Soppasunnuntai on osoittautunut sikäli oivalliseksi keksinnöksi, että se on pakottanut kokeilemaan sellaisiakin vihanneshyllyn yksilöitä, joihin ei muuten olisi tullut tarttuneeksi. Tämän viikon tähti on siitä erinomainen esimerkki.
Vaikka yritän uskotella itselleni olevani avarakatseinen, en kukkakaaliin ole aikaisemmin suostunut edes koskemaan. Se on niin valjun näköinen ja sen makukin on harvoilla kokeilukerroillani ollut vetisen mitäänsanomaton. Asiaa ei toki helpota se, että kukkakaalia ylistävissä resepteissä se on liki poikkeuksetta gratinoitu anteliaan juustovuoren alla. Sitä juustoa minä kun en syö.
Epäilemättä vuosien takaisilla assosiaatioilla on vahva syynsä siihen, miksi en ole koskaan edes kokenut tarpeelliseksi yrittää tehdä lähempää tuttavuutta tuon parsakaalin albiinokaksosen kanssa. Se kun ulkonäöltään erehdyttävästi muistuttaa niitä kasvaimia, joita siskon kanssa kilpaa sairaanhoitajatätimme hyvin roisin kuvin varustetuista lääkäritietosanakirjoista kauhistelimme...
Mutta, mutta. Kukkakaalihan on varsin mainiota ruokaa, sillä se kuuluu negatiivisten kalorien kasviksiin, mikä tarkoittaa, että se kuluttaa sulaessaan enemmän energiaa, kuin se sisältää. Joten tämä keitto on vähän kuin lenkillä kävisi!
Eriskummallisuudestaan huolimatta vanilja ja kukkakaali alkaa olla jo aika klassinen kombo. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen varmasti jossain Masterchefissä ja nyt vihdoin sain sitä itsekin kokeiltua. Vanilja antaa tälle varsin pehmeälle keitolle makeuden lisäksi jännää, melkein pippurista lämpöä. Ehkäpä ensimmäinen yritys kukkakaalin kanssa ei jää viimeiseksi!
Kahdelle
1 kukkakaali (n. 600 gr)
1 sipuli
1 valkosipuli
6,5-7,5 dl kana- tai kasvislientä
1 vaniljatanko
0,5 dl kermaa
sitruunamehua
suolaa, pippuria
2 siivua (täysjyvä)leipää
Poista kukkakaalista lehdet ja kova kanta. Leikkaa kukinnot pienemmiksi ja anna pehmitä hienonnetun valkosipulin ja sipulin kanssa voissa. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siementahna veitsensyrjällä ulos. Lisää ne kattilaan. Lisää myös vaniljatankon kuoret. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla kunnes kukkakaali on kypsää - n. 15 minuuttia. Poista vaniljatangon palat, soseuta ja kaada takaisin kattilaan. Lisää kerma, pieni loraus sitruunamehua ja mausta. Tarjoile esim. valkosipulikrutonkien kanssa.
Leikkaa leipäsiivut haluamasi kokoisiksi kuutioiksi. Pyörittele kevyesti valkosipuliöljyssä (tai normaaliöljyssä ja ripottele päälle ripaus valkosipulijauhetta) ja paista uunissa 200 asteessa kunnes rapeita ja kullanruskeita.
Täytyypä kokeilla tätä ohjetta. Itse tosin pidän kukkakaalista myös ilman mitään kuorrutuksia. Suurta herkkuani on keitetyt uudet perunat ja keitetty uuden sadon kukkakaali ja vähän voita kaveriksi. Muuta ei tarvita :).
VastaaPoistauudet perunat ja voi.... siinä on kyllä niin toimiva kombo että rohkaistunpas nyt kyllä ujuttamaan sinne tuota kukkakaaliakin :-) kiitos vinkistä!
PoistaOi,oi. Mahtava resepti. Kukkakaalifanina tätä on kokeiltava :)
Poistafaniuteen mulla on vielä matkaa, mutta vihamielisyyden huomattavaa lientymistä on havaittavissa :-)
PoistaMä taas tykkään kukkakaalista kovastikin, ja kyllä, myös sen juuston alla... ;-)
VastaaPoistaHyviä keitto-ohjeita ei ole koskaan liikaa, joten laitan tämän korvan taakse, kiitos!
leikittelen parhaillaan myös ajatuksella kesäkeitosta - toisesta ei niin mieluisasta ruokamuistosta. jospa sillekin olisi valmis antamaan uuden mahdollisuuden...?
PoistaKuulostaa ihanalta, vanilja onkin hyvä idea :) Luulenpa että kokeilen tätä vielä kohtapuoliin!
VastaaPoistaummikkona vähän pelkäsin että lopputulos olisi äitelä, mutta se vaniljan melkein pippurinen lämpö oli kyllä positiivinen yllätys :-)
PoistaIhanan kuuloinen, mutta mun korvat itkee verta. Kukkakaal-ia, ei kukkakaal-ta. Ei missään, eikä koskaan.
VastaaPoistaai e onkin niin? alunperin kirjoitin se i:llä mutta sitten korjasin. Kielivammainen kiittää :-)
PoistaErä mahtava kukkakaaliresepti löytyy Glorian Ruoka & Viinistä. Sen puutteessa täältä: http://delicious-and-more.blogspot.fi/2013/07/yrttivoilla-hunnutettu-kukkakaali.html. Kuva toki paljon maittavampi GRV:ssä :) Me tosin laitettiin enempi muuta ja vähempi salviaa, koska on se niin vahvan makuinen. Mutta maittoi :)
VastaaPoistakiitoksia! salvian olen itse löytänyt vasta ihan vastikään ja ah, että onkin hyvää. etenkin rapsakaksi paistettuna...!
Poistahttp://www.andalusianauringossa.com/2014/10/kurpitsagnoccheja-salviavoissa.html