Mehevä piimäkakku rusinoilla, taateleilla ja viikunoilla (vegaani, kosher) - Kissabloggarin perintöresepti

For English please see here

* * * 

Mehevä piimäkakku rusinoilla, taateleilla ja viikunoilla on joulupöydän kestosuosikkeja ja syystä!

* * *

Tänäkin vuonna Kissabloggarin joulupöydässä nähdään niiden epätavanomaisempien herkkujen (tsatsiki, nigerialainen soosi ja yksi hanukkakynttelikköinen töölöläinen ruokabloggari, jota varten on pakastimeen jemmattu jo kaksi kiloa katkarapuja!) lisäksi myös niitä perinteisempiä. Niinkuin tämä mehevä piimäkakku, jonka perintöreseptin sain vihdoin omakseni minäkin.

Niin vanhaa perua tämä on, että alkuperäisessä ohjeessa mitat ilmoitetaan iloisesti kahvikupeissa ja valmis kakku paistetaan lannevaatteessa leiritulen äärellä nuija kädessä. 

(No ei sentään - jouluhuumoria! )

Mutta onneksi sittemmin on keksitty desimitat - enhän minä edes kahvikuppeja omista. Kakkuun voi käyttää rusinoiden lisäksi myös taateleita tai viikunoita. Tai niitä kaikkia, niinkuin minä tein. Koska joulu. 

Mikään kuivakakkujen suuri ystävä en normaalisti ole, mutta tätä söin viime vuonnakin ehkä noin kaksi kuusi palaa. Helppo ja nopea tämä on kuin mikä ja hei - sain juuri kuulla, että se kakkuversio, jota viime vuonna vedin kaksin käsin oli vielä vegaanikin. 

Tässä siis ohjeet molempiin!

Mehevä piimäkakku rusinoilla, taateleilla ja viikunoilla:

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1,5 tl kanelia

1 tl soodaa

3 dl rusinoita/ taateleita/ viikunoita (itse käytän 1 dl kutakin)

1,5 dl tummaa siirappia

2,25 dl piimää (tai saman verran soijamaitoa + 1 rkl etikkaa)

1 kananmuna (tai 2 rkl chiasiemeniä sekoitettuna 4 rkl vettä)

150 gr voita (tai margariinia), sulatettuna

Lisäksi:

voita (tai margariinia) ja korppujauhoja kakkuvuoan voiteluun

Mikäli käytät taateleita ja/tai viikunoita, leikkaa ne pienemmäksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele käyttämäsi kuivahedelmät niiden joukkoon. 

Vatkaa siirappi, piimä ja kananmuna keskenään ja yhdistä ne kuiviin aineisiin. Sekoita lopuksi joukkoon hieman jäähtynyt voisula.

Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla (uunista riippuen) 40-50 minuuttia, kunnes kakun keskiosaan työnnetty tikku tulee kuivana ulos.

Anna jäähtyä vuoassaan, kumoa ja tarjoile. 

Tämän reseptin myötä painutaan blogissa pienelle lomalle -oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun/ hanukan ja/tai Kwanzaan aikaa teille kaikille!

Nähdään taas 27.12, jolloin palataan vielä hetkeksi Bulgarian tuliaisiin!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Yksi, kaksi, kolme - kolmen raaka-aineen helppo ja nopea viikuna-parmankinkku-mozzarellasalaatti (gluteeniton)

For English, please click here

* * * 

Tämä viikuna-parmankinkkumozzarellasalaatti on yhtä helppo kuin se on nopeakin. Ja herkullinenkin vielä!

* * * 

Helpoilla ja nopeilla uudenvuodenherkuillamme jatketaan. Nyt korotetaan panoksia eilisestä jo hieman - tässä on jo kolme raaka-ainetta!

Eipä tämäkään juuri reseptiä vaadi: siinähän on vain viikunoita, kinkkua ja hyvä ä mozzarellaa rucolapedille aseteltuna, hyvällä oliiviöljyllä ja mustapippurilla ryyditettynä. Vaan nätiltä näyttää ja hyvältä maistuu. 

Muistettava kuitenkin on, että mitä vähemmän ja mitä yksinkertaisempia aineksia, sitä suuremmalla syyllä niiden tulee olla hyvälaatuisia. Melko hyvää bufala- mozzarellaa Suomesta saa liki mistä tahansa supermarketista, samoin kuin varsin pätevää prosciuttoakin. Asiaansa vihkiytyneet italialaiset delit (tsekatkaa vaikka Casa Italia Bulevardilla!) nyt viimeistään valikoimallaan päivän pelastavat. Vaan viikunapa onkin viirun verran kinkkisempi.

Vaikka ne juuri nyt sesonkiaan viettävät ja niitä on varsin hyvin kaupoista saatavilla, ovat ne minulle kastanjan lailla jatkuva mysteeri. Tiedän, että niitä tuoreita, kypsinä upeissa lihaisanpunaisissa sävyissä hehkuvia ja makua suorastaan pursuavia viikunoita on olemassa koska olen niitä syönyt. Ei niitä vain Suomeen tunnu saavan: vaikka hedelmä olisi kuinka kypsä, jää maku aina vähän vaisuksi ja tuo kuorikin on paksu, mauton ja nahkainen. 

Tällä kertaa itkupotkuraivareilta keittiössä kuitenkin vältyttiin. Shampanja auttoi asiaa. 

8 kypsää, tuorettya viikunaa

100 gr prosciuttoa/ Parmankinkkua, Serranokinkkua

1 pallo (125 gr) bufalamozzarellaa

tarjoiluun: salaatinlehtiä, paahdettuja pinjansiemeniä (halutessasi), mustapippuria

Kastike:

1/2 dl öljyä

1/2 tl sinappia 

1/2 tl hunajaa (jos käytät Dijonia, lisää hunajan määrää)

Leikkaa viikunoihin ristiviilto liki kokonaan läpi. Purista pohjasta, jolloin ne avautuvat kukan lailla. Aseta salaatinlehdille. Leikkaa kinkkusiivut pitkittäin kahtia. Revi mozzarella kahdeksaan osaan ja ripottele kinkun kanssa viikunoihin. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin päälle. Rouhaise vielä perään mustapippuria ja jos haluat, pinjansiemeniä.

Nättiä kuin mikä. Ja alle viidessä minuutissa. 

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Higado de pollo con higos y vino de Oporto - kananmaksaa viikuna-portviinikastikkeessa

Kyllä se on aina mielessä. Se ruoka, nimittäin. Silloinkin kun en ole juuri parasta aikaa kokkaamassa tai syömässä (sellaisiakin hetkiä on!). Niin pää, Bloggerin luonnoslista kuin erinäiset epämääräiset ruutuvihkon sivuille ohimennen raapustetut listat ovat täynnä asioita joita pitäisi tehdä ja kokeilla. Tämä on hyvä esimerkki - siellä se on roikkunut, to do-listalla Benalmadenan viimekesäisestä (!) feriasta lähtien! 

Onneksi ruoka itse ei vie aikaa kuin noin varttitunnin. Ja on vielä helppoakin. Ja hyvää. Siis todella hyvää. Göbbelsin charmilla varustetulta kuulostavan personal trainerinsä antamia ohjeita riemukkaasti uhmaten Tsatsikimestari otti jopa leipää (!) saadakseen talteen kastikkeen viimeisetkin tipat. Minä puolestaan varastin Naapurinpojan lautasenpohjan kastikkeenjämät... Caring is sharing. Now go and share!

Tuo OivaPari-reseptikilpailun prosciutto-päärynä-brie-pizzoihin tehtailtu rosmariiniöljy on muuten sen verran kovassa käytössä, että jos et sitä ole vielä tehnyt, niin suosittelen korjaamaan asian mitä pikimmiten. Se on niin ihan aromaattinen, että kyllä sille keittiössäsi käyttöä löytyy!

Alkuruokana/ tapaksina tästä riittää neljälle

600 gr kananmaksaa

1 punasipuli

2 dl portviiniä

1 dl lihalientä

1 dl viikunahilloa

2 oksaa rosmariinia

1/2 rkl voita

ripaus maustepippuria/ neilikkaa

suolaa, pippuria

paistamiseen: rosmariiniöljyä (ohje täällä)

tarjoiluun: salaatinlehtiä, tuoreita kypsiä viikunoita, punasipulirenkaita, paahdettua sipulimurua

Puhdista maksat tarvittaessa. Leikkaa isommat kahtia, niin että palaset ovat samankokoisia ja taputtele kuiviksi. Kuumenna pannulla rosmariiniöljyä ja lisää pannulle 1/2 punasipuli silputtuna sekä maksat. Paista maksoihin hyvä, ruskea pinta. Koita olla kovin sohimatta paloja edestakaisin - muuten ne eivät ruskistu. Kaada pannuun sitten muut ainekset voita lukuunottamatta ja jatka kypsennystä vielä hetken kunnes maksa on vielä rosé. Nosta pannulta ja redusoi kastiketta kovalla lämmöllä kunnes se sakenee. Nouki rosmariininoksa pois, lisää nokare voita, mausta ja tarjoile maksapalasten kanssa.

Portviinin voi minkäänlaisen autenttisuuden nimissä toki korvata sherryllä - käytä silloin sellaista tummaa ja makeaa varieteettia - niihin espanjalaisiin simpukoihin käytetty Oloroso on tähän liian kuivaa ja hapokasta.

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      

Jouluista viikunaleipää

Sitä mukaa kun yhä useampi blogin jalostuu vegaaniseen ja gluteenittomaan ja hiilarittomaan superruokasuuntaan, huomaan itse entistä hanakammin pitäytyväni vanhanaikaisissa iloissa: lihassa ja pastassa ja leivonnassa. Mitä olisi elämä ilman leipää? Ja joulunaika?

Tämän joululeivän perustana toimi se saaristolaisleipä. Jouluisen mausteista sävyä siihen tuovat appelsiininkuori, neilikka, pan de higosta ylijääneet viikunat ja tietenkin pähkinät. Ne kun kuuluvat joulunalusaikaan yhtä olennaisesti kuin Pähkinänsärkijä Oopperan kalenteriin! Itse käytin saksanpähkinöitä, joita myös omenaleipään käytin, mutta voi tähän käyttää mitä pähkinöitä vain. 

Koska saaristolaisleivästä oli jäänyt niitä kaljamaltaita ja pidän niiden tumman paahteisesta makeudesta, alkoi leivonta niistä. Tällä kertaa tosin Maistuis varmaan sullekin- blogin vinkistä pistin ne pehmenemään piimään jo edellisenä iltana.

Neilikka antaa leivälle jouluisuutta ja makeutta, mutta jos siitä ei tykkää, niin myös fenkolin ja kuminan (tai aniksen) yhdistelmä on toimiva. Viikunoiden sijaan voisi puolestaan käyttää myös rusinoita.

2 limppua

1,5 dl kaljamaltaita

5 dl piimää
50 gr hiivaa

1 dl siirappia

1 dl silputtuja (saksan)pähkinöitä

1 dl silputtuja viikunoita

1 appelsiinin kuori

2 tl suolaa

1/2 rkl neilikkaa

1/2 rkl fenkolinsiemeniä

4 dl ruisjauhoja

5 dl vehnäjauhoja

3 rkl öljyä

Valeluun: 1 dl vettä + 1/2 dl siirappia

Laita maltaat turpoamaan 2 dl piimää edellisenä iltana tai, mikäli leivot illalla, saman päivän aamuna. Kuumenna siirappi ja loput piimästä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Sekoita hiivaseos sitten maltaisiin ja sekoita joukkoon appelsiininkuoriraaste, pähkinät, viikunat sekä mausteet. Lisää joukkoon sitten jauhot ja vaivaamisen loppuvaiheessa öljy. Kohota peitettynä muutaman tunnin verran.

Jaa sitten taikina kahteen limppuun, tasota pinta ja anna kohota peitettynä muutaman tunnin ajan. Pistele pintaa ja paista 175 asteessa 45 minuutti-1 tunti. Valele paiston aikana ja paistamisen jälkeen siirappivesiesoksella. 

_____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Pan de higo con almendras - andalusialainen viikunakakku

For English please see here

* * * 

Soppasunnuntai on nyt lakisääteisellä vuosilomalla ja (adventti)sunnuntait pyhitetään ruokalahjaideoille. Jouluahan minä itse en tosin vietä. Kun en siihen Jeesukseen usko. Eikä sitä juuri vietä Herrasmieskään. Se kun ei usko mihinkään. 

Espanjantalo sitä sen sijaan viettää - ovikransseineen (iso, muovinen ja kimalteleva) ja joulukuusineen (kolme kappaletta, muovisia ja kimaltelevia). Syytä ei tarvitse etsiä kilometriä kauempaa Anopin taloa tähän aikaan asuttavasta joulutontusta: "no täytyyhän teillä kuusi olla!"

Myös siskoni vuosi jakaantuu kolmeen osioon: jouluun, niihin 180 päivään sen jälkeen ja niihin 181 päivään, jolloin seuraava joulu on taas tilastollisesti lähempänä. Ja ei, tämä ei ole liioittelua: joulukalenterimainen lähtölaskenta jouluun ilmaantuu hänen Facebook-seinälleen välittömästi juhannuksen jälkeen. 

Mutta vaikka lähestyvä joulu ei saakaan sukkia jaloissani pyörimään, huomaan Rakkautta vain- riippuvuutasoni kohoavan mittarin oranssilta puolelta punaiselle. Ja onhan joissain jouluruoissa puolensa. Espanjassa etenkin joulun alla näkee kaupoissa paljon pan de higoa, kuivatuista viikunoista ja manteleista tehtyä kakkua. Joka ei oikeastaan ole edes kakku - perinteisesti tätä Jaenista, Andalusiasta kotoisin olevaa herkkua syödään juustojen ja leikkeleiden kanssa. 

Malagan viikunat ovat kuuluisia, mutta kaikista autenttisimmillaan tähän käytetään pajarera- viikunoita jotka ovat kotoisin Andalusian pohjoispuolella sijaitsevan Extremaduran alueelta. Seutu tunnetaan myös yleisesti Espanjan parhaimpina pidettyjen iberico-possujen kotina. Mantelit puolestaan ovat perinteisesti marcona- manteleita, mutta ei se el mundo siihen lopu, jos et juuri näitä sortteja sattuisi käsiisi saamaan! 

Halutessaan tähän voisi varmasti lisätä myös rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä tai marjoja. Konjakinkin voisi varmaan korvata ainakin... portviinillä? Ja miksei vaikka sillä ihanan pehmeällä Pedro Ximénezin sherryllä, jota Rondassa ja Tallinnassa nautiskelin. 

Tästä voisi tehdä yhden isomman kakun tai kaksi pienempää, joista saa kauniisti käärittynä nätin ruokalahjan juustoja rakastavalle! Itse tein kaksi pientä kakkua halkaisijaltaan 13 cm olevissa pyöreissä rasioissa.

Pan de higo con almendras - andalusialainen viikunakakku:

500 gr pehmeitä kuivattuja viikunoita
2 rkl konjakkia (tai brandyä)
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua inkivääriä
3/4 tl kanelia
1 rkl ruokohunajaa (tai siirappia)
50 gr manteleita (ja vähän lisää koristeluun)

Poista viikunoista tarvittaessa kovat kannat ja paloittele pienemmiksi (muuten tämä saattaa koitua blenderisi kuolemaksi...). Surruuta sitten viikunat, mausteet, hunaja ja konjakki tahmeaksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä, mutta mitä enemmän tässä on nestettä, sitä kauemmin kuivuminen ja kiinteytyminen vie. Kääntele sitten joukkoon mantelit (makukysymys kuivapaahtaako ne ensin) ja sekoita tasaiseksi. 


Vuoraa käyttämiesi astioiden pohja leivinpaperilla. Lusikoi seos sitten astiaan, painele päälle manteleita koristeeksi, peitä kankaalla ja anna asettua muutaman päivän ajan kylmässä. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoa juustopöydässä. Peitettynä tämä säilyy pitkiäkin aikoja. 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Think pink!

Ei se elo Herrasmiehen kanssa ole aina ruusuista ollut. Eikä sellaisista pimeämmistä hetkistä olisi ilman ystäviä selvitty. Erityisesti ystäväni Viinikauppias ja Suklaatehtailija ovat olleet luontaisetuineen korvaamattomia. Jopa siinä määrin, että tiukimpina hetkinä olin itsekin yllättynyt siitä, että silmäni yhä tuottivat kyyneleitä Rieslingin makuisten suklaapatukoiden sijaan.

Nuo ajat ovat toivon mukaan lopullisesti takana ja nyt ystävien kanssa saakin jakaa onnellisia hetkiä. Sitä Rieslingiä unohtamatta!

Kaikenlaiset kokoontumisajot ovat kuitenkin vuosi vuodelta muuttuneet haastavammiksi, sillä niiden tavanomaisten (kuulemma) aikuisuuteen kuuluvien avioliittojen, lasten hankkimisen, lähiöön muuttamisen, remonttien ja sensellaisten lisäksi oman haasteensa on tuonut se, että vuoronperään olemme asuneet muilla mailla vierahilla. Mutta toisinaan, kuten tänään, onnistaa ja pääsee viettämään tyttöjen iltaa. Joka olisi toki entistäkin täydellisempi, jos joukossa olisi  myös se samaan ja aina yhtä rakkaaseen nuoruuden ystäväpiiriin kuuluva Ikuinen Opiskelija. 

Ja tyttöjen illassahan täytyy olla tyttömäistä tarjottavaa, eli kepeää ja pinkkiä. Me kun olemme sellaista sukupolvea, ettei genderneutraalista sosialisaatioprosessista ollut meidän kasvaessamme tietoakaan, vaan me raukat olemme ihan iloisesti ehdollistuneet tykkäämään prinsessaleikeistä, My little poneista ja vaaleanpunaisista hörselömekoista koskaan tiedostamatta, että sehän on vähintäänkin implisiittisesti misogyynisten markkinavoimien ylläpitämän heteronormatiivisen macho-kulttuurin keino alistaa meitä (on se onni, että edes yksi meistä kouluttautui humanistiksi ja tämänkin tajusi.) 

Lähtökohtana toimivat Espanjasta selkä vääränä roudatut kinkut, jotka laitettiin salaattiin, jossa viikunat (klassinen kombo!), punasipuli, mangoldinlehdet, punasikaali ja granaattiomenansiemenet teemaa jatkoivat. Punakaalin sijan tähän voisi myös käyttää punasikuria, mutta se on sen verran kitkerämpää, että silloin mukaan kannattaa murustaa täyteläistä mozzarellaa. Punakaaliversioon juustofanit puolestaan lisäisivät parmesaani- tai manchegolastuja. 

Tästä riittää neljälle

Salaatti:

Erilaisia salaatteja 
1/2 pieni punakaali TAI 1 punasikuri
8 viikunaa
200 gr serranokinkkua

1  iso punasipuli

1/2 granaattiomenan siemenet

2 mozzarellapalloa TAI manchego- tai parmesaanilastuja

Kastike:

öljyä

ruskeaa sokeria

granaattiomenasiirappia

Sekoita ainekset makusi (ja käyttämiesi salaattien kitkeryyden mukaan) sopivissa mittasuhteissa sekaisin. Kaada salaatin joukkoon ja tarjoile.

Pinkki on myös teemana ruokabloggareiden kuukauden ruokahaasteessa - osallistumisohjeet täällä! 

Tuohon rintasyöpäkuukautta kunnioittavaan haasteeseen voi osallistua myös lahjoittamalla ja linkkiä levittämällä täällä!

_____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?