Tarte Flambée/ Flammkuche - Alsacen vastine pizzalle

For English please see here

* * * 

Tarte Flambée (Flammkuche) on Alsacen vastine pizzalle - ihanan helppo ja pekoninen herkku!

* * * 

Katselin kerran yhden illan päätteeksi Göteborgarea syvälle silmiin, tartuin häntä kädestä ja kuiskasin sieluikkaimmalla äänelläni kohtalokkaan kysymyksen: "arvaa, mitä minä rakastan?" 

Göteborgare katsoi minua takaisin hymyillen sitä ihanaa hymyään, joka saa polveni heikoksi ja vastasi yhtä viettelevällä äänellä: "pizzaa."

Romanttinen hetki. Niin totaalisen ohi. 

Vaan ei taida tulla kenellekään tätä blogia lukeneellekaan yllätyksenä, että noinhan se on: minä todella rakastan pizzaa (blogista löytyy jopa resepti aamiaispizzaan...)

Koska minulla on kuitenkin yhä hienoisia ongelmia sen pizzaan jokseenkin olennaisesti kuuluvan juuston kanssa, olen ihan erityisesti ihastunut eri puolilta maailmaa löytyviin pizzavastineisiin, joista sitä ei löydy. Näitä ovat mm. Turkin lahmacun sekä pide sekä kirjastanikin löytyvä arabialainen sfiha. 

Osataan sitä tosin Euroopassakin: Alsace; yksi lempiviinialueistani on kunnostautunut asiassa luomalla Tarte Flambéen, jossa juustoa saattaa olla tai saattaa olla olemattakin. Eikä ole ihme, että tähän rakastuin - siinä suosituimmassa versiossa on pekonia. 

Pekoni = rakkaus. Kysy keltä vain. 

Kuivaa siitä ei italialaisen peruna-rosmariinipizzani lailla kuitenkaan tule - siitä pitää huolen rapean pohjan päällä köllöttelevä ranskankermakerros. 

Suomesta tätä herkkua harvemmin saa, mutta Tampereenkävijöitä onnistaa - siellä sijaitsevan Wistub Alsacen Tarte Flambée on ehkä jo yksinään syy ottaa kaupunki vaikka päiväretken suunnaksi. 

Jos tarvitset lisäinspiraatiota tuohon Suomen Göteborgiin, löydät sitä blogista täältä ja täältä. 

Alueesta riippuen Tarte Flambée tunnetaan myös nimellä Flammkuche. Alunperin se oli nimenomaan saksankielisten maalaisten kotonaan tekemää ruokaa - ravintolakelpoista siitä tuli vasta 1960-luvulla nähdyn pizzahuuman myötä.

Tämän Gratinéen lisäksi tunnetuimmat versiot ovat sieniä sisältävä Forestière sekä samannimisellä juustolla kuorrutettu Münster, mutta on tästä olemassa makea; kanelia, ohueksi siivutettua omenaa (ja monesti myös Calvadosin kaltaista omenaviinaa)  sisältävä versio. 

2 isoa tai neljä pienempää

Tarte Flambée Gratinée - Alsacelainen pizza savupekonilla 

pohja:

2,5 tl kuivahiiva
1,5 tl sokeria
1,5 dl lämmintä vettä
1,5 rkl öljyä
4 dl (00-pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa

täyte:

150 gr crème fraîchea
muutama kourallinen raastettua (Gruyère) juustoa
140 gr (savu)pekonia
1 pieni sipuli

Tarjoiluun: hienonnettua ruohosipulia, mustapippuria

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. 

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Leikkaa pekoni haluamasi kokoisiksi paloiksi ja ruskista pannulla kunnes se alkaa rapeutua. Nosta reikäkauhalla odottamaan. 

Kaulitse kohonnut taikina ohueksi levyksi. Jauhoja taikina ei tässä vaiheessa tarvitse, joten helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on helppo kumota suoraan kuumalle pellille.

Esipaista pohjaa nelisen minuuttia. Levitä sille sitten kerros crème fraîchea ja ripottele juusto sen päälle. Lado juuston päälle sipulirenkaat sekä pekoni. Jatka paistamista, kunnes juusto on sulanut. 

Ripottele (halutessasi) päälle ruohosipuli sekä mustapippuria ja tarjoile. 

Lisää pizzareseptejä blogin arkistoista löydät alta:

-  pide - turkkilainen pizza

- pizza Prosciuttolla, päärynällä ja briejuustolla

- ankkaconfit-pizza

- libanonilainen lammaspizza

- kurpizza (kurpitsa-chorizopizza)

- pinaatti-kotijuustopizza

- italialainen peruna-rosmariinipizza

- aamiaispizza kylmäsavulohella, kananmunalla ja idioottivarmalla hollandaisella

Onko Tarte Flambée/ Flammkuche vienyt jo teidän sydämenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Ajo Blanco - valkoinen gazpacho (gluteeniton, vegaani, kosher)

For English please see here

* * * 

Valkoinen gazpacho on gazpachoista se alkuperäinen. Ihanan  raikas, kesähelteillä viilentävä  tuttavuus!

* * * 

Gazpachon ja salmorejon lisäksi löytyy Espanjasta vielä kolmaskin kylmänä tarjoiltava keitto: ajo blanco, joka tunnetaan myös valkoisena gazpachona. 

Nuo kylmät keitot ovat ihanan raikkaita ja paikallaan etenkin loppukesästä, kun Andalusian yli pyyhkivät Afrikasta kantautuvat tuulet, joiden ansiosta lämpötila nousee yli neljäänkymmeneen. 

Ilma on kuiva ja kuuma - vielä keskellä yötäkin tuuli puhaltaa sellaisella intensiteetillä, että on kuin hiustenkuivaajassa kävelisi. 

Oma uima-allas on siis kaikkea muuta kuin ylellisyys - se on suorastaan ihmisoikeuskysymys!

Ajonkin raaka-aineet ovat varsin yksinkertaiset: leipää, vettä, valkosipulia ja manteleita. 

Joissain ohjeissa (kuten omassani) käytetään lisäksi viinirypäleitä, jotka raikastavat hapokkuudellaan keittoa enemmän kuin kurkku, toinen yleisesti käytetty raaka-aine. 

Myös vihreä omena toisi tähän kivaa kirpakkuutta ja happamuutta, mutta sitä käyttäessä joutuu nesteen määrää lisäämään. 

Perinteisesti tähänkin käytetään tuota paikallista sherryviinietikkaa, mutta tähän yhteyteen valkoviinietikka sopii mielestäni paremmin. Myös omenaviinietikka toimisi.

Tämä valkoinen versio on itse asiassa se ihan alkuperäinen gazpacho- se tunnetumpi punainen versio kun sai syntynsä vasta conquistadorien tuodessa tomaatin Espanjaan 1500-luvulla. 

Joidenkin teorioiden mukaan tämä on ihan "jo muinaiset roomalaiset"- osastoa ja keiton kerrotaan olevan jäänne roomalaisten tavasta kastaa leipää öljyyn. 

Toisten teorioiden mukaan tämänkin juuret ovat maurilaisajalla ja arabikeittiöiden leipäpohjaisissa sopissa. 

Mene ja tiedä - mutta minä pidän tästä jopa enemmän kuin siitä punaisesta gazpachosta.

neljälle

Ajo Blanco -valkoinen gazpacho

200 g manteleita, yön yli liotettuna (säästä liemi)

3 valkosipulinkynttä

100 g leipää ilman kuoria (noin puolikkaan ranskanleivän sisusta), tarvittaessa gluteenitonta

1 dl oliiviöljyä

1/2 dl valkoviinietikkaa (tai omena- tai sherryviinietikkaa)

225 g vihreitä, siemenettömiä rypäleitä

5 dl manteleiden liotusvettä

1/2 tl suolaa

Tarjoiluun: oliiviöljyä, paahdettuja mantelilastuja, viinirypälelohkoja, ruohosipulia

Valuta mantelit liotusvedestään. Säästä vesi ja käytä sitä keiton ohentamiseen.

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi.

Siivilöi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa joko suolaa ja/tai etikkaa. Anna jäähtyä muutama tunti ennen tarjoilua.

Tähän kirjastani peräisin olevaan reseptiin on muuten ihastuttu myös Iltasanomien ja Helsingin Sanomien kirja-arvosteluissa!

Dios mio - enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut näkeväni nimeäni noin säännöllisesti ihan valtakunnan ykkösmedioissa...!

PS. Kirjasta löytyy myös resepti kirsikkagazpachoon (!), blogissa taas jo nähdyt gazpachoreseptit löydät alta. 

- gazpacho
- vesimelonigazpacho
- kurkkugazpacho

Onko ajo blanco eli valkoinen gazpacho teille jo tuttu? Vai onko teillä joku toinen suosikki?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hasselbackan perunat - parasta perunasta (vegaani, gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Hasselbackan peruna on ruotsalainen klassikko ja yksi parhaita lisukkeita aterialle kuin aterialle!

* * * 

Monella työharjotteluun osallistuneesta ei varmaan ole rupeamasta kummoisiakaan kokemuksia. Kyllähän niillä sitä kokemusta saa, mutta kovin harvoin se mihinkään työllistymiseen johtaa vaikka kuinka hyvin hommasi hoidat, eikä ihme. Miksi ihmeessä palkata ketään tehtävään, johon aina saa jonkun ilmaiseksikin!

Omat kokemukseni vaihtelevat laidasta laitaan. Olen vastannut niin puhelimeen ja keittänyt kahvia (ja arvatkaa vain, onko noihinkin paikkoihin edellytetty korkeakoulututkintoa?) mutta sitten on myös kertynyt Tunisian suurlähetystön kaltaisia kokemuksia. 

Muutin maahan onnekseni/ onnettomuudekseni (kauneuden lailla tämäkin lienee katsojan silmässä?) vain päiviä Arabikevään alkulaukauksena toimineen Tunisian vallankumouksen jälkeen, joten siellä todellakin pääsi tositoimiin, niinkuin vaikka raportoimaan ulkoministeriölle Libyan rajan pakolaisleireiltä ja kuvaamaan kotiovelle kuoliaaksi ammuttuja mielenosoittajia.

Harvemmin työharjoittelijat pääsevät jättämään jälkensä historiankirjoihin, mutta kyllä joskus niinkin käy. Kuten vuonna 1953 tukholmalaisen Hasselbackenin hotellin ravintolassa työskenneelle värmlantilaiselle kokkiopiskelijalle Leif Elissonille. 

Leif sai keittiössä idean nostaa peruna ihan uudelle tasolle ja tuloksena oli ravintolan (ei siis keksijänsä, kuinkas muutenkaan...) mukaan nimetty Hasselbackan peruna. 

Miettikää, jos Instagram olisi ollut olemassa tuolloin! Siinä olisivat kuulkaa häshtägit sinkoilleet lopputuloksen viralisoituessa ja 48 tunnin sisään joka kaupan perunalaarit olisivat ammottaneet tyhjyyttään meidän kaikkien yrittäessä toteuttaa vastaavaa kotioloissa!

Yli 60 vuotta myöhemmin Hasselbackenin hotelli-ravintola on yhtä paikallaan siinä Djurgårdenin vieressä ja tämä peruna löytyy listalta, yhtenä sen klassisimmista annoksista.

Lisukkeena 4-6 hengelle

Hasselbackan perunat:

6 isohkoa kiinteää perunaa (niiden koosta riippuen)

6 rkl voita/ margariinia/ öljyä

4 valkosipulin kynttä, kuorittuna ja veitsen lappeella hieman nuijittuna

3 rosmariinin oksaa
suolaa, valkopippuria

1-2 rkl korppujauhoa (tarvittaessa gluteenitonta)

Mittaa kattilaan voi, valkosipulinkynnet ja rosmariininoksat. Sulata voita kattilassa korkealla lämmöllä, kunnes se lopettaa kuohumisen. Jätä uuttumaan kannen alla varttitunniksi. Valmistele sillä välin perunat ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. 

Kuori perunat ja taputtele ne kuiviksi (ohutkuoriset perunat voi käyttää halutessaan myös kuorineen).

Leikkaa niihin terävällä veitsellä muutaman millin päähän toisistaan viiltoja melkein perunoiden pohjaan saakka. Helpoin tämä on tehdä asettamalla peruna esim. puukauhan päälle, jolloin veitsi ei vahingossakaan pääse leikkaamaan perunaa kokonaan halki.

Aseta perunat voideltuun uunivuokaan. Penslaa perunat noin puolella voiseoksesta. Suolaa ja pippuroi ja paista 225 asteessa 25 minuuttia. 

Penslaa perunat uudestaan jäljellejääneellä (ja vuoan pohjalle valuneella) voiseoksella, työnnä väleihin rosmariininlehtiä ja ripottele niiden päälle korppujauho. Nyt perunan "haitarit" ovat alkaneet jo avautua, mutta mikäli eivät, voi niitä rakoja vähän avata veitsenkärjellä.

Paista koosta riippuen vielä toiset 25 - 35 minuuttia, kunnes perunat ovat läpeensä kypsiä ja pehmeitä. Tarjoile vaikka pihvin tai kalan kaverina. 

Näitä on helppo myös varioida omien mielitekojen mukaan. 

Korppujauhon voisi korvata osittain tai kokonaan vaikka parmesaanilla tai siihen voisi yhdistää rapeita pekonimuruja (aaah). Kalan kanssa korppujauhoihin voisi puolestaan yhdistää vaikka persiljaa, chilirouhetta ja/tai hienoksiraastettua sitruunankuorta.

Joko Hasselbackan peruna on teille tuttu lisuke? Miten te sen tuunaisitte?

________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Kermainen karamelisoitu sipulikeitto kastanjatahnalla (gluteeniton, vegaani, kosher)

For English please see here

* * * 

Kermainen karamelisoitu sipulikeitto kastanjatahnalla vaatii vain muutaman raaka-aineen, mutta kelpaa vähän hienommallekin aterialle!

* * * 

Länsinaapurin lihapadoista nautiskelun jälkeen koitti arki ja oli taas aika palata omaan keittiöön. Motivaatio oli nolla ja (reissun gastro-orgioiden jälkeen) niin oli kyllä pankkitilin saldokin.

Tilannetta ei parantanut sekään, että siinä vaiheessa kun sydänsuruiltani sain ruoan vihdoin pysymään sisälläni, olin suosiolla ulkoistanut koko muonituspuolen ja wolttasin hengenpitimikseni tarvittavat ateriat suoraan sängynpohjalle. 

Ruokabloggarin elämän nurja puoli osa 143.

Kun lopulta päätin edes yrittää ryhdistäytyä, tuntui ettei kädessä pysy kauha eikä kamera. Kovin on katoavaista tuo mainen kunnia.

Onneksi halvalla ja helpollakin saa hyvää aikaiseksi, kuten tämä ihanan kuohkea kermainen karamelisoitu sipulikeitto osoittaa. Kolme jääkaapista löytynyttä raaka-ainetta, ei siihen muuta vaadita. 

Koko komeuden kruunasi kattilaan viime hetken inspiraation myötä kattilaan päätynyt Ruotsintuliainen: tuubillinen kastanjatahnaa, jota olen tosin nähnyt muutamalla eurolla myytävän ihan tuossa lähi-Alepassakin. 

Jos sitä ei kuitenkaan satu kotona (tai kaupassa) pyörimään, voi sen jättää poiskin, joskin se antaa keitolle ihanasti makeutta ja täyteläisyyttä. Hitunen ruskeaa sokeria (tai kenties lusikallinen maapähkinävoita?) pyöristäisi makuja myös. 

Sipulia halvempaa ja kiitollisempaa raaka-ainetta saa hakea. Kilo maksaa alle euron, mutta tunnin karamelisointi antaa sille niin ihanaa syvyyttä, ettei paremmasta väliä. Tämän kehtaisi kattaa alkuruoaksi vaikka vähän paremmallekin aterialle!

Kolmelle - neljälle

Kermainen karamelisoitu sipulikeitto kastanjatahnalla:

reilu 1 kg sipulia 

2 rkl voita (tai öljyä)

1/2 rkl balsamicoa

3 rkl tuoretta timjamia (tai 1,5 rkl kuivattua)

7,5 dl kasvislientä

1 tuubi (78 g) kastanjatahnaa (crème de marrons)

3/4 tl suolaa

3/4 tl mustapippuria

2 dl kuohukermaa, löysäksi vaahdoksi vatkattuna (tai vegaanivastinetta, esim. soijakermaa)

tarjoiluun:

tuoretta timjamia, paahdettua sipulirouhetta (gluteenittomaan tarpeeseen käytä gluteenitonta (esim. Sallinen tai korvaa paahdetuilla ja kevyesti suolatuilla siemenillä)

Kuori sipulit, poista kanta ja siivulta ohuelti.

Kuumenna voi isossa kasarissa tai pannussa ja lisää sitten sipulit. Anna karamelisoitua keskilämmöllä noin tunnin ajan, sekoittaen noin kymmenen minuutin välein ja tarkistaen, ettei lämpö ole liian kovalla ja että nestettä on vielä tarpeeksi eikä sipuli pala pohjaan. 

Jos näyttää, että näin alkaa käydä, laske lämpöä ja lisää tilkka kasvislientä ja sekoita.

Kun sipulit ovat karamelisoituneet pehmeiksi ja kauniin mahonginruskeiksi, lisää pataan hienonnettu timjami ja balsamico ja sekoita tasaiseksi. 

Soseuta sipulit kasvisliemen ja (mikäli käytät) kastanjatahnan kanssa. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Kääntele joukkoon löysästi vatkattu kerma ja tarjoile. 

PS. Jos intoudut tekemään soppaa itsekin, käy ihmeessä heittämässä arvio tuohon kommentteihin!

PPS. Ehdotuksia napakammasta nimestä otetaan myös innolla vastaan - nykyinen nimihirviö kun laukaisee migreenin jo sitä katsomalla...

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Janssonin kiusaus - ruotsalainen joulupöytäklassikko

For English please see here

* * * 

Janssonin kiusaus on länsinaapurimme jouluun ja muihin juhlapöytiin kotitutunut klassikko, joka on yhtä helppo kuin se on herkullinenkin. Nyt ei säästellä voita eikä kermaa!

* * * 

Kylläpäs blogissa onkin viime aikoina tullut juhlistettua perunaa! Blogissa on jaettu niin salaisuuksia täydelliseen perunamuusiin kuin esitelty Bulgarian reissun tuliaisreseptejä patatnikin, bulgarialaisen perunamunakkaan muodossa. 

Ruokamatkailu jatkuu tänäänkin: nyt on vuorossa tähän vuodenaikaan erinomaisesti istuva ruotsalaisklassikko Janssonin kiusaus! Vaikka kiusaus onkin kotiutunut erottamattomaksi osaksi nimenomaan ruotsalaista joulupöytää, ovat tämän ruotsalaisen, elämästä estottomasti nautiskelleen oopperalaulajan mukaan nimetyn ruokalajin juuret alkujaan ihan muissa kinkereissä. 

Pelle Janzon oli nimittäin tunnettu paitsi bassobaritonistaan, myös esitysten jälkeisistä kekkereistään, joiden tarjoilut koostuivat oluesta, snapseista ja anjovisgratiinista. Myöhemmin tästä on pyttipannun tapaan tullut yksi länsinaapureidemme aamuyön pikkutuntien suosikkiruokia. 

Anjoviksen suolaisuus, kerman täyteläisyys, perunan lohdullisuus ja sipulin makeus ovat yhdistelmä, jota olen rakastanut lapsuudestani saakka - heti kun vanhemmat saivat tämän patologisen juustofoobikon vakuutettua siitä, että ei, siinä ei todellakaan ole juustoa. Ei siihen ehkä kymmentä vuotta kauempaa mennyt...!

Helppo tämä on, eikä raaka-aineitakaan ole kuin muutama. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa pitää mielessä vinkit sen täydelliseen onnistumiseen: 

- Kuullota sipulit kaikessa rauhassa pehmeiksi, jolloin niiden makeus pääsee parhaiten esille

- Käytä kuohukermaa. Älä edes vilkaise kevytkermojen suuntaan tai kuvittele korvaavasi sitä vaikka kalaliemellä.

- Älä heitä anjovisten lientä pois, vaan käytä se gratiinin liemeksi yhdessä kerman kanssa. 

Ihan puritanistisimmissa ohjeissa ei ruohosipulia näy, joten sen voi halutessaan jättää poiskin. Itse kuitenkin tykkään sen antamasta vehreydestä ja raikkaudesta, enkä osaa kuvitella ruotsalaista juhlapöytää sitä ilmankaan. 

6 -8 hengelle

Janssonin kiusaus:

2 isoa sipulia (tai 3 pientä)
8-9 isoa perunaa (yht. 1  1/4 kg)
2 rs (á 125 gr) Janssonfileitä liemineen
4-5 dl kuohukermaa
1/2 tl mustapippuria
4 rkl ruohosipulia

Paistamiseen: voita

Tarjoiluun:loput ruohosipulipuskasta

Aloita sipulin kuullottamisella. Kuori ja suikaloi sipulit ja pehmitä ajan kanssa miedolla lämmöllä pannulla muutamassa ruokalusikallisessa voita kunnes ne ovat pehmenneet ja läpikuultavia. Valmistele sillä välin muut ainekset.

Kuori, siivuta ja suikaloi perunat. Valuta Janssonfileet (säästä liemi!) ja leikkaa ne pitkittäin kahtia. Hienonna ruohosipuli. Yhdistä kerma sekä Janssonfileiden liemi, sekoita tasaiseksi  ja mausta pippurilla (suolalle ei pitäisi olla tarvetta)

Voitele käyttämäsi uunivuoka. Lado puolet perunoista sen pohjalle, sen päälle sipulikerros ja ruohosipulihakkelus, sitten Janssonfileet ja päällimmäiseksi loput perunoista tasaiseksi kerrokseksi.

Kaada kermaseos vuokaan ja ripottele paistoksen päälle muutama ruokalusikallinen voita pieninä nokareina. 

Paista 220 asteessa (kiertoilmauunissa riittää 200) uunin alatasolla tunnin ajan. 

Mikäli Janssonin kiusaus alkaa saada liikaa väriä, peitä vuoka foliolla. 

Ripottele päälle loput ruohosipulista ja tarjoile. 

Tämä resepti on mukana ebookers.fi:n jouluruokamatkalla ympäri maailman - käy siis ihmeessä tutustumassa muidenkin maiden (paikoin ihmeellisiin!) jouluperinteisiin ja arvailemassa niiden alkuperää!

Samalla voit osallistua kilpailuun jossa voit voittaa 1000 euron matkalahjakortin! Matkalahjakortti on muuten sellainen joululahja, joka ilahduttaisi allekirjoittaneen kaltaisen kulinaristiretkeilijän lisäksi varmasti myös teidän lähipiiristänne löytyviä...!

Kilpailuun pääset täältä.

Mites on - löytyykö sieltä Janssonin kiusauksen ystäviä? 

* Yhteistyössä ebookers.fi *

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVERILLEKIN!