Sherry ruoanlaitossa - miten käyttää sherryä keittiössä?

For English please see here

* * * 

Sherry on melkoinen moniottelija myös keittiössä - tässä vinkkejä sherryn käyttöön ruoanlaitossa!

* * * 

Blogissa on viime aikoina kierrelty Andalusian sherrybodegoissa ihan paikan päällä (ja toivon mukaan saatu edes jonkin verran käsitystä siitä, kuinka monipuolinen tuo viini onkaan!) - nyt onkin aika vilkaista, mihin kaikkeen muuhun tuosta jalosta juomasta on. 

Biologisesti kypsytetyt Fino ja Manzanilla ovat sellaisia sherryjä, että ne eivät kovin pitkään avaamisen jälkeen säily. 

Niitä voi kuitenkin huoletta käyttää ruoanlaitossa kuivan valkoviinin sijaan esimerkiksi risotoissa tai vaikka näiden chorizolihapullien kastikkeessa.

Oksidoitumalla kypsytetyt Amontillado ja Oloroso sen sijaan säilyvät avaamisen jälkeen pitkäänkin. Oloroso onkin yksi suosikkejani ja sille onkin blogissakin esitelty jo useampia käyttötarkoituksia. 

Se on mm. yksi dekadenssia lisäävä ainesosa tässä ihanan keväisessä Crème Ninon- hernekeitossa. 

Olorosoa löytyy myös näistä; sherrystä, fenkolista sekä pimentónista makua saavassa tomaattikastikeessa hautuneista pikkumustekaloista...

... sekä näiden Espanjaa joka lusikallisella henkivien simpukoiden liemestä.

PS. Tähän käyttötarkoitukseen voi käyttää myös puolikuivaa Oloroso Blendiä!

Sherry on tyypistään riippuen kotonaan niin äyriäisten kuin liharuokien kanssa. 

Makeampi Oloroso Blend antaa myös särmää tälle upealla ulkomuodollaan hurmaavalle (mutta helppoudellaan yllättävälle!) rustiikkiselle maalaispateelle.

Tällä tekee muuten takuuvarmasti vaikutuksen niin pääsiäisen kuin muiden kevän juhlien pitopöydässä!

Oloroson ja Amontilladon pähkinäisyys antaa andalusialaisvivahteensa myös näille karitsanpotkille. 

Nappaa tämäkin resepti talteen vaikka pääsiäiseksi!

Puolimakea Oloroso on myös yksi niistä salaisuuksista, joka antaa näille häränhännille niiden Andalusian arabivalloittajien aikaa henkivän lämpimänmausteisen makumaailmansa. 

Ibericopossunposket ovat Andalusialle tyypillinen herkku, johon reseptejä blogissa on nähty kaksin kappalein. 

Niin omenaisessa sherrymarinadissa haudutettuna...

...kuin makeassa Pedro Ximénez-sherryssä haudutettuna.

On ehkä hieman yllättävää, että Andalusiassa liharuokien hauduttamiseen käytetään nimenomaan Pedro Ximénezin kaltaisia makeampia sherryjä - me kun olemme tottuneet ajattelemaan niitä nimenomaan jälkiruokaviineinä.

Sellaisenaan ne ovatkin tosin enemmän kuin kotonaan - esimerkiksi juuri PX on kuivahedelmäisessä tummassa siirappisuudessaan jälkiruoka jo ihan sellaisenaan. 

Mutta lorautapa sitä hyvän vaniljajäätelön päälle ja kruunaa koko komeus karamelisoiduilla pähkinöillä.... Dios Mio - siinä se herkku vasta onkin!

Onko sherry teille ruoanlaitossa tuttu kumppani? Vai lorahtaako se mieluummin kurkusta alas ihan sellaisenaan?

PS. Lisää vinkkejä erilaisten sherryjen ja ruoan yhdistämiseen löydät blogista täältä!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Räksallad, skagenröra - ruotsalainen katkarapusalaatti (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Räksallad, skagenröra... ruotsalaisten rakastamalla katkarapusalaatilla on yhtä monta nimeä kuin käyttötarkoitustakin.

* * * 

Ruotsalaisen keittiön antia ei voi kuvitellakaan ilman räksalladia, eli majoneesista katkarapusalaattia. 

(salaatti, joka koostuu kasvisten sijaan majoneesista ja katkaravuista? Antaa tulla!)

Niin räksalladin, skagenröran kuin länsirannikon Västkustsalladin nimellä kulkevat salaatit ovat tosin enemmänkin tahnojen tai kastikkeiden kaltaisia, joita katetaan niin uusien perunoiden kanssa juhannuspöytään, joulupöytään, brunsseille kuin ihan muuten vaan. 

Länsirannikon salaattiin tulee monesti muitakin äyriäisiä kuten simpukoita ja kalaa - toisinaan jopa (huh!) niitä vihanneksia. 

Skagenröra sen sijaan on häpeilemätön oodi hyvälle elämälle sekä saariston ikuisille kesille ja koostuu ihan vain katkaravuista ja majoneesista.

Aasialaiseen twistiin korvaa osa crème fraîchesta sweet chili-kastikkeella ja tilli vaikka korianterilla. 

Vaihtelua reseptiin saa myös lisäämällä siihen vaikka muikunmätiä (missä tapauksessa suolaa ei kannata enää lisätä) tai chiliripauksen. Ruohosipulin voisi korvata myös hienonnetulla pienen punasipulin puolikkaalla ja Dijonsinapin piparjuurella. 

Tuoreen tillin määrästä ei kannata tinkiä - jo sen tuoksussa on jotain, joka välittömästi kuljettaa ajatukset huolettomiin kesäpäiviin ja ystäväporukan ympäröimiin, auringonpaisteeseen katettuun lounaspöytiin. 

Skål, allihopa!

Älyttömän monikäyttöinenkin tämä on: lusikoi sitä keitetyille kananmunanpuolikkaille, saaristolaisleivän päälle, blineille, tarjoa kastikkeena kalalle tai vaikka uuniperunan täytteenä. 

Räksallad on myös erottamaton osa länsinaapurin snägäreiden tarjontaa (joiden kunkkuun tutustutaan muuten seuraavassa postauksessa!) ja tätä lapioidaan niin hodareihin, burgereidenkin kuin makkaraperunoidenkin kylkeen.

Helpoimmalla toki pääsee, jos käyttää pakastettuja, valmiiksi kuorittuja katkarapuja, mutta uskokaa pois - ei tarvitse olla göteborgilainen maistaakseen eron vastakuorittuihin katkarapuihin...!

200 grammaan kuorittuja katkarapuja tarvitaan (koosta riippuen) reilu puoli kiloa kokonaisia. 

4-6 hengelle

Räksallad (Skagenröra) - ruotsalainen katkarapusalaatti:

200 gr kuorittuja katkarapuja

1 dl majoneesia

1 dl crème fraîchea

1/2 tl (Dijon)sinappia
1 tl sitruunamehua
(Dijon-sinappia käytettäessä voi jättää poiskin)

1 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta 

3  rkl hienonnettua tilliä

3  rkl hienonnettua ruohosipulia

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Kuori katkaravut (tarvittaessa) tai sulata ja valuta valmiksi kuoritut. Taputtele kuiviksi ja, mikäli ne ovat kovin isoja, leikkaa niitä vähän pienemmiksi. 

Sekoita muut ainekset keskenään, tarkista maku ja säädä se haluamasi kaltaiseksi. Kääntele joukkoon katkaravut ja anna maustua muutama tunti kylmässä ennen tarjoilua.

Räksallad, skagenröra - hur som helst! Mikä on teidän suosikkikäyttönne tälle ihanuudelle?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

   

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Katkaravut Limoncellomajoneesilla ja tomaattibasilikamajoneesilla - laiskan emännän juhlaa (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Pakastealtaasta pussi kokonaisia katkarapuja ja niille muutama dippikastike. Sen helpommaksi eivät juhlatarjoilut voi mennä!

* * * 

Voin kertoa, että tämä elämäntapasaaristolainen ja armoton äyriäisrakastaja on tainnut löytää vertaisensa. Tuo uusi rakkaus on nimittäin vähintäänkin yhtä intohimoinen kalan ja äyriäisten suhteen kuin minä.

En minä tosin ehkä ihan vielä ole valmis siihen, että Göteborgare näkisi, millaista tuhoa saan aikaan katkarapuövereineni Itämeren laivojen buffetpöydissä...

Pohjanmeren rannikolla sijaitsevassa Göteborgissa äyriäisiä rakastetaan ja ne otetaan vakavasti. Enpä silti olisi arvannut pääseväni todistamaan jonkun toisen foodzillamaisuuksia, mutta niin vain kävi.

Istuessamme illallisella hotellissamme tilasi seuralainen Toast Skagenin, jonka katkarapuja mainostettiin käsinkuorittuina. Annoksen saapuessa pöytään riitti miehelle noin nanosekunti. "Nämä. Eivät. Ole. Käsin. Kuorittuja", hän sihahti äänellä, jonka kylmyys riittäisi jäädyttämään Välimerenkin.

Nämä kuitenkin ovat. Ja kaikkein paras asia? Sen kuorimisen tekevät vieraat itse. Sen kun istut ja nautit! Juhlatarjottavaa  nämä ovat ihan parhaimmasta päästä - valmisteluihin kun ei muutamaa minuuttia enempää kulu.

Kokonaisia keitettyjä katkarapuja saa ainakin kauppojen pakastealtaasta... ja sieltä IKEAsta tietenkin. 

Katkaravut kahdella kastikkeella:

500 gr pussi kokonaisia, kuorellisia katkarapuja

Limoncellomajoneesikastike:

1,5 dl majoneesia

1 sitruunan hienoksi raastettu kuori

1 rkl Limoncelloa (tai sitruunamehua)

1 rkl hienonnettua ruohosipulia

(suolaa, pippuria)

Aurinkokuivattu tomaatti-majoneesikastike:

1,5 dl majoneesia

5 aurinkokuivattua tomaattia

10 basilikanlehteä

(suolaa, pippuria)

Mittaa kastikeainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. 

Dippaa ja nauti.

PS. Lisää dippireseptejä löydät täältä.

Lisää ideoita ja inspiraatiota stressittömään joulupöytään löydät täältä ja täältä.

Eikä kannata unohtaa arvontaa, jossa yksi teistä pääsee joululahjaostoksille Heirolin verkkokauppaan! 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

     

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Suklaalihapullia? Albondigas de choco - seepiapyörykät

* * * 

For English please see here

* * * 

Vaikka Andalusian tapasbaarien tarjontaan on tullut tutustuttua jo vuosien ajan, pääsi taannoisen reissu yllättämään. Cadizissa törmäsin toistuvasti albondigas de chocoon, joka luonnollisesti herätti välittömästi ruokamatkailijan mielenkiinnon. Albondigas toki on sanana tuttu, onhan noita espanjalaisia lihapullia nähty blogissa niin sellaisenaan kuin chorizonkin kanssa tuunattuna. Mutta choco? Suklaata? Suklaalihapullia? 

No ei sentään. Choco viittaakin nimittäin seepiaan, jota etenkin Cadizin alueella pyydetään ja syödään todella paljon, kuten äyriäistorin tarjontakin osoitti. Ja jopa suklaata enemmänhän minä rakastan mustekalaa. Oijoi. Nämä unelmankevyet pullerot ovatkin ehkä koko reissun paras tuliainen. Kokeilkaa vaikka. Suuhun sulavat!

30 kpl

Albondigas de choco - seepiapyörykät:

500 gr seepiaa (voi varmasti korvata myös kalmarilla)
1 pienehkö sipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen hienonnettua persiljaa
1,5 tl raastettua sitruunankuorta
2 kananmunaa
9 rkl korppujauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

(Halutessa lisäksi vehnäjauhoja)

Paistamiseen: 1 dl öljyä

Kastike:

1 sipuli, hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2,5 dl valkoviiniä
5 dl hyvää kalalientä
1 laakerinlehti
ripaus sahramia

Huuhtele ja valuta seepia. Leikkaa hieman pienemmiksi paloiksi ja mittaa tehosekoittimeen muiden ainesten kanssa. Surauta sekaisin tasaiseksi massaksi (jonkin verran saa olla sattumia. Vältä kiusausta lisätä korppujauhoja kiinteämmän massan aikaansaamiseksi, sillä silloin pyöryköistä tulee helposti kovia ja kuivia. 

Anna massan levätä kylmässä puolisen tuntia.

Pyörittele se sitten 30 pyörykäksi (massa on aika löysää, mutta älä huoli!) ja kierittele ne halutessasi kevyesti vehnäjauhoissa (tämä auttaa kastiketta suurustumaan).  Paista pannulla öljyssä kullanruskeiksi ja siirrä syrjään odottamaan. 

Lisää pannulle jääneeseen öljyyn sipuli ja valkosipuli, Kuullota kunnes ne ovat pehmeitä (älä anna ruskistua). Kaada pannulle sitten valkoviini ja nosta lämpöä kunnes se kiehahtaa. Anna porista viitisen minuuttia ja lisää sitten kalaliemi, sahrami ja laakerinlehti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. 

Anna kiehua, kunnes seos sakenee. Lisää pannulle sitten pyörykät ja anna muhia matalla lämmöllä kannen alla kymmenisen minuuttia. 

Tarjoile. Jäähdytetyn Verdejon kanssa. Andalusian auringosta ja kalatoreista haaveillen...!

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Okonomiyaki ja Bellingham The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc

* * * 

For English please see here

* * *

Alkukesästä iskenyt nuha äityi sellaiseksi keuhkoputkentulehdukseksi, ettei moista oltu vähään aikaan nähtykään. Mutta sai se jotain aikaankin: ihan totaalisen rauhoittumisen (ja somepaaston!). Naapurinpoika totesi muutaman viikon koomaani tuijotettuaan kuinka minun pitäisi itse asiassa olla kipeä useamminkin(?) Olen kuulemma niin paljon rauhallisempi ja rakastettavampi kun en riuhdo menemään sata lasissa!

Nyt elämä onneksi jo voittaa ja lasissa onkin... Chenin Blanc!

Blogi on viime aikoina ollut hiljaisempi kuin venäläinen ihmisoikeusjärjestö ja Instagraminkin perusteella voisi luulla minun olevan vähintään kuollut. Yllättävän äkkiä se mielenkiinto kokkaamiseen katosi ihan kokonaan  - niinpä viime aikojen ruokaympyrä on pääosin koostunut naapuripizzeriasta jo siinä määrin, että ollaan varmaan jo niiden joulukorttipostituslistallakin...

Muutama päivä sitten saapui kuitenkin tuorein munaringin (kihihii!) lähetys, jotka saivat minut vihdoin houkuteltua keittiöön. Tuloksena oli (vihdoin ja viimein!) okonomiyaki, johon tutustuin Japanissa asuneen ystäväni kautta jo vuosia sitten, mutta johon vasta taannoisella Lontoon matkalla ihan tosissani rakastuin. 

Käännettynä Okonomiyaki tarkoittaa suunnilleen "ihan miten haluatte", mikä kertoo sen pyttipannumaisesta luonteesta.  Taikinan ja kaalin lisäksi siihen voi siis heitellä oman maun (ja jääkaapin sisällön) mukaan ihan mitä haluatte. Itse käytin possunkylkeä, mutta katkaravut tai mustekala kävisivät ihan yhtä hyvin.

Jossain ohjeissa kaali ja kevätsipuli sekoitetaan jo taikinaan, itse olen oppinut sen näin. Mutta tämänkin suhteen tehkää (arvaatteko jo varmaan mitä on tulossa?) ihan miten haluatte. 

Valmis tuote kuorrutetaan okonomi-kastikkeella, johon löytyy ohje mm. Sivumaku-blogista. Jos nälkä on kovempi kuin autenttisuudenjano, voi sen korvata vaikka BBQ-kastikkeella, hoisin-kastikkeella tai osterikastikkeella - ihan miten haluatte!

Tonnikalasta tehtyjä bonitolastuja myydään japanilaisen ruoan kaupoissa, samoin kuin dashia eli japanilaista kalaliemijauhettakin. Jos niitä ei satu olemaan käsillä, voi taikinan tehdä veteenkin ja korvata bonitojauheen vaikka paahdetuilla ja murustetuilla norilevyillä - niitä kun saa nykyään jo joka kulmakaupastakin (ohjeet merilevän paahtamiseen täällä). 

Kahdelle hengelle (Kaksi pienempää tai yksi iso)

Okonomiyaki

taikina:

2 kananmunaa

2,5 kalalientä dashi-jauheesta (tai vettä)

4 dl vehnäjauhoja (korvattavissa gluteenittomalla jauhoseoksella tai vaikka riisijauholla)

1 tl suolaa (halutessasi vaikka norisuolaa - ohje täällä)

2 tl jauhettuja bonitohiutaleita

muutama rkl ruokaöljyä paistamiseen

täyte:

250 gr (varhais)kaalia, ohuesti suikaloituna

2 kevätsipulia hienonnettuna

100 gr possunkylkeä ohuina siivuina

tarjoiluun:

kevätsipulia

50 gr possunkylkeän rapeaksi pannulla paahdettuna

(wasabi)majoneesia

okonomi-kastiketta

Okonomi-kastike:

1,5 dl ketsuppia
1 dl Worchester-kastiketta
1 dl sakea
1 dl miriniä
3 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sokeria

Mittaa kastikeainekset kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kunnes kastike keittyy kokoon ja paksuuntuu.

Pilko tarjoiluun tarvittavat possunkylkisiivut suikaleiksi, laita kylmälle pannulle ja laita levy keskilämmölle. Paahda välillä käännellen, kunnes rapeita. Nosta pannulta ja valuta talouspaperin päällä. 

Sekoita yhteen taikinan ainekset. Kuumenna öljytty pannu keskilämmöllä ja kaada pannulle 1/4 taikinasta jos teet kaksi, 1/2 taikinasta jos teet yhden ison. Pyöräytä ohueksi levyksi, ripottele päälle bonitojauhe ja lisää sen päälle kaali ja kevätsipuli (jätä hieman tarjoiluun). Lado näiden päälle possunkylki, paina lastalla aineksi hieman kasaan ja kaada päälle saman verran taikinaa. Kun massa on jähmettynyt, käännä se ja paista toiseltakin puolen. 

Lorauta päälle okonomikastiketta, majoneesia ja koristele rapeilla possunkylkisuikaleilla ja lopulla kevätsipulilla.

Jos muuten ei ole vielä tuttu, suosittelen kokeilemaan Saitakun wasabimajoneesia, jota saimme kesän alussa kokeiltavaksi ja johon olen ihan totaalisen ihastunut. Wasabi antaa majoneesille ihanasti särmää taittaen sen rasvaisuutta ja käy burgereihin, salaatinkastikkeeksi, dipiksi... 

Eikä reseptiä ilman viinisuositusta, joka tänään siis on sitä Chenin Blancia!

Sopiva viini löytyi Bellinghamin The Bernard Series- sarjasta, josta olen aikaisemmin esitellyt teille Grenache Blanc-Viognier-blendin. 

Tässä Chenin Blancissa (16,98€) on kuivuutta ja hapokkuutta, mutta myös kypsää hedelmäisyyttä, joka käy hienosti aasialaisen keittiön kaveriksi - myös hienovaraiselle eikä yleensä kovinkaan mausteiselle japanilaiselle. 

Tämä viini on niin paikallaan juuri nyt, sillä se kävisi hyvin myös savukalan, etenkin lohiruokien kaveriksi (olisi varmaan ihan tervetullut mökkituominenkin...!). 12 kuukauden tammikypsytys antaa viinille mausteista paahteisuutta, joten se tasapainottaisi hienosti myös runsaiden, kermaisten ruokien täyteläisyyttä. Erinomainen, monitasoinen viini - kokeilkaa!

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Juhannuskalenterin 20. luukku: mustekala-chorizosalaatti rapeilla kikherneillä

* * * 

For English please see here

* * * 

Yksi Espanjasta eniten rakastamistani asioista on chorizo. Ei ole juurikaan sellaista asiaa, johon se ei kävisi. Sen mausteisuus tasapainottaa täyteläisiä makuja (kuten tässä kurpizzassa!) ja antaa särmää myös miedonmakuisille mereneläville (kuten nämä helpot jättikatka-chorizo-cocktailpalat osoittavat). Mar y montaña, eli kalan/ äyriäisten ja  lihan yhdistäminen onkin espanjalaisessa keittiössä tyypillistä etenkin Katalonian alueella. 

Chorizo on yksi jääkaappimme vakioasukkaista. Toinen asia, jota meiltä löytyy jossain muodossa aina, on mustekala. Ja hyvä näin: Tsatsikimestarin saapuessa taannoin lounaalle olivat toiveet selvät. "Mustekalaa! Tee mulle mustekalaa!!!" Ja minähän tein.

Tämän helpon ja vain muutamasta raaka-aineesta koostuvan salaatin juju on noissa rapeissa kikherneissä. Omnomnom. 

Mustekalat kannattaa muuten aina sulattaa runsaassa kylmässä vedessä - jos niiden antaa sulaa omassa pakkauksessaan, niihin jää helposti hieman tympeä maku.

Kikherneet pyörittelin pelkässä öljyssä ja maustoin suolalla ja pippurilla, mutta jos käyttämäsi chorizo on kovinkin mietoa, lisää öljyyn pimentónia, valkosipulijauhetta, jeeraa ja jauhettuja korianterinsiemeniä (kutakin n. 1/4 tl)

Kahdelle - kolmelle, tapaksena neljälle - viidelle

Mustekala- chorizo-salaatti rapeilla kikherneillä:

225 gr lenkki chorizoa
1 kg kalmareita (sulatettuna ja puhdistettuna n. 600 gr)
1 pieni punasipuli, ohuina siivuina.
1 iso puska lehtipersiljaa
suolaa, mustapippuria 

Rapeat kikherneet:

1 tlk kikherneitä valutettuna ja kuorittuna
2 tl öljyä
suolaa, pippuria

Tarjoiluun: sitruunalohkoja

Aloita salaatti kikherneiden paahtamisella. Pyörittele valutetut, kuoritut ja kuiviksi taputellut kikherneet öljyssä ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Suolaa, pippuroi ja paahda 180-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia kunnes rapeita. Ravistele puolivälissä. Anna jäähtyä.

Paista punasipulia muutaman minuutin ajan kunnes se on vähän pehmennyt. Siivuta chorizo 1/2 sentin paksuisiksi viipaleiksi. Paista niihin pannulla väri. 

Putsaa kalmari, huuhtele ja taputtele kuiviksi. Siivuta vartalo noin sentin paksuisiksi renkaiksi, suolaa ja pippuroi ja paista muutamassa erässä pikaisesti pannulla. 

Vaihtoehtoisesti ainekset voisi heittää grilliin!

Yhdistä salaatin ainekset, lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.

Tämänkertainen viini lähti kaupasta mukaan ei pitkällisen tieteellisen analyysin, vaan etikettinsä seurauksena. Tarkalleen ottaen alkuperänsä ansiosta: se kun tulee Luberonista- paikasta, joka on tullut tutuksi niin Peter Maylen Provence-kirjoista kuin A Good Year- elokuvastakin. Molempia on tullut viime aikoina nautittua kroonisen matkakuumeen lääkitsemistarkoituksissa. 

Grenache Blanc-, Bourboulenc-, Ugni Blanc- sekä Roussanne-rypäleistä valmistettu La Vieille Ferme Blanc- viiniä ei ole hinnalla pilattu (9,98€). Siitä löytyy runsasta hedelmäisyyttä ja hapokkuutta, joka tekeekin siitä monipuolisen, täyteläisyyttä ja mausteisuuttakin kestävän ruokaviinin. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?