Makumatka maailman ympäri - vinkit Lontoon etnisiin ravintoloihin

For English please see here

* * * 

Etnisen ruoan rakastajalle Lontoo on aarreaitta. Tässä minun ravintolavinkkini kaupunkiin!

* * * 

Tulossa olevien lomien sekä edullisten lentotarjousten ansiosta moni teistäkin tulee tänä vuonna suuntamaan Lontooseen, vanhaan kotikaupunkiini. 

Paljon kaupungilla onkin tarjottavaa (etenkin Saudibiljardöörin budjetilla), mutta myönnetään se: Englanti on maa, johon harvemmin matkustetaan ruoan perässä. Paitsi kaltaiseni kulinaristiretkeilijä, joka matkustaa kaikkialle nimenomaan ruoan perässä. 

Englannin pitkä siirtomaahistoria ja maasta löytyvä huomattava maahanmuuttajataustainen väestö mahdollistavat melkoisen makumatkailun ympäri maailmaa. 

Vaikka osa niistä tarjoaa jopa Michelin-tähdellä palkittuja fine dining-elämyksiä, ovat Lontoon etniset ravintolat yleensä oiva vaihtoehto paitsi autenttiseen, myös yllättävänkin edulliseen herkutteluun.

Lontoon Brick Lane - curryrakastajan paratiisi

Monet maahanmuuttajayhteisöt ovat asettuneet tiettyihin osiin Lontoota, mikä usein tarkoittaa myös tietyn alueen keittiöiden ravintolakeskittymää. 

Yksi tunnetuimmista on etelä-aasialaisten asuttama Brick Lane itä-Lontoossa (lähimmät metroasemat Aldgate East tai Liverpool Street). 

Annoskoot ovat usein sellaisia, että yhdestä currystä syö kaksikin ihmistä. Huomaa kuitenkin, että pöytään auliisti kannetut pappadumit ja muut lisukkeet maksavat yleensä ekstraa.

Taso paikoissa vaihtelee paljon (jokaisen mainostaessa ikkunoissaan tarjoilevansa kaupungin parasta curryä!), mutta yksi takuuvarma (joskin vähän tyylikkäämpi ja kyllä, vähän hinnakkaampi) osoite on neljästä osoitteesta löytyvä Dishoom. 

PS. Tästä ravintolasta löydät lisää juttua London and Beyond-blogista!

Beigel Bake - pala New Yorkia Lontoossa

Brick Lanelta löytyy myös Beigel Bake, ihastuttava pieni pala juutalaista New Yorkia. Suosittu paikka, jossa kannattaa varautua jonottamaan, ruuhkaan (sekä toisinaan myös henkilökunnan huutoon) mutta onneksi tämä paikallinen legenda on avoinna 24/7.

Ihanan sitkoisat ja täydelliset bagelit, mutta todella halvat hinnat (alk. muutaman euron). Ehdoton suositus suolalihalle.

Oy,vey - Lontoon juutalaiset soul food-klassikot

Jos juutalaisen keittiön anti kiinnostaa enemmänkin, löytyy sitä juutalaisten kansoittamasta Golder's Greenistä Pohjois-Lontoosta. 

Keskustan alueella samaan fiilikseen pääsee ainakin Monty's Delissä.

Lontoon parasta turkkilaista ruokaa

Turkkilaista ruokaa himoitsevan kannattaa puolestaan suunnistaa pohjois-Lontooseen ja Harringayn Green Lanesin alueelle (Manor Housen tai Turnpike Lanen asemat). 

Jos matka sinne saakka ei houkuttele, Islingtonissa sijaitsevasta Anteplileristä (metro: Angel) löytyvät parhaat pidet ja lahmacunit Bosporinsalmen tältä puolen. Kaikki muukin on hyvää, mutta mitä ikinä otatkin, jätä ehdottomasti tilaa paikan baklavalle.

Lähi-itää laidasta laitaan

Jos Lähi-itä kiinnostaa, hyvää ja kohtuuhintaista mezeä saa keskustan alueelta libanonilaisesta Yalla Yallasta. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin lahmacunin libanonilainen serkku arayes sekä kananmaksa granaattimomenasiirapilla (resepti tähän myös uudessa kirjassani!) 

Vanha kotikatuni Edgware Road on libanonilaisten ravintoloiden keskittymä ja helppo kohde keskeisen sijaintinsa ansiosta. Yksi hyvä ja edullinen (joskin ulkomuodollaan koreilematon) paikka on Al Arez.

Itäisen Välimeren minulle niin rakasta makumaailmaa edustaa puolestaan Leicester Squaren läheltä löytyvä, Bib Gourmandilla palkittu Palomar. Varaus suositeltavaa, joskin baarin puolelle mahtuu myös muutama ex tempore-asiakaskin. 

Ei ole toisaalta ihmekään, että rakastan ravintolaa - sen jerusalemilainen sisarravintola MachneYuda on yksi suosikkiravintoloitani koko maassa. 

Saisiko olla afgaaniruokaa?

Jos taas haluat jotain vähän erikoisempaa, kokeile afganistanilaista keittiötä, kuten Kilburnissa (bussi nro 16) sijaitsevaa, samannimisen manhattanilaisravintolan sisarta Arianaa. 

Ravintola ei tarjoile alkoholia lainkaan, mutta monen muun vastaavan ravintolan lailla omaa ns. BYOB- käytännön (ei, ei "Bring Your Own Bomb"), eli oman pullon voi halutessaan tuoda mukanaan. 

Syö ainakin aushakeja, paikallisia liha- tai kasvistäytteisiä taikinanyyttejä.

Lontoon Chinatownin dim sum-taivas

Lontoon Chinatown asettui nykyiselle alueelleen Sohoon 1970-luvulla ja on suosittu turistinähtävyys, jossa alkuvuoteen ajoittuvan kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan aikaan ei  mahdu edes kääntymään. 

Suosittelen kuitenkin sivuuttamaan pääkadun Gerrard Streetin ja suuntaamaan sen sijaan sen viereisen Lisle Streetin dim sum- taivaaseen. 

Dim sumeja tarjoillaan alueen ravintoloissa päivittäin noin viiteen saakka. Oma suosikkini on kiinalaistenkin suosima Young Cheng, jonne saattaa lounasaikaan joutua jopa jonottamaan. 

Laaja valikoima, josta löytyy muun muassa marinoituja ankankieliä. Kaikki annokset ovat alle neljä euroa, joten kahden hengen lounas oluilla jää alle neljänkympin.

Lontoon japanilaisissa ravintoloissa ramen jatkaa voittokulkuaan

Japanilaisilla ravintoloilla ei ole samanlaista keskittymää, mutta sushi-buumia seuranneen ramenbuuminkin ansiosta japanilaisia ravintoloita löytyy ympäri kaupunkia. 

Viime vuosina kaupunkiin rantautuneen ramenin ansiosta nuudelihullulle löytyy montakin suositeltavaa osoitetta, joista osa kilpailee kolmekin vuorokautta keitetyllä liemellään, toiset taas nuudelinvalmistusprosessillaan.

Suosittelemisen arvoinen on mm. pikkuriikkinen Kanada-Ya (varaudu jonoihin).

Nobu on maailmankuulu gourmet-ravintola, jonne alkuvuosien hypen jälkeen saa nykyään pöytävarauksen jo varsin helposti. Modernimpaa tulkintaa suosivan kannattaa suunnata myös Rokaan. 

Lontoon teatterimaailman keskuksessa Aldwychissä sijaitseva ravintola tarjoaa monien muiden alueen ravintoloiden tapaan alkuiltaisin tavanomaista edullisemmin hinnoiteltua pre theatre-menua.

Lontoon afrikkalaisen ruoan tarjonta

Lontoon afrikkalaiset ravintolat ovat keskittyneet Pohjois-Afrikan ja Itä-Afrikan keittiöihin. Eritrealaista ruokaa varten kannattaa etsiä käsiin Notting Hillin kulmilla sijaitseva Westbourne Park ja Mosob. 

Katuruokafestarit kokoavat yhteen koko maailman

Myös erilaiset street food-festarit tarjoavat mahdollisuuksia tutustua muiden maiden ruokatarjontaan. Erityisesti Aasia ja Etelä-Amerikka ovat hyvin edustettuina - normaalisti myös vegaanit on otettu hyvin huomioon. 

Jokalauantainen Urban Food Fest on sieltä parhaimmasta päästä ja sopii täydellisesti yhteen Shoreditchin kaupunginosan (yksi Lontoon suosikeistani!)  hurmaavan boheemin viban kanssa. 

Brittiruokaa unohtamatta - lihapiiraista Michelin-tähtiin

Sanottiin englantilaisesta ruoasta sitten mitä tahansa, on sillä minun sydämessä ehdottomasti oma paikkansa. 

Covent Gardenin sydämessä sijaitseva Battersea Pie Station on ihan ehdoton pysähdyspaikka kaltaiselleni pie, mash and gravyn pyhää kolminaisuutta palvolvalle - en saa tarpeekseni Winstonesta.

Eikä Lontoonreissu olisi täydellinen ilman kunnollista pubilounasta. 

Fulhamissa sijaitsevalla Harwood Armsilla on jopa Michelintähti (vähän edullisempaan herkutteluun kannattaa tsekata paikan lounas!)

Varaus käytännössä pakollinen. 

Englantilaisia ruokaperinteitä sekä eurooppalaisia vaikutteita (saisiko olla vaikka Foie Gras Crème Brûléeta?) yhdistelevä Duck & Waffle on niinikään suosittelemisen arvoinen paikka; jo 40. kerroksessa sijaitsevan ravintolan ikkunoista avautuvien upeiden näkymien vuoksi. 

Ja hei - avoinna ympäri vuorokauden!

Mitäs sanotte? Lähtikö nälkä? Mitkä ovat teidän Lontoon-suosikkinne? 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?
  

          

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Juutalainen penisilliini- juutalaisäidin kanakeitto matzopalloilla (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Tämä juutalainen kana-nuudelikeitto löytyy jokaisen Jiddishe maman reseptiarsenaalista - sen kun sanotaan parantavan vaivan kuin vaivan!

* * * 

Kevätauringon helliessä vihdoin Skandinaviaakin luulimme pahimman olevan jo ohi. Päivittäin lupaavasti kohoavat lämpötilat antoivat ymmärtää, että strategisimmasta riskijaksosta olisi jo selvitty vailla ihmisvahinkoja. 

Kesä tulisi ja sen myötä onnemme saisi jatkua loputtomien piknikkientäyteisten suvipäivien katkeamattomana unelmana. 

Vaan toisin kävi. 

Vain muutama päivä Shampanjaristeilyltä kotiuduttuamme synkät pilvet alkoivat kasaantua. Ensin oireili minun kurkkuni, osoittautuakseen onneksi vääräksi hälytykseksi. Mutta sitten se iski. Kaikista pahin mahdollinen kauhuskenaario kävi toteen. Kyyneleet kihoavat silmiini jo tätä kirjoittaessani. 

Miesflunssa. 

Taudeista kauhein kaatoi Göteborgaren, tuon armottoman ammattisotilaan sängyn pohjalle, riisuen hänet säälimättömästi täysin paljaaksi kaikista huippuunsa hiotuista selviytymistrategioista (ja taannuttaen hänet kolmivuotiaan taaperon tasolle). 

"Sattuu. Paha olla. Teen kuolemaa."

Tulossa oli kamppailu, josta vain harva selviää. Onneksi toinen meistä uhkui taistelukuntoa ja tiesi juuri, mitä aseita tähän koitokseen vaadittaisiin. Jiddishe maman juutalaista kanakeittoa.

Tämä on keitto, joka löytyy jossain versiossaan maailman jokaisen Jiddishe maman ja bubben eli juutalaismamojen ja isoäitien reseptiarsenaalista. 

Myös juutalaisen penisilliinin nimellä tunnetun keiton on kautta sukupolvien todistettu tepsivän niin sydänsuruihin, flunssiin kuin kaikkeen muuhunkin alakuloon ja ahdistukseen, mitä elämä tielle toisinaan heittää.

Amerikkalaisessa lääkärilehdessä vuonna 2000 julkaistun artikkelin mukaan väitteellä on jopa jonkin verran tieteellistä perustaa: joku kanakeitossa nimittäin sai kehon hillitsemään valkosolujensa hyökkäystä tulehdusta vastaan ja auttoi lieventämään tulehdustiloja. 

(Keksiikö kukaan teini-ikäinen mitään masentavampaa? Että jopa tiede osoittaa äidin tietävän parhaiten?)

Ehkä salaisuus on  keiton ravintoarvoissa? Ehkä se on sen tukkoisuutta helpottava lämpö? Nestetasapainoa elvyttävä koostumus? 

Tai ehkä se on se minkä tahansa ruoanlaiton tärkein ainesosa: rakkaus. 

Keitto tunnetaan juutalaiskeittiöiden ulkopuolellakin ja veikkaan, että moni teistäkin on ainakin kuullut tuosta keiton eksoottisimmasta osasta; matzopalloista. 

Matzojauhoa (tai matzolevyjä, josta ne saa itse jauhettua) saa Suomesta vain yhdestä paikasta (Helsingin synagogan viereisestä Zaafran-delistä), mutta niiden puutteessa ne voi korvata myös tehosekoittimessa hienoksi jauhetuilla water cracker-voileipäkekseillä.

(Hyvää ja lohdullista keitto on toki ilmankin ja pysyy näin myös gluteenittomana.) 

Mikäli nuudelit haluaa jättää keitosta kokonaan pois onnistuu sekin - lisää siinä tapauksessa varsinaisen keiton valmistuksen yhteydessä lisättävien juuresten määrää. 

Nuudelin/ spagetin sijaan voi käyttää mitä tahansa pastaa - taaperovaiheeseen taantunutta potilasta kun elvyttävät kummasti myös esimerkiksi nallekarhun muotoiset pastakuviot...

Neljälle - kuudelle

Jiddishe Maman kanakeitto - juutalaisäidin kanakeitto:

1 kokonainen kana (n. 2 kg)

n. 2,5 l vettä

2 isoa porkkanaa (tai 3 pienempää)

2 isoa sipulia (tai 3 pienempää)

1 tl suolaa

1 rkl kokonaisia mustapippureita

3 isoa valkosipulinkynttä

3 laakerinlehteä

persiljapuntin varret hienonnettuna

tillipuntin varret hienonnettuna

1 iso porkkana / 2 pienempää

1/2 isosta purjosta/ 1 pieni purjo

75 gr spagettia (tarvittaessa gluteenitonta)

loput tillistä ja persiljasta

Pyyhi kana kuivaksi ja aseta isoimpaan taloudesta löytyvään kattilaan. Kaada perään niin paljon vettä, että se peittää kanan noin 10 sentin verran. Kuumenna poreilevaksi. 

Leikkaa sipuli ja porkkanat rouheiksi paloiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen hamarapuolella. 

Kypsennä kanaa puolen tunnin verran kuorien pinnalle muodostuvaa vaahtoa ja rasvaa (säästä 3 ruokalusikallista kananrasvaa eli schmaltzia matzopalloihin). 

Kun sitä ei enää muodostu, kaada kattilaan loput liemen ainekset ja jatka keittämistä hienoisesti poreillen vielä 1,5 tunnin ajan. 

Nosta kana liemestä ja siivilöi liemi. Tarkista maku ja mausta maun ja tarpeen mukaan joko suolalla ja pippurilla tai kanaliemikuutiolla. Valmista matzopallomassa tässä vaiheessa. 

Jos haluat maksimoida keiton kirkkauden, voit tässä vaiheessa jäähdyttää liemen ja kuoria sen pinnalle mahdollisesti kertyneen rasvakerroksen. 

Kun kana on jäähtynyt käsittelykelpoiseksi, poista sen nahka ja riivi liha luista. Leikkaa vihannekset ohuiksi suikaleiksi ja katko spagetti vihannesten kanssa samanmittaisiksi pätkiksi.

Kaada liemi takaisin kattilaan ja kuumenna poreilevaksi. Lisää matzopallot ja keitä niitä 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen nuudelit/ pasta ja jatka keittämistä 5 minuuttia. Mikäli lientä on keittäessä haihtunut liiaksi, lisää kattilaan kanalientä.

Lisää sitten vihannekset ja keitä vielä 5 minuuttia. Lisää sitten kana. Kun se on läpeensä lämmennyt, lisää loput yrteistä ja tarjoile. 

Matzopallot (koosta riippuen 20-24 kappaletta):

3 kananmunaa

3 rkl kananrasvaa (voi korvata myös ruokaöljyllä)

85 gr matzojauhoja (tai voileipäkeksejä hienoksi jauhettuna, tarvittaessa gluteenittomia)

3/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl sipulijauhetta

1/2 rkl hienonnettua tilliä

1/2 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta

Jauha matzolevyt (tai voileipäkeksit) hienoksi jauhoksi. Lisää niihin muut kuivat aineet. 

Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita siihen kananrasva. 

Yhdistä ainekset ja sekoita nopeasti tasaiseksi massaksi. Anna levätä jääkaapissa peitettynä puolisen tuntia (tämä helpottaa massan käsittelyä).

Pyörittele massa pieniksi; noin 2 senttiä halkaisijaltaan olevaksi pyöryköiksi (kypsennettäessä ne turpoavat kaksinkertaisiksi). 

Kypsennä pallot keitossa ylläolevan reseptin mukaisesti.

Toinen meillä ahkerassa käytössä oleva flunssantappoase on myös yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä: mango-chili-inkiväärikana.

Onko juutalainen kanakeitto teille tuttua? Vai onko teillä takataskussanne joku toinen resepti, jolla lääkitsette vaivat kuin vaivat?

________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Shampanjaa ja rakkautta - MS Gracen shampanjaristeily 2017

For English please see here

* * * 

Viking Linen MS Gracen vuotuinen shampanjaristeily on täydellinen tapa hemmotella itseään ja rakkaintaan - onhan shampanja monella tapaa kuin rakkaus itse!

* * * 

Ihmisen tapaaminen ensimmäistä kertaa on aina yhtä pelottavaa kuin se on jännittävääkin. 

Entä jos se treffikumppani ei oikeasti näytäkään yhtään George Clooneyltä, toisin kuin se hänen profiilikuvansa? Entä jos perillä odottaakin salarakasta metsästävä pirkkalalainen perheenisä? 

Entä jos tyyppi onkin sosiopaattisarjamurhaaja ja treffien lopuksi päätyykin paloiteltuna vasta vuosien kuluttua jostain tanskalaisesta kellarista vahingossa löytyvään urheilukassiin?

Onnistuessaan ekat treffit ovat kuitenkin mielenräjäyttävä kokemus, joka saa sisukset kuplimaan ja huulet hymyyn. Elämä on juhlaa ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Silmät avautuvat ihan uudenlaiseen maailmaan - ai tällaisiakin on?

Aistit terävöityvät kun ei halua missata mitään tuosta kokemuksesta. Joka hetki toisesta paljastuu jotain uutta ja kiehtovaa. Ne jättävät pään vähän pyörälle ja herättävät tunteen "tätä on saatava lisää". 

Seamore Loungessa laseittain myytävien shampanjoiden hinnat alk. 8€. Lasissa Dom Perignon 2006, hinta 28€/ lasi

Onhan noita; ihmisiä. Mutta mitä enemmän niihin tutustuu, sitä enemmän alkaa havaita, mikä siihen omaan makuun parhaiten istuu. 

Ja sitten kun kohdalle tulee sellainen, joka kolahtaa heti ensi heitolla ja saa näkemään tähtiä - sitä on hankittava varastoonkin. 

Näin se on shampanjankin kanssa. 

Viking Linen laivojen shampanjana toimii Suomessa 2016 parhaana palkittu Charles Heidsieckin Brut Reserve, hinta tax-freessä 29,90€/ plo

Toki maailma on pullollaan kuohuviiniä. On proseccoja ja cavoja. Sektejä ja cremanteja. Joskus sieltäkin tekee löytöjä, mutta kyllä shampanja on se juomien kuningatar.

Osaltaan sen viehätys perustuu juuri sen eksklusiivisuuteen. Shampanjaa valmistetaan vain pienellä alueella, jossa asiaan on paneuduttu intohimolla jo satojen vuosien ajan; tavoitteena luoda jotain, joka tekee arjesta juhlaa ja nostaa sen juhlankin täysin uudelle tasolle.  

Juoma, joka parhaimmillaan pysäyttää. Pullo, joka huikeimmillaan tekee juhlan jo sillä, että se tulee avatuksi. 

Jo korkin poksahdus nostaa odotukset kattoon. Hiljainen sihinä, joka kantautuu ilmoille sen kaatuessa lasiin. 

Sen kullankeltaisena kimalteleva sisältö. Sen miljoonien pienten timanttien lailla lasissa kohoavat kuplat. Sen tuoksu; paahteinen, pirteä, hedelmäinen. 

Se ensimmäinen varovainen siemaisu ja sen vedet kielelle herauttava ensikosketus. Runsaus, joka hyväilee koko suuta lempeästi; kuiskien lupauksia tulossa olevista seikkailuista. 

Ah, shampanja - lempijuomani. 

Ainoa juoma, jota on sosiaalisesti hyväksyttyä juoda mihin kellonaikaan tahansa. 

Juoma, jonka nauttimiseen käytettyihin välineisiin liittyy melkein yhtä paljon legendoja kuin itse juomaan. 

Klassisimman shampanjalasin muodon esikuvana kerrotaan olleen itsensä Ranskan kuningattaren rinta. 1900-luvulla dekadenssin huipentuma taas oli juoda shampanja naisseuralaisensa kengästä. 

Ja kukapa meistä ei kaipaisi elämäänsä hieman lisää dekadenssia?

Niinkuin ne parhaat asiat elämässä usein, shampanjakin syntyi vahingossa. Paljon on yhäkin kiinni meistä ihmisistä riippumattomista tekijöistä: huonot sääolosuhteet esimerkiksi voivat tuhota käytännössä koko vuoden sadon. 

Shampanjaan liittyy paljon eleganssia ja mystiikkaa, mitä edesauttoi se, että se oli pitkään nimenomaan vain harvojen ja valittujen kuninkaallisissa hoveissa nauttima ylellisyys. 

Monen shampanjatalon tarina on kuitenkin samalla myös vahvojen ja itsenäisten naisten tarina: miesten kuoltua lesket (ranskaksi veuve, kuten se leskistä kuuluisin: Veuve Clicquot) ottivat ohjakset haltuunsa näytellen merkittävää roolia niin valmistusmenetelmien kuin johtamiskulttuurin kehittämisessä. 

Paras shampanja ovat kuin rakkaus itse: se antaa odottaa itseään. 

Saavuttaakseen huippunsa on shampanjaa osattava käsitellä oikein - jo sille ryhtiä antavasta Pinot Noir-rypäleestä lähtien. Se on temperamenttinen ja omanarvontuntoinen lajike eikä viihdy ihan missä tahansa ympäristössä tai seurassa. 

Shampanja ei myöskään ole keskenkasvuisten tai kärsimättömien juomaa - sille on annettava aikaa kypsyä. Mutta kunhan sen malttaa... Oh là là. 

Kaiken sen vaivan arvoista. 

Tasan vuosi sitten istahdin erään viinibaarin pöytään ensitreffeille, joita olin odottanut kasvavan paniikin vallassa koko päivän. Se korkki oli poksahtanut puolisentoista viikkoa aikaisemmin ensiviestiemme myötä ja jo niiden sisältöä katsoessani tiesin, että kyseessä oli harvinaisuus. 

Ja nyt se oli tuossa vieressäni - ihan kosketusetäisyydellä. 

Joimme Pinot Noiria tuijottaen toisiamme hämmennyksen vallassa; molemmmilla pelko siitä, mitä toinen ajatteli... ja kumpaisellakin käsittämätön kaipuu toisen syliin. 

Ilta päättyi aivan liian aikaisin. Tutkailtavaa ja ihmeteltävää olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Treffien jälkeen olimme tahoillamme kuin puulla päähän lyötyinä. Nukkumista oli turha yrittääkään. Viestittely jatkui pitkälle aamuun saakka, ensimmäisten lintujen jo aloittaessa sirkutustaan. 

Mitä ihmettä juuri oli tapahtunut? 

Lisää oli saatava. 

Tässä oli ihminen, josta halusin nautiskella ja pitkään. Eikä mennyt montaakaan viikkoa, kunnes Viking Line kuljetti minut (ja shampanjalastini, tottakai!) lahden toiselle puolen ja hänen käsivarsilleen. 

Ei tie tämän valioyksilön löytymiseen helppo ollut, mutta kaiken sen odotuksen sekä hiivaisentunkkaisten ja korkkivikaisten sekundatastingien arvoinen. 

Olosuhteet olivat vihdoin otolliset. Aika oli kypsyttänyt meistä molemmista valmiit tähän hetkeen, jollaisia ei yhden ihmiselämän aikana montaa tule vastaan. Kaikilla ei sitä yhtäkään. 

Siinä me olimme, valmiina avautumaan ja jakamaan sisältömme seurassa, jossa sitä arvostettaisiin ja vaalittaisiin - viimeiseen pisaraan saakka. 

Nyt katsomme toisiamme, ihmeissämme vielä vuodenkin jälkeen siitä, että tiemme ovat todellakin kohdanneet. 

En olisi voinut keksiä parempaa paikkaa juhlistaa ensimmäistä vuosipäiväämme ja kahden valtion väliä reissaavaa romanssiamme kuin niiden samojen maiden välillä seilaava Viking Linen MS Grace sekä sen shampanjaristeily.

MS Gracen 24 tunnin shampanjaristeilyn (Turku-Tukholma) hinta hyttiluokasta riippuen alk. 157 €/hlö 

Matka siihen, että aika olisi meille molemmille oikea, on ollut pitkä. Ehkä juuri siksi en halua hukata hetkeäkään. Enää en halua odottaa - haluan nauttia ja hemmotella meitä juuri nyt. 

Hän ansaitsee vain kaikkein parasta, siksi Grace - tuo laivoista parhain. 

Hytti, jonka pehmeisiin lakanoihin on ihana unohtua ja sulkea koko muu maailma ulkopuolelle. 

Oscar á la carten upeat ateriat, jotka joku muu on valmistanut niin, että me molemmat saamme vain istahtaa valmiiseen pöytään ja keskittyä nauttimaan eteemme kannetuista makuelämyksistä... ja toisistamme. 

Oscarin tarjoilijoiden tähti Kari teki jälleen vaikutuksen hillityn arvokkaalla olemuksellaan, josta uhkuu ammattitaito ja - ylpeys. Hän on yksi niistä monista syistä, miksi Gracelle on aina yhtä ihanaa palata. 

Oscar à la Carten valmiit menut alk. 44€/ hlö (viineineen 66€)

Kylpylähetki sitä meitä erottavaa saaristoa ihaillen...

Sisäänpääsy Wellness Spa-osastolle aikuiselta 24€/ hlö, Charles Heidsieckin shampanja 27€/ 0,375 plo

Seamore Loungen upea lasittain myytävien shampanjoiden valikoima sekä tasatunnein avatut shampanja-harvinaisuudet, jotka tekivät kunniaa tämän hetken ainutlaatuisuudelle...

Oscar á la Carten aamiainen meille molemmille rakkaissa merimaisemissa...

Aamiainen sisältyy MS Gracen hyttihintaan Premium-luokasta ylöspäin, erikseen ostettuna erikoisaamiainen 19€/ hlö (etukäteen ostettuna 17€)

Sekä shampanjatasting, jossa opimme lisää paitsi shampanjoista, myös toisistamme.

Charles Heidsieck, Henriot, Taittinger, Joseph Perrier, Ruinart, Veuve Clicquot, Moët & Chandon, Dom Perignon... tämä jos mikä oli shampanjarakastajan taivas! 

Ei voi myöskään unohtaa laivan legendaarista äyriäisvatia, josta kumpikaan meistä ei saa tarpeekseen. Juuri sellaista pientä luksusta, joka kantaa siivillään arkeen palattuakin vielä pitkään. 

Äyriäisvati 47€/ hlö, Taittinger Folies de la Marquetterie-shampanja 72 €/ plo

Ja Viking Linen tasokkaalla shampanjamaahantuonnilla (ja voittamattomilla hinnoilla!) varustetusta tax-freestä vielä kotiinviemisiksi shampanjoita, joihin matkalla rakastuimme. 

Ne avatessamme pääsemme takaisin näihin ikimuistoisiin päiviin ja muistoihin, joita nyt yhdessä luomme. 

Itsenäinen ja vahva olen ollut jo pitkään. Mutta myös yksin.  Nyt on aika tehdä elämässä tilaa ihmisistä ihmeellisimmälle ja uusille seikkailuille, joiden mahdollisuudet tuntuvat tässä vaiheessa loputtomilta. 

Kohotamme lasin ja hymyilemme toisillemme. Matka alkakoon!

* * * 

Yhteistyössä Viking Line

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!