Espanja lautasella - simpukoita sherryssä

Viime viikonlopun Museokadun kierrokselta löytyi Anton & Antonilta sinisimpukoita. Isoja, ihanan lihaisia ja halpoja - kilohinta oli alle 7 euroa. Simpukoita ei ole vähään aikaan tullut tehtyäkään, joten paljon houkuttelua ei tarvittu. Suosittelen ehdottomasti, sillä eksoottisuudestaan huolimatta ovat simpukat mitä huolettominta ruokaa. Tapaksina, illanvietossa kavereiden kesken tai vaikka romanttiselle illalliselle...! Ja vaikka kuinka yrittäisi, ei niihin saa edes aikaa tuhrautumaan - pata on pöydässä alle varttitunnin!

Sherryä käytetään Espanjassa ruoanlaitossa etenkin Jerezin ja Cadizin alueilla - tuo alue kun on sitä sherryseutua. Samoin kuin flan de narajaan, idea näihinkin tuli Rick Steinin Espanjankiertueen tuotoksista. Samoilla linjoilla oltiin myös taannoin Gocessa.

Mutta koska olette jo jonkin verran oppineet tuntemaan allekirjoittanutta, niin eihän se siihen jäänyt. Mopo otti ja lipesi käsistä ja pataan päätyi melkolailla kaikkea, mitä Espanja minulle on. Serranokinkkua, valkosipulia, sherryä, chiliä, appelsiinia, sahramia... ja niin, no, katsokaa nyt tuota listaa. Voiko siitä huonoa tullakaan?

Perhepiirissä ajan kanssa vietetyn sunnuntailounaan ääreen kokoontunut joukkiomme oli sitä mieltä että eipä kyllä! 

Tapaksena tästä riittää noin 8 hengelle, isompana annoksena n. 4 ruokailijalle

1 kg simpukoita

100 gr Serrano-kinkkua

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

hyppysellinen sahramia

1 chili

1/2 ison appelsiinin kuori

1 dl (Oloroso) sherryä

3 dl kermaa

mustapippuria, (suolaa)

kevätsipulia/ persiljaa

Huuhtele ja puhdista simpukat tarvittaessa. Ainakin Anton & Antonin simpukat siistittiin juhlakuntoon jo ostovaiheessa. Suikaloi kinkku. Kuumenna kasari, lisää kinkkusiivut ja hieman öljyä tai voita ja anna tiristyä hetken. Lisää sitten ohueksi suikaloitu sipuli, valkosipuli, puolet chilistä ja hienoksi raastettu appelsiininkuori. Pyörittele hetken aikaa, kaada mukaan sherry ja sahrami. 

Anna kiehua muutaman minuutin ajan, lisää kerma ja keitä vielä hetki. Lisää pippuri, mutta odota suolan kanssa kunnes simpukat ovat kypsiä - niistä kun tulee sitä merellistä suolaisuutta ihan itsestään. Lisää simpukat ja anna porista kannen alla 3-5 minuuttia. Heitä pois ne, jotka eivät ole auenneet. Ripottele päälle loput chilistä ja persiljaa, jos muistit sitä ostaa. Kevätsipulia, jos et. Tarjoile. Hyvän viinin, rakkaiden ihmisten ja kunnon maalaisleivän kanssa. 

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Soppasunnuntai: kikherneitä!

Kikhernettä käytetään Pohjois-Afrikan lisäksi myös paljon espanjalaisessa keittiössä ja se onkin tämän viikon soppasunnuntain raaka-aine. Keitto pohjautuu marokkolaiseen serrouda-keittoon, joka on aineksiltaan varsin yksinkertainen: oliiviöljyä, sipulia, sahramia ja kikherneitä. Minä lisäsin listaan vielä juustokuminan ja korianterinsiemenet, jotka niinikään ovat alueen keittiön vakiomausteita. Lisäsin vielä myös lorauksen sitruunamehua, joka kirkastaa noita muuten niin maanläheisiä makuja. Serrouda voidaan tarjoilla joko paksumpana, jolloin sitä käytetään dippinä, tai juoksevampana, jolloin se on keitto. Jota se siis tänään oli.

Noin keltaista sen ei toki kuuluisi olla - mutta oma tulkintani oli että sahramipakettini pohjalla olevat jämät muodostivat juurikin "hitusen". Tosiasiassa niitä olikin ehkä muutamakin hitunen. Ellei jopa useampi.

Kahdelle

1 tlk kikherneitä

1 sipuli

1/4 tl jeeraa jauhettuna

1/4 tl korianterinsiemeniä jauhetuna

hitunen

kurkumaa

hitunen sahramia

hitunen cayennepippuria

4 dl kana- tai kasvislientä

suolaa, pippuria

loraus sitruunamehua

Tarjoiluun oliiviöljyä

Kuori ja pilko sipuli. Valuta ja huuhtele kikherneet ja kuori ne. Se lähtee ihan sormien välissä puristamalla. Kuullota sipuli runsaassa oliiviöljyssä. Kun se on hieman pehmennyt, lisää joukkoon mausteet ja vähän myöhemmin kikherneet. Pyörittele niitä mausteissa ja lisää sitten liemi. Keitä keskilämmöllä n. 20 minuttia ja soseuta sen jälkeen blenderissä. Mausta suolalla ja pippurilla ja lorauksella sitruunamehua. Tarjoile oliiviöljylorauksen kera.

Itse tarjosin lisänä krutonkien sijaan rapeaksi paistettuja kikherneitä, joiden alkuperäinen ohje on peräisin vegaaniruokaan erikoistuneesta Pata sydän kattila- blogista. 

1 tlk kikherneitä
1 tl oliiviöljyä
1 dl viinietikkaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Valuta kikherneet. Kuori ne ja levitä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes niiden pinta on ihan kuiva. Sekoita marinadin ainekset yhteen, pyörittele kikherneet siinä ja laita takaisin uuniin. Paista kunnes ne ovat rapsakoituneet, n. 30-40 minuuttia. Tässä internetin keskustelupalstoilta poimittuja vinkkejä (kunhan kyseessä ei ole Suomi24 ja aiheena maahanmuutto, voi foorumeilta bongata ihan oikeatakin asiaa): itse liotetuilla ja keitetyillä kikherneillä saa jostain syystä aikaan paremman lopputuloksen kuin tölkkiherneillä. Jos tuntuu, etteivät kikherneet rapsakoidu, ota ne uunista, anna jäähtyä ja paista sitten uudestaan.

PS. Salt and vinegar- makua kammoaville vinkkinä: uunissa kuivaamisen jälkeen kikherneet voi myös pyöritellä mausteöljyssä. Sekoita 1-2 tl öljyä muutamaan teelusikalliseen haluamiasi mausteita (eism. korianterinsiemeniä, juustokuminaa, cayennepippuria ja/tai paprikaa tai vaikka curryä, valkosipulia, kurkumaa, inkivääriä ja kardemummaa) pyörittele kikherneet siinä ja levitä takaisin uunipellille paistumaan. Näille riittää lyhempikin paistoaika, 225 astetta ja n. 20 minuuttia.


______________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



 

Fabada Asturiana - asturialainen papupata

Minä rakastan kuninkaallisia perheitä. Kun Kate ja Wills vihdoin julkaisivat kihlauksensa, minulla taisi tulla itku. Myöhemmin sain onneksi myös itse kokea, että joskus se vuosikausien odotus ja herkeämätön usko palkitaan!

Victorian ja Danielin häitä varten puolestaan olin selvittänyt jo viikkoja etukäteen, mitä kautta saisin häät reaaliajassa näkymään Espanjassa. Edellisenä yönä jouduin tosin sairaalaan, mutta onneksi minut kotiutettiin muutama tunti ennen häitä, joten H-hetkellä olin kuin olinkin tiara pässä ja shampanjalasi kourassa odottamassa tietokoneen ääressä. Tunti myöhemmin tulin tosin tajuihini pöydän alla , tiara edelleen päässä. Kävi ilmi, että sairaalasta mukaan saamat lääkkeeni eivät todellakaan sopineet alkoholin kanssa nautittaviksi. Siinä taas yksi syy opetella sitä paikallista kieltä.

Ehkä juuri tuon kielimuurin vuoksi on Espanjan kuningasperhe jäänyt vähän etäisemmäksi. Mutta kyllähän minä niistäkin tykkään. Etenkin kruunuprinssistämme. Felipe on koko nimeltään (ihastuttavan vähäeleisesti) Felipe Juan Pablo Alfonso de Todos los Santos (et omnes sancti) de Borbón y de Grecia. Titteliltään hän on Asturian prinssi.

Asturia on pohjois-Espanjassa sijaitseva autonomiansa. Ehdottomasti kuuluisin ruoka on Fabada Asturiana, asturialainen papu- ja makkarapata. Mikäs siis sen parempi tapa tutustua morcillaan, asturialaiseen verimakkaraan, jota kaupasta kotiin oli kulkeutunut. 

Felipen vaimolla, tulevalla kuningattarella Letizialla on kyllä ihania kenkiä, mutta sen verran laiha se on, ettei se tätä Asturian perinneherkkua ole voinut kovin ahkerasti syödä.

Ihan pitkän kaavan mukaan tehdyn fabadan valmistus aloitetaan jo edellisenä päivänä, papujen, kinkkuluiden, siankyljen ja -korvien (ja mitä muuta tähän ikinä käyttääkään) liottamisella. Seuraavana päivänä ne laitettaisiin pataan, veden alkaessa kiehua, mukaan laitettaisiin chorizo ja morcilla sekä muut lihat ja sitten niitä haudutettaisiin muutama tunti. Minä valitsin valmiiksi keitetyt pavut ja oikotien, jolloin savotasta selviää alle puolen tunnin.

Raaka-aineiltaan tämä on varsin yksinkertainen  ja tähän on perinteisesti portugalilaisen feijoadan ja ranskalaisen cassoulet'n tapaan käytetty halpoja ruhonosia, makkaraa ja papuja, ja tämä on onkin juuri sellainen rustiikkinen kotiruoka joka tarjoaa lohtua ja lämpöä keskellä kylmintä talvea. Mausteitakaan tähän ei sahramia ja pimientoa lukuunottamatta tule - morcillan maanläheisyys ja chorizon mausteisuus hoitavat sen puolen ihan kaksistaan.  

Kuten possun, myös veriruokien kanssa minulla on vähän komplikaatioidentäyteinen suhde enkä ollut veriruokia koskaan kokannut. Morcilla on savuisessa paahteisuudessaan ja maanläheisessä maussaan vielä suomalaista verimakkaraa tymäkämpi vaihtoehto ja täytyy sanoa, etten ihan vieläkään ole ihan täysin myyty...

Kolmelle

150 gr chorizoa

125 gr morcillaa tai muuta verimakkaraa

5 siivua siankylkeä (tai pekonia)

2 tlk keitettyjä valkoisia papuja (ei tomaattikastikeessa) eli n. 1/2 kg papuja

1 tl pimientoa

hyppysellinen (n. 1/6 tl) sahramia

1 dl lihalientä

3 dl vettä

Huuhtele pavut. Leikkaa makkarat n. sentin paksuisiksi siivuiksi. Kuumenna pannu ja heitä makkarat sinne (Varo, ettei pannu kuumu liikaa - silloin ne vain palavat). Kun ne alkavat luovuttaa omaa rasvaansa, heitä perään siankylki. Lisää sitten lihaliemi ja vesi. Kääntele pavut varoen joukkoon. Liuota sahrami (tarvittaessa) kiehuvaan vesitilkkaan ja kaada pataan paprikan kanssa. Anna kiehua keskilämmöllä n. 20-30 minuuttia kunnes makkarat ja siankylki ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä. Älä sekoita missään vaiheessa kovin voimakkaasti, sillä muuten pavut hajoavat. Mausta halutessasi mustapippurilla - suolaa tämän ei pitäisi tarvita. Mikäli maku on liian savuinen, hyvä keino on lisätä joko liraus sitruunamehua tai sitruunankuorta.