(Ruumiin)kulttuuria Tallinnassa

Minun ja Herrasmiehen polut kohtasivat ensimmäistä kertaa reilut 7 vuotta sitten. Monessa suhteessa olemme  kyllä niin toistemme vastakohtia että ihme on, että sitä polkua on noinkin kauan kuljettu. Parisuhde vastakkaisen sukupuolen kanssa kun on tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin ilman että sitä rakennetaan yli kieli- ja kulttuurimuurin ja sukupolvien välisen kuilun. Silloin siitä tulee jo Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen yritys. Mutta voi tätä onnea - ei se kyllä minusta enään eroon pääse!

Suhteemme herätti ihmetystä myös lähipiirissämme. Vastaus siihen missä oikein tapasimme, herätti vielä enemmän ihmetystä: "Teatterissa?! Ai te olette molemmat kulttuurinharrastajia?" Melkein sääliksi kävi talloa nuokin pilvilinnat alas ja selittää että teatterissa toki, mutta Ravintola Teatterissa...

Sittemmin juomakulttuurin lisäksi on toki tullut harrastettua myös sitä korkeakulttuuria. Tallinna Kansallisoopperoineen  on tullut tutuksi - Tallinna kun on niin lähellä ja on kuitenkin piparkakkumaisessa pittoreskiudessaan niin erilainen. Oopperan kalenteri on monipuolinen ja liput halpoja. Ja Tallinnan ravintolat ovat jo pelkästään syy teeskennellä, että ymmärtää jotain oopperasta... Lisää niistä täällä.

Sen olen oopperoista oppinut, että tosirakkaudella on niissä tapana päättyä tragediaan. Yleensä tuberkuloosijohteiseen. Se on kohtalo, jonka haluaisin Herrasmiehen kanssa välttää...

Jotain muutakin on Tallinna leipomoineen opettanut- sen, että Marie Antoinette oli "syököön sitten leivoksia"- kommentillaan ihan väärinymmärretty humanisti (ja sen, että minusta ei tule koskaan laihaa) Leivokset ovat hyviä! Etenkin Bonaparten leipomossa, josta lähtee mukaan aina vähintään crème brûlée- torttu.