Tarte Flambée/ Flammkuche - Alsacen vastine pizzalle

For English please see here

* * * 

Tarte Flambée (Flammkuche) on Alsacen vastine pizzalle - ihanan helppo ja pekoninen herkku!

* * * 

Katselin kerran yhden illan päätteeksi Göteborgarea syvälle silmiin, tartuin häntä kädestä ja kuiskasin sieluikkaimmalla äänelläni kohtalokkaan kysymyksen: "arvaa, mitä minä rakastan?" 

Göteborgare katsoi minua takaisin hymyillen sitä ihanaa hymyään, joka saa polveni heikoksi ja vastasi yhtä viettelevällä äänellä: "pizzaa."

Romanttinen hetki. Niin totaalisen ohi. 

Vaan ei taida tulla kenellekään tätä blogia lukeneellekaan yllätyksenä, että noinhan se on: minä todella rakastan pizzaa (blogista löytyy jopa resepti aamiaispizzaan...)

Koska minulla on kuitenkin yhä hienoisia ongelmia sen pizzaan jokseenkin olennaisesti kuuluvan juuston kanssa, olen ihan erityisesti ihastunut eri puolilta maailmaa löytyviin pizzavastineisiin, joista sitä ei löydy. Näitä ovat mm. Turkin lahmacun sekä pide sekä kirjastanikin löytyvä arabialainen sfiha. 

Osataan sitä tosin Euroopassakin: Alsace; yksi lempiviinialueistani on kunnostautunut asiassa luomalla Tarte Flambéen, jossa juustoa saattaa olla tai saattaa olla olemattakin. Eikä ole ihme, että tähän rakastuin - siinä suosituimmassa versiossa on pekonia. 

Pekoni = rakkaus. Kysy keltä vain. 

Kuivaa siitä ei italialaisen peruna-rosmariinipizzani lailla kuitenkaan tule - siitä pitää huolen rapean pohjan päällä köllöttelevä ranskankermakerros. 

Suomesta tätä herkkua harvemmin saa, mutta Tampereenkävijöitä onnistaa - siellä sijaitsevan Wistub Alsacen Tarte Flambée on ehkä jo yksinään syy ottaa kaupunki vaikka päiväretken suunnaksi. 

Jos tarvitset lisäinspiraatiota tuohon Suomen Göteborgiin, löydät sitä blogista täältä ja täältä. 

Alueesta riippuen Tarte Flambée tunnetaan myös nimellä Flammkuche. Alunperin se oli nimenomaan saksankielisten maalaisten kotonaan tekemää ruokaa - ravintolakelpoista siitä tuli vasta 1960-luvulla nähdyn pizzahuuman myötä.

Tämän Gratinéen lisäksi tunnetuimmat versiot ovat sieniä sisältävä Forestière sekä samannimisellä juustolla kuorrutettu Münster, mutta on tästä olemassa makea; kanelia, ohueksi siivutettua omenaa (ja monesti myös Calvadosin kaltaista omenaviinaa)  sisältävä versio. 

2 isoa tai neljä pienempää

Tarte Flambée Gratinée - Alsacelainen pizza savupekonilla 

pohja:

2,5 tl kuivahiiva
1,5 tl sokeria
1,5 dl lämmintä vettä
1,5 rkl öljyä
4 dl (00-pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa

täyte:

150 gr crème fraîchea
muutama kourallinen raastettua (Gruyère) juustoa
140 gr (savu)pekonia
1 pieni sipuli

Tarjoiluun: hienonnettua ruohosipulia, mustapippuria

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. 

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Leikkaa pekoni haluamasi kokoisiksi paloiksi ja ruskista pannulla kunnes se alkaa rapeutua. Nosta reikäkauhalla odottamaan. 

Kaulitse kohonnut taikina ohueksi levyksi. Jauhoja taikina ei tässä vaiheessa tarvitse, joten helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on helppo kumota suoraan kuumalle pellille.

Esipaista pohjaa nelisen minuuttia. Levitä sille sitten kerros crème fraîchea ja ripottele juusto sen päälle. Lado juuston päälle sipulirenkaat sekä pekoni. Jatka paistamista, kunnes juusto on sulanut. 

Ripottele (halutessasi) päälle ruohosipuli sekä mustapippuria ja tarjoile. 

Lisää pizzareseptejä blogin arkistoista löydät alta:

-  pide - turkkilainen pizza

- pizza Prosciuttolla, päärynällä ja briejuustolla

- ankkaconfit-pizza

- libanonilainen lammaspizza

- kurpizza (kurpitsa-chorizopizza)

- pinaatti-kotijuustopizza

- italialainen peruna-rosmariinipizza

- aamiaispizza kylmäsavulohella, kananmunalla ja idioottivarmalla hollandaisella

Onko Tarte Flambée/ Flammkuche vienyt jo teidän sydämenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Valkosuklaa-vuohenjuustotäytteiset kerrospiparit

For English please see here

* * * 

Valkosuklaa-vuohenjuustotäyte tuunaa piparit  ihan uudelle tasolle! Helppo, nopea ja nätti vinkki vaikka ruokalahjaksi!

* * * 

Onhan se itsetehty piparitaikina toki aina parasta... mutta ainakin meillä sillä on maagisesti tapana kadota vähin äänin jääkaapissa levätessään niin, että siinä vaiheessa kun uuni on lämmin, on jäljellä enää vain murto-osa taikinasta... ja vatsakipuinen kokki. Syytän niitä tonttuja - eivätkö ne ole näin joulunaikaan syynä kaikkiin kommervenkkeihin?

Vaan  hei - tänä jouluna ei stressata, niinhän? Niinpä saa ihan huoletta käyttää myös kaupan pakastealtaasta löytyvää taikinaa. Muistan löytäneen sitä entisen asuntoni viereiseltä huoltoasemalta kerran heinäkuussakin. Ihan samalla lailla tuli tosin silloinkin maha kipeäksi puolen kilon taikinan raakana hotkittuani. Kumma juttu...

Tätä tarkoitusta varten kannattaa piparit leipoa paksummiksi ja pehmeämmiksi (joka minun mielestäni on se ainoa oikea tapa joka tapauksessa). Jos haluaa vielä dekadentimpaa, voi valkosuklaa-vuohenjuustokreemin päälle levittää halutessaan vielä hillokerroksen. Esimerkiksi mustikka - tai päärynähillo toimisi ihanasti!

Itse kaavailin karpalohyytelösilmää, kunnes kotona huomasin sen karpalohyytelöpurkin jääneen sinne kauppaan. Mutta hei - ei stressata! 

Valkosuklaa antaa täytteelle makeutta ja jämäkämmän rakenteen, vuohenjuusto taas ihanaa happamuutta. Jälkimmäisen voi toki korvata myös tuorejuustolla. 

Täytteeseen voisi lisätä halutessaan myös vaikka salmiakkimuruja tai marjasosetta. Tai täytteeksi voisi käyttää vaikka suklaaganachea! Ihan oman maun ja tykötarpeiston mukaan - ei stressiä!

Pipareiden koosta riippuen tästä tulee 10-15 kpl täytepiparia

Valkosuklaa-vuohenjuustotäytteiset piparit:

500 gr piparitaikinaa

Ota piparitaikinasta pyöreällä muotilla parillinen määrä pyörylöitä. Leikkaa pienellä piparimuotilla puoleen niistä haluamasi kuvio. 

Paista 200 asteessa 5-7 minuutin ajan, kunnes niiden reuna alkaa saada vähän väriä. Anna jäähtyä ja täytä. 

Valkosuklaa-vuohenjuustokreemi:

1 levy (145 gr) valkosuklaata

1 tl vanilja-aromia

1 limen hienoksi raastettu kuori

1/2 limen mehu

1 rs (140 gr) pehmeää vuohenjuustoa

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä. 

Käännä piparit työtasolle peltiä vasten ollut pinta ylöspäin. Levitä täytettä pohjapuoliskolle (siisteintä jälkeä saa pursotinpussilla!) ja paina aukollinen kansipuolisko sen päälle. 

Tarjoile!

PS. Jos aikaa on, niin reseptin itsetehtyyn piparitaikinaan löydät blogista täältä.

Ja hei - jos gluteenitonta piparitaikinaa etsit, niin tsekkaas tämä Queen of Delicious-Veeran ohje! 

Joko teillä on joulun ensimmäiset piparit paistettuna (ja syötynä)? Onko teillä intouduttu tuunaamaan pipareita uuteen uskoon?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Keittokirja testissä: Glorian Ruoka & Viini 100 parasta - pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla

* * * 

For English please see here

* * * 

Kutsuvat näitä nyt elämiäni vuosia ruuhkavuosiksi. Yleensä niiden turbulenssissa tasapainottelevat ihmiset jonglööraavat kaiken muun lisäksi vielä parisuhteita ja asuntolainoja ja jalkapalloharjoituksiin roudattavia lapsiakin. Miten se on edes mahdollista? Kuinka monta tuntia heidän vuorokauteensa oikein kuuluu?

Viime aikoina on pitänyt kiirettä. Siis jopa tavallistakin enemmän. Edelliset kunnon yöunet sijoittuvat jonnekin vuosikymmenen alkupuolelle ja silmäpussit alkavat olla sitä kokoluokkaa, että Finnair tulee todennäköisesti perimään niiden koneenviemisestä lisämaksun. Viikonloppukin tulee menemään työn parissa: lauantaina minut löytää kokkaamasta What's Cooking Helsinki- tapahtumasta, sunnuntaina klo 13.30 olen puolestaan tositoimissa Habanerokitchenin kanssa Lähiruoka & Luomumessujen Hyvää Suomesta- näytöskeittiössä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan minua (ja silmäpussejani)!

Kaiken kiirenkään keskellä ei ole jäänyt huomaamatta, että nyt eletään melkoista keittokirjakevättä. Kokeiluun pääsyä odottaa  muutamakin hurmaava opus, joista tällä kertaa vuorossa on Glorian Ruoka & Viinin uudenuutukainen 100 parasta- kirja. 

Kirjaan on koottu "takuuvarmoja reseptejä" joiden luvataan tekevän "entistä paremman (ja rennomman kokin".

Sisältö on monipuolinen ja hyväksi havaittuja reseptejä on tarjolla niin aamiaiselle, arjen tarpeisiin (pöytään puolessa tunnissa), viikonlopun herkutteluun, ajan kanssa kokkailuun - juhlaa ja kasvisruokikaan unohtamatta. Turhia kikkailemattomien reseptien raaka-aineetkin löytyvät lähikaupasta. Oiva kirja, josta on iloa vielä pitkään. Tulevaisuuden varalle on korvamerkitty mm. nantualiemessä köllöttelevät haukikvenellit.

Kirja hurmaa tyylikkäillä kuvillaan, joiden takaa löytyy mm. Elvi Ristan ja Reetta Pasasen erehtymätön silmä.

Testireseptiksi valikoitui 30 minuutin osiosta löytynyt pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla. Jostain syystä resepteistä puuttuu merkintä siitä, kuinka monta ne ruokkivat, mutta alla olevasta riittää noin kahdelle. 

Pasta herneperstolla ja rapealla pekonilla

1 pkt (170 gr) pekonia

Hernepesto:

200 gr pakasteherneitä

1/2 ruukkua basilikaa

1/2 dl raastettua parmesaania

1 rkl öljyä

2 rkl sitruunamehua (itse käytin 3)

1/2 tl suolaa

1/2 tl  mustapippuria myllystä

1 valkosipulinkynsi

1/2 dl pastan keitinvettä

Sitruunaöljy:

1/2 dl öljyä

2 rkl sitruunamehua 

1 sitruunan kuori suikaleina

1/2 tl sokeria

1/4 tl suolaa

Lisäksi: 1 dl parmesaanilastuja

Paahda pekoni rapeaksi joko uunissa tai paistinpannussa matalalla lämmöllä. 

Tee hernepesto. Soseuta sulatetut herneet, basilikanlehdet, parmesaaniraaste, öljy, sitruunamehu ja mausteet sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi tahnaksi. Hienonna valkosipulinkynsi joukkoon. Ohenna hernepestoa tarpeen mukaan pastan keitinvedellä.

Laita viimeistään tässä vaiheessa pasta kiehumaan. Sekoita sitruunaöljyn ainekset keskenään. 

Sekoita sitruunaöljy kypsään, valutettuun pastaan. Lisää hernepesto ja rapeaksi paahdettu pekoni hieman murusteltuna. Ripottele parmesaani pinnalle. 

Pätevä peruspasta arki-illan pelastajaksi. Sitruuna tuo siihen ihanaa raikkautta ja pekoni... no, eihän se mistään ole koskaan huonompaakaan tehnyt! Onko teillä jotain kiireisen arkiaterian pelastavia luottoreseptejä?

* Kirja saatu arvostelukappaleena* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Italialaiset lihapullat

* * * 

For English please see here

* * * 

Lihapullaspagetti on noita Amerikanitalialaisen keittiön klassikoita. Ja Kaunotar ja kulkuri-elokuvan myötä se on noussut myös  romanttisimpien ruokien kärkisijoille. En tosin tiedä, miksi. 

En osaa kuvitella kenekään sydämen leimahtavan intohimon polttaviin liekkeihin kuunnellessaan sitä spagetin imemisestä lähtevää slurpsintaa tai nähdessään tomaattikastikkeen vääjäämättä päätyvän pitkin poskiani (ja, lähes yhtä vääjäämättä, yltympäri valkoista paitaani). 

Toisaalta, kyseisen pariskunnan lajityypilliseen käsitykseen deittailuetiketistä kuuluivat epäilemättä myös toisen pissatahrojen nuuhkiminen ja pyllynhaistelu. Niin että en sitten tiedä.

Kaikesta huolimatta juuri tätä meillä ystävänpäivänä syötiin. Pyllyjä ei tosin haisteltu.

Neljälle - viidelle

Italialaiset lihapullat:

500 gr jauhelihaa

1/2 dl korppujauhoja

1/2 dl parmesaania hienona raasteena

1 reilu dl maitoa

1/2 sipuli

3 isoa valkosipulin kynttä

3/4 dl hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä, valutettuna 

(käytä öljy vaikka sipulin ja valkosipulin kuullottamiseen!)

3/4 dl hienonnettua, tuoretta basilikaa

1/2 tl chilihiutaleita

suolaa, pippuria

Sekoita korppujauhot ja parmesaaniraaste maidon kanssa. Anna turvota kymmenisen minuuttia, Seos saa olla kosteaa, joten jos neste on imeytynyt liiaksi, lisää maitoa. Valuta aurinkokuivatut tomaatit ja hienonna tai soseuta.

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja freesaa (aurinkokuivattujen tomaattien) öljyssä kunnes pehmeitä ja läpikuultavia. Yhdistä parmesaani-korppujauhoseokseen muiden mausteiden kanssa. Vaivaa joukkoon jauheliha tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä kylmässä puolisen tuntia (ja aloita sillä välin tomaattikastikkeen valmistus). 

Tomaattikastike:

1/2 sipuli 

3 valkosipulin kynttä

1 reilu rkl voita

1/2 tl chilihiutaleita

1 rkl tomaattipyrettä

1 dl punaviiniä

1 rkl sokeria

500 gr paseerattua tomaattia (tai 400 gr tölkki hienoa tomaattimurskaa)

suolaa, pippuria

tarjoiluun: basilikanlehtiä, tuoretta parmesaania

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja fresaa ajan kanssa voissa pehmeäksi. Lisää kattilaan sitten chilihiutaleet, sokeri ja punaviini. Kiehauta ja keitä viitisen minuuttia. Lisää joukkoon sitten loput ainekset. Mausta ja anna hautua puoli tuntia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Paista taikinasta pieni testipulla selvittääksesi, ovatko mausteet kohdallaan. Tässä vaiheessa kun niitä voi vielä tarvittaessa lisätä. Pyörittele taikina 25 lihapullaksi ja pudota tomaattikastikkeeseen kypsymään. Keitä 20 minuuttia ja tarjoile pastan kanssa. Ripottele päälle basilikanlehtiä ja tarjoile tuoreen parmesaaniraasteen kanssa. 

Jos olette kanssamme jo jonkin aikaa viettäneet, olette ehkä oppineet jotain viinimaustamme ja arvaattekin jo, mikä tämän(kin) ruoan viinisuositus on? Kyllä, se on se meidät mineraalisella hapokkuudellaan ja keveydellään hurmannut Planeta Etna Rosso. Tämä jos mikä on match made in heaven! Myös Primitivo (tai sen Amerikanserkku Zinfandel) toimivat.

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Marinoitu kotijuusto

Ensimmäisen Valio Eila®- kotijuustokokeilumme, pinaatti-kotijuustopizzan, onnistuneiden tulosten rohkaisemina jatkoimme ideointia perinneherkun päänmenoksi. Jos siitä kerran mozzarellan korvaajaksi on pizzassakin, niin entäs... marinoituna? Antipastityyliin?

Juurikaan kovempaan testiin ei olisi juustoparka voinut joutua - lounaalle oli nimittäin saapumassa Tsatsikimestari - tuo italialaisen keittiön lahjomaton konossööri.

Neidin uusi tiukka ruokavalio on väliin aiheuttanut melkoista päänvaivaa - ei gluteenia, ei rasvaa, ei hiilareita... mutta kotijuusto oli tähänkin pulmaan oiva ratkaisu: se kun on paitsi vähärasvainen (9%), myös runsasproteiininen (13%)!

Vaikka tämä kannattaa tehdä jääkaappiin maustumaan mielellään jo edellisenä päivänä, ei tämä resepti juuri helpompi ja nopeampi voisi olla: herkku on purkissa viidessä minuutissa. 

Reseptin varioinnissa vain mielikuvitus on rajana: mm. tuore basilika ja oregano toimivat yhtä hyvin. Öljyksi käy maun mukaan joko oliiviöljy, rypsiöljy tai näiden sekoitus. Kesän piknik-koreissa tätä tullaan meillä näkemään ihan varmasti. Ja hei - nämä ovat myös ihania  (ja ihan takuulla tervetulleita!) ruokalahjoja!

Käytettyjen ainesten tarkka määrä vaihtelee käyttämäsi purkin koon mukaan. Allaolevalla reseptillä täytettiin meillä kaksi purkkia.

250 gr Valio Eila Kotijuustoa

1 (luomu)sitruunan kuori suikaleina

4 isoa valkosipulinkynttä, ohuina siivuina

1 pieni chili, siivutettuna

2 rosmariininoksaa

3 rkl tuoreen timjamin lehtiä 

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia mustapippureita

lisäksi öljyä (n. 1/2 litraa)

Valuta kotijuusto ja leikkaa sentin kuutioiksi. Ripottele päälle suola.

Asettele juustokuutiot kerroksittain lasipurkkeihin mausteiden kanssa. Kaada lopuksi päälle öljyä niin että juusto peittyy. Heiluttele purkkia, jotta juusto maustuu kauttaaltaan ja anna marinoitua jääkaapissa seuraavaan päivään, muutaman kerran purkkeja marinoitumisen aikana käännellen.

Tarjoile rapeakuorisen leivän kanssa.

Ai että kelpasivatko? Olisi pitänyt tehdä suosiolla tuplasatsi...

Lisää (meidän ja muiden) bloggareiden reseptejä Valio Eila® Kotijuustolle löydät täältä!

Yhteistyössä Blogirinki ja Valio

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Pinaatti-kotijuustopizza

Vaikka blogissa on kokattu ruokia laidasta laitaan ja makumatkailtu ympäri maailmaa, on yksi raaka-aine loistanut poissaolollaan: juusto. Minä kun en ole sille koskaan lämmennyt. Erinäisten kotouttamistoimenpiteiden johdosta voin kuitenkin kertoa mm. mozzarellan integroituneen jääkaappimme kantaväestöön varsin menestykkäästi.

Valion ja Blogiringin yhteistyön kautta jatkoin ekskursiotani tutustumalla Valio Eila® Kotijuustoon. Tällä minulle täysin uudella tuttavuudella on varsin pitkä ja kunniakas historia: sen kaupallinen valmistus Valiolla aloitettiin jo vuonna 1951, joskin suomalaisessa kulinaarisessa kansanmaisemassa se on vakiinnuttanut paikkansa jo kauan tuota ennen. Onpa se kuulemma aikoinaan kelvannut jopa verojen maksuun!

Kotijuusto on ylpeästi sataprosenttisesti kotimainen. Tälle minäkin liputan estottomasti, mutta sen markkinointi "kotimaisena vaihtoehtona mozzarellalle" herätti allekirjoittaneessa kieltämättä skeptisyyttä. Mozzarellan, niinkuin kaikkien keittiöni raaka-aineiden suhteen kun olen varsin valikoiva. Mutta jo ensikokeilu hurmasi: miedon makunsa ja täyteläisen rakenteensa puolesta se on ihan uskomattoman monikäyttöinen. Ja sopii myös terveystietoiseen herkutteluun: vain 9 prosentin rasvapitoisuuden ansiosta sillä on mm. Sydänmerkki. Nykyään se on myös laktoositon, joten käy ihan kaikille. 

Kotijuusto käy sellaisenaan leivän päälle, salaattiin, marinoitavaksi, paistettavaksi... vain mielikuvitus on rajana. Me laitoimme sen todelliseen testiin: pizzaan. Joka muutenkin testasi allekirjoittaneen tottumuksia: se kun oli kasvispizza (!) Mutta lopputulos vakuutti meidät molemmat. Ja jos juustoa vihaava antikasvissyöjä sanoo noin, täytyy sen ihan oikeasti hyvää olla! Kokeilkaa vaikka itse!

Pakastepinaatin sijasta voit käyttää myös tuoretta pinaattia. Paista se silloin pikaisesti pannulla kokoon ja valuta ylimääräinen neste pois. Jos taas haluat täytteestä pinaattikeittomaisen täyteläisen, käytä siihen 150 gr pinaattia ja 1/2 prk tuorejuustoa.

Pizzataikinan ohje on jo täältä tuttu. Itse valmistin sen kaksi päivää etukäteen jääkaappiin tekeytymään. Riippuen pizzojesi koosta ja ohuudesta tulee tästä kolmesta neljään pizzaa.

Pizzapohja:

1/4 - 1/2 pkt tuorehiivaa (riippuen nostatusajasta)

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

1 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä

5,5 - 6,5 dl hienoja (durum)vehnäjauhoja

Murustele hiiva veden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jos kohotat pizzaa yli neljä tuntia, 1/4 pkt hiivaa riittää. Lisää sitten suola ja öljy ja lopulta jauhot vähän kerrallaan. Vaivaa tasaiseksi, pehmeäksi ja kulhon reunoista irtoavaksi taikinapalloksi, peitä kelmulla ja anna kohota muutaman tunnin tai jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään.

Jos kohotit taikinasi kylmäkohotuksella, ota kohonnut pizzataikina huoneenlämpöön, jaa taikina kolmeen tai neljään, vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja muotoile tasaisiksi taikinapalloiksi. Jätä pellille kelmun ja keittiöpyyhkeen alle nousemaan huoneenlämmössä vielä tunniksi. Laita pizzakivi (tai uunipelti) uuniin, kuumenna se 250 asteeseen ja anna pizzakiven/ uunipellin kuumeta vielä 45 minuuttia siitä, kun uuni on saavuttanut lämpötilan. Tee sillä välin täyte. 

Täyte:

300 gr pakastepinaattia

1/4 prk Valio maustamatonta tuorejuustoa

1 tl hienoksi raastettua sitruunan kuorta

1/4 tl muskottipähkinää

suolaa, pippuria

1 pieni punasipuli

1-1,5 prk Valio Eila Kotijuustoa (riippuu pizzojen määrästä)

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

Sulata pinaatti ja purista siitä ylimääräiset nesteet pois. Sekoita se tuorejuuston kanssa, lisää joukkoon sitruunankuoriraaste ja muskotti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja siivuta punasipuli renkaiksi. 

Levitä pinaattitäytettä pizzapohjalle jättäen muutaman sentin reuna. Murustele kotijuusto käsin pinaattitäytteen päälle ja lado sen päälle punasipulirenkaat.

Paista, kunnes juusto ja reunat ovat saaneet hieman väriä - 6-8 minuuttia. Ripottele pizzan päälle pinjansiemenet ja tarjoile. 

Viinisuosituksena tälle kävisi varmasti se mustekalapastasta ja sherrymustekaloista tuttu Planetan Etna Rosso, mutta myös tämä toinen italialainen natiivirypäle. Apulian alueelle tyypillinen Primitivo on samaan aikaan kepeä ja marjaista makeuttakin omaava, mutta hapokkuudessaan varsin pirteä tuttavuus. Maanläheisyyttä ja mausteisuuttakin löytyy, mutta Etna Rosson lailla tämä on punaviini, joka kantaa myös kesään. Ja erinomainen pizzaviini!

Lisää bloggarikollegoiden reseptejä löydät täältä!

Yhteistyössä Valio ja Blogirinki

_______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?