tiistai 29. syyskuuta 2015

Makumatkailua Alepassa: albanialaiset täytetyt paprikat Spece të mbushur ja Hispano+Suizas Bassus Pinot Noir

* * * 

For English please see here

* * * 

Täytetyt paprikat ovat Balkanin ja Välimeren alueella suosittu ruokalaji, joka Albaniassa löytyy ihan jokaisen tavernan ruokalistalta. Ne ovat kuulemma myös Zlatan Ibrahimovićin lempiruokaa. Jokaisella maalla (ja äidillä ja kotikokilla ja ruokabloggarilla ja... ) on tähän oma twistinsä. Zlatan, jos luet tätä, olet tervetullut keittiööni kokeilemaan näitä koska tahansa. Lupaan käyttäytyä. Ja piilottaa kaikki Manchester United-pelipaitani...

Omani saavat lämpöä alueelta tutuista mausteista ja raikkautta tuoreista yrteistä. Jauhelihana voi käyttää mitä vain lihaa, mutta itse suosin saatavuuden mukaan joko lammasta tai sikanautaa, jossa on sopivasti rasvaa. Rasva kun tuo lihaan (no, mihin tahansa!) niin paljon makua. 

Itse rakastan minttua, jota Albaniassakin käytetään paljon. Se antaa ruoille omaleimaisen säväyksensä, mutta kaikkien makuun se ei ole. Halutessaan sen voi jättää pois tai korvata tillillä, jota maassa myös (etenkin liharuoissa) käytetään.





Neljälle

Spece të mbushur - albanialaiset täytetyt paprikat:

4 paprikaa

1 iso sipuli, hienonnettuna
muutama rkl öljyä
3/4 tl juhettua juustokuminaa
3/4 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua maustepippuria
400 gr sikanautajauhelihaa
2 pihvitomaattia, kaltattuna ja kuutioituna
1 rkl tomaatipyrettä
3/4 dl rusinoita
3/4 dl riisiä
3/4 dl vettä
puska lehtipersiljaa, hienonnettuna
2 tl kuivattua minttua (tai 4 tl tuoretta minttua hienonnettuna)
suolaa, pippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. 

Kuullota sipulia ja mausteita öljyssä. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää pannuun jauheliha. Ruskista hyvin ja lisää pannuun rusinat, tomaattikuutiot, tomaattipyre, riisi sekä vesi. Peitä kannella ja anna hautua kymmenen minuuttia. 

Lisää seokseen yrtit, tarkista maku ja suolaa ja pippuroi. 

Poista paprikoista kansi ja raaputa sisuksen kalvot ja siemenet teelusikalla. Jaa seos paprikoihin, aseta kannelliseen uunivuokaan ja lorauta pohjalle noin 1 dl vettä. 

Hauduta kannen alla 30-40 minuuttia, kunnes paprikat ovat pehmeitä ja riisi kypsää. Poista kansi ja jatka kypsentämistä vielä viitisen minuuttia.

Tarjoile. Vaikka nokareella turkkilaista jogurttia.




Oli selvää, että viiniparitusta tälle minulle niin rakkaalle Välimeren ja Lähi-idän makumaailmalle hakisin tuosta minulle niin rakkaasta Pinot Noirista. Tavoitteenani on viini-ruokayhdistelmiä blogissa esitellessäni kutsua teidät lukijat mukaan omalle enologiselle ekskursiolleni viinien ja makuparien kiehtovaan maailmaan, kannustaa kokeilemaan uusia viinejä ja panostamaan siihen muutaman euron sitä Gato Negroa enemmän. Kaikki viinisuositukseni  ovat kuitenkin terveen budjetin (alle 15€) rajoissa. 

Nyt kuitenkin repäisin ja avasin pullon Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Hispano+Suizas Bassus Pinot Noiria (27,20€) (siltä varalta, että jos se Zlatan olisi tullut kyllään vaikka jo tänään...!) 

Espanjalainen Bassus tulee Valencian ylängöiltä ja tilan Pinot Noir-viljelmät ovat alueen ainoat. Tilan viinintekijä Pablo Ossorio on vuonna 2010 valittu Espanjan parhaaksi. Bassus on hyvin personaallinen ja mielenkiintoinen viini, joten kyllä se satunnainen törsäily on paikallaan! 

Jo viinin tuoksu on monitahoinen: siitä löytyy lakritsaisia sävyjä ja jopa appelsiininkukkaa. Bassuksen hedelmäisyys tykästyi rusinoiden tuomaan makeuteen ja sen mausteisuus puolestaan komppasi täytteen lämpöä. Sen täyteläisyys ja tasapainoinen runsaus yhdistettynä sen marjaiseen makeuteen tekee siitä hyvin monipuolisen kaverin liharuoille (mm. riista ja maksa!) ja etenkin mausteisempia makkaroita sisältävään tapaspöytään. 




Loman jälkeinen viikko sujui pitkälti tietokoneen äärellä, kuvia editoiden ja lomatunnelmia fiilistellen. Täynnä intoa ja inspiraatiota paloin halusta päästä kokeilemaan reissulta tuotuja reseptejä, eikä koneen äärestä tarvinnut poistua sitäkään varten - tarvikkeet kulkeutuivat kätevästi kotiin jo aikaisemmin hyväksi havaitun Alepan Kauppakassi-palvelun kautta. 

Palvelu on käyttäjäystävällisyydessään ruuhkavuosien keskellä painiskelevalle kiireiselle ihmiselle suunnaton helpotus. Sen kun klikkaat valikoimasta tarvitsemasi tuotteet virtuaaliseen ostoskoriin, syötät palveluun osoitteesi ja yhteystietosi, valitset halutun toimitusajan ja maksat ostoksesi. Maksutavoiksi käyvät niin verkkomaksu kuin pankki- tai luottokorttimaksu toimituksen yhteydessä. 

Osassa toimipisteistä tilauksen voi myös halutessaan tehdä valmiiksi netissä ja käydä noutamassa itse vaikka kotimatkalla. Varsin kätevä on lentokentän toimipiste, josta voi lomalta palatessaan napata mukaan täytettä kotona odottavaan tyhjään jääkaappiin, kuten Vatsasekaisin Kilinkolin- blogissakin on huomattu.

Erityisen helpoksi arjen (ja juhlan!) ruokapulmista tekee palvelun reseptiosio, josta voit valita mieleisesi reseptit ja klikata kaikki tarvittavat raaka-aineet ostoskoriin! Sieltä löydät niin tämän kuin muidenkin bloggarikollegoideni vinkit!




* Yhteistyössä Blogirinki ja Alepa Kauppakassi


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

maanantai 28. syyskuuta 2015

Albanian antia ruokamatkailijalle

* * * 

For English please see here

* * * 

Jo ensimmäisellä yhteisellä illallisellamme taannoisen Kreikan- ja Albanian-reissuni matkakumppani tuijotti minua kiinnostuneena pää kallellaan ja totesi: "sinä todella tykkäät ruoasta". Loppua kohden (no, viikon mustekalaorgioiden jälkeen) kiinnostus alkoi vaihtua jo uteliaisuudeksi: "mitä sinä oikein kotona meinaat syödä kun et mustekalaakaan enää saa?" No sitä tässä nyt pohditaan. Mutta voin kertoa, että kyllä sitä saa: kokkausvuoroa odottaa tälläkin hetkellä pakastimessa muutamakin kilo!

Reissuissa on se hyvä puoli, että aina sieltä ideoita ja inspiraatiota kotiinviemisiksi tarttuu. Ja mikäs sen ihanampi tapa pitää lomafiilistä yllä kuin palata noihin makumuistoihin kotikeittiössä kaveriporukan kesken. Ja jakaa niitä reseptejä teidänkin pöytiinne!

Kreikan-reissun tuliaisina olen jakanut teidän kanssanne jo valkosipulisen perunadipin skordalian, kreikkalaiset lihapullat, välimerellisen riisipilahvin sekä Korfun erikoisuuden sofriton

Nyt on vuoro siirtyä reissun toiseen kohteen, Albanian antiin.

Albanian ruokaperinteissä sekoittuvat välimerelliset mausteet ja yrtit sekä itäiselle Euroopalle tyypilliset tuhdit liharuoat. Kulinaariset perinteet vaihtelevat maan eri osien välillä: etelässä on tarjolla paljon kalaa ja äyriäisiä, pohjoisemmassa taas kannattaa herkutella gjellëillä ja tavëilla, pitkään haudutetuilla lihapadoilla.

Muista maista erityisesti Italia on jättänyt vaikutteita albanialaiseen keittiöön. Etenkin italialaisten turistien suosimassa etelä-Albaniassa (kuten juuri Sarandassa) brittipubit English Breakfast Served All Day Long- tarjonnallaan loistavat poissaololollaan. Pizzaa ja pastaa löytyy sitten senkin edestä.





Kalaa ja äyriäisiä:

Sarandan rantabulevardi on täynnä turisteille suunattuja ravintoloita. Niidenkin hintataso on edullinen, mutta suosittelen jättämään ne väliin. 

Jos mielit kalaa ja äyriäisiä, kannattaa tsekata rantabulevardin viereiseltä Rruga Ioanianet- kadulta löytyvä Gërthëla, jonka tuoreen kalan ja äyriäisten valikoimasta jopa allekirjoittaneen oli vaikea tehdä valintaa (söin siis kaiken varalta kolme annosta...)

Keskustan ulkopuolelta löytyy peshkaterioita, eli nimenomaan kalaan ja äyriäisiin keskittyneitä, halpoja tavernoita. Yksi tällainen on Rruga Mitat Hoxhan ja Rruga Idriz Alidhiman kulmasta kääntyvällä Rruga Peshkatari-kadulla sijaitseva Taverna Peshkataria. Se on suosittu paikallisten keskuudessa, joten lounasaikaan sinne kannattaa suunnata aikaisin. 

Lähistöltä löytyy myös niinikään halpa ja hyvä (joskaan ei kovinkaan tunnelmallinen) Fish Land.






Lampaansyöjille:

Lammas on liha, jota Albaniassa näkee eri muodoissa usein. Ja se on niiiiin hyvää! Esimerkiksi tavë kosi, jogurtista jännän happamuutensa saava, suussasulavaksi haudutettu lammaspata on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. 






Sisäelimiä:

Albanian historia on opettanut eläinten taloudelliseen käyttöön (iso peukku tälle!)

Niinpä listalla näkee paljon myös sisäelimiä. Etenkin lampaan maksaa näkyyy ruokalistoilla, niin grillattuna (mëlci të skuqura gengji) kuin saviruukuissa haudutettuina patoina (tavë dheume mëlҫi qengji). 

Toinen paikallinen erikoisuus on kukurec, porchettaa muistuttava lampaan sisäelimillä täytetty, vartaassa meheväksi muhinut rulla. 





Lihaa syöville kasvissyöjille:

Albaniassa käytetään myös paljon kasviksia, mutta kasvissyöjiä maa ei niinkään hemmottele: yleensä ne on täytetty lämpimien mausteiden saattelemalla liha-riisiseoksella. Täytetyt paprikat (spece të mbshur) ja munakoiso (patëllxhan të mbshur) ovat tunnetuimmat ja löytyvät joka ikisen tavernan ruokalistalta (ja kyllä - pian myös blogista!)

Juusto on yksi paikallinen ylpeydenaihe, jota löytyy (näin juustofoobikon silmään ainakin!) noin sataa eri sorttia. Ehkä silläkin vatsansa täyteen saa?






Ihan Sarandan keskustasta ei perinteisiä tavernoita kovin helpolla löydy. Mutta vaivannäkö kannatti ja vainuni oli oikeassa: Rruga Ismail Tatzati- ja Rruga Abedin Dino-katujen kulmasta löytyi nimittäin Taverna Leo, joka oli oman Albania-ekskursioni ehdoton helmi, Blogin Instagram-seuraajille paikka on jo matkan varrella esiteltykin. 

Tuo perheravintola oli juuri sitä mitä hainkin: loistava, autenttinen ja halpa: ruokajuomineenkin muutaman ruokalajin illallinen jää noin kymppiin.

Pienen ravintolan  vielä pienemmän ja ihan jalkakäytävän viereen aukeavan pihan nurkassa on avogrilli, jonka isoisä iltaisin tohotti hiustenkuivaajalla(!) käyntiin.  Voitte ehkä kuvitella, mikä tuoksu kadulle leijaili! Tämä on niitä paikkoja, missä valehtelematta ihan kaikki on hyvää, mutta grillatut lampaan ribsit (brinjë gengji zgare), grillattu lampaan maksa ja qoftet, paikalliset lihapullat, olivat ihan erityisen hyviä.

Sikäläisissä ruokalistoissa hätkähdytti kaksi asiaa. Ensinnäkin kaikki tuntuivat käyttävän samoja kuvia ja toisekseen lihan ja äyriäisten kohdalla mainittiin usein vain kilohinta. Erikseen ei missään kuitenkaan kysytty, että kuinka monta kiloa mitäkin laitetaan, vaan tarjoiltu annos on 300-400 gramman välissä. 

Ruokamatkailijan tärpit reissun aikaisempaan legiin Kreikassa löydät täältä: 



_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 26. syyskuuta 2015

Selfiemaraton

* * * 

For English please see here


* * * 


Taannoinen raivonpurkaukseni selfiekepeistä sai aikaan paljon keskustelua,  niin blogin kommenttikentässä kuin sen takanakin. Ja kyllä se vähän pisti katsomaan myös peiliin (ilman kännykkäkameraa, tosin.)

Blogien viehätys perustuu nimenomaan henkilökohtaisuuteen: siihen, että kirjoittaja avaa ja jakaa siinä omaa elämäänsä (esimerkiksi loputonta epäonnea rakkaudessa, pilallemenneitä kokkailuja, otoksia ruokakuvauksen takaa...) - tarjoten lukijalle jotain, johon samaistua. Tai jota ihailla. Tai, kuten epäilen usein omalla kohdallani olevan asia: jotain, mille pyöritellä silmiään.

Niin blogini kuin sen somekanavien uutisvirrassa yksi asia loistaa kuitenkin poissaololollaan. Ne selfiet. Olen aina viihtynyt nimenomaan kameran takana ja sen edessä tunnen oloni jokseenkin yhtä luonnolliseksi kuin Päivi Räsänen orgioissa. Ja jotenkin naiivisti olen kai luullut, että esimerkiksi reissupostauksia lukiessanne haluatte mieluummin nähdä kuvia vaikka... siitä reissukohteesta? Mutta ei: maailma haluaakin selfieitä!

Korjataan siis asia kertaheitolla. Hyvät lukijat: tässä on teidän bloggarinne!

(Pahoittelut jo valmiiksi surkeasta kuvanlaadusta-  suuri osa kun on ajalta, jolloin puhelimet olivat puhumista varten ja kameroissakin oli pikseleitä ehkä kolme.)


* * * 

Kuten vasemman käden luonnoton kulma ja kuvattavan kärsivä ilme kertovat, tässä on kyse ihka-aidosta selfiestä. Kuva on tosin peräisin aikakaudelta, jolloin koko sanasta ei oltu vielä kuultukaan ja nätä kutsuttiin vain valokuviksi. 




Göreme, Turkki

Mutta sitten tulivat selfiet. Ja sitten belfiet. Jotka ymmärtääkseni ovat kuvia pyllyistä (mikä tätä planeettaa vaivaa?!) 

Joten tässä sitten sellainen.


Calahonda, Espanja


Mutta kappas - minähän olen lady!


Malaga, Espanja


...ei kun näinhän se menikin...


Malaga, Espanja


Aurinkovoiteen puolestapuhujaksikaan minusta ei selvästikään ole.... Mutta hei - blingissä löytyy!


Benalmadena Pueblo, Espanja

Ja tässä esimerkkejä siitä, kuinka ikoniset näkymät eivät todellakaan parane sillä, että naamani sijoitetaan kuvaan:



Tallinna, Viro

Kappadokia, Turkki

Jerusalem, Israel

Alhambra, Espanja

Petra, Jordania

Tämä kuva edustaa lomakuvien aatelistoa: kuvassa ei ole tippaakaan esteettistä arvoa tai ylipäätään mitään järkeä. 



Varsova, Puola


Ja tämän kuvan perusteella historiastani löytyy myös vähintäänkin arveluttava vaihe... sissinä nicaragualaisessa vastarintaliikkeessä? Palkkamurhaajana Beirutissa?


Jossain päin Intiaa

Tässä sen sijaan on näky, joka toistuu kaikilla reissuillani. Useammankin kerran päivässä. Tiedättehän, kuinka Kim Kardashianista, universumin selfiekuningattaresta tehdään pilkkaa, koska hän on ugly cryer? Minä olen ugly eater


Rooma, Italia


Tässä taas toinen esimerkki bloggarista luontaisessa elinympäristössään. Kenkäkaupat ja homobaarit - niiden suhteen geneettinen GPS:ni ei koskan petä.


Marokko


Tässä taas bloggari on kirjaimellisesti luonnontilassa. Vielä viikko Kreikassa ja olisin palannut afron kanssa...

PS. Huomatkaa sähkötuolia muistuttava kehonkieli, joka kertoo, kuinka rentouttavana kuvaustilanteet koen.



Korfu, Kreikka

Seuraavat kuvat puolestaan edustavat juuri sellaisia kuvia, joita ei mihinkään nettitreffipalveluun voisi ikinä laittaa. Luulisivat raukat vielä että minä olen vaikka, no... urheilullinen. 


Kusadasi, Turkki


Pamukkale, Turkki

Seuraavat kuvat lienevät lähempänä todellisuutta. Joka on varmaan hyvä uutinen myös ulkonäköpaineista kärsiville sulhasehdokkaille. Minulle kun riittää, että sixpäkki löytyy jääkaapista.


Tel Aviv, Israel

Tosin... voiko kukaan olla näin innoissaan oluesta? Katsokaa tuota maanista ilmettä!


Arroyo de la Miel, Espanja

Terveelliset elämäntavat näyttävät muutenkin olevan sydäntäni lähellä... (kyllä, se on vain vesipiippu!)

PS. Huomatkaa, kuinka porvari on pukeutunut paheiden harrastamiseen: rusettikauluspaitaan ja helmikorvakoruihin. Margaret Thatcher olisi niin ylpeä. 


Tunisia? Egypti? Palestiinalaisalueet? Puola...?

Jos olut saa muuten sinussakin aikaan riemua ja mielihyvää, klikkaa itsesi blogin Facebook-sivulle, jossa voit voittaa lippuja Olutmestari 2016- kisan finaaliin!


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



           

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 25. syyskuuta 2015

Sofrito - korfulainen valkosipulin ja persiljan kanssa valkoviinissä haudutettu liha ja Piccini Memoro Bianco



* * * 


For English please see here


* * * 


Missä tahansa muualla sofrito tarkoittaisi esimerkiksi sipulin, paprikan, valkosipulin, sellerin ja/tai tomaatin muodostamaa makupohjaa, joka toimii pohjana niin keitoille, kastikkeille kuin padoillekin. Vaan ei Kreikassa. Kreikassa ja nimenomaan Korfulla, se viittaa persiljasta, valkosipulista ja valkoviinistä tehdyssä hapokkaassa liemessä hautuneeseen lihapataan. Toisaalta, missä tahansa muualla esimerkiksi palkanmaksu päättyisi viimeistään virkamiehen kuollessa - toisin kuin ilmeisesti Kreikassa on käynyt...!

Perinteisesti sofrito tehdään vasikanpaistista (jolloin kypsennysaika on lyhempi), mutta omat suosikkisofritoni on tehty naudasta, jonka paistia on myös helpompi löytää mistä tahansa kulmakaupastakin. 




Neljälle

Sofrito - korfulainen lihapata:

800 gr naudan sisä- tai kulmapaistia
jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)
suolaa ja pippuria 
paistamiseen: öljyä

1 pienehkö sipuli, hienonnettuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 iso lehtipersiljanippu, hienonnettuna varsineen (jätä hieman tarjoiluun)
(muutama oksa tuoretta meiramia)
2 dl kuivaa valkoviiniä
3/4 dl valkoviinietikkaa
vettä

Leikkaa liha poikkisyin noin sentin paksuisiksi siivuiksi ja nuiji (tai painele sormin) ohuemmiksi. Kierittele jauhoissa ja suolaa ja pippuroi reippaalla kädellä.

Ruskista siivut öljyssä muutamassa erässä  ja siirrä odottamaan. Lisää pannuun tarvittaessa öljyä ja kuullota sipuli ja valkosipuli ja persiljasilppu. Lisää etikka ja viini. Sekoita ja jatka kypsennystä muutama minuutin ajan. Lisää pannuun meirami (jos käytät) ja liha. Lisää vettä niin, että liha juuri ja juuri peittyy ja anna hautua kannen alla, kunnes pehmeää - koosta ja paistista riippuen n. 1,5 tuntia. Tarkista välillä, että nestettä on riittävästi. 

Tarkista maku, mausta tarvittaessa ja tarjoile. Keitettyjen perunoiden, riisin tai tämän välimerellisen riisipilahvin kera






Kesän jäljiltä valkoviinivarastot alkavat olla suorastaan hälyttävän vähäiset, mutta löytyi sieltä onneksi tällekin ruoalle kaveri, joka on tosin sittemmin ilmeisesti poistunut Alkon valikoimista.

Italialainen Piccini Memoro Bianco on Viognerin (40%), Chardonnayn (30%), Vermentinon (20%) ja Pecorinon (10%) sekoitus, jonka kuiva hapokkuus olisi omiaan myös kermaisten ja täyteläisten ruokien (pastojen) seurana. Viinin tammisuus antaa sille ryhdikkyyttä ja tekee siitä monipuolisen ruokajuoman jopa liharuoille.

Toinen toimiva valkoinen saattaisi olla tämä piccata- vasikalle paritettu Semillon-Chardonnay.

Jos mielit kuitenkin punaista, suosittelen käätymään esimerkiksi uusi-seelantilaisen pinot noirin puoleen, joka tunnetusti on loistokumppani hapokkaita ja etikkaisia elementtejä sisältäville ruoille. Täältä löydät yhden omista suosikeistani


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Välimerellinen riisipilahvi

* * * 

For English please see here


* * * 


No kyllähän te tiedätte meidät ruokabloggarit. Aina ajan hermolla. Yötä myöten netissä möyrimässä uusimpia juttuja; aina trendikkäimmissä ravintoloissa haistelemessa kuumpimpia trendejä? Ja kotonakin syödään vain gourmetruokaa: confitoidaan ankanreisiä ja uutetaan tomaattivettä (!) perulaiseen risottoon siinä toivossa, että siitä tulisi se uusi koko kansan avokadopasta? Tai Igorin kanan kaltainen somehitti?

Joo. Me ollaan just tuollaisia. Otetaan esimerkiksi kulunut viikko. Kyllä, olen toipunut erosta (paremmin kuin uskalsin toivoakaan!) ja löytänyt ruokahaluni uudestaan. Ja kyllä, olen syönyt samaa ruokaa uudestaan ja uudestaaan. Se on tässä.  Niin kreikkalaisten lihapullien (ja tsatsikin!) kuin seuraavaksi tulossa olevan korfulaisen erikoisuuden sofriton kanssa. Ja ihan sellaisenaan. Kyllä, toisinaan myös kylmänä suoraan jääkapista alkoholia sisältävää iltaa seuraavana aamuna. Ja aina siinä vain on jotain niin lohdullista. 





Pilahvin mausteet vievät ajatukset  (fiiliksen mukaan) niin Lähi- kuin Kaukoitäänkin ja siinä piilee tämän lisukkeen nerokas monipuolisuus. Sitä voi vapaasti varioida liki millä tahansa jääkaapin perukoilta löytyvillä jämävihanneksilla tai yrteillä. Raasta mukaan porkkana, purista raasteesta nesteet pois ja heitä pannulle sipuleiden kanssa (toimii hyvin mintun kanssa!). Tai ihan mitä ikinä mieleen tulee. Siinä se kokkauksen ilo onkin: ota resepti ja tee siitä omasi!

Itse tykkään eniten basmatiriisin purutuntumasta, mutta onnistuu tämä ihan millä tahansa irtoriisilläkin. Käytä silloin paketin ohjeistusta tarvittavan nesteen määrästä. Rusinoiden sijaan voi käyttää mitä tahansa kuivahedelmiä ja pinjaniemenet voi korvata vaikka mantelelilastuilla tai pistaasipähkinöillä.

Niinikään yrtteinä voi käyttää joko persiljaa, minttua tai korianteria. Tai kaikkia sekaisin. Tuoreet yrtit vain ovat niinkuin...no, paljetit. Tai 80-luvun lopun tukkahevistadionballadit. Eihän niistä vain ihminen tarpeekseen saa!

Ja toisin kuin vaikka kuskus, riisi on hei gluteenitontakin. 





Neljälle - kuudelle

Välimerellinen riisipilahvi:

1/3 dl öljyä
1 sipuli, hienonnettuna
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
1/2 tl kurkumaa
2,5 dl basmatiriisiä
5 dl kana(tai kasvis)lientä
1,25 dl rusinoita
suolaa (maun mukaan)

tarjoiluun:

100 gr pinjansiemeniä
iso kourallinen persiljanlehtiä (tai korianteria. Tai minttua. Tai iso kourallinen persiljaa ja puolet saman verran tuoretta minttua)

Kuullota sipulisilppu öljyssä kattilassa. Lisää sitten mausteet ja anna niiden lämmetä ja irrottaa aromejaan muutaman minuutin ajan. Lisää sitten riisi ja anna sen paahtua välillä sekoitellen kunnes jyvät alkavat saada vähän väriä ja tuoksu muuttuu pähkinäiseksi - n. 5-7 minuuttia. Lisää sitten joukkoon rusinat ja kanaliemi. 

Vähennä lämpöä ja anna riisin hautua kannen alla, kunnes neste on imeytynyt - 12-15 minuuttia. 

Nosta kattila liedeltä, pöyhi riisiä, lisää pinjansiemenet ja yrttisilppu, peitä se keittiöpyyhkeellä ja kannella ja jätä tekeytymään vielä 10 minuutiksi. 

Tarkista maku, suolaa maun mukaan ja tarjoile. 




Erinomainen lisäke esimerkiksi kreikkalaisille lihapullillestifadolle, andalusialaisille lampaanpotkillemarokkolaisille lampaankyljyksille tai marka hloualle, tuolle tunisialaiselle perinneruoalle. Tai hei, sofritolle!

* * *

PS. Tällä reseptillä ollaan mukana myös Ruoka.fi-sivuston ja Sun Maidin rusinareseptikisassa. Omaa suosikkiasi pääset 19.11.2015 saakka äänestämään täällä






_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This