tiistai 31. joulukuuta 2013

Savusilakkatahna



Kalatiskiltä löytyneet, sykähdyttävän kultaisina kiiltelevät Sundomin savusilakat olivat lähtökohtana tälle tanhalle. Niitä elämän pieniä iloja... sitä kesää, aurinkoa ja lokkeja odotellessa! Savukalan suolaisuus, perunoiden ruokaisuus, sipulin rapsakkuus, keitetyn kananmunan täyteläisyys ja kapristen tuoma happo... Siinä on aika lailla kaikki, se Fredrik Erikssonin silakkakirja sai minut kesästä kaipaamaan! Ja nuo ovat myös juuri sellaiset komponentit, joilla sitä oloa, jolla suurin osa meistä uuden vuotensa seikkailut aloittaa, saa kummasti lääkittyä...!

Kaprikset voisi korvata yhdellä kokonaisella kuutioidulla suolakurkulla.





6-8 hengelle

8 savusilakkaa
1 reilu rkl kapriksia/ 1 suolakurkku
1 pieni punasipuli
voita paistamiseen
2 keitettyä kylmää perunaa
2 keitettyä kylmää kananmunaa
1 prk ranskankermaa (150 gr)
1 dl majoneesia
silputtua ruohosipulia
suolaa, vastajauhettua valkopippuria

Perkaa savusilakat ja revi ne reiluiksi paloiksi. Kuutioi suolakurkku tai rouhi kaprikset karkeaksi. Kuori ja viipaloi sipuli ja kuullota se voissa pannulla niin, että se pehmenee, muttei saa väriä. Leikkaa perunat lohkoiksi. 

Sekoita ranskankerma ja majoneesi tasaiseksi ja lisää siihen kaprikset/ suolakurkku, paistettu sipuli, perunat ja ruohosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele viimeiseksi joukkoon savukala varoen, jottei se ihan muhjuunnu ja anna tahnalle sellaista likaisenharmaata väriä.

Tarjoa näkkieivän tai saaristolaisleivän kanssa. 






Tämän myötä kiitän kaikkia lukijoita tästä vuodesta ja toivotan teille kaikille onnellista, menestyksekästä, seikkailujen- ja rakkaudentäyteistä ja ennenkaikkea herkullista vuotta 2014!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Helsingin ravintolatarjontaa: Goce

On aika keskittyä lomailuun (ja ylettömään suklaansyöntiin!) ja purkaa tuota postausjonoa muutamaankin otteeseen testatun Gocen muodossa.

Illallisvarauksen saaminen itsenäisyyspäivän aatolle on varsin haasteellista, kun siihen havahtuu vasta edellisellä viikolla. Aina ne juhlapyhät pääsevät yllättämään, vaikka tuokin päivä on kansakunnan kalenterissa komeillut jo liki sata vuotta... Yritettiin Emoa. Ja Koloa. Ja muutamaa muutakin. Vaan ei ollut onni myöten. Emo esimerkiksi on varattu koko loppuvuoden. Sellaista se on, Helsingin ravintolatarjonta. 

Mielessä kävi myös yritys löytää joku eriskummallinen pieni paikka, jota se Suuri Yleisö ei vielä haukankatseisten ruokabloggareiden tai Nyt-liitteen arvosteluiden myötä ei olisi löytänyt. Olin jopa valmis poistumaan mukavuusalueeltani (lue: 00170- postinumeron tuolle puolen). Tarvittaessa käyttämään julkista liikennettäkin (!)

Laadukkaista raaka-aineista emme minä eikä seuralainen, hyvää viiniä arvostava ulkomaanelävä olleet kuitenkaan valmiita tinkimään. Ja koska nuo Espanjan maut ovat niin kovin lähellä tämän blogin sydäntä, niin siitä Nyt- liitteestä bongattu vinkki uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen Yrjönkadulle avatusta Goce Bar & Kitchenistä ei olisi voinut tulla juuri parempaan aikaan. 







Vähäeleinen sisustus oli varsin tyylikäs. Itse ravintolasalin puoli oli melkoisen hämärä, mikä sai varmaan allekirjoittaneen näyttämään tavallista paremmalta. Samaa vain ei voi sanoa kuvista...







Ilta on hyvä aloittaa baarin puolelta, jossa baarimikko on asiansaosaava ja drinkit sen mukaisia. 





Suosikiksi on noussut Malagan läheisen (ja kuulemma Sen Ainoan Oikean James Bondin suosiman) golf-kentän mukaan nimetty Las Brisas, joka saa ihan kesäisen tunnelmansa mm. vastaleikatulla ruoholla (!) uutetusta vodkasta.





Ja tapasta parempihan on vain gourmet-tapas! Michelin-palkitun Dani Garcian Malagan-ravintolan jälkeen eivät Gocen pojilla täytettävinä olleet saappaat olleetkaan ihan sieltä pienimmästä päästä...





Ruokalista vaikutti kuitenkin varsin lupaavalta. Ei se ihan sellaista Manzanillan hanhenmaksa-napoleonin kaltaista hifistelyrevittelyä luvannut, mutta jo iberico-valikoima vaikutti allekirjoittaneen kaltaisen sikailijan. Esimerkiksi sitä pelkillä tammenterhoilla syötettyä bellota-possua saa esim. chorizona. 

Listalta löytyy niin Espanjan-kirjoituksistakin tuttuja tapasklassikoita kuten croquetas, boquerones ja pimientos de padron, mutta myös vähän innovatiivisempiakin otoksia kuten sinisimpukoita serranokinkulla ja sherryllä, häränhäntää ja omenaa sekä chorizoa ja siideriä.

Vaikka ravintola ei ravintoloitsija Tomas Weyerstallin mukaan vieläkään "ihan espanjalainen" ole, niin riemastuttavan, eri Espanjan osille kunniaa tekevän tapasvalikoiman lisäksi myös viinilista painottuu maan antimiin. On muutamaakin sorttia sitä rakastamaani Albariñoa ja sherryjäkin viittä erilaista. Lasettain myytävistä viineistä suosikiksi nousi tämä baskimaalainen.





Pöytään päätyi iberico-valikoima, josta pata negron lisäksi bellota-possua löytyi chorizona, salchichónina ja lomona. 





Minä kun tuon itse Espanjasta nuo leikkeleeni, niin en ole joutunut useinkaan turvautumaan kotimaan tarjontaan, mutta pata negra oli helposti parasta Suomessa koskaan saamaani. Lomo oli ihanaa, chorizossa oli ihanan savuinen ja täyteläinen maku ja muskotti antoi upeaa lämpöistä mausteisuutta salchichónille.

Ihanan pähkinäisessä marinadissa tarjoillussa artisokka escebechessä oli niin rakenne kuin mautkin kohdallaan.





Pulpo Romesco-annoksen mustekala oli ikäväkseni kuivaa ja kumimaista mutta romesco-kastike sen sijaan oli jumalaista.




Kinkkutäytteisissä croquetoissa ei kinkku juuri maistunut tai näkynyt, mutta  rakenteeltaan ne olivat oivallisia. Paneroinnissa käytetty rouheampi (panko?)muru oli jännä lisä.




Jälkiruokalistan kahdesta vaihtoehdosta Chocolate & Sherry houkutteli ainestensa (tummaa suklaata, makeaa sherryä, appelsiini-karamellia) puolesta kovasti.... kunnes kysyessäni, mitä sherryä siihen on käytetty kuulimmekin, että kyseessä onkin sherryvinietikka.  Tämä oli hienoinen pettymys.

Listalle jäi kuitenkin uteliaisuutta kutittelemaa useampikin annos, joten toinen visiitti oli paikallaan! Tällä kertaa seuralaisena oli jo Tallinnan Salt-ravintolassa toimivaksi testattu kollega.





Lista oli edellisestä kerrasta muuttunut - mm. häränhäntä oli poistunut listata koska yleisö ei ollut siitä innostunut (?!). Myös leikkelevalikoimassa oli saatavuussyistä johtuvia valitettavia puutteita. Joka vain entisestään kasvatti kaipuuta sinne Espanjaan...

Myös viinilistalla oli harmittavia puutteita - ensimmäiset kaksi valintaamme olivat päässeet loppumaan.

Ne simpukat sherryllä ja serranokinkulla olivat mainioita.




Samoin kuin boquerones.




Siiderin hapokkuus leikkasi ihanasti chorizon rasvaisuuden läpi. ¡Muy delicioso!




Ankanmaksaterriini oli niinikään oivallista, joskin ehkä hieman mautonta. Sen kaverina tarjoiltu sangriagranita oli jännä kontrasti ja puhdisti kyllä makuaistin.




Vasikanposki omenalla oli sen sijaan pettymys. Rakenne oli kyllä kohdillaan, mutta makua siinä ei ollut yhtään. Omenakastike oli hyvää.




Seuralainen oli samaa mieltä myös tonnikalatartarista, mutta itse pidin sen hienovaraisuudesta jota appelsiinigeeli komppasi kivasti.




Jättikatkoissa olisi saanut olla enemmän valkosipulisuutta, mutta pisteet siitä, etteivät ne olleen niitä karmeita kypsinä pakastettuja vetisiä venkuloita.




Kaikenkaikkiaan raaka-aineista huomaa, että niihin on panostettu. Hallimainen tila ei tosin ole ihan se ihanteellisin tapasravintolaksi. Hintatasoltaan on tämä (Andalusian piloille hemmottelemalle) tapasbaariksi aika hinnakas (kahden hengen illallinen aperitiivicocktaileilla ja viinipullolla oli liki 140€), mutta siitäkin huolimatta kyllä tämä tarjonnallaan vanhan lempparin Bar Teoksen pieksee. Watch out - there's a new sheriff in town!

____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



           



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 28. joulukuuta 2013

Talven ihmemaa

Jätin Napapiirin taakseni aika lailla heti, kun se vain oli mahdollista. Sain tarpeekseni siitä, ettei sieltä saanut esim. sushia tai bageleitä. Sekä ihmisistä, jotka eivät edes tienneet mitä sushi ja bagelit olivat.

Sittemmin on maailmaa tullut nähtyä yli kahdenkymmenen maan verran ja asuttuakin on tullut useammassa. Ja nuoruusvuosien sushi-ja bagelvajauskin on tullut varmasti hoidettua kuntoon. Allekirjoittaneen lailla myös Rovaniemi on noista ajoista muuttunut ja kasvanut, mutta vielä vähemmän osaan kuvitella tieni joskus sinne vielä takaisin vievän.

Mutta etenkin näin joulunaikaan siellä käydessä sitä taas huomaa, että onhan se talven ihmemaatunnelmissaan aika... taianomainen paikka. 











...ainakin siihen saakka, kunnes se lumi (vain minuutteja jouluaaton jälkeen!) sitten sulaakin pois...!


______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


         


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 27. joulukuuta 2013

Kinkku kierrätykseen

En usko koskaan saaneeni yliannostusta jouluruoista. Etenkään kinkusta. Isä joutui lapsuudessani paistamaan uuden kinkun viimeistään tapaninpäivänä kun Joku oli ehtinyt sen edellisen tuhota. Siltä varalta, että jossain siellä ei näin onnekkaasti asiat ole, vaan joku teistä tuskailee, miten monella ja avantgardistisella tavalla sitä potkaa voikaan oikein kierrättää, tulee tässä vinkki Irlanninmaalta: Colcannon!

Alkujaan tämä on nimenomaan syksyllä, lehtikaalin kauden alkaessa syöty ruoka jossa ei köyhimmillään sitten paljon muuta ollutkaan kuin perunamuusia ja lehtikaalia. Sittemmin sinne on eksynyt mukaan kinkkua tai pekonia ja purjoa. Tällä kertaa kierrätin tähän jouluaterialta ylijääneet ruusukaalin lehdet sekä valkosipulisista sinappisilakoista ylijääneen paahdetun valkosipulin. Ja sinappia tietty:  kinkku ♥ sinappi.

Ei tämä mikään kameraa rakastava kuvauksellinen ihme ole, mutta kyllä se voimat palauttaa pitkäksi ja kosteaksi venähtäneen illan jälkeen joita näin juhlakautena tuntuu riittävän...!

Neljälle

12 (pientä) perunaa
1 dl kuumaa maitoa
150 gr voita
suolaa, valkopippuria
1 tl sinappia
2 isoa paahdettua valkosipulin kynttä
1/2 purjo
300 gr ruusukaalin lehtiä tai pussi lehtikaalia (tai muuta kaalta)
n. 400 gr kinkkusuikaleita
(muutama dl kermaa)

Keitä tai höyrytä perunat kypsiksi. Soseuta ne maidon ja voin kanssa (lisää tarvittaessa), purista valkosipulinkynsien tahna joukkoon sinapin kanssa ja mausta. Extratäyteläistä colcannonia halutessasi lisää myös kermaa. Siivuta purjo ja kuullota ne voissa. Lisää suikaloitu kinkku ja lehtikaali ja paista kunnes kaikki ainekset ovat kuumenneet. Yhdistä.




PS. Alkuperäisestä postauksesta epähuomiossa jäänyt vinkki: perunamuusin ihan uudelle tasolle nostaa se, että sen voin ensin ruskistaa pannulla - se kun antaa sille ja muusille ihanan paahteisen, jopa toffeemaisen sävyn! Tällöin myös vähemmän voita riittää.

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


        




Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 26. joulukuuta 2013

Ruusukaalista ruoaksi

Keskivertobritti syö jouluateriallaan kuulemma noin 7000 kilokaloria. I kid you not. Ruusukaali on yhtä olennainen osa englantilaista jouluateriaa kuin se on vihattukin. Yksi raukan lempinimistä on devil's testicles - paholaisen pallit. 

Ei se kyllä minunkaan lempivihanneksiani ole enkä ole sitä suuhuni laittanut päiväkodin pakkoruokinnan jälkeen. Mutta ruokabloggari sinnikkäästi haluaa uskoa, että siitäkin saa aikaan jotain syömäkelpoista. Ja pekoni aseenaan sen myös päätti todistaa. Ja kah - kyllähän tuota syö vastaisuudessakin ihan uudella innolla! Valkosipuliöljyssä rapeaksi paistetut leivänmurut antavat lisäkkeelle paitsi makua, myös kivan rapsakkaa tekstuuria. Jos kammoat hiilareita tai gluteenia, myös pähkinärouhe sopisi tuohon virkaan.

Neljälle

300 gr rasia ruusukaalia
100 gr (savu)pekonikuutioita
suolaa, mustapippuria
kourallinen leivänmuruja (n. 2 paahtoleipäviipaletta)
2 isoa valkosipulinkynttä
öljyä

Jos mahdollista, käytä vanhaa, jo kovaksi mennyttä leipää. Jos käytät tuoretta leipää, kuivaa sitä hetki uunissa. Rouhi leipä muruiksi ja kuivata (tarvittaessa) uunissa 100 asteessa. Koverra ruusukaaleista kova kanta pois ja irrota lehdet. Paista pekoni rapeaksi aloittaen miedolla lämmöllä niin että pekoni alkaa luovuttaa rasvaansa. Lisää pannulle sitten ruusukaalilehdet ja paista kypsiksi.

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa veitsen lappeella. Kaada toiseen pannuun öljyä ja paista valkosipulia miedolla lämmöllä ettei se pala. Heitä kynnet sitten pois (niiden tarkoitus on vain uuttaa öljyyn makua) ja paista leivänmurut siinä- Valuta talouspaperin päällä ja ripottele ruusukali-pekoniseoksen päälle.




Siltä varalta, etteivät nämä ruokailijoihin uppoa, on huomenna luvassa oiva ruokalaji erinäisten joulupöydästä ylijääneiden tähteiden kierrätykseen: colcannon!


__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


         


   
Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Suklaa-portviinitryffelit

Suklaa kuuluu jouluun. Ja minulla ja isälläni lisäksi portviini. Ja nehän sopivat yhteen mitä mainioimmin. Niinpä isäni joululahjakoriin kuului cantuccinien, toffeisen omenahillon, trooppisen mango-ananas-lime-tähtianishillon lisäksi myös suklaa-portviinitryffeleitä. Ohje näihin löytyi Helsingin sanomista.

Nämä ovat niin helppotekoisia, että valmistuvat muutamassa tunnissa. Niinpä nämä ovat erinomainen lahja myös joulunpyhien yllätysvieraille! Portviinin voi makunsa mukan korvata myös esim. Cointreaulla, viskillä tai rommilla.




Koosta riippuen  15 -  18 kpl

200 gr tummaa suklaata
1 dl kermaa
30 gr voita, huoneenlämpöisenä ja kuutioina
2 rkl portviiniä
tummaa kaakaojauhetta

Kuumenna kerma kiehuvaksi. Rouhi suklaa pieneksi. Kaada kerma suklaan joukkoon ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Lisää sitten voi ja portviini. ja sekoita tasaiseksi. Anna jähmettyä kylmässä 3-4 tuntia. Ota massasta pienellä lusikalla norkareita ja pyörittele haluamasi kokoisiksi palloiksi.Anna niiden levätä puolisen tuntia kylmässä ja pyörittele sitten kaakaojauheessa. Anna jähmettyä jääkaapissa vielä puolisen tuntia ennen tarjoilua.






______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


             



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This