Fabada Asturiana - asturialainen papupata

Minä rakastan kuninkaallisia perheitä. Kun Kate ja Wills vihdoin julkaisivat kihlauksensa, minulla taisi tulla itku. Myöhemmin sain onneksi myös itse kokea, että joskus se vuosikausien odotus ja herkeämätön usko palkitaan!

Victorian ja Danielin häitä varten puolestaan olin selvittänyt jo viikkoja etukäteen, mitä kautta saisin häät reaaliajassa näkymään Espanjassa. Edellisenä yönä jouduin tosin sairaalaan, mutta onneksi minut kotiutettiin muutama tunti ennen häitä, joten H-hetkellä olin kuin olinkin tiara pässä ja shampanjalasi kourassa odottamassa tietokoneen ääressä. Tunti myöhemmin tulin tosin tajuihini pöydän alla , tiara edelleen päässä. Kävi ilmi, että sairaalasta mukaan saamat lääkkeeni eivät todellakaan sopineet alkoholin kanssa nautittaviksi. Siinä taas yksi syy opetella sitä paikallista kieltä.

Ehkä juuri tuon kielimuurin vuoksi on Espanjan kuningasperhe jäänyt vähän etäisemmäksi. Mutta kyllähän minä niistäkin tykkään. Etenkin kruunuprinssistämme. Felipe on koko nimeltään (ihastuttavan vähäeleisesti) Felipe Juan Pablo Alfonso de Todos los Santos (et omnes sancti) de Borbón y de Grecia. Titteliltään hän on Asturian prinssi.

Asturia on pohjois-Espanjassa sijaitseva autonomiansa. Ehdottomasti kuuluisin ruoka on Fabada Asturiana, asturialainen papu- ja makkarapata. Mikäs siis sen parempi tapa tutustua morcillaan, asturialaiseen verimakkaraan, jota kaupasta kotiin oli kulkeutunut. 

Felipen vaimolla, tulevalla kuningattarella Letizialla on kyllä ihania kenkiä, mutta sen verran laiha se on, ettei se tätä Asturian perinneherkkua ole voinut kovin ahkerasti syödä.

Ihan pitkän kaavan mukaan tehdyn fabadan valmistus aloitetaan jo edellisenä päivänä, papujen, kinkkuluiden, siankyljen ja -korvien (ja mitä muuta tähän ikinä käyttääkään) liottamisella. Seuraavana päivänä ne laitettaisiin pataan, veden alkaessa kiehua, mukaan laitettaisiin chorizo ja morcilla sekä muut lihat ja sitten niitä haudutettaisiin muutama tunti. Minä valitsin valmiiksi keitetyt pavut ja oikotien, jolloin savotasta selviää alle puolen tunnin.

Raaka-aineiltaan tämä on varsin yksinkertainen  ja tähän on perinteisesti portugalilaisen feijoadan ja ranskalaisen cassoulet'n tapaan käytetty halpoja ruhonosia, makkaraa ja papuja, ja tämä on onkin juuri sellainen rustiikkinen kotiruoka joka tarjoaa lohtua ja lämpöä keskellä kylmintä talvea. Mausteitakaan tähän ei sahramia ja pimientoa lukuunottamatta tule - morcillan maanläheisyys ja chorizon mausteisuus hoitavat sen puolen ihan kaksistaan.  

Kuten possun, myös veriruokien kanssa minulla on vähän komplikaatioidentäyteinen suhde enkä ollut veriruokia koskaan kokannut. Morcilla on savuisessa paahteisuudessaan ja maanläheisessä maussaan vielä suomalaista verimakkaraa tymäkämpi vaihtoehto ja täytyy sanoa, etten ihan vieläkään ole ihan täysin myyty...

Kolmelle

150 gr chorizoa

125 gr morcillaa tai muuta verimakkaraa

5 siivua siankylkeä (tai pekonia)

2 tlk keitettyjä valkoisia papuja (ei tomaattikastikeessa) eli n. 1/2 kg papuja

1 tl pimientoa

hyppysellinen (n. 1/6 tl) sahramia

1 dl lihalientä

3 dl vettä

Huuhtele pavut. Leikkaa makkarat n. sentin paksuisiksi siivuiksi. Kuumenna pannu ja heitä makkarat sinne (Varo, ettei pannu kuumu liikaa - silloin ne vain palavat). Kun ne alkavat luovuttaa omaa rasvaansa, heitä perään siankylki. Lisää sitten lihaliemi ja vesi. Kääntele pavut varoen joukkoon. Liuota sahrami (tarvittaessa) kiehuvaan vesitilkkaan ja kaada pataan paprikan kanssa. Anna kiehua keskilämmöllä n. 20-30 minuuttia kunnes makkarat ja siankylki ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä. Älä sekoita missään vaiheessa kovin voimakkaasti, sillä muuten pavut hajoavat. Mausta halutessasi mustapippurilla - suolaa tämän ei pitäisi tarvita. Mikäli maku on liian savuinen, hyvä keino on lisätä joko liraus sitruunamehua tai sitruunankuorta.