Bulgaria - holokaustin synkkien vuosien valopilkku

For English please see here

* * * 

Bulgarian kansa pelasti rohkealla vastarinnalla juutalaisväestönsä varmalta kuolemalta. Tarina on hämmästyttävä... ja totta. 

* * * 

Vain muutama päivä Tampereelta kotiutumisen jälkeen istun lentokoneessa, ympärilläni taas joukko tamperelaisia. Tällä kertaa tosin paikallisia viiniharrastajia.

Koneen valmistautuessa laskuun avautuvat ikkunasta syksyisenruskeat näkymät. Ankean näköisiä lähiöitä, rapistuneita maalaismaisemia. Ulkona yhä laiskasti laiduntavien lehmien hajun voi liki haistaa. 

Viimeistään lentokentällä turkisreunusteisiin saappaisiin (kymmenen sentin koroilla, tottakai!) ja muovitimantein koristelluihin aurinkolaiseihin sonnustautuneiden naisten yliampuva estetiikantaju paljastaa, missä päin maailmaa ollaan. Tervetuloa Bulgariaan!

Seurueen muiden jäsenten siirtyessä keräämään matkatavaroitaan, kiirehdin minä lähimmälle kioskille ostamaan savukkeita. Havahdun yllättyneenä niiden kalleuteen: melkein samoissa hinnoissa ne ovat täälläkin! Vasta myöhemmin muistan, että EU-jäsenyydestä huolimatta on täällä yhä käytössä paikallinen valuutta leva, minkä seurauksena euroissa hinnat ovat hieman alle puolet leva-vastineistaan. 

Kioskin poika tervehtii minua ujosti hymyillen. "Shalom!" Olen hetken hämilläni, ennenkuin muistan kaulassani roikkuvan Daavidin tähden. Onkohan se ihan viisasta? Olisiko se parempi laittaa laukkuun? Itä-Euroopan maat kun ovat taas kerran otsikoissa kasvavan antisemitisminsä vuoksi. 

Bulgaria on kuitenkin eri maata, kuten sen poikkeuksellinen historiakin osoittaa. Siinä, missä suurin osa Itä-Euroopan juutalaisista kohtasi kuolemansa joko paikallisissa ghetoissa tai keskitysleireillä, on Bulgarian tarina 50 000 juutalaisensa pelastamisesta liki varmalta tuholta hämmästyttävä. Tarina on paitsi uskomaton, myös totta ja yksi tuon synkän vuosikymmenen harvoja valopilkkuja. 

Akselivaltojen kanssa liittoutuneessa Bulgariassakin juutalaisväestöön kohdistui sodan edetessä enenevässä määrin rajoituksia. Vuonna 1943 maa solmi salaisen sopimuksen, jonka puitteissa 20 000 juutalaista oltiin lähettämässä miehitetyssä Puolassa sijaitseville keskitysleireille. 

Siirtojen oli määrä alkaa maaliskuun 10. Kuljetusvaunujen saapuessa nousi Bulgaria kuitenkin kapinaan. 

Niin tavallinen kansa kuin uskonnolliset johtajat järjestivät mielenosoituksia ympäri maan ja uhkasivat estää junien liikkeellepääsyn vaikka sitten raiteille heittäytymällä. Bulgarian hallitukselle virtasi vetoomuksia, joissa vaadittiin suunnitelmista luopumista. 

Erityisesti tästä on kiittäminen kolmea miestä: ennen sotaa oikeusministerinä toiminutta Dimitar Pesheviä, Bulgarian ortodoksikirkon päätä Stefan I:stä sekä Plovdivin metropoliitta Kirilliä. Näistä jälkimmäinen sai alaisensa mm. väärentämään tuhansia kastetodistuksia estääkseen juutalaisväestön karkotukset.

Yhdessä he saivat lopulta ylipuhuttua Bulgariaa tuolloin hallinneen tsaari Boris III:n, joka puolestaan vakuutti Hitlerin ja Eichmannin siitä, että juutalaisten työpanos oli maalle välttämätön. 

Syitä niin kirkon kuin tavallisten bulgarialaisten osoittamaan rohkeaan vastarintaan voi vain arvailla. 

Miksi juuri Bulgariassa? 

Miksei vastaavaa nähty muualla? 

Mitä kaikkea sellaisella olisikaan saatu aikaan...

Yksi syy on varmasti juutalaisväestön pitkällä historialla maassa. Heitä on ollut täällä ainakin 100-luvulta jaa lähtien ja rinnakkaiselo eri väestönosien kesken on Bulgariassa ollut rauhallista. Itse asiassa juutalaisia on ollut täällä pidempään kuin itse bulgarialaisia. 

Toiseksi syyksi siihen, miksi natsi-ideologia ei ottanut täällä oikein tuulta alleen, on arveltu Bulgarian omaa historiaa. Puoli vuosituhatta turkkilaisimperiumin sorron alla sai ilmeisesti aikaan sen, ettei bulgarialaisia kovin helpolla voitettu uuden viharetoriikan puolelle. 

Perverssillä tavalla tilannetta auttoi myös yhteistyö Natsi-Saksan kanssa. Juutalaisten vihollisen kanssa liittoutuminen antoi Bulgarialle epäilemättä paremmat edellytykset puolustaa juutalaisväestöään, kuin mitä sillä olisi ollut Saksan miehittämänä.

Ei tarinalla toki kaikkialla yhtä onnellista loppua ole: Saksan miehittämien, mutta Bulgarian hallinnoimien alueiden (Kreikan Traakia, itäinen Makedonia ja Serbian Pirot) 11  000 juutalaista kerättiin kokoon maaliskuun 3. ja 4. välisenä yönä, viikko ennen Bulgarian suunniteltuja kuljetuksia. 

Luoteis-Bulgariassa Danuben varrella sijaitsevan Lomin ja Wienin kautta he saavuttivat lopullisen määränpäänsä: Treblinkan. 

11 päivää myöhemmin heitä oli enää jäljellä reilu 10.

* * * 

PS. Jos reissukohteideni juutalainen historia kiinnostaa enemmänkin, löydät niistä lisää tietoa blogin arkistoista:

- Tukholman suuri synagoga ja Ruotsin juutalaisten historia

- Juutalainen Korfu

- Riikan juutalaisghetto ja holokaustimuseo

*Matkayhteistyössä Viinitimo ja European Trade House*

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?

For English please see here

* * * 

Tampereen Hella ja Huone on erinomainen... mutta voiko hyvää olla joskus sittenkin liikaa?

* * * 

Tuoreimman Tampereen-ekskursiomme kohokohta oli luonnollisesti kaupungin ravintolavalikoimaan tutustuminen. Ruokailutoimintojen ulkoistaminen kun tuntuu näin kirjaprojektin kokkausurakan jälkimainingeissa varsin houluttelevalta vaihtoehdolta.

Bertha-juttuun saatujen suositusten (kiitos niistä!) perusteella lauantain illallispaikaksi valikoitui Arto Rastaan Hella ja Huone, jonka tuorein White Guide Nordic rankkaa Tampereen toiseksi parhaaksi - Bertha kun nappasi uusimmassakin rankingissa ykköspaikan.

Olimme kaukaa viisaina jättäneet lounaankin väliin, mutta silti 16 ruokalajin tasting-menu tuntui hieman liialliselta. Koska toinen vaihtoehto olisi kuitenkin tarkoittanut vain puolikkaaseen kattaukseen tutustumista, valitsimme ahneina koko menun (95€), jonka saimme onneksi jakaa kahdestaan. 

Suurkiitos joustavuudesta henkilökunnalle!

Koska treffi-ilta ja mekko ja pikkulaukku, jäi oikea kamera hotellille. 

Mutta koska ruokabloggari ja tehosuorittaja, niin olihan niitä kuvia sitten kuitenkin saatava. 

Niinpä kuvien laatu on sen mukaista - pahoittelut tästä. 

Juomapakettia (34€/ 58€/ 80€) ei saanut puolitettua, joten tempaisimme molemmat sen sitten kokopitkän kaavan mukaan. 

Yhteensä illalliselle kertyi siis hintaa 285€.

Ovelasta valinnasta toisiamme onnitellen kohotimme shampanjalasimme (Champagne de Castelnau Réserve Brut, 15€/ lasi) ja valmistauduimme tulossa olevaan kulinaariseen moniotteluun. Vaan kuinkas sitten kävikään...

1. Little Nibbles 

Riisicrispiä ja ihanaa sitruunavaahtoa sekä tartar, jota näkkärin kuminaisuus saatteli kauniisti...

...sekä huikaisevan hienostunutta maa-artisokkakeittoa. 

2. Pucker Porridge

Tattaripuuroa, upean syvän makuista sipulilientä, rapeaa lehtikaalia ja karpaloa.

Viiniparituksena Charles Joguet Les Petites Roches Chinon. Toimi. 

3. Hallusinating Mussles

Hieno tämäkin, mm. kyssäkaalia sisältänyt annos, joskin ko. kasviksen funktio oli vähän outo. Makua kun siinä ei ole juuri lainkaan, niin se vaikutti vain hieman raa'aksi jääneeltä perunalta. 

Kielinatsia myös häiritsi se, että menun nimissä oli välttämättä haluttu käyttää kieltä, jonka oikeinkirjoitusta ei kuitenkaan hallittu. 

Sherryfani puolestaan riemastui juomapaketin seuraavasta pysähdyksestä: Tio Pepe-sherrystä. Yllättävä ja toimiva veto. 

4. Pike Perch walking in the smoky forest

Ihastuttava annos sai metsäistä tuulahdusta mm. kuusenkerkkäsiirapista. Näin ainakin tulkitsimme kuubalaisen sommelierimme kanssa käydyn keskustelun perusteella. 

Juomaparitus: Pierre Cherrierin Essentiel Sancerre

5. Snailie, snailie, shoot out your horn

Illan oma suosikkini. Unelmaisenkuohkeassa juuriselleriliemessä köllötelleen etanaraviolin ulkomuoto saattaa näyttää vaatimattomalta, mutta niin käsittämättömän hienostunut annos, että ylistyssanojen puutteessa halasin sommelieriamme. 

Tässä kohtaa tarjoilussa tuli niin pitkä ja meille kenenkään sen kummemmin asiaa selittämätön tauko, että epäilimme jo tulleemme unohdetuiksi. Eipä sillä, ei tässä vaiheessa enää kyllä nälkäkään vaivannut. Päätimmme kuitenkin jäädä odottamaan ja lopulta keittiöstä taas alkoi tulla tavaraa. 

6. Chicken Dance

Suurella kiinnostuksella seurasin, miten seuralainen tästä ruokalajista selviäisi: maksa kun on ainoa asia, jota Göteborgare ei suostu syömään. Paitsi ilmeisesti tamperelaisen fine dining-ravintolan kananmaksamoussena. 

"Ihan eri asia", oli miehen analyysi. Ja mikäs minä olen noin pettämätöntä logiikkaa kiistämään. 

7. Una cerveza para mi cerdo, por favor!

Ihastuttavasti esitelty annos, jonka juomaparitus oli toisessa varsin luovassa vedossa trappistiolutta. 

8.Ox's Afternoon Tea

Hieman turhan suolaista consomméta saatteli flatbread, jossa oli hauskan rapeaksi paistettu pinta, mutta joka oli kuitenkin keskeltä jäänyt raa'aksi.

9. Pumpkin it up

Toinen ulkomuodollaan hurmannut annos, joka kuitenkin juustoa sisältävänä päätyi seuralaisen vatsalaukkuun. 

10. Fish & Chips

Täydellinen beurre blanc. Täydellinen. Kaverina Charles Baurin Pinot Blancia Alsacesta.

11. Tongue & Neck

Nimen perusteella odotin tätä annosta kaikkein eniten... mutta tässä vaiheessa turnausta olimme jo niin uuvuksissa, että ajatuskin ruoasta sai voimaan pahoin. 

Nyt oli kuitenkin minun vuoroni uhrautua tiimin vuoksi. Erinomainen annos, johon lihan kuorrutus toi hauskaa rapeutta. 

Puolet annoksesta jäi kuitenkin lautaselle, sillä ruoan määrä alkoi tuntua suorastaan absurdilta. 

Ja meitä oli sentään syömässä kaksi joista toinen on syönyt viime kuukaudet neljän ihmisen edestä!

Lasiin kaadettiin Cabernet Francia: Domaine de la Perruchen Saumur Champignyä Loiren laaksosta.

12. Say Cheese!

No, tässä oli juustoa. Jota en syönyt. Enkä näköjän myöskään kuvannut. Seuralainen kuitenkin tykkäsi. 

Tiedättehän sen sanonnan kuinka "jälkiruokamaha on ihan oma mahansa"? Ilmeisesti se todellakin pitää paikkansa, sillä siinä vaiheessa kun niitä alettiin kantaa pöytään, olimme taas kummasti virkistyneet ja löytäneet elämänhalumme uudestaan. 

Juomavalinta oli jälleen varsin luova: normandialaista pääärynäsiideriä!

13. Nordic kind of sour milk

Tykättiin. Ei turhan makeaa ja hauska tekstuuri.

14. Snow White's Venom

Tykättiin tästäkin. Uupumus alkoi tosin voittaa, eikä mitään merkittäviä muistiinpanoja ole enää jaksanut edes yrittää saada aikaiseksi.

Tämän kaverina oli kuohuviiniä Limouxista: Antech Limoux Méthode Ancestrale Doux et Fruité.

15. Ficus Carica Cacaotica

Viikunaa ja suklaata. Hyvää. Etenkin sen juomaparituksen; Taylorin portviinin kanssa. 

16. Crêpe Fraiche

Tästä jälkipolville muistoiksi jäänyt kuvitusmateriaali oli sen verran surkea, että säästettäköön teidät siltä.

Puolet juomista jäivät juomatta - turnauskestävyys ei yksinkertaisesti riittänyt. Huojuimme takaisin hotellille rojahtaaksemme epäuskoisina sängylle raskaasti hengittäen.

Seuraavana aamuna jätin hotelliaamiaisen väliin - elämäni ensimmäistä kertaa . 

Ei pystynyt. Vieläkään.  

Hella ja Huone on paikallinen instituutio, kertoi eräs paikallinen, joka on itse käynyt siellä jo jostain 90-luvun lopusta lähtien. 

Taso on kuulemma aina ollut kova eikä "sellaista herkkyyttä eri komponenttien yhdistämisessä löydy täältä muualta".

Kiitos siis onnistuneista vinkeistä - mihis seuraavalla Tampereenreissulla tehtäisiin pöytävaraukset?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Mitä tehdä Tampereella? Vinkkejä historian- ja kulinarisminnälkään

For English please see here

* * * 

Tampereelta löytyy nähtävää niin historianharrastajalle kuin ruokaturistillekin.

* * * 

Tampere - tuo Suomen Manchester. 

Teollisen vallankumouksen kehto.

Punatiilen dominoima työväenliikkeen tyyssija. 

Lapsuuteni TV:n Thilia Thaliasta tuttu teatterikaupunki. 

Göteborgaren työ vei meidät taas viikonlopuksi tähän Pirkanmaan helmeen ja maamme kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, joka on juuri tehnyt historiallisen päätöksen ja päättänyt seurata pääkaupungin jalanjäljissä maamme toiseksi raitiovaunuverkoston omaavaksi kaupungiksi. 

Valtuuston yli kymmenen tuntia vatvoma keskustelu herätti melkoista intohimoa puoleen ja toiseen. 

Huolta herätti mm. kuurojen kohtalo: liian hiljaisina kun raitiovaunut katsottiin heille hengenvaaralliseksi uhaksi. Ehkä siellä Tampereella ei ole oivallettu, että se kuuro pysyy kuurona, oli se desibelitaso sitten mitä tahansa? Tai että silmät niillä pääsääntöisesti kuitenkin toimivat? 

Harvemmin sitä täältä isolta kirkoltakaan raportoidaan, kuinka kolmosen spåra niittää kuolemaa ja on taas vaatinut uuden uhrin kuulovammaisten pahaa-aavistamattomasta joukosta. 

Onnea Tampereelle joka tapauksessa - vaikka eihän tuo teknologian etuvartiossa seisominen heille toki uutta ole. 

Esimerkiksi koko Suomen ensimmäinen sähkövalo syttyi nimenomaan Tampereella Finlaysonin tehdassalissa vuonna 1882. 

Tampere paistatteli tuolloin muuten saavutuksellaan melkoisen maineikkaassa seurassa: tuota ennen moisia hienouksia oli nähty Euroopassa vasta neljässä kaupungissa, joista yksikään ei ollut Helsinki.

(Pariisi, Strasbourg, Lontoo ja Milano, kun nyt satuit kysymään). 

Pysyvää asutusta Tammerkosken seudulla on ollut jo 600-luvulta lähtien, joskin ei siellä sillalla varmaan vielä tuolloin kovinkaan taajaan tanssahdeltu.

Kaupunkioikeudet Tampere sai vuonna 1779, mutta vielä tuolloin sen asukasluku jäi alle tuhannen. 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Finlaysonin puuvillatehtaan myötä alkanut teollistuminen kuitenkin nelinkertaisti asukasluvun vuosisadan puoleenväliin mennessä. 1900-luvulle tultaessa tamperelaisia oli jo hulppeat 36 000.

Sadantuhannen asukkaan rajapyykki ohitettiin 1950-luvulla ja 200 000 paukahti täyteen vuonna 2003.

Teollisuuskeskuksena Tampereesta kehittyi myös merkittävä poliittinen ja taloudellinen keskus, jossa mm. nais- ja työväenliike oli aktiivinen: olihan väestö sattuneesta syystä tehdastyöläis- ja naisvoittoista. Hyvissä käsissä tamperelainen järjen valo on tänäkin päivänä: onhan niillä mm. tuo Nuorgamin Emmi. 

Tuonaikaiseen työläiselämään pääsee tutustumaan Amurin työläismuseokorttelissa tai työväenmuseo Werstaassa. Finlaysonin omistajasukuun kuuluneen von Nottbeckin perheen vaiheita kartoittava Museo Milavida puolestaan tarjoaa väläyksen siihen vähän paremman väen elämään. 

Tampereella oli kyseenalainen kunnia toimia parin historiaan jääneen henkilön; muuan Leninin ja erään Stalinin ensimmäisen tapaamisen sijaintina. 

Salaisen tuumaustuokion seurauksena miehet menivät ja pistivät alulle Neuvostoliiton syntylaukauksena toimineen vallankumouksen, eikä miljoonien kadoksiin, pakkotyöleireille ja kidutuskeskuksiin päätyneiden ihmisten kiitollisuudella varmaankaan ole rajaa. 

Tampereelta löytyykin yksi koko maan kummallisimpia museoita: Lenin-museo. Vakoilumuseo, toinen Tampereelta löytyvä museokuriositeetti on puolestaan alansa ensimmäinen koko maailmassa.

Sisällissodan synkkien vuosien aikana Tampere oli punaisten hallinnassa ja kaupunki toimi monien ratkaisevien taisteluiden näyttämönä. 

Tammerkosken rannassa sijaitsevasta Vapriikki-museokeskuksesta löytyy asialle omistettu pysyvä näyttelykin.

Tampereen kaupunkikuvaa määrittävät yhä suorastaan ikonisiksi muodostuneet; Tammerkosken ympäristöön levittäytyvät punatiiliset tehdasrakennukset taivasta halkovine kookkaine savupiippuineen. Teollisuuden siirryttyä enenevässä määrin halpatuotantomaihin, ei savupiipuista tosin puksauttele savua ulos enää monikaan. 

Sen sijaan tehdasaluetta on kunnostettu museoiden, pikkuputiikkien ja ravintoloiden kansoittamaksi viihtyisäksi kortteliksi. Yksi suosikkiosoitteistamme on Panimoravintola Plevna, jonka oman panimon valikoiman parissa saa varsin kivuttomasti vietettyä vaikka kokonaisen iltapäivän. 

Jos muuten keskieurooppalainen oluttupatunnelma kiehtoo enemmänkin, kannattaa suunnata elsassilaisravintola Wistubin Tarte Flambéen/ Flammekuechen äärelle!

Ruokamatkailijan kannattaa ehdottomasti etsiytyä ydinkeskustassa hieman piilossa olevaan, yli 100-vuotiaaseen kauppahalliin. 

Kauppahalli ei ole kovinkaan suuri, mutta sitäkin hurmaavampi. 

Edelliseen Tampere-juttuuni saamien vinkkien perusteella (kiitos teille!) löytynyttä ranskalaista Neljä Vuodenaikaa-ravintolaa ihastuttavampaa lounaspaikkaa saa kaupungista hakea. 

White Guide Nordicissakin noteeratussa ravintolassa oli vierailupäivänämme tarjolla mm. mahtavaa sorsaa. Erinomainen hinta-laatusuhde - muista myös tsekata delin puolelta löytyvä upea raakamakkaravalikoima. 

Kotiinviemisiksi kannattaa hamstrata myös brittityylisiä piiraita, jotka saivat minut kaappienglantilaisena vallan liikuttumaan. 

Muita tsekkaamisen arvoisia paikkoja ovat Kalaherkut Nygren sekä välimerellinen herkkukauppa Mama's Corner. 

Kaupungin alkuasukasväestö ei muuten pettänyt rempseydessään tälläkään kertaa (edellisestä kerrasta lisää täällä). 

Seisoessani tupakalla hotellimme kattobaarin terassilla lähestyi minua yksi juuri maailmalta vuosikymmenten jälkeen takaisin kotikonnuilleen palannut Pyynikin poika. 

"Tiedäksää plikka yhtään kuinka kaunis sää oot!" hän huokaisi minua tuijottaen, saaden ihailullaan minut liki sanattomaksi. Mutta vain hetkellisesti.

"Vaan mee ihmeessä sisälle, sullahan jäätyy p***u!

Moro taas, Tampere - seuraavaan kertaan!

* * * 

PS. Lisää sisäpiirin vinkkejä Tampesteriin löydät Emmin lisäksi myös Kohteena Maailma-blogin Ramilta. Ravintolasuosituksia kannattaa bongailla puolestaan Sivumaku-blogin Janilta.

Lisää omia ravintolalöytöjäni kaupunkiin löydät blogista täältä.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Ruotsalainen sillisalaatti - helppoa herkkua joulupöytään (gluteeniton, kosher)

Ruotsalainen sillisalaatti on joulupöydän klassikko ja valmistuu helposti Ahdin valmiista sillifileistä!

* * * 

Lähtölaskenta vielä kuukauden päässä odottaviin joulupyhiin on jo alkanut: perheemme Whatsapp-ryhmä täyttyy päivityksistä useamman kerran päivässä. Töölöössä on korkattu Rakkautta vain-kausi, Vantaalla fiilistellään jo Jouluradiota, Oulussa jännätään matkustusaikatauluja ja Göteborgissa lasketaan jo päiviä. 

Sen kaikkein polttavimman kysymyksenkin käsittely on aloitettu jo hyvissä ajoin: mitä siihen joulupöytään tänä vuonna katetaan? Oma panostukseni on helppo: no silliä tietenkin. 

Syöhän sitä kinkkua kerran vuodessa, mutta laatikot voisin konmarittaa minäkin. Sillistä sen sijaan en luovu: se on minun jouluni, juhannukseni, vappuni ja joka ikisen hotelliaamiaisen kohokohta.

Ahdin yhteistyökampanjassa bloggaajat kehittävät sillistä syksyn ja joulukauden juhlapöytiin soveltuvia herkkuja - käy siis tsekkaamassa muutkin herkut Sillikoulusta! Tuosta akatemiasta löydät reseptit ja vinkit tilanteeseen kuin tilanteeseen!

Ihan erityisen hurmaantunut olen jo nyt Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin avantgardistisesta ihanuudesta: sillijäätelöstä voitaikinavohveleilla (!)

Silli onkin kala, joka voi kehuskella niin monipuolisuudellaan, ekologisuudellaan  kuin terveellisyydelläänkin. 

Niin Ahdin Perinteinen Sillifilee kuin Perinteinen Matjessillifilee valmistetaan ihan täällä koto-Suomessa ja molemmista löytyy sen vastuullisesta alkuperästä kertova MSC-sertifikaatti. Lisäksi tuotteiden raaka-aineena käytetty, parhaimmillaan ja pulleimmillaan kalastettu Norjansilli sisältää runsaasti Omega-rasvahappoja, jotka auttavat pitämään mm. sydämen, kolesteroliarvot ja ihon juhlakunnossa. 

Omassa joulupöydässäni tulee tänä vuonna olemaan yhden göteborgilaisen mentävä aukko, mutta korvaan sen kattamalla pöytään tätä ruotsalaista sillisalaattia. Itse käytin tähän suursuosikkiamme matjessilliä, mutta voi tämän tehdä myös perinteisestä sillifileestä - silloin maustepippurin määrä kannattaa tosin tuplata. Kannattaa myös muistaa, että korkean suolapitoisuutensa vuoksi Perinteisiä Sillifileitä kannattaa ennen käyttöä liottaa muutaman tunnin ajan. 

Kuudelle - kahdeksalle

Ruotsalainen sillisalaatti:

2 pkt (á 150 gr) Ahti Matjessillifileitä

3 perunaa (yht. 300 gr), keitettynä ja jäähdytettynä

2 isoa (esikeitettyä) punajuurta (yht. 300 gr)

1 punainen omena

1 punasipuli

1 maustekurkku (halutessasi)

200 gr ranskankermaa

muutama rkl punajuurten lientä

1/4 -1/2  tl jauhettua maustepippuria

suolaa

mustapippuria

tarjoiluun (halutessasi): keitettyjä kananmunia ja ruohosipulia.

Notkista crème fraîche punajuurten liemellä ja mausta maustepippurilla.

Suikaloi silli ja muut salaatin ainekset. Sekoita keskenään ja kääntele joukkoon crème fraîche. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja/tai pippurilla. 

Tarjoile.

Toinen ikisuosikkini matjessillille on gubbröra.

Ja mihin noita Ahdin Perinteisiä sillifileitä voisi käyttää? Vaihtoehdot ovat loputtomat, mutta varmaa on, että niitäkin tulee joulupöydässämme näkymään. 

Joko 

- sitruunaisena

- curry-mangokastikkeessa

- hummeriversiona

- sweet chili-korianteri-kookoskastikkeessa

- mustaherukkaisena Cumberland-versiona

Mitkä ovat teidän jouluruokasuosikkinne? Nähdäänkö teillä silliä?

* Yhteistyössä Foodlover.fi sekä Ahti *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!