Hirveä himo - hirvipullia karpalokastikkeessa ja Le Grand Noir Cabernet-Shiraz

For English please see here

* * * 

Mehevät hirvipyörykät saavat ihanan talvisen makunsa karpalosta ja rosmariinista. 

* * * 

Vaikka erinäisiä ruokarajoitteita tuttavapiiristä löytyykin enemmän kuin allekirjoittaneella kärsivällisyyttä, on Mike Tysonin ulkomuodolla ja Mariah Careyn henkivartijan fysiikalla varustettu Afrikanserkku aina yhtä kiitollinen ruokittava ja tunnettu mm. pohjattomasta lihanhimostaan. "Joskus sitä vain on saatava  - mikään muu ei riitä", hän selittää, elehtien käsillään ja päästäen äännähdyksiä joiden voisin kuvitella olevan peräisin huono-onnista antilooppia raatelevasta bulimikkohyeenasta. Ja ymmärränhän minä.

Hallikierroksella iski taannoin nimittäin lihanhimon vieläkin armottomampi alaluokka: riistanhimo. Ajatuskin kimpaleesta villisikaa jota repisin hampaillani kappaleiksi sai minut suorastaan... no, villiksi. Siihen hätään sitä ei tosin löytynyt, joten hirven (jauhe)lihaan oli tyytyminen.  Vaikka, niin hyviä noista lihapullista tuli, että kyllä tyytyminen on ihan väärä sana. 

Kananmunalla on tapana tehdä lihapullien rakenteesta vähän kova (sama reaktio on pakastetulla jauhelihalla!), joten annoin pullille mehevyyttä kermalla. Tuore rosmariini ja kuivatut karpalot antavat näille oman,  ihanan talvisen säväyksensä.

Tekeminen kannattaa aloittaa karpalokastikkeen teosta. Sillä glaseerataan pullat paistamisen päätteeksi, mutta jos haluat espanjalaisten lihapullien lailla kypsentää pullat siinä, kannattaa sitä tehdä kaksinkertainen määrä.

Karpalokastike:

1 dl punaviiniä (pehmeää, marjaista)
1 rosmariininoksa

1,5 appelsiinin mehu (1,5 dl)

220 gr pakastekarpaloita

4 rkl ruskeaa sokeria

50 gr voita

Mittaa punaviini kattilaan rosmariinin kanssa. Anna kiehahtaa ja keitä muutaman minuutin ajan. Kaada sitten joukkoon appelsiinimehu, sokeri ja karpalot. Keitä miedolla lämmöllä hennosti poristen 20 minuutin ajan kunnes kastike on hieman jo tiivistynyt. Siivilöi (raaputa mukaan siivilän alapuolelle kerääntyvä sosekin!). Lisää voi, sekoita tasaiseksi, tarkista maku ja lisää halutessasi sokeria. 

Karpalo-rosmariini-hirvenlihapullat (20 kpl)

1 paksu siivu valkoista leipää ilman kuorta (tai 1 dl korppujauhoja)

1,5-2 dl kermaa (riippuu leivän määrästä ja kuivuudesta, jos käytät korppujauhoja, 2 dl)

1 punasipuli

2 rkl hienonnettua (tuoretta) rosmariinia

0,75 dl kuivattuja (pehmeitä) karpaloita

500 gr hirven jauhelihaa

2 tl suolaa

1,5 tl mustapippuria

ripaus maustepippuria

Liota leipäviipale (tai korppujauhot) kermassa kunnes ihan pehmeää. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota öljyssä/ voissa. Sekoita leipäseokseen ja kaada mukaan myös hienonnetut karpalot ja rosmariini. Vaivaa joukkoon jauheliha ja mausta. Jos on aikaa, anna levätä kylmässä puolisen tuntia. Jos ei, pyörittele suoraan 20 pullaksi. 

Paista pullat muutamassa erässä kuumalla pannulla öljyn ja voin seoksessa tai uunissa 200 asteessa 10 minuutin ajan (uunissa on myös se hyvä puoli, että kaikki lihapullat valmistuvat yhdellä kertaa!) Kaada ne sitten pannuun ja kaada päälle karpalokastike. Pyörittele pullia niin että kaikki ovat kastikkeen peitossa ja kypsennä loppuun kastikkeessa. Pidä sitä silmällä ettei se redusoituessaan pala. 

Tarjoile vaikka kermaisen juurespyttipannun kanssa. 

Meillä on viime aikoina osoitettu solidaarisuutta sananvapaudelle juomalla ranskalaisia viinejä. Tämän aterian kanssa kokeiluun menivät riistaruoille aina klassinen valinta Châteauneuf-du-Pape (Le Moulin Teyroud, 27,20 €), sekä Le Grande Noirin Cabernet-Syrah (9,98 €).

Vaikka hyvää olikin (eikö Châteauneuf-du-Pape aina?), kannattaa ensin mainittu (ja hinnakkaaampi) viini säästää jollekin vielä riistaisammalle ja raavaammalle. Upea viini joka tapauksessa: ihan kuten Dom Perignoninkin äärellä, olimme valmiita antamaan Ranskalle anteeksi niin Vichyn hallituksen, kolonialisminaikaiset kommervenkit kuin Johnny Hallidaynkin.

Cabernet-Syrahin mehevyys sen sijaan toimi niin hirven hennon riistaisuuden kuin kastikkeen ja pullien marjaisuudenkin kanssa oikein hyvin. Sen verran pehmeätanniininen oli tämä, että suosittelisin jopa ihmiselle, joka ei punaisista muuten perusta.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Krapulantappaja - kylmäsavuporopiiras suolakurkulla ja punasipulilla

* * * 

For English please see here

* * * 

Kyllä! Nyt alkavat vihdoin ne juhannuspostaukset! Tällä vauhdilla ne lienevät kaikki julkaistu seuraavaan ruokafestivaaliin, rapujuhliin mennessä...

Taikoja ei meillä juhannuksena tehty. Ei kieriskelty alastomina pellossa, tuijoteltu kuvajaisia lammenpinnasta keskiyöllä tai edes kerätty seitsemää sorttia kukkia tyynyn alle siinä toivossa, että jokin näistä olisi saanut aikaan sen tulevan aviomiehen näyttäytymisen unissa. Ehei! Niin luottavaisia hölmöjä oltiin meillä tulevaisuuden ja rakkauden suhteen, että ainoat kukkaset nähtiin tässä poropiiraassa. 

(Isot ihmiset. Rakkaudelta on otettu lukua useampaankin otteeseen ihan molemmat eikä mitään ei olla opittu...! Vaan ehkä nyt on viimein sen happy endin vuoro...?)

Mutta asiaan! Se piiras oli paitsi melkoisen hurmaava, myös melkoisen hyvää. Ääh - mitäs sitä nöyristelemään: hurjan hyvää se oli! Ja siltä varalta, että se juhannus tai muu kesän bakkanaali venähtää vähän liian pitkäksi, on tämän suolaisen lihan, sipulin, kananmunan ja suolakurkun yhdistelmä vähintään yhtä hyvää seuraavana aamuna. Vähän niinkuin sellainen elegantimpi versio krapulapizzasta...

Poron voi halutessaan korvata myös kylmäsavuheposella. Tai rapeaksi paistetulla pekonimurulla.Tai miksei vaikka salamilla! Ruohosipulin olen joissain versioissa korvannut myös lipstikalla eikä siitäkään kyllä huonoa tullut. Osan kermasta voi puolestaan korvata juustoraasteella.

Pohja oli se nopeasti ja vaivattomasti valmistuva, mm. lohi-pinaatti-kananmunapiiraasta ja parsa-prosciuttopiirasta tuttu resepti, jossa korvasin yhden vehnäjauhodesin ruisjauholla. Suolaa pohjaan ei tarvitse lisätä yhtään, sillä sen verran se sitä täytteistään saa. Ja pohjan reseptin löydät siis täältä.

Nypi pohjan ainekset yhteen ja anna levätä kelmuun käärittynä kylmässä puoli tuntia. Kaulitse sitten ohueksi levyksi ja nosta vuokaan. Anna jähmettyä kylmässä puoli tuntia. 

Levitä pohjan päälle folioarkki ja sen päälle riisiä, kuivattuja papuja tms. ja esipaista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Nosta folio ja jatka paistamista vielä toiset 10 minuuttia. 

Kylmäsanuporo-suolakurkku-punasipulipiiras

Täyte:

1/2 isosta punasipulista
75 gr kylmäsavuporoa
1/2 dl suolakurkkukuutioita

Kuori ja leikkaa punasipuli haluamasi kokoisiksi suikaleiksi. Pehmitä pannulla (halutessasi) hetken aikaa. Levitä sipulit hieman jäähtyneelle, esipaistetulle pohjalle. Ripottele sitten päälle kylmäsavuporo(rouhe) sekä vajaan sentin kuutioiksi leikatut suolakurkut. 

Munamaito:

2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
1 rkl silputtua ruohosipulia
1 tl mustapipuria

Sekoita munamaidon ainekset ja kaada täytteen päälle. Paista uunissa  175 asteessa 30 -40 minuuttia kunnes täyte on asettunut. Anna jäähtyä ja koristele kylmäsavuporosuikalein ja rucolanlehdin. Ja kah - taas jaksaa polkata aamuun asti!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Gluteenittomia muffinseja suolaisennälkään

Lähestyvä kesä tarkoittaa muutamaakin asiaa. Niinkuin grillikauden alkua. Ja erinäisiä juhlia. Ja nuo puolestaan tarkoittavat reseptikilpailuja! OivaPari-kisassa haettiin viinin kanssa naposteltavia herkkuja ja Kotitila.fi:n kisassa kehiteltiin grilliherkkuja possusta. Ja kyllä - taas kisataan! 

Tällä kertaa vuorossa on Philadephia-tuorejuusto, joka haastoi bloggaajat kehittämään tuorejuustoa reseptissä hyödyntäviä pikkusuolaisia kevään ja kesän juhliin. Ja voin kertoa, että pää oli seota ideoiden suorastaan tulviessa mieleen - suolainen kun on aina ollut se minun juttuni makean sijaan. 

Lopulta, viimeisimmältä Chez Mariukseen suuntautuneelta pyhiinvaellusmatkalta mukaan tarttuneen yltiösöpön minimuffinsipellin houkuttelemana, päädyin kehittämään nämä gluteenittomat minimuffinsit. Jotka ovat lisäksi yltiöhelppoja. Taikina valmistuu uunin lämmetessä ja sitä voi höystää ihan mielensä mukaan. Kylmäsavulohi esimerkiksi toimisi ruohosipulituorejuuston kanssa aivan loistavasti. Poron taas voi halutessaan korvata rapeaksi paistetulla pekonimurulla. Chorizo ja paahdettu paprika taas... no, eihän se voi olla kuin hyvää! Huomenna on tulossa vielä välimerellinen kasvisvaihtoehtokin!

Käyttämäsi muffinsipellin koosta tästä tulee 12-22 kpl

150 gr voita

2 rkl sokeria

2 kananmunaa

200 gr Philadelphia ruohosipuli-tuorejuustoa

1 dl maitoa

1 dl riisijauhoa

1,25 dl perunajauhoa

1,5 dl hienoksi jauhettua polentaa/ maissijauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl kylmäsavupororouhetta (n. 50 gr)

1 dl hienonnettua punasipulia (n. 1/4 sipuli)

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl muskottipähkinää

Koristeluun: 200 gr Philadelphia ruohosipuli-tuorejuustoa, tuoreita yrttejä (esim. timjami)

Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten. Notkista tuorejuusto maidolla tasaiseksi ja kaada joukkoon. Sekoita jauhot keskenään ja sekoita niiden joukkoon myös sooda ja leivinjauhe. Kaada vähitellen muiden ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon sipulisilppu ja pororouhe. Mausta. Suolalle ei ole tarvetta, sillä kylmäsavuporo on itsessään sen verran suolaista.

Lusikoi muffinsivuokiin. Silikoninen on tässä ihan ykkönen - se ei vaadi voitelua eikä paperisia vuokia eikä siihen tartu mikään. Paista 200 asteessa muffinsivuokien koosta riippuen 15-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä hammastikulla - sisusta saa jäädä hieman kosteahkoksi. Anna jäähtyä ja koristele halutessasi tuorejuustolla.

_____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Hyvää Suomesta : poropaimenen piiras

Hyvää Suomesta- kampanja haastoi bloggareita kertomaan suhteestaan suomalaiseen ruokan ja kehittämään Suomen parasta kotiruokaa. Itse vietin lapsuuteni sushirajan tuolla puolen pohjoisessa; aikana, jolloin mistään niin eksoottisesta kuin bageleista ja dim sumeista ei vielä tultaisi kuulemaankaan vielä vuosikymmeniin. Kaupoista ei Serranokinkkuja löytynyt - kylmäsavustettua poroa sen sijaan vaikka missä muodossa kyllä. 

Rakkaus ruoanlaittoon on kuitenkin peruja jo tuolta ajalta ja lämpimimmät lapsuusmuistoni liittyvätkin ruokaan. Muistan vieläkin kuullottuvien sipuleiden tuoksun, joka aloitti isäni ruoanlaitto-operaatiot. Vastaleivotut sämpylät, jotka hänen vapaapäivinään olivat koulusta palatessa odottamassa. Nirsoakin nirsommassa perheessä ei hänen roolinsa itseään toteuttamaan pyrkivänä keittiönsä kuninkaana ollut helppo ja usein kävi, että minä olin ainoa, jolle hänen tuotoksensa kelpasivat. Lähtö maailmalle tuli heti kun se oli mahdollista ja sittemmin rakkaus ruokaan on vain kasvanut. Maailman ruokakulttuureista on tullut nautiskeltua yli kahdessakymmenessä maassa ja ravintolaelämyksiä on tullut kerättyä ihan Michelin-tähdelläkin varustetuista paikoissa asti. 

Vuosien saatossa niin kitalakeni kuin hyvän ruoan arvostukseni ovat kehittyneet ja ruoasta on tullut lopulta ruokabloggarin uraan johtanut intohimo. Onnistuneeseen ateriaan kuuluu yhä useammin niin ruoan ja viinin onnistunut yhdistelmä, makujen ja tekstuurien tasapaino kuin esillepanon esteettisyyskin. Mutta ihan samalla lailla sitä on oppinut arvostamaan sitä ruoan alkuperää, tuotanto-olosuhteita, työllistämiskysymyksiä, hiilijalanjälkeä ja sitä kautta kotimaista osaamista: lähellä tuotettuja puhtaita raaka-aineita ja kauden parhaimmillaan olevien ainesten hyödyntämistä. Voi sitä riemua, kun ensimmäiset parsat tulevat kauppoihin ja sitä iloa, jolla syksyn sienisatoa jännittää! Ja voiko olla parempaa kuin suomalainen mansikka? Ja se poro... nyt siitä ei sa tarpeekseen.

Ja ne perinteet ja muistot, joita ruoka kantaa! Koillismaalaisen sukuni naisten parissa sukupolvelta toiselle periytynyttä rieskareseptiä on toteutettu myös minun keittiössäni - toisinaan aurinkokuivatuilla tomaateilla ja tuoreella basilikalla ryyditettynä. Dim sumien lisäksi sormeni ovat opetelleet myös karjalanpiirakan rypytystä. Ja niille bageleillekin on löytynyt haastaja karjalaisten, elämää suurempien isotätieni peruja olevan vesirinkelireseptin muodossa.

Aikuisiällä sitä on löytänyt myös ihan uusia maailmoja, niinkuin vaikka sisäelimet ja vähemmän arvostetut, pidempää hauduttamista vaativat ruhonosat, joista saa halpaa ja hyvää herkkua helposti. Ja kotimaisen kalan. Roskakalana pidetty silakkakin taipuu vaikka mihin! Siitä saa tuunattua vaikka tapasherkkuja, mutta se on myös mitä kiitollisin kumppani niihin nyt niin trendikkäisiin aasialaisvivahteisiin. 

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Yhä vieläkin sitä kaikista parasta ruokaa tekee minun isäni. Mikään ei ole päässyt lähellekään sitä lohdullisuutta, jolla lautasellinen (tai kolme...!) hänen perunamuusiaan makkarakastikkeella sielua syleilee. Eikä kotiinpaluuta voi kuvitellakaan ilman hänen jauhelihakastikespagettiaan. Siinä se on, kenen tahansa kokin kaikista salaisin ja tarkkaan varjelluin ainesosa: rakkaus. Kun ruokaa tekee rakkaudella, eihän se voi olla muuta kuin hyvää!

Ja ruoka - se on rakkauden kieli. Siinähän kotiruoassa onkin kyse. Niiden kaikkien rakkaimpien ihmisten keräämisestä yhteisen pöydän ääreen. Suljetaan se TV, jätetään ne puhelimet äänettömälle ja nautitaan. Niin ruoasta, kuin yhdessäolostakin. Ajan kanssa. Ja arkiruoastakin saa pienellä panostuksella ja esillepanolla vähän juhlavampaa (kukapa meistä ei tarvitsisi vähän juhlaa sen ainaisen arjen keskelle?). 

Niinpä minun reseptini, poropaimenen piiras, on rakkaudenosoitus juurilleni. Isäni jauhelihakastikkeelle, hänen maailman parhaalle perunamuusilleen, vuosien aikana toiseksi kotimaakseni muodostuneelle Englannille sekä porolle. Niin, ja sille nirsoakin nirsommalle perheelle, joka, kuten olen vihdoin oppinut ymmärtämään,  on kuitenkin minulle se ihan paras. 

Porojauhelihakastike:

2 pkt Pirkka - porojauhelihaa
1 iso punasipuli
2 reilua rkl Sunnuntai-vehnäjauhoa
3/4 dl puolukkahilloa
10 kokonaista maustepippuria (tai 3/4 tl jauhettua maustepippuria)
1 iso rosmariininoksa Järvikylän kartanon rosmariinipuskasta
1/2 l vettä
1,5 rkl riistafondia
suolaa, mustapippuria
paistamiseen: Valio voita

Hienonna sipuli ja kuullota voissa hetken ajan. Lisää sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. Ruokailijoiden nirsoudesta riippuen voi pannulle tässä vaiheessa lisätä myös pieneksi kuutioidun ison porkkanan. Myös sienet sopivat kastikkeeseen erinomaisesti.

Ripottele päälle vehnäjauhot ja sekoita jauhelihan joukkoon. Kaada  sitten pannulle kiehautettu vesi, johon olet sekoittanut fondin. Sekoita tasaiseksi, heitä mukaan maustepippurit, rosmariininoksa sekä puolukkahillo. Anna porista kannen alla puolisen tuntia, kunnes kastike on kiehunut hieman kokoon. Nouki rosmariininoksa pois, tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi joko uunivuoan tai neljän annosvuoan pohjalle. Levitä päälle perunamuusikuorrute.

Perunamuusikuorrute:

1,2 kg perunoita
150 gr Valio voita 
1 dl Valio maitoa, kuumennettuna
2 tl hienonnettua Järvikylän rosmariinia
1 tl valkosipulijauhetta
suolaa, valkopippuria

Keitä tai höyrytä perunat kypsiksi. Höyrytä niistä vielä kosteus pois, jottei soseesta tule liisterimäistä. Soseuta esim. perunapuristimella. Sulata voi kunnes poreilu lakkaa ja sen aromi muuttuu toffeiseksi. Sekoita perunoiden joukkoon kuumennetun maidon kanssa. Mausta. Levitä jauhelihakastikepohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi (tarvittaessa jälkeä saa tasoitettua kuumaan maitoon kastetun lusikan takapuolella) ja koristele halutessasi joko pursottimella tai haarukanvedoin. Gratinoi uunissa 220 asteessa kunnes pinta on saanut kauniin ruskean värin.

*Toteutettu yhteistyössä Hyvää Suomesta - kampanjan kanssa*

Äänestys kilpailussa alkoi tänään ja kestää 24.4.2014 saakka. Voit voittaa mm. 100 euron ravintolalahjakortin valitsemaasi Makuja Suomesta - ravintolaan! Äänestämään pääset täältä!

____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Bangers and mash

Joulunalusaika saa minut aina kaipaamaan takaisin Lontooseen. Minun Lontooni on nimenomaan talvinen ja jouluvalojen täyteinen. Mielikuva, jota tähän aikaan suurkulutuksessa oleva Rakkautta vain- elokuva ainoastaan vahvistaa.

Muuttaessani Lontooseen ja asuntooni Edgware Roadille seitsemän minuutin kävelymatkan päähän Oxford Streetistä oli minulla ensimmäiselle illalle kaksi tehtävää: tehdä tulevan lukuvuoden opintosuunitelmani sekä löytää se paikallinen pubini. Pubi, Wargrave Arms löytyi. Opintosuunnitelma sen sijaan jäi arvattavasti tekemättä. 

Bangers and mash, eli makkarat muusilla on pubiklassikkojen kunkku. Omassani ruoan laatuun panostettiin, ja keittiötä pyörittävä Scott hankki joka viikoksi eri makkaraa laatutuottajilta, joiden alkuperä liitutaululla ylpeästi ilmoitettiin. 

Omani tulivat Hakaniemen hallista - sesonkiherkkua hirvimakkaraa sekä Ahvenanmaan karitsasta tehtyä lammasmakkaraa. Scott olisi epäilemättä arvostanut molempia!

Muusin tein tällä kertaa juureksista. Mutta ettei meno nyt liian terveelliseksi äityisi, niin paistoin pekonimuruja rapeaksi ja ryyditin muusin niillä. Makkaroille puolestaan hauduttelin karamelisoiduista sipuleista ja tummasta lagerista ihanan syvänmakean sipulikastikkeen jossa sitten kylvetin makkarat kypsiksi. "Tämä maistuu mummon rakkaudella tekemältä!" huudahti lounaalle saapunut Tsatsikimestari onnessaan (olisi ehkä paikallaan käydä keskustelu siitä, kuinka vanhaksi hän minua oikein luuleekaan...!)

Itse en edes yritä kehua tätä ruokaa. Näkyyhän se (kaihin ja ikänäönkin läpi) että hyvää se oli. 

Reilu annos neljälle, vähän kohtuullisempi kuudelle

8 hyvää tuoremakkaraa (yhteensä n. 1 kg)

Juures-pekoni-muusi:

4 isoa perunaa

1 iso porkkana

2 naurista
300 gr pala lanttua

4 isoa paahdettua valkosipulinkynttä (ohjeet täällä)

n. 200-300 gr voita (ei tullut ihan tarkalleen mitattua, nääs)

(maitoa)

1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa

suolaa, valkopipuria

1 pkt (140 gr) pekonia

Kuori juurekset ja höyrytä tai keitä suolatussa vedessä kypsiksi (Huomaa, että eri juureksilla on eri kypsymisajat - porkkanassa kestää kauiten). Kun juurekset ovat kypsiä, soseuta voin kanssa, purista joukkoon valkosipulin tahna ja lisää tarvittaessa (kuumaa) maitoa haluamasi koostumuksen saavuttamiseen. Mausta (varoen suolan kanssa, sillä pekonissa on sitä aika lailla).

Leikkaa pekoni pieneksi, paista pannulla rapeaksi (aloittaen miedolla lämmöllä, pekoni ehtii rapsakoitua ilman palamista), valuta keittiöpaperin päällä ja sekoita muusin joukkoon ennen tarjoilua.

Tumma sipulikastike:

3 isoa sipulia

1 rkl voita

2 dl tummaa lageria

2 laakerinlehteä

1 reilu rkl balsamicoa

5 timjaminoksaa

4-5 dl vahvaa liha-tai riistalientä

mustapippuria

Kuori ja siivuta sipulit. Kuumenna pannulla voita ja anna sipuleiden pehmetä. Lisää balsamico, laakerinlehdet ja timjaminoksat ja jatka karamelisointia n. 40 minuuttia. Tarkista välillä, että pannussa on tarpeeksi nestettä jotta sipulit eivät pala pohjaan. Lisää sitten olut ja lihaliemi. Jatka kypsentämistä parikymmentä minuuttia kunnes kastike on alkanut tiivistyä lisäten tarvittaessa nestettä. Lisää kastikkeeseen makkarat ja anna niiden hautua kypsiksi. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Vähän parempaan aamuun

Viikonloppuisin on kiva ajan kanssa nautiskella vähän parempaa aamiaista. Tosin ei niin kaukaa minunkin historiastani löytyy aika, jolloin jääkaapista ei useinkaan viikonloppu-aamuisin löytynyt juuri mitään. Jolloin viikonloppuaamiainen/brunssi/lounas koostui säädyttömän usein kotiinkuljetetusta pizzasta. Siinä on yksi asia, jonka ruokabloggaus on muutanut: nyt sieltä viikon kokkailujen jäljiltä löytyy erinäisiäkin herkkuja, joista viikonlopun nautiskeluaamiainen rakentaa. 

En tiedä miksi niin monet aamiaisklassikot koostuvat juurikin kananmunasta. Mutta munakas esimerkiksi on juurikin sellainen hävikistä herkuksi-herkku, johon on helppo kierrätää ihan mitä tahansa. Itse munakasta opin tosin syömään vasta Egyptissä pienessä beduiinien pitämässä majatalossa, jossa sitä tarjoiltiin ihan joka aamu. Vasta viimeisenä päivänä opin, että kyllähän sieltä olisi mitä tahansa muutakin saanut (niinkuin vaikka täyden englantilaisen) - jos sitä vain olisi osannut pyytää...

Tähän munakkaaseen kierrätettiin vaniljakastiketortusta ylijäänyt kerma, possupastasta ylijääneet rucolanlehdet, poropiiraista ylijäänyt kylmäsavuporo, jääkaapin pohjalla yksinäisyyttään itkenyt punasipuli sekä aurinkokuivattuja tomaatteja, joita jääkaapistani taitaa löytyä aina. Ja hyvää tuli. Kyllä lähtee viikonloppu aika hyvään alkuun...! 

Kaksi pientä tai yksi iso munakas

Munakas:

6 munaa

1 dl kermaa

suolaa, pippuria

Täyte:

1 punasipuli

1 reilu dl kylmäsavupororouhetta

2 kourallista rucolaa

5 aurinkokuivattua tomaattia ohuina siivuina

Vatkaa munien rakenne sekaisin. Sekoita joukkoon myös kerma ja mausta.

Pehmitä ohuiksi leikatut sipulit pannulla (aurinkokuivattujen tomaattien) öljyssä. Kun ne ovat pehmenneet, hämmennä joukkoon poro. Kuumenna ja nosta pois liedeltä. Pyyhkäise pannu puhtaaksi ja kaada lisää öljyä. Kaada pannulle munaseos ja vähennä lämpöä. Kun massa alkaa vähän reunoilta hyytyä, niin, että reunoja järsii vähän nostella, nostele sitä eri puolilta niin, että päällä oleva löysä munakasmassa pääsee valumaan pannun pohjalle. Näin munakas kypsyy tasaisesti ilman että pohja kuivuu. Kun massa on likimain kokonaan hyytynyt ja pannua heilutellessa irtoaa pohjastakin, kaada toiselle puolikkaalle täyte ja heitä rucolanlehdet peräään. Nosta toinen puolikas päälle ja tarjoile. Tuoreiden yrtinjämien kanssa, jos sellaisiakin sattuu löytymään. Taustalle vastapuristettua appelsiinimehua,  hyvää seuraa, auringonpaistetta ja vaikka Carla Brunia. 

Eihän omeletista mitään kovin hellyttävää kuvaa saa mutta maussa se senkin korvaa...!

Tässä muuten uraauurtavuudessaan hilpeitä uutisia: Zaafran, Helsingin kosher-deli ilmoitti hiljattain onnistuneesta koe-erästä, minkä seurauksena pian pitäisi kosher-poroa(!) olla laajemminkin saatavilla!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

Poropiiraat

Jokin aika sitten kysyin blogin Facebook-seuraajilta, mitä he toivoisivat seuraavan kerran leipomismanian iskiessä blogissa näkevänsä. Yksi toivomus oli "jotain syksyistä ja sienistä". Toive huomioitu - tässä tulos!

Sydän sykkyrällään valmistaudun blogin englanninkielistä osiota lukevien vaikerrukseen tämän päivän tuotosten raaka-aine-listan kohdalla. Siellä kun on poroa. Kyllä, sitä Joulupukin lahjavuorta kuljettavaa rekeä vetävää hellyttävää sarvipäätä. Kyllä, me julmat pohjoisen ihmiset syömme sitä - se kun on eläin ja lihasta tehty. Mutta älkää ulkomaanihmeet vielä toivoanne kirveen perässä kaivoon heittäkö, näillä kilohinnoilla kyllä niitä petteritä jää vielä sitä rekeäkin kiskomaan! Pelmeneistä ja poroslidereistä poiketen tällä kertaa omani tuli ihan kaupan hyllyltä. Taitaa olla meidän perheen poromiehen varannot aika pitkäli käytetty... 

Leivontahurmioissa kotiin tiensä löytänyt muffinsivuoka piti käyttöön vihkiä, mutta ei ihan vielä kuitenkaan kuppikakku (että voikin olla karmaiseva käännös tuokin)- linjalle livetty. Vaan pyöräytin tuollaisia miniquichejä! Viimeisen leposijansa näistä löysivät myös ne lehtikaaliquichesta käyttämättä jääneet mustatorvisienet. Tällä kertaa liotin ne kuumassa vedessä eikä se liotusvesikään hukkaan mennyt - annoin sen jäähtyä ja käytin sen tuohon piirastaikinaan! Loput säästin ja käytän ne vastaisuudessa vaikka sienirisottoon - se liemi kun on täyttä kultaa ja täynnä makua!

Pohja on se sadonkorjuupiiraasta ja lehtikaaliquichesta tuttu galettepohja. Vähän ravintoarvoa ja makua lisätäkseni korvasin osan jauhoista ruisjauhoilla.

Tästä tulee 9 minipiirasta, vaikka tokihan tämän voisi leipoa yhdeksi isoksikin piiraaksi - silloin täyte kannattaa kyllä ainakin tuplata. Kylmäsavuporossa on kyllä se hyvä puoli, että voimakkaan makunsa ansiosta vähäkin riittää pitkälle. Sen puutteessä tähän voisi tosin käyttää vaikka pannulla rapeaksi paistettua serrano- tai pekonimurua. Juustoakin noihin piiraisiin voisi laittaa - vähennä siinä tapauksessa munamaitoseoksen määrää.

Pohja:

3.75 dl jauhoja (1,25 dl ruisjauhoa, 2,5 dl vehnäjauhoa)

90 ml oliiviöljyä

1 tl suolaa

90-120 ml sienten liotusvettä

Jos käytät kuivattuja sieniä, aloita operaatio liottamalla ne. Kiehauta vettä sen verran että se juuri ja juuri peittää sienet. Anna liota vartin ajan ja valuta sienet. Säilytä liotusvesi ja anna sen jäähtyä.

Sekoita öljy jauhoihin ja suolaan ja nypi murumaiseksi. Lisää sitten (sienten liotus)vettä vähän kerrallaan kunnes koossa on pehmeä, koossapysyvä taikina. Kaulitse (kahden leivinpaperin välissä) ohueksi levyksi ja ota siitä muotilla piiraspohjia. Oma muffinsipeltini oli kuusikoloinen, joten pohjat olivat halkaisijaltaan 13-senttisiä. Tai jaa taikina suoraan yhdeksään palloon ja painele kolojen pohjalle ja reunoille. 

Helpoksi valmiiden piiraiden vuosta poistamisen tekee, jos ennen taikinan painelua sujauttaa jokaiseen koloon leivinpaperista taitellun kaistaleen, jonka reunat ulottuvat muutaman sentin verran vuoan ulkopuolelle - näin piiraat saa sen avulla nostettua koloistaan varsin vaivattomasti! Siirrä kylmään siksi aikaa, kun teet täytteen.

Täyte:

1 pieni punasipuli
2 dl kylmäsavupororouhetta
1 dl sieniä
1 reilu rkl timjaminlehtiä (tai n. 1/2 rkl kuivattua timjamia)
1 reilu tl fenkolia rouheasti hienonnettuna
suolaa(varoen), pippuria

Kuori ja halkaise sipuli. Leikkaa ohuiksi siivuiksi. Paista pannulla pehmeäksi ja lisää sitten sienet. Paista vielä hetken aikaa ja sekoita sitten joukkoon poro ja mausteet. Anna hieman jäähtyä.

Jaa täyte (n. 1,5 rkl/ piiras) piiraspohjiin ja kaada päälle munamaito.

Munamaitoseos:

2  dl kermaa
1/2 dl maitoa
3 munaa

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon muut ainekset. Kaada täytteen päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes piiraat ovat saaneet väriä ja täyte on hyytynyt.

Näillä piirailla ollaan myös mukana Onko nälkä- blogin riistahaasteessa!


______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

Soppasunnuntai: borssi

Borssia en koskaan pitänyt ystävänäni. Se oli yksi niitä asioita, joiden kanssa ensitapaaminen jäi kyllä mieleen, mutta juuri vääristä syistä. Veren ja oksennuksensekaiset assosiaatiot pitivät meidät vuosia erossa, kunnes Tallinnassa suostuttelin itseni antamaan sille uuden mahdollisuuden. 

Ja voih - Von Krahli Aedin borssi oli niin unelmankevyttä että meistä tuli kuin tulikin sielunkumppaneita. Von Krahli Aedin versio tarjoiltiin muistaakseni hirvenlihan kera, minkä hento riistaisuus käy tämän kaveriksi aivan mahtavasti, mutta kun pakasteen pohjalta vielä löytyi sen porojauhelihan loput, niin pyörittelin siitä minilihapullia tähän. 

Muuten olisin käyttänyt melkein mistä tahansa pakastealtaastakin löytyvää saksanhirven käristyslihaa, jonka ohuet lastut tähän sopisivat. Maustoin jauhelihan suolalla ja pippurilla, pyörittelin 18 pieneksi lihapullaksi ja lisäsin keittoon kypsymään muutama minuutti ennen keittoajan päättymistä.

Halutessaan osan punajuuresta voisi korvata julienneksi leikatulla porkkanalla tai kaalillakin. Koska arjesta kannattaa aina tehdä juhlaa vaikka sitten näkemällä vähän ylimääräistä vaivaa koristelun suhteen, viimeistelin keiton rapeaksi paistetuilla punajuurisiivuilla. Se paitsi näyttää hauskalta, myös tuo keiton pääruoka-aineen esille ihan uudella tavalla. Ja paistaminen, etenkin uunissa, tuo esiin punajuuren makeuden vertaansa vailla olevalla tavalla. Fenkoli puolestaan tuo lakritsisuudessaan makuun ihanasti syvyyttä.

Kolmelle

3 punajuurta (yht. 300 gr)

1 rkl tomaattipyrettä

1 sipuli

1 fenkoli (200 gr)

8 dl lihalientä

muutama maustepippuri

suolaa, pippuria

150 gr poron jauhelihaa/ hirvikäristystä

Kuori punajuuret ja siivuta ohuiksi. Jätä muutama siivu viimeistelyä varten. Leikkaa siivut ohuiksi tikuiksi - mitä ohuempi, sen parempi. Mikäli käytät porkkanaa, tee sille samoin. Kuori fenkolista uloimmat lehdet, halkaise se ja poista sen kova ydin. Siivuta sen jälkeen yhtä ohuiksi siivuiksi. Siivuta sipuli ohuiksi siivuiksi ja kuullota hetken öljyssä. Lisää sitten muut vihannekset, anna pehmetä hetken ja kaada päälle lihaliemi ja maustepippurit. Keitä kannen alla kunnes vihannekset ovat kypsiä. Lisää sitten liha ja anna kiehua vielä muutaman minuutin, kunnes ne ovat kypsiä. Tarjoile smetanan kera. Halutessasi punajuurisipsejä, paista ne joko kuumassa öljyssä rapeiksi tai paahda uunissa. Voitele ne tällöin öljyllä ja paahda 175-asteisessa uunissa. Pidä silmällä, sillä ne palavat helposti.

Pelmeneitä

Luin joku aika sitten  yhdestä Aurinkorannikolla ilmestyvästä viikottaisesta englanninkielisestä sanomalehdestä, että venäläiset ovat nykyään jo toiseksi suurin ulkomaalaistaustainen asukasryhmä. Minä en pidä Venäjästä. Tai no, lähinnä heidän perverssistä demokratiakäsityksestään. Mutta jos sieltä jotain hyvää haluaa löytää, niin tuhtia ja sielun pimeimpiäkin sopukoita lämmittävää kotiruokaa siellä osataan tehdä. Niinpä tänään mentiin testikeittiössä varsin slaavilaisissa tunnelmissa.

Kummallisuudessaan ja kaikkea trendikkyytä uhmaavassa kotikutoisuudessaan yksi viime vuosien lempiravintolalöydöistä Helsingissä on ollut Pelmenit Kalliossa. Minä kun tykkään dim sumeista, tortellineista, pelmeneistä ja kaikista muista maailman keittiöiden lihatäytteisistä taikinanyyteistä. "Kuinka vaikeaa se nyt voi olla"- asenteella niitä sitten päätettiin pyöritellä iham itse. Aikaa siihen käsin näpertämiseen saa kyllä kulumaan. Mutta eipä se sitten muuta vaadikaan. Ja lopputulos... uskaltaisin sanoa, että lopputulos oli paras koskaan syömäni pelmeni. 

Näihin käytin loput siitä suurella huolella vaalitusta porojauhelihasta, mutta toki tähän voi käyttää mitä tahansa eläintä( tai no miksei vaikka pelkästään sieniäkin...) Johon lisäsin slaavilaisuuden nimissä sieniä. Ja tuhtiuden nimissä siankylkeä. Perinteitä hieman uhmaten lisäsin myös timjamia. Nämä tarjoiltiin smetanan ja puolukoiden kanssa. Puolassa vastaava paikallinen  herkku pirogi tarjottiin omassa rasvassaan lilluvien ihanan rapeiksi paistettujen pekonimurujen kanssa, joten pitihän niitä pöytään sitten kattaa niitäkin... Yliarvioin täytteen tarpeen ja puolet tuosta olisi riittänyt allalistattuun taikinamäärään. Mutta kun se teko tuli nyt kuitenkin opeteltua, niin teinpä sitten lisää!

Pelmenitaikina (40 kpl)

1 kananmuna

4 dl jauhoja

1 tl suolaa

1 dl vettä

Riko kananmuna kulhoon. Lisää suola ja jauhot sekä vesi, sekoittaen tasaiseksi taikinaksi. Kääri kelmuun ja jätä jääkaappiin lepäämään tunniksi. Tee sillä välin täyte.

Täyte:

4 isoa herkkusientä (n. 100 gr)

reilu 200 gr porojauhelihaa

5 siivua siankylkeä (tai pekonia)

1 tl timjamia

1/2 sipulia

1/2 dl lihalientä

suolaa, pippuria

Silppua sienet ja paista kuumalla pannulla. Kun neste on haihtunut, lisää silputtu siankylki ja jatka paistamista sen luovuttamassa rasvassa. Lisää sitten sipulisilppu ja lihaliemi ja paista kunnes sipuli on pehmennyt ja seos on sopivan tahnamaista. Lisää timjami ja mausta suolalla (varoen) ja pippurilla. Sekoita porojauhelihaan ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä puolisen tuntia.

Jaa pelmenitaikina neljään. Peitä loput kelmulla ja/tai kostealla pyyhkeellä ja työstä yksi neljännes kerrallaan. Ne kannattaa kaulita, leikata ja täyttää kerrallaan, jotteivat reunat odotellessaan turhaan kuivu - silloin niiden kiinninipistäminen vaikeutuu. Kaulitse jauhotetulla tasolla ohueksi taikinaksi ja ota juomalasilla (n. 5 sentin halkaisija) pyöreitä muotoja. Siirrä pyyhkeen alle odottamaan, kunnes koko neljännes on kaulittu. Pyörittele sitten täytteestä teelusikallisesta pikkuruisia pyöryköitä ja täytä ympyrät. Taita reunat vastakkain ja nipistä kiinni. Halutessasi voit vielä taivutaa näin syntyvän puolikuun reunat taakse hattumaiseksi ja nipistä kiinni. Siirrä odottamaan jauhotetulle tasolle ja pidä peitettynä. 

Tässä vaiheessa nämä voi myös pakastaa. Ne kannattaa jauhottaa kunnolla, jotteivät ne tartu toisiinsa kiinni. Anna levätä ennen keittämistä kylmässä vielä puolisen tuntia. Kiehauta hyvää lihalientä ja keitä pelmeneitä kunnes ne nousevat pintaan. Sohi vähän kauhalla, jos näyttää, että alkavat tarttua toisiinsa kiinni. Nosta reikäkauhalla lautaselle ja kaada päälle halutessasi lihalientä. Tarjoa lisänä smetanaa. Ja suolakurkkuja. Ja puolukoita. Ja rapeaksipaistettuja pekonikuutioita. Slaavilaista melankoliaa en voi taata, sillä ainakin meillä nämä saivat syöjillä perin epäslaavilaisen hymyn huulille...

Vaan nyt minulla ei taida enää olla mitään hyväksyttävää tekosyytä olla tekemättä vastaisuudessa myös omat pasta- ja dim sum- taikinani...?