* * *
For English please see here
* * *
Aikaisemmista kerroista poiketen huomasin tällä Israelinreissulla kiertäväni nimenomaan Arabi-Israelia, jonka ulkonäkö poikkeaa muusta Israelista jo sen kaupunkien arkkitehtuurin ja yleisilmeen myötä. Osansa tähän on varmasti myös sillä, että kaupungit, samoin kuin esimerkiksi Jerusalemin arabinaapurustot, ovat toistuvasti kritisoineet heille allokoidun tuen olemattomuutta infrastruktuurinsa kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi.
Jaffan ja Akkon lisäksi matkasuunnitelmaan päätyi itseoikeutetusti myös Nasaret, Pohjois-Israelin suurin kaupunki, jota kutsutaan myös Arabi-Israelin pääkaupungiksi.
Siinä, missä Akkon vanhan kaupungin torikadut hurmasivat helposti lähestyttävyydellään, Nasaretin ensivaikutelma ei ollut kummoinen. Ensimmäisen nuoren kundin sihistessä ohikulkiessani "sharmouta" olin vielä optimistisesti sitä mieltä, että ehkä muistin sanan tarkoituksen väärin. Kolmannen kerran kohdalla kieleni hillitseminen olikin jo huomattavasti vaikeampaa. Oikein olin muistanut.
(Jos edessäsi ei ole arabian sanakirjaa, voin kertoa, että suomeksi sana alkaa h:lla ja rimmaa nuoran kanssa...)
Nasaret on käytännössä täysin arabien asuttama. Sen väestöstä liki 70 prosenttia on muslimeja, loput taas arabikristittyjä. Vielä 1850-luvulla ottomaanivaltakunnan vedellessä viimeisiään jakaantui väestö muslimien ja kristittyjen välillä melkolailla 50-50, brittimandaatin alkuun tultaessa 1910-luvun lopulla kristittyjä oli jo kaksi kolmasosaa kaupungin väestöstä.
Juutalaisväestö puolestaan asuttaa Nasaret Illitiä, vuonna 1974 arabi-Nasaretin ympärille rakennettua omaa kaupunkiaan.
Jos Nasaretin (Nazareth) googlaa, ylivoimainen ykkönen hakutuloksissa on "Love hurts"- biisin maailmalle antanut, 60- luvun lopulla perustettu skotlantilainen rockbändi.
Mutta ainakin melkein yhtä tunnettu se on siitä Betlehemissä syntymässä käyneestä puusepän pojasta, jonka syntymäpäivää nyt vietetään.
Tästä kertoo myös kirkkojen, luostareiden sekä näiden pyörittämien koulujen ja majatalojen määrä kaupungissa.
Nasaret onkin Betlehemin (ja Jerusalemin) lisäksi yksi kristittyjen pyhiinvaeltajien suosikkikohteista. Myös paikallisten keskuudessa kristittyjen osuus on tavanomaista korkeampi (liki 31%) ja tämä näkyy. Niin hyvässä...
... kuin... no, kaikessa muussakin.
Nasaretin nimen alkuperästä on olemassa useita teorioita, joista yhden mukaan kaupungin on katsottu antaneen nimen koko kristinuskolle (käytetystä kielestä vaihdellen kristityt tunnetaan Lähi-idässä mm. nimillä nasrani ja notzri).
Arkeologisten kaivausten mukaan täällä on ollut asutusta jo noin 9000 vuotta sitten, mutta löydösten puuttuminen assyrialaisajan jälkeen viittaa siihen, että viimeistään 720 eaa se keskeytyi assyrialaisten tuhotessa aluetta. Uuden Testamentin ulkopuoleltakaan ei ole juuri säilynyt viittauksia kaupunkiin ennen vuotta 200 jaa, mikä antaisi ymmärtää, ettei se ollut kovinkaan merkittävässä asemassa.
Kristittyjen pyhiinvaellukset tänne alkoivat 300-luvun tienoilla, mutta vihamielisyys heitä kohtaan eskaloitui vuonna 614 Persian vallatessa alueen. Bysanttilaisen keisarin Herakleioksen vallattua Nasaretin vuonna 630 oli juutalaisten vuoro saada kyytiä ja heidät häädettiin kaupungista.
Ensimmäisen ristiretken myötä vuonna 1099 Nasaretista tuli Galilean pääkaupunki, josta hallittiin Nasaretin arkkihiippakuntaa. Akkon lailla kaupunki kuitenkin päätyi muslimihallitsijoiden käsiin vuonna 1187 ja 1260- luvulla tuolloinen hallitsija tuhosi kristilliset rakennukset ja antoi porttikiellon papistolle tavoitteenaan ajaa viimeisetkin ristiretkeilijät maasta.
Seuraavat vuosisadat olivat melkoista köydenvetoa kristittyjen sekä paikallisten hallitsijoiden ja asukkaiden välillä. Pysyvämpilaatuisesti yhteinen sävel löytyi vasta 1700-luvulla hallinneen Zahir al-Umarin myötä joka salli kirkkojenkin rakentamisen. Hänen valtansa alla Nasaret kasvoi pikkukylästä suurkaupungiksi.
Akkon lailla Nasaret oli YK:n Palestiinan jakosuunnitelmassa arabivaltioksi suunnitellulla alueella, mutta Israelin itsenäistymistä vuonna 1948 seuranneessa sodassa Israel valtasi senkin.
Toisin kuin alueen muslimiväestön kohdalla, Israel pelkäsi kansainvälisen yhteisön reaktiota kristittyjen pakkohäätöön. Muuhun väestöön kohdistuvien pakkokosiirrot ja taistelut Nasaretia ympäröivässä Galileassa johtivat Nasaretiin suuntautuneeseen sisäisten pakolaisten tulvaan, ja vuoden 1951 väestölaskennan mukaan neljännes kaupungin tuolloisesta väestöstä oli pakolaistaustaisia.
Kaupunki pysyi poikkeuslain alla vuoteen 1966 saakka.
Mikäli poliittinen turismi muuten kiinnostaa, on Nasaret siihen oiva kohde. Palkittu journalisti ja kirjailija Jonathan Cook järjestää täällä ja muualla Galileassa kierroksia, jotka valottavat Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia ja historiallisia ulottuvuuksia.
Jos Akkon väri oli turkoosi, on Nasaretin väri vihreä.
Toisin kuin vaikka Betlehem, on Nasaret mielenkiintoinen kohde paitsi poliittiselle turistille ja hooceejeesus-fanille, myös ruokaturistille. Kaupungin monipuolinen ja ympäröivistä valtioista vaikutteita saanut ruokatarjonta mahdollistaa tutustumisen arabikeittiön antiin laidasta laitaan ja on etenkin viime vuosina innoittanut monia nuoren kokkipolven edustajia Israelissa.
Ja on siellä mahdollisuus tutustua varsin mielenkiintoiseen olueenkin. Saman nimisessä kylässä Ramallahin lähellä Länsirannalla sijaitsevasta, koko Lähi-idän ensimmäisestä pienpanimosta tuleva Taybeh on jännä tuttavuus monestakin syystä.
Saksalaisten puhtaussäännösten mukaan valmistetut, lisäaineettomat oluet ovat todella hyviä (omia suosikkejani ovat raikkaan humalainen Golden sekä ihanan pehmeä Dark), tinkimättömällä intohimolla valmistettuja ja hei, panimomestarin paikalta löytyy varsin poikkeuksellisesti nainen; ensimmäinen ja ainoa laatuaan Palestiinassa.
Ja näiden Nasaretinterveisten myötä oikein tunnelmallista joulunaikaa kaikille sitä viettäville! Syökää, juokaa ja iloitkaa! Rakastakaa ja riemuitkaa!
__________________
Tykkäsitkö? Kerro kaverillekin!
