Tuulahdus Andalusian aurinkoa - chorizolihapullat ja Los MonterosCrianza / Santiago 1541 Syrah Cabernet Malbec

* * * 

For English please see here

* * * 

Chorizopavuissa hautuneisiin karitsanpotkiin huipentunut pääsiäislounaamme myös alkoi varsin espanjalaisissa tunnelmissa näillä, niinikään chorizosta makua ja mehevyyttä saavilla tapaslihapullilla. 

Oi Andalusia, mi corazon! Kyllä minä yritän nämä jäljellä olevat viikot sinnikkäästi kestää, mutta usko pois: en voi olla takaisin aurinkosi alla tarpeeksi pian! 

Jos olet jo ehtinyt kokeilla yhdeksi blogin suosituimmista noussutta reseptiä albondigoille eli espanjalaisille lihapullille, suosittelen kokeilemaan tätäkin. Tulet ehkä olemaan poco loco näihinkin!

PS. Kesän grillikauden koittaessa aion tehdä näistä pihvejä tapasburgereihin...!

24 kpl

Chorizolihapullat:

1/2 isosta sipulista

2 isoa valkosipulinkynttä

1/2 tl juustokuminaa

1/2 tl chilijauhetta

1 tl pimentónia

400 gr jauhelihaa

200 gr tuorechorizoa

kourallinen silputtua persiljaa

suolaa, pippuria

Kastike:

loput lihapullien sipulista

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl kanelia

loraus (n. 1/2 dl) kuivaa sherryä (tai valkoviiniä)

500 gr paseerattua tomaattia

suolaa, pippuria

Purista chorizomakkara ulos kuoristaan ja hienonna joko veitsellä tai blenderissä. Sekoita jauhelihaan.

Kuullota sipulia ja valkosipulia muutamassa ruokalusikallisessa öljyä kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää mausteet ja jatka kypsentämistä vielä muutama minuutti. Yhdistä ne persiljasilpun kanssa lihapullaseokseen, mausta ja vaivaa pikaisesti tasaiseksi taikinaksi. Paista koepulla ja lisää mausteita tarvittaessa. 

Siirrä jääkaappiin lepäämään ja tee sillä välin kastike.

Lisää pataan (jossa kypsensit lihapullien sipulin ja mausteet) hieman öljyä ja kuullota siinä loppusipuli ja valkosipuli. Kun sipui on läpikuultavaa, kaada joukkoon sherry, nosta lämpöä ja kiehauta. Sekoita tasaiseksi pohjia myöten.

Lisää pataan paseerattu tomaatti ja mausta. Anna hautua kannen alla varttitunti. 

Pyörittele lihapullataikina 24 pullaksi ja pudota kastikkeeseen kypsymään. Ravistele pataa hieman niin attä pullat ovat kastikkeen peitossa. Hauduta kannen alla kunnes lihapullat ovat kypsiä eli n. 15-20 minuuttia.

Tarjoile hyvän leivän kanssa, jolla saat mopattua viimeisetkin kastikepisarat.

Raatimme jakaantui viiniparitusten suhteen, joten nyt saatte samaan hintaan sitten kaksi suositusta. Hyviä niistä ovat toki molemmat!

Viime vuoden Vuoden Viinit-kilpailussa omassa sarjassaan hopeamitalilla palkittu Los Monteros Crianza (8.99€) on Valenciasta tuleva, (muualla maailmassa Mourvedrenä tunnetusta) Monastrell- rypäleestä tehty punaviini. Tuottajana on myös niiden lampaanpotkien kanssa tarjotun viinin takaa löytyvä Bodegas Murviedro.

Kohtalaisen kepeästä ja helpostilähestyttävästä viinistä  löytyy makeaa kypsyyttä ja hedelmäisyyttä, mutta myös jonkin verran mausteisuutta, tammikypsytyksen tuodessa siihen myös hentoista vaniljaisuutta. Pehmeäntäyteläinen yleisviini grilliruoille tai possulle. 

Ai, että mitä tuo Crianza sitten tuossa nimessä tarkoittaa jos se rypälekin on kerran jotain ihan muuta? No se viittaa espanjalaisten DO-alkuperämerkintäisten viinien kypsytykseen. 

Ensimmäisen (Sin Crianza tai Jouven) luokan viinejä ei välttämättä tammessa kypsytetty lainkaan. Seuraavassa luokassa, Crianzassa, on viinejä varastoitu vähintään kaksi vuotta, joista tammitynnyreissä vähintään puoli vuotta (Riojassa vuosi). Kolmannen, eli Reserva-luokan viineissä punaviiniltä edellytetään vähintään kolmen vuoden varastointia, josta ainakin yksi tapahtuu tammitynnyreissä.  Korkeimman ja arvostetuimman Gran Reserva-luokan viineiltä edellytetään puolestaan vähintään viiden vuoden varastointia joista ainakin kahden tulee tapahtua tammessa. 

Mausteistempien liharuokien kaveriksi sopivaa makeutta ja mehevyyttä löytyy myös toisesta viinisuosituksesta, joka poikkeuksellisesti edustaa varsin tyypillistä chileläistä linjaa, joka ei normaalisti juurikaan hurraa-huutoja kirvoita. Santiago 1541 Syrah Cabernet Malbec (7,98€) on kuitenkin varsin positiivinen yllätys, ja hintaluokassaan ihan helmi.  

Siinä on pehmeyttä, marjaisuutta ja hienoista paahteisuutta, minkä ansiosta se on erinomainen yleisviini niin noutopöytään ja grilliruokien kaveriksi. Hilloisuutensa ansiosta se kestää vähän mausteisempiakin marinadeja ja makkaroita.

Taannoisesta Viiniexposta löytyi muuten varsin mielenkiintoisia uusia chileläisiä tuttavuuksia, joten ehkä alan niille ihan tosissaan lämmetä jo minäkin! 

Muutenhan nuo helpostijuotavat chileläisblendit ovat Suomessa varsin suosittuja  ja tämänkin viini löytyy Alkon myyntitilastoista toistuvasti top 10:n tietämistä. 

Mitäs siellä ollaan mieltä? Ovatko chileläiset löytäneet tiensä teidän sydämiinne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Karitsanpotkat pavuilla ja chorizolla ja Murviedro Colección Reserva

* * * 

For English please see here

* * * 

Osa teistä jo arvasikin, mihin rakkaaseen paikkaan blogin seuraava makumatka tulee suuntautumaan ja tuli se ikävä vanhoille kotiseuduille ilmeiseksi pääsiäspöydässämmekin. Kyllähän meillä lammasta nähtiin (tänäkin vuonna) mutta kyllä se oli (tänäkin vuonna) saanut innoituksensa sieltä Andalusian auringosta. 

Tämänvuotisen juhlapöydän tähtenä patsastelivat karitsanpotkat- yksi lempiosani lampaasta. Muhittuaan kolme tuntia uunissa chorizosta, pavuista, punaviinistä ja yrteistä huimasti makua saavassa tomaattikastikkeessa oli lopputulos juuri mitä arvata saattaa: muy bien. 

Neljälle

Karitsanpotkaa, papuja ja chorizoa:

4 karitsanpotkaa

200 gr lenkki chorizoa, vajaan sentin paksuisina siivuina

1 (puna)sipuli, pieninä kuutioina

1 sellerinvarsi, pieninä kuutioina

1 porkkana, pieninä kuutioina

4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

1 rkl tomaattipyrettä

1 tl pimentónia

1/2 tl chiliä

4 rosmariininoksaa

iso kourallinen tuoreita timjaminlehtiä varsista riivittynä

4 laakerinlehteä

2,5 dl punaviiniä

500 gr paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa

4 tlk (á 400/ 240 gr) isoja valkoisia papuja

suolaa, pippuria

Tarjoiluun: tuoretta persiljaa, 1/2 sitruunan hienoksi raastettu kuori

Ruskista potkat padassa öljytilkassa. Suolaa ja pippuroi. Siirrä syrjään odottamaan. 

Kuori chorizot. Kuumenna hieman öljyä padassa. Ruskista chorizot kevyesti. Lisää pataan sitten sipuli, valkosipuli, selleri ja porkkana ja kypsennä, kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää pataan sitten pimenton ja chili. Anna niidenkin heräillä padan lämmössä muutaman minuutin ajan. 

Lisää tomattipyre ja punaviini. Anna kiehahtaa. Lisää yrtit. Kaada perään sitten paseerattu tomaatti ja valutetut ja huuhdellut pavut. Maista ja mausta. Sekoita tasaiseksi ja lisää pataan karitsanpotkat. 

Siirrä 150-asteiseen uuniin ja anna hautua peitettynä kolme tuntia, kääntäen potkia puolessa välissä.

Irrota liha luistaan (tässä vaiheessa se putoaa luusta ihan itsestään) ja kääntele papupadan joukkoon tai tarjoile potkat kokonaisena. Ripottele päälle hienonnettua persiljaa ja sitruunankuorta. Ahmi. 

Koska ruoassa oli niin paljon meneillään (tuhtius, lammas, chorizon mausteisuus ja rasvaisuus, yrtit, tomaattisuus...) meni viinivalinnassa hetki. Mutta Espanjastahan se viini sitten löytyi. 

Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Murviedro Colección Reservaa (Tempranillo 40%, Monastrell 40%, Syrah 20%) ei todellakaan ole hinnalla pilattu (10,48€!), mutta luonnetta siitä löytyy. 

12 kuukautta amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä kypsytetyssä viinissä on rotevaa täyteläisyyttä, mutta kypsien tanniinien ja marjaistenkin sävyjen ansiosta tämä on vivahteikas ja monikäyttöinen viini niin tummasävytteisten, yrttisten riista- kuin lammasruokienkin kylkeen. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen - loistava hinta-laatusuhde!

PS. Vaikka näin pääsiäisen jälkeen voi lammaskiintiö olla taas hetkeksi täynnä, kannattaa oireiden laantuessa tsekata myös tämä Andalusian innoittama, sherryssä ja lämpimissä mausteissa haudutettu karitsanpotka. Täyttä tavaraa sekin! Si, si!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lämminsavulohimakkarat

Makkarasta minä tykkään. Etanan lailla edistyvä keittiön kilpavarustelu on edennyt jo vaiheeseen, jossa monitoimikone ja lihamylly jo löytyvät. Ja sellainen savustuslaatikkokin. Se makkaranteossa välttämätön lihamyllynsuutin vielä ei. Niinpä itsetehdystä makkarasta vielä vain haaveillaan. Samoin kuin sellaisesta mielenrauhasta, jossa ihan kaikkea ei olisi pakko ainakin yrittää tehdä itse...

Näitä kalaisia makkaroita pystyy sen sijaan tekemään ilman suolta ja suutintakin (Suoli & Suutin. Siinäpä nimi lihakaupalle...) ja näitä on blogissa tehtailtu hauesta jo aikaisemmin. Tällä kertaa vuorossa lohesta tehty versio joka saa vienon savuisuutensa sen Nauvonreissulla hankitun Abu Sverigen kuninkaallisen hovihankkijan leimoilla varustetun savustuslaatikon sijaan lämminsavulohesta. Ja tokihan nämä voi ihan kokonaan normilohestakin tehdä. Halutessaanhan massaan voisi halutessaan myös lisätä tipan savuaromia.

Koosta riippuen 8-10 kappaletta

reilu 200 gr lohta
reilu 200 gr lämminsavulohta

1 sitruunan kuori

1/4 - 1/2 tl hienonnettua punaista chiliä (maustasi ja käyttämästäsi chilistä riippuen)

1 reilu rkl hienonnettua tilliä

1/2 kevätsipulin varsi

1 valkuainen

1,5 dl kuohukermaa

suolaa, pippuria

Raasta sitruunankuori ja silppua chili, sipuli ja tilli hienoksi. Jauha normilohi monitoimikoneessa, lisää joukkoon valkuainen ja lopulta kerma ohuena nauhana kunnes koossa on tasainen massa. Surauta sitten pikaisesti joukkoon lämminsavulohi (saa jäädä sattumia!) ja kääntele lopuksi joukkoon sitruunankuori, persilja, chili ja sipuli. Sekoita tasaiseksi. Mausta ja siirrä peitettynä kylmään lepäämään noin puoleksi tunniksi. 

Leikkaa tuorekelmusta n. 20 sentin mittaisia arkkeja. Levitä massa arkin keskelle pitkulaiseksi keoksi ja kääri kelmun avulla tiukaksi rullaksi. Pyörittele sitten päät kiinni ja solmi tiukasti. Kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Keitä yksi koepallukka ja tarkista sen avulla, tarvitseeko mausteiden määrää lisätä. Keitä pötköjä hiljalleen kiehuvassa vedessä viitisen minuuttia ja anna jäähtyä sen verran että saat kelmun poistettua. Paista niihin sen jälkeen voissa pannulla kaunis väri.

Tarjoile sellaisenaan. Tai muusin kanssa. Tai tsatsikin. Tai polentaranskalaisten. Tai niinkuin meillä, hodarisämpylän välissä. Mansikka-tilliketsupilla (!) Hodariherkuttelujen koko tarina huomenna!

___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Syysraviolit

Sain lukijalta tuossa taannoin blogin Facebook-sivun kautta palautetta. Raviolit ovat kuulemma ihan turhia. Ja pelmenitkin vaativat aivan liian paljon työtä (huomautan kuitenkin tässä vaiheessa, ettei kummankaan ohje ollut minulta...!). 

Itse olen ihan toista mieltä. Vaikka hovihankkijamme Hellan & Herkun valikoima ei ole koskaan pettänyt (vaan on käännyttänyt puolelleen pastojamme syömään kokoontunutta tuttavapiiriäkin!) on oman pastan tekeminen yksi parhaista asioista, joita keittiössä voi tehdä. Jos ei sitten hae kulinaarista inspiraatiota 9 1/2 viikkoa-elokuvasta...

Vaikka mikäs sitä on tehdessä kun välineet on kunnossa! Nykyään on tilanne sen(kin) suhteen aika radikaalisti eri kuin sitä ensimmäistä kertaa tehdessäni näitä pinaatti-ricotta-ravioleita varten. Nyt on jauhomäärän grammaalleen oikeaksi mittaava digitaalinen vaaka, taikinan vaivaamisen hoitava monitoimikone ja kaiken huippuna vielä pastakone. Ei ole kuulkaa enää rannekanavaoireyhtymistä tietoakaan! 

Jos ette kuitenkaan jaksa innostua ihan alusta saakka tekemisestä, niin oikotienä voi käyttää tuorepasta-lasagnelevyjä - Pasta factory Helsinki esimerkiksi tekee oivallisia sellaisia. Myös aasialaisten kauppojen pakastealtaiden wonton-levyistä löytyy helpotusta. 

Tämänkertainen pastamaraton meni muutenkin ihan kermapyllyilyksi: niin omenat, salvia kuin sienetkin ovat iki-ihanien kollegoiden sadonkorjuun tuloksia. Possumakkaroiden sijaan voi käyttää possun jauhelihaakin, jolloin mausteita (salviaa ja fenkolinsiemeniä) kannattaa lisätä reilummin. Jos makkarasi on kovin mausteista, ei niitä välttämättä tarvita lainkaan. Jauhelihaversioista tulee makkaramassan sisältävän rasvan vuoksi kyllä vähän kuivempia. 

Pastataikinan ohjeen löydät täältä. Tein 300 jauhogramman ohjeen, johon tällä kertaa meni kananmunien koosta johtuen kolmen kananmunan lisäksi yksi keltuainen. Kuuntele sitä taikinaa - kylä se kertoo, jos se liian kuivaa on ja tarvitsee lisää kananmunaa. Raviolien tekemisessä käytin halkaisijaltaan kahdeksansenttistä juomalasia, jolloin ravioleita tuli 32 kpl.

Vaivaa taikina tasaiseksi, kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia. Tee sillä välin täyte. 

Täyte:

300 gr possumakkaroita (kuoristaan puserrettuina) tai possujauhelihaa
200 gr metsäsieniä (omani olivat kantarelleja, orakkaita ja suppilovahveroita. Kuulemma.)
1 isohko salottisipuli
7 salvianlehteä (hienonettuna vajaa 3 tl)
1 omena kuutioituna (100 gr)
1,5 tl fenkolinsiemeniä, paahdettuna ja hienonnettuna
suolaa, mustapippuria
ripaus muskottia (tai maustepippuria)

Paista sienet kuumalla pannulla kunnes niiden neste on haihtunut ja en alkavat saada väriä. Pyöräytä sitten voitilkassa ja siirrä odottamaan. Jätä puolet tarjoiluun ja hienonna loput krouveiksi paloiksi.

Kuori omena, poista ydin ja kuutioi vajaan sentin kuutioiksi. Ruskista kevyesti pannulla voissa ja siirrä syrjään odottamaan. 

Hienonna sipuli ja pehmitä pannulla. Lisää joukkoon possu ja ruskista. Lisää sitten mausteet, sienet ja omena. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.

Jaa raviolitaikina neljään osaan ja pidä loput kelmulla peitettynä yhtä osiota työstäessäsi etteivät ne kuivu. Aja se (pastakoneesi ohjeiden mukaan) ensin koneen läpi 5-6- kertaa sen suurimmalla säädöllä (omassani 7) jauhottaen kevyesti tarvittaessa. Ala sitten ajamaan ohuemmaksi säätäen asteikkoa alaspäin kertojen välissä. Itse lopetin kakkosen jälkeen. Levitä levylle vajaa ruokalusikallinen täytettä sopivin välein levyn puoleenväliin saakka. Sudi levyn reunat ja välit joko ylijääneellä valkuaisella tai vedellä ja käännä levyn toinen puolikas täytten päälle. Painele täytteen ympärys tiiviisti kiinni ja leikkaa haluamasi muotilla ravioleiksi. Jätä odottamaan kevyesti jauhotetulle tasolle keittiöpyyhkeellä peitettynä keittämistä ja toista sama lopun taikinan kanssa. 

Ylijääneet taikinat voi niiden koostumuksesta riippuen koota vielä kertaalleen toiseen kertaan kaulittavaksi, mutta eipä juuri enempään, koska sitten se alkaa jo repeillä.

Kuumenna iso kattilallinen suolattua vettä kiehuvaksi ja keitä raviolit kypsäksi, muutaman minuutin ajan. Nosta reikäkauhalla lautaselle ja tarjoile. Tai pyöräytä halutessasi pannulla ruskistetussa salvia-valkosipulivoissa.  Koristele lopuilla sienillä ja vaikka paahdetuilla pinjansiemenillä.

Mitäs sanotte? Inspiroiko? Indiedays Blog Wards-gaalan äänestys jatkuu vielä tämän viikon, joten jos et ole vielä äänestänyt, mukaan ehtii. Me olemme ehdokkaana inspiroivin ruokablogi-kategoriassa ja kaikkia ääniä tarvitaan - sen verran kovatasoisessa seurassa olemme! Äänestämään pääset tuota kuvaa klikkaamalla!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Astetta parempaa roskaruokaa

Ne viinirypälekastikkeessa haudutettujen simpukoiden kaveriksi duunatut polentaranskalaiset olivat ehkä legendaarisimpia keittiöstäni koskaan  lähteneitä asioita. Joten lisäähän niitä piti saada! Ja kun tuo katukeittiötrendi on kuulemma ehkä se kaikista kuumin juttu tänä vuonna, niin sille linjalle sitten mentiin. Onhan noita Suuren Maailman foodtruckeja toki täälläkin: snägäreitä nimeltään. Joten vuorossa (myös meillä!) astetta parempaa roskaruokaa: makkaraperunat! 

Entistäkin katu-uskottavampaa tästä(kin) olisi saanut, jos nuo makkarat olisi tehnyt itse. Mutta tämänhetkisessä keittiössä moisista operaatioista (ja Kitchenaidista!) vielä vain haaveillaan. Vaan odottakaa vain: Naapurinpojan kanssa on käynnissä logistinen operaatio elinjärjestelykuvioiden uusiksisaattamiseksi (tunnetaan ovelasti koodinimellä Fuusiokeittiö...!) joten ehkä jo hyvinkin pian tuostakin haaveesta tulee totta!

Omat, italialaistyyppiset ja ihanan yrttiset possumakkarani tulivat Hakaniemen Hallista, mutta myös ainakin Antoneilta saatavaa Harjun makkaraa kehtaa suositella myös.  Vaan elä ota paineita: mikä tahansa makkarahan tähän käy! Pyöräytin ne pannulla tuoreen timjamin kanssa ja kas - niin oli (Bar Bhangrassa luonnollisesti...) pitkäksi venähtäneen lauantain jälkeinen sunnuntai-aamu pelastettu! 

Etukäteen ennakointi on valttia - tuon polentamassan jähmettyminen kun kestää muutaman tunnin. Mutta elä huoli- kätevä emäntähän pyöräyttää sen valmiiksi vaikka edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan ennen viihteelle vaihtoa!

(Jokseenkin viehättävää on ruokabloggarin silmään se antaumus, jolla tuo Naapurinpoika dokumentoi niitä nykykeittiöni tuotoksia Iphonellaan. Sitä asettelua ja zoomailua katsellessa sitä jotenkin alkaa tuntea itsensä melkein... normaaliksi!)

Kahdelle krapulaiselle

1 annos polentaranskalaisia (ohje täällä)

4 hyvää tuoremakkaraa (yht. n. 200 gr)

Valmista polentaranskalaiset. Paista ne uunissa ja kun ne ovat valmiit, leikkaa makkara paloiksi, paista ne pannulla ja tarjoile ranskalaisten kera. Ja ketsupin ja sinapin ja (tryffeli)majoneesin ja kurkkusalaatin. Ja hymyn!

_______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Ankkaconfit-cassoulet

Siis mitä? Jo jokunen viikko sitten iltapäivälehtien lööpeissä lupailtiin talven olevan ohi; että enää ei tulisi lunta ja nyt alkaisi kevät. Mutta ei. Metsään meni meteorologinen arvio ja sen myötä uskoni koko maailmaan. Jos ilmatiede ei ole tiedettä sieltä eksakteimmasta päästä niin mikä sitten? Jos pieni ihminen ei YK:n, multikansallisten konglomeraattien ja Vladimir Putinin rauhaarakastavan luonnon lisäksi voi luottaa edes säämiehiin, niin mihin voi?

Toisaalta... enpä minä taitaisi olla vielä valmis aloittamaan sitä jokavuotista (vähän vasemmalla kädellä vedettyä) rantakuntoprojektiakaan. Jonkinlaista lohtua asiaan tuo tänä vuonna tosin se, ettei se joulun/hanukan/Kwanzaan alusajan tryffelitalkoissa palanut reisi ole vieläkään parantunut, joten kerrankin minulla on ihan oikeasti joku syy bikinikunnossa olematta olemiseen!

Ja sitten on vielä tuo kirpparilöydöistä parhain: Le Creusetin valurautapata, jolla on jo pitkään ollut haaveissa hauduttaa oikein pitkään jotain oikein ihanaa pataa. Ja sitten kun pakasteen tyhjennysoperaatiossakin löytyi ankankoipia, ei kauaa tarvinnut miettiä, mitä tulossa olisi: ranskalainen talviklassikko cassoulet! Jonka lohdullisuudelle jää kakkoseksi jopa Jokereiden nöyryyttäminen. Noita kuvaustarvikearsenaalin kirpparilöytöjä muuten esitellään siellä blogin Facebook-sivulla - liittykää ihmeessä mukaan, kommentoikaa, esittäkää mielipiteitänne ja toiveita!

Cassouletista on muiden perinneruokien lailla yhtä monta versiota kuin on tekijääkin. Mutta parhaimillaan se(kin) on mielestäni silloin, kun siinä on ankkaa. Ja ankka puolestaanhan on parhaimmillaan confitina (jos confit muuten sytyttää, kokeile ehdottomasti tätä sevillalaisittain tarjoiltavaa kaniconfitia!).

Ja jos et ole ylikierroksilla käyvä ylisuorittajaruokabloggari, toki tuon ankankoipiconfitin voi ostaa valmiinakin- yhdessä purkissa taitaa olla kuusi koipea.

Cassouletini selkärankana käytin tätä Williams Sonoman sivuilta löytynyttä ohjetta, josta poikkesin ajoittain huolimattomuuden, itseltäni löytyvien raaka-aineiden ja kärsimättömyyden nimissä. Aikaa siihen kyllä saa tuhraantumaan. Fabada Asturianan lailla en nyt edes etsinyt oikotietä vaan reippaasti liottelin pavutkin ihan alusta saakka. Ja koska confitoin nuo ankankoivet, menee valmisteluihin kaksi päivää ihan helposti. Joten samalla vaivalla kannattaa ehkä tehdä isommankin köörin ruokkiva tuplasatsi, jonka äärelle onkin hyvä koota koko perhe ja muutama naapurikin!

Ankankoivissa on myös se hyvä puoli, että confitoituna ne säilyvät rasvassaan jääkaapissa kuukaudenkin, joten niitä kannattaa samalla tehdä isompi satsi. Niiden suussasulavaa lihaa voi sitten riipiä salaatteihin tai käyttää vaikka dimsumien täytteenä.

Tähän annokseen cassouletia meni kaksi isoa ankankoipea. Jos ankkasi ovat pienikokoisia (alle 200 gr) käytä niitä samantien kolme.

Joissain resepteissä seurataan perinteistä tapaa ripotella noin 20 minuuttia ennen viimeisen vaiheen päättymistä pinnalle kerros leivänmuruja antamaan padalle rapsakka pinta, mutta sen verran tuhti tuo cassoulet jo itsessään on, että jätin sen pois. Ja näinollen pata pysyy myös gluteenittomana! 

Jos aikaa vain on, kannattaa tuo suola hieroa ankan pintaan vaikka edellisenä iltana ja antaa sen suolautua yön yli jääkaapissa.

Neljälle

Ankkaconfit:

4 ankan koipireittä
4 isoa valkosipulinkynttä
8 oksaa timjamia (tai 4 oksaa rosmariinia)
8 kokonaista mustapippuria
2 laakerinlehteä
suolaa
1 litra rypsiöljyä

Huuhtele koivet ja taputtele kuiviksi. Hiero pintaan suolaa. Kuori valkosipulinkynnet ja muhjo rakennetta kevyesti rikki veitsen lappeella. Heitä ne yrttien ja muiden ainesten kanssa pataan ja kaada päälle öljyä niin paljon, että se peittää ankat noin kolmen sentin verran.

Kuumenna miedosti poreilevaksi ja kypsennä 2-3 tuntia kunnes koivet ovat kypsiä. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä öljyllä peitettynä kylmässä.

Pavut:

500 gr kuivia valkoisia papuja
1 pieni sipuli
1 pieni porkkana
1/2 sellerinvarsi
1 bouquet garni (tai 1 laakerinlehti, 2 timjaminoksaa ja 2 persiljanoksaa keittiönarulla kimpuksi sidottuna)
5 valkosipulinkynttä
8 maustepippuria

Laita pavut likoamaan ainakin 12 tunniksi edellisenä päivänä. Huuhtele vesi muutamaan kertaan.  Kuutioi sipuli, porkkana ja selleri pieniksi kuutioiksi. Kuori valkosipulit. Valuta pavut ja laita kattilaan muiden ainesten kanssa. Kaada päälle niin paljon vettä, että se peittää pavut n. 3 sentin verran. Kiehauta ja vähennä sitten lämpöä. Anna porista hiljalleen, kunnes pavut ovat liki kypsiä, mutta yhä kiinteitä - n. 45 minuuttia. Siivilöi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Cassoulet:

2 confitoitua ankankoipea (3 jos ne ovat pieniä eli alle 200 gr)
6 siivua possunkylkeä
1/2 kg hyvää tuoremakkaraa (omani olivat Hakkaraisen yrttisiä possumakkaroita)
7 dl kanalientä
1/ 2 dl tomaattipyrettä
1 tl neilikkaa
1/4 dl ankkaconfit-rasvaa
suolaa, pippuria

Lisää pataan papujen kanssa muut ainekset. Kaada päälle liemi. Kuumenna ja laske sitten lämpöä kunnes se vain miedosti porisee. Anna hautua n. 1-1,5 tuntia. 

Nosta ankankoivet ja makkarat seoksesta. Tässä vaiheessa ankka kirjaimellisesti putoaa luusta irti. Irrota nahka ja riivi liha sopivankokoisiksi kimpaleiksi. Leikkaa makkara reilun sentin siivuiksi. Lapioi kerros papuja syvän uunivuoan pohjalle, mausta suolalla ja pippurilla, lisää kerros lihoja (mausta) ja päälle vielä loput pavuista. Kaada päälle confit-rasvaa ja paista 200-asteisessa uunissa kunnes cassouletiin on muodostunut rapsakka kuori - n. 40 minuuttia - 1 tunti. Jos näyttää, että cassoulet uhkaa kuivahtaa, lisää lientä.

Maultaan tämä on juuri sellainen, niinkuin lohturuoat aina ovat: lempeä ja täynnä lupausta siitä, että kohta kaikki on taas paremmin. Meillä tätä syötiin niin karpalohyytelön kuin Marc Aulénin Sopat-kirjasta meille pysyvästi kotiutuneen Nordic Dynamite-relissin kanssa. Ensi kerralla taidan jopa korvata tomaattipyreen jommallakummalla noista...!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Bangers and mash

Joulunalusaika saa minut aina kaipaamaan takaisin Lontooseen. Minun Lontooni on nimenomaan talvinen ja jouluvalojen täyteinen. Mielikuva, jota tähän aikaan suurkulutuksessa oleva Rakkautta vain- elokuva ainoastaan vahvistaa.

Muuttaessani Lontooseen ja asuntooni Edgware Roadille seitsemän minuutin kävelymatkan päähän Oxford Streetistä oli minulla ensimmäiselle illalle kaksi tehtävää: tehdä tulevan lukuvuoden opintosuunitelmani sekä löytää se paikallinen pubini. Pubi, Wargrave Arms löytyi. Opintosuunnitelma sen sijaan jäi arvattavasti tekemättä. 

Bangers and mash, eli makkarat muusilla on pubiklassikkojen kunkku. Omassani ruoan laatuun panostettiin, ja keittiötä pyörittävä Scott hankki joka viikoksi eri makkaraa laatutuottajilta, joiden alkuperä liitutaululla ylpeästi ilmoitettiin. 

Omani tulivat Hakaniemen hallista - sesonkiherkkua hirvimakkaraa sekä Ahvenanmaan karitsasta tehtyä lammasmakkaraa. Scott olisi epäilemättä arvostanut molempia!

Muusin tein tällä kertaa juureksista. Mutta ettei meno nyt liian terveelliseksi äityisi, niin paistoin pekonimuruja rapeaksi ja ryyditin muusin niillä. Makkaroille puolestaan hauduttelin karamelisoiduista sipuleista ja tummasta lagerista ihanan syvänmakean sipulikastikkeen jossa sitten kylvetin makkarat kypsiksi. "Tämä maistuu mummon rakkaudella tekemältä!" huudahti lounaalle saapunut Tsatsikimestari onnessaan (olisi ehkä paikallaan käydä keskustelu siitä, kuinka vanhaksi hän minua oikein luuleekaan...!)

Itse en edes yritä kehua tätä ruokaa. Näkyyhän se (kaihin ja ikänäönkin läpi) että hyvää se oli. 

Reilu annos neljälle, vähän kohtuullisempi kuudelle

8 hyvää tuoremakkaraa (yhteensä n. 1 kg)

Juures-pekoni-muusi:

4 isoa perunaa

1 iso porkkana

2 naurista
300 gr pala lanttua

4 isoa paahdettua valkosipulinkynttä (ohjeet täällä)

n. 200-300 gr voita (ei tullut ihan tarkalleen mitattua, nääs)

(maitoa)

1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa

suolaa, valkopipuria

1 pkt (140 gr) pekonia

Kuori juurekset ja höyrytä tai keitä suolatussa vedessä kypsiksi (Huomaa, että eri juureksilla on eri kypsymisajat - porkkanassa kestää kauiten). Kun juurekset ovat kypsiä, soseuta voin kanssa, purista joukkoon valkosipulin tahna ja lisää tarvittaessa (kuumaa) maitoa haluamasi koostumuksen saavuttamiseen. Mausta (varoen suolan kanssa, sillä pekonissa on sitä aika lailla).

Leikkaa pekoni pieneksi, paista pannulla rapeaksi (aloittaen miedolla lämmöllä, pekoni ehtii rapsakoitua ilman palamista), valuta keittiöpaperin päällä ja sekoita muusin joukkoon ennen tarjoilua.

Tumma sipulikastike:

3 isoa sipulia

1 rkl voita

2 dl tummaa lageria

2 laakerinlehteä

1 reilu rkl balsamicoa

5 timjaminoksaa

4-5 dl vahvaa liha-tai riistalientä

mustapippuria

Kuori ja siivuta sipulit. Kuumenna pannulla voita ja anna sipuleiden pehmetä. Lisää balsamico, laakerinlehdet ja timjaminoksat ja jatka karamelisointia n. 40 minuuttia. Tarkista välillä, että pannussa on tarpeeksi nestettä jotta sipulit eivät pala pohjaan. Lisää sitten olut ja lihaliemi. Jatka kypsentämistä parikymmentä minuuttia kunnes kastike on alkanut tiivistyä lisäten tarvittaessa nestettä. Lisää kastikkeeseen makkarat ja anna niiden hautua kypsiksi. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Papas Rellenas - kuubalaiset perunakroketit

Helsingissä oli joskus lattareihin erikoistunut tanssistudio, jonka yläkerrassa oli kuubalainen ravintola. Laatuajan, yhteisen tekemisen ja uusien kokemusten nimissä ostin Herrasmiehelle ja minulle yksityistunnin kaupungin parhaaksi kehutulta salsaopettajalta. Taka-ajatuksena oli tanssitunnin (ja kaikkien niiden tuhansien poltettujen kaloreiden!) jälkeinen lounas siinä ravintolassa, jonka kroketit tätä uppopaistajaa niin kovin houkuttelivat. 

Tanssitunti jäi käyttämättä. Ja lounas kokematta. Mutta onneksi minusta tuli bloggari, jonka kautta päädyin seuraamaan muita blogeja, jonka seurauksena löysin tämän, alunperin The Candid Appetite- blogista peräisin olevan reseptin Campasimpukalta. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Ainakin uppopaistamiselämysten suhteen. 

Alkuperäisen ohjeen käyttämän lihatäytteen sijaan minä piilotin näihin Espanjasta tuomiani ja hellyydellä erityistilanteita varten vaalittuja tuoremakkaroita. Oman maun mukaan tähän voi käyttää mitä tahansa tuoremakkaraa - vaikka niitä italialaisia, jota tähän pastaan ja siihen minestroneenkin käytin, tai sitten kunnon chorizoa, jota vaikka Harjulta saa.  Tähän satsiin meni kaksi isoa makkaraa, yhteispainoltaan arviolta 150 gr. 

Nämä ovat täytetty variaatio perunakroketeista, joten sen yhteydessä annetut ohjeet kannattaa pitää mielessä. Joskin jotain uutta opin nyt - perunamuusia tehdessä ei siihen kannata lisätä mitään rasvaa ja näiden kannattaa antaa levätä ennen paistamista tarpeeksi kauan. Molemmat kun edesauttavat krokettien kiinteytymisessä, mikä myös takaa sen, että ne pysyvät koossa myös paistettaessa. 

Annoksesta tulee 18 krokettia

Kroketit:

1 kg perunoita

1 rkl kuumaa maitoa

1 reilu rkl hienonnettua persiljaa (kuivattu käy hyvin)

suolaa, valkopippuria

2 isoa mausteista tuoremakkaraa

Leivitys:

vehnäjauhoa
2 kananmunaa
korppujauhoja

Paistamiseen öljyä

Kuori ja keitä perunat kypsiksi. Soseuta ne, lisää maito ja mausta suolalla, valkopippurilla sekä persiljalla. Anna jäähtyä. Pullauta makkara kuorestaan ja pyörittele hieman viinirypälettä isommiksi pallukoiksi. Paista pannulla kypsiksi ja anna jäähtyä. Ota perunasosemassasta samankokoisia pyöryköitä (käyttäen apuna vaikka jäätelökauhaa) ja litistä se kämmenelle pyöreäksi levyksi. Aseta täyte keskelle ja taittele levy sen ympärille tasoittaen se pyörykäksi. 

Pyörittele pallerot sen jälkeen vehnäjauhoissa, kananmunassa ja sitten vielä korppujauhoissa. Anna levätä jääkaapissa mielellään yön yli mutta ainakin 3 tuntia. Kuumenna öljy 180- asteiseksi ja paista muutama pyörykkä kerrallaan kullanruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile sitruunalohkojen tai aiolin kanssa. 

Aiolin tein tällä kertaa paahdetuista valkosipulinkynsistä. Ja majoneesia en todellakaan tehnyt itse.

Aioli:

2,5 dl majoneesia
4-6 paahdettua valkosipulinkynttä (maun ja koon mukaan)
muutama tl sitruunamehua
1 tl sinappia
1 rkl hienonnettua persiljaa
suolaa, pippuria

Sekoita ainekset ja tarjoile krokettien kera.

__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?