Tunnbrödsrulle - Ruotsin parasta katuruokaa (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Tunnbrödsrulle, täytetty rieskarulla, on ruotsalainen snägäriklassikko ja onnistuu helposti myös kotioloissa.

* * * 

Vaikka tykkään myös Ruotsinreissuilla syödä hyvin ja tasokkaissa paikoissa, on minulla yksi salainen pahe, josta en tingi. 

Tukholmassa on aina löydettävä aikaa myös yhdelle snägäripysähdykselle ja tunnbrödsrullelle. 

Tunnbrödsrulle koostuu rieskamaisen ohutleivän sisään kääritystä makkarasta tai kahdesta (joko grillattuna tai keitettynä), pottumuusista (kaksi jäätelökauhallista) sekä valinnaisista snägärihärpäkkeistä eli kurkkusalaatista, sinapista ja ketsupista. 

Omani ei ole täydellinen, ellei siihen sisälly myöskin katkarapusalaattia eli rrrräksalladia sekä rapeaksi paahdettuja sipulimuruja eli rrrrostad lök - molemmat sellaisella semiskoonelaisen rouhealla ärrällä surautettuna.

(Ehkä juuri tuon vuoksi ruotsalaiset järjestään luulevat minun olevan norjalainen? Tai ehkä se on vain heidän sosiaalidemokraattista hyväntahtoisuuttaan henkivä eufemismi sille, että kuulostan kenties hieman... no, jälkeenjääneeltä?)

Tukholmassa tähän yksi hyvä ja suht keskustasijainnilla varustettu pysäkki on Valhallagrillen.

Niin paljon hyvää ja kaunista kuin Göteborgista löytyikin, jäi kunnollinen tunnbrödsrulle vielä löytymättä. Yksi oli jopa kääritty arabialaisen laffa-ohutleivän sisään. Ja se mies yritti laittaa siihen jotain salaattiakin. Mikä pyhäinhäväistys!

Göteborgare vain kohautti olkiaan eikä nähnyt asiassa mitään ihmeellistä - ilmeisesti tunnbrödsrulle ei ole göteborgilaisten juttu? 

Tuossa tapauksessa mietin kyllä kaksi kertaa, olenko valmis moiseen kaupunkiin muuttamaan...

Neljälle

Tunnbrödsrulle - ruotsalainen täytetty rieskarulla:

4 rieskaa (itse käytin Mjällomsin Aitoa Uunirieskaa), tarvittaessa gluteenitonta
4 - 8 isoa nakkia (kuten Helsingin Makkaratehtaan Yönakki)
pottumuusia (ohjeen lempparimuusiini löydät blogista täältä) 
ketsuppia
sinappia
kurkkusalaattia
katkarapusalaattia (ohje blogissa täällä)
paahdettuja sipulimuruja

Grillaa tai keitä nakit. Lämmitä rieskat.

Lusikoi rieskalle perunamuusia, sitten nakki/ nakit ja mausteet. 

Kääräise kartioksi ja nauti. 

On muuten hyvää. Ihan päivänvalossa ja selvin päinkin!

Onko tunnbrödsrulle  teille entuudestaan tuttu snägäriherkku? Vai onko teillä joku muu salainen pahe?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lindströmin burgeri, syksyn paras burgeri & Sileni Cellar Selection Pinot Noir 2014

For English please see here

* * * 

Yrttisistä Lindströmin pihveistä ja karamelisoidusta sipulimajoneesikastikkeesta syntyvät syksyn parhaat burgerit, joilla hurmaa vaikka isänpäiväpöydässä!

* * * 

Jos jokunen vuosi sitten hurahdin pahinta laatua olevaan kurpitsakuumeeseen, on tämän syksyn vastine ollut ehdottomasti punajuuri. Upean syvällä värillään ja kypsennettynä (etenkin paahdettuna!) suorastaan viettelevän lempeäksi pehmenevällä maullaan se on vienyt sydämeni (ja muutaman aikaisemmin valkoisen paidan...)

Hieman häpeästä punastellen myönnän, että vasta tänä syksynä olen tehnyt elämäni ensimmäistä kertaa mm. Lindströmin pihvejä. Mutta härregyyyyd, että niitä onkin tehty sitten heti monta kertaa peräkkäin.

Uskoisin, että keskimäärin meidän keittiössä syödään aika hyvin. Ja aika hyvistä raaka-aineista. Mutta kyllä jauheliha on sellainen raaka-aine, että sitä löytyy aina pakkasesta. 

On se sitten luomua tai vaikka lammasta taikka alelaarista napattua sika-nautaa, on jauheliha helppo ja nopea arjen pelastaja, joka on helposti tuunattavissa niin meksikolaisiin makuihin (tacosalaatti, anyone?) kuin välimerellisiin viboihin (kreikkalaiset lihapullat - oijoi!) Lähi-idän tunnelmiin (marokkolaiset köftet! Harira-keitto!)

Pitkään hauduttamalla saa siitä sitäpaitsi sellaisen syviä makuja ja rakkautta pursuavan Bolognesen, että sitä kehtaa tarjota sunnuntailounasvieraillekin. 

Liha on perinteisesti ollut se ruoanlaiton osa-alueista hinnakkain, joten sitä on jatkettu maailman eri keittiöissä mitä erilaisimmin keinoin. Kun sen yhdistää taikinakuoreen ja käyttää vaikka tortellinien (tai tulevasta kirjastani löytyvien Shish Barak-nyyttien) täytteeseen, ruokkii neljänneskilolla isommankin perheen. 

Toinen keino saada vähä riittämään pidemmälle on jatkaa lihaa vaikka sienillä tai, kuten näissä (ruotsalaisesta nimestään huolimatta mitä ilmeisemmin venäläistä alkuperää olevissa) Lindströmin pihveissä, punajuurella. 

Oiva arjen helpotus ovat muuten niin ikään vasta tänä syksynä lähikauppani hyllystä löytämäni esikeitetyt punajuuret. Siinä säästyy taas tunti johonkin ihan muuhun!

Viimeksi Lindströmin pihveistä tehtiin ihana yrttiset burgerpihvit, jotka tarjoiltiin karamelisoidusta sipulista, sinapista ja timjamista makeutta ja huimasti makua saavan majoneesidressingin kanssa. Rosmariinin lisäksi myös timjami ja tilli ovat yrttejä, jotka viihtyvät punajuuren seurassa erinomaisesti.

Kunnollisten briossisämpylöiden ja rouskuvan rapeiden polentaranskalaisten kanssa nämä ovat niin maistuvia, että nämä kelpaa kantaa pöytään vaikka tulevana isänpäivänä!

Hyviä briossisämpylöitä löytyy ainakin Kanniston Leipomon valikoimista.

Kotitekoisiin löydät ohjeen blogista täältä, marinoidun punasipulin reseptin puolestaan täältä ja polentaranskalaiset taasen täältä. 

Lindströmin burgerit:

6 -8 briossisämpylää (tarvittaessa gluteenittomia)

6-8 yrttistä Lindströmin pihviä (ohje alla)
karamelistoitu sipuli-majoneesidressingiä (ohje alla)

marinoitua punasipulia

1/3 pussia lehtikaalta, lehtiruoto poistettuna

6-8 siivua pekonia

1 suolakurkku pitkittäin siivutettuna tai pikkukurkkuja

Yrttiset Lindströmin pihvit:

Koosta riippuen 6-8 kpl

1 pieni sipuli, hienonnettuna

2 isoa punajuurta, keitettynä, kuorittuna ja raastettuna (á 150 gr)

400 gr jauhelihaa

2,5 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia (tai timjamia), hienonnettuna

2,5 rkl suolakurkkua (tai kapriksia) hienonnettuna

1 kananmuna

1/2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

paistamiseen: voita ja/tai öljyä

Kuullota sipulisilppu öljy - ja/tai voitilkassa keskilämmöllä kunnes läpikuultavaa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja yhdistä muihin aineksiin.

Vaivaa tasaiseksi massaksi ja anna maustua peitettynä kylmässä puolisen tuntia. Karamelisoi sillä välin sipulit majoneesidressingiin. 

Muotoile kuudeksi-kahdeksaksi tasakokoiseksi paksuksi pihviksi ja paista voissa pannulla noin 6 minuuttia per puoli. 

Karamelisoitu sipuli-majoneesidressing:

2 pientä sipulia, ohuina suikaleina

1 tl sinappia

3 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna

2 dl hyvää majoneesia

(suolaa, mustapippuria)

paistamiseen: muutama rkl voita

Karamelisoi sipulirenkaat voissa pannulla tai pinnoitetussa kattilassa välillä sekoitellen kunnes ne ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja mittaa sitten tehosekoittimeen muiden kastikeainesten kanssa. Surauta tasaiseksi, tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja/tai pippurilla. 

Kokoa burgerit. 

Paahda pekoni uunissa 200 asteessa kunnes rapeaa. Valuta talouspaperin päällä ja puolita.

Pehmitä lehtikaalta kuumalla pannulla vesitilkassa muutaman minuutin ajan. 

Paahda briossisämpylät.

Levitä briossisämpylöille hieman karamellisipulidressingiä, sen päälle muutama lehtikaalin lehti ja marinoidut punasipulit, sen päälle pihvi, reilu lusikallinen dressingiä, pekonia sekä suolakurkku. Kansi päälle ja ääntä kohden!

Ja juhlapäivän kunniaksi maistuu burgerin kanssa lasillinen erinomaista uusiseelantilaista Pinot Noiria! 

Uuden Seelannin itärannikolta löytyvän Hawke's Bayn alueelta tuleva Sileni Cellar Selection Pinot Noir 2014 (7,95€/ 0,375 l) oli itselleni uusi tuttavuus, mutta ehdoton löytö, josta löytyvät monet niistä syistä, joiden vuoksi uuden maailman (ja nimenomaan Uuden Seelannin) Pinot Noirit ovat vuodesta toiseen oman keittiöni suosikkeja.

Keskitanniinisesta viinistä löytyy pehmeänmakeaa marjaisuutta ja mm. kirsikan aromeja. Siinä on myös häivähdys orvokkisuutta ja rakennetta antavaa kevyttä tammisuutta, mitkä molemmat komppasivat punajuuren lempeää makeutta ja yrttien tuomaa hentoa riistaisuutta kauniisti. 

Demipullokokonsa ansiosta se on oiva valinta myös pienemmän talouden herkutteluhetkeen!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Gobi pakora - intialaiset kukkakaalipakorat ja Saimaan juomatehtaan Marsalkka luomuvehnäolut

* * * 

For English please see here

* * * 

Intia on opettanut minulle kaksi asiaa: kukkakaalin syömisen ja Shah Rukh Khanin nerokkuuden. 

Ennen ensimmäistä Intian-reissuani en ymmärtänyt kummastakaan mitään. Kukkakaalin kohdalla se on tosin ymmärrettävää: näyttäähän se lääkäritietokirjasarjan sukupuolitautiosiosta peräisin olevalta opetusmateriaalilta (no mutta näyttäähän se). Bollywood-elokuvien ylitseampuva dramaattisuus ja elämää suurempien tunteiden kaoottinen esiinmarssitus taas sai minussa aikaan lähinnä migreenin. 

Intia muutti näistä molemmat. Siellä tutustuin aloo gobiin (miten jokin niin yksinkertainen voi olla niin hyvää?) ja Shah Rukh Khaniin - intialaisen elokuvan megatähdistä suurimpaan. Erityisen legendaariseksi miehen esittämät hahmot ovat tulleet jopa omalleni vertoja vetävästä epäonnestaan rakkaudessa. 

Hän ei taida saada sydämensä valittua omakseen missään elokuvassa, vaan joko hän tai hänen rakastettunsa aina kuolee, saattaen käyntiin sen noin 15-minuuttisen kohtauksen, minkä vuoksi en noista elokuvista tarpeekseni saa: Shah Rukh Khanin itkun. Hänen absurdin ylinäytellyt tunteenpurkauksensa ovat niin uskomattomia, että niille löytyy Youtubesta ihan omia koosteitaan (etkö usko? Tsekkaa vaikka tämä). 

Jokasyksyisten Rakkautta ja Anarkiaa- leffafestareiden Bollywood-leffojen sarjassa intialaisseurueet saapuvat paikalle laumoittain vain nauraakseen niille. Suurimmassa leffasuosikissani, kaikista perinteisistä Bollywood-kliseistä pilkkaatekevässä Om Shanti Om - elokuvassa SRK:n (kyllä, me tosifanit kutsumme häntä noin) roolihahmo mainitsee häntä haastattelemaan saapuneelle toimittajalle, kuinka hänen elokuvansa ovat sitä suositumpia, mitä useammin hän niissä kuolee, joten nyt tekeillä olevassa hänet on kirjoitettu kuolemaan peräti yhdeksän (!) kertaa. 

Pakora (tai bhaji), eli kikhernejauhopohjaisessa taikinassa kastetut ja rapeaksi uppopaistetut kasvisfritterit ovat Intiassa suosittuja snackseja etenkin monsuuniaikaan, jolloin itsekin maassa matkustin. Kun kauan odotettu sade vihdoin repesi, olin juuri dramaattisesti eronnut (Intia näköjään tarttuu...) poikaystävästäni ja pakannut kapsäkkini keskellä yötä riksakuskin kyytiin. Minä itkin, kuski itki... ja pian itki koko Intian taivaskin. (Riksakuski tosin itki vain, koska minä olin raivoissani pakottanut hänet ajamaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan.) 

Nämä pakorat eivät välttämättä saisi ketään kyyneliin (vaikka olisihan se ihanaa nähdä SRK:n ainakin yrittävän sitä), mutta kyllä ne vain hyviä ovat. Tarjoile vastapaistettuina, jolloin ne ovat rapeimmillaan. 

Neljälle:

Kukkakaalipakorat

1 kukkakaalinpää, samankokoisiin kukintoihin leikattuna

Pakorataikina:

2 dl gram- eli kikhernejauhoja
1 dl riisijauhoja
2 tl suolaa
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
3 tl garam masalaa
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl ruokasoodaa
2 -2,25 dl jääkylmää (sooda)vettä

Paistamiseen: 1 l öljyä

Jos haluat kukkakaalista pehmeämpää, keitä kukintoja suolatussa vedessä muutaman minuutin ajan, mutta tämän vaiheen voi huoletta jättää välistäkin. 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten vesi kunnes koossa on paksu taikina.

Kuumenna öljy isossa (innoitetussa) kattilassa. Upota kukinnot taikinaan niin että ne ovat täysin sen peitossa. Paista muutamassa erässä kunnes kullanruskeita. 

Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile lime-korianteridipin kanssa. 

Lime-jalapeño-korianteri-valkosipulikastike:

2 korianteripuskaa
2 jalapeñoa
2,5 limen mehu
2 valkosipulinkynttä
4 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
2 tl sokeria

Soseuta ainekset tehosekoittimessa ja lisää tarvittaessa öljyä saavuttaaksesi halutun koostumuksen. Tarkista maku ja säädä kohdilleen suolaa ja/tai sokeria lisäämällä.

Muita kokeilemisen arvoisia dippikastikkeita ovat tsatsiki, intialainen raita tai tämä mango-chili-inkivääridippi.

Intialaisten makujen klassikkokumppani on vaalea olut ja juuri testiin saamastani Saimaan Juomatehtaan tuotepakkauksesta löytyi mm. tämä upea, jo huipputyylikkäällä ulkomuodollaan hurmannut luomuvehnäolut, jonka raikas hedelmäisyys olikin näiden lempeälle mausteisuudelle oikein toimiva kaveri. 

Muutenkin tämän lähituotantoa edustavan panimon lisäaineettomat (ja korkean kotimaisuusasteen omaavat!) tuotteet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Jerusalem Mixed grill, jerusalemilainen katuruokaklassikko - sisäelimiä ja sipulia pitaleivässä

* * * 

For English please see here

* * *

Meorav Yerushalmi lienee teille kaikille täyttä hepreaa? Sitä se toki onkin. Jerusalem Mixed Grillin nimellä tunnettu ruokalaji on yksi Jerusalemin katuruokaerikoisuuksia, jonka kerrotaan syntyneen iki-ihanalla Mahane Yehuda-torilla. Kuten arvata saattaa, tätä nykyä useampikin ravintola väittää olevansa sen keksijä.

Kyseessä on niin legendaarinen ruokalaji, että se pääsi vuonna 2009 Guinnessin ennätystenkirjaankin. Maailman suurin koskaan valmistettu annos painoi reippaat 200 kiloa, pienin taas oli kolikon kokoiseen pitaleipään koottu annos. 

Paikasta riippuen ruokalajin koostumus vaihtelee. Siinä voi olla niin grillitasolla kypsennettyä lammasta kuin kanaakin, mutta lihaa on aina jatkettu sisäelimillä, kuten kananmaksalla ja haimalla. Toisinaan se on tehty kokonaan sisäelimistä, joka näin tammikuiseen köyhäilyyn käy enemmän kuin hyvin - ne kun ovat halpoja, hyviä ja ravintorikkaita. Ja oman linjani mukaista: jos sitä lihaa syödään, niin syödään sitten mahdollisimman kestävästi ja hyödynnetään eläimestä ihan kaikki.

Oli liha mitä tahansa, ruoasta löytyy aina myös sipulia sekä aromaattinen seos mausteita, jotka antavat sille sen upean maun, joka kuljettaa samantien takaisin Lähi-idän toreille, maustebasaareihin ja katukeittiöihin, 

Itse käytin jo aikaisemmin blogissa esiteltyä bokharat- mausteseosta, jonka ohjeen löydät täältä. 

Neljälle

Jerusalem mixed grill - sisäelimiä ja sipulia:

300 gr kanansydämiä

300 gr kanan kiivipiiroja

300 gr kanan maksoja

1  iso sipuli, rouheina viipaleina

2 rkl bokharat- mausteseosta

suolaa, pippuria

öljyä paistamiseen

Tarjoiluun: pitaleipiä, tahinikastiketta

Huuhtele kivipiirat ja kanansydämet. Kiehauta kattilallinen suolattua vettä ja keitä kivipiiraa ja sydämiä hiljalleen poreilevassa vedessä kannen alla muutaman tunnin ajan, kunnes ne ovat mureita. Kuori pinalle kerääntyvä mahdollinen vaahto.

Pyyhi kananmaksat kuiviksi talouspaperilla ja leikkaa muutamaan osaan. 

Kun kivipiirat ja kananmaksat ovat valmiita, kuumenna n. 4 rkl öljyä paistinpannussa. Lisää sipuli ja ruskista kunnes sen on pehmennyt ja saanut väriä. Lisää sitten bokharat, pyörittele hetki, jotta aromit heräävät sekä kananmaksat. Paista kuumalla pannulla muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat ruskistuneet, mutta eivät vielä täysin kypsiä. 

Valuta kivipiirat ja kanansydämet ja lisää pannuun. Pyörittele hetki, jotta kaikki saavat osansa mausteista. Suolaa ja pippuroi. Tarjoile esim. pita-leivän täytteenä tahinikastikkeen, haluamiesi vihannesten sekä amban, irakilaisen mangipikkelsin kanssa. Ohjeen ambaan löydät täältä.

Tahinikastike:

2 dl tahinia

1 sitruunan mehu

2 valkosipulinkynttä

2 rkl tuoretta hienonnettua persiljaa

suolaa, pippuria

1/2 - 1 dl kylmää vettä

Ravistele käyttämäsi tahini tasaiseksi. Mittaa kulhoon kaksi tahini ja notkista se sitruunamehulla. Lisää sitten valkosipuli ja persilja ja sekoita. Lisää sitten kylmää vettä vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mielesi mukainen. Suolaa ja pippuroi maun mukaan.

Itsetehtyihin pitaleipiin löydät reseptin täältä.

Muita pitaleivän täytteeksi sopivia virikkeitä ovat myös esim. 

- turkkilainen salaatti

- israelilainen salaatti

- punakaali-fenkolicoleslaw

- muhammara eli syyrialainen paahdetuista paprikoista tehty tahna

- mutabbal, eli paahdetuista munakoisosta tehty tahna
- tsatsiki

- marinoidut punasipulit
- korianteri-valkosipuli-lime-dressing

Ja nyt kun on vatsa ruokittu, on aika jatkaa matkaa. Suuntana Palestiinalaisalueet ja Hebron, tuo maanpäällinen  helvetti! Hiphei!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!

Täydellinen fried chicken ja Jaume Serra Brut

* * * 

For English please see here

* * * 

Päältä rouskuvan rapeaa, sisältä suussasulavan mehevää... Uppopaistettu kana eli fried chicken on kaikkien suosikki ja lohturuokien aatelistoa.

Niin meidän kuin muidenkin viikonloppu kului synkissä tunnelmissa. Perjantaisesta Pariisista kantautuneet suru-uutiset herättivät surua, epäuskoa, vihaa, turhautumista ja pettymystä. Ja kyllä, hieman pelkoakin. Mutta sehän heidän tarkoituksensa onkin: pelotella meitä tekemästä sitä, mitä rakastamme; olemasta sitä, mitä olemme. 

Kaiken tuon tunteiden sekamelskan keskellä tuntui entistä tärkeämmältä keskittyä iloon, toivoon ja rakkauteen ja niinpä Sunnuntailounaasta ei luovuttu tälläkään viikolla. Pöytään katettiin lohturuokaa ja rakkaita ihmisiä. Hetken ajan maailma tuntui taas vähän turvallisemmalta paikalta.

Kuusi kappaletta

Fried chicken eli paistettu kana

800 gr pkt (6 kpl) kanan luullisia reisipaloja

marinadi:

1 l piimää

1,5 rkl suolaa

1 tl mustapippuria

1 rkl timjamia

1 rkl oreganoa

1/2 tl pimentónia eli savupaprikaa (voi korvata tavallisella paprikalla)

1/2 tl valkosipulijauhetta

1/2 tl sipulijauhetta

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl sinappijauhetta (voi korvata sinapilla)

1/4 tl cayenneä

leivitykseen:

jauhoja (tarvittaessa gluteenitoomia), suolaa ja pippuria

piimämarinadia

200 gr maissihiutaleita (Corn Flakes tms.) murskattuna

1 l öljyä paistamiseen

Pyyhi kanapalat kuiviksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada kanojen päälle. Anna marinoitua peitettynä kylmässä vähintään 4 tuntia mutta mielellään yön yli.

Valuta kanat marinadistaan (säästä se). Suolaa ja pippuroi, pyörittele kanapalat jauhossa, upota ne sitten piimämarinadiin ja kierittele sen jälkeen hienonnetuissa maissihiutaleissa. 

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja uppopaista kanapaloja puolivälissä kääntäen muutamassa erässä, kunnes kuorrutus on kullankeltainen ja kana kypsää (noin varttitunti). Tarkkaile öljyn lämpötilaa etteivät ne pala. 

Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile. Esimerkiksi vähän terveellisemmän kirkkaan, tillisen coleslaw'n ja ketsuneesin, paprikaisen tomattimajoneesidipin kanssa. Molempiin inspiraatio löytyi Vaasankadun Just Vegen tarjonnasta. 

Myös tartar-kastike toimisi - ohjeen siihen löydät täältä.

Kevyempi coleslaw:

1 pieni kaalinpää (450 gr)

3 isoa porkkanaa (yht. 350 gr)

1 iso tillipuska hienonnettuna varsineen

kastike:

1/4 dl öljyä

4 rkl omenaviinietikkaa

1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

Kuori kaalin uloimmat lehdet, halkaise ja posta kova kanta. Hienonna ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja suikaloi/ raasta myös porkkana. Yhdistä ainekset tillin kanssa. 

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että sokeri liukenee. Kaada salaatin joukkoon ja anna mehustua ainakin tunnin ennen tarjoamista. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla, pippurilla tai sitruunalla. 

Ketsuneesi:

1 dl majoneesia

1 dl ketsuppia

1/4 tl pimentónia

suolaa, pippuria

(ripaus chiliä)

Sekoita ainekset ja tarjoile. 

Toki Coca-Cola tai ihan rehellinen bisse tähän kävisi, mutta jos viinin perään halajat, olisi esimerksi Moselin alueen Riesling (vaikka tämä blogissa aiemminkin esitelty Blitz) kuivahkossa hapokkuudessaan hyvä vaihtoehto. 

Me päätimme juhlistaa elämää ja yhdessäoloa oikein kunnolla, ja avasimme pullon skumppanjaa. Shampanja (tai kuohuviini), etenkin hieman paahteisuutta omaava, on yllättävänkin toimiva ratkaisu - sen hapokkuus kun keventää uppopaistetun ruoan rasvaisuutta. Ja hei, New Yorkista löytyy jopa paistetun kanan ja shampanjan yllättävälle liitolle omistettu ravintolakin!

Jaume Serra Brut (8.59€) on niin ikään aikaisemminkin blogissa hyväksi havaittu perusskumppa, josta löytyy kevyen paahteisuuden lisäksi raikasta, sitruksistakin hapokkuutta ja hedelmäisyyttä, (halvoille skumpille turhan usein tyypillistä) hiivaista tunkkaisuutta sen sijaan ei. Sen ryhdikkyys kantaa myös ruokajuomana: esimerkiksi tässä sen hedelmäinen hapokkuus komppaa coleslaw'n raikkautta ja tarjoten vastapainoa kanan rasvaisuudelle. 

PS. Tästä on muuten juuri tullut Alkon tilausvalikoimaan varsin viehättävä ällömakeuden sijaan marjaisella hapokkuudella hurmaava rosé- versio - kannattaa tsekata sekin!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?