Kaikki uuden sadon herkut kerralla

Olen yrittänyt psyykata itseäni syömään enemmän kalaa. Hyväähän se on, ja kevyttäkin vielä. Jotenkin se ei vain koskaan herätä tiskillä, ruokalistalla, mielikuvissa tai kielen päällä samanlaisia intohimoja kuin liha. 

Ajatustasolta olen saanut itseni nyt tarttumaan toimeen... kerran. Jos koskaan mielin mahtua siihen hääpukuuni, olisi syytä jatkaa yrityksiä.

Tulipahan tosin taas opittua, että niin ihastuttava kuin "kuinka vaikeaa se nyt voi olla"-asenne sinällään onkin, niin rajansa silläkin. Asenteella on allekirjoittanut toki oppinut lukemaan hieroglyfejä ja perkaamaan mustekaloja ammattilaisen lailla, mutta kala olikin sitten jotain ihan muuta. Ylpeys ei antanut kalakauppiaan siivota kalaa puolestani koska "kyllähän itseäänkunnioittava ruokabloggari nyt sellaisen osaa". No niinpä. Siinä Etu-Töölön  seitsemännen kerroksen kesäparatiisiin laiturinnokassahan teen sitä itsepyytämilleni Ahdin antimille harva se päivä.

Kävi ilmi, että kyseisessä askareessa on selvästi kaksi koulukuntaa: "googlaa ja tee itse perässä" sekä "älä googlaa ja itke itsesi uneen" (tässä yhteydessä ei jaeta palkintoja niille, jotka arvasivat, kumpaan allekirjoittanut kuuluu). Tukka täynnä ruotoja, silmät täynnä suomuja ja muutaman viinilasillisen voimin siitäkin selvittiin. Kuha 0 - ruokabloggari 6. 

Kuhafileet taputtelin kuiviksi, suolasin ja pippuroin ja paistoin pannulla voissa, johon olin lisännyt muutaman valkosipulinkynnen ohuina siivuina. Paista ensin nahkapuoli alaspäin muutaman minuutin ajan kunnes väri alkaa muuttua himmeän valkoiseksi. Käännä sitten ja paista vielä noin minuutin ajan. Lorauta perään hieman sitruunamehua ja varhaissipulinvarsihakkelusta.

Kuhan kylkeen tehtiin sitä perunapaistosta, johon Mechessä ihastuin. Se oli lisäksi sikäli loistokas annos, että se yhdistää niin paljon uuden sadon herkkuja: on uusia perunoita, uutta sipulia, parsaa... ja pekonia tottakai, joka maistuu aina, vuosikerrasta riippumatta. Olisin tähän käyttänyt mieluusti favapapuja, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Käytin niitä korvaamaan vähintäänkin yhtä loistokkaita edamame- papuja, joiden hennon pähkinäisestä makeudesta en saa tarpeekseni, mutta toki tähän kävisivät myös uuden sadon herneet.

Neljälle

15 uutta perunaa

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

140 gr pekonia

250 gr parsaa

150 gr edamame-papuja

kourallinen varhaissipulin varsia silputtuna

1/2 sitruunan raastettu kuori

suolaa, mustapippuria

Napsaise parsoista kuivat päät irti. Leikkaa ne sitten muutaman sentin mittaisiksi palasiksi. Harjaa perunat ja halkaise ne kahtia. Keitä kypsiksi vähässä vedessä ja höyrytä samalla parsa ja edamame-pavut. Paloittele pekoni ja paista pannulla kunnes rapeaa. Nosta pekoni pannulta ja riippuen pannuunjääneen pekonirasvan määrästä lisää tarvittaessa hieman voita. Kääntele joukkoon valkosipuli ja perunat ja anna niiden saada hieman väriä. Lisää sitten parsa ja edamame. Mausta suolalla (varoen, koska annoksessa on myös pekonia), pippurilla ja sitruunankuorella. Heitä lopuksi perään sipulinvarret ja tarjoile. Erinomaista kalan kanssa. Nimenomaan kuhan. Etenkin sellaisen itseperkaamasi ja-suomustamasi.