalle -oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun/ hanukan ja/tai Kwanzaan aikaa teille kaikille!

Nähdään taas 27.12, jolloin palataan vielä hetkeksi Bulgarian tuliaisiin!

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


   Valkosuklaa-vuohenjuustotäytteiset kerrospiparit      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Viime hetken ruokalahjat jouluksi


* * * 

Nappaa tästä ohjeet viime hetken ruokalahjoihin, jotka takuuvarmasti ilahduttavat saajaansa!

* * * 

Joulu. Taas se pääsi yllättämään, vaikka aika tarkalleen 365 päivän säännöllisin välein toistuvana olisihan siihen pitänyt kyetä varautumaan. Mutta ei. Ja veikkaan, etten ole ainut? 

Ensi vuonna tosin olen kaikkien näidenkin vuosien edestä: silloin kaikki tulevat nimittäin epäilemättä löytämään kuusensa alta noin 200-sivuisen kovan paketin WSOY:ltä...!

Ruokalahja on kuitenkin sellainen asia, joka ilahduttaa saajaansa takuuvarmasti. Se on paitsi rakkautta täynnä oleva, myös ekologinen teko: eipä tarvitse olla heti joulunpyhien jälkeen miljoonan muun kanssa jonottelemassa tavaratalon kassalla siitä, josko sen Karviaiskuvioidun pyjaman saisi vaihdettua vaikka johonkin oikeasti silmää miellyttävämpään (niinkuin vaikka kynsisaksiin...) tai etsimässä lähintä Kierrätyskeskusta, jonne tuupata se kolmemetrinen, pattereiden voimin Kulkusia kailottavaa joulupukkipatsasta. 

(PS. Mikäli luet tätä postausta Clas Ohlsonin loputtomalta tuntuvassa kassajonossa kainalossasi kolmemetrinen joululaulava pukki, jätä se siihen ja kävele ulos liikkeestä NYT. Äläkä katso taaksesi.)






Maistuvimmat ruokalahjat jouluksi


Olen saanut jo joiltain teiltä vinkkiä, että aika monella niin joulupöytään kuin syötäväksi vietäväksi on päätymässä  tämä maalaisterriini

Alle joku kaunis vanha paistivati (kirpparit ja kierrätyskeskukset ovat näihin löytöihin ihan paras osoite!), päälle sellofaania sekä kaunista nauhaa ja se on siinä! Kelpais minullekin...!



Jouluinen maalaisterriini possusta_pysty


Tämä marinoitu kotijuusto löytää paikkansa varmasti viimeistään uudenvuoden juhlapöydästä.





Toinen taatusti tervetullut lahja on surauttaa lahjaksi välimerellisiä tahnoja. Käyvät ruokavalioon kuin ruokavalioon ja tarjoavat myös erinomaisen keinon päästä eroon niistä kaapin nurkkiin kertyneistä lasipurkkivarastoista (en voi olla ainoa, enhän?).

Omia suosikkejani ovat tämä ihanan täyteläinen munakoisotahna...





... ja myös tulevasta kirjasta löytyvä muhammara.




Täältä puolestaan löydät ohjeet erinäisiin hummusvariaatioihin!


Ei kannata unohtaa makeitakaan versioita - kuka ei ilahtuisi vaikka appelsiinicurdista?



Anna lahjaksi jouluinen leipä!


Saaristolaisleivälle löytyy käyttöä etenkin joulupöydässä...




...tässä puolestaan sen pohjalta syntynyt viikunainen joululimppu.




Tämä joululeipäkaunotar saa jouluisensa makunsa glögistä, appelsiinista, jouluisista mausteista ja pähkinöistä.




Helppo ja nopea vaihtoehto on myös esimerkiksi piparimuotilla jouluiseen ulkomuotoon leikatut näkkileivät.





Tai sitten anna lahjaksi joku kaunis tai vuoka ja leivo sen täytteeksi vaikka pataleipä tai nämä kukan muodollaan hurmaavat ohrasämpylät.






Mahan täydeltä makeaa!


Makeat ruokalahjat katoavat parempiin suihin saman tien. Kääräise pikkuleivät kauniiseen paperipussiin ja ilahduta niillä vaikka työkavereita, naapureita tai yllätysvieraita!


Kauralastuja helpompaa, nopempaa ja vastustamattompaa pikkuleipäreseptiä saa hakea. Ja voin melkein luvata, että kaikki aineksetkin ovat sinulla jo kotona valmiina. Nämä saavat ekstraa appelsiinista ja kardemummasta!




En ole myöskään vielä koskaan tavannut ketään, joka ei olisi rakastunut näihin italialaisiin cantuccineihin.

PS. Ovat muuten täysin rasvattomiakin!




Tiffanylasikeksit puolestaan taas tekevät ulkomuodollaan varmasti vaikutuksen keneen tahansa.




Jos lahjansaaja taas ei ole niin makean perään, kannattaa pitää muistissa tämä andalusialainen pan de higo, joka käy myös juustopöytään.




Itsetehdyt makeiset ilahduttavat aina!


Itsetehdyt tryffelit löytävän aina kiitollisen yleisön. 









Nämä suklaiset herkkupalat valmistuvat hetkessä ja niitä voi tehdä vaikka yhdessä lasten kanssa. Vain mielikuvitus on rajana!




Niinikään Rocky Roadia rakastavat ihan kaikki.





Joko siellä on jouluvalmistelut tehty? Minkälaisia ruokalahjoja pukinkonttiin päätynyt?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


   sitruuna-rosmariinipiparit   


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This