Kirsikkagazpacho on täydellinen kesäherkku! (kasvis, gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Kirsikat tuovat raikasta twistiä tapasklassikko gazpachoon. Lisäksi kirsikkagazpacho on helppo ja nopea - täydellistä kesäruokaa siis!

* * * 

Kirsikat ovat saapuneet kauppoihin enkä saa niistä tarpeekseni. Väistämättä ajatukseni palaavat viime kesään; päivään, jolloin kannoin kotiin kesän ensimmäiset kirsikat ja aloin koota kuvaa, josta tulikin yksi kaikkien aikojen suosikeistani. 

Hyvä niin, sillä kyseessä oli tuolloin vielä työn alla olevan kirjani ensimmäinen kuva. 

Jännitystä, innostusta ja hermostusta täynnä naputtelin koneella blogipostauksen, jossa jaoin suuret uutiseni kanssanne. 

Onneksi innostusta ja jännitystä löytyi sitä hermostuneisuuttakin enemmän, sillä jos olisin siinä vaiheessa tiennyt, kuinka paljon työtä edessä olisi, olisin hyvinkin saattanut lamaantua lattialle makaamaan ja syömään paniikkipäissäni kaikki kirsikat sellaisinaan. 

Hyvä ettei noin päässyt kuitenkaan käymään, koska kirjaan päätyi tuon päivän seurauksena kaksi kirsikkareseptiä: tämä kirsikkagazpacho sekä helppoakin helpomman (ei jäätelökonetta, ei sekoittelua, ei vaivaa!) tuorejuustojäätelöni  kanssa tarjoilemani kirsikka-punaviinikompotti. 

Vaan ei ollut helppoa testiyleisölläkään: Kissabloggarin ja muiden tehtäväksi jäi arpoa, kumpi gazpachoistani kirjaan pääsisi: vesimelonigazpacho vai kirsikkagazpacho. 

Lopulta Kissabloggarin arvovaltaisa ääni ratkaisi. 

"Kirsikkagazpacho - ehdottomasti. Molemmat ovat ihania, mutta tämä on juuri sopivan...kummallinen!"

Kirsikkagazpachoni sai innoituksensa Malagan tapasbaarikujilta, jossa Dani Garcian, yhden alueen tunnetuimman tähtikokin versio on noussut kulttimaineeseen. 

Jos satut siis olemaan liikenteessä Malagassa päin, kannattaa ehdottomasti tsekata miehen tapasravintola KGB!

Tapaskokoisena neljälle, shottikokoisena annoksena 12:lle

Gazpacho de cerezas – kirsikkagazpacho:

500 gr kivettömiä kirsikoita (n. 700 gr kivellisiä)

1 tomaatti

½ punainen paprika

½ punasipuli

½ jalapeño

1 dl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa (tai sherryviinietikkaa)

1 tl suolaa

Tarjoiluun: rapeaksi paahdettuja serranokinkkusiivuja ja/ tai murusteltua fetaa

Halkaise tomaatti ja poista kova kanta. Tee samoin paprikalle.

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Siivilöi tasaisen loputuloksen varmistamiseksi.

Anna maustua ja jäähtyä kylmässä ainakin muutaman tunnin ennen tarjoamista.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai etikkaa. 

Tähän reseptiin oltiin ihastuttu myös Turun Sanomissa - kurkkaa täältä, mitä muuta heillä oli sanottavanaan kirjastani. 

Ja sen kirjanhan pääset ostamaan täältä. 

Mikäli haluat omasi omistuskirjoituksella, laita sähköpostia osoitteeseen erja@andalusianauringossa.com!

Mitkä ovat teidän suosikkigazpachojanne? Ihan se perinteinen? Valkoinen alkuperäisversio Ajo Blanco? Vesimeloninen kesäherkkuni? Vai viilentävä kurkkugazpachoni?

Vai onko teillä vinkata joku muu tuttavuus jonka haluaisitte jakaa??

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sfiha - arabialaiset minipizzat (kosher, gluteeniton )

For English please see here

* * * 

Sfihat eli arabialaiset minipizzat ovat täydellinen valinta niin illanistujaisiin kuin kesän piknikeillekin. Onnistuvat myös grillissä!

* * * 

Länsirannalla sijaitseva Hebron hikoilee elokuisessa helteessä. Ulkona on aivan liian tukala olla: iltapäivän lämpötilat huitelevat nelissäkymmenissä. Ilma seisoo eikä hiekkaa ympäriinsä laiskasti liikutteleva kuiva ja kuuma tuulenvirekään apua tuo.

Minut adoptoineen palestiinalaisperheen kodin hämärä keittiö tarjoaa onneksi kipeästi kaivattua viilennystä. Perheen äiti taputtaa käsiään: hänen tyttärensä eivät voi sietää ruoanlaittoa, joten mama on innoissaan saatuaan minusta vihdoinkin tyttären, joka jakaa hänen rakkautensa siihen. 

Minuakin enemmän hän rakastaa tosin Nigella Lawsonia ja esittelee ylpeänä Nigellalta oppimaansa tekniikkaa kevätsipulin pilkkomiseen; Nigella Lawson-malliston saksilla. Juomme teetä ja jaamme reseptejämme, naurun säestämänä ja tupakansavun kiemurrellessa hitaasti kohti keittiön kattoa. 

Mama Tarawa on kutsunut minut keittiöönsä, ainoana toiveenaan oppia "kokkaamaan kuin Nigella". Hänen hämmästyksellään ei puolestaan ole rajaa oppiessaan, ettei hänen toisella puolen maailmaa Napapiirillä kasvannut suojattinsa ole koskaan tehnyt sfihaa. 

"Siis... et koskaan?" hän toistelee ihmetellen. "Mitä te siellä oikein sitten syötte?"

Niin no, jos asia minusta olisi kiinni, niin sfihaa. Paljon mieluummin kuin jotain kesäkeittoa tai tillilihaa...

Sfiha, eli arabialainen minipizza kuuluu pizzaperheen Levantin sukuhaaraan ja muistuttaa sekä olemukseltaan että makumaailmaltaan niin Turkin lahmacunia kuin pideä.. 

Palestiinalaisalueilla olen törmännyt kahdenlaiseen sfihaversioon: toisessa pohja päällystetään jogurttipohjaisella lihaseoksella, mutta tämä on niistä ehdottomasti se parempi. 

Perinteisesti näihin käytetty liha on lammasta, mutta sen puutteessa voi sen korvata naudallakin. 

Lähi-idän lisäksi nämä leipäset ovat löytäneet intohimoisen yleisön myös Brasiliassa. Ja nyt, habibi, on sinun keittiösi vuoro!

15 kpl

Sfihat- arabialaiset minipizzat:

Pohja:

7 ½ dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)

1 rkl kuivahiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

5 ½ rkl öljyä

2‒2 ½ dl lämmintä vettä

Täyte:

3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

2 sipulia, hienonnettuna

500 g lampaan (tai naudan) jauhelihaa

1 punainen chili, hienonnettuna

2 rkl granaattiomenasiirappia

2 tomaattia, pieninä kuutioina

2 rkl nelimaustetta (ohje kirjassani) tai bokharat-mausteseosta

1 tl suolaa

2 kourallista hienonnettua persiljaa

1 dl pinjansiemeniä, paahdettuna

muutama rkl öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

sitruunalohkoja

Sekoita pohjaa varten kuivat aineet yhteen. Lisää joukkoon sitten 4 rkl öljyä ja lopuksi vesi koko ajan vaivaten, kunnes koossa on pehmeä, kulhosta ja käsistä irtoava taikina. Sivele loput öljystä taikinan pinnalle ja anna kohota peitettynä lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi.

Tee sillä välin täyte. Kuumenna öljy pannussa. Kuullota valkosipulia ja sipulia, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää pannulle sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. Lisää sitten mausteet ja anna seoksen maustua muutaman minuutin ajan.

Lisää pannulle sitten granaattiomenasiirappi ja tomaattikuutiot. Jatka kypsentämistä vielä 10‒15 minuuttia. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Kääntele sitten joukkoon persiljasilppu sekä pinjansiemenet. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Jätä pelti uuniin ja valmistele sillä välin sfihapohjat.

Jaa kohonnut pohjataikina jauhotetulla tasolla 15 samankokoiseen palaan ja kaulitse halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoisiksi ympyröiksi. Nosta leivinpaperin päälle ja anna kohota keittiöpyyhkeellä peitettynä puolen tunnin ajan. 

Levitä pohjille täytettä noin sentin päähän reunoista painellen täyte kiinni pohjaan vaikka lusikan pohjalla. Nosta leivinpaperi kuumalle uunipellille ja paista, kunnes sfihat ovat kullanruskeita – uunista riippuen 8–10 minuuttia. 

Lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.

Tähän kirjastani peräisin olevaan reseptiin oli hullaannuttu niin Beach House Kitchen- blogissa kuin Viimeistä Murua Myöten-Saaran keittiössäkin, jossa tarjolla on vegaaninen härkisversio!

Ovatko sfihat eli arabialaiset minipizzat teille reissuiltanne tuttuja? Vai onko siellä ehditty tehdä joko blogista löytyvää lahmacunia tai pideä?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN! 

Lahmacun- turkkilainen pizza (kosher, gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Pizzan turkkilaisserkku lahmacun kuljettaa fiilikset välittömästi Istanbuliin. Ah, miten hyvää!

* * * 

Sanotaan se nyt ihan ääneen: Turkki on aika paska maa. No mutta onhan se. 

Se on kumma juttu, miten kurdien vaino, naisiin kohdistuva väkivalta ja kunniamurhat eivät paikkaa demokratian ja ihmisoikeuksien puutteen kaltaisia; melko huomattavia aukkoja ilmeisesti kenenkään muun kuin Erdoganin silmissä. Kansanmurhankieltäjät tosin harvoin niitä lystikkäimpiä tyyppejä ovatkaan. 

Ihmeellinen Istanbul on kuitenkin yksi suosikkikaupungeistani maailmassa. 

Jokusen vuoden takaisen Turkinturneeni lämpimimmät muistot liittyvätkin (ei lainkaan yllättäen) ruokaan. Yhdeksi suurista suosikeistani nousivat Istanbulin suuren basaarin sivukujilla suoraan kojusta nautitut, vain vajaan euron maksaneet lahmacun- lättyset.

Eikä ihmekään - kuuluuhan se ruokavalioni perustan muodostavaan pizzaperheeseen. 

Lihan (lahm) ja taikinapohjan (ajin) yhdistävä lahmacun (äännetään lahmadzun) tunnetaan alueesta riippuen myös joko turkkilaisena tai armenialaisena pizzana. Siihen onkin helppo rakastua. 

Olen sittemmin metsästänyt sitä aina tilaisuuden tullen ja varsin kelpoa lahmacunia löytynyt mm. Lontoosta. 

Suomessa tämä on vähän tuntemattomampi suuruus. Pakasteena tätä saa Hauler Oriental Marketista. Hella & Herkku-puodin Anna puolestaan vinkkasi, että (kuulemma vähän vaisuksi jäänyt) versio tästä on otettu myös Helsingin keskustan Pizza Servicen listalle. 

Niin lahmacunin pohja kuin täyte on ohut - pohjan ei siis tarvitse pizzan lailla pullistella eikä täytteiden kuulukaan muodostaa valtavaa kekoa pohjan päälle. 

Lampaan jauhelihan voi huoletta korvata myös naudalla, ja kiireessä oiva oikotie pohjaan ovat myös isot, pehmeät vehnätortillat tai ohuet rieskat.

Halutessaan taikinan voisi leipoa myös pieniksi; niin kevään ja kesän juhlapöytiin kuin piknikillekin sopiviksi annoskokoisiksi minilahmacuneiksi, jolloin taikinasta tulee (koosta riippuen) 24-28 kappaletta. 

Perinteisesti lahmacunit tarjoillaan sitruunalohkojen, tuoreiden yrttien ja yksinkertaisen kurkku-tomaattisalaatin kera (tähän hyvä on blogista löytyvä israelilainen salaatti!)

6 kpl

Lahmacun - turkkilainen pizza:

Pohja:

3 3/4 tl kuivahiiva

2 1/4 tl sokeria

2 1/4 dl lämmintä vettä

2 1/4 rkl öljyä

5-6 dl (00-pizza)jauhoja (tai tarvittaessa gluteenitonta vastinetta)

3/4 tl suolaa

Täyte:

400 gr (lampaan) jauhelihaa
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso (pihvi)tomaatti tai 2 pienempää
1 iso vihreä paprika
1 1/2 dl hienonnettua persiljaa
3/4 dl hienonnettua (vahvaa) minttua
2 rkl tomaattipyrettä
3/4 tl jauhettua juustokuminaa
3/4 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
3/4 tl paprikaa
1/4 tl cayennepippuria
3/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria

lisäksi: chilihiutaleita

tarjoiluun: loput yrteistä, sitruunalohkoja

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, sivele pintaan hieman öljyä ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. Tee tällä välin täyte.

Laita myös uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Hienonna sipuli mahdollisimman hienoksi. Helpoiten tämä käy tehosekoittimessa, mutta silloin siitä jäävä neste kannattaa valuttaa pois. 

Halkaise tomaatti ja poista siitä kova ydin. Hienonna mahdollisimman pieneksi. Tee sama myös paprikalle. 

Yhdistä kaikki täytteen ainekset chilihiutaleita lukuunottamatta ja vaivaa tasaiseksi (täyte on tässä vaiheessa aika löysää, mutta se vain helpottaa sen levittämistä pohjille). 

Anna täytteen maustua jääkaapissa kunnes pohjataikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. 

Vaivaa taikina sitten tasaiseksi (jauhoja ei pitäisi enää lisää tarvita) ja jaa kuuteen osaan. Kaulitse ohuenohuiksi pohjiksi. Helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on kätevä kumota suoraan kuumalle pellille.

Levitä muutama ruokalusikallinen täytettä per pohja ja taputtele se sitten tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle chilihiutaleita ja paista 7-8 minuuttia, kunnes reunat ovat vähän ruskistuneet ja täyte on kypsää.

Jos haluat lahmacunien pysyvän pehmeinä, peitä leivinpaperilla ja sitten vielä keittiöpyyhkeellä. 

Tarjoa loppujen yrttien ja sitruunalorauksen kera. 

PS. Jos lahmacun puhuttelee teidänkin makunystyröitänne, ei kannata myöskään unohtaa blogista löytyvää toista Turkin vastinetta pizzalle: pideä. 

Ja hei, jos teillä on jo hankittuna tuo keväällä ilmestynyt kirjani, löytyy sieltä vielä lisääkin samanhenkisiä herkkuja: sfiha, musakhan sekä manakish za'atar.

Onko teillä ollut jo mahdollisuus maistaa lahmacunia? Veikö se teidänkin sydämenne?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Juutalainen penisilliini- juutalaisäidin kanakeitto matzopalloilla (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Tämä juutalainen kana-nuudelikeitto löytyy jokaisen Jiddishe maman reseptiarsenaalista - sen kun sanotaan parantavan vaivan kuin vaivan!

* * * 

Kevätauringon helliessä vihdoin Skandinaviaakin luulimme pahimman olevan jo ohi. Päivittäin lupaavasti kohoavat lämpötilat antoivat ymmärtää, että strategisimmasta riskijaksosta olisi jo selvitty vailla ihmisvahinkoja. 

Kesä tulisi ja sen myötä onnemme saisi jatkua loputtomien piknikkientäyteisten suvipäivien katkeamattomana unelmana. 

Vaan toisin kävi. 

Vain muutama päivä Shampanjaristeilyltä kotiuduttuamme synkät pilvet alkoivat kasaantua. Ensin oireili minun kurkkuni, osoittautuakseen onneksi vääräksi hälytykseksi. Mutta sitten se iski. Kaikista pahin mahdollinen kauhuskenaario kävi toteen. Kyyneleet kihoavat silmiini jo tätä kirjoittaessani. 

Miesflunssa. 

Taudeista kauhein kaatoi Göteborgaren, tuon armottoman ammattisotilaan sängyn pohjalle, riisuen hänet säälimättömästi täysin paljaaksi kaikista huippuunsa hiotuista selviytymistrategioista (ja taannuttaen hänet kolmivuotiaan taaperon tasolle). 

"Sattuu. Paha olla. Teen kuolemaa."

Tulossa oli kamppailu, josta vain harva selviää. Onneksi toinen meistä uhkui taistelukuntoa ja tiesi juuri, mitä aseita tähän koitokseen vaadittaisiin. Jiddishe maman juutalaista kanakeittoa.

Tämä on keitto, joka löytyy jossain versiossaan maailman jokaisen Jiddishe maman ja bubben eli juutalaismamojen ja isoäitien reseptiarsenaalista. 

Myös juutalaisen penisilliinin nimellä tunnetun keiton on kautta sukupolvien todistettu tepsivän niin sydänsuruihin, flunssiin kuin kaikkeen muuhunkin alakuloon ja ahdistukseen, mitä elämä tielle toisinaan heittää.

Amerikkalaisessa lääkärilehdessä vuonna 2000 julkaistun artikkelin mukaan väitteellä on jopa jonkin verran tieteellistä perustaa: joku kanakeitossa nimittäin sai kehon hillitsemään valkosolujensa hyökkäystä tulehdusta vastaan ja auttoi lieventämään tulehdustiloja. 

(Keksiikö kukaan teini-ikäinen mitään masentavampaa? Että jopa tiede osoittaa äidin tietävän parhaiten?)

Ehkä salaisuus on  keiton ravintoarvoissa? Ehkä se on sen tukkoisuutta helpottava lämpö? Nestetasapainoa elvyttävä koostumus? 

Tai ehkä se on se minkä tahansa ruoanlaiton tärkein ainesosa: rakkaus. 

Keitto tunnetaan juutalaiskeittiöiden ulkopuolellakin ja veikkaan, että moni teistäkin on ainakin kuullut tuosta keiton eksoottisimmasta osasta; matzopalloista. 

Matzojauhoa (tai matzolevyjä, josta ne saa itse jauhettua) saa Suomesta vain yhdestä paikasta (Helsingin synagogan viereisestä Zaafran-delistä), mutta niiden puutteessa ne voi korvata myös tehosekoittimessa hienoksi jauhetuilla water cracker-voileipäkekseillä.

(Hyvää ja lohdullista keitto on toki ilmankin ja pysyy näin myös gluteenittomana.) 

Mikäli nuudelit haluaa jättää keitosta kokonaan pois onnistuu sekin - lisää siinä tapauksessa varsinaisen keiton valmistuksen yhteydessä lisättävien juuresten määrää. 

Nuudelin/ spagetin sijaan voi käyttää mitä tahansa pastaa - taaperovaiheeseen taantunutta potilasta kun elvyttävät kummasti myös esimerkiksi nallekarhun muotoiset pastakuviot...

Neljälle - kuudelle

Jiddishe Maman kanakeitto - juutalaisäidin kanakeitto:

1 kokonainen kana (n. 2 kg)

n. 2,5 l vettä

2 isoa porkkanaa (tai 3 pienempää)

2 isoa sipulia (tai 3 pienempää)

1 tl suolaa

1 rkl kokonaisia mustapippureita

3 isoa valkosipulinkynttä

3 laakerinlehteä

persiljapuntin varret hienonnettuna

tillipuntin varret hienonnettuna

1 iso porkkana / 2 pienempää

1/2 isosta purjosta/ 1 pieni purjo

75 gr spagettia (tarvittaessa gluteenitonta)

loput tillistä ja persiljasta

Pyyhi kana kuivaksi ja aseta isoimpaan taloudesta löytyvään kattilaan. Kaada perään niin paljon vettä, että se peittää kanan noin 10 sentin verran. Kuumenna poreilevaksi. 

Leikkaa sipuli ja porkkanat rouheiksi paloiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen hamarapuolella. 

Kypsennä kanaa puolen tunnin verran kuorien pinnalle muodostuvaa vaahtoa ja rasvaa (säästä 3 ruokalusikallista kananrasvaa eli schmaltzia matzopalloihin). 

Kun sitä ei enää muodostu, kaada kattilaan loput liemen ainekset ja jatka keittämistä hienoisesti poreillen vielä 1,5 tunnin ajan. 

Nosta kana liemestä ja siivilöi liemi. Tarkista maku ja mausta maun ja tarpeen mukaan joko suolalla ja pippurilla tai kanaliemikuutiolla. Valmista matzopallomassa tässä vaiheessa. 

Jos haluat maksimoida keiton kirkkauden, voit tässä vaiheessa jäähdyttää liemen ja kuoria sen pinnalle mahdollisesti kertyneen rasvakerroksen. 

Kun kana on jäähtynyt käsittelykelpoiseksi, poista sen nahka ja riivi liha luista. Leikkaa vihannekset ohuiksi suikaleiksi ja katko spagetti vihannesten kanssa samanmittaisiksi pätkiksi.

Kaada liemi takaisin kattilaan ja kuumenna poreilevaksi. Lisää matzopallot ja keitä niitä 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen nuudelit/ pasta ja jatka keittämistä 5 minuuttia. Mikäli lientä on keittäessä haihtunut liiaksi, lisää kattilaan kanalientä.

Lisää sitten vihannekset ja keitä vielä 5 minuuttia. Lisää sitten kana. Kun se on läpeensä lämmennyt, lisää loput yrteistä ja tarjoile. 

Matzopallot (koosta riippuen 20-24 kappaletta):

3 kananmunaa

3 rkl kananrasvaa (voi korvata myös ruokaöljyllä)

85 gr matzojauhoja (tai voileipäkeksejä hienoksi jauhettuna, tarvittaessa gluteenittomia)

3/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl sipulijauhetta

1/2 rkl hienonnettua tilliä

1/2 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta

Jauha matzolevyt (tai voileipäkeksit) hienoksi jauhoksi. Lisää niihin muut kuivat aineet. 

Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita siihen kananrasva. 

Yhdistä ainekset ja sekoita nopeasti tasaiseksi massaksi. Anna levätä jääkaapissa peitettynä puolisen tuntia (tämä helpottaa massan käsittelyä).

Pyörittele massa pieniksi; noin 2 senttiä halkaisijaltaan olevaksi pyöryköiksi (kypsennettäessä ne turpoavat kaksinkertaisiksi). 

Kypsennä pallot keitossa ylläolevan reseptin mukaisesti.

Toinen meillä ahkerassa käytössä oleva flunssantappoase on myös yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä: mango-chili-inkiväärikana.

Onko juutalainen kanakeitto teille tuttua? Vai onko teillä takataskussanne joku toinen resepti, jolla lääkitsette vaivat kuin vaivat?

________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!