Katkaravut Limoncellomajoneesilla ja tomaattibasilikamajoneesilla - laiskan emännän juhlaa (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Pakastealtaasta pussi kokonaisia katkarapuja ja niille muutama dippikastike. Sen helpommaksi eivät juhlatarjoilut voi mennä!

* * * 

Voin kertoa, että tämä elämäntapasaaristolainen ja armoton äyriäisrakastaja on tainnut löytää vertaisensa. Tuo uusi rakkaus on nimittäin vähintäänkin yhtä intohimoinen kalan ja äyriäisten suhteen kuin minä.

En minä tosin ehkä ihan vielä ole valmis siihen, että Göteborgare näkisi, millaista tuhoa saan aikaan katkarapuövereineni Itämeren laivojen buffetpöydissä...

Pohjanmeren rannikolla sijaitsevassa Göteborgissa äyriäisiä rakastetaan ja ne otetaan vakavasti. Enpä silti olisi arvannut pääseväni todistamaan jonkun toisen foodzillamaisuuksia, mutta niin vain kävi.

Istuessamme illallisella hotellissamme tilasi seuralainen Toast Skagenin, jonka katkarapuja mainostettiin käsinkuorittuina. Annoksen saapuessa pöytään riitti miehelle noin nanosekunti. "Nämä. Eivät. Ole. Käsin. Kuorittuja", hän sihahti äänellä, jonka kylmyys riittäisi jäädyttämään Välimerenkin.

Nämä kuitenkin ovat. Ja kaikkein paras asia? Sen kuorimisen tekevät vieraat itse. Sen kun istut ja nautit! Juhlatarjottavaa  nämä ovat ihan parhaimmasta päästä - valmisteluihin kun ei muutamaa minuuttia enempää kulu.

Kokonaisia keitettyjä katkarapuja saa ainakin kauppojen pakastealtaasta... ja sieltä IKEAsta tietenkin. 

Katkaravut kahdella kastikkeella:

500 gr pussi kokonaisia, kuorellisia katkarapuja

Limoncellomajoneesikastike:

1,5 dl majoneesia

1 sitruunan hienoksi raastettu kuori

1 rkl Limoncelloa (tai sitruunamehua)

1 rkl hienonnettua ruohosipulia

(suolaa, pippuria)

Aurinkokuivattu tomaatti-majoneesikastike:

1,5 dl majoneesia

5 aurinkokuivattua tomaattia

10 basilikanlehteä

(suolaa, pippuria)

Mittaa kastikeainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. 

Dippaa ja nauti.

PS. Lisää dippireseptejä löydät täältä.

Lisää ideoita ja inspiraatiota stressittömään joulupöytään löydät täältä ja täältä.

Eikä kannata unohtaa arvontaa, jossa yksi teistä pääsee joululahjaostoksille Heirolin verkkokauppaan! 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

     

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Tonnikalatapaksilla uuteen vuoteen

* * * 

For English please see here

* * * 

Muistatte ehkä, kuinka minun oli tarkoitus matkustaa Andalusiaan ja tutustua sherrytiloille? Mutta kuinka Lähi-itä ja kolmas intifada lopulta voittivat? Seuraavissa postauksissa siirrytään taas sinne (ja seuraavaan viinitilavierailuun!), mutta kyllä pikainen makumatka Andalusiaan lienee nyt paikallaan. 

Joko siellä on uuden vuoden tarjoilut hikoiltu valmiiksi? Entä jos kattaisit pöydään täyteen tapaksia? Ja aloittaisit illan vaikka sherryllä (ennen sen shampanjan auki poksahtamista)? Tämä resepti on siihen nimittäin ihan omiaan. 

Tonnikalatahnakuorrutteiset crostinit ovat yksi Baskimaassa pintxoina tunnettujen tapasten klassikko ja por que non - se on yhtä helppo ja nopea kuin on edullinenkin! Tillin voi halutessaan korvata myös joko ruohosipulilla tai persiljalla. 

Tästä tulee noin yhden patongin tarpeisiin eli n. 20-25 pintxoon

Tonnikalatapakset:

1 patonki, viistottain n. 1,5 sentin paksuisiksi siivuiksi leikattuna (ja halutessasi kevyesti paahdettuna)

2 prk tonnikalapaloja öljyssä

1,5 dl majoneesia

1,5 tl hienoksi raastettua sitruunan kuorta

1 sitruunan mehu

1 pienehkö sipuli, hienonnettuna

3 tl hienonnettua tuoretta tilliä

1 valkosipulin kynsi, hienonnettuna

suolaa, pippuria

tarjoiluun: sardellifileitä (1/ tapas) tai kapriksia tai marinoitua punasipulia

Valuta tonnikala. Sekoita muut tahnan ainekset keskenään ja kääntele joukkoon tonnikala. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Levitä tahna leipäviipaleille, koristele ja tarjoile.

Ruokajuomana sherryistä tälle kävisi parhaiten oikein kylmänä tarjoiltu Fino. Sen kylkeen käyvät myös niin oliivit kuin muutkin kala- ja äyriäisruoat - savulohesta uppopaistettuihin mustekalarenkaisiin. 

Ja mitä muuta sitä tapaspöytään kattaisi? 

Äyriäisherkuista kannattaa tsekata ainakin

- Sherryiset mustekalat

- Espanjalaiset simpukat

- Mustekala-chorizo-salaatti

- Gambas pilpil eli valkosipuliset ja chiliset jättikatkaravut

Lihaisammista herkuista puolestaan ei kannata unohtaa ainakaan

- Albondigoja eli espanjalaisia lihapullia

- Helppoa ja nopeaa chorizo-kikhernesalaattia

- Kahden raaka-aineen chorizoa punaviinissä

- kananmaksaa viikuna-portviinikastikkeessa

Ja hei - miten olisi tortilla Española, eli perunamunakas? Sen voi tarjoilla myös cocktail-kokoisina suupaloina ja vaikka chorizon kanssa kuten täällä. Niin chorizon kaltaiset mausteiset ja suolaiset makkarat kuin tortilla Española puolestaan viihtyvät pehmeämmän makuisen Cream- sherryn seurassa (tässä siihen hyvä suositus!)

Eikä tapaspöytää ilman ihanaa espanjalaista kinkkua! Kinkkujen sekä aurinkokuivattujen (tai uunikuivattujen!) tomaattien ja muiden vähän etikkaisempien makujen kaveriksi kannattaa kokeilla makeampaa Oloroso Blend Mediumia, kuten vaikka tätä ihanuutta. 

Lisää tapasreseptejä löydät täältä, sherryisiä reseptejä ruoanlaittoon puolestaan täältä.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!

Helposti hyvää - tonnikala-paprikapyörykät

* * * 

For English please see here

* * * 

Viime viikot ovat olleet täynnä ihania yllätyksiä ja salaisuuden pitämisiä: Brittibroidi päätti nimittäin vihdoinkin ryhtyä sanoista tekoihin ja löysin itseni kierroksella kaupungin kultasepänliikkeissä. Tuloksena oli upeaakin upeampi sormus ja Tukkataikurin kosinta. Voiko ihanampaa juhlanaihetta ollakaan!

Yllätysjuhlien järjestäminen ei kyllä sekään ole ihan helppo juttu. On vieraslistojen ja ruokalistojen laatimista, salamyhkäisiä yhteydenottoja ja ruokarajoitteiden kartoittamista. Ruokapuolen järjestämisessä sain kuitenkin kaivattua apua ja helpotusta, sillä ne hoituivat yhteistyössä Blogiringin ja Alepan Kauppakassipalvelun kautta. Senkun näpyttelee nettiin ostoslistan ja ostokset saapuvat kotiovelle kannettuna!

Yksi juhlapöytään päätyneistä resepteistä on tässä. Helppoa, halpaa ja huoletonta - ja ainekset löytyvät ihan varmasti mistä tahansa lähikaupasta! 

PS. Paprikan voi halutessaan korvata myös maissilla jota ei myöskään täydy erikseen pehmentää- käytä sitä silloin 100 gr. 

Koosta riippuen 25-30 kpl

Tonnikala-paprikapyörykät:

2 isohkoa perunaa
1/2 vihreä paprika, pieneksi kuutioituna
1/2 sipuli, hienonnettuna
1/2 tl valkosipulijauhetta
1 sitruunan raastettu kuori
puska persiljaa, hienonnettuna
1/2 dl (tarvittaessa gluteenittomia) korppujauhoja
1 kananmuna
2 tlk tonnikalaa, valutettuna
suolaa, pippuria

Paistamiseen: 1/2 l öljyä

Höyrytä peruna kypsäksi. Anna jäähtyä.

Kuullota paprika- ja sipulisilppu öljytilkassa kunnes pehmeää. 

Muussaa peruna haarukalla, sekoita joukkoon paprika-sipulisilppu, valkosipuli, persilja, sitruunankuoriraaste sekä korppujauhot. Sekoita sitten hyvin joukkoon kananmuna ja lopuksi tonnikala (se saa jäädä vähän rouheammiksi paloiksi).

Tarkista maku, suolaa ja pippuroi ja pyörittele 25-30 pyörykäksi. Uppopaista kuumassa öljyssä ja valuta talouspaperin päällä ennen tarjoilua.

Tarjoa sitruunalohkojen ja/tai valkosipulimajoneesin kanssa.

Valkosipulimajoneesi:

1,5 dl majoneesia
1/2 rkl valkosipulijauhetta
1 tl sinappia
suolaa, valkopippuria

Sekoita ainekset yhteen, tarkista maku ja suolaa ja pippuroi.

* Yhteistyössä Blogirinki ja Alepa Kauppakassi* 

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Yksi, kaksi, kolme - kolmen raaka-aineen helppo ja nopea viikuna-parmankinkku-mozzarellasalaatti (gluteeniton)

For English, please click here

* * * 

Tämä viikuna-parmankinkkumozzarellasalaatti on yhtä helppo kuin se on nopeakin. Ja herkullinenkin vielä!

* * * 

Helpoilla ja nopeilla uudenvuodenherkuillamme jatketaan. Nyt korotetaan panoksia eilisestä jo hieman - tässä on jo kolme raaka-ainetta!

Eipä tämäkään juuri reseptiä vaadi: siinähän on vain viikunoita, kinkkua ja hyvä ä mozzarellaa rucolapedille aseteltuna, hyvällä oliiviöljyllä ja mustapippurilla ryyditettynä. Vaan nätiltä näyttää ja hyvältä maistuu. 

Muistettava kuitenkin on, että mitä vähemmän ja mitä yksinkertaisempia aineksia, sitä suuremmalla syyllä niiden tulee olla hyvälaatuisia. Melko hyvää bufala- mozzarellaa Suomesta saa liki mistä tahansa supermarketista, samoin kuin varsin pätevää prosciuttoakin. Asiaansa vihkiytyneet italialaiset delit (tsekatkaa vaikka Casa Italia Bulevardilla!) nyt viimeistään valikoimallaan päivän pelastavat. Vaan viikunapa onkin viirun verran kinkkisempi.

Vaikka ne juuri nyt sesonkiaan viettävät ja niitä on varsin hyvin kaupoista saatavilla, ovat ne minulle kastanjan lailla jatkuva mysteeri. Tiedän, että niitä tuoreita, kypsinä upeissa lihaisanpunaisissa sävyissä hehkuvia ja makua suorastaan pursuavia viikunoita on olemassa koska olen niitä syönyt. Ei niitä vain Suomeen tunnu saavan: vaikka hedelmä olisi kuinka kypsä, jää maku aina vähän vaisuksi ja tuo kuorikin on paksu, mauton ja nahkainen. 

Tällä kertaa itkupotkuraivareilta keittiössä kuitenkin vältyttiin. Shampanja auttoi asiaa. 

8 kypsää, tuorettya viikunaa

100 gr prosciuttoa/ Parmankinkkua, Serranokinkkua

1 pallo (125 gr) bufalamozzarellaa

tarjoiluun: salaatinlehtiä, paahdettuja pinjansiemeniä (halutessasi), mustapippuria

Kastike:

1/2 dl öljyä

1/2 tl sinappia 

1/2 tl hunajaa (jos käytät Dijonia, lisää hunajan määrää)

Leikkaa viikunoihin ristiviilto liki kokonaan läpi. Purista pohjasta, jolloin ne avautuvat kukan lailla. Aseta salaatinlehdille. Leikkaa kinkkusiivut pitkittäin kahtia. Revi mozzarella kahdeksaan osaan ja ripottele kinkun kanssa viikunoihin. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin päälle. Rouhaise vielä perään mustapippuria ja jos haluat, pinjansiemeniä.

Nättiä kuin mikä. Ja alle viidessä minuutissa. 

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Helppoa kuin heinänteko - yhden raaka-aineen parmesaanikeksit

For English, please click here

* * * 

Nämä helppoakin helpommat yhden raaka-aineen parmesaanikeksit valmistuvat hetkessä! Täydellistä juhlatarjottavaa siis!

* * * 

Blogivuoden ensimmäinen resepti ei voisi helpompi ja nopeampi olla: siihen kun sisältyy vain yksi (tai halutessaan kaksi) raaka-aine. Ja kaikista maailman asioista se on vielä juusto!

Paitsi helppoja ja nopeita, ovat nämä myös oiva ensiapu vaikka juhlatarjoiluihin: nämä kun käyvät keksien ja muiden sensellaisten korvikkeesta myös keliaakikoille. Kosheria viettäville nämä eivät tosin suurta ilosanomaa heidän ruokavaliorajoitteisiinsa tuo, sillä Ainoa Oikea Parmesaani on Parmiggiano Reggianoa ja tulee siis tietyltä Emilio Romagnan alueelta Italiasta (ihan niinkuin Ainoa Oikea Shampanja tulee Champagnesta - luulivat amerikkalaiset sitten mitä tahansa!) ja kosher-parmesaania ei maailmasta enää Fanticinin perheen eläköidyttyä juustotehtailusta saa. 

Oma juustovammaisuuteni on jo kaikkien lukijoiden tiedossa ja siltikin olen sitä mieltä, että ostakaa mieluummin sitä oikeaa parmesaania sen "parmesaanina" myytävän muovipussitavaran sijaan. Se voi kuulostaa hifistelyltä, mutta ei se sitä ole. Todennäköisesti sitäpaitsi huomaatte, että kun ostaa sitä juustotiskiltä juuri sen tarvittavan määrän, ei se tule edes kalliimmaksi kuin se näennäisedullinen sahanpuru, josta suurin osa ehtii homehtua ennen seuraavaa esiinottoaan. 

On siinä eroja. Elettyäni vakiintuneissa parisuhteissa jo monen monta vuotta, elän Tsatsikimestarin kautta sinkkuelämän sattumuksia, suurella uteliaisuudella noita ihmisyyden ilmiöitä seuraten. "Ei se olisi voinut toimia sen miehen kanssa", uskoutui hän kerrankin. "Se oli niitä ihmisiä, joilla on jääkapissa muovipussijuustoa". 

200 gramman palasta tulee raastettuna tarpeeksi koosta rippuuen 24-30 keksiin

Parmesaani-rosmariinikeksit:

200 gr pala parmesaania

hienonnettua tuoretta rosmariinia tai (mustia) seesaminsiemeniä

Raasta parmesaani kulhoon. Lusikoi leivinpaperille noin ruokalusikallisen verran juustoa ja tasoita halkaisijaltaan 5-6 senttiä oleviksi levyiksi. Ripottele päälle joko rosmariinia tai seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa 5-6 minuuttia, kunnes juusto on sulanut, muttei ottanut vielä juurikaan väriä (liikaa paistuessaan näihin tulee kitkerä, liian paahtunut maku).

Anna jäähtyä ja tarjoile. Joko sellaisenaan drinksujen kanssa naposteltavina tai päällystä haluamallasi lailla. Esim. rucolanlehdillä, tryffelimajoneesilla ja carpacciosiivuilla, kuten meillä uutenavuotena. 

Juuri uunista tultuaan ovat nämä vielä pehmeitä, mikä tarkoittaa, että ne ovat kauralastujen lailla muotoiltavissa; esim. tyllan ympärillä pieniksi tuuteiksi, tangonmuotoisen esineen ympärille putkenmuotoisiksi tai esim. minimuffinsivuoan pohjien päällä pieniksi annoskupeiksi. Jo jäähtyneet lastut voi lämmittää pikaisesti uunissa tai mikrossa.

PS. Ei sitä juustonkannikkaakaan kannata hukkaan heittää! Parmesaaninkannikoiden hyötykäyttöönkin löytyy blogimaailman viisailta kollegoilta kokemusta; Suvi Sur Le Vif opettaa sen antavan syvyyttä mm. minestroneen, Perunabluussia-blogissa sillä loihdittiin lihakeittoon uutta ulottuvuutta ja Heleen's Hobbies-blogissa on sitä niinikään käytetty niin keitoissa kuin kastikkeissa!

PPS. Lisää helppoja ja nopeita reseptejä arjen iloksi löydät täältä Pöytään puolessa tunnissa- osiosta!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Helan går! Cocktail-herkkuja rapujuhlakauteen

Kuten kaikki, jotka ovat koskaan muuttaneet saattavat arvata, olemme viimeisten kuukausien aikana tehneet muutamankin päiväretken Ikeaan. Niinpä olemme nyt erinäisten pohjoisruotsalaisilta punkkareilta kuulostavien säilytysratkaisujen onnellisia omistajia. Mikään kovin zen en ole toki aikaisemminkaan ollut, mutta kevään saatossa tutuksi ovat tulleet myös täysin uudenlaiset raivon asteet: vanhan tutun kiukkunälkäitkupotkuraivon lisäksi repertuaariini kuuluvat nyt myös saatananakkuporakoneraivo sekä kokoaperkelekeskenäsiraivo.

Ostosreissujen myötä olen (luonnollisesti) tutkistellut myös Ikean food shopin valikoimaa. Toki niiden sillirivistöjen ja näkkileivän psyyken tasapainon palauttava vaikutus on tullut testattua niin Espanjassa kuin Englannissakin. Lontoossa asuessani tein sinne pyhiinvaelluksia kaverini kanssa ostamaan mätitahnaa, jonka vedimme heti parkkipaikalla suoraan tuubista. Ja huuhdoimme alas Kopparbergillä. (Kyllä - asuin mahdollisesti maailman parasta siideriä tuottavassa maassa ja matkustin viiden metrovyöhykkeen läpi ihan vain saadakseni käsiini ruotsalaista pissisesanssia!)

Ihan uusi tuttavuus ovat Ikean valikoimissa olleet kuitenkin nämä crustadi-kuoret, joita on tullut kotiin kannettua laatikotolkulla. Niistä kun saa niin kätevästi pyöräytettyä cocktail-paloja viinilaisillisen kanssa nautittavaksi. Ja ne ovat mitä loistavin vierasvara, kuten joka ikinen meillä viimeisen kahden kuukauden aikana käynyt on huomannut...

Suurimmaksi suosikiksi ovat nousseet nämä vienonmakeat ja hennontuliset jokirapuherkut, jotka ovatkin enemmän kuin paikallaan näin rapujuhlakauden juuri alettua!

Halutessaan nämä voi toki tehdä kokonaan majoneesistakin. Täytteen voi tehdä huoletta etukäteen, mutta crustadit kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoamista etteivät ne vety.

24 minicrustadia

3/4 dl majoneesia
3/4 dl turkkilaista jogurttia/ créme fraîchea/ smetanaa
3/4 tl - 1 tl srirachaa/ muuta chilikastiketta (maun mukaan)
1/2 tl tomaattipyrettä
kourallinen korianterinlehtiä (1 rkl silputtuna)
1/2 limen kuori raastettuna
1,5 tl sokeria
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl valkosipulijauhetta
2 dl jokiravunpyrstöjä

Koristeluun: korianterinlehtiä ja/tai jokiravunpyrstöjä

Valuta jokiravunpyrstöt kuiviksi. Sekoita muut ainekset yhteen, tarkista maku ja kääntele joukkoon jokiravut. Täytä crustadit ja herkuttele.

Helan går!

Ja onhan tässä muutenkin kilistelyn aihetta: me olemme juuri liittyneet Blogirinkiin, Suomen ykkösruokablogien ylpeään joukkoon! Otetaas sillekin!

____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Gluteenittomia muffinseja suolaisennälkään osa 2

Koska nykyään on liki väistämätöntä että juhlia järjestäessä sieltä löytyy ainakin yksi kasvissyöjä, oli paikallaan kehitellä Philadelphia-tuorejuuston suolaisia juhlatarjottavia etsivään reseptikilpailuun kylmäsavuporomuffinsien lisäksi myös kasvisvaihtoehto. Joka rakentui varsin välimerellisestä aurinkokuivattu tomaatti-basilika-oliviiyhdistelmästä. Ja ai jai - kelpaa muuten armottomimmalle lihansyöjällekin. Tiedän, koska ihan itse testasin!

Niin, ja ovathan nämä gluteenittomiakin!

Käyttämäsi muffinsipellin koosta tästä tulee 12-22 kpl

150 gr voita

2 rkl sokeria

2 kananmunaa

200 gr Philadelphia valkosipuli ja yrtit-tuorejuustoa

1 dl maitoa

1 dl riisijauhoa

1,25 dl perunajauhoa

1,5 dl hienoksijauhettua polentaa/ maissijauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pieniksi kuutioituna (n. 12 kpl)
kourallinen basilikanlehtiä hienonnettuna (n. 1/2 dl valmista silppua)

1/2 dl mustia kivettömiä oliiveja kuutioituna (n. 8-10 kpl)

1/2 tl mustapippuria

Koristeluun: 200 gr Philadelphia valkosipuli ja yrtit-tuorejuustoa, kirsikkatomaatteja ja/tai basilikanlehtiä

Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten. Notkista tuorejuusto maidolla tasaiseksi ja vatkaa nekin voi-munaseokseen. Sekoita jauhot keskenään ja sekoita joukkoon myös sooda ja leivinjauhe. Kaada vähitellen muiden ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon sipulisilppu ja pororouhe. Mausta. Suolalle ei ole tarvetta, sillä sitä tulee jo oliiveista ja aurinkokuivatuista tomaateista sen verran reippaasti.

Lusikoi taikina muffinsivuokiin. Silikoninen on tässä ihan suvereenisti ykkönen - se ei vaadi voitelua eikä paperisia vuokia eikä siihen tartu mikään. Paista 200 asteessa muffinsivuokien koosta riippuen 20-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä hammastikulla - sisusta saa jäädä hieman kosteahkoksi. Anna jäähtyä ja koristele.

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Gluteenittomia muffinseja suolaisennälkään

Lähestyvä kesä tarkoittaa muutamaakin asiaa. Niinkuin grillikauden alkua. Ja erinäisiä juhlia. Ja nuo puolestaan tarkoittavat reseptikilpailuja! OivaPari-kisassa haettiin viinin kanssa naposteltavia herkkuja ja Kotitila.fi:n kisassa kehiteltiin grilliherkkuja possusta. Ja kyllä - taas kisataan! 

Tällä kertaa vuorossa on Philadephia-tuorejuusto, joka haastoi bloggaajat kehittämään tuorejuustoa reseptissä hyödyntäviä pikkusuolaisia kevään ja kesän juhliin. Ja voin kertoa, että pää oli seota ideoiden suorastaan tulviessa mieleen - suolainen kun on aina ollut se minun juttuni makean sijaan. 

Lopulta, viimeisimmältä Chez Mariukseen suuntautuneelta pyhiinvaellusmatkalta mukaan tarttuneen yltiösöpön minimuffinsipellin houkuttelemana, päädyin kehittämään nämä gluteenittomat minimuffinsit. Jotka ovat lisäksi yltiöhelppoja. Taikina valmistuu uunin lämmetessä ja sitä voi höystää ihan mielensä mukaan. Kylmäsavulohi esimerkiksi toimisi ruohosipulituorejuuston kanssa aivan loistavasti. Poron taas voi halutessaan korvata rapeaksi paistetulla pekonimurulla. Chorizo ja paahdettu paprika taas... no, eihän se voi olla kuin hyvää! Huomenna on tulossa vielä välimerellinen kasvisvaihtoehtokin!

Käyttämäsi muffinsipellin koosta tästä tulee 12-22 kpl

150 gr voita

2 rkl sokeria

2 kananmunaa

200 gr Philadelphia ruohosipuli-tuorejuustoa

1 dl maitoa

1 dl riisijauhoa

1,25 dl perunajauhoa

1,5 dl hienoksi jauhettua polentaa/ maissijauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl kylmäsavupororouhetta (n. 50 gr)

1 dl hienonnettua punasipulia (n. 1/4 sipuli)

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl muskottipähkinää

Koristeluun: 200 gr Philadelphia ruohosipuli-tuorejuustoa, tuoreita yrttejä (esim. timjami)

Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten. Notkista tuorejuusto maidolla tasaiseksi ja kaada joukkoon. Sekoita jauhot keskenään ja sekoita niiden joukkoon myös sooda ja leivinjauhe. Kaada vähitellen muiden ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon sipulisilppu ja pororouhe. Mausta. Suolalle ei ole tarvetta, sillä kylmäsavuporo on itsessään sen verran suolaista.

Lusikoi muffinsivuokiin. Silikoninen on tässä ihan ykkönen - se ei vaadi voitelua eikä paperisia vuokia eikä siihen tartu mikään. Paista 200 asteessa muffinsivuokien koosta riippuen 15-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä hammastikulla - sisusta saa jäädä hieman kosteahkoksi. Anna jäähtyä ja koristele halutessasi tuorejuustolla.

_____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Vietnamilaiset ankkarullat

Vaikka jopa Helsingissä on viime aikoina ollut usko koetuksella, niin uskottava se on. Sen kuulee aamuisin lintujen päivä päivältä riehakkaammaksi yltyvässä laulussa, vaivihkaa piilostaan esiin tulleen auringon sielua lämmittävissä säteissä ja maasta uljaasti esiin puskevissa ensimmäisissä kukissa. Kevät, se on kuulkaa täällä!

Ruokabloggari on erityisen innoissaan vauhdilla pitenevästä päivästä ja valon määrästä - se kun tarkoittaa, että nyt voi syömistä (ja sitä sen kuvaamista...) suunnitella muuhunkin ajankohtaan kuin vain siihen viikonloppuaamupäivän kahden tunnin luonnonvaloikkunaan! (Kyllä, juuri noin pakkomielteistä se onnistuneen kuvan metsästys pahimmillaan on...)

Ja kevät, sehän on tunnetusti keventämisen aikaa. Ja jos olet yhtään niinkuin minä, on se paikallaankin. Kyllä ne talven ratoksi hitaasti haudutetut padat ja tuhdit liharuoat ovat jälkensä jättäneet...! Ei siitä lihasta tosin olla meidän keittiössämme missään nimessä luopumassa, kyllä se vaan niin hyvää on. Viime aikoina olen innostunut (ihan turhaan) rasvaisena ja tuhtina pidetystä ankasta, jota on keittiössäni confitoitu, paahdettu, paistettu ja työnnetty burgerinkin väliin. 

Näin kevään kynnyksellä (ja matkakuumeen roihutessa lomapäivä laskiessa!) huomaan kuitenkin hakevani enemmän ja enemmän inspiraatiota Aasian keittiöistä ja etenkin tuoreiden kasvisten sekä aromaattisten yrttien runsaasta käytöstä. Niinpä ankkakin saa keväisen uuden garderobin ja kääriytyy vietnamilaisittain kesärullaan! Meillä tähän käytettiin rakkaudella säilötyt viimeiset ankkaconfit-koivet, jotka lämmitettiin samalla lailla kuin siihen päärynä-ankkaconfit-salaattiinkiin,  mutta allaolevalla metodilla tulee ainakin yhtä hyvää. Myös Nannan blogissa vastaavia kääröjä ihasteltiin jo jokin aika sitten.

Valo ja lämpö tekevät ihmeitä myös tällaisen peräpohjalaisen mörön psyykelle. Sitä huomaa ihan hakeutuvansa muiden ihmisten seuraan, hymyilevänsä kuin itsestään ja energiaakin on ihan uudella lailla! Voisin toki väittää talven kuluneen käsintehtyjen tuoksukynttilöiden tunnelmallisessa valossa, kirjastoni Chesterfield-sohvalla vuosikerta-Baroloa nautiskellessa ja oopperaa kuunnellessa, mutta kyllä se todellisuus on lähempänä villasukissa peiton alla yksin möllötystä ja Beverly Hillsin täydelliset naiset- maratoneja. 

Nyt on kuitenkin aika heittää nurkkaan niin möllötys kuin villasukatkin (ja unohtaa hetkeksi se kevätauringon armottomasti paljastama kevätsiivouksen tarve) ja koota ystävät yhteen! Kesärullat voi nimittäin huoletta tehdä etukäteen, minkä vuoksi ne ovat mitä mainiointa bileruokaa. Ja vielä kun vähän jaksaa odottaa, niin näitä pääseekin pakkaamaan piknik-koriin! Ajatelkaa - vastaleikatun nurmen tuoksu, auringon lämmittämälle kalliolle levitetty huopa, maailman parhaat ystävät, kylmää roséta, lokkien kirkuna ja sen kanssa kilpaa raikuva, pitkälti iltaan ilmassa poreileva nauru. 

Vähän väkertämistähän näissä on, mutta ovela laiska emäntähän tekee siitä ohjelmanumeron: valmistelet vain raaka-aineet, joista jokainen pääsee sitten täyttämään ja pyörittelemään rullia ihan oman makunsa mukaan!

Saatavuuden ja oman maun mukaan näihin voi käyttää mitä tahansa kasviksia ja vaikka keitettyjä ja jäähdytettyjä lasinuudeleita. Pähkinät puolestaan antaisivat täytteelle kivasti rapsakkuutta. Nämä ovat helppoa tarjottavaa jo senkin vuoksi, että sopivat kaikennäköisille ruokarajoitteisille: lihan voi halutessaan jättää poiskin ja riisipaperi itsessään on paitsi gluteenitonta, myös maidotonta!

n. 18 kpl

1 pkt riisipaperilevyjä

Täyte:

2 porkkanaa

10 cm pala purjoa

1 pieni kurkku

1/2 rasiaa sokeriherneenpalkoja

1 puska korianteria

2 ankanrintaa

Tarjoiluun: hoisin-kastiketta

Ankka:

1/2 dl soijakastiketta

1/4 dl hunajaa

muutaman sentin pala inkivääriä hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita muovipussiin marinoitumaan ankkojen kanssa. Sulje tiiviisti ja kääntele marinoitumisen aikana muutamaan kertaan. Anna marinoitua kylmässä ainakin muutaman tunnin, mutta vaikka seuraavaan päivään saakka. 

Pyyhi ankan pinta, leikkaa rasvapuoleen viiltoja liki lihaan saakka ja laita se kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin. Käännä lämpö päälle. Paistorasvaa ei tarvita, sillä ankasta tihkuva oma rasva hoitaa sen homman. Paista ankkaan kaunis väri ja käännä. Paista hyvä paistopinta myös toiselle puolelle. Kypsennä loppuun 180-asteisessa uunissa n. 8 minuutin verran. Anna jäähtyä ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.

Leikkaa vihannekset niin ohuiksi suikaleiksi kuin voit. Ne kannattaa myös leikata mahdollisimman samanmittaisiksi jotta kääriminen on helppoa eivätkä ne pääse rikkomaan ohutta riisipaperia.

Kiehauta hieman vettä ja pidä kattila kuumana käärimisoperaation ajan - riisipaperit kun pehmenevät käyttäkuntoon parhaiten kuumassa vedessä. Liota riisipaperiarkkeja yksi kerrallaan kuumassa vedessä laakeassa astiassa ja nosta sitten leivinpaperin päälle. Tasoita levy ja aseta alareunaan haluamasi määrä täytettä.

Rullaa alareuna tiukasti täytteen päälle, nosta sitten sivut keskelle ja kääri tiukasti loppuun saakka. Kastuessaan riisipaperi paitsi pehmenee, siitä myös tulee tahmea, minkä ansiosta rulla pysyy kasassa.

Säilytä valmiit rullat peitettynä. Dippaa hoisin-kastikkeeseen ja nauti!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?