Välimerellinen riisipilahvi

* * * 

For English please see here

* * * 

No kyllähän te tiedätte meidät ruokabloggarit. Aina ajan hermolla. Yötä myöten netissä möyrimässä uusimpia juttuja; aina trendikkäimmissä ravintoloissa haistelemessa kuumpimpia trendejä? Ja kotonakin syödään vain gourmetruokaa: confitoidaan ankanreisiä ja uutetaan tomaattivettä (!) perulaiseen risottoon siinä toivossa, että siitä tulisi se uusi koko kansan avokadopasta? Tai Igorin kanan kaltainen somehitti?

Joo. Me ollaan just tuollaisia. Otetaan esimerkiksi kulunut viikko. Kyllä, olen toipunut erosta (paremmin kuin uskalsin toivoakaan!) ja löytänyt ruokahaluni uudestaan. Ja kyllä, olen syönyt samaa ruokaa uudestaan ja uudestaaan. Se on tässä.  Niin kreikkalaisten lihapullien (ja tsatsikin!) kuin seuraavaksi tulossa olevan korfulaisen erikoisuuden sofriton kanssa. Ja ihan sellaisenaan. Kyllä, toisinaan myös kylmänä suoraan jääkapista alkoholia sisältävää iltaa seuraavana aamuna. Ja aina siinä vain on jotain niin lohdullista. 

Pilahvin mausteet vievät ajatukset  (fiiliksen mukaan) niin Lähi- kuin Kaukoitäänkin ja siinä piilee tämän lisukkeen nerokas monipuolisuus. Sitä voi vapaasti varioida liki millä tahansa jääkaapin perukoilta löytyvillä jämävihanneksilla tai yrteillä. Raasta mukaan porkkana, purista raasteesta nesteet pois ja heitä pannulle sipuleiden kanssa (toimii hyvin mintun kanssa!). Tai ihan mitä ikinä mieleen tulee. Siinä se kokkauksen ilo onkin: ota resepti ja tee siitä omasi!

Itse tykkään eniten basmatiriisin purutuntumasta, mutta onnistuu tämä ihan millä tahansa irtoriisilläkin. Käytä silloin paketin ohjeistusta tarvittavan nesteen määrästä. Rusinoiden sijaan voi käyttää mitä tahansa kuivahedelmiä ja pinjaniemenet voi korvata vaikka mantelelilastuilla tai pistaasipähkinöillä.

Niinikään yrtteinä voi käyttää joko persiljaa, minttua tai korianteria. Tai kaikkia sekaisin. Tuoreet yrtit vain ovat niinkuin...no, paljetit. Tai 80-luvun lopun tukkahevistadionballadit. Eihän niistä vain ihminen tarpeekseen saa!

Ja toisin kuin vaikka kuskus, riisi on hei gluteenitontakin. 

Neljälle - kuudelle

Välimerellinen riisipilahvi:

1/3 dl öljyä

1 sipuli, hienonnettuna

1/2 tl jauhettua korianteria

1/2 tl jauhettua juustokuminaa

1/2 tl kurkumaa

2,5 dl basmatiriisiä

5 dl kana(tai kasvis)lientä

1,25 dl rusinoita

suolaa (maun mukaan)

tarjoiluun:

100 gr pinjansiemeniä

iso kourallinen persiljanlehtiä (tai korianteria. Tai minttua. Tai iso kourallinen persiljaa ja puolet saman verran tuoretta minttua)

Kuullota sipulisilppu öljyssä kattilassa. Lisää sitten mausteet ja anna niiden lämmetä ja irrottaa aromejaan muutaman minuutin ajan. Lisää sitten riisi ja anna sen paahtua välillä sekoitellen kunnes jyvät alkavat saada vähän väriä ja tuoksu muuttuu pähkinäiseksi - n. 5-7 minuuttia. Lisää sitten joukkoon rusinat ja kanaliemi. 

Vähennä lämpöä ja anna riisin hautua kannen alla, kunnes neste on imeytynyt - 12-15 minuuttia. 

Nosta kattila liedeltä, pöyhi riisiä, lisää pinjansiemenet ja yrttisilppu, peitä se keittiöpyyhkeellä ja kannella ja jätä tekeytymään vielä 10 minuutiksi. 

Tarkista maku, suolaa maun mukaan ja tarjoile. 

Erinomainen lisäke esimerkiksi kreikkalaisille lihapullille, stifadolle, andalusialaisille lampaanpotkille, marokkolaisille lampaankyljyksille tai marka hloualle, tuolle tunisialaiselle perinneruoalle. Tai hei, sofritolle!

* * *

PS. Tällä reseptillä ollaan mukana myös Ruoka.fi-sivuston ja Sun Maidin rusinareseptikisassa. Omaa suosikkiasi pääset 19.11.2015 saakka äänestämään täällä. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Proper roasties

On yksi asia, mitä ilman englantilainen joululounas tai sunnutailounas tai viimeinen ateria tai, no... mikä tahansa ateria vain ei ole täydellinen. Se on proper roasties - kunnon paahdetut perunat. Ja vaikka ne ovatkin (kunigattaren puheen  ja Christmas crackereiden paperikruunujen viisituntiseksi venähtäneen joululounaan nostattaman hien värjäämien otsien (Peggyn pieni punainen keittiö- tiedät oikein hyvin mitä tarkoitan!) ohella se Olennainen Osa Onnistunutta Joulua, niin eivät ne oikeasti mitään ydinfysiikkaa ole.

Kuten missä tahansa perunaruoassa, tärkeintä on valita se oikea lajike. Näihin halutaan kiinteitä lajikkeita.

Toinen asia on keittää ne vain puolikypsiksi. Eli (riippuen siitä, kuinka pieniksi perunat on ennen keittämistä kuorimisen jälkeen lohkonut) suolatussa vedessä vajaa 10 minuuttia. Ennenkuin ne alkavat hajota pistettäessä siis. 

Tämän jälkeen tärkeää on höyryttää perunat kuiviksi. Vetisyys pilaa paitsi perunasalaatin ja muusin, myös paistinperunat, sillä siinä vaiheessa kun ne heitetään kypsymään loppuun kuumassa rasvassa, neste paitsi estää niitä rapeutumasta, saa myös rasvan lentämään ympäriinsä. Tässä vaiheessa perunoita voi höyryttämisen jälkeen halutessaan myös heilutella siivilässä, mikä rikkoo niiden pintaa ja edesauttaa pinnan rapeutumista.

Neljäs askel on rasva. Englannissa perinteisesti käytetään beef drippingsiä, eli esim. lihakauppiaan myymää naudan rasvaa. Laardi ajaa saman asian, mutta ihan parasta on omasta mielestäni ankan- tai hanhenrasva) jos sellaista sattuu käsiinsä saamaan. Stockmannilta sitä toisinaan tölkissä saa, mutta ainakin Anton & Anton myy suomalaisen Hauhalan Hanhifarmin rasvaa 115 gramman purkkiin purkitettuna. Tarvittaessa voi käyttää myös öljyä, vuoan koosta riippuen lorauta vuoan pohjalle silloin noin 1,5 sentin kerros. 

Rasva tulee kuumentaa uunissa uuninkestävässä astiassa niin, että se laitetaan kylmään uuniin, jonka jälkeen uuni lämmitetään melko lailla maksimilämpötilaansa (250-275º) jonka jälkeen odotetaan vielä ainakin parikymmentä minuuttia jotta rasva on varmasti tarpeeksi kuumaa. Tämän jälkeen vuokaan lisätään esikeitetyt ja kuiviksi höyrytetyt perunat ja valellaan niitä kuumalla rasvalla. 

Perunoita paistetaan uunissa 20-40 minuuttia välillä valelleen/ käännellen (varoen, sillä kuuma rasva on todella kuumaa!) kunnes niissä on kullankeltainen ja rapea ulkokuori. Nosta perunat reikäkauhalla talouspaperin päälle (rasvan jäähdyttyä ankan-/ hanhen-/ naudanrasvan voi siivilöidä ja käyttää uudestaan jääkaapissa säilytettynä!) ja valuta. Rouhi päälle suolaa ja hienonnettua tuoretta rosmariinia. 

Ja, kuten Gordon-setä sanoisi: "Perfect roasties - done!"

Ja mitä siis tarvitaan?

Neljälle hengelle lisukkeena:

400 gr perunoita, kuorittuna ja noin neljään osaan halkaistuna (koosta riippuen)
115 gr ankan/ hanhenrasvaa tai muutama desi öljyä
uunikestävä vuoka
2 oksaa tuoretta rosmariinia
sormisuolaa

Ja ohjeet? No nehän te jo saittekin!

Täydellisiä. Vaikka eivät luonnollisestikaan niin täydellisiä että vieläkin Nirsommalle Nirsosiskolle olisivat kelvanneet - jouluna kun kuuluu häneen mukaansa olla vain keitettyjä perunoita. Ja porkkanoita. Ja herneitä...

_______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Vietnamilaiset ankkarullat

Vaikka jopa Helsingissä on viime aikoina ollut usko koetuksella, niin uskottava se on. Sen kuulee aamuisin lintujen päivä päivältä riehakkaammaksi yltyvässä laulussa, vaivihkaa piilostaan esiin tulleen auringon sielua lämmittävissä säteissä ja maasta uljaasti esiin puskevissa ensimmäisissä kukissa. Kevät, se on kuulkaa täällä!

Ruokabloggari on erityisen innoissaan vauhdilla pitenevästä päivästä ja valon määrästä - se kun tarkoittaa, että nyt voi syömistä (ja sitä sen kuvaamista...) suunnitella muuhunkin ajankohtaan kuin vain siihen viikonloppuaamupäivän kahden tunnin luonnonvaloikkunaan! (Kyllä, juuri noin pakkomielteistä se onnistuneen kuvan metsästys pahimmillaan on...)

Ja kevät, sehän on tunnetusti keventämisen aikaa. Ja jos olet yhtään niinkuin minä, on se paikallaankin. Kyllä ne talven ratoksi hitaasti haudutetut padat ja tuhdit liharuoat ovat jälkensä jättäneet...! Ei siitä lihasta tosin olla meidän keittiössämme missään nimessä luopumassa, kyllä se vaan niin hyvää on. Viime aikoina olen innostunut (ihan turhaan) rasvaisena ja tuhtina pidetystä ankasta, jota on keittiössäni confitoitu, paahdettu, paistettu ja työnnetty burgerinkin väliin. 

Näin kevään kynnyksellä (ja matkakuumeen roihutessa lomapäivä laskiessa!) huomaan kuitenkin hakevani enemmän ja enemmän inspiraatiota Aasian keittiöistä ja etenkin tuoreiden kasvisten sekä aromaattisten yrttien runsaasta käytöstä. Niinpä ankkakin saa keväisen uuden garderobin ja kääriytyy vietnamilaisittain kesärullaan! Meillä tähän käytettiin rakkaudella säilötyt viimeiset ankkaconfit-koivet, jotka lämmitettiin samalla lailla kuin siihen päärynä-ankkaconfit-salaattiinkiin,  mutta allaolevalla metodilla tulee ainakin yhtä hyvää. Myös Nannan blogissa vastaavia kääröjä ihasteltiin jo jokin aika sitten.

Valo ja lämpö tekevät ihmeitä myös tällaisen peräpohjalaisen mörön psyykelle. Sitä huomaa ihan hakeutuvansa muiden ihmisten seuraan, hymyilevänsä kuin itsestään ja energiaakin on ihan uudella lailla! Voisin toki väittää talven kuluneen käsintehtyjen tuoksukynttilöiden tunnelmallisessa valossa, kirjastoni Chesterfield-sohvalla vuosikerta-Baroloa nautiskellessa ja oopperaa kuunnellessa, mutta kyllä se todellisuus on lähempänä villasukissa peiton alla yksin möllötystä ja Beverly Hillsin täydelliset naiset- maratoneja. 

Nyt on kuitenkin aika heittää nurkkaan niin möllötys kuin villasukatkin (ja unohtaa hetkeksi se kevätauringon armottomasti paljastama kevätsiivouksen tarve) ja koota ystävät yhteen! Kesärullat voi nimittäin huoletta tehdä etukäteen, minkä vuoksi ne ovat mitä mainiointa bileruokaa. Ja vielä kun vähän jaksaa odottaa, niin näitä pääseekin pakkaamaan piknik-koriin! Ajatelkaa - vastaleikatun nurmen tuoksu, auringon lämmittämälle kalliolle levitetty huopa, maailman parhaat ystävät, kylmää roséta, lokkien kirkuna ja sen kanssa kilpaa raikuva, pitkälti iltaan ilmassa poreileva nauru. 

Vähän väkertämistähän näissä on, mutta ovela laiska emäntähän tekee siitä ohjelmanumeron: valmistelet vain raaka-aineet, joista jokainen pääsee sitten täyttämään ja pyörittelemään rullia ihan oman makunsa mukaan!

Saatavuuden ja oman maun mukaan näihin voi käyttää mitä tahansa kasviksia ja vaikka keitettyjä ja jäähdytettyjä lasinuudeleita. Pähkinät puolestaan antaisivat täytteelle kivasti rapsakkuutta. Nämä ovat helppoa tarjottavaa jo senkin vuoksi, että sopivat kaikennäköisille ruokarajoitteisille: lihan voi halutessaan jättää poiskin ja riisipaperi itsessään on paitsi gluteenitonta, myös maidotonta!

n. 18 kpl

1 pkt riisipaperilevyjä

Täyte:

2 porkkanaa

10 cm pala purjoa

1 pieni kurkku

1/2 rasiaa sokeriherneenpalkoja

1 puska korianteria

2 ankanrintaa

Tarjoiluun: hoisin-kastiketta

Ankka:

1/2 dl soijakastiketta

1/4 dl hunajaa

muutaman sentin pala inkivääriä hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita muovipussiin marinoitumaan ankkojen kanssa. Sulje tiiviisti ja kääntele marinoitumisen aikana muutamaan kertaan. Anna marinoitua kylmässä ainakin muutaman tunnin, mutta vaikka seuraavaan päivään saakka. 

Pyyhi ankan pinta, leikkaa rasvapuoleen viiltoja liki lihaan saakka ja laita se kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin. Käännä lämpö päälle. Paistorasvaa ei tarvita, sillä ankasta tihkuva oma rasva hoitaa sen homman. Paista ankkaan kaunis väri ja käännä. Paista hyvä paistopinta myös toiselle puolelle. Kypsennä loppuun 180-asteisessa uunissa n. 8 minuutin verran. Anna jäähtyä ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.

Leikkaa vihannekset niin ohuiksi suikaleiksi kuin voit. Ne kannattaa myös leikata mahdollisimman samanmittaisiksi jotta kääriminen on helppoa eivätkä ne pääse rikkomaan ohutta riisipaperia.

Kiehauta hieman vettä ja pidä kattila kuumana käärimisoperaation ajan - riisipaperit kun pehmenevät käyttäkuntoon parhaiten kuumassa vedessä. Liota riisipaperiarkkeja yksi kerrallaan kuumassa vedessä laakeassa astiassa ja nosta sitten leivinpaperin päälle. Tasoita levy ja aseta alareunaan haluamasi määrä täytettä.

Rullaa alareuna tiukasti täytteen päälle, nosta sitten sivut keskelle ja kääri tiukasti loppuun saakka. Kastuessaan riisipaperi paitsi pehmenee, siitä myös tulee tahmea, minkä ansiosta rulla pysyy kasassa.

Säilytä valmiit rullat peitettynä. Dippaa hoisin-kastikkeeseen ja nauti!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

        

Soppasunnuntai: minestrone

Minestrone on vähän niinkuin tuhdimpi, tomaattipohjainen ja talvisempi versio siitä italalaisesta hääkeitosta. Mutta siitä samanlainen, että siihen on helppo kierrättää melkolailla mitä tahansa, mitä kaapinpohjalta ja jääkaapin perukoilta sattuu löytymään. Yhteistä kaikille versioille on tomaattipohja, pastan ja papujen käyttö. Pavut ovat reseptistä riippuen ruskeita, kidneypapuja, valkoisia tai cannelinipapuja. Pasta puolestaan voi olla niin ditaloni-, fusilli- kuin staccatelliäkin. 

Itse käytin St. Tropez- salaatista kummittelemaan jääneet tricolori-fusillit, koska se antaa keittoon myös ihanasti väriä. Niinikään vihanneksia sinne voi lisäillä oman makunsa mukaan - minä esimerkiksi heitin mukaan lehtikaaliquichesta ylijäneet lehtikaalinloput. Sama idea oli ollut myös Suolaa ja hunajaa- blogin Jonnalla, joka oli ehtinyt postata oman reseptinsä viime viikolla meidän Soppasunnuntaimme viettäessä vapaaviikkoa. Ja vaikka en sellerin suuri ystävä olekaan, niin kyllä sipulin, porkkanan ja sellerin pyhän kolminaisuuden muodostama sofrito tähän hyvän pohjan antaa.

Yleensä tämä täyteläisyydessään pataa lähentelevä keitto tehdään ihan kasviksista, joka sopiikin monen tällä hetkellä viettämään lihattomaan lokakuuhun, mutta itse olen kyllä sitä mieltä että italialainen makkara, jota myös tähän pastaan käytettiin, ei tästä kyllä ainakaan huonompaa tee...!

Tästä tulee 4-6 annosta

2 sellerinvartta

2 porkkanaa

1 sipuli
1 chili
1 rkl tomaattipyrettä

2 isoa valkosipulinkynttä

1,2 - 1,5 litraa kana- tai kasvislientä

2 tlk tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja

100 gr pastaa

1-2 tlk ( á 230 gr) cannelinipapuja (riippuen siitä, käytätkö makkaraa)

(2-3 italalaistyyppistä tuoremakkaraa)

3 lehtikaalin lehteä

suolaa, pippuria

tarjoiluun tuoreita yrttejä (persiljaa ja/tai basilikaa)

Jos käytät makkaraa, purista se ulos kuorestaan pieninä palleroina ja paista ne pannulla omassa rasvassaan. Nosta pois pannulta ja siirry seuraavaan vaiheeseen. 

Jos et käytä makkaraa, paista pieniksi kuutioitu sipuli, selleri ja porkkana öljytilkassa muutaman minuutin ajan, Lisää sitten hienonnettu valkosipuli, chili sekä tomaattipyree ja sitten tomaattimurska tai tomaatit. Lisää alkuun 1 l lientä ja lisää tarvittaessa. Keittele 30-40 minuttia. Tarkista välillä, tarvitaanko nestettä lisää ja lisää tarvittaessa. 

Lisää sitten joukkoon pasta ja pieneksi silputtu lehtikaali. Keitä 10 minuuttia ja lisää pavut. Jos käytät sitä makkaraa, lisää se tässä kuumennusvaiheessa myös kattilaan.  Tarjoile silputtujen yrttien kera.

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


         

Soppasunnuntai: kikherneitä!

Kikhernettä käytetään Pohjois-Afrikan lisäksi myös paljon espanjalaisessa keittiössä ja se onkin tämän viikon soppasunnuntain raaka-aine. Keitto pohjautuu marokkolaiseen serrouda-keittoon, joka on aineksiltaan varsin yksinkertainen: oliiviöljyä, sipulia, sahramia ja kikherneitä. Minä lisäsin listaan vielä juustokuminan ja korianterinsiemenet, jotka niinikään ovat alueen keittiön vakiomausteita. Lisäsin vielä myös lorauksen sitruunamehua, joka kirkastaa noita muuten niin maanläheisiä makuja. Serrouda voidaan tarjoilla joko paksumpana, jolloin sitä käytetään dippinä, tai juoksevampana, jolloin se on keitto. Jota se siis tänään oli.

Noin keltaista sen ei toki kuuluisi olla - mutta oma tulkintani oli että sahramipakettini pohjalla olevat jämät muodostivat juurikin "hitusen". Tosiasiassa niitä olikin ehkä muutamakin hitunen. Ellei jopa useampi.

Kahdelle

1 tlk kikherneitä

1 sipuli

1/4 tl jeeraa jauhettuna

1/4 tl korianterinsiemeniä jauhetuna

hitunen

kurkumaa

hitunen sahramia

hitunen cayennepippuria

4 dl kana- tai kasvislientä

suolaa, pippuria

loraus sitruunamehua

Tarjoiluun oliiviöljyä

Kuori ja pilko sipuli. Valuta ja huuhtele kikherneet ja kuori ne. Se lähtee ihan sormien välissä puristamalla. Kuullota sipuli runsaassa oliiviöljyssä. Kun se on hieman pehmennyt, lisää joukkoon mausteet ja vähän myöhemmin kikherneet. Pyörittele niitä mausteissa ja lisää sitten liemi. Keitä keskilämmöllä n. 20 minuttia ja soseuta sen jälkeen blenderissä. Mausta suolalla ja pippurilla ja lorauksella sitruunamehua. Tarjoile oliiviöljylorauksen kera.

Itse tarjosin lisänä krutonkien sijaan rapeaksi paistettuja kikherneitä, joiden alkuperäinen ohje on peräisin vegaaniruokaan erikoistuneesta Pata sydän kattila- blogista. 

1 tlk kikherneitä
1 tl oliiviöljyä
1 dl viinietikkaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Valuta kikherneet. Kuori ne ja levitä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes niiden pinta on ihan kuiva. Sekoita marinadin ainekset yhteen, pyörittele kikherneet siinä ja laita takaisin uuniin. Paista kunnes ne ovat rapsakoituneet, n. 30-40 minuuttia. Tässä internetin keskustelupalstoilta poimittuja vinkkejä (kunhan kyseessä ei ole Suomi24 ja aiheena maahanmuutto, voi foorumeilta bongata ihan oikeatakin asiaa): itse liotetuilla ja keitetyillä kikherneillä saa jostain syystä aikaan paremman lopputuloksen kuin tölkkiherneillä. Jos tuntuu, etteivät kikherneet rapsakoidu, ota ne uunista, anna jäähtyä ja paista sitten uudestaan.

PS. Salt and vinegar- makua kammoaville vinkkinä: uunissa kuivaamisen jälkeen kikherneet voi myös pyöritellä mausteöljyssä. Sekoita 1-2 tl öljyä muutamaan teelusikalliseen haluamiasi mausteita (eism. korianterinsiemeniä, juustokuminaa, cayennepippuria ja/tai paprikaa tai vaikka curryä, valkosipulia, kurkumaa, inkivääriä ja kardemummaa) pyörittele kikherneet siinä ja levitä takaisin uunipellille paistumaan. Näille riittää lyhempikin paistoaika, 225 astetta ja n. 20 minuuttia.


______________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



 

Soppasunnuntai: kurpitsaa ja morcillaa

Soppasunnuntaissa oltiin tänään kuumeisia (ja laiskoja) ja otettiin inspiraatio suoraan El Chorrossa nautitusta kurpitsa-morcilla-annoksesta. Tuota morcillaa kun oli vielä Fabada Astuarianan jäljiltä pakkasessa, joten tähän se tiensä sitten löysi.

Itse paahdoin kurpitsan sipulin  ja valkosipulin kanssa öljyllä pirskoteltuna ja suolalla ja pippurilla maustetuna 175-asteisessa uunissa, koska tykkään sen antamasta makeudesta, mutta sen voi kaivaa kuorestaan, pilkkoa paloiksi ja pehmittää kattilassakin. Tuolloin keitto myös valmistuu nopeammin. 

Morcillan voisi korvata tuhdin makuisella verimakkaralla, joskin verta, tuota elämän eliksiiriä kammoavat voivat halutessaan ripotella keiton päälle myös krutonkeja (täysjyväleivän pähkinäisyys käy tähän parhaiten) ja paahdetuilla kurpitsansiemenillä (etteivät nekään mene hukkaan!).

Kahdelle

n. 600 gr kurpitsa (omani oli myskikurpitsa)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

4 - 5 dl kana- tai kasvislientä

1 tl kanelia

1/4 tl muskottia

1/4 tl neilikkaa (tai maustepippuria)

suolaa, pippuria
(kermaa)

100 gr morcillaa/ verimakkaraa TAI

2 täysjyväleipäviipaletta + käyttämäsi kurpitsan siemenet

Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja lohko sisus kuutioiksi. Siivuta sipuli ohuiksi renkaiksi ja säästä muutama viimeistelyyn. Pehmitä silputtu sipuli ja valkosipuli öljyssä kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää joukkoon kurpitsakuutiot ja anna saada hieman väriä. Lisää liemi ja keitä hieman poreillen kunnes kurpitsakuutiot ovat pehmeitä. Soseuta tasaiseksi ja mausta. Lisää halutessasi loraus kermaa ja kuumenna. 

Paista morcillaan tai verimakkaraan rapea pinta. Paista muutama sipulisiivu sen rasvassa pehmeäksi.  Tarjoile keiton kanssa. 

Jos teet krutonkeja, leikkaa leipä kuutioiksi ja paista niihin vähässä öljyssä pannulla rapsakka pinta. Loppua kohden sekoita joukkoon myös kurpitsansiemenet ja jatka paistamista kunnes niissäkin on hieman väriä.