Bulgarian kansa pelasti rohkealla vastarinnalla juutalaisväestönsä varmalta kuolemalta. Tarina on hämmästyttävä... ja totta.
* * *
Vain muutama päivä Tampereelta kotiutumisen jälkeen istun lentokoneessa, ympärilläni taas joukko tamperelaisia. Tällä kertaa tosin paikallisia viiniharrastajia.
Koneen valmistautuessa laskuun avautuvat ikkunasta syksyisenruskeat näkymät. Ankean näköisiä lähiöitä, rapistuneita maalaismaisemia. Ulkona yhä laiskasti laiduntavien lehmien hajun voi liki haistaa.
Viimeistään lentokentällä turkisreunusteisiin saappaisiin (kymmenen sentin koroilla, tottakai!) ja muovitimantein koristelluihin aurinkolaiseihin sonnustautuneiden naisten yliampuva estetiikantaju paljastaa, missä päin maailmaa ollaan. Tervetuloa Bulgariaan!
Seurueen muiden jäsenten siirtyessä keräämään matkatavaroitaan, kiirehdin minä lähimmälle kioskille ostamaan savukkeita. Havahdun yllättyneenä niiden kalleuteen: melkein samoissa hinnoissa ne ovat täälläkin! Vasta myöhemmin muistan, että EU-jäsenyydestä huolimatta on täällä yhä käytössä paikallinen valuutta leva, minkä seurauksena euroissa hinnat ovat hieman alle puolet leva-vastineistaan.
Kioskin poika tervehtii minua ujosti hymyillen. "Shalom!" Olen hetken hämilläni, ennenkuin muistan kaulassani roikkuvan Daavidin tähden. Onkohan se ihan viisasta? Olisiko se parempi laittaa laukkuun? Itä-Euroopan maat kun ovat taas kerran otsikoissa kasvavan antisemitisminsä vuoksi.
Bulgaria on kuitenkin eri maata, kuten sen poikkeuksellinen historiakin osoittaa. Siinä, missä suurin osa Itä-Euroopan juutalaisista kohtasi kuolemansa joko paikallisissa ghetoissa tai keskitysleireillä, on Bulgarian tarina 50 000 juutalaisensa pelastamisesta liki varmalta tuholta hämmästyttävä. Tarina on paitsi uskomaton, myös totta ja yksi tuon synkän vuosikymmenen harvoja valopilkkuja.
Akselivaltojen kanssa liittoutuneessa Bulgariassakin juutalaisväestöön kohdistui sodan edetessä enenevässä määrin rajoituksia. Vuonna 1943 maa solmi salaisen sopimuksen, jonka puitteissa 20 000 juutalaista oltiin lähettämässä miehitetyssä Puolassa sijaitseville keskitysleireille.
Siirtojen oli määrä alkaa maaliskuun 10. Kuljetusvaunujen saapuessa nousi Bulgaria kuitenkin kapinaan.
Niin tavallinen kansa kuin uskonnolliset johtajat järjestivät mielenosoituksia ympäri maan ja uhkasivat estää junien liikkeellepääsyn vaikka sitten raiteille heittäytymällä. Bulgarian hallitukselle virtasi vetoomuksia, joissa vaadittiin suunnitelmista luopumista.
Erityisesti tästä on kiittäminen kolmea miestä: ennen sotaa oikeusministerinä toiminutta Dimitar Pesheviä, Bulgarian ortodoksikirkon päätä Stefan I:stä sekä Plovdivin metropoliitta Kirilliä. Näistä jälkimmäinen sai alaisensa mm. väärentämään tuhansia kastetodistuksia estääkseen juutalaisväestön karkotukset.
Yhdessä he saivat lopulta ylipuhuttua Bulgariaa tuolloin hallinneen tsaari Boris III:n, joka puolestaan vakuutti Hitlerin ja Eichmannin siitä, että juutalaisten työpanos oli maalle välttämätön.
Syitä niin kirkon kuin tavallisten bulgarialaisten osoittamaan rohkeaan vastarintaan voi vain arvailla.
Miksi juuri Bulgariassa?
Miksei vastaavaa nähty muualla?
Mitä kaikkea sellaisella olisikaan saatu aikaan...
Yksi syy on varmasti juutalaisväestön pitkällä historialla maassa. Heitä on ollut täällä ainakin 100-luvulta jaa lähtien ja rinnakkaiselo eri väestönosien kesken on Bulgariassa ollut rauhallista. Itse asiassa juutalaisia on ollut täällä pidempään kuin itse bulgarialaisia.
Toiseksi syyksi siihen, miksi natsi-ideologia ei ottanut täällä oikein tuulta alleen, on arveltu Bulgarian omaa historiaa. Puoli vuosituhatta turkkilaisimperiumin sorron alla sai ilmeisesti aikaan sen, ettei bulgarialaisia kovin helpolla voitettu uuden viharetoriikan puolelle.
Perverssillä tavalla tilannetta auttoi myös yhteistyö Natsi-Saksan kanssa. Juutalaisten vihollisen kanssa liittoutuminen antoi Bulgarialle epäilemättä paremmat edellytykset puolustaa juutalaisväestöään, kuin mitä sillä olisi ollut Saksan miehittämänä.
Ei tarinalla toki kaikkialla yhtä onnellista loppua ole: Saksan miehittämien, mutta Bulgarian hallinnoimien alueiden (Kreikan Traakia, itäinen Makedonia ja Serbian Pirot) 11 000 juutalaista kerättiin kokoon maaliskuun 3. ja 4. välisenä yönä, viikko ennen Bulgarian suunniteltuja kuljetuksia.
Luoteis-Bulgariassa Danuben varrella sijaitsevan Lomin ja Wienin kautta he saavuttivat lopullisen määränpäänsä: Treblinkan.
11 päivää myöhemmin heitä oli enää jäljellä reilu 10.
* * *
PS. Jos reissukohteideni juutalainen historia kiinnostaa enemmänkin, löydät niistä lisää tietoa blogin arkistoista:
*Matkayhteistyössä Viinitimo ja European Trade House*
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!