Suomenruotsin kesäparatiisit

Niin paljon kuin niitä Vaxholmin ja Grindan kaltaisia eteläruotsalaisia idyllejä on tullut hehkutettua, niin tuo taannoinen roadtrip osoitti, että ei se Suomi kyllä kauas maakuntamatkailun maaottelussa jää. Espanjassa ollessa päiväretkiä tulee tehtyä ja uusia seutuja tutkailtua livingstonelaisella innolla harva se päivä, mutta niin vain on päässyt unohtumaan, kuinka paljon ihan muutaman tunnin päässä olisi Suomessakin niin paljon nähtävää. Siellä on portti ihan mielettömään kesäparatiisiin!

Miniloma rannikkosuomessa tarjosi paitsi upeita maisemia ja  tunnelmallisia kaupunkeja myös hykerryttäviä yllätyksiä. Degerbystä esimerkiksi, i mitt av ingenstans, löytyi pikkuriikkinen herkkukauppa, jonka valikoimista löytyi mm. tuoremakkaroita, kampasimpukoita, tuoretta basilikaa ja hummeria. No, okei, pakastettuna. Mutta kumminkin! Ei pääse Töölön markettien valikoima lähellekään moista! Rannikolla tehdään jopa ihan omaa ilmakuivattua kinkkuakin!

Niinpä meidän tiemme jatkui Hangosta vielä piknikille Tammisaareen.

Hangossa sain joltain salskealta purjehtijanuorukaiselta kutsun jazz-festivaleille. Ruotsiksi. Kasvissyöjän ja Tsatsikimestarin mukaan saan syyttää siitä konservatiivista, helmikorvakoruista, blondiraidoitettua nutturaniskaista ja neuletakkia näennäisen huolettomasti olkapäillään kantavaa  olemustani. Kaikesta tästä yltiöidyllisyydestä huumaantuneena päätinkin, että alan isona suomenruotsalaiseksi. Kunnes minulle selvisi, että ruotsiksi kuulostan, liksom, ihan pissikseltä, vet du.

Niin ihastuttava kuin täsmäiskumme suomenruotsalaiseen mielenmaisemaan olikin, yksi asia meitä jäi kuitenkin näissä kesäparatiiseissa ihmetyttämään. Missä ovat ne törkeyksiä ohikulkijoille syytävät  rappioalkoholistit? Helsingin katuja aina sulostuttavat avohoitopotilaat? Hakaneuloja ja angstia täynnä olevat goottiteinit? Kyllä minä ne vaihtaisin hummereihin koska tahansa. Olkoon kuinka pakastettuja tahansa...