Gourmethodareita @ Tall Ships Race Helsinki

Appelsiineja ja hunajaa- blogin ihanainen Jael oli käymässä Suomessa joten pääsimme tapaamaan ihan kolmiuloitteisessa todellisuudessa. Tie vei ruokabloggareilla Tall Ships Race Helsinki- tapahtumaan. Eikä pelkästään Pure Bistron pop up- hodarikojun takia...

Odotukset olivat korkealla - olihan ravintola hurmannut illallisellakin. Vaihtoehtoja oli neljä: vege, shrimp, salmon ja pulled pork. Jael otti ravun ja minä (luonnollisesti) possun. Vaikka maut olivat kyllä kohdillaan molemmissa, eivät ne valitettavasti odotuksia tavoittaneet. En ole kovin puritaani, mutta kyllä ne kaksi asiaa, jotka hot dogista tekevät hot dogin, ovat se kuumuus ja se sämpylän välissä lekotteleva makkara. 

Tämä puolestaan on tehty ciabattaan, jonka rakenne (etenkään lämmittämättömänä) ei vain toiminut, vaan oli rakenteeltaan liian... tunkkainen. Täytetty leipä se siis oli. Po Boy ehkä. Hot Dog ei.

Shrimp tulikin tahnamuodossa ja jopa pulled pork oli kuivahkoa. Molempien päälle ripoteltu maustecrumble (ainakin seesamia) oli hyvä, mutta ei tämä (en haluaisi näin kirjoittaa...) hintansa väärti (7.50 €) kummankaan mielestä ollut. 

Joskin kyllä tuo epäilemättä TSR:n parasta antia ruokailijalle on. Muuten tarjonta kun koostuu niistä kaikkia kesätapahtumia ilostuttavista ylihinnoitelluista muikku- ja makkaraperunalautasista ja tusina-aasialaisista.

Niin, ja olihan siellä tosiaan niitä laivojakin...

Ja varsin uljaitahan ne olivatkin. Raskaasti huokaillen jatkoin matkaani kotiin pohtien kuumeisesti, josko VISA olisi valmis nostamaan luottorajaani. Ihan ensialkuun vaikka... miljoonalla?

Vaikka Ruotsin lipun alla purjehtiva Gothenburg vei ulkomuodollaan voiton meidän rankingissamme, oli Meksikon ja Brasilian laivojen tunnelma ihan omaa luokkaansa. Sieltä iloisesti raikaava salsa sai ihmiset spontaanisti tanssahtelemaan. Sateessakin. 

Ympäri maailmaa asustellut seuralaiseni tunsi olonsa heti kotoisaksi - kaltaiseltani hidasälyiseltä ja jäykkälanteiselta peräpohjalaismöröltä siihen olisi vaadittu ainakin muutama caipirinha. Sitä ei ikävä kyllä maisteltavana missään ollut. Fosterin shandyversiota Radleria kylläkin. 

Silmäniloa tarjosi upeiden laivojen lisäksi etenkin brasilialaismiehistö. Nuo laivojen keulakuvat (onko niillä joku oikeakin nimi kysyy maakrapu? ) sen sijaan yllättivät... edistyksellisyydellään? Silmäniloa kun ne tarjosivat lähinnä naisille...!

Moniin laivoihin pääsi myös vapaasti tutustumaan. Koska tätä kirjoitetaan nyt ihan kotikoneen äärellä, voitte päätellä että onnistuin välttämään kiusauksen piiloutua ruumaan enkä näinollen ole nyt matkalla kohti laivojen seuraavaa etappia Riikaa.

Niin laivoista kuin leivistä ehtii Länsirataman läheisyydessä nautiskella vielä tänään ja huomenna!