Kirsikkagazpacho on täydellinen kesäherkku! (kasvis, gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Kirsikat tuovat raikasta twistiä tapasklassikko gazpachoon. Lisäksi kirsikkagazpacho on helppo ja nopea - täydellistä kesäruokaa siis!

* * * 

Kirsikat ovat saapuneet kauppoihin enkä saa niistä tarpeekseni. Väistämättä ajatukseni palaavat viime kesään; päivään, jolloin kannoin kotiin kesän ensimmäiset kirsikat ja aloin koota kuvaa, josta tulikin yksi kaikkien aikojen suosikeistani. 

Hyvä niin, sillä kyseessä oli tuolloin vielä työn alla olevan kirjani ensimmäinen kuva. 

Jännitystä, innostusta ja hermostusta täynnä naputtelin koneella blogipostauksen, jossa jaoin suuret uutiseni kanssanne. 

Onneksi innostusta ja jännitystä löytyi sitä hermostuneisuuttakin enemmän, sillä jos olisin siinä vaiheessa tiennyt, kuinka paljon työtä edessä olisi, olisin hyvinkin saattanut lamaantua lattialle makaamaan ja syömään paniikkipäissäni kaikki kirsikat sellaisinaan. 

Hyvä ettei noin päässyt kuitenkaan käymään, koska kirjaan päätyi tuon päivän seurauksena kaksi kirsikkareseptiä: tämä kirsikkagazpacho sekä helppoakin helpomman (ei jäätelökonetta, ei sekoittelua, ei vaivaa!) tuorejuustojäätelöni  kanssa tarjoilemani kirsikka-punaviinikompotti. 

Vaan ei ollut helppoa testiyleisölläkään: Kissabloggarin ja muiden tehtäväksi jäi arpoa, kumpi gazpachoistani kirjaan pääsisi: vesimelonigazpacho vai kirsikkagazpacho. 

Lopulta Kissabloggarin arvovaltaisa ääni ratkaisi. 

"Kirsikkagazpacho - ehdottomasti. Molemmat ovat ihania, mutta tämä on juuri sopivan...kummallinen!"

Kirsikkagazpachoni sai innoituksensa Malagan tapasbaarikujilta, jossa Dani Garcian, yhden alueen tunnetuimman tähtikokin versio on noussut kulttimaineeseen. 

Jos satut siis olemaan liikenteessä Malagassa päin, kannattaa ehdottomasti tsekata miehen tapasravintola KGB!

Tapaskokoisena neljälle, shottikokoisena annoksena 12:lle

Gazpacho de cerezas – kirsikkagazpacho:

500 gr kivettömiä kirsikoita (n. 700 gr kivellisiä)

1 tomaatti

½ punainen paprika

½ punasipuli

½ jalapeño

1 dl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa (tai sherryviinietikkaa)

1 tl suolaa

Tarjoiluun: rapeaksi paahdettuja serranokinkkusiivuja ja/ tai murusteltua fetaa

Halkaise tomaatti ja poista kova kanta. Tee samoin paprikalle.

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Siivilöi tasaisen loputuloksen varmistamiseksi.

Anna maustua ja jäähtyä kylmässä ainakin muutaman tunnin ennen tarjoamista.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai etikkaa. 

Tähän reseptiin oltiin ihastuttu myös Turun Sanomissa - kurkkaa täältä, mitä muuta heillä oli sanottavanaan kirjastani. 

Ja sen kirjanhan pääset ostamaan täältä. 

Mikäli haluat omasi omistuskirjoituksella, laita sähköpostia osoitteeseen erja@andalusianauringossa.com!

Mitkä ovat teidän suosikkigazpachojanne? Ihan se perinteinen? Valkoinen alkuperäisversio Ajo Blanco? Vesimeloninen kesäherkkuni? Vai viilentävä kurkkugazpachoni?

Vai onko teillä vinkata joku muu tuttavuus jonka haluaisitte jakaa??

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sfiha - arabialaiset minipizzat (kosher, gluteeniton )

For English please see here

* * * 

Sfihat eli arabialaiset minipizzat ovat täydellinen valinta niin illanistujaisiin kuin kesän piknikeillekin. Onnistuvat myös grillissä!

* * * 

Länsirannalla sijaitseva Hebron hikoilee elokuisessa helteessä. Ulkona on aivan liian tukala olla: iltapäivän lämpötilat huitelevat nelissäkymmenissä. Ilma seisoo eikä hiekkaa ympäriinsä laiskasti liikutteleva kuiva ja kuuma tuulenvirekään apua tuo.

Minut adoptoineen palestiinalaisperheen kodin hämärä keittiö tarjoaa onneksi kipeästi kaivattua viilennystä. Perheen äiti taputtaa käsiään: hänen tyttärensä eivät voi sietää ruoanlaittoa, joten mama on innoissaan saatuaan minusta vihdoinkin tyttären, joka jakaa hänen rakkautensa siihen. 

Minuakin enemmän hän rakastaa tosin Nigella Lawsonia ja esittelee ylpeänä Nigellalta oppimaansa tekniikkaa kevätsipulin pilkkomiseen; Nigella Lawson-malliston saksilla. Juomme teetä ja jaamme reseptejämme, naurun säestämänä ja tupakansavun kiemurrellessa hitaasti kohti keittiön kattoa. 

Mama Tarawa on kutsunut minut keittiöönsä, ainoana toiveenaan oppia "kokkaamaan kuin Nigella". Hänen hämmästyksellään ei puolestaan ole rajaa oppiessaan, ettei hänen toisella puolen maailmaa Napapiirillä kasvannut suojattinsa ole koskaan tehnyt sfihaa. 

"Siis... et koskaan?" hän toistelee ihmetellen. "Mitä te siellä oikein sitten syötte?"

Niin no, jos asia minusta olisi kiinni, niin sfihaa. Paljon mieluummin kuin jotain kesäkeittoa tai tillilihaa...

Sfiha, eli arabialainen minipizza kuuluu pizzaperheen Levantin sukuhaaraan ja muistuttaa sekä olemukseltaan että makumaailmaltaan niin Turkin lahmacunia kuin pideä.. 

Palestiinalaisalueilla olen törmännyt kahdenlaiseen sfihaversioon: toisessa pohja päällystetään jogurttipohjaisella lihaseoksella, mutta tämä on niistä ehdottomasti se parempi. 

Perinteisesti näihin käytetty liha on lammasta, mutta sen puutteessa voi sen korvata naudallakin. 

Lähi-idän lisäksi nämä leipäset ovat löytäneet intohimoisen yleisön myös Brasiliassa. Ja nyt, habibi, on sinun keittiösi vuoro!

15 kpl

Sfihat- arabialaiset minipizzat:

Pohja:

7 ½ dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)

1 rkl kuivahiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

5 ½ rkl öljyä

2‒2 ½ dl lämmintä vettä

Täyte:

3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

2 sipulia, hienonnettuna

500 g lampaan (tai naudan) jauhelihaa

1 punainen chili, hienonnettuna

2 rkl granaattiomenasiirappia

2 tomaattia, pieninä kuutioina

2 rkl nelimaustetta (ohje kirjassani) tai bokharat-mausteseosta

1 tl suolaa

2 kourallista hienonnettua persiljaa

1 dl pinjansiemeniä, paahdettuna

muutama rkl öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

sitruunalohkoja

Sekoita pohjaa varten kuivat aineet yhteen. Lisää joukkoon sitten 4 rkl öljyä ja lopuksi vesi koko ajan vaivaten, kunnes koossa on pehmeä, kulhosta ja käsistä irtoava taikina. Sivele loput öljystä taikinan pinnalle ja anna kohota peitettynä lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi.

Tee sillä välin täyte. Kuumenna öljy pannussa. Kuullota valkosipulia ja sipulia, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää pannulle sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. Lisää sitten mausteet ja anna seoksen maustua muutaman minuutin ajan.

Lisää pannulle sitten granaattiomenasiirappi ja tomaattikuutiot. Jatka kypsentämistä vielä 10‒15 minuuttia. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Kääntele sitten joukkoon persiljasilppu sekä pinjansiemenet. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Jätä pelti uuniin ja valmistele sillä välin sfihapohjat.

Jaa kohonnut pohjataikina jauhotetulla tasolla 15 samankokoiseen palaan ja kaulitse halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoisiksi ympyröiksi. Nosta leivinpaperin päälle ja anna kohota keittiöpyyhkeellä peitettynä puolen tunnin ajan. 

Levitä pohjille täytettä noin sentin päähän reunoista painellen täyte kiinni pohjaan vaikka lusikan pohjalla. Nosta leivinpaperi kuumalle uunipellille ja paista, kunnes sfihat ovat kullanruskeita – uunista riippuen 8–10 minuuttia. 

Lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.

Tähän kirjastani peräisin olevaan reseptiin oli hullaannuttu niin Beach House Kitchen- blogissa kuin Viimeistä Murua Myöten-Saaran keittiössäkin, jossa tarjolla on vegaaninen härkisversio!

Ovatko sfihat eli arabialaiset minipizzat teille reissuiltanne tuttuja? Vai onko siellä ehditty tehdä joko blogista löytyvää lahmacunia tai pideä?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN! 

Pekoni-viskimarmeladi

* * * 

For English please see here

* * * 

Sanovat, etteivät vanhat koirat opi uusia temppuja. Hah, sanon minä. Viime viikonlopun aikana opin paljonkin. Niinkuin vaikka sen, että

- puhelimessani on käyttöjärjestelmä

- käyttöjärjestelmä vaatii päivityksiä

- minusta ei ole päivittämään edes jakaustani

- ihmisten edessä kokkaaminen näytöskeittiöissä on ihan huisin kivaa

- ammattikokit osaavat hoitaa tuon homman paljon meitä ruokabloggareita siistimmin...

- pekoni tekee ihan oikeasti kaikesta parempaa 

Ja jos pekoni tekee kaikesta parempaa, niin ei jää kauaksi viskikään. Joten jos yhdistää pekonin JA viskin... tsaijai. Siinä on kuulkaa isokin mies kyynelissä.

Tätä marmeladia/ chutneytä/ hilloa keiteltiin sunnuntain Lähiruoka & Luomumessujen Jukolan Juuston näytöskeittiöesiintymistä varten. Vähän sitä lopputulosta jänskättiin, mutta yleisön palaute oli, että resepti on ihan ehdottomasti saatava blogiin. Joten tässä se nyt on!

Kokkasimme Habanerokitchenin kanssa Hyvää Suomesta- osastolla ja hyvää Suomesta on tämäkin. Niin sipuli, pekoni, omenaviinietikka, timjami kuin voikin on suomalaista. Viskissä joutui hieman tinkimään, vaan kohta sitäkin saa Suomesta vaikka molemmille käsille. Teerenpelin single maltia saa jo Alkostakin, Valamon Luostarissa on kuulemma valmistumassa ohraviskiä ja Helsinki Distilling Companyltäkin on tulossa markkinoille omansa. 

Jukolan Juusto on muuten sellainen suomalainen laatutuote ja lähituotantoa perhaimmillaan, että kannattaa ehdottomasti tutustua. 

Tämä resepti on mitoitettu messuyleisölle ja valmista marmeladia tulee kaksi reilua hillopurkillista. Se säilyy ilmatiiviissä purkissa kylmässä neljäkin viikkoa (ei muuten säily!), mutta puolita annos halutessasi pienempiin tarpeisiin. Tällöin valmistusaika on luonnollisesti myös lyhempi. 

Pekoni-viski-sipulimarmeladi:

6 pkt pekonia (á 140 gr), noin puolen sentin suikaleina

6 isohkoa sipulia (yht. n. 1,4 kg), kuorittuina ja vajaan sentin kuutioina

2 dl ruskeaa sokeria

0,5 dl (vaahtera) siirappia

6 rkl (0,75 dl) viskiä (voi jättää poiskin - korvattavissa myös konjakilla tai Jallulla)

1,25 dl omenaviinietikkaa

3 rkl tuoretta timjamia

(suolaa, mustapippuria)

Paahda pekonisuikaleita kuivalla pannulla tai isossa pinnoitetussa kattilassa muutamassa erässä keskilämmöllä n. 10 minuutin ajan, kunnes niiden väri tummuu ja ne lähentelevät rapeutumista. Nosta reikäkauhalla ja talouspaperin päällä. Valuta pekonirasva ja jätä sitä kattilaan 3 rkl. 

Kuullota sipulia pekonirasvassa välillä sekoitellen kunnes se on pehmeää ja alkaa karamelisoitua (hilloerän suuruudesta riippuen 20-50 minuuttia.) Lisää sokeri ja nosta hieman lämpöä. Kun sokeri on sulanut, lisää kattilaan loput aineet suolaa ja pippuria lukuunottamatta. 

Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut ja seos paksuuntunut hillomaiseksi (hilloerän suuruudesta riippuen 20-60 minuuttia) - jäähtyessään seos sakenee entisestään. 

Tarkista maku ja suolaa ja pippuroi halutessasi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen purkittamista. 

Hyvää juustojen kanssa, leivän päällä... tai ihan sellaisenaan suoraan purkista (mitä luulette minun tekevän parasta aikaa?)

Itse tarjosin näitä grillattujen cheddarleipien kanssa. Ota kaksi ohuehkoa viipaletta hyvää (pata)leipää, levitä väliin reilu kerros raastettua cheddaria, ripottele päälle tuoretta timjamia, laita toinen leipäviipale kanneksi ja paista voissa pannulla keskilämmöllä molemmin puolin kunnes juusto on sulanut ja leipä on kauniin kullanruskea. 

Säilytä marmeladi kylmässä, mutta ota huoneenlämpöön hieman ennen tarjoilua sen pehmenemiseksi (tai lämmitä muutama sekunti mikrossa).

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus paahdetusta valkosipulista

* * *

For English please see here

* * * 

Minä lupaan. Minä niin lupaan, että tämä hummus paahdetulla valkosipulilla on viimeinen hummusresepti vähään aikaan. Ei tosin missään nimessä ihan kokonaan, koska niin hyviä vinkkejä ja ideoita olen teiltä lukijoilta saanut. 

Tämä on hummusviikon resepteistä lähimpänä sitä aitoa ja alkuperäistä, mutta valkosipulinrakastajalle tämä on unelma. Paahtaminen antaa sille sellaista mahtavaa lempeyttä ja makeutta, että minulla on tapana paahtaa useampi valkosipuli kerrallaan - kerran kokeiltuasi huomaat, että kyllä sille karamelisoituneelle tahnalle käyttötarkoituksia löytyy. Perunamuusiin, kastikkeisiin, dippeihin... Ihan ehdottomasti suosittelen kokeilemaan sitä tässä ihanassa (ja tarvittaessa täysin vegaaninakin valmistuvassa) cashew-pohjaisessa kastikkeessa. 

Paahtaminen on helppoa: kääri kokonainen valkosipuli folioon ja unohda 200-asteiseen uuniin 1,5-2 tunniksi. 

Miettikää nyt: elämä ilman valkosipulia? Eihän siitä mitään tulisi.

Hummus paahdetulla valkosipulilla:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

2 rkl (miedon makuista) oliiviöljyä

6 paahdetun valkosipulin kynnen tahna (tai enemmän - maustasi, kynsien koosta ja paahtoajasta riippuen)

3 rkl sitruunamehua

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2 rkl vettä
(hunajaa)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai sitruunamehua (tai, halutessasi lisää makeutta, hunajaa) makusi mukaan ja notkista tarvittaessa haluamasi paksuiseksi lisäämällä vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Ripottele päälle halutessasi hienonnettua persiljaa ja tarjoile. 

Joko sinä olet ehtinyt kokeilemaan kuluneen viikon keväisiä hummusreseptejä? Mikä niistä oli oma suosikkisi?

Reseptit löydät nimeä klikkaamalla:

- Klassinen hummus

- Hummus aurinkokuivatuilla tomaateilla

- Marokkolainen hummus paahdetulla porkkanalla

- Hummus paahdetulla punajuurella ja rosmariiniöljyllä

Jos rakastat valkosipulia, kannattaa tsekata myös valkosipulinen perunadippi skordalia, yksi viime kesän Kreikan tuliaistani!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus paahdetusta punajuuresta ja rosmariiniöljystä

* * * 

For English please see here

* * * 

Edellisessä reseptissä paahdettiin hummukseen porkkanoita. Nyt on vuorossa punajuuri, josta tehty hummus sai Tsatsikimestarin huokailemaan ihastuksesta jo sen upean värin vuoksi. 

Itse punajuuri on tosin varsin mitäänsanomattoman näköinen kasvis, joka ei juuri ulkonäöllään hurmaa. Muuta huonoa siitä ei kyllä keksi edes yrittämällä. 

Se sisältää mm. antioksidantti betaiinia, jota käytetään mm. masennuksen hoidossa sekä tryptofaania, tuota suklaankin sisältämää hyvänolon lähdettä. Joissain kulttuureissa on uskottu, että samasta punajuuresta syöminen johtaa rakastumiseen. Delfoin oraakkeli jopa väitti  punajuuren olevan yksi vahvimmista lemmenlääkkeistä.

Jotain punajuureen liitetyistä lemmekkäistä assosiaatioista kertoo myös se, että 1900-luvun alun Englannissa prostituoituihin viitattiin kiertoilmauksella "punajuuripeltojen palveluksista..." (?) Tällä puolestaan saattaa olla jotain tekemistä Pompeijin (meidän päiviimme säilyneen) bordellin kanssa - sen seinät kun oli koristeltu mm. punajuurten kuvin...

Punajuurihan tunnetusti rakastaa rosmariinia, joten käytin alla olevassa reseptissä rosmariiniöljyä, jonka ohjeen löydät täältä. Om nom. 

Punajuurihummus:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

1 isohko (tai 1,5 pienempää) punajuurta (n. 170 gr)
3 rkl rosmariiniöljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua korianteria

2 rkl sitruunamehua
1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2-3 rkl vettä

Kuori punajuuri ja lohko pienemmäksi. Pyörittele muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja paahda 200 asteessa kunnes palat ovat pehmeitä ja saaneet vähän väriä (kokonainen punajuuri vie n. tunnin, paloitellut koosta riippuen vähän vähemmän).

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua makusi  mukaan. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarpeen mukaan vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

PS. Jos punajuuren ja kikherneiden liitto kuulostaa vastustamattomalta, kannattaa tsekata myös Veera R:n uunituore postaus, josta löytyy punajuuri-kikherne-fetapihvit. Kuulemma "ihan törkeen hyviä"!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVERILLEKIN!

Marokkolainen hummus paahdetuista porkkanoista

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos edellinen hummusresepti aurinkokuivatuista tomaateista hurmasi makujensa syvyydellään, viettelee tämä lempeällä makeudellaan ja marokkolaisvivahteillaan. Omaan makuuni tämä oli ehkä jopa tomaattihummustakin parempaa...!

Paahtaminen antaa kasviksille paitsi ihanaa makua, myös makeutta ja onkin oiva tapa saada mahdollisimman paljon irti talven nuhjaannuttamista vihanneksista kesän uutta satoa odotellessa. 

Tuolla takana kurkkiikin jo seuraava blogiin tulossa oleva resepti - taitaa ola kaikille selvää mistä hän on tuon upean värinsä saanut...?

Marokkolainen hummus paahdetusta porkkanoista:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

4 keskikokoista porkkanaa (yht. n. 400 gr)
1 rkl öljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua korianteria

3 rkl sitruunamehua
1/2 tl harissatahnaa
1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2-3 rkl vettä

Kuori porkkanat ja paloittele halutessasi. Pyörittele muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja paahda 200 asteessa kunnes ne ovat pehmeitä ja saaneet vähän väriä (kokonaiset porkkanat vievät n. 45 minuuttia, paloitellut koosta riippuen vähän vähemmän).

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua makusi  mukaan. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarpeen mukaan vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Hummus on muuten paljon kuviteltua monikäyttöisempikin! Dippinä, osana meze-pöytää, levitteen sijaan leivän päällä... mutta miksei myös lämpimänä lisukkeena! Tämä esimerkiksi tykkäisi vaikka grillatun possun seurasta! Tai sitten joukkoon voisi käännellä vaikka grillattua kanaa, lisätä vielä vähän yrttejä ja tarjoilla vaikka suolaisten lettujen, tortillojen tai uunperunoiden täytteenä!

Miten te hummuksenne syötte?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummushulluutta ja The Long Little Dog 2013

* * * 

For English please see here

* * * 

Vaikka Israelissa mietityttää monikin asia, on yksi asia kummastuttanut minua ihan yhteisen taipaleemme alkuvaiheista saakka: hummus. Tuo kikherneistä tehty tahna on siellä jonkinlaisessa kansallisruoan asemassa ja sitä syödään kaikkialla ja koko ajan. Sellaisenaan, falafelin kanssa, täyteyissä leivissä, osana meze-pöytää... Zohan - lupa saksia - elokuva kuvaa Israel Palestiina-konfliktia niin humaanilla tavalla kuin Adam Sandlerilta voi odottaa ja siinä hummusta käytetään jopa hiusmuotoilutuotteena. 

Ensimmäiset vuodet söin tuota kansallisylpeyttä kiltisti kunnes se alkoi tulla korvista ulos. Sitten tajusin, etten siitä edes pidä. Tuo on tosin jotain, jota en koskaan uskaltaisi Israelissa ääneen sanoa. Kerran sen virheen tein enkä vieläkään ole unohtanut autoon laskeutunutta hiljaisuutta. "Miten. Niin. Sinä. Et. Pidä. Hummuksesta? Kukamukaeitykkäähummuksestamitensiitävoimukaollatykkäämättä?"

Israelilaisten suhtautuminen hummukseen on intohmoisuudessaan välillä koomistakin. Hummukselle on jopa omistettu kokonaisia hummusian nimellä tunnettuja ravintoloita. 

Parhaasta hummuksesta väiteltäessä (sitäkin tapahtuu..) minä kallistun Jaffassa sijaitsevan Abu Hassanin kannalle, Appelsiineja ja hunajaa- blogin Jael puolestaan vannoo Carmel-torilta löytyvän myyjän nimeen ja toinen ystäväni puolestaan muutti nykyiseen taloonsa Tel Avivissa, koska sen alakerrasta löytyy hänen mielestään se ihan parasta hummusta tekevä paikka. 

Yli kymmenen vuotta ja lukemattomia reissuja myöhemmin voin nyt ylpeydekseni sanoa, että olen vihdoinkin lämmennyt sille. Olen nimittäin oivaltanut, että syypää antipatiaani on tahini. Kunhan sitä on maltillisesti, niin minunkin arvostukseni nousee ihan uudelle tasolle.

Uutta twistiä hummukseen saa mm. eri papuja, kasviksia, mausteöljyjä tai yrttejä käyttämällä. Itse laitan omaan perushummukseeni niin persiljaa kuin korianteria, mutta jomman kumman (tai puritaanisesti molemmat!) voi jättää poiskin.  

Hummus:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

2 rkl (miedon makuista) oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

2 rkl sitruunamehua

1 rkl henonnettua lehtipersiljaa

1 rkl hienonnettua korianteria

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2 rkl vettä

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai sitruunamehua makusi mukaan ja notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Lorauta päälle öljyä sekä paprikaripaus ja tarjoile. Vaikka pitaleipien, za'atarilla kuorrutettujen tortillasipsien tai vaikka Jerusalem Mix Grillin kanssa!

Esitellään tässä vaiheessa myös tämä leikkisällä etiketillään hurmannut ranskalaisviini, jota mutkattomuutensa ja monikäyttöisyytensä vuoksi on viime aikoina nähty pöydässä ja lasissa useampaankin otteeseen. 

Languedoc-Roussillonin alueelta tuleva The Long Little Dog (8.30€) on keskitäyteläinen ja kypsän marjainen Grenachen, Syrahin, Marselanin ja Petit Verdot'n sekoitus. Maltilliset tanniinit omaava viini on mainio, helpostilähestyttävä (ja -juotava...) sekä edullinen arkiviini, joka käy mitä moninaisimpien ruokien kaveriksi. Kovin tuhdit, mausteiset tai riistaisat liharuoat jätä kuitenkin johonkin toiseen kertaan. 

Kepeytensä ja monipuolisuutensa vuoksi sen on oiva valinta tulevaan piknik-kauteenkin (uskokaa pois - kyllä se tulossa on!) myös muovipullonsa vuoksi!

Tämän reseptin myötä blogissa alkavatkin hummuspäivät, joiden päätteeksi saattaa hummus tulla tosin ulos teidänkin korvistanne. Ensi viikolla luvassa on variaatioita mm. porkkanalla, punajuurella ja tomaatilla. Pysykäähän siis kuulolla!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!