perjantai 30. tammikuuta 2015

Sasso palaa juurilleen

* * * 

For English, please see here

* * * 

Italialaisia ravintoloita Helsingissäkin riittää laidasta laitaan. Osa jopa ihan hyviä. Kauppatorin reunalla jo vuodesta 2004 (mihin se aika lentää?!) sijainnut Sasso on erikoistunut Pohjois-Italian perinteisiin ja juhlistaa niitä läpi koko tämän vuoden kolmen kuukauden välein vaihtuvalla teemalla. Huhtikuuhun saakka painopiste on on Venetsiassa ja touko-kesäkuussa Milanossa (joka on muutenkin maailman valokeilassa tämänvuotisen Maailmannäyttelynsä ansiosta). Elokuusta marraskuuhun on Piemonten vuoro (tulossa varmasti upeita viinejä!) ja loppuvuonna tehdään kunniaa Bolognan rustiikkiselle charmille. 

Kävin tutustumassa Venetsia-viikkojen viettelyksiin Sasson lehdistölounaalla toissapäivänä. 







Aschanin talon uusrenesanssityyli antaa etenkin Venetsia-teemalle juhlavuudessaan varsin sopivat puitteet.






Venetsia-viikoilla tehdään yhteistyötä tänä vuonna 90-vuotisjuhlavuottaan viettävän, Italian suurimman yksityisomisteisen viinitalon Pasquan kanssa. Varsin harmittomia ja helposti lähestyttäviä olivat kaikki tarjoillut viinit. 





Venetsia-menun (59 €, viinipaketti 48€) ensimmäinen ruokalaji on uppopaistetut pehmeäkuoriset ravut uppomunalla ja pinaatilla. Itse rapujen maku vähän hukkui uppopaistamisessa, mutta rapea kuori loi ihan hauskan kontrastin uppomunan täyteläisyydelle. Uppomuna itsessään oli lähes maagisen täydellinen - ihan nanosekunnilleen kypsennetty juuri siihen vaiheeseen, että keltuainen on vielä runsaanpehmeää, muttei valu yltympäriinsä.





Voitte arvata, että seuraavaa ruokalajia odotin ehkä ihan kaikista eniten: grillattua mustekalaa mustekalan musteessa kypsennetyn risoton kanssa.  Mustekalassa oli erinomainen kypsyys, mutta itse en pitänyt risoton parmesaanisuudesta. Se kun tuo risottoon tunkkaisuuden, joka peittää alleen myös sen ihanan hennon merellisyyden, jota mustekalan muste risotolle antaisi. 

Edes annoksen sitruunankuori ei onnistunut puskemaan sen läpi tuodakseen annokselle sen (minun mielestäni) kaipaamaa freesiyttä. 




Suositusviini toimi annoksen kanssa varsin moitteettomasti.




Mustekalasta siirryttiin toiseen suosikki-raaka-aineeseeni maailmassa: ankkaan. 

Hunaja-glaseeratussa ankanrinnassa oli hyvä kypsyys enkä ollut ainoa, joka moppasi kastikkeet lautaselta leivänjämillä (!) Inkivääri annoksessa ei tosin maistunut muutamaa annoksesta löytynyttä lastua lukuunottamatta. Ihastuttavan kevyt annos joka tapauksessa ilman turhaa tärkkelyskoomaa.




Tässä vaiheessa siirryttiin Pasquan viinien vähän parempia viinejä tuottavan Cecilia Beretta- valikoiman tuotoksiin. Valpolicella Ripasso Superiore 2012 olikin päivän viineistä paras. Ei kovinkaan moniuloitteinen, mutta tasapainoinen. Täyteläinen, runsas mutta (yllättävänkin) pehmeätanniininen. Vanilja-aromit ja marjaisuus sopivat ankan kanssa paremmin kuin hyvin. 




(Armottomana kirpparikärppänä ihastelin läpi koko aterian myös upea kattausta ihanine lautasineen!)

Jälkiruoaksi tuotiin Venetsian karnevaalitunnelmia henkivä fritole, kardemummakreemillä täytetty munkki. Kreemiä oli paljon ja se oli molto, molto bene.




Recioto di Soave on yksi Italian vanhimmista viinityyleistä (siitä löytyy mainintoja jo 600- luvulta!), mutta  omaan makuuni ja tämän jälkiruoan kaveriksi jälkiruokaviini (90% Garganegaa, 10% Chardonnaytä) oli hieman liian kuivaa, tammista ja rusinaisen sherrymäistä.




Haluatko sinä testaamaan Sassoa? Ensimmäiselle ilmoittautuneelle on jaossa kolmen ruokalajin menu kahdelle yhden hinnalla! 

Muistathan siis laittaa viestiisi omat yhteystietosi!

________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 29. tammikuuta 2015

Hirveä himo - hirvipullia karpalokastikkeessa ja Le Grand Noir Cabernet-Shiraz



* * * 
Mehevät hirvipyörykät saavat ihanan talvisen makunsa karpalosta ja rosmariinista. 

* * * 

Vaikka erinäisiä ruokarajoitteita tuttavapiiristä löytyykin enemmän kuin allekirjoittaneella kärsivällisyyttä, on Mike Tysonin ulkomuodolla ja Mariah Careyn henkivartijan fysiikalla varustettu Afrikanserkku aina yhtä kiitollinen ruokittava ja tunnettu mm. pohjattomasta lihanhimostaan. "Joskus sitä vain on saatava  - mikään muu ei riitä", hän selittää, elehtien käsillään ja päästäen äännähdyksiä joiden voisin kuvitella olevan peräisin huono-onnista antilooppia raatelevasta bulimikkohyeenasta. Ja ymmärränhän minä.

Hallikierroksella iski taannoin nimittäin lihanhimon vieläkin armottomampi alaluokka: riistanhimo. Ajatuskin kimpaleesta villisikaa jota repisin hampaillani kappaleiksi sai minut suorastaan... no, villiksi. Siihen hätään sitä ei tosin löytynyt, joten hirven (jauhe)lihaan oli tyytyminen.  Vaikka, niin hyviä noista lihapullista tuli, että kyllä tyytyminen on ihan väärä sana. 

Kananmunalla on tapana tehdä lihapullien rakenteesta vähän kova (sama reaktio on pakastetulla jauhelihalla!), joten annoin pullille mehevyyttä kermalla. Tuore rosmariini ja kuivatut karpalot antavat näille oman,  ihanan talvisen säväyksensä.

Tekeminen kannattaa aloittaa karpalokastikkeen teosta. Sillä glaseerataan pullat paistamisen päätteeksi, mutta jos haluat espanjalaisten lihapullien lailla kypsentää pullat siinä, kannattaa sitä tehdä kaksinkertainen määrä.

Karpalokastike:

1 dl punaviiniä (pehmeää, marjaista)
1 rosmariininoksa
1,5 appelsiinin mehu (1,5 dl)
220 gr pakastekarpaloita
4 rkl ruskeaa sokeria
50 gr voita

Mittaa punaviini kattilaan rosmariinin kanssa. Anna kiehahtaa ja keitä muutaman minuutin ajan. Kaada sitten joukkoon appelsiinimehu, sokeri ja karpalot. Keitä miedolla lämmöllä hennosti poristen 20 minuutin ajan kunnes kastike on hieman jo tiivistynyt. Siivilöi (raaputa mukaan siivilän alapuolelle kerääntyvä sosekin!). Lisää voi, sekoita tasaiseksi, tarkista maku ja lisää halutessasi sokeria. 






Karpalo-rosmariini-hirvenlihapullat (20 kpl)

1 paksu siivu valkoista leipää ilman kuorta (tai 1 dl korppujauhoja)
1,5-2 dl kermaa (riippuu leivän määrästä ja kuivuudesta, jos käytät korppujauhoja, 2 dl)
1 punasipuli
2 rkl hienonnettua (tuoretta) rosmariinia
0,75 dl kuivattuja (pehmeitä) karpaloita
500 gr hirven jauhelihaa
2 tl suolaa
1,5 tl mustapippuria
ripaus maustepippuria

Liota leipäviipale (tai korppujauhot) kermassa kunnes ihan pehmeää. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota öljyssä/ voissa. Sekoita leipäseokseen ja kaada mukaan myös hienonnetut karpalot ja rosmariini. Vaivaa joukkoon jauheliha ja mausta. Jos on aikaa, anna levätä kylmässä puolisen tuntia. Jos ei, pyörittele suoraan 20 pullaksi. 

Paista pullat muutamassa erässä kuumalla pannulla öljyn ja voin seoksessa tai uunissa 200 asteessa 10 minuutin ajan (uunissa on myös se hyvä puoli, että kaikki lihapullat valmistuvat yhdellä kertaa!) Kaada ne sitten pannuun ja kaada päälle karpalokastike. Pyörittele pullia niin että kaikki ovat kastikkeen peitossa ja kypsennä loppuun kastikkeessa. Pidä sitä silmällä ettei se redusoituessaan pala. 

Tarjoile vaikka kermaisen juurespyttipannun kanssa. 




Meillä on viime aikoina osoitettu solidaarisuutta sananvapaudelle juomalla ranskalaisia viinejä. Tämän aterian kanssa kokeiluun menivät riistaruoille aina klassinen valinta Châteauneuf-du-Pape (Le Moulin Teyroud, 27,20 €), sekä Le Grande Noirin Cabernet-Syrah (9,98 €).

Vaikka hyvää olikin (eikö Châteauneuf-du-Pape aina?), kannattaa ensin mainittu (ja hinnakkaaampi) viini säästää jollekin vielä riistaisammalle ja raavaammalle. Upea viini joka tapauksessa: ihan kuten Dom Perignoninkin äärellä, olimme valmiita antamaan Ranskalle anteeksi niin Vichyn hallituksen, kolonialisminaikaiset kommervenkit kuin Johnny Hallidaynkin.

Cabernet-Syrahin mehevyys sen sijaan toimi niin hirven hennon riistaisuuden kuin kastikkeen ja pullien marjaisuudenkin kanssa oikein hyvin. Sen verran pehmeätanniininen oli tämä, että suosittelisin jopa ihmiselle, joka ei punaisista muuten perusta.


___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 27. tammikuuta 2015

Juu, juu, juureksia! Kermainen juurespyttipannu (gluteeniton, kosher)



For English, please see here

* * * 

Kermainen juurespyttipannu on ihanan lohdullinen lisäke melkeipä mille tahansa!

* * * 

Kaupassakäyminen on edes jonkinlaista eettisyyttä ja kestävää kulutusta tavoittelevalle herkuttelijalle yhtä jatkuvaa miinakenttää. Kumpi on eettisempi valinta: Suomessa luontaisen sesonkinsa ulkopuolella kasvihuoneessa tuotetut vihannekset tai tuoreina Suomeen lennätetyt ulkomaanserkkunsa? Kuinka paljon lihaa olisi suotavaa syödä? Onko ulkomainen luomukana parempi kuin kotimainen, mutta arveluttavan alkuperän omaava tehotuotannon tulos? Onko perusteltua ostaa maapallon toiselta puolen tuotettuja äyriäisiä jos sellaisia ei Suomesta yksinkertaisesti saa? 

Valintoja tehdessä vaakakupeissa painavat niin maku, hinta, hiilijalanjälki kuin etiikkakin. Mutta miten päättää, mikä noista ostopäätöksen hetkellä voiton vie?

Juurekset ovat onneksi melkoisen debattivapaa vyöhyke. Palsternakka tuskin innostaa ketään barrikadeille eikä porkkanakaan ole tainnut vielä ainoatakaan vapautusliikettä synnyttää. Ne nyt ainakin ovat kotimaisia ja pääsääntöisesti varsin edullisiakin. Niissä on myös ihanan lempeää makeutta, jota olen taas hiljattain oppinut arvostamaan ihan uudella lailla. Tätä kermaista juurespyttipannua onkin pöydässä viime aikoina nähty useampaankin otteeseen.

Lisäkkeenä neljälle


Kermainen juurespyttipannu


1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
650 gr juureksia (tässä porkkanaa, palsternakkaa ja lanttua kaikkia yhtä paljon)
1 tl sinappia
2 dl kermaa (tai 200 gr prk crème fraîchea)
2 rkl tuoretta timjamia
suolaa, valkopippuria

paistamiseen: 1 reilu rkl voita ja toinen samanlainen öljyä

Kuori ja kuutioi juurekset. Hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Freesaa niitä heti pannulla voin ja öljyn seoksessa ja kääntele sitten joukkoon juureskuutiot. Suolaa ja pippuroi ja paista kannen alla kunnes juurekset ovat al dente - kuutioiden koosta riippuen 10-15 minuuttia. 

Sekoita sinappi, kerma ja timjami, kaada pannuun, nosta lämpöä ja jatka kypsentämistä viitisen minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 




Tämä on helppo ja nopea, lohdullisen lämmittävä lisäke liki mille tahansa liharuoalle. Esimerkiksi näille karpalo-rosmariini-hirvipullille...! 


______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Aamiaisella Farossa

* * * 

For English please see here

* * * 

Tänä päivänä ei mikään työpaikka tunnu olevan turvassa. Ellei sitten ole Arsenalin valmentaja tai Finnairin johtaja. YT-kirves tekee tuhoaan jopa IT-alalla ja muutaman vuoden sisään neljistä (!) yyteistä selvinneen Naapurinpojan kohtaloksi koituivat ne viidennet.

Halusin antaa viimeiselle työpäivälle vähän paremman alun ja niinpä vein meidät aamiaiselle Faroon, jossa viikonloppubrunssin (tästä arvioita löydät mm. Sillä Sipuli - ja Hannan soppa-blogeista) lisäksi tarjotaan nyt myös perjantai-aamiaista (11 eur/hlö, lapset 11. ikävuoteen saakka 1 €/ ikävuosi). 

Mikäs sen parempi tapa ottaa pehmeä lasku alkavaan viikonloppuun ja hei, ankeana arkiaamunahan sitä hemmottelua juuri kaipaakin!

(Naapurinpojan reaktio kysymykseeni siitä, "miten hän tahtoisi viimeisen päivänsä aloittaa " oli tosin hieman varautuneempi. Ennenkuin korjasin, ettei aikomuksenani ollut häntä likvidoida.)




Olen jo aikaisemminkin ihastellut ravintolan tyylikästä ilmettä sekä Ruoholahden kanavalle antavia näkymiä ja varsin tunnelmalliset puitteet ovat myös aamiaisella.





Valikoima on varsin perinteinen. Teetä ja kahvia, mehuja kahta lajia, leipiä, karjalanpiirakoita  ja leikkelepöytä. Croissantit olivat valmistuotantoa, mutta hyviä silti. Niille olisin ehkä kaivannut kaveriksi jotain hilloa. Herkkuperse kun olen...!






Ainakin heti aamusta olivat cocktailpiirakat vielä lämpimiäkin. Santsasin.




Lisäksi löytyy maustamatonta jogurttia ja sokerimurojen sijaan ilahduttava valikoima siemeniä, pähkinöitä ja sensellaisia. 




Lämpimänä pöytään tarjoiltiin puuroa ja munakokkelia. Itse en oikein puurosta perusta (tiedän: se on superfoodia ja tämän 109-vuotiaan naisen mukaan miesvihan ohella salaisuus pitkään ikään...!), mutta seuralainen ylisti kaurapuuroaan estottomasti.




Aamiaisbuffetti ei ole munakokkelille missään nimessä oikea asuinympäristö: kuivunut kumimainen muru on niin kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla. Faron munakokkeli sen sijaan oli esimerkillistä: juuri täydellisen löysää, täyteläistä ja ihanaa. Suolaa aika reippaasti tosin. 




Sitä terveellisempää tammikuuta viettäville löytyy hedelmiä...




... ja minulle pientä makeaa. Tällä kertaa varsin oivallista banaanikakkua mansikoiden kera. Jep, santsasin taas...




Kyllä lähti muuten päivä ihan eri lailla kaikessa kiireettömyydessä käyntiin, joskin päivän lehtiä jäin hieman kaipaamaan... Pitääpä ottaa arkiaamiaiset useamminkin tavaksi! Onko siellä suosituksia mihin seuraavaksi suunnistaa?

* * * 

Haluatko sinäkin Naapurinpojan kanssa aamiaiselle? Vai kuuluuko tuttaviisi joku, jota haluaisit piristää? Ystävä, jonka näkemisestä on kulunut jo liian kauan aikaa? Ketä sinä haluaisit hemmotella valmiiksi katetulla aamiaisella? 

Saimme Farolta arvottavaksi aamiaisen kahdelle hengelle, joten kerro vastauksesi alla olevaan kommenttikenttään ja vähän parempi perjantai voi olla sinun! Arvonta suoritetaan 29.01.2015, joten muistathan jättää yhteystietosi!

* * * 

EDIT 29.01.2015: Voittaja on arvottu ja häneen oltu yhteydessä. Kiitos kaikille osallistujille!

_________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      




Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 23. tammikuuta 2015

Vasikkata Piccata - vasikkaa sitruuna-kapris-voikastikkeessa voipapumuusilla (gluteeniton)



For English, please see here

* * * 

Vasikka Piccata eli vasikkaa sitruuna-kaprisvoikastikkeella on klassikko ja syystä. Ja helppo kuin mikä!

* * *

Olen aikaisemminkin puhunut lihan vastuullisemman kulutuksen puolesta; että opeteltaisiin käyttämään hyödyksi koko eläin ja että mahdollisuuksien mukaan suosittaisiin kotimaista lihaa. Mutta kyllä minullakin heikkouteni on. Yksi suurimmista on Iberico-possu, tuo Espanjan lahja maailman herkkusuille. Rakenteeltaan, väriltään ja maultaan se on ihan omassa luokassaan. 

Kun Familia tarjosi kokeiltavaksi heidän tuotteitaan, en kahta kertaa miettinyt. En kun näin valikoimassa juurikin Ibericoa. Nyt on pakasteessa odottamassa mm. Iberico-possun poskia. Oijoi. Sitä ennen kokeiluun menivät kuitenkin vasikan T-luupihvit.

Familian valikoimista löytyy Iberico-possun lisäksi eettisesti tuotettua laatulihaa ihan joka lähtöön: eksoottisempia elämyksiä tarjoilee esimerkiksi kengurun(!) filee.

Nimenä italiankielinen termi piccata viittaa lihan valmistusmenetelmään ja yleensä siihen käytetään (luutonta) lihapalaa, joka nuijitaan ohueksi, kieritellään jauhoissa, ravistellaan ylimääräiset pois ja paistetaan pannulla. Pannulle jääneet aromit irrotellaan sitten valkoviinilorauksella ja sitruunamehulla. Tämä pikaisesti valmistuva kastike viimeistellään voilla ja kaadetaan lihan päälle. Ihan arki-illan herkutteluunkin sopivaa siis ja noissa T-luupihveissä on kyllä niin ihana raavasta lihaisuutta että suositella kehtaa!

Vasikan sijaan voit käyttää myös kanaa tai kalaa.

Kahdelle:

Vasikan T-luupihvit:

2 vasikan T-luupihviä
(jauhoa)
suolaa, mustapippuria

paistamiseen: 1 reilu rkl voita ja toinen samanlainen öljyä

Niinkuin aina lihan kanssa, ota se huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Suolaa ja pippuroi avokätisesti ja kierittele (halutessasi) hyvin suolatussa ja pippuroidussa jauhossa (tämä edesauttaa paitsi ruskistumista ja pinnan rapeutta, myös kastikkeen rakennetta!) ja paista kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa kolme minuuttia/ puoli. Nosta sivuun ja pidä peitettynä kastikkeen valmistamisen ajan. 

Kastike:

1/4 dl kuivaa valkoviiniä
1 rkl sitruunamehua
1/2 sitruuna ohuina suikaleina
25 gr kapriksia
100 gr voita
suolaa, pippuria
1,5 rkl hienonnettua persiljaa

Nostettuasi liha pannulta, kaada sinne valkoviini ja sitruunamehu. Anna kiehahtaa ja lisää pannulle sitten sitruuna, kaprikset ja voi. Keitä muutaman minuutin ajan, lisää joukkoon silputtu persilja, tarkista maku ja mausta. Kaada lihan päälle ja tarjoile. Joko pastan tai vaikka voipapumuusin kanssa.

Voipapumuusi:

75 gr voita
2 tlk (á 400 gr) voipapuja (= lima-papuja)
2 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta
suolaa, mustapippuria
ripaus jeeraa
25-50 gr voita (tai oliiviöljyä) viimeistelyyn

Kuumenna voi pienessä kattilassa. Lisää joukkoon valutetut pavut ja kuumenna. Soseuta ne haluamallasi metodilla, lisää sitruunankuori ja persilja ja lisää voita ja/tai öljyä saadaksesi aikaan haluamasi koostumuksen. Tarkista maku ja mausta.





Yleisimmät viinisuositukset vasikka piccatalle ovat kevyt, sitruksinen ja ei-tamminen Chardonnay, punaisista puolestaan Brunello di Montalcino. Alkon suosimisen (jota pyrimme mahdollisuuksien mukaan välttämään) sijaan ratsasimme joulupyhien jäljiltä täydennystä saaneen oman varastomme ja päädyimme näihin kahteen. Australialaisen Jacob's Creekin Semillon-Chardonnay korosti annoksen hapokkaita sävyjä kun taas ranskalainen Les Carabènesin Pinot Noir tasapainotti ja pehmensi niitä. Molempi parempi!





PS. Kaikki tuo kuvauskalustoon mennyt panostus, energia ja raha alkavat selvästi maksaa itseään takaisin: ruokakuva onnistui heti ensiyrittämällä, mikä tarkoittaa, että ruoka päästiin syömään kerrankin lämpimänä!


*Yhteistyössä Familia *

________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Juhannuskalenterin 3. luukku: meksikaanivegaanihaaste eli meksikolainen mustapapu-maissi-avokadosalaatti (gluteeniton, vegaani, kosher)

For English, please see here

* * * 


Tämä avokado-maissi-mustapapusalaatti on täynnä Meksikon makuja! Ja sopii kaikkiin erikoisruokavalioihinkin!


* * * 

Olen aikaisemmin surkutellut niin Suomessa myytävien viikunoiden kuin kastanjoidenkin ala-arvoista laatua. Avokadojen suhteen tilanne on kuitenkin viime vuosina muuttunut huimasti parempaan suuntaan: syöntivalmiita, täydellisen kypsiä avokadoja saa jo liki mistä tahansa kulmakaupasta. Mikä ilahduttaa minua elämäntilanteessani, jossa en niitä voi enää naapuriltakaan pölliä luonnonmukaisesti hankkia.

Koska ruokalaji, josta tilannetta varmasti saa kiittää, on nykyään kuitenkin tutkitusti rankattu Suomen tylsimmäksi (!), ei avokadoista (tälläkään kertaa) pastaa tullut. Sen sijaan tein mehikaanihenkistä maissisalaattia. Joka sellaisenaan on ihan vegaania. Kuten ruokaseuraksi saapuneen Kissabloggarin tytärkin. Sitä eivät kuitenkaan ole minä eikä äitinsä, joten meidän fiestaamme komppasivat kalacevichestä tutut valkosipuliset tortillasipsit sekä sormisuolalla ja pimentón-jauheella ryyditetty turkkilainen jogurtti. Niin, ja näitä jättikatkoja mukaillen tehdyt kookoskuorrutetut kalafritterit... 

Vegaanihaaste, yritys 1: fail. Tämä salaatti onneksi ei.

Niin helpoa ja nopeaa tämä tosin on, ettei kokkauksesta juuri viitsi edes puhua: liki kaikki ainekset kun tulevat valmiina purkissa. Vaan odottakaas vaan, että pääsen tekemään tätä tuoreesta suomalaisesta maissista. Taas yksi syy odottaa kesää...!




Neljälle, lisukkeena kuudelle-kahdeksalle

2 avokadoa
1 prk (285 gr) maissia
1 prk (285 gr) mustia papuja
1 vihreä paprika

1 punasipuli
1,5  limen mehu
1 rkl ruskeaa sokeria

Kastike:
1/2 limen mehu
1 limen kuori raastettuna
1/ 2 tl kanelia
1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
1/4 tl pimentònia
hyppysellinen cayenne-pippuria
1/2 - 1 jalapeño (mausta ja tulisuudesta riippuen), hienonnettuna
1/4 dl öljyä

suolaa, pippuria, iso korianteripuska

Aloita punasipulien pehmittämisellä. Kuori ja siivuta punasipuli. Purista limen mehu ja sekoita siihen ruskea sokeri kunnes se liukenee. Kaada punasipulin päälle ja jätä marinoitumaan ja pehmenemään salaatin valmistuksen ajaksi.

Halkaise avokado, poista kivi ja kuopaise avokado kuorestaan. Leikkaa siivuiksi tai kuutioiksi. Lohko tai siivuta myös paprika. 

Valuta maissi ja mustapavut. Yhdistä punasipulin ja muiden vihannesten kanssa. Kääntele joukkoon hienonnetut korianterinlehdet. Yhdistä kastikeainekset ja kaada salaattiin. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile. 




Hyvää sellaisenaan (kääräise vaikka tortillan sisään!) , mutta myös oiva lisäke grillatulle kalalle, äyritäisille tai kanalle. Halutessaan ne voi käännellä suoraan salaatin joukkoonkin.




________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This