Härkäpäisesti härkätaisteluun

Esimmäinen altistukseni lapsuudessani Espanjalle oli epäilemättä se Sangre de Toron pullonkaulassa riippunut muovinen härkä. Ja härästä onkin tullut Espanjalle ja etenkin Andalusialle melkoinen symboli. Vuonna 1956 Osborne- sherry valjasti sen mainoskampanjaansa ja teiden varsille kohosi kaikkiaan 500 jättimäistä härkää. 1994 tienvarsimainonta kiellettiin Espanjassa uhkana liikenneturvallisuudelle ja härätkin oli tarkoitus hävittää. Andalusialaiset kuitenkin  nousivat vastarintaan, sillä härkä oli vakiinnuttanut asemansa paikallisessa kulttuuriperimässä. Osborne-mainosteksti lähti, mutta härkä jäi. Nykyään niitä on yhä jäljellä 89 kappaletta. 

Espanjan korkein oikeus julisti härän kansalliseksi kulttuuriseksi symboliksi, ja on se raukka siitä saanut myös kärsiä. Katalonialaiset separatistit sahasivat kerran mielenosoituksellisesti Barcelonassa sijaitsevalta härältä jalat poikki. Myös Mallorcan härkä on saanut kärsiä erinäisten itsenäisyysliikkeiden käsissä. Galiciassa paikallinen itsenäisyyttä ajava liike puolestaan maalasi oman härkänsä protestina oranssiksi.

Kulttuuri on jännä asia. Pahimmassa tapauksessa sillä voidaan perustella ja oikeuttaa allekirjoittaneen oikeustajulle ihan käsittämättömiäkin asioita, niinkuin naisten ympärileikkauksia. Ja kunniaväkivaltaa. Ja karaokea. 

Espanjassa yksi asia, mitä en koskaan tule ymmärtämään, on härkätaistelu. Härkätaistelijoita kunnioitetaan ja ihaillaan ja monissa perinteisissä tapasbaareissa legendaarisimmille on omistettu kokonaisia seiniä. Taisteluita järjestetään yhä säännöllisesti ja useasta lähikylästämme löytyy areena. 

Joitain vuosia sitten sain puhuttua Herrasmiehen viemään minut yhteen niistä. Halpaa hupia se ei ole - kahdelta liput maksoivat satasen. Ja hukkaanhan ne toki menivät, sillä minä vietin suurimman osan ajasta näkemästäni pöyristyneenä alakerran baarissa. Herrasmies ei voinut ymmärtää, ettei minulla ollut käsitystä siitä, mitä areenalla oikein tapahtuisi ja muistaa vielä tänäkin päivänä huomauttaa, että googlaaminen olisi tullut huomattavasti halvemmaksi. 

No, nytpä tiedän. Eikä toista kertaa todellakaan tarvitse mennä. En tiedä kumpi minua siinä enemmän raivostutti - se, miten sitä härkää siellä turhaan kiusataan, vai se, että sen kiusaamisen takana on paikallisessa eetoksessa maskuliinista voimaa huokuva hahmo, joka pinkeissä sukkahousuissaan näyttää campimmalta kuin Boy George drag-bingossa...