tiistai 28. heinäkuuta 2015

#minullaonunelma #meilläonunelma

Olen väsynyt, turhautunut, järkyttynyt, kauhistunut, surullinen, pettynyt, vihainen ja hämmentynyt. En ollut ajatellut jaksavani tuntojani enää täällä jakaa, mutta en taida olla voimattakaan. Tämä on minun Suomeni, jota tässä nyt tuhotaan. Niinpä juuri nyt tarvitaan ääntä; ääntä joka hukuttaa alleen oppivuosiaan isoon ääneen läpikäyvät ollit. Juuri nyt tarvitaan tervettä Suomen sisua. 

Koska toimin työni puolesta Hommaforumin ja muiden alan "keskustelu"palstojen tikkatauluna, ovat viime päivien tapahtumat pitäneet psyyken kovilla. Olen saanut kuulla olevani huora, typerä huora, horo, vitun horo (terveisiä vaan Pasurisen Pekulle!) idiootti, naiivi, pottunokkafeministi ja tietysti henkilökohtainen suosikkini: punavihervasemmistofemakkosuvakkimädättäjä. Yksi toivoo, että minut raiskattaisiin, toinen taas ei usko, että kelpaisin edes raiskattavaksi. 

Ja monikulttuurisuus on siis se painajainen, jota vastaan tulee taistella voittoon saakka?

Minä olen suomalainen. Ihan aikuisten oikeasti ja etnisesti. Isoisäni oli itse tosin Karjalan evakkoja eikä tarvitse montaa sukupolvea mennä sukupuussa taaksepäin, ennenkuin sieltä löytyy paremman elämän perässä niin Ruotsiin, Amerikkaan kuin Australiaankin lähteneitä.

Mutta minulla on ollut myös unkarilainen äitipuoli. Itse taas olen ollut parisuhteessa ranskalaisen ja englantilaisen kanssa. En siksi, että he sattuivat olemaan ulkomaalaisia, vaan siksi, että me satuimme sopimaan yhteen. Ehkä Olli ymmärtää, eläähän hän itsekin monikulttuurisessa parisuhteessa maahanmuuttajavaimonsa kanssa? Yksi ystävistäni on naimisissa portugalilaisen, toinen amerikkalaisen ja kolmas norjalaisen kanssa. Yksi oli naimisisssa nigerialaisen kanssa ja kasvattaa nyt miehen kuoltua puoliksi nigerialaista, ja siten juuri sellaista Ollin kammoamaa monikulttuurista lasta. Joka on muuten valmistunut Suomen ykköslukiosta ja edustanut Suomea maajoukkuetasolla muutamassakin urheilulajissa. En todellakaan osaa sanoa, kumpi noista on kammottavampaa. 

Minulla itselläni on etuoikeus olla kasvattamassa kummitytärtäni, maailman kauneinta, hauskinta ja itsepäisintä lasta. Joka on syntynyt Suomessa ja asunut täällä koko kaksivuotisen elämänsä. Häntä ja toisiaan rakastavien suomalaisen äitinsä ja liberialaisen isänsä kanssa. 

Aikaisemmat kollegani ovat olleet mm. saksalaisia, hollantilaisia, irlantilaisia, irakilaisia, puolalaisia ja australialaisia. Tällä hetkellä työskentelen somalialaistaustaisten kanssa. Ystäväpiiristäni, joka on minulle kuin toinen perhe, löytyy puolestaan niin etiopialaista, etelä-afrikkalaista, portugalilaista, intialaista, israelilaista, palestiinalaista, somalialaista, englantilaista, espanjalaista, italialaista, unkarilaista, tsekkiläistä, amerikkalaista, tunisialaista, liberialaista kuin norjalaistakin verta. Ja minä rakastan heitä kaikkia. Vaikka joukosta löytyy niin Chelsean kuin Liverpool FC:nkin kannattajia.

Muslimeja, juutalaisia, kristittyjä. Agnostikkoja ja ateisteja. Heteroita, homoja ja ristiinpukeutujia. Taitaa olla yksi kokkolalainenkin. 

Olen itsekin ollut maahanmuuttaja. Olen asunut Englannissa, Tunisiassa, Israelissa ja Palestiinalaisalueilla. Espanja oli vielä muutama vuosi toinen kotini. Noiden lisäksi olen reissannut noin 20 muussa maassa ja opiskellut kaikkiaan 11 kieltä.

Keittiössäni kokataan paljon mm. aasialaista ruokaa. Monesti taustalla kaikuu musiikki Lähi-idästä. Rakastan intialaisia elokuvia, usein ilman postironisuuden häivääkään.

Itse olen todellakin kokenut kaiken tämän rikkautena. Elämäni ihmiset ja asuinpaikat ovat avartaneet maailmaani, opettaneet minulle paljon ja kasvattaneet niin kulttuurista kompetenssiani kuin minua ihmisenä. Minä tässä koen voittaneeni. Mutta jos sinä olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi ilman altistumista muille kulttuureille, se on sinun valintasi. Ei sinun tarvitse syödä muunmaalaista ruokaa, vaihtaa uskontoasi, opetella muita kieliä, matkustella ulkomailla, muuttaa sukupuolista suuntautumistasi tai mennä naimisiin muuta kulttuuria edustavan ihmisen kanssa. Se vain ei anna sinulle oikeutta riistää sitä valintaa keneltäkään muulta.

Minun elämäni ei ole painajainen. Koko Hubaran elämä ei ole painajainen. Kenekään niiden ihmisten, jotka ovat uskaltautuneet puhumaan viime päivien aikana elämä ei ole painajainen. Tänään Helsingissä Kansalaistorilla järjestettävä mielenosoitus avoimen ja monikulttuurisen Suomen puolesta on kaikkea muuta kuin painajainen. Painajainen on sen sijaan tuo käsittämätön vihan ja pahoinvoinnin määrä, joka noilla keskusteluforumeilla velloo. Ja kaikki tämä Suomen ja suomalaisuuden; minun maani ja kansani nimessä.

En juo Koskenkorvaa. En syö grillimakkaraa. En sauno edes kuukausittain. En kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. En omista leijonariipusta enkä kiitos-T-paitaa. En katso jääkiekkoa enkä kuuntele Mambaa (veikkaan, etten tule jälkimmäistä tekemään vastaisuudessakaan Tero Vaaran Je suis Olli- kannanoton jälkeen. Tosin enemmän siksi, että heidän musiikkinsa on paskaa). Mutta minä olen suomalainen. 

Minun isoisäni taisteli sodassa noiden vapauksien puolesta. Samoin kuin monet monikulttuurista taustaa edustavat suomalaisetkin, tataarimuslimeista juutalaisiin ja jopa virolaisiin.  Oma isäni on puolestaan ollut turvaamassa rauhaa muihinkin maihin. Nyt on minun vuoroni. 

Minun Suomeni on vapaa. Minun Suomeni on yksilönvapauksia ja tasa-arvoa kunnioittava oikeusvaltio, jossa kaikkia sitovat samat lait. Minun Suomessani ketään ei syrjitä eikä sorreta - minun Suomessani on sen verran historiasta opittu. Minun Suomessani ihmiset ovat vapaita toteuttamaan itseään; uskomaan tai olemaan uskomatta, valitsemaan vapaasti ammattinsa ja puolisonsa. Minun Suomessani nuo oikeudet on kirjattu perustuslakiin saakka. Ja niitä Ollin ja meidän kaikkien tehtävä on puolustaa. 


Hattu jäi kotiin, mutta kukissa tällä tädillä löytyy!



_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      




Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

Helposti hyvää - tonnikala-paprikapyörykät

* * * 

For English please see here

* * * 

Viime viikot ovat olleet täynnä ihania yllätyksiä ja salaisuuden pitämisiä: Brittibroidi päätti nimittäin vihdoinkin ryhtyä sanoista tekoihin ja löysin itseni kierroksella kaupungin kultasepänliikkeissä. Tuloksena oli upeaakin upeampi sormus ja Tukkataikurin kosinta. Voiko ihanampaa juhlanaihetta ollakaan!

Yllätysjuhlien järjestäminen ei kyllä sekään ole ihan helppo juttu. On vieraslistojen ja ruokalistojen laatimista, salamyhkäisiä yhteydenottoja ja ruokarajoitteiden kartoittamista. Ruokapuolen järjestämisessä sain kuitenkin kaivattua apua ja helpotusta, sillä ne hoituivat yhteistyössä Blogiringin ja Alepan Kauppakassipalvelun kautta. Senkun näpyttelee nettiin ostoslistan ja ostokset saapuvat kotiovelle kannettuna!

Yksi juhlapöytään päätyneistä resepteistä on tässä. Helppoa, halpaa ja huoletonta - ja ainekset löytyvät ihan varmasti mistä tahansa lähikaupasta! 

PS. Paprikan voi halutessaan korvata myös maissilla jota ei myöskään täydy erikseen pehmentää- käytä sitä silloin 100 gr. 




Koosta riippuen 25-30 kpl

Tonnikala-paprikapyörykät:

2 isohkoa perunaa
1/2 vihreä paprika, pieneksi kuutioituna
1/2 sipuli, hienonnettuna
1/2 tl valkosipulijauhetta
1 sitruunan raastettu kuori
puska persiljaa, hienonnettuna
1/2 dl (tarvittaessa gluteenittomia) korppujauhoja
1 kananmuna
2 tlk tonnikalaa, valutettuna
suolaa, pippuria

Paistamiseen: 1/2 l öljyä

Höyrytä peruna kypsäksi. Anna jäähtyä.

Kuullota paprika- ja sipulisilppu öljytilkassa kunnes pehmeää. 

Muussaa peruna haarukalla, sekoita joukkoon paprika-sipulisilppu, valkosipuli, persilja, sitruunankuoriraaste sekä korppujauhot. Sekoita sitten hyvin joukkoon kananmuna ja lopuksi tonnikala (se saa jäädä vähän rouheammiksi paloiksi).

Tarkista maku, suolaa ja pippuroi ja pyörittele 25-30 pyörykäksi. Uppopaista kuumassa öljyssä ja valuta talouspaperin päällä ennen tarjoilua.

Tarjoa sitruunalohkojen ja/tai valkosipulimajoneesin kanssa.

Valkosipulimajoneesi:

1,5 dl majoneesia
1/2 rkl valkosipulijauhetta
1 tl sinappia
suolaa, valkopippuria

Sekoita ainekset yhteen, tarkista maku ja suolaa ja pippuroi.






* Yhteistyössä Blogirinki ja Alepa Kauppakassi


____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Korealainen coleslaw

* * * 

For English please see here

* * * 


Korealainen keittiö ylittää minun ymmärryskykyni. Miten käymismenetelmä voi tuottaa toisaalta niin jaloja tuloksia kuin viini, mutta myös jotain niin käsittämätöntä kuin kimchi? En tajua. Tämä on sen sijaan logiikkaa sieltä helpoimmasta päästä. Kesä + grillikausi + uuden sadon porkkanat + varhaiskaali... ei voi tarkoittaa muuta kuin coleslaw´ta. Viime vuoden tapaan tämänkesäinen coleslaw sai inspiraationsa Aasian suunnalta ja minunkin jääkaappiini kotiutuneesta Korean ihmeestä: gochujang- tahnasta. 

Nykyään tuota niinikään käymismenetelmällä valmistettua maustetahnaa saa jo normikaupoistakin, joten kaupoille siitä! Gluteenirajoitteisten kannattaa tosin muistaa, että gluteenitonta tämä ei ole. Kevyempään herkutteluun voi puolet majoneesista korvata myös turkkilaisella jogurtilla. 





Lisukkeena tästä riittää n. kolmelle, burgerien tai hodareiden täytteenä n. kuudelle

Korealainen coleslaw:

1 pieni varhaiskaali ( n. 500 gr)
3 porkkanaa
2 tl riisiviinietikkaa (voi tarvittaessa korvata myös valkoviinietikalla!)
2 tl sokeria

3 kevätsipulin varret
puntti korianteria
1/2 dl seesaminsiemeniä

Gochujang- majoneesi:

2 dl majoneesia
1-2 rkl gochujang- tahnaa (maun mukaan)
1/2 limen mehu
1/4 tl seesamiöljyä
1/4 tl valkosipulijauhetta
suolaa, pippuria

Halkaise kaali, poista kova ydin ja uloimmat lehdet ja suikaloi ohuelti. Kuori ja suikaloi/ raasta porkkana. Sekoita riisiviinietikka ja sokeri ja kaada kaali-porkkanaseokseen. Anna muhia kastikkeen valmistamisen ajan.

Yhdistä kastikkeen ainekset keskenään, tarkista maku ja suolaa ja pippuroi (lisää hieman sokeria, jos hauat makeampaa). Sekoita salaatin joukkoon ja kääntele lopuksi joukkoon kevätsipuli- ja korianterisilppu ja seesaminsiemenet.





_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Makumatka maailman ympäri Lontoossa

* * * 

For English please see here


* * * 


Kaupunkikohteena ei Lontoo ole sieltä lompakkoystävällisimmästä päästä. Mutta makumatkailuun maailman keittiöihin se tarjoaa huikeat ja edullisetkin puitteet. Onko mielessä dim sum- maraton? Kiinnostaisiko curryt? Että japanilaista ruokaa olisi saatava? Vai onko haussa Lontoon parhaat turkkilaiset ravintolat? Entä jos herkuttelisikin afganistanilaisella ruoalla? 

Me söimme tiemme läpi Lontoon ja etsimme teille osoitteet! Lue ruokamatkavinkkimme ruoka.fi- sivustolta!




_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Seesamitonnikalaa So Cal & Villa Maria Private Bin Sauvignon Blanc

* * * 

For English please see here

* * * 


Toisin kuin Naapurinpojalle, ei So Cal, eli etelä-Kalifornia ole minulle henkilökohtaisesti tuttua aluetta. Real Housewives of Orange Countyn kaltaisten dokumenttisarjojen perusteella se kuitenkin vaikuttaa viehättävän autenttiselta paikalta, jossa ihmisillä on arvomaailma kunnossa ja jalat tukevasti maanpinnalla.

(Tarkennetaan vielä: tuo edellinen oli sarkasmia. Oikeastihan nuo sarjan groteskin drag queenmäiset hahmot ovat niin vailla mitään personaallisuutta tai henkistä syvyyttä, että se on jo pelottavaa. Vaikka... ehkä se on imetty heiltä pois jossain kirurgisessa toimenpiteessä, jotta saataisiin lisää tilaa silikonille, botuliinille ja kollageenille - noille sikäläisittäin elintärkeille hivenaineille?)

Ruokansa puolesta So Cal vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta. Tuoretta kalaa, äyriäisiä ja kasviksia aasialaisella twistillä, ehkä hieman myös etelänaapurista Meksikosta ammentaen? Avokadoa, limejä ja korianteria? Count me in!

Tämä salaatti syntyi juuri noista lähtökohdista kun kauppareissulta löytyi ihanan lihaisa pala tuoretta tonnikalaa joka päätyi kotona uimaan aasialaiseen marinadiin. Vaikka tuoreen tonnikalan hinta saattaa hirvittää, on se kuitenkin  salaatissa varsin riittoisaa, etenkin näin ohueksi siivutettuna. Vihanneksia voi vaihdella makunsa mukaan - kaiken kruunaa tuo wasabimajoneesikastike. Halutessaan sen voisi korvata myös vaikka tällä miso-seesamidressingillä!





Kolmelle, alkuruokana neljälle- viidelle

So Cal salaatti seesamikuorrutetulla tonnikalalla:

350 gr tuoretta tonnikalaa

marinadi:

0,75 dl soijakastiketta
3 rkl hunajaa
1,5 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
1 isohko valkosipulinkynsi, hienonnettuna
1/2 limen mehu
1/2 tl seesamiöljyä

seesamikuorrutus:

1 valkuainen, kevyesti vatkattuna
mustia seesaminsiemeniän (n. 1/2 dl)

öljyä paistamiseen

Sekoita marinadin ainekset ja kaada tonnikalan päälle. Anna marinoitua sen aikaa kun valmistelet salaatin. 

Salaatti:

1 arkki merilevää, paahdettuna
pieni retiisinippu (7 retiisiä)
2 kevätsipulinvartta, viipaloituna
korianteripuska, lehdet hienonnettuna
1 iso porkkana tai 2 pienempää
125 gr kirsikkatomaatteja
2 avokadoa
1 pieni vihreä paprika tai 1/2 isommasta

Tarjoiluun: wasabimajoneesia (Saitakun)  tai miso-seesamidressingiä

Paahda merilevää 200 asteessa kunnes se on rapea - varo ettei se ehdi palaa. Siivuta ohuksi suikaleiksi. 

Halkaise kirsikkatomaatit, siivuta retiisit ohuelti ja leikkaa porkkanat ohuiksi suikaleiksi. Helpoiten tämä onnistuu suikaloimalla ne mandoliinilla tai juustohöylällä ja leikkaamalla siivut sitten pitkittäin halutun kokoisiksi pienemmiksi suikaleiksi. Leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi, avokado samoin. Yhdistä salaattiainekset ja kääntele joukkoon kevätsipuli, korianterinlehdet ja merilevä. Asettele tarjoiluvadille ja lorauta päälle kastiketta.

Nosta tonnikala marinadista ja taputtele kuivaksi. Kierittele se valkuaisessa ja sitten seesaminsiemenissä. Kuumenna muutama rkl öljyä kuumalla pannulla ja paista tonnikalaa pikaisesti kaikilta sivuilta noin 30 sekunnin ajan. 

Anna hieman jäähtyä ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Lado salaattipedille ja tarjoile.




Viinisuosituksemme tulee Kalifornian sijaan Uuudesta Seelannista, jonka Sauvignon Blanceja olen hieman vierastanut niitä usein turhan dominoivan herukkaisuuden vuoksi. Herukkaa löytyy tosin tästäkin, mutta viehättävän kypsässä muodossa. Viini on varsin onnistunut Sauvignon Blanc ja todellakin nostattaa veden kielelle - erinomainen aperitiivi siis. 

Luomutuotantoa oleva Villa Maria Private Bin Sauvignon Blanc (7,90€) on kuiva ja aromikas ja kävisi monenkinlaisten äyriäisten ja kalaruokien, etenkin savukalan seuraan. Siinä on kuitenkin sellaista hedelmäisyyttä, että istuu yllättävän hyvin myös aasialaisvivahteisenkin keittiön kaveriksi - sen kukkeus oikein heräsi eloon salaatin kanssa. Loistava kesäviini! Ja hei, demipullona (0,375 l) tämä on oiva valinta piknikeille tai niihin kahdenkeskisiin iltoihin kun kokonainen pullo tuntuu vähän liialliselta. 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kana-avokadosalaatti ja Biohof Pratsch Grüner Veltliner

* * * 

For English please see here

* * * 

Kesä. Sehän ei ole siis mistään kotoisin. On niin valoisaa, ettei nukkuakaan voi. Jos aurinko paistaa, niin saa ihosyövän. Ja jos yrittää suojautua siltä aurinkorasvalla, niin sitten saa niistä kemikaaleista jonkun toisen syövän ja altistaa itsensä ties millaisille hormonaalisille muutoksille, joiden seurauksena geeniperimä muuttuu ja jälkeläiset syntyvät vähintään sarvet päässä. 

Jos sataa, niin sitten on niitä itikoita. Joo-o, onhan se luonto toki kauneimmillaan, mutta eihän sinnekään voi mennä, kun sitten puree punkki ja tulee borrelioosi, jota lääkärit eivät kaikessa viisaudessaan usko sairaudeksi lainkaan. Että yritä siinä sitten olla. Ja nauttia kaikesta tästä vihreydestä, jota on nyt kaikkialla niin, että ihan silmiin sattuu. Salaattiakin pitäisi syödä, mutta makkaraa vain tekee mieli. Kovaa on suomalaisella mentaliteetilla varustetun ihmisen elämä! 

Onneksi tämä kesäkin kestää vain sen muutaman hassun viikon. Kun tässä laskeskelet viikkoja siihen, että elämä taas palaa normaaliin harmauteen, niin lohduttaudu hei tällä. Tämä on katsos salaattia, ja vihreää. Ja vielä täysin punkkivapaassa muodossa!

Tämä kana-avokadosalaatti on myös mitä monimuotoisin (vähän niinkuin se luontokin, ainakin niiden lauantai-illan dokkareiden perusteella): syö sellaisenaan, dippinä nachoille (jolloin kana kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi), uuniperunan kanssa tai vaikka leipien täytteenä. 

Halutessaan tästä saa ruokaisamman ja kasvispitoisemman lisäämällä salaatin joukkoon vaikka vihreän paprikan tai muita haluamiasi kasviksia. Hodarisämpylöiden täytteenä tästä riittää n. 10 pieneen hodariin. Itse tehtyjen hodarisämpylöiden reseptin löydät täältä




Kana-avokado-maissisalaatti: 

4 (pientä) avokadoa
2 limen mehu
2 rkl majoneesia
350 gr kypsää kanaa
1-1,5 jalapenoa (maun mukaan)
korianteripuska, lehdet hienonnettuna
1 kevätsipuli, hienonnettuna
150 gr maissia
1/4 tl valkosipulijauhetta
1/2 tl juustokuminaa
1/2 - 3/4 tl suolaa (eläkeläisyyden tasosta riippuen)
1/2 tl mustapippuria

Kypsennä kana. Jos haluat maksimaalisen paljon makua, valitse luullinen kanapala - tarvittavan määrän saa esim. kolmesta koipireidestä. Jos oikein laiskottaa, käytä kaupan valmiiksi grillaamaa. Anna jäähtyä ja paloittele halutun kokoisiksi kuutioiksi.

Mittaa tehosekoittimeen avokado, limemehu ja majoneesi. Aja tasaiseksi. Lisää joukkoon muut ainekset ja kääntele lopuksi mukaan kana ja maissi.  Tarkista maku ja tarjoile. 




Ehkä ihan paras käyttötarkoitus on juurikin tämä: paahda hodarisämpylät, täytä kanasalaatilla ja korianterinlehdillä, lorauta päälle limemehua ja aaaaaaaaaaah.




Limellä ryyditetty meksikolainen maissiolut olisi aina toimiva juomavalinta - avokadon täyteläisyys kun ei aina nimittäin ole viinille se ihan helpoin yhdisteltävä. Biohof Pratch Weinviertel DAC Gruner Veltliner (14,99€) kuitenkin toimii!

Tässä itävaltalaisessa Grüner Veltlinerissä on avokadon runsauden läpi leikkaavaa mineraalista hapokkuutta ja sen sitruksisuus toimii salaatin limen kanssa.  Sen pippurisuus taas komppaa kivasti salaatin mausteisempiakin sävyjä, jonka ansiosta tämä olisi oiva valinta myös Aasian keittiön mausteisemman annin kanssa.




_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Lontoon ruokatrendit 2015

* * * 

For English please see here

* * * 

Mikä on Lontoon kuumin ruokatrendi? Mitä sinunkin pitäisi nyt juoda? Mikä on täydellisen ramenin salaisuus? Mikä on seuraava puuro?

Kävimme Lontoossa tutkimassa asiaa - lue koko juttu ruoka.fi-sivustolta!





_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      
Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Okonomiyaki ja Bellingham The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc

* * * 

For English please see here

* * *

Alkukesästä iskenyt nuha äityi sellaiseksi keuhkoputkentulehdukseksi, ettei moista oltu vähään aikaan nähtykään. Mutta sai se jotain aikaankin: ihan totaalisen rauhoittumisen (ja somepaaston!). Naapurinpoika totesi muutaman viikon koomaani tuijotettuaan kuinka minun pitäisi itse asiassa olla kipeä useamminkin(?) Olen kuulemma niin paljon rauhallisempi ja rakastettavampi kun en riuhdo menemään sata lasissa!

Nyt elämä onneksi jo voittaa ja lasissa onkin... Chenin Blanc!

Blogi on viime aikoina ollut hiljaisempi kuin venäläinen ihmisoikeusjärjestö ja Instagraminkin perusteella voisi luulla minun olevan vähintään kuollut. Yllättävän äkkiä se mielenkiinto kokkaamiseen katosi ihan kokonaan  - niinpä viime aikojen ruokaympyrä on pääosin koostunut naapuripizzeriasta jo siinä määrin, että ollaan varmaan jo niiden joulukorttipostituslistallakin...

Muutama päivä sitten saapui kuitenkin tuorein munaringin (kihihii!) lähetys, jotka saivat minut vihdoin houkuteltua keittiöön. Tuloksena oli (vihdoin ja viimein!) okonomiyaki, johon tutustuin Japanissa asuneen ystäväni kautta jo vuosia sitten, mutta johon vasta taannoisella Lontoon matkalla ihan tosissani rakastuin. 

Käännettynä Okonomiyaki tarkoittaa suunnilleen "ihan miten haluatte", mikä kertoo sen pyttipannumaisesta luonteesta.  Taikinan ja kaalin lisäksi siihen voi siis heitellä oman maun (ja jääkaapin sisällön) mukaan ihan mitä haluatte. Itse käytin possunkylkeä, mutta katkaravut tai mustekala kävisivät ihan yhtä hyvin.

Jossain ohjeissa kaali ja kevätsipuli sekoitetaan jo taikinaan, itse olen oppinut sen näin. Mutta tämänkin suhteen tehkää (arvaatteko jo varmaan mitä on tulossa?) ihan miten haluatte. 

Valmis tuote kuorrutetaan okonomi-kastikkeella, johon löytyy ohje mm. Sivumaku-blogista. Jos nälkä on kovempi kuin autenttisuudenjano, voi sen korvata vaikka BBQ-kastikkeella, hoisin-kastikkeella tai osterikastikkeella - ihan miten haluatte!

Tonnikalasta tehtyjä bonitolastuja myydään japanilaisen ruoan kaupoissa, samoin kuin dashia eli japanilaista kalaliemijauhettakin. Jos niitä ei satu olemaan käsillä, voi taikinan tehdä veteenkin ja korvata bonitojauheen vaikka paahdetuilla ja murustetuilla norilevyillä - niitä kun saa nykyään jo joka kulmakaupastakin (ohjeet merilevän paahtamiseen täällä). 





Kahdelle hengelle (Kaksi pienempää tai yksi iso)

Okonomiyaki

taikina:

2 kananmunaa
2,5 kalalientä dashi-jauheesta (tai vettä)
4 dl vehnäjauhoja (korvattavissa gluteenittomalla jauhoseoksella tai vaikka riisijauholla)
1 tl suolaa (halutessasi vaikka norisuolaa - ohje täällä)
2 tl jauhettuja bonitohiutaleita

muutama rkl ruokaöljyä paistamiseen

täyte:

250 gr (varhais)kaalia, ohuesti suikaloituna
2 kevätsipulia hienonnettuna
100 gr possunkylkeä ohuina siivuina

tarjoiluun:

kevätsipulia
50 gr possunkylkeän rapeaksi pannulla paahdettuna
(wasabi)majoneesia
okonomi-kastiketta

Okonomi-kastike:

1,5 dl ketsuppia
1 dl Worchester-kastiketta
1 dl sakea
1 dl miriniä
3 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sokeria

Mittaa kastikeainekset kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kunnes kastike keittyy kokoon ja paksuuntuu.

Pilko tarjoiluun tarvittavat possunkylkisiivut suikaleiksi, laita kylmälle pannulle ja laita levy keskilämmölle. Paahda välillä käännellen, kunnes rapeita. Nosta pannulta ja valuta talouspaperin päällä. 

Sekoita yhteen taikinan ainekset. Kuumenna öljytty pannu keskilämmöllä ja kaada pannulle 1/4 taikinasta jos teet kaksi, 1/2 taikinasta jos teet yhden ison. Pyöräytä ohueksi levyksi, ripottele päälle bonitojauhe ja lisää sen päälle kaali ja kevätsipuli (jätä hieman tarjoiluun). Lado näiden päälle possunkylki, paina lastalla aineksi hieman kasaan ja kaada päälle saman verran taikinaa. Kun massa on jähmettynyt, käännä se ja paista toiseltakin puolen. 

Lorauta päälle okonomikastiketta, majoneesia ja koristele rapeilla possunkylkisuikaleilla ja lopulla kevätsipulilla.





Jos muuten ei ole vielä tuttu, suosittelen kokeilemaan Saitakun wasabimajoneesia, jota saimme kesän alussa kokeiltavaksi ja johon olen ihan totaalisen ihastunut. Wasabi antaa majoneesille ihanasti särmää taittaen sen rasvaisuutta ja käy burgereihin, salaatinkastikkeeksi, dipiksi... 





Eikä reseptiä ilman viinisuositusta, joka tänään siis on sitä Chenin Blancia!

Sopiva viini löytyi Bellinghamin The Bernard Series- sarjasta, josta olen aikaisemmin esitellyt teille Grenache Blanc-Viognier-blendin

Tässä Chenin Blancissa (16,98€) on kuivuutta ja hapokkuutta, mutta myös kypsää hedelmäisyyttä, joka käy hienosti aasialaisen keittiön kaveriksi - myös hienovaraiselle eikä yleensä kovinkaan mausteiselle japanilaiselle. 

Tämä viini on niin paikallaan juuri nyt, sillä se kävisi hyvin myös savukalan, etenkin lohiruokien kaveriksi (olisi varmaan ihan tervetullut mökkituominenkin...!). 12 kuukauden tammikypsytys antaa viinille mausteista paahteisuutta, joten se tasapainottaisi hienosti myös runsaiden, kermaisten ruokien täyteläisyyttä. Erinomainen, monitasoinen viini - kokeilkaa!





_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This