perjantai 29. marraskuuta 2013

No ny Rillataan!

Pohjoisen tyttönä minulla on varsin lämmin suhde rieskaan. Vaikka omat yritykset eivät mitään kansallisia juhlapäiviä vaatineita suurmenestyksiä ole olleetkaan... Niinpä olen ihan surutta rakastunut VAASAN Rillaan joka, kuten on nähty, taipuu (kirjaimellisestikin!) moneksi - niin cocktail-herkuksi kuin meze-pöydän kuninkaaksikin

Ja sitä pizzaahan minä söisin vaikka joka päivä... Niinpä ei minua montaa kertaa tarvinnut houkutella mukaan VAASAN ja Indiedaysin herkkuhaasteseen, jossa olivat mukana mm. VAASAN Lapin Rilla pizzapohja ja ruisnachot. Selvää oli jo alusta, että pizzaahan siitä tulisi, mutta koska kampanjassa olivat mukana myös ne ruisnachot (joiden tyytyväinen koekäyttäjä voi suositella niitä dipattaviksi tai sitten vaikka tacokeiton kaveriksi!), niin ajatukset riensivät heti Meksikon aurinkoon, jonka nousua tämän hetken trendikkäimmäksi keittiöksi olen ilolla seurannut. 

Ihan vielä en ole itse asiaan päässyt: masa harina- pussi on odottanut kaapissa jo kuukausia pääsyä itsetehtyihin tacoihin eikä sitä nyhtöpossuakaan ole täytteiksi vieläkään tullut keiteltyä... Mutta tästä se lähtee! Kielitieteilijä minussa huvitteli ajatuksella nimetä nämä Macchu Picchun nachopizzoiksi, mutta kyllähän te lukijat sen verran fiksua sakkia olette, että äkkiäkös te olisitte tajunneet, ettei se Macchu Picchu ole Mehikoa nähnytkään...!



Ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Tulista lihaa, papuja, itsetehty tomaattikastike, avocadoa, punasipulia... ja niitä nachoja. Kyllä, nachoja pizzaan. Ja aye caramba miten hyvää tästä tulikaan! Elä turhaan etelän poika sita pizzaasi tilaa - äkkiäkös sie pistät ihan omas tulemaan! Noihin VAASAN Lapin Rilla pizzapohjiin kun on mausteet ja yrtitkin leivottu mukaan sen pehmeään tomaattiseen taikinaan. Eipä niillä juuri epäonnistua voi!



Kyllä näistä pizza aikaiseksi saadaan!

Pizzakastikkeena voi toki käyttää kaupan suosikkia, mutta äkkiäkös sekin valmistuu ihan kotona. Tacomausteen voi niinikään ostaa kaupasta, mutta eipä senkään valmistaminen minuuttia pidempään vie.

Tomaattikastike:

1 tlk (á 400 gr) kokonaisia säilyketomaatteja
2 valkosipulinkynttä
3/4 rkl kuivattua basilikaa
3/4 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen hamarapuolella. Pyörittele niitä kattilassa hetki öljyssä ja lisää sitten tölkkitomaatit ja yrtit. Anna porista viitisen minuuttia, kunnes tomaatit ovat kuumenneet ja soseuta sitten blenderissä. Kaada takaisin kattilaan, lisää punaviinietikka, sokeri ja neilikka. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria (tai sokeria). Keitä vielä hieman kokoon (kymmenisen minuuttia) ja anna jäähtyä.

Tacomausteseos:

1/2 rkl sipulijauhetta
1/2 rkl valkosipulijauhetta
1 tl oreganoa
1 tl kuminaa
3/4 rkl juustokuminaa
3/4 rkl jauhettua korianteria
3/4 rkl paprikaa
1/2 rkl chilijauhetta
1/2 rkl cayennepippuria
vajaa 1 tl kanelia
vajaa 1 tl inkivääriä
1 limen raastettu kuori

Sekoita ainekset.

Nachopizzat (4 kpl tai yksi uunipellillinen):

1 pss VAASAN Lapin Rilla- pizzapohjia
pizzakastiketta (esim. ylläoleva annos)
pizzajuustoraastetta (esim. mozzarella)
400 gr jauhelihaa
1 pss tacomaustetta (tai ylläoleva seos)
1/2 tlk maissia (á 340 gr)
1/2 tlk kidneypapuja (á 420 gr)
1 pieni punasipuli
1/2 punainen paprika
3-4 jalapeñoa (maun mukaan)

tarjoiluun: korianterinlehtiä, 1 avokado, turkkilaista jogurttia (tai kermaviiliä/ hapankermaa/ créme fraîchea) sekä VAASAN ruisnachoja

Ruskista jauheliha ja sekoita sitten joukkoon joko 1 pss kaupan tacomaustetta tai ylläoleva seos. Anna hieman jäähtyä.

Levitä pohjalle ensin muutama rkl tomaattikastiketta ja sen päälle ohuelti juustoa. 




Ja sitten jauhelihakerros.




Lisää sitten siivutettua punasipulia, paprikaa sekä valutettu maissi ja pavut.


Kyllähän jopa juustofoobikolla enemmän tuota juustoa lopulta lirahti...


Lisää sitten vielä hieman juustoa ja paista sitten 225-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia kunnes juusto on sulanut. Tiputtele sitten päälle turkkilaista jogurttia ja korianterinlehtiä. Viipaloi avokado ja asettele pinnalle ja kruunaa vielä koko komeus murentamalla päälle ruisnachoja.




Pohjoinen nöyryys saa nyt ihan suosiolla pitää vapaapäivän - sen verran hyvää tämä on. Tacojauhelihan mausteisuus yhdistettynä tomaatikastikkeen pehmeään aromikkuuteen, punasipulin mietoon hapokkuuteen, avokadon täyteläisyyteen, turkkilaisen jogurtin viileyteen, maissin makeuteen, korianterin keveyteen ja noihin nachojen rapsakkuuteen... Tässä on kuulkaa maut ja tekstuurit kohdallaan, sanoisi ruokabloggari!




Vaan mitä sanotte te? Teillä on nimittäin mahdollisuus äänestää suosikkianne kampanjasivuilla! Menkäähän äänestämään - siitä voi voittaa hemmottelupäivän Day Spassa!


* Postauksessa käytetyt VAASAN tuotteet ovat valmistajan sponsoroimia *


______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 28. marraskuuta 2013

Lohturuokaa parhaimmillaan

Tämä brittiklassikko on lohturuokaa sieltä ihan parhaasta päästä. Niinkuin perunamuusi aina. Se ottaa syleilyynsä ja suukottaa otsalle luvaten, että huomenna kaikki on paremmin. Shepherd's pie eli jauheliha-perunalaatikko. Lihaisa versio siitä kalavuoasta.

Niin yksinkertaiset kuin ainekset tässäkin ovat, niin eihän tämäkään niille siskonlapsille ilman vastalauseita uppoa. "Näitsä? Se laittoi tähän porkkanoita! Porkkanoita! Kuka se luulee olevansa?!" Niin. Niitä tähän perinteisesti kuitenkin tulee. Ruokailijoiden ruokarajoitteisuudesta riippuen tähän voisi piilottaa toki muitakin vihanneksia. Perunamuusista puolestaan saisi vähän ravintorikkaampaa käyttämällä siihen muitakin juureksia tai korvaamalla osan soseutetuilla valkoisilla pavuilla. 

Perinteisesti vuoka tehdään lampaan jauhelihasta, mutta kyllä sen voi muustakin jauhelihasta tehdä. Hyvää siitä tulee joka tapauksessa. Silloin se ei vain ole shepherd's pie, ei Herrasmies koskaan väsy huomauttamaan...

Itse säväytin tuota lampaanjauhelihaa vielä karpalohyytelöllä - se kun on havaittu niin toimivaksi yhdistelmäksi mm. karitsankielen ja poroburgereidenkin kanssa. 





Neljälle-kuudelle

Jauheliha:

500 gr (lampaan) jauhelihaa
2 sipulia
2 porkkanaa
2 isoa valkosipulinkynttä
muutama desi vahvaa lihalientä (tai riistalientä, jos sinulta löytyy)
1 reilu tl neilikkaa
6 maustepippuria
suolaa, mustapippuria
1 reilu rkl karpalohyytelöä (myös puolukkahillo kävisi)

Perunamuusi:

1 kg perunoita
200 gr voita
2 keltuaista
suolaa, valkopippuria
ripaus juustokuminaa
(kuumaa) maitoa

Kuori porkkanat ja kuutioi ne pieniksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyssä. Lisää jauheliha ja anna ruskistua. Lisää porkkanakuutiot, liemi, karpalohyytelö sekä neilikka ja anna kypsyä miedohkolla lämmöllä kannen alla kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Sekoita välillä ja lisää tarvittaessa lientä. Mausta ja levitä uunivuoan pohjalle. 

Kuori ja keitä/ höyrytä perunat kypsiksi. Soseuta ne, sekoita joukkoon voi ja tarpeen mukaan maitoa. Mausta, anna jäähtyä hieman ja kääntele joukkoon vielä keltuaiset. Levitä sitten jauhelihakerroksen päälle. Tasaista jälkeä saa kuumaan maitoon kastetun lusikan selkäpuolella. Koristele halutessasi pursotuksin tai haarukanvedoin. 

Gratinoi 200-asteisessa uunissa kunnes pinta on saanut kauniin värin. 






_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



            



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 26. marraskuuta 2013

Juhlakauteen

Perheet. Ne on vähän sellaisia, että ensimmäiset vuosikymmenet niiden kanssa taistellessa menee hermot kun ne on niin rasittavia. Ja sitten, pikkuhiljaa, niitä alkaa arvostaa. Jopa ikävöidä. Ja ihan oikeasti iloita, mitä suuremmaksi se perhe kasvaa uusien jäsenten liittyessä ja syntyessä siihen. Nuo Siskonlapsethan minulla on ilonani (ja ristinäni...) ollut jo useamman vuoden, ja nyt on tuo Kummityttökin. Ja sitten on vielä perheenjatkoksi ilmaantunut Brittibroidin tyttöystävä Tukkataikuri.Voi tätä onnea!

Tukkataikurin kanssa järjestelimme tuossa taannoin broidin syntymäpäiviä (freesinä suoraan viinimessuilta...!) - alla siitä otantaa. Nythän on lisäksi pikkujoulukausikin kuumimmillaan! Ja kohta onkin hanukka ja joulu ja kwanzaa...  Ja sitten pitääkin alkaa jo miettiä uudenvuoden menuja...! 

Meillä oli Onko Nälkä-blogin riistaäänestyksessäkin kisaavia kylmäsavuporosta tehtyjä miniquichejä, jotka vietiin käsistä. 





Munakoisotahnapostauksestakin tuttuun Vaasan Rillaan hullaantuneena teimme näitä rullia, joista on kyllä kehkeytynyt kaikkien bileiden suosikki. Toiseen versioon ladoimme rieskan päälle aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua tuorejuustoa, mustapippuria, pastramia (suolaliha/riimihärkä... kaikki käyvät!) ja kerroksen rucolaa. 

Kalaversion puolestaan täytimme ruohosipulituorejuustolla, sitruunankuoriraasteella, kylmäsavulohella ja kerroksella pinaatinlehtiä. Sitten vaan rullataan tiukasti ja kääritään kelmuun/ folioon ja annetaan levätä muutaman tunnin ajan kylmässä (ei juurikaan enempää ettei niistä tule veteliä) ennen leikkaamista suupaloiksi. Nämä ovat paitsi helppoja ja älyttömän hyviä, myös todella riittoisia - jo yhdestä rullasta tulee helposti 8-10 kpl!





Lisää ideoita cocktail-tarjoiluun löydät täältä. Miltäs kuulostaisi vaikka minilatket kampasimpukoilla ja minttuisella hernepyreellä? Tai kampasimpukat Serranokinkulla - yksinkertaisuudessaan ihan käsittämättömän hyvää! Tai kuubalaiset lihatäytteiset kroketit? Tai toinen kestosuosikki: chorizo-katkaravut?










Vaan saa niitä juhlaherkkuja loihdittua ihan arkisistakin antimista. Paahtoleivästä saa esimerkiksi Skagen-kuppeja.





Me teimme lisäksi espanjalaisen perunamunakkaan tortilla españolan, mutta leikkasimmekin sen cocktail-kokoisiksi suupaloiksi, jotka sitten tarjoilimme chorizoviipaleiden kera.





Myös niinkin nöyrästä raaka-aineesta kuin saaristolaisleivästä saa tuunattua salonkikelpoista pikkunaposteltavaa: Leikkaa leipäsiivut asiaansopivalla pienellä muotilla (teini-ikäisena baarista pöllitty shottilasi on tässä ihan ehdoton!) ja päällystä ne vaikka sitruuna- tai hummerisilakalla!




Uudenvuoden ohjelma meillä on jo muuten selvillä - Viini, ruoka ja hyvä elämä- messujen etevien esitysten jälkeen (kiitos Jotain maukasta- Marin ja Masutoaitemun Riitan!) on vakaa aikomuksemme sapeloida. Teoria on jo hallussa, nyt pitäisi enään hankkia miekka. Joulupukki, oletko kuulolla...?


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         
 


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

maanantai 25. marraskuuta 2013

Helsingin ravintolatarjontaa: Skiffer

Ravintolakerhomme on menettänyt toisenkin jäsenen Rovaniemelle. Onneksi on olemassa Finnairin ja VR:n kaltaisia ihmeidentekijöitä, joiden ansiosta piipahdukset kehäkolmosen sisälle luonnistuvat lentäviä mattoja ja teleporttauksia huomattavasti kätevämmin. Mutta kun tällainen tilaisuus tipahtaa syliin ex tempore maanantai-iltana niin siitähän syntyy heti monta kysymystä. Mihin kaikista kokeiltavien listalla olevista ravintoloista sitä menisi syömään? Ja mihin pääsee ilman pöytävarausta vielä samana päivänä? Ja mikä ylipäätänsä on auki maanantaisin? Yllättävän monen ravintolan kohdalla yritykset katkesivat jo tuohon - moni ravintola on nimittäin maanantaisin suljettu.




Kaupungin parhaimmistoon kuuluviksi kehuttujen gourmet-pizzojen perässä päädyimme Erottajalle ja Skifferiin. Trendikkään vähäeleinen ja teollinen sisustus hurmasi seuralaisen heti kättelyssä. Minussa se käynnisti hipsterhälytyksen. Töölöläisporvarin silmään niinikään vähäeleinen henkilökunta näytti myös epäilyttävän... no hipsteriltä. Asiaa ei myöskään auttanut se, että pizzalle on skifferiksi ihan oma sanansa: Helsingin edustan Liuskasaaressa kesäisin ilahduttavan ravintolan mukaan nimetty liuska






Ruokalistakin oli vähäeleinen (päivän sana). On päivän snäki, leipä (esimerkiksi pan con artisokka), päivän salaatti ja seitsemän sorttia sitä liuskaa. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, oliko yksi niistä neljän vapaavalintaisen täytteen Fantasia (no ei ollut). 

Vaan vaikka ruokalista oli muun ravintolan tapaan vähäeleinen, niin sitähän minä en ole koskaan. Muistatteko miten kävi Hangossa kun en osannut päättää, minkä pastan söisin? Niin. Olenko oppinut jotain sittemmin? No kohtuutta en ainakaan: kolmea vähempään pizzaan emme tyytyneet. Joskin ensimmäisten pizzojen saapuessa (varsin joutuisasti) pöytään, tajusimme urakan olevan vähintään yhtä iso kuin pizzojen kokokin.




Rovaniemeläinen oli ihmeissään mm. vuohenjuusto-pinjansiemen-mansikkakombosta, joka on kuulemma paikan suosikki. Tarjoilijapojan suosituksesta otimme Surf & Turfin (tuoretta chorizomakkaraa, jokirapuja ja chiliä), Fisherman's Friendin (neulamuikkuja, savulohta, fenkolia ja uppomuna) sekä Tompan (banaania, chiliä ja pekonia) - se kun täytti kaikki allekirjoittaneen kriteerit: kuulostaa kummalliselta ja sisältää pekonia. 

Avokeittiön kiviuunissa paistetuissa liuskoissa oli esimerkillisen ohut ja rapea pohja, joskin alkoi jo olla rajalla siitä, oliko se hieman liiankin rapeaksi paistettu. Tomaattikastikeessa ja juustossa ei ollut mitään poikkeuksellista, mutta juustokammoista ilahdutti se, ettei juustoa kunnon italialaisten pizzojen tapaan ollut liikaa. 

Surf & Turfin chorizo oli hyvää, mutta jokiravut jäivät vaisuiksi. Korianteri oli kiva lisä.




Fisherman's Friend ihastutti perisuomalaisella makumaailmallaan joskin fenkoli oli kovin mautonta. Savulohen myötä pizza oli myös kovin suolaista.




Tomppa oli seuralaiselle liian kummallinen. Minä puolestani rakastuin banaanin makeuden ja pekonin suolaisuuden toisiaan komppaavaan komboon. 




Viinilista on mietitty ja erityisesti on panostettu luomuun. Olutpuoleltakin löytyi harvemmin tavattavia tuttavuuksia, kuten tämä kevyen rapsakka espanjalainen Rosita.




Hinnat liuskoilla ovat 14 euron ja 17 euron välillä. Keskivertopizzoja kalliimpia ne siis ovat, mutta täytteiden ennakkoluulottomuus ja raaka-aineiden laadukkuus tarkoittaa sitä, etteivät pizzatkaan mitään keskivertoa ole. Vähäeleisyydessäänkin palvelu pelasi ja oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Porvari antaa hyväksyvän nyökkäyksen. Sellaisen vähäeleisen tietty...


___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Soppasunnuntai: tacokeittoa

Tämän viikon Soppasunnuntai alkoi varsin rapsakasti olutpullon avaamisella. Kuvaussyistä tietenkin... Kyllä noissa kokkauspuuhissa myös röörit aukenivat ihan kiitettävissä - mm. chilinhuuruisten höyryjen tuloksena kun on meksikolaisvivahteista tacokeittoa joka laksan lailla aika kiitettävästi saa , no jos ei ajatuksen, niin ainakin hengityksen kulkemaan!




Tämä(kin) on hävikistä herkuksi - kokkausta, mutta tällä kertaa ihan nurinkurisessa järjestyksessä, sillä sitä ruokaa, jonka seurauksena tämäkin tuli tehtyä joudutte odottamaan vielä ensi perjantaihin!

Jos ei valmista tacomaustetta halua käyttää, niin tässä yksi variaatio oman maustekaapin aineksista. Minulla tuohon livahti vielä Appelsiineja ja hunajaa-blogin Jaelilta viime viikolla postissa saapunut, hänen itsetekemänsä persikka-habaneromausteseosta, jonka huumaavaa aromia olen jo sormet syyhyten odottanut pääseväni käyttämään!

Jos muuten avokado ei ole ehtinyt kypsyä (kute usein tähän aikaan asianlaita on) tässäpä Maku-lehden vinkki sen kypsyttämiseen. Minuuteissa

Tacomausteseos:

1/2 rkl sipulijauhetta
1/2 rkl valkosipulijauhetta
1 tl oreganoa
1 tl kuminaa
3/4 rkl juustokuminaa
3/4 rkl jauhettua korianteria
3/4 rkl paprikaa
1/2 rkl chilijauhetta
1/2 rkl cayennepippuria
vajaa 1 tl kanelia
vajaa 1 tl inkivääriä
1 limen raastettu kuori

Sekoita ainekset.

Kuudelle

400 gr jauhelihaa
1 pss tacomaustetta (tai yllämainitun kaltainen seos - säädä suhteita oman makusi mukaan)
1 iso sipuli
1 pieni vihreä paprika
1/2 punaista paprikaa
1 rkl tomaattipyrettä
1/2 tlk maissia (  á 340 gr)
1/2 tlk kidneypapuja (á 420 gr)
1 tkl ruskeita papuja
500 gr tomaatimurskaa
3/4 l vettä
1 liemikuutio (kana tai liha)
suolaa, pippuria

tarjoiluun: 2 avokadoa, limemehua, nachoja, korianterinlehtiä ja kermaviiliä/ créme fraîcheä/ hapankermaa/ turkkilaista jogurttia

Ruskista jauheliha pannulla ja lisää siihen tacomauste. Pehmitä sipuli kattilassa ja lisää sitten joukkoon haluamasi kokoisiksi kuutioidut paprikat. Pehmitä vielä hetki ja lisää sitten tomaattipyre. Kaada joukkoon jauheliha, tomaattimurska ja kiehuva vesi, johon olet liuottanut käyttämäsi liemikuution. Anna kiehahtaa ja lisää sitten valutetut pavut ja maissi. Jatka keittämistä kunnes kaikki ainekset ovat läpikotaisin kuumenneet. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Purista päälle limenmehu ja tarjoile avokadoviipaleiden ja hapankerman kanssa - molempien kermaisuus tasapainottaa keiton mausteisuutta ihanasti. Ripottele päälle runsaasti tuoretta korianteria ja murustele nachoja. 

Itse käytin siitä ensi perjantain postauksesta ylijääneitä VAASAN ruisnachoja, joiden rukiisuus on paitsi terveellisempää, myös toimi yllättävän hyvin tuollaisten mausteisempienkin makujen kanssa. 





_____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 22. marraskuuta 2013

Dim sumeja

Myös kehoni on huomannut lähestyvän talven. Tosin vaikuttaa siltä, että se myös luulee olevansa karhu. Mikään unimäärä ei tunnu olevan tarpeeksi eikä hiilihydraatttien houkutuksella ole mitään rajaa. Ihan vielä ei ole kuitenkaan pitkään haudutettujen lihapatojen aika, joskin kirpparilta tarttui juuri mukaan kauan hakusessa ollut, blogin Facebook- sivullakin esitelty Le Creusetin valurautapata. Kohta siis! 

Villapaitojen ja flanellipyjamien lisäksi huomaan hakevani lämpöä myös mausteista ja inspiraatiota entistä enemmän Lähi-idästä ja Aasiasta. Niinpä tänään pyöräyteltiin dim sumeja. Jonne hävikistä herkuksi- periaatteen mukaisesti päätyivät empanadasta ylijäänyt jauheliha ja laksasta ylijääneet mausteet ja yrtit. 

Toisin kuin viimeeksi en jaksanut ottaa stressiä täydellisestä rypytyksestä vaan nipistelin ne tuollaisiksi rustiikkisen kotikutoisen näköisiksi nyyteiksi. Vaihtoehtoisia tapoja löydät täältä

Valmiita gyoza-kuoria löytää aasialaisten kauppojen pakastealtaasta, mutta voi sen halutessaan tehdä myös itse - alla Food and Wine- lehden ohje. Kävisi tähän myös varmasti se  pelmenitaikinakin

25 kpl

Kuoritaikina:

3 1/4 dl jauhoja
1 1/4 dl vettä

Sekoita vesi jauhoihin ohuena nauhana sekoittaen kunnes tuloksena on karkea taikina. Vaivaa tasaiseksi, peitä kelmulla ja anna levätä huoneenlämmössä 15 minuuttia. Jaa sitten viiteen osaan, pyörittele tangoiksi ja jaa ne sitten viiteen osaan. Pidä lopputaikina peitettynä yhtä tankoa työstäessäsi ja kaulitse ohuiksi pyörylöiksi.

Täyte:

25 kpl 200 gr (possu)jauhelihaa
muutaman sentin pala inkivääriä
1/2 chili
kourallinen korianterinlehtiä
kourallinen kevätsipulia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl kalakastiketta (tai soijaa)
1 limen kuori raastettuna

Sekoita ainekset keskenään. Jaa täyte (n. 1 tl/ dim sum) taikinalevyille ja nipistä reunat yhteen. Höyrytä kypsiksi (n. 5 minuuttia) joko vartavasten hankitussa bambuhöyryttimessä (jolle sinulla ei oikeasti ole keittiösi rajallisessa kapasiteetissa säilytystilaa) tai kattilan höyrytysosassa. Irrottamisen helpottamiseksi alle kannattaa laittaa  rei'itetty leivinpaperi (näin se höyry pääsee läpi). 

Dippikastike:

1 dl soijakastiketta
1 dl hunajaa
1 limen mehu
1 tl raastettua inkivääriä
1 tl seesamiöljyä

Sekoita ainekset ja tarjoa dim sumien kanssa. 




Niinkuin varmasti muissakin blogeissa tällä hetkellä, myös täällä kipuillaan ja kauhistellaan tulevaa talvea. Ihan vain valoteknisistä syistä. 

Tulossa on blogin ensimmäinen talvi ja ellei sitä koko viikon postaustarvetta meinaa kokata ja kuvata lauantai- ja sunnuntai- päivien varttitunnin ikkunan aikana niin jotain olisi keksittävä...! Jos te ihanaiset lukijat annatte blogille jo muutenkin kortilla olevaa aikaanne, niin kyllähän minulla on silloin velvollisuus yrittää edes kiitokseksi tuottaa mielekästä ja laadukasta sisältöä?


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Empanada de carne con chorizo

Viime aikoina on tullut syksyisin aina iskevän kaukokaipuilun myötä tehtyä ruokapöydässä retkiä vaikka minne kaukomaille, joten onhan se aika palata takaisin blogin andalusialaisille juurille ja Espanjan keittiöön! Vuorossa yksi tapassuosikki, empanada

Empanadat ovat myös Etelä-Amerikasta tuttuja yleensä liha- tai tonnikalatäytteisiä piiraita, joiden koko, täyte ja taikinan koostumus vaihtelee maasta toiseen. Espanjassa nämä ovat nimenomaan Galician alueelle tyypillinen ruoka, joskin toisen galicialaisen erikoisuuden Pulpo a la Gallegan lailla nekin ovat levinneet menestyksekkäästi koko maahan. Itse nappaan niitä usein mukaan sanomalehdenhakureissullani Arroyo de la Mielin rautatieaseman vieressä sijaitsevasta leipomosta.

Empanadoista niin tällaisia isoja piirasmaisia versioita kuin myös pienempiä, pasteija-kokoisia. Jos haluaa sellaisia pienempiä, kannattaa niihin käyttää voitaikinatyyppistä taikinaa, koska se on rakenteeltaan vähemmän venyvä ja helpommin käsiteltävä. Ohje myös näihin tulossa!

Täyte:

140 gr chorizomakkaraa
400 gr (possu)jauhelihaa
1 isohko vihreä paprika
1 isohko sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 dl (kuivaa) valkoviiniä
500 gr tomaattimurskaa
Kourallinen tuoretta persiljaa
suolaa, pippuria


Aloita tekemällä täyte, jotta se ehtii jäähtyä. Kuutioi chorizo ja hienonna valkosipuli. Kuutioi sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi. Paista chorizoa miedohkolla lämmöllä ja lisää sitten valkosipuli ja paista niitä chorizorasvassa. Lisää sitten jauheliha ja ruskista. Lisää sitten pannulle sipuli ja paprika. Pyörittele kunnes ainekset ovat sekoittuneet ja kaada sitten pannulle valkoviini. Keitä viitisen minuuttia ja lisää sitten tomaattimurska. Vähennä lämpöä hieman ja jatka kypsentämistä puolisen tuntia, kunnes neste on haihtunut ja seos on aika kuivaa. Lisää silputtu persilja, mausta suolalla ja pippurilla ja anna jäähtyä.

Taikina:

7 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
1 1/4 dl vettä
1 dl oliiviöljyä
1 iso kananmuna (tai 1,5 normaalikokoista)

Voiteluun: 1 muna (tai se taikinasta ylijäänyt puolikas)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munan rakenne rikki ja lisää siihen vesi ja öljy. Sekoita vähän kerrallaan kuiviin aineisiin ja vaivaa sitten tasaiseksi taikinaksi. Kääri tiukasti kelmuun ja anna levätä puolisen tuntia. 

Jaa taikina kahtia ja kaulitse puolikkaat kahdeksi, halkaisijaltaan n. 30- senttiseksi pyöreäksi levyksi. Pidä toinen puolikas peitettynä sillä välin kun työstät toista. Levitä sitten täyte toiselle levylle jättäen reunasta n. muutaman sentin levyisen kaistaleen tyhjäksi. Aseta toinen levy kanneksi. Kääntele ja nipistä reunat kiinni. Jos sinulla on sopivan kokoinen piirasvuoka, kannattaa empanada nostaa siihen - vuoan reunojen ansiosta reuna pysyy kiinni vaikka muuten uhkaisikin uunissa aueta. 

Voitele kananmunalla, pistele cocktail-tikulla muutama reikä höyryventtiiliksi ja paista 180-asteisessa uunissa kunnes kullanruskea - uunista riippuen 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennenkuin tarjoilua.






_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This