Maailman parhaat hodarisämpylät

Tuo hakukoneoptimointihan ja muu blogia edistävä toiminta on minulle tunnetusti Marsiin verrattavissa oleva, totaalisen vieras territorio. Jopa siinä määrin, että ei minulle ollut tullut mieleenkään missään vaiheessa liittää mihinkään blogin dataan nimikettä "ruokablogi". Ei kai se sitten ihme ole, jos se ei ruokablogihauissa silmille hyppää...

Onneksi tuttavapiiriin kuuluu  iiteeihmeitä, jotka ovat elämässään erikoistuneet kolmannen vuosituhannen tietokoneohjattuna aikana huomattavasti kätevimpiin taitoihin. Kuten tietokoneisiin. Eikä vaikka kieleen, jota viimeiseen neljääntuhanteen vuoteen ei ole edes puhuttu, kuten egyptologialla (?!) akateemisen uransa aikoinaan toiveikkaasti aloittanut allekirjoittanut.

Joku muukin sen näköjään osaa ja kun otsikoksi pamahti "maailman parhaat hodarisämpylät" niin pakkohan sitä oli uskoa. Ei kai kukaan nyt internetissä kehtaisi valehdella ja liioitella - osoittavathan sen jo kaikki nettideitailusivustotkin!

Koosta riippuen 16-20 sämpylää

5 dl täysmaitoa

75 gr hiivaa

11-12 dl vehnäjauhoja

1 rkl hienoa merisuolaa

50 gr pehmeää, huoneenlämpöistä voita

Voiteluun: 1 kananmuna (halutessasi)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita suola jauhoihin. Lisää jauhoja seokseen 11 dl ja vaivaa yleiskoneella kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja on kimmoisaa. Jos taikina näyttää vaivauksen alussa löysältä, lisää jauhoja. Lisää vaivauksen loppuvaiheessa pehmeä voi. 

Anna kohota peitettynä kulhossa puoli tuntia. Jaa taikina neljään osaan ja kukin osista viiteen (tai neljään). Pyörittele pitkulaisiksi sämpylöiksi ja nosta leivinpaperin päälle kohoamaan. Taikina on ihanan elastista ja täyteläistä eikä jauhojakaan tässä vaiheessa tarvita. Peitä liinalla ja anna kohota kaksi tuntia. 

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele sämpylöiden pinta kananmunalla ja paista 10 minuuttia. Täytä ja tarjoile. Hyvillä makkaroilla, nyhtöpossulla, mango-chili-jokirapumajoneesilla, nyhtölampaalla, ankkaconfitilla, marinoidulla mustekaloilla... Ihan millä vaan!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

       

500 postausta! Kirja-arvonta!

Viime aikoina elämä on ollut varsin herkullista - jopa siinä määrin, ettei taida olla toivoakaan tulossa olevia juhlallisuuksia varten hankittuun pikkumustaan (koskas niitä voisi olla liikaa...!) mahtumisesta. Vaan ihan huomaamatta tässä humussa blogikin vietti juhlapäiväänsä: täyteen tuli nimittäin 500 postausta!

Ja kyllähän se palkinnon ansaitsee! Teidän lukijoiden kesken arvotaan jollekin teistä herkullista elämää - luettavassa (ja huomattavasti vähäkalorisemmassa) muodossa!

Mikä tekee teidän elämästänne herkullista?

Kirja arvotaan kysymykseen vastanneiden kesken 06.10.2014. Oikein herkullista syksynjatkoa kaikille!

* * * * * 

06.11.2014: Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Arvonta on nyt suoritettu ja onni suosi 3.11.2014 klo 17:47 vastauksensa jättänyttä nimimerkkiä Anonyymi. Voittajaan on oltu yhteydessä. Pysytelkää toki kuulolla myös vastaisuudessa - evät ne arvonnat tähän lopu! 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Viiniostoksilla Viking Linellä

Vuonna 2012 neitsytmatkansa tehnyt Viking Grace on Viking Linen lippulaiva ihan syystä. Upeassa kuosissa oleva laiva tarjoaa tyylikkäät puitteet laivamatkailuun, joka hemmottelee hyvän ruoan ja viinin ystävää.

Viiniristeily tarjosi upeita mahdollisuuksia tutustua uusiin viineihin, joita kotiinkin päätyi melkoinen saalis. Osa on sellaisia, joita maista ei edes saa, osa taas sellaisia, joiden hinta on laivalla selkeästi monopolimarkettia edullisempi. Ensiksimainittuun kategoriaan laivalla kuuluu erinäisten neljän tonnin viskien lisäksi myös Svenska Hollywoodfrun Maria Montazamin rosé (näj men, hur säger man iiiiiiiiiik på svenska?)!

Á la carte-ravintola Oscar sai hykertelemään paitsi ilmapiirillään, myös tyylikkäällä, asiantuntevalla ja ennen kaikkea arvokkaalla asiakaspalvelullaan. Sen yhteydessä toimivassa Seamore Champagne Lounge- viinibaarissa on mahdollista kokeilla useaakin sellaista shampanjaa, jota laseittain harvemmin mistään saa - mm. Laurent-Perrieriä, Pol Rogeria ja Taittingeriä. Ja nautiskella sellaisia shampanjoita, joihin ei muualla juuri törmääkään. Itse ihastuin silmittömästi siihen vuoden 2002 Piper Heidsieckiin, jossa ihan selvästi maistui se yksisarvinen. 

Kyseinen kupliva sai vuonna 2012 Wine Spectatorilta huikeat 95 pistettä sadasta ja palkittiin vuonna 2013 maailman parhaana shampanjana.  Viimeistään siinä vaiheessa se nousi henkilökohtaisen rankingini kärkeen kun kuulin, että sen kaulasta irrotettava rengas toimii sormuksena (!!!) Ja että tuosta koristeellisesta etiketistä kuoriutuukin... tiara (!!!!!!!!)

Ihan yhtä autuaasti hurahdin myös päivän shampanjana olleeseen Henriotin roséhen. Ja siihen Taittingeriin, johon seuraavana päivänä pääsin messuilla tutustumaan ihan tosissani. Upean harmonisia ja elegantteja kaikki.

Jotain minulle on tapahtumassa. Pinot Noir-vetoisten rotevampien shampanjoiden sijaan huomaan enemmän ja enemmän kallistuvani aikaisemmin hieman vieroksumiini Chardonnay-vetoisiin, kevyempiin ja hienovaraisempiin shampanjoihin... Alkaako makuaistini kehittyä? Olenko kenties jopa oppinut jotain? Vai alanko minä rauhoittua?

Mikä parasta, ravintolan yhteydessä toimii viinimyymälä, josta voi ostaa mukaansa viinejä, joihin on illallisella ihastunut. Miettikää nyt: nautit loistavan aterian ja sen kanssa tarjoilijan sinulle valitsemaa erinomaista viiniä, jota kuulet olevan saatavilla ainoastaan laivalla. Ja sitten, alkaessasi jo laskea minuutteja siihen, ehditkö enää Tax Freehen jonottelemaan, sinut ohjataankin ystävällisesti ravintolan omaan kauppaan, josta voit kaikessa rauhassa valikoida viiniä mukaasi. Miksi, oi miksi tuollaista asiakaspalvelua ei voi olla maissa?

Tämä, hirvitournedosien kanssa aivan täydellisesti toiminut jenkki-Syrah päätyi mukaan juuri noin. Uskomattoman täyteläinen ja suorastaan samettisen pehmeä. Tätä ei ihan mille tahansa illalliselle avatakaan...!

Lisäksi syksyn pastoja odottamaan lähti tätä Chiantia. Tämän kanssa oikein pitkään haudutettu ragú on niin paikallaan!

...ja syksyn pimeneviin iltoihin Valpolicella Ripasso Superiorea. Molemmat pehmeätanniisia, täyteläisiä ja hapankirsikkaisia. Verrocchiolle kaveriksi kävisi vaikka kunnolla roséksi jätetty maksa tai joku upea reippaan mediumiksi jätetty riista, hunajaisten, uunissa paahdettujen vihannesten kera. 

Maran hieman pippurisempaan kylkeen kävisi niinikään täyteläinen ragú tai lammasruoat.

Risteilyn parasta antia oli todennäköisesti Arton vähemmän tunnettuja viinialueita kartoittava tasting. Se aloitettiin tällä chileläisellä kaunottarella, jota en ollut tuoksusta (enkä oikein maustakaan!) Chardonnayksi edes tunnistaa. Alkon tilausvalikoimasta löytyvässä viinissä ei tillisyydestä ollut tietoakaan, vaan sen hapokas kukkaisuus toi mieleen Uuden maailman Rieslingit. Oiva mineraalinen hapokkuus ja hento paahteisuus, joka toimisi erinomaisesti savustetun kalan kanssa. Kaviaarin kaverina tämä on kuulemma  myös todella onnistunut...!

Tastingista tiensä kotiin löysi myös tämä uusi tuttavuus. Alentejosta, Portugalin kylmimmältä (ja köyhimmältä) alueelta tulevassa viinissä on varsin parfyymisen kukkaisa (liljainen?) bukee jonka lakritsaiset sävyt tuntuvat myös maussa, etenkin viinin hetken hengitettyä. Oivallista sellaisenaankin,ruoan kanssa kokeilemisen arvoisia parituksia olisivat vaikka paahtopaisti tai kevyemmät lihaisat pastat. Valmistaja itse suosittelee tätä jopa kanacurrylle.

Aijai. Niin se (laiva)matkailu avartaa (viinivarastoa)! Siinä on kuulkaa taas uusi syy karata merille minilomalle. Vielä kun ehtisi noiden ihastelulta jotain kokkaamaankin...!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

             

Viinipirullisen hyvä risteily

Joo-o. Kyllä on viime aikoina ollut niin viiniä, ruokaa kuin sitä hyvää elämääkin. Faron tasting-illallisen jälkeisenä päivänä pyrähdimme nimittäin Turkuun Viking Linen vieraiksi Arto "Viinipiru" Koskelon isännöimällä viiniristeilyllä MS Gracella. Ja kun tuolta oli kotiuduttu, odottivatkin aamulla Messukeskuksessa Viini, ruoka ja hyvä elämä-messut!

Makeaa (ja kukkaisaa ja pehmeää ja hapokasta ja aromikasta ja runsasta ja paahteista) on todellakin saanut mahan täydeltä. Etenkin tuolla viiniristeilyllä, jonka tarjontaa Instagram-seuraajat saivatkin ihastella reaaliajassa. Tapojeni vastaisesti en piinaa teitä matkan yksityiskohtaisella analyysillä vaan annan (iPhone)kuvamaratonin tunnelman puhua puolestaan.

Viinitastingejä, harvinaisuuksia, loisteliaita aterioita, mahtavaa seuraa, huikeita shampanjoita, kiehtovia keskusteluja, havaintoja, elämyksiä, uuden oppimista, aamulla ajan kanssa sängyssä loikoilua, kuohuviiniaamiaisia, luentoja, uusia viinituttavuuksia, mielenkiintoisia tuottajia... ja ihan ensimmäistä kertaa livenä todistettu "tarjoilija, keitossani on kärpänen"- keskustelu. Vaikka se keittokin oli tosin Piper Heidsieckin Rare Millessime Brut vuodelta 2002...!

Huikea reissu - suosittelen! 

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Ravintola Faro: viiniä, ruokaa ja hyvää elämää

Marsaana Communicationsin kutsuessa minut nauttimaan Quantum Beveragesin järjestämästä, Pierre Sparrin viinitalon Alsace-viinitastingistä ja sen kylkeen rakennetusta erikoismenusta Ruoholahdessa sijaitsevassa ravintola Farossa oli sisäinen talent-tuomaristoni mielipiteissään jakaantunut.  Viini= hyvä, alsacelainen viini =vielä parempi, mutta se Faro. Olen siellä muutamaan otteeseen kuluneiden vuosien aikana käynyt eikä se ole koskaan ruoallaan hyvää makua suuhun jättänyt.

Sinänsä hienolla (vaikkakin tietysti sen keskusta-aterioitsijan silmiin syrjäisellä) sijainnilla varustettu ravintola on kuitenkin (taas) vaihtanut omistajaa ja illan menu kuulosti niin lupaavalta että jatkoon meni.

Ja onneksi noin -  paikka lunasti paikkansa sydämessäni ja tänne haluan palata ihan varmasti uudestaankin.

You're going to Hollywood!!!

Ihan tavallinen tiistai-iltahan tästä käyntiin on lähdössä...

Niin sijainti vilkkaalla (ja Jätkäsaaren kasvaessa) alati laajenevalla asutusalueella kuin loistavat liikenneyhteydet (tulevaa länsimetroakin silmälläpitäen) lupaavat hyvää, joten toivottavasti asiakkaat tänne löytävät. Sana onkin jo kiirinyt ja pikkujuhlakausi näyttääkin kuulemma varsin vilkkaalta.

Puitteet ovat viihtyisät ja tyylikkäät vaikka ravintola halutaankin pitää matalan kynnyksen paikkana, jonne voi piipahtaa vaikka lasilliselle. Tarjolla on myös brunssia, jonka ainakin Sillä Sipuli- blogi (kuinkas muutenkaan!) on jo ehtinyt testaamaan. 

Lasiseinät tarjoavat ympäri vuoden tunnelmalliset näkymät Ruoholahden kanavalle, joita voi ihastella (sään salliessa) myös terassilla. 

Mietimmekin pöydässämme sitä henkistä kynnystä, joka ihmisillä on ravintolassa syömisen suhteen. Miksi esimerkiksi ketjuravintolaan on niin helppo mennä, vaikka se keskuskeittiöstä puolivalmisteena tuotune bulkkineen on hinta-laatu-suhteeltaan kaikkea muuta kuin edullinen? Eivätkä ne mitenkään erityisen halpojakaan ole - samalla rahalla syö niin paljon paremmin muualla!

Matalaa kynnystä pidetään myös viinilistalla ja useimpia viinejä saa laseittain. 

Hauskoista pussukoista löytyi ihanaa, siemenillä ryyditettyä näkkileipää. Muuten leipä tulee keittiön kapasiteetin rajoittamana Kannistolta, mutta niin tämä kuin tuo ihana mallasleipäkin olivat omaa tuotantoa. 

Aloitimme illan näillä veijareilla. One nousi suosikiksemme hienon runsaalla ja kukkaisella tuoksullaan, mutta olisi hyötynyt hieman kylmemmästä tarjoilulämpötilasta.

Sitten vuorossa olivat kuohuvat. Tätä pelkästään Chardonnaystä tehtyä Crémant d'Alsacea tehdään vain noin 20 000 pulloa vuodessa. Se hurmasi hienovaraisilla kuplillaan myös Blanc de Blancseihin yleensä hieman nihkeästi suhtautuvan Chardonnay-avertikon (lue: allekirjoittaneen). Non dosage-viinin kaikki makeus tulee ainoastaan rypäleen omista sokereista. Tämä johtaa varsin kuivaan lopputulokseen, mutta ei liian kuivaan: se vakuutti myös illallisseuralaisena toimineen Kissabloggarin. Kyllä se vieläkin haluaa anarkiasta ja punk-aatteistaan kiinni pitää, mutta ei vain yhtä paljon kuin pullollisesta tätä...!

Pinot Blancista, Pinot Noirista ja Pinot Auxerroisista tehty cremant olikin sitten jo tyypillisempi, rotevampi kuohuva. Hyvä ryhdikkyys!

Ja sitten ruokaan! 

Keittiömestari Ville Rainio oli suunnitellut menun Pierre Sparrin valikoiduille viineille ja voi kuinka me tykättiinkin!

Ihan kaikkia salaisuuksia ei meillekään kerrottu, mutta keittiön tervehdyksessä oli ainakin rapeaa lehtikaalia ja tattipölyä (?). Hienostuneen lakritsaisuuden alkuperä ei selvinnyt, mutta onko sillä väliäkään? Upea annos. Maut ja tekstuurit niin kohdallaan kuten annoksissa kautta linjan. 

Itse menun aloitti tämä niinikään tekstuureilla leikittelevä kaunokainen, joka sisälsi mm. talviomenaa kolmella lailla. Suositusviini toimi moitteettomasti. 

Tämä mausteinen leipä hurmasi muffinsimaisuudellaan ja briossisuudellaan. No breadshaming over here (kiitos Mikolle uudesta termistä)! Myös sen kanssa tarjotussa kurpitsavoissa oli upeasti makua.

Nieriäannos oli kaunis ja tasapainoinen. Sen kanssa tarjottiinkin punaista ("olkaa anarkisteja! Rikkokaa totuttuja rajoja!" kehoitti viinitalon edustaja) ja Pinot Noir osoittautui (taas kerran) hienoksi valinnaksi suolaheinäpyreen ja piparjuurikastikkeen kaltaisille hapokkaan suolaisille mauille. 

Sama anarkia jatkui seuraavassakin ruokalajissa: viiriäisen kanssa tarjottiinkin valkoista. Eikä Riesling huono valinta ollutkaan. Tämä annos oli jotain ihan pö-ker-ryt-tä-vän hyvää. Viiriäinen oli jätetty sisältä rohkean punaiseksi - joidenkin makuun vähän liiankin ra'aksi. Mutta myös ne jotkut kalusivat antaumuksella sormin linnusta viimeisetkin rippeet. 

(Vieläkin kun mietin annoksen metsäsienten tuomaa syvää maanläheisyyttä, kastikkeen kuohkeaa täyteläisyyttä, viiriäisen lihaisuutta ja perunakeon rapeutta... en voi kuin huokaista onnesta.)

Jälkkäriviini oli erinomaista. Ja jälkkäri kanssa. Hienovarainen, täyteläinen... tähän lisää onnenhuokauksia.

Kun tällaista nautintoa täynnä on maha, on maailmakin silloin vähemmän paha. Eli eineskielellä: hyvä ruoka -  niin älyttömän paljon parempi mieli. 

Upeita viinejä, erinomaista ruokaa, mahtavia tyyppejä, loistavia keskusteluja... Iso kiitos kaikille paikalla olleille. Loistoilta!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?