Syyskuun ruokahaasteen voittaja

Ja niin kävi, että voiton bloggareiden Espanja-aiheisessa syyskuun ruokahaasteessa tiukkaakin tiukemmassa äänestyksessä vei tuo ah, niin ansiokas Vaasan lahja maailman kulinaristeille: Onko Nälkä-blogi häränhännillään!

Syyskuun ruokahaaste: Viva España Selection   Votes  Muista syödä välillä: Mintxot  29% 16  Appelsiineja ja hunajaa: Panellets  4% 2  Kulinaarimuruja: Espanjalainen spydäri Almodóvarin tapaan  16% 9  Onko nälkä: Rabo de Toro  30% 17  Campasimpukka: Espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto  11% 6  G-astronomiaa: Ropa Vieja  7% 4  VaniljaVilla: Flan Español  4% 2  56 total

Näin lokakuun ruokahaasteen järjestäminen lepää Chef Jonesin harteilla - jäämme  siis jännityksellä odottamaan...!

________________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Meatless monday, memsahib - paahdettua aloo gobia

Meillä tykätään isoista, rohkeista mauista ja niinpä maustearsenaalimme valtaa keittiössä itselleen koko ajan lisää tilaa. Meiran ja Blogiringin yhteistyökampanjan myötä sain tähän vielää lisää täydennystä ja inspiraatiota.

Ihan ehdottoman ihastunut olen noista suola - ja pippurimyllyistä - tuoreina rouhittuna kun niissä vaan on niin paljon enemmän makua. Meiran mausteseokset ovat lisäksi vielä suolattomia, joten suolan määrän sääntely ruoanlaitossa on niillä entistä helpompaa. Itse innostuin välittömästi intialaisesta mausteseoksesta, jonka mm. korianterinsiementenistä, fenkolista, kardemummasta ja neilikasta saamat ihanan lämpimän mausteiset sävyt saivat minut kaiholla ajattelemaan kaikkia intialaisia upeita kasvisruokia. Siinä kun on sellainen maa, jossa maustaminen osataan niin kunnialla, ettei liharuokia tule edes ikävä (kyllä - minä sanoin noin!)

Itse raaka-aineet ovat niissä usein varsin yksinkertaisia, halpoja ja helposti saatavissa olevia. Esimerkiksi tähän paahdettuun aloo gobiin tarvitaan vain kukkakaalia, perunaa, sipulia ja herneitä. Helppoa, halpaa, nopeaa, terveellistä... ja vielä hyvääkin! Lisäksi tämä käy niin vegaani- kuin gluteenittomaan ruokavalioonkin (jos tuolla ei taivaspaikkaa voiteta niin en tiedä millä!)

Itse en ole koskaan erityisemmin kukkakaalille lämmennyt, mutta Naapurinpoika siitä tykkää kovastikin. Ja tämän jälkeen tykkään muuten minäkin!

Aloo gobin voi tarjota lämpimänä pääruokana tai lisukkeena tai huoneenlämpöisenä salaatin tapaan. Oikein hyvää se on sellaisenaankin, mutta tuo kookoksinen lime-jogurttikastike antaa sille kyllä ihanaa täyteläisyyttä. Sen voi tarjoilla erikseen tai sekoittaa valmiin ruoan joukkoon. Maitoa välttelevät voivat tehdä kastikkeen kokonaan kookoskermasta. 

Pääruokana kolmelle - neljälle lisukkeena viidelle - kuudelle

1 keskikokoinen kukkakaali (n. 600 gr)

400 gr perunoita

1 iso sipuli tai kaksi pientä (yht. 300 gr)

150 gr herneitä

1-2 jalapeñoa (maun mukaan)

1 limen kuori ja mehu

puska korianteria

Meira myllysuolaa, Meira aromikasta mustapippuria

Mausteöljy:

1,5 dl kookosöljyä (toki normaali öljykin käy)

2 rkl Meira intialaista mausteseosta

3 tl Meira curryä

1,5 tl Meira inkivääriä

1,5 tl Meira valkosipulijauhetta

Kookosjogurtti:

1,5 dl jääkaapissa säilytettyä, kiinteytynyttä kookosmaitoa

0,5 dl turkkilaista jogurttia

1 limen mehu

suolaa

Sekoita kookosjogurtin ainekset keskenään ja jätä kylmään maustumaan. 

Kaada mausteet kuivalle pannulle ja paahda niitä hetken aikaa aromien irrottamiseksi. Sekoita sitten joukkoon käyttämäsi öljy.

Kuori perunat ja leikkaa haluamasi kokoisiksi lohkoiksi. Poista kukkakaalista kova kanta ja lohko kukintoihin. Leikkaa isoimmat noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Kuori ja lohko sipulit. 

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kasvikset huolellisesti mausteöljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda kukkakaalia uuninkestävässä vuoassa / leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä viitisen minuuttia, jonka jälkeen lisää vuokaan perunat ja jatka paahtamista 15 minuuttia. Tämän jälkeen lisää vuokaan sipulit ja hienonnettu chili ja jatka kypsenystä, kunnes kaikki vihannekset ovat kypsiä (kasvisten koosta riippuen 5-10 minuuttia). Kääntele joukkoon herneet, hienoksi raastettu limen kuori ja korianterinlehdet. Tarkista maku ja tarjoile joko sellaisenaan tai kookosjogurtin kera. 

PS. Tuo intialainen mausteseos on meille kotiutunut varsin onnistuneesti - suosittelen sitä myös näin syysviimoilla lohdullisesti lämmittävään porkkanasta (tai kurpitsasta tai bataatista!) tehtyyn, kookosmaidolla aateloituun kasvissosekeittoon! On muuten todella hyvää!

*Yhteistyössä Meiran kanssa*

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Lampaankare persillade-kuorrutuksella

Suhde hyvään lihakauppiaaseen lienee vähän niinkuin suhde kampaajaan. Se perustuu ihailuun ja arvostukseen toisen ammattitaitoa kohtaan. Mutta myös vähän pelkoon.

Muualla ei uskalla käydä, koska se raudanluja ammattilaissilmä huomaa sen saman tien: "mitä täällä on tapahtunut? Kuka nämä raidat on laittanut?!".

Meillä on Hakaniemen hallissa kaksi paikkaa, josta lihat mukaan noukimme. Ja toinen heistä kyllä muistaa huomauttaa, jos ei vähään aikaan ole näkynyt. Niin että kyllähän mekin osamme tekisimme kasvissyönnin laajentamiseksi... mutta Ossi.

Taannoin mukaan lähti lammasta sulostuttamaan sunnuntailounastamme, jota vietettiin varsin brittiläisissä tunnelmissa. Joskin siinä kyllä livettiin traditioista, että jätettiin se lammas ihan suosiolla hyvin epäbrittiläisen roseksi. Jos kuitenkin omaan makuusi nuo ovat liian punaisia, niin kypsennä niitä uunissa 20-25 minuuttia halutusta kypsyydestä riippuen. Muista kuitenkin antaa niiden levätä se 10 minuuttia ennen leikkaamista!

Me kuorrutimme omamme kesäisestä mustekalasalaatista ylijääneellä persilladella, ohje siihen siis täällä.

Neljälle (nyt ainakin)

2 lampaan kyljysriviä (yhteensä reilu kilo)

suolaa, mustapippuria

persillade-kastiketta

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Suolaa ja pippuroi se ja paista öljyn ja voin seoksessa kuumalla pannulla kunnon väri (täältä löytyy blogissamme testattu vinkki ihan loistopannuun!) Siirrä uuninkestävään vuokaan, levitä päälle persillade-kuorrutus ja paista loppuun 160-asteisessa uunissa 15 minuutin ajan. Nosta uunista, peitä foliolla ja anna levätä kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista. 

Tarjoile esimerkiksi salt & vinegar- perunoiden ja valkosipulisen pähkinäkastikkeen kera.

____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Vegaaniraakaruokavalkosipulipähkinäkastike

Minä rakastan kastikkeita. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka nuolevat lautaselta viimeisetkin tipat jos kanssaruokailijoiden silmä sattuu hetkeksikään välttämään. Kesäkuumilla grillin ääressä eläessä tuppaavat ne kyllä olemaan sellaisia kylmiä, majoneesi- ja/tai turkkilaisjogurttipohjaisia. 

Vaan jos noudattaa kosheria (lisää siitä täällä!), niin lihan kanssahan ei voi maitotuotteita syödä. Ja aina silloin tällöin saan blogin kautta lukijoilta ihan kommentteja ja toivomuksia (kyllä isä - minulla on nykyään muitakin lukijoita!) Rakas ystäväni Jiddishe mama esimerkiksi on toivonut maidottomia reseptejä. Ehdottaessani muutaman reseptin kohdalla korvaavia soijatuotteita, kuulin niidenkin olevan pannassa. No, tulinpa sitten tehneeksi tällaisen kylmän, täyteläisenkermaisen kermattoman kastikkeen, jolle pähkinät ja paahdettu valkosipuli antavat ihanaa paahteista makeutta. Ja joka (hui ja hui) onnistuu tarvittaessa ihan vegaanisena. Ja kappas - sehän on raakaruokaakin! Ei kun, eihän se olekaan. Tuo valkosipulihan on paahdettu uunissa. No, se siitä sitten. 

Jottei kuitenkaan nyt kovin trendi-ja terveystietoiseksi meno äityisi, tarjosin sen kanssa kuitenkin lampaankyljyksiä. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!

Pähkinöitä kannattaa muuten liottaa ihan rauhassa vaikka yön yli. Neljä tuntia nyt ainakin, sillä mitä pehmeämpiä pähkinät ovat, sen tasaisempi ja ei-hiekkaisempi myös lopputuloksesta tulee.

Neljälle - kuudelle

375 gr cashew-pähkinöitä

vettä liotukseen

4-5 dl pähkinöiden liotusvettä (puolet tai koko määrän voi korvata maidolla)

7 paahdettua valkosipulinkynttä (ohje täällä)

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl sinappia

2 tl sitruunamehua

1/2 tl sesamöljyä

ripaus muskottipähkinää

1 tl suolaa

1/2 - 1 tl pippuria (mustaa tai valkoista)

Kaada pähkinöiden päälle vettä niin, että ne peittyvät. Vettä saa olla aika reilusti, sillä liotessaan pähkinät turpoavat. Liotuksen päätteeksi siivilöi pähkinät ja ota vesi talteen.

Mittaa pähkinät tehosekoittimeen ja lisää liotusvettä (ja/tai maitoa) vähitellen kunnes koossa on haluamasi koostumus. Lisää valkosipulitahna ja surauta tasaiseksi. Lisää loput ainekset ja anna maustua kylmässä puolisen tuntia. Tarkista maku, lisää halutessasi nestettä (se jähmettyy kylmässä hieman) ja tarjoile. Leivän päällä, dippinä vaikka juuressipseille tai grillatun lihan kaverina. Meillä tämä kruunasi salt & vinegar-perunoiden kanssa tarjotun, persillade-kuorrutetun lampaankareen. 

Ja jumalanpilkan uhallakin on ihan pakko sanoa jotta voi Ristus että olikin hyvää!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Salt & Vinegar potatos

Lapsena en yhtään ymmärtänyt aikuisten käsitystä kesäruoasta enkä tajunnut sitä hössötystä joka seurasi uusista perunoista. "Mitä syödään?" kysymykseen vastaus kun oli "aah, meillähän on tuota uutta perunaa ja tilliä ja sipulia ja voita". Olin ihan että häh? Onhan meillä perunaa ja voita ympäri vuoden! 

Ja vaikka olin nuoruusvuosien pahimmissa myrskyissä useinkin sitä mieltä, että aikuiset on tyhmii eikä tajuu mistään mitään (oih, tuota varhaisteinin mustavalkoisen ehdottomuuden ajatonta eleganssia! Haluan toki kuitenkin huomauttaa, että joskus mielenpurkausten taustalta löytyi myös perunoita dramaattisempien aiheita), niin neljännesvuosisata on kummasti tehtävänsä tehnyt. Useaan otteeseen huomasin kuluneen kesän aikana huokaavani onnessani juurikin nuo samat sanat "aah, meillähän on tuota uutta perunaa ja tilliä ja sipulia ja voita!". 

Mutta on näihin tärkkelyksentäyteisiin onnellisuuden pilviin muutama mustempikin reuna mahtunut. Pahaa-aavistamattoma ostin varhaisperunan nimellä myytyä perunaa. Pieniä olivat, joo, ja multaisia. Mutta eivät ne kyllä miltään maistuneet. Jo uusien perunoiden keittämisestä lähtee tuoksu josta sen tunnistaa. Ja se maku - se on jotain kuukausien odottamisen arvoista. Näissä ei ollut kumpaakaan. Pöyristyneenä jäin odottamaan iltapäivälehtien otsikoita suuresta perunahuijauksesta. Sitten kauppoihin saapuivat varhaissiiklit ja johan lähti homma rokkaamaan!

En minä toki vieläkään kyllästymään ole päässyt vaikka niitä on syöty niin sellaisenaan, sillin ja silakan kanssa kuin salaateissakin. Mutta Bon Appetitista bongatut rapsakat salt & vinegar- perunat kuulostivat niiiiiin kutkuttavilta, että pakkohan niitä oli kokeilla. Myös Lumo Lifestylessä oli ehditty innostua tästä englantilaisia pubisipsejä henkivästä herkusta. 

Hyväksyntänsä nämä saivat (Kuningatar Elisabethin ja Hyacinth Bucketin jälkeen) testiyleisöstä arvovaltaisimmalta: sunnuntailounaalle saapuneelta Brittibroidilta. Vei jokaisen lounaalla ylijääneet vallan  mukanaankin...!

Lisäkkeenä neljälle - kuudelle

1 kg uusia perunoita

2,5 dl etikkaa (+ 2 rkl tarjoiluun)

1 rkl suolaa

2 rkl voita

vastajauhettua mustapippuria

tarjoiluun: 

2 rkl hienonnettua tuoretta ruohosipulia (myös rosmariini tai tilli toimivat ihanasti)

hyvää sormisuolaa

Huuhtele perunat. Yhdistä ne kattilassa etikan ja suolan kanssa. Lisää vettä niin, että se peittää perunat muutamalla sentillä. Kiehauta, vähennä lämpöä ja hauduta kunnes perunat ovat pehmeitä: n. 20-25 minuuttia. Valuta ja höyrytä (tai taputtele talouspaperilla) kuiviksi. 

Kuumenna voi isossa paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää perunat ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista välillä sekoittaen kunnes perunat ovat kullanruskeita ja rapeita: n. 8-10 minuuttia. Pirskottele loput etikasta perunoiden päälle. Tarjoile ruohosipulisilpun ja sormisuolan kera. 

Jaa että mitä näiden kanssa tarjoiltiin? Persillade-kuorrutteisia lampaankyljyksiä ja käytännössä-raakaruokaa-olevaa-ja-vielä-liki-vegaanistakin-pökerryttävän-hyvää-cashewkastiketta. 

___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ? 



      

Syyskuun ruokahaaste: äänestys

Bloggareiden kuukauden ruokahaastetta vietettiin syyskuussa blogilleni niin rakkaissa Espanja-tunnelmissa ja tässä on kisan sato. Kiitos kaikille mukaan tulleille - upeita reseptejä ja tunnelmia löytyy jokaisen postauksen takaa!

1. Muista syödä välillä: Mintxot

2. Appelsiineja ja hunajaa: Panellets





3. Kulinaarimuruja: Espanjalainen spydäri Almodóvarin tapaan





4. Onko nälkä : Rabo de Toro





5. Campasimpukka: Espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto





6. G-astronomiaa: Ropa Vieja





7. VaniljaVilla: Flan Español

* * * 

Äänestys alkaa tänään ja päättyy 29.09.2014 - voittaja julkistetaan 30.09.2014 jonka jälkeen voittaja julkaisee ensi kuun ruokaasteen blogissaan.

* * * 

Syyskuun ruokahaaste: Viva España

Muista syödä välillä: Mintxot

Appelsiineja ja hunajaa: Panellets

Kulinaarimuruja: Espanjalainen spydäri Almodóvarin tapaan

Onko nälkä: Rabo de Toro

Campasimpukka: Espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto

G-astronomiaa: Ropa Vieja

VaniljaVilla: Flan Español

 

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Oiva pari: ankkaconfitpizzaa

Taannoin minulta kysyttiin matkailusivusto Expedian haastattelussa, mikä lempiruokani on. No  eihän tuollaiseen voi yhtä vastausta antaa! Se vaihtelee niin paljon vuodenajasta (ja kuukaudenajasta...!), fiiliksestä, maasta jossa sillä hetkellä on... ihan kaikesta. Mutta pizza on kyllä sellainen, etten osaa kuvitella siihen ikinä kyllästyväni. 

Yksi ihan ensimmäisiä asioita johon Naapurinpojassa hellyydellä kiinnitin huomiota yksillä ensimmäisistä treffeistämme (Putte'silla) oli se, että hän söi pizzaa juuri oikealla lailla. Ensin pizzan siivuiksi leikaten ja sitten hieman sitä pizzasliceä sormilla kourustaen suoraan suuhun. "Mutta pizza pitää syödä käsin," hän selitti häkeltyneena toimitusta hymyillen seuratessani. No niin pitääkin!

Niinpä ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä tekisin Pernod Ricardin juuri jatkoa saaneessa Oiva Pari-kilpailussa Campo Viejo Reserva 2008- viinin pariksi. Kisan viime kevään osakilpailuissa oli niin hauskaa, että olin aivan innoissani kuullessani niille olevan tulossa jatkoa. Tänä syksynä tartutaan tuohon niin trendikkääseen pikaruokaan ja tehdään siitä gourmetia. 

Viini itse on Vuoden Viinit 2014- kilpailussa sarjansa voittaja ja sen pehmeä keskitäyteläisyys ja kirsikkainen, viikunoitakin henkivä mausteisuus sai meillä kylkeensä pizzan. Ei toki mitä tahansa pizzaa, vaan pizzaa mm. Campo Viejoa sisältävällä mausteisella pizzakastikkeella, pehmeäksi haudutetulla fenkolilla, punasipulilla ja ankankoipiconfitilla (no oli kai vain ajan kysymys koska se rakastamani ankka pizzaankin päätyisi...) Ja hei, oiva pari on! 

Pohjan tummanmausteinen kastike antaa vähän potkua ankan täyteläisyydelle, komppaa viinin mausteisia sävyjä hienosti ja täytteen granaattiomenansiemenet puolestaan tuovat pirskahtelevalla marjaisuudellaan yhdistelmään ihanaa raikkautta. 

Pohjan reseptin löydät täältä. Tein sen kaksinkertaisena, jolloin tästä tulee koosta riippuen neljästä viiteen isoa pizzaa.

Tee taikina ja anna kohota jääkaapissa. Taikinan voi tehdä vaikka kolmekin päivää etukäteen. 

Kaada taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa neljään osaan ja pyörittele niistä tasaisia palloja. Öljyä kevyesti ja anna kohota kelmulla ja liinalla kevyesti peitettynä vedottomassa paikassa tunnin verran. Tee sillä välin kastike ja valmistele täytteet.

Pizzakastike:

2 dl punaviiniä

2 tl kiinalaista viisimaustetta (sekoitus inkivääriä, anista, fenkolia, pippuria ja kanelinkuorta)

1 tl jauhettua neilikkaa

2 tl hienoksi raastettua appelsiininkuorta

3/4 dl hyvää karpalohyytelöä

1 rkl ruskeaa sokeria

500 gr paseerattua tomaattia

suolaa, mustapippuria

Mittaa viini kattilaan viisimausteen, neilikan ja appelsiininkuoriraasteen kanssa, Anna kiehahtaa ja keitä hiljalleen viisi minuuttia. Lisää kattilaan sitten karpalohyytelö ja anna sulaa. Sitten lisää sokeri ja tomaatti. Keitä keskilämmöllä puolisen tuntia. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla (ja halutessasi sokerilla). Anna jäähtyä.

Täyte:

4 palloa mozzarellaa (á 125 gr)

4 confitoitua ankankoipea (ohje täällä, mutta toki säilykekin käy)

2 fenkolia

1 iso punasipuli

Tarjoiluun: korianterinlehtiä, granaattiomenansiemeniä

Valuta mozzarella ja raasta se raastinaudan isoimmalla terällä. Puristele hieman talouspaperin läpi liiallisen nesteen poistamiseksi. Kuori fenkolista uloimmat, nahkaiset kerrokset, halkaise kahtia ja poista kova ydin. Leikkaa ohuiksi suikaleiksi ja pehmitä kattilassa voitilkassa. Lisää kattilaan sitten muutama rkl vettä ja anna hautua miedolla lämmöllä kunnes pehmetä - n. 15 minuuttia. Valuta ja anna jäähtyä. Kuori punasipuli ja siivuta ohuiksi renkaiksi.Valuta ankat, poista nahka ja riivi liha sopivankokoisiksi säikeiksi vaikka sormin. Ripottele suolaa ja pippuria niiden päälle. 

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Jos käytät pizzakiveä, laita se uuniin nyt. Jos et sellaista omista, jätä uunipelti uuniin kuumenemaan (tämä edesauttaa pizzapohjan rapeutumista). Kun uuni on saavuttanut lämpötilansa, anna pizzakiven kuumeta vielä 45 minuuttia.

Jauhotetulla työtasolla kaulitse pohja ohueksi . Koska en itse ole oppinut pizzanpyörittämisen jaloa taitoa enkä saa pizzoistani muuten neuroottista symmetriantajuani tyydyttäviä ympyröitä, käytän isoa lautasta mallina ja leikkaan ylimääräisen taikinan sen ympäriltä pizzaleikkurilla. Voilà! Ne jämät voikin sitten työstää yhteen vielä yhdeksi pizzapohjaksi. 

Sitten onkin täytteiden aika! Koita kuitenkin olla aika säästeliäs niiden kanssa ettei pizzastasi tulee kosteaa ja lötkeää. Levitä pohjalle pizzakastiketta, sitten juustoraastetta, sitten fenkolisuikaleita, punasipulirenkaita ja lopuksi ankkaconfit (näin se rapeutuu ihanasti uunissa). Paista kunnes juusto on sulanut ja reunat saaneet hieman väriä - n. 8-10 minuuttia.

Ripottele päälle ennen tarjoamista granaattiomenansiemeniä ja/ tai korianterinlehtiä. Ja nauti. Esimerkiksi juurikin tuon Campo Viejo Reserva 2008:n kanssa! PS. Viini kannattaa tarjoilla tämän ruoan kanssa tarjoilla vähän viilennettynä!

*Yhteistyössä Pernod-Ricardin Oiva Pari-reseptikilpailun kanssa*

____________________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?