Vaikka Espanjankeittiömme on kilpavarusteltu aika huippuunsa, puuttuu sieltä(kin) sen pastakoneen lisäksi jotain muutakin olennaista: kaasupoltin. Joka on aika suuri puute kun herää ikävä Bonaparten leipomoon ja himo crème brûleehen.
Vaikka pidänkin itseäni aika avarakatseisena ja innokkaana uuden kokeilijana, olen aika ennalta-arvattava menuvalintojeni suhteen. Ystäväni Tsatsikimestari nauraa aina, että otan aina ravintolassa ankkaa. Jälkiruokavalinnoissa olen vielä säälittävämpi: mikäli listalla sitä on, niin minun lautaselleni se päätyy. Crème brûlée, nimittäin.
Tänään sitä tehtiin oman pihan moniongelmaisista sitruunoista (nooh, hieman yliampuvaa tuo monikonkäyttö - tämänvuotinen sato: yksi kappale) Jonka kylkeen kokeiltiin vadelmaa. Ja toiseen versioon turkinpippureita. Ja kerta kiellon päälle: kyllä, yhteen versioon sujahti myös oman pihan rosmariinia...
Ja ne valkuaiset kannattaa säilyttää ja käyttää vaikka marenkeihin!
6 kpl
1 dl maitoa
3,5 dl kermaa
1/2 vaniljatanko
4 keltuaista
2 tl sitruunankuoriraastetta
1/2 dl sokeria
halutessasi: rosmariinia, vadelmia, Turkinpippureita
Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet ulos. Kiehauta ne (ja tanko) maidon ja kerman kanssa kattilassa hitaasti kiehumispisteeseen. Vatkaa sokeri keltuaisten kanssa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt kermaseos siivilän läpi ohiena nauhana keltuaisiin ja lisää sitruunankuori hienona raasteena. Kaada mataliin vuokiin, aseta syvään uunivuokaan, kaada kuumaa vettä vuokien puoliväliin saakka ja paista 190-asteisessa uunissa alatasolla 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä kylmässä usean tunnin ajan - mielellään seuraavaan päivään saakka. Juuri ennen tarjoilua ripottele päälle ohut kerros tummaa sokeria ja polta pinta joko kaasupolttimella tai uunissa grillivastuksen alla rapeaksi muutaman minuutin ajan.
Tomi Björckin ohjeessa puolestaan crème brûléet paistetaan 50- 60 minuutin ajan 100- asteisessa uunissa. Mielipiteitä/ kokemuksia siitä oikeasta/ parhaasta tavasta otetaan ilolla vastaan!
Halutessasi vaihtelua, ripottele vuoan pohjalle ennen vanukas-seoksen kaatamista muutama vadelma (hyvää), teelusikallinen hienonnettua rosmariinia (todella hyvää) tai muutama murskattu Turkinpippuri (ihan tolkuttoman hyvää).
Ja noista pastakoneista puheenollen... äänestys ruokabloggareiden kuukauden ruokahaasteessa on alkanut! Tämän kuukauden teema oli pinaatti ja meidän ehdokkaamme on pinaatti-ricottaraviolit.
Äänestysaikaa on toukokuun 30. saakka ja äänestämään pääsee täältä!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistakorjattu on nyt, eli toki ne valkuaiset. ahne olen, mutta näköjään myös kretiini :-)
PoistaSitruuna ja rosmariini toimii loistavasti yhdessä. Jos yhtään lohduttaa, olen jälkiruokien suhteen yhtä ennalta-arvattava: Valinnan vaikeuksia tulee lähinnä tilanteissa, joissa listalla on sekä creme brulee että tarte tatin.
VastaaPoistatoimii. jopa niin että olen vähän yrittänyt lukijoita säästää tuolta paikoin vallan hulvattomaksi heltyneeltä käytöltäni - niitä kun on niin petollisen helppo tuosta omasta pihasta noukkia... näköjään liki kaikkeen... :-/
PoistaNAMMM kuulostaa ihan sairaan hyvältä !! laitoitko normiturkinpippureita vai niitä värikkäitä ?
VastaaPoistaihan normeja laitoin. muutama meni tähän ja loput söin ihan häpeilemättä sellaisenaan :-)
PoistaCreme brulee on ihanaa, ja nuo maustamisvaihtoehdot kuulostaa hyviltä. Turkinpippureita ainakin pitää joku kerta kokeilla.:)
VastaaPoistaoli ihan pökerryttävän hyvää. vaikka eihän se tietenkään H:n hienostuneelle englantilaiselle makuaistille kelvannut :-)
PoistaCreme brulee on kyllä ihanaa:) Lapsena se oli mun suosikkijälkkäreitäni.Aika erikoinen lisä tuo turkinpippuri;:D
VastaaPoistaMun piti korjailla tota ekaa kommenttia, mutta kävi niin että vanha kommentti poistui ja uusi ei koskaan tullut perille? No joo, sellaista sattuu.
VastaaPoistaHerkullisen näköinen brulee. Ei noita turkinpippureita ja muita salmiakkeja oikein diggailla Suomen rajojen ulkopuolella :)