Salad Nicoise - vähän parempi Nizzan salaatti ja Meinklang Grüner Veltliner

* * *

For English please see here

* * * 

Kesä on täällä! Ja parsa! Ja kaikki ihanan tuoreet yrtit! Ja uudet perunat! Kesälomapäivätkin on varattu (vaikka molempien aloitettua juuri uuden työn, on budjetti varmaan sellainen, että riittää korkeintaan äkkilähtöön jokerimajoituksella jossain Albanian aurinkorannikolla...)

Sitä odotellessa voi fiilistellä kesää tällä ihanalla eteläranskalaisella kesäklassikolla,  Salad Niçoisella eli nizzalaisella salaatilla, joka iloittelee juuri sillä kauppojen ja torien ihanan tuoreella tarjonnalla. Tämä versio on tosin sellainen vähän parempi versio ja purkkitonnikalan sijaan siinä on yrttikuorrutuksella hunnutettua tuoretta tonnikalaa ja tomaatitkin saavat ihan uutta syvyyttä uunissa paahtamisella.

Aikaavievin osuus on juuri noiden tomaattien paahtaminen, mutta sen voi halutessaan tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Jos onnistut saamaan käsiisi oikein makeita tomaatteja, voi ne toki ajan säästämiseksi käyttää sellaisenaan - siinä tapauksessa puolet alla mainitusta määrästä riittää. Perunat ja parsat voi myös halutessan höyryttää.

Kolmelle, alkuruokana neljälle - viidellekin

Nizzan salaatti yrtikuorrutetulla tonnikalalla ja pahdetuilla tomaateilla

Paahdetut tomaatit:

500 gr kirsikkatomaatteja

muutama tl öljyä

1 rkl timjaminlehtiä

muutama valkosipulinkynsi

suolaa, pippuria

Paahdetut uudet perunat:

500 gr uusia perunoita

2 oksaa rosmariinia

suolaa, pippuria

öljyä

Paahdettu parsa:

puntti parsaa

öljyä

suolaa, pippuria

Yrttikuorrutettu tonnikala:

350 gr pala tuoretta tonnikalaa

suolaa, pippuria

reilu 1 dl hienonnettuja yrttejä (minulla rosmariinia, rakuunaa ja timjamia)

Lisäksi:

1 pieni punasipuli, ohuelti viipaloituna

4 keitettyä kananmunaa

kourallinen oliiveja

muutama kourallinen basilikanlehtiä

Salaatinkastike:

5 sardellifilettä

1 valkosipulinkynsi

1/2 sitruunan mehu

1/2 dl öljyä

1/2 tl balsamicoa

(suolaa, valkopippuria)

Sekoita kulhossa öljy, hienonnettu valkosipuli ja timjaminlehdet. Halkaise tomaatit  ja pyörittele seoksessa. Asettele leivinpaperille pellin päälle, suolaa ja pippuroi (varoen!) ja paahda 125-asteisessa uunissa koosta riippuen 3-3,5 tuntia. Anna jäähtyä ja valmistele sillä välin muut ainekset.

Nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Harjaa perunat ja koosta riippuen leikkaa puoliksi (tai neljään osaan, koosta riippuen). Laita ne uuninkestävään vuokaan rosmariinin kanssa, suolaa ja lorauta päälle reippaasti öljyä. Paahda, kunnes kypsiä ja saaneet väriä - koosta riippuen 30- 40 minuuttia. Kymmenen minuuttia ennen paistoajan päättymistä lisää uuniin parsat.

Leikkaa parsoista kuivat päät, lado uunivuokaan, suolaa ja lorauta päälle muutama rkl öljyä. Paahda (koosta riippuen) 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja valmista kastike.

Surauta kaikki sekaisin sauvasekoittimella tai, jos käytät morttelia, hiero ensin sardellifileet ja valkosipulinkynsi tahnaksi. Lisää sitten sitruunamehu, sekoita tasaiseksi ja lisää sitten öljy ja balsamico. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Valmistele sitten tonnikala. Taputtele tonnikalan pinta kuivaksi. Pyyhkäise siihen hieman öljyä, suolaa ja pippuroi ja kierittele yrttisilpussa. Paista kuumalla pannulla riippuen kalan paksuudesta 1/2 minuutista muutaman minuuttiin / puoli niin, että kala jää sisältä vielä reilusti roseeksi. Anna levätä hetki ja kokoa sillä välin salaatin ainekset ja kastike. 

Leikkaa tonnikala haluamasi kokoisiksi siivuiksi ja lisää salaattiin. 

Klassinen kaveri tälle klassikkosalaatille olisi tietenkin eteläranskalaisen huvivenesataman viereisen bistron terassi ja lasi jäähdytettyä paikallista roséta. Tai rosékuohuva! 

Mutta tässä on toinen, ei niin perinteinen, mutta sitäkin onnistuneempi viinisuositus. 

Grüner Veltliner on Itävallan tunnetuin rypäle, ja tämä Meinklangin biodynaaminen viini on sen erinomainen edustaja. Siinä on upeaa aromikasta hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja pippurista hapokkuutta. Niinpä se komppaa niin salaatinkastikkeen, tomaatin ja sipulin hapokkuutta, mutta samalla tarjoaa tasapainoa tonnikalan ja kananmunan täyteläisyyteen. 

Viinin yrttisyys omiaan salaatin kesäisen yrttisyyden kanssa ja tämä viini viihtyykin erityisesti rakuunaa ja basilikaa sisältävien ruokien kanssa. 

Oiva viini kesän piknikeille ja juhliin tämä on myös sen vuoksi, että se sopii myös vegaaneille! Ja loistava hinta-laatusuhde myös: tämä on alle 11 euroa!

Paahtaminen tuo kasviksiin ja etenkin tomaattiin ihanasti makua ja syvyyttä  - kokeile vaikka tätä ihanaa keittoa! Tai paahdetusta paprikasta tehtyä muhammaraa tai salsa romescoa!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Köyhät kyykkyyn - panzanella, italialainen leipäsalaatti

For English please see here

* * * 

Italialaisen nuukeilun, cucina poveran tähtiä on panzanella, italialainen leipäsalaatti, johon saa kierrätettyä niin ylijääneen leivän kuin vihanneksetkin. Todellista hävikistä herkkua siis!

* * * 

Taloudella ei mene Töölöössä(kään) hyvin. Tee-erikoiskauppa hakee uusia tiloja ja kulmabistrona itsensä lanseerannut Mechekin joutui laittamaan lapun luukulle. Toki, ravintola-alalla kilpailu on kovaa, etenkin tuolla tasolla. Ylläpitokustannukset ja henkilöstökulut ovat korkeat ja samaan aikaan on paineita laskea hintoja asiakkaita houkuttelevammalle tasolle. Alkoholihinnoittelu on erityisesti saanut osakseen kritiikkiä: ravintola-illallisesta kun jopa yli puolet laskun loppusummasta saattaa koostua sillä nautitusta viinistä. Grotesk on tehnyt asiassa kaivatun vastaiskun ja järkeistänyt viinihinnoitteluaan radikaalisti - liike, jolle tuleekin osoittaa tukeaan.

Eivät nuo syyt ihan koko totuus varmaankaan ole. Toki, hieman synkkä ja keskustaliikkujan kannalta ilmeisesti turhan syrjäiseksi mielletty Mechelininkatu ei ihan ensimmäisenä illallispaikkaa etsiskelevän tutkaan osu. Mutta jotain vallitsevasta taloustilanteesta kertovat kulman takana Caloniuksenkadulla toimintansa lopettaneen Soitinliike Huttusen omistajan kommentit. Vuodesta 2014 tuli vuodesta 1965 auki olleelle liikkelle koko historian surkein. "Asiakkailla olisi yhä kiinnostusta, mutta rahaa vain ei", hän huokaisee. "Ihan samalla lailla ne töissä käyvät, mutta sitä ylimääräistä käyttövaraa ei vain enää ole".

Myös muualta maailmasta tunnetun "kurjistuvan keskiluokan" ahdinko on kotiutunut tännekin. Ilmiö on käynyt tutuksi myös omassa lompakossa enkä usko, että edes Nobel-voittajan matikkataidoilla saisi ratkaistua yhtälön siitä, miten sitä sisään tulevan rahan ja ulos menevän rahan välistä erotusta saisi kurottua pienemmäksi. Ja vähän vähemmän miinusmerkkiseksi. Toki, taloustieteestä löytyisi varmasti kiinnostavia teorioita myös siitä, kuinka "ankka-confit ei ole ihan niihin ruoka-aineympyrän välttämättömimpiä elementtejä" tai että "ihminen voisi elää mielekästä elämää myös ilman mustekalaa". Toistaiseksi ei moisia ole onneksi tullut vastaan...

Mutta kyllä välillä voi (ja pitääkin!) köyhäillä. Mutta senkin voi tehdä kosmopoliitille ominaisella eleganssilla (!) ja hakea inspiraatiota vaikka Italian keittiöstä! Sieltä kun löytyy cucina povera, talonpoikaisköyhälistön tarkan markan keittiö, jossa käytettiin edullisia, helposti saatavissa olevia raaka-aineita joista sitten myös otettiin irti ihan kaikki. Todellista hävikistä herkuksi- mentaliteettia siis. 

Yksi sellainen on leipä. Toscanan alueella kuivahtanut leipä kierrätettiin mehustumaan sipulin, tomaatin, öljyn ja yrttien kanssa panzanella-nimiseksi salaatiksi. Ja mitä kiitollisinta hävikkiherkkua tämä onkin: sekaan voi heittää melko lailla mitä kaapista löytyy. Meillä tähän meni se Rezen maalaislimppu, jonka hyvinvoinnista olin ennen Tallinnan-minilomaamme niin huolissani, tomaatinjämät, jääkaapin viimeinen sipuli, käyttämättä jääneet mozzarellat sekä oliiveja - ne kun tuon kanssa-aterioitsijan sanoin ovat "aina iloinen asia". 

Halutessaan aineksia voi siis huoletta muutella ja lisäillä vaikka muilla grillatuilla vihanneksilla. Maitoallergiset voivat luonnollisesti jättää juuston poiskin. Kastikkeeksi hulautin reilun desin verran aurinkokuivatuista tomaateista jäänyttä öljyä, mutta jos sellaista ei löydy (älkää koskaan heittäkö sitä öljyä pois tomaattien loputtua, se on ihan mahtavaa!), löytyy alta ohje salaatinkastikkeelle.

Itse paahtamalla paprikoista tulee makeampia (ohje täällä), mutta kyllähän se on aina aikaa pois vaikka sen kanssa-asujan kanssa pussailusta (tai Ruotsin miljonääriäitien uudesta kaudesta!) Supermarketeista saa nykyään onneksi täälläkin valmiiksi paahdettuja ja kuorittuja suippopaprikoita, mutta niiden säilytysliemi on etikka- eikä öljypohjainen, joten niiden maku on hieman pikantimpi. Jos siis käytät niitä, kannattaa kastikkeeseen lisätä hieman sokeria. 

Tämä on hyvää sellaisenaan (ja vain paranee odottaessaan ja leivän mehustuessa!), mutta myös ihana lisäke vaikka grillatulle kanalle (johon erinomaisen reseptin löydät täältä). Tai ihanalle italialaistyyppiselle makkaralle - koskas se makkara olisi kasvisruoasta koskaan huonompaa tehnyt!

Leipänä voit käyttää mitä tahansa valkoista leipää, esim. vaivaamattoman leivän jämät (ihan kuin niitä koskaan jäisi...) sopivat tähän loistavasti. 

kahdelle - kolmelle, lisäkkeenä neljälle - viidelle

Panzanella:

1/2 maalaislimpusta (meillä Rezen Campanillou)

250 gr kirsikkatomaatteja

3 isoa (keltaista) paprikaa paahdettuna/ tai 4-5 suippoparikaa purkista

1 pieni punasipuli tai puolet isosta

15 mustaa oliivia

2 palloa hyvää mozzarellaa

muutama kourallinen basilikaa

Leikkaa leipä paksuiksi siivuiksi ja ne puolestaan kuutioiksi. Jos leipä on kovin tuoretta, jätä se huoneenlämpöön vaikka tunniksi (tai paahda grillivastuksen alla muutaman minuutin ajan) - hieman kuivuneena se imee kasvisten ja kastikkeen mehut paremmin itseensä menemättä turhan lötköksi. Halkaise kirsikkatomaatit ja oliivit ja suikaloi paahdetut paprikat. Kuori ja suikaloi punasipuli ohuelti. Revi mozzarella haluamasi kokoisiksi palasiksi ja kokoa ainekset salaatiksi. 

Salaatinkastike:

1/2 dl valkoviinietikkaa
1 dl (rosmariini)oliiviöljyä (ohje täällä)
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi (tai 1/4 tl jauhettua)
1/2 tl oreganoa
1/2 tl basilikaa
1/2 tl tomaattipyrettä
(1/2 -1 tl sokeria)

Sekoita ainekset ja tarkista maku. Kaada salaatin päälle ja anna mehevöityä vaikka muutaman tunninkin ajan ennen tarjoilua. 

Jos leipä muuten on mennyt jo niin kuivaksi, ettei sitä ole edes salaattiin pelastettavissa, surauta ne leivänmuruiksi joita cucina povera- hengessä on käytety korvaamaan mm. parmesaaninmuruja pastoissa ja gratiineissa (kuten näissä simpukoissa).

Jos teillä vietetään lihatonta lokakuuta, niin lisää ideoita kasvisruokaan löydät täältä. Kokeilla kannattaa ainakin tätä helppoa ja nopeaa Intianherkkua aloo gobia! 

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

       

Kesän paras perunasalaatti

Tähän saakka olen kiltisti välttänyt otsikon kaltaisia provokaatioita kun ne makuasiat ovat kuitenkin, no, makuasioita ja jokaisella on se oma makunsa. Paitsi ehkä Kim Kardashianilla, joka nyt on vaan mauton.

Tästä kehkeytyi kuitenkin meidän tämän kesän perunasalaattien suosikki (ja luoja tietää, että uutta perunaa on meillä tänä kesänä syöty ihan tolkuttomia määriä...). Oikeastaan tämä on mustekalaton versio siitä aikaisemmin nähdystä mustekala-persillade-salaatista. Muiden kesän salaattisuosikkien halloumi-karpalo-pistaasisalaatin, vesimeloni-minttu-fetasalaatin ja marokkolaisen appelsiinisaalaatin lailla tämä on helppo ja nopea kuin mikä - suurin osa aineksista kun tulee suoraan purkista. Ihan täydellistä kesäruokaa siis ja sillä minulle niin rakkaalla välimerellisellä twistillä.

Orkesterin kokoonpanoa voi säädellä sen mukaan, mitä jääkaapista sattuu löytymään  - niin vihreä parsa kuin vihreät pavut (tai favapavut!) sopivat tähän loistavasti ja myös basilikapuskan jämät löytävät tästä tarvittaessa varsi kiitollisen viimeisen leposijan. 

Tein tätä aika välimerellisissä tunnelmissa vietetyille rapujuhlillemme ja laskeskelin, että tästä riittäisi noin kuudelle - kahdeksalle. Hah. Viisi henkeä tuhosi tämän alle puolessa tunnissa. 

Pääruokana neljälle - viidelle, lisukkeena (esim. grillatulle kanalle tai ihanalle yrttiselle makkaralle) kuudelle - kahdeksalle 

900 gr uusia perunoita

1 prk (350 gr/ 160 gr) hyviä mustia oliiveja

1 prk (320 gr/ 200 gr) aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä

1 iso punasipuli

100 gr rucolanlehtiä

1,5 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

sormisuolaa, mustapippuria

Harjaa perunat, leikkaa noin sentin siivuisi ja keitä suolatussa vedessä kypsiksi. Höyrytä kuiviksi. Valuta oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit (säästä tomaattien öljy). Lorauta sitä hieman sormisuolaripauksen kanssa keitettyjen ja höyrytettyjen perunoiden päälle ja kääntele varovasti joukkoon - lämpimänä ne imevät itseensä paremmin makuja. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Leikkaa isommat aurinkokuivatut tomaatit puoliksi. Kuori ja siivuta punasipuli ohuelti. Rakenna salaatti asettelemalla ainekset kerroksittain tarjoiluastiaan. Valuta aurinkokuivattujen tomaattien öljyä kastikkeeksi ja mausta tuoreella mustapippurilla ja (varoen) sormisuolalla). 

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

       

Uutta perunaa ja mustekalaa

Etsi seuraavasta kappaleesta kolme virhettä:

Ihan parasta bloggauksessa ovat kaikki ne lukuisat VIP-kutsut joita postiluukusta ihan koko ajan tipahtelee. Ja ne miljoonat eurot, joita tilille kaikennäköisestä markkinointiyhteistyöstä ihan koko ajan ilmaantuu. Niin, ja tietysti kaikki ne ilmaiset lahjat ja se shampanja, jota meille ihan koko ajan juotetaan. 

No ei sinne päinkään! Kaikkein parasta ovat te lukijat; teidän kommenttinne, tsemppinne ja palautteenne. Kauaksi siitä ei jää muiden bloggareiden tapaaminen - ne on ihan mahtavaa porukkaa! Yksi sellainen on Appelsiineja ja Hunajaa- blogin Jael, jota olen päässyt tapaamaan hänen vuotuisilla lomamatkoillaan Israelista Suomeen. Viime vuonna katsastimme yhdessä mm. Tall Ships Race- kisan Helsingin osuuden. 

Tällä kertaa rohkaistuin kutsumaan Jaelin lounaalle. Tajuamatta yhtään, minkälaiseen paniikkiin sitä voi ihmisyksilön ajaa. Onhan se yksi asia ihastella kuvia ja lukea, mitä on kokattu, mutta jotain ihan muuta syödäkin sitä. Jälkkäriksi tehtiin blogissa jo nähtyä appelsiinipossettia ja sitä ennen herkuteltiin uusilla perunoilla marinoidun mustekalan kanssa tässä Tallinnan Saltin inspiroimassa salaatissa. 

Salaatti tarjoiltiin persillade-kastikkeella joka on ihan huippua: kokeile salaatteihin tai grillatun kalan, äyriäisten tai vaikka lihan kaveriksi. Jottei oliiviöljy musertaisi alle muita makuja, kannattaa tähän käyttää joko oliiviöljyn ja jonkun neutraalin öljyn sekoitusta tai pelkästään esim. rypsiöljyä.

Persillade:

3/4 isosta persiljapuskasta (hienonnettuna 5 reilua rkl lehtiä)
3/4 sitruunan kuori
1 tl valkoviinietikkaa (tai sitruunamehua)
1 valkosipulinkynsi
1/2 - 1 tl suolaa (maun mukaan)
1 dl öljyä

Murskaa valkosipulinkynsi morttelissa ja hiero suolan ja sitruunankuoren kanssa tahnaksi. Lisää öljy ja hienonnetut persiljanlehdet. Mausta valkoviinietikalla, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Säilytä kylmässä ilmatiiviissä purkissa.

Salaatti:

1 kg marinoituja mustekaloja (ohje täällä)
750 kg uutta perunaa
1/2 punasipuli
200 gr favapapuja (keitettynä ja kuorittuna)
15 aurinkokuivattua tai uunikuivattua tomaatteja (ohje täällä!)
15 oliivia
puoli rasiallista rucolanlehtiä

Halkaise pienemmät perunat ja lohko isommat neljään osaan. Keitä kypsiksi hyvin suolatussa vedessä ja höyrytä lopuksi kuiviksi. Kuori ja siivuta punasipuli ohuelti. Jos haluat siitä pehmeämmän makuisen, sekoita se kuumien perunoiden joukkoon. Lorauta perunoille hieman hyvää oliiviöljyä ja sormisuolaa ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Suikaloi tomaatit ja puolita oliivit. Kääntele perunoiden joukkoon muut ainekset ja tarjoile persilladen (ja kylmän rosén!) kanssa. Esimerkiksi Neiss Pinot Noir Rosé 2013 (€13.99) toimi tämän kanssa varsin kiitettävästi!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Gluteenittomia muffinseja suolaisennälkään osa 2

Koska nykyään on liki väistämätöntä että juhlia järjestäessä sieltä löytyy ainakin yksi kasvissyöjä, oli paikallaan kehitellä Philadelphia-tuorejuuston suolaisia juhlatarjottavia etsivään reseptikilpailuun kylmäsavuporomuffinsien lisäksi myös kasvisvaihtoehto. Joka rakentui varsin välimerellisestä aurinkokuivattu tomaatti-basilika-oliviiyhdistelmästä. Ja ai jai - kelpaa muuten armottomimmalle lihansyöjällekin. Tiedän, koska ihan itse testasin!

Niin, ja ovathan nämä gluteenittomiakin!

Käyttämäsi muffinsipellin koosta tästä tulee 12-22 kpl

150 gr voita

2 rkl sokeria

2 kananmunaa

200 gr Philadelphia valkosipuli ja yrtit-tuorejuustoa

1 dl maitoa

1 dl riisijauhoa

1,25 dl perunajauhoa

1,5 dl hienoksijauhettua polentaa/ maissijauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pieniksi kuutioituna (n. 12 kpl)
kourallinen basilikanlehtiä hienonnettuna (n. 1/2 dl valmista silppua)

1/2 dl mustia kivettömiä oliiveja kuutioituna (n. 8-10 kpl)

1/2 tl mustapippuria

Koristeluun: 200 gr Philadelphia valkosipuli ja yrtit-tuorejuustoa, kirsikkatomaatteja ja/tai basilikanlehtiä

Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten. Notkista tuorejuusto maidolla tasaiseksi ja vatkaa nekin voi-munaseokseen. Sekoita jauhot keskenään ja sekoita joukkoon myös sooda ja leivinjauhe. Kaada vähitellen muiden ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon sipulisilppu ja pororouhe. Mausta. Suolalle ei ole tarvetta, sillä sitä tulee jo oliiveista ja aurinkokuivatuista tomaateista sen verran reippaasti.

Lusikoi taikina muffinsivuokiin. Silikoninen on tässä ihan suvereenisti ykkönen - se ei vaadi voitelua eikä paperisia vuokia eikä siihen tartu mikään. Paista 200 asteessa muffinsivuokien koosta riippuen 20-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä hammastikulla - sisusta saa jäädä hieman kosteahkoksi. Anna jäähtyä ja koristele.

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Caponata, capisci?

Ettei elo ihan pelkiksi pulliksi, kakuiksi ja piirakoiksi menisi niin pitäähän sitä välillä ihan oikeatakin ruokaa tehdä. Kaupasta oli tarttunut mukaan tumman purppuraisina houkuttelevasti kiilteleviä munakoisoja ja caponataanhan ne tiensä löysivät. Ja kah - taas on uusi kasvisruoka blogissa! Eikä ole gluteenista ja hiilareistakaan tietoa! 

Caponata on italialainen tomaattinen munakoisopaistos/ salaatti, joka nautitaan pääsääntöisesti huoneenlämpöisenä. Joko sellaisenaan (jonkun ihanan rustiikkisen vaikkakin epäterveellisen valkoisen leivän kanssa!) tai lisäkkeenä tai antipasto-pöydässä. Ainekset ja valmistus ovat yksinkertaisia, mutta kuten monissa yksinkertaisissa resepteissä, on tässäkin juju, sillä vähän aikaahan se vie: ensin kun nuo munakoisot pitää itkettää ja sitten paistaa ja sitten vielä hauduttaa tomaattien kanssa.

Epäilemättä tämäkin on juuri sellainen perinneresepti, josta kaikilla on mielipiteensä ja lempparinsa. Varioikaa siis vapaasti. Tosin ainakin sen Jamie Italiassa- ohjelman perusteella italialaiset ovat vielä niin perinteissä pitäytyvää kansaa, ettei klassikoiden kanssa kyllä siellä pelleillä, joten kanelinkäyttöni saisi siellä varmaan mammojen ja nonnien karvat pystyyn. Mutta muun Välimeren alueen keittiöissä olen oppinut sen, että kaneli ja tomaatti ne yhteen sopii!

Pääruokana tästä riittää kahdelle, lisukkeena noin kolmelle

1 iso (reilu 500 gr) munakoiso

2 sipulia

1/2 rkl kanelia

3 isoa valkosipulinkynttä

400 gr tomaattimurskaa

1 reilu tl punaviinietikkaa

1 reilu tl sokeria

1/2 prk mustia oliiveja

1 dl pinjansiemeniä

suolaa, pippuria

iso kourallinen persiljaa

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele päälle reippaasti suolaa ja anna itkeä puolisen tuntia. Käännä ja toista toisellekin puolelle. Pyyhi sitten pinta huolellisesti kuivaksi ja paista pannulla öljyssä erissä. Valuta talouspaperin päällä. Leikkaa sipuli paksuiksi siivuiksi ja paista sitäkin pannulla. Lisää sitten hienonnettu valkosipuli ja kaneli. Lisää seuraavaksi tomaattimurska, viinietikka ja sokeri ja sekoita. Lopuksi lisää pannulle munakoisot ja paista miedolla lämmöllä ilman kantta välillä sekoittaen kunnes seos on kuivahkoa , liki tunnin. 

Noin puolen tunnin päästä lisää joukkoon myös valutetut, huuhdotut oliivit.  Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Ennen tarjoilua sekoita joukkoon persiljanlehdet sekä paahdetut pinjansiemenet ja tarkista maku. Mausta tarvittaessa (varoen suolan kanssa, sillä oliivit ovat jo melkoisen suolaisia!)

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Galette karamellisoidulla sipulilla ja fetalla

Kyllähän sitä ennen lomaa kaikennäköisiä kunnianhimoisia suunnitelmia tekee. Niinkuin että muistaa kohtuuden niin sangriassa, auringonotossa kuin kokkauksessakin. Ja että yrittää sivistää itseään ihan Nobel-palkitulla kirjailijalla (Orhan Pamuk). Ja että aloittaa aamunsa uimalla kilometrin. Ja käyttää sen uima-altaan reunalla loikoiluajankin hyödyksi kertaamalla vaikka arabian kielioppia. Ja sitten se loma onkin ohi eikä ole saanut aikaiseksi edes 100 metriä. Koko aikana. Eikä vieläkään osaa sanoa arabiaksi muuta kuin että "valitettavasti siskoni ei ole naimisissa". Ja se Nobel-palkittu kirjailijakin on vaihtunut Seitsemän päivää- nettiversioon. Eikä ole ehtinyt edes osallistua kuukauden ruokahaasteeseen!

Viime kuun Onko nälkä?- blogin isännöimässä haasteessa oli teemana piirakka, ja tällä meidän oli siihen tarkoitus osallistua. Galette on vapaasti suoraan pellille muotoiltu, ranskalainen ja hyvin rustiikkinen piiras, joka on äärimmäisen kiitollinen ja monipuolinen siitä, että sen täytteeksi käy aikalailla mikä vain. Pohja on aikoinaan todennäköisesti Arroyon kirpputorilta mukaan tarttuneesta Kitchen classics- sarjan Picnic hamper-kirjasta. Toistaiseksi tämä pohja on sen parasta antia. Ja luonnollisesti osan jauhoista voi korvata jollain muullakin kuin vehnällä.

Tänään täytteeksi keiteltiin karamellisoituja sipuleita oman pihan timjamin kera. Niin, ja jatkettiin sitä juustosiedätyshoitoa - tällä kertaa vuorossa oli feta. Jonka suolaisuus yhdistettynä oliivien happoon ja sipulin täyteläiseen makeuteen olikin aika onnistunut kombo. Fetan sijaan voisi käyttää myös vuohenjuustoa.

Hautuessaan niin sipuleista kuin balsamicosta tulee ihanan makeaa. Jos haluat siihen enemmän särmää, lisää puolet (tai kaikki) balsamicosta vasta hauduttamisen jälkeen. 

Tuo sipulihilloke on itsessään sen verran mehukasta, ettei tuota muna-kerma-seosta välttämättä edes tarvittaisi. Sen sijaan jos täytteenä käyttää jotain muuta, quiche-tyyliin, on tuo ihan hyvä lisäys, sillä se estää täytteitä kuivumasta ja antaa sille rakennetta.

Neljälle- kuudelle

Karamellisoidut sipulit:

5 sipulia 
2 rkl voita
4 oksaa timjamia
2 rkl balsamicoa

Kuori sipulit ja leikkaa haluamasi kokoisiksi renkaiksi/ siivuiksi. Kuumenna voi kattilassa ja lisää joukkoon sipulit, timjaminoksat sekä balsamico. Laske lämpöä ja anna kypsyä kannen alla 40-60 minuuttia. Sipuleista kypsyessä tihkuvan nesteen, balsamicon ja voin pitäisi riittää nesteeksi, mutta mikäli näyttää, että sipulit alkavat palaa, lisää hieman öljyä. Käyttämiesi sipulien koosta riippuen sipulihilloketta tulee noin kahteen galetteen,mutta yijäänyt hilloke on  on hyvää myös leivän päällä, juuston kanssa, hampurilaisessa...

Pohja:

2,5 dl jauhoja
60 ml oliiviöljyä
1,5 tl suolaa
60-80 ml vettä

Sekoita öljy suolalla maustettuihin jauhoihin ja sekoita käsin muruisaksi taikinaksi. Lisää sitten vesi vähän kerrallaan, kunnes koossa on pehmeä, mutta kiinteä taikina. Kääri tiukasti kelmuun ja anna levätä kylmässä puolisen tuntia.

Täyte:

n. 1/2 karamellisoiduista sipuleista
kourallinen oliiveja
kourallinen fetaa
muutama timjaminoksa
(1/2 muna + 1/4 dl kermaa)

Lämmitä uuni 200 asteeseen (omani on tosin sen veran ärhäkkä, että 180 riitti). Jätä leivinpelti uuniin. Kaulitse taikinalevy kevyesti jauhotetulla työtasolla muutaman millin paksuiseksi ympyräksi (n. 30 cm halkaisija). Kaikista helpoiten tämä käy kahden leivinpaperin välissä. Levitä sipulihilloketta pohjalle jättäen n. 5 cm reuna tyhjäksi. Ripottele päälle haluamasi kokoisiksi viipaloidut oliivit (ne voi käyttää myös sellaisinaan) ja murustele päälle feta. Ripottele päälle timjami. Nosta reuna täytteen päälle taitellen sitä edetessäsi edellisen osion päälle. Siirrä se sitten varoen leivinpellille. Sekoita muna (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin 1 muna + 60 ml kermaa, mutta itselleni riitti tuosta määrästä puolet) kermaan ja kaada täytteen päälle. Paista uunin alatasolla kunnes täyte on asettunut ja pohja on saanut kauniin kullankeltaisen värin - n. 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja tarjoile esim. vihreän salaatin kera.

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?