Thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto & vinkkejä arjen kiireisiin (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Salaisuuksiani arkikokkaukseen ovat mm. nuudelit sekä rotisserie-kana. Niistä syntyy vaikka tämä herkullinen ja nopea thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto.

* * * 

Taannoin minulta kysyttiin Hesarin haastattelussa vinkkejä arkikokkauksen nopeuttamiseksi. Koska olin (taas) itseäni paremmassa seurassa (toinen juttuun haastateltu henkilö oli kuitenkin Pekka Terävä) en viitsinyt sanoa ihan mitä ensimmäisenä olisi mieleen tullut.

Mutta näin meidän kesken voin sen salaisuuteni jakaakin. 

Oletteko valmiita? 

Wolt. 

Kyllä vain. 

Etenkin tämän kevään aikana on päätä rasittanut niin monta asiaa, että ruokabloggariksi suorastaan hävettävän usein olen suosiolla ulkoistanut koko muonituspuolen Woltille. Ja suorastaan traagisen usein se on ollut Pizza Hutin Italian BBQ. 

Ihan oikeassa käytössä ne Hesariin antamani vinkit kuitenkin meilläkin ovat. Yksi parhaimmista on se kauppojen grillitiskeissä myytävä, valmiiksi grillattu rotisserie-kana (tai sen osat). 

Niistä kun sekoittaa nopeasti ruokaisan salaatin (kuten vaikka tämän St. Tropezin kana-pastasalaatin), tahnan vaikka leivän päälle tai uuniperunan kaveriksi (oma suosikkini on tämä kana-avokadotahna) tai sitten niissä saa täyttävyyttä vaikka keittoon (kuten vaikka tähän välimerellisen paprikaiseen kanakeittoon).

Luussa kypsennetyssä kanassa kun vain on niin paljon enemmän makua ja mehevyyttä kuin niissä aneemisissa vakuumipakatuissa rintsikkatoppauksissa.

Toinen arjessa helppo raaka-aine on nuudeli - se kun kypsyy valmiiksi murto-osassa siitä, mitä pasta veisi. 

Tässä thaimaalaisessa kana-kookos-nuudelikeitossa kohtaavat nämä molemmat vinkit. Ja rakastamani kookosmaito, jota käytän kokkauksessa kermaa paljon useammin: tölkkitavarana kun kookosmaito säilyy ja on siten yksi kuiva-ainekaappini vakioasukkaista. 

PS. Jos grillaat kanan itse, suosittelen tutustumaan juuri markkinoille tulleeseen Jyväbroilerin basilika-sitruunaruohomarinoituun rintapaistiin! Toimii tähän makumaailmaan erinomaisesti!

Thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto:

neljälle

2 kanan (luullista) rintaleikettä (tai valmiiksi paistettua kaupan grillitiskistä)

1,5 rkl hienonnettua inkivääriä

1,5 rkl hienonnettua valkosipulia

2 punaista chiliä, hienonnettuna

200 gr siitakesieniä, suikaloituna

7,5 dl kanalientä

1 tlk kookosmaitoa

50 gr nuudeleita (gluteenittomaan versioon käytä riisi- tai mungpapunuudeleita)

2 kevätsipulinvartta, suikaloituna

1 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)

(½ - 1 rkl ruskeaa sokeria)

½ puskaa korianteria, hienonnettuna

½ puskaa (thai)basilikaa, hienonnettuna

tarjoiluun: limelohkoja

loput yrteistä

paahdettuja maapähkinöitä (halutessasi)

Mikäli käytät raakaa kanaa, paahda paloja 180-asteisessa uunissa 45 minuutin ajan, kunnes ne ovat läpeensä kypsiä. Valele paistamisen aikana uunivuoan pohjalle valuneilla nesteillä. Anna jäähtyä hieman. Valmista sillä välin liemi.

Mittaa kattilaan inkivääri, valkosipuli ja chili ja kanaliemi. Kiehauta ja anna porista kymmenisen minuuttia. Lisää sitten sienet ja jatka keittämistä miedolla lämmöllä kymmenen minuutin ajan.

Kun kana on jäähtynyt niin, että sitä kestää käsitellä, irrota liha luusta ja riivi haluamasi kokoisiksi suikaleiksi. Lisää se liemeen kevätsipulin sekä kookosmaidon kanssa. 

Kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten nuudelit. Anna kiehua muutaman minuutin ajan, kunnes nuudelit ovat kypsiä. Sekoita joukkoon yrtit.

Mausta kalakastikkeella. Tarkista maku ja säädä kohdilleen lisäämällä joko kalakastiketta ja/tai sokeria.

Ripottele päälle loput yrteistä ja tarjoile limelorauksen kera.

Maistuisiko thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto teille?

Jakakaa myös ihmeessä omia vinkkejänne arkikokkauksen nopeuttamiseksi? Mitkä ovat teidän salaisuutenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

    

             

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lohturuokaa itä-Euroopasta - paprikainen possupata ja Undurraga T.H. Carménère

* * * 

For English please see here

* * * 

Olen viime aikoina ihastunut itä-Euroopan keittiöihin. Ne ovat tuhtia, kotoisaa, sielua ravitsevaa lohturuokaa ja sellaiselle on viime aikoina todellakin ollut tarvetta. Yksi asia, joka yhdistää sen ja vanhan rakkauteni Espanjan, on maiden rakkaus possuun. Mikä ihan eläin se onkaan! 

Ruudun tällä puolella valmistaudutaan vauhdilla viikoloppuna alkavaan Andalusian-matkaan ja sen aikana odotettavissa oleviin iberico-orgiohin, mutta sitä ennen pistetään ilmoille tämä muutaman viikon takaisella sunnuntailounaalla nähty, Latvian-reissun inspiroima paprikainen possuherkku. 

Parhaimmat lohturuoat ovat yleensä muutamankin tunnin rakkaudella haudutuksen vaativia ponnistuksia, mutta tämä hautuu valmiiksi puolessa tunnissa. Kylkeen vielä ruskistetulla voilla ryyditettyä pottumuusia (älä säästele voissa!) ja ah. Johan näyttää maailma paremmalta paikalta. 

Samoin kuin voitaikinakuorinen kanapiiras, kirvoitti tämäkin lounasvieraissa sen kehuista kauneimman: syvän huokauksen saatteleman "tämä maistuu ihan mummolalta".

Neljälle

Paprikainen possupata:

3 isoa punaista paprikaa

1 iso sipuli, suikaloituna

4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

1 tl pimentónia
1 rkl tomaattipyrettä

400 gr possusuikaleita

1 prk smetanaa

1 rkl suolakurkkulientä

suolaa, pippuria

3/4 dl suolakurkkuja, n. 1/2 sentin kuutioina 

kourallinen basilikanlehtiä

muutama rkl öljyä paistamiseen

Halkaise paprikat, paahda grillivastuksen alla 275 asteessa kunnes niiden kuori on mustaa. Nosta uunista, anna jäähtyä muovipussissa kunnes ne ovat jäähtyneet käsiteltäviksi. poista kuori, soseuta niistä kaksi ja suikaloi kolmas odottamaan tarjoilua.

Kuumenna öljy padassa. Ruskista possusuikaleet ja siirrä syrjään. Lisää pataan hieman öljyä ja lisää sipuli ja valkosipuli. Kuullota kunnes sipuli on läpikuultavaa ja lisää pataan sitten pimentón ja tomaattipyre. Jatka kuullottamista muutama minuutti ja lisää sitten possusuikaleet.

Kaada pataan paprikasose, suolakurkkuliemi sekä smetana. Anna hautua kannen alla puolisen tuntia. Lisää joukkoon sitten suikaloitu paprika, suolakurkkukuutiot sekä baslikanlehdet.

Tarkista maku, suolaa ja pippuroi ja tarjoile. 

Paahdettujen paprikoiden paahteista makeutta toistaa myös Carménère- rypäle. Tällä kertaa avasimme lammasdhansakin viiniparituksesta tutun chileläistuottajan Undurragan T.H. Carménèren, jota Suomesta saa tosin vain ravintolamyynnistä. 

Kuten nimikin (Terroir Hunter) viittaa, rypäleet on valikoitu parhailta viinitiloilta ja esimerkiksi tätä viiniä on tehty vain 1050 laatikkoa. 

Kollegansa lailla viinistä löytyy paprikaisuuden lisäksi marjaisuutta, minkä ansiosta tämä keskitäteläinen viini on helppo yhdistettävä niin (paahdettua) paprikaa sisältäviin ruokiin, pataruokiin, possun ja grilliruokien kaveriksi. Sen pehmeät tanniinit pyöristävät viinin pehmeää yleisvaikutelmaa entisestään, minkä ansiosta se toimii myös mausteisempien liharuokiin ja makkaroihin/ leikkeleisiin yhdistettynä. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Keittokirja testissä: Glorian Ruoka & Viini 100 parasta - pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla

* * * 

For English please see here

* * * 

Kutsuvat näitä nyt elämiäni vuosia ruuhkavuosiksi. Yleensä niiden turbulenssissa tasapainottelevat ihmiset jonglööraavat kaiken muun lisäksi vielä parisuhteita ja asuntolainoja ja jalkapalloharjoituksiin roudattavia lapsiakin. Miten se on edes mahdollista? Kuinka monta tuntia heidän vuorokauteensa oikein kuuluu?

Viime aikoina on pitänyt kiirettä. Siis jopa tavallistakin enemmän. Edelliset kunnon yöunet sijoittuvat jonnekin vuosikymmenen alkupuolelle ja silmäpussit alkavat olla sitä kokoluokkaa, että Finnair tulee todennäköisesti perimään niiden koneenviemisestä lisämaksun. Viikonloppukin tulee menemään työn parissa: lauantaina minut löytää kokkaamasta What's Cooking Helsinki- tapahtumasta, sunnuntaina klo 13.30 olen puolestaan tositoimissa Habanerokitchenin kanssa Lähiruoka & Luomumessujen Hyvää Suomesta- näytöskeittiössä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan minua (ja silmäpussejani)!

Kaiken kiirenkään keskellä ei ole jäänyt huomaamatta, että nyt eletään melkoista keittokirjakevättä. Kokeiluun pääsyä odottaa  muutamakin hurmaava opus, joista tällä kertaa vuorossa on Glorian Ruoka & Viinin uudenuutukainen 100 parasta- kirja. 

Kirjaan on koottu "takuuvarmoja reseptejä" joiden luvataan tekevän "entistä paremman (ja rennomman kokin".

Sisältö on monipuolinen ja hyväksi havaittuja reseptejä on tarjolla niin aamiaiselle, arjen tarpeisiin (pöytään puolessa tunnissa), viikonlopun herkutteluun, ajan kanssa kokkailuun - juhlaa ja kasvisruokikaan unohtamatta. Turhia kikkailemattomien reseptien raaka-aineetkin löytyvät lähikaupasta. Oiva kirja, josta on iloa vielä pitkään. Tulevaisuuden varalle on korvamerkitty mm. nantualiemessä köllöttelevät haukikvenellit.

Kirja hurmaa tyylikkäillä kuvillaan, joiden takaa löytyy mm. Elvi Ristan ja Reetta Pasasen erehtymätön silmä.

Testireseptiksi valikoitui 30 minuutin osiosta löytynyt pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla. Jostain syystä resepteistä puuttuu merkintä siitä, kuinka monta ne ruokkivat, mutta alla olevasta riittää noin kahdelle. 

Pasta herneperstolla ja rapealla pekonilla

1 pkt (170 gr) pekonia

Hernepesto:

200 gr pakasteherneitä

1/2 ruukkua basilikaa

1/2 dl raastettua parmesaania

1 rkl öljyä

2 rkl sitruunamehua (itse käytin 3)

1/2 tl suolaa

1/2 tl  mustapippuria myllystä

1 valkosipulinkynsi

1/2 dl pastan keitinvettä

Sitruunaöljy:

1/2 dl öljyä

2 rkl sitruunamehua 

1 sitruunan kuori suikaleina

1/2 tl sokeria

1/4 tl suolaa

Lisäksi: 1 dl parmesaanilastuja

Paahda pekoni rapeaksi joko uunissa tai paistinpannussa matalalla lämmöllä. 

Tee hernepesto. Soseuta sulatetut herneet, basilikanlehdet, parmesaaniraaste, öljy, sitruunamehu ja mausteet sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi tahnaksi. Hienonna valkosipulinkynsi joukkoon. Ohenna hernepestoa tarpeen mukaan pastan keitinvedellä.

Laita viimeistään tässä vaiheessa pasta kiehumaan. Sekoita sitruunaöljyn ainekset keskenään. 

Sekoita sitruunaöljy kypsään, valutettuun pastaan. Lisää hernepesto ja rapeaksi paahdettu pekoni hieman murusteltuna. Ripottele parmesaani pinnalle. 

Pätevä peruspasta arki-illan pelastajaksi. Sitruuna tuo siihen ihanaa raikkautta ja pekoni... no, eihän se mistään ole koskaan huonompaakaan tehnyt! Onko teillä jotain kiireisen arkiaterian pelastavia luottoreseptejä?

* Kirja saatu arvostelukappaleena* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus aurinkokuivatuilla tomaateilla

* * *

For English please see here

* * * 

Hummus - vähän niinkuin niin moni muukin asia Lähi-idässä - on jatkuva kiistanaihe. Sen nimi tarkoittaa kikhernettä niin arabiaksi kuin hepreaksikin, ja joka ikinen alueen valtio väittää keksineensä sen. Israelilaiset ovat kuitenkin todella ottaneet sen omakseen: maan kulutus on yli kaksinkertainen naapurimaihin verrattuna.

Alla oleva hummusversio sen sijaan tuskin lietsoisi mitään sen suurempia selkkauksia Lähi-idässä - tämä tölöläiskeittiöstäni kotoisin oleva resepti kun repii riettaasti inspiraationsa Italianmaalta! Tämä nousikin eilisen ystävänpäivän hummusbakkanaalien suosikiksemme. Niiiin addiktoivaa, että heroiinikin saattaa jäädä kakkoseksi - etenkin za'atar-kuorrututettujen pitasipsien kanssa!

Aurinkokuivattujen tomaattien sijaan voisi käyttää myös näitä uunissa paahdettuja tomaatteja. 

Hummus aurinkokuivatuista tomaateista:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

14 aurinkokuivattua tomaattia
4 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua basilikaa

2 rkl sitruunamehua

1 rkl henonnettua lehtipersiljaa

1/4 tl mustapippuria
(1/4 tl suolaa)

5 rkl vettä

Mittaa ainekset suolaa lukuunottamatta tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää suola vasta tässa vaiheessa, koska sitä on myös itse tomaateissa. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarvittaessa vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Alla esimakua blogiin tällä viikolla tulossa olevista hummusresepteistä. Voi noita värejä! Alkaako tässä vallan olla kevättä rinnassa...?

Itse muuten vanhasta tottumuksesta kuorin kikherneeni (sen pinnalla oleva kalvo lähtee helposti kikhernettä nipistämällä), mutta mikä on teidän kanssakokkaajien ja -bloggaajien käytäntö? Onko sillä väliä? Ja hei, liottaako ja keittääkö kukaan muuten kikherneensä itse vai tyydyttekö purkkikamaan? Huomaako eron maussa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Tarina etäpäivästä, George Clooneystä ja yhden raaka-aineen ihmeestä: punainen pesto uunikuivatuista tomaateista

* * *

For English please see here

* * *

Olipa kerran etäpäivä. Sitä etäpäivää vietti ihminen, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa; kutsukaamme häntä nyt vaikka... Ruokabloggariksi. 

Ruokabloggari oli niin laiska kovin kiireinen, että vaikka tuollainen etäpäivä olisi ollut mitä oivallisin tilaisuus haudutella hitaasti uunissa jotain ihanaa, ei hän saanut aikaiseksi ehtinyt mennä kauppaan saakka (kadun toiselle puolen...) 

Hieman tuota pitkään hauduteltavaa lihapataa olisi ehkä myös hidastanut se tosiasia, että kyseinen Ruokabloggarimme sattui viettämään lihatonta lokakuuta (kuten huomautettu, ei tarinallamme ole mitään tekemistä kenenkään olemassaolevan henkilön kanssa.)

Jostain syystä, jota Ruokabloggarin hatara niin kovin tärkeitä asioita täynnä oleva pää ei muistanut, oli jääkaapissa kuitenkin 1,5 kiloa tomaatteja. Uuuniin meni siis possunniskan sijaan paahtumaan kasa niitä. Neljän tunnin jälkeen olivat ne kuivahtaneet ja aromisoituneet (tarinamme päähenkilö on näköjään myös kova keksimään omia sanoja) eli niiden maku oli konsentroitunut (näyttää tykkäävän myös Suurista Sivistyssanoista...). 

Ruokabloggarimme surautti ne pestoksi. Koska Ruokabloggarimme oli myös hieman juustokammoinen (toistan: täysin fiktionaalinen hahmo!) tuli siitä parmesaaniton eli maidoton eli vegaaninen. Ja kah - käytännössä yhden raaka-aineen pastakastike oli valmis. 

Ruokabloggari sai annoksen kuvattua vielä päivänvalossakin (oi noita etäpäivän iloja!) ja eli onnellisena elämänsä loppuun saakka. 

(Kunnes George Clooney soitti, kutsui itsensä lounaalle, rakastui Ruokabloggariimme, pyysi karkaamaan kanssaan Italiaan ja sitten kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Sen pituinen se. )

(Minähän sanoin: täysin kuvitteellinen tarina...)

Ohjeesta tulee tarpeeksi punaista pestoa 4-5 pasta-annoksen tarpeisiin

Punainen pesto uunikuivatuista tomaateista:

1,5 kg tomaatteja

3/4 tl sokeria

2 tl Provencen yrttisekoitusta

3/4 tl valkosipulijauhetta

suolaa, pippuria

öljyä

Lisäksi:

1,25 dl öljyä (aurinkokuivattujen tomaattien jämäöljy on tähän ihan loistavaa!)

1 iso puska tuoretta basilikaa (2 kourallista itse pestoon ja loput tarjoiluun)

1/2 dl pinjansiemeniä (näin kurpitsa-aikaan voisi käyttää myös kurpitsansiemeniä!)

1 tl punaviinietikkaa

suolaa, pippuria

Halkaise tomaatit, poista kova kanta ja asettele uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Lorauta päälle öljyä ja ripottele mausteet tomaateille. Paahda 100-125-asteisessa uunissa (uunistasi riippuen) 3-4 tuntia. Anna jäähtyä. 

Ota n. kolmasosa talteen ja suikaloi ne pastan joukkoon sekoitettaviksi. Soseuta pestoon menevät tomaatit muiden ainesten kanssa, tarkista maku ja mausta.

Keitä pasta suolatussa vedessä kypsäksi, valuta (säästä hieman keitinvettä), hämmennä pesto pastan joukkoon ja notkista tarvittaessa keitinvedellä. Kääntele joukkoon tomaattisuikaleet ja loput basilikanlehdet.

PS. Hyvää myös vaikka leivän päällä!

PPS. Peston voi tehdä hyvissä ajoin etukäteenkin - öljykerroksen alla se säilyy päiviä.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Salad Nicoise - vähän parempi Nizzan salaatti ja Meinklang Grüner Veltliner

* * *

For English please see here

* * * 

Kesä on täällä! Ja parsa! Ja kaikki ihanan tuoreet yrtit! Ja uudet perunat! Kesälomapäivätkin on varattu (vaikka molempien aloitettua juuri uuden työn, on budjetti varmaan sellainen, että riittää korkeintaan äkkilähtöön jokerimajoituksella jossain Albanian aurinkorannikolla...)

Sitä odotellessa voi fiilistellä kesää tällä ihanalla eteläranskalaisella kesäklassikolla,  Salad Niçoisella eli nizzalaisella salaatilla, joka iloittelee juuri sillä kauppojen ja torien ihanan tuoreella tarjonnalla. Tämä versio on tosin sellainen vähän parempi versio ja purkkitonnikalan sijaan siinä on yrttikuorrutuksella hunnutettua tuoretta tonnikalaa ja tomaatitkin saavat ihan uutta syvyyttä uunissa paahtamisella.

Aikaavievin osuus on juuri noiden tomaattien paahtaminen, mutta sen voi halutessaan tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Jos onnistut saamaan käsiisi oikein makeita tomaatteja, voi ne toki ajan säästämiseksi käyttää sellaisenaan - siinä tapauksessa puolet alla mainitusta määrästä riittää. Perunat ja parsat voi myös halutessan höyryttää.

Kolmelle, alkuruokana neljälle - viidellekin

Nizzan salaatti yrtikuorrutetulla tonnikalalla ja pahdetuilla tomaateilla

Paahdetut tomaatit:

500 gr kirsikkatomaatteja

muutama tl öljyä

1 rkl timjaminlehtiä

muutama valkosipulinkynsi

suolaa, pippuria

Paahdetut uudet perunat:

500 gr uusia perunoita

2 oksaa rosmariinia

suolaa, pippuria

öljyä

Paahdettu parsa:

puntti parsaa

öljyä

suolaa, pippuria

Yrttikuorrutettu tonnikala:

350 gr pala tuoretta tonnikalaa

suolaa, pippuria

reilu 1 dl hienonnettuja yrttejä (minulla rosmariinia, rakuunaa ja timjamia)

Lisäksi:

1 pieni punasipuli, ohuelti viipaloituna

4 keitettyä kananmunaa

kourallinen oliiveja

muutama kourallinen basilikanlehtiä

Salaatinkastike:

5 sardellifilettä

1 valkosipulinkynsi

1/2 sitruunan mehu

1/2 dl öljyä

1/2 tl balsamicoa

(suolaa, valkopippuria)

Sekoita kulhossa öljy, hienonnettu valkosipuli ja timjaminlehdet. Halkaise tomaatit  ja pyörittele seoksessa. Asettele leivinpaperille pellin päälle, suolaa ja pippuroi (varoen!) ja paahda 125-asteisessa uunissa koosta riippuen 3-3,5 tuntia. Anna jäähtyä ja valmistele sillä välin muut ainekset.

Nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Harjaa perunat ja koosta riippuen leikkaa puoliksi (tai neljään osaan, koosta riippuen). Laita ne uuninkestävään vuokaan rosmariinin kanssa, suolaa ja lorauta päälle reippaasti öljyä. Paahda, kunnes kypsiä ja saaneet väriä - koosta riippuen 30- 40 minuuttia. Kymmenen minuuttia ennen paistoajan päättymistä lisää uuniin parsat.

Leikkaa parsoista kuivat päät, lado uunivuokaan, suolaa ja lorauta päälle muutama rkl öljyä. Paahda (koosta riippuen) 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja valmista kastike.

Surauta kaikki sekaisin sauvasekoittimella tai, jos käytät morttelia, hiero ensin sardellifileet ja valkosipulinkynsi tahnaksi. Lisää sitten sitruunamehu, sekoita tasaiseksi ja lisää sitten öljy ja balsamico. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Valmistele sitten tonnikala. Taputtele tonnikalan pinta kuivaksi. Pyyhkäise siihen hieman öljyä, suolaa ja pippuroi ja kierittele yrttisilpussa. Paista kuumalla pannulla riippuen kalan paksuudesta 1/2 minuutista muutaman minuuttiin / puoli niin, että kala jää sisältä vielä reilusti roseeksi. Anna levätä hetki ja kokoa sillä välin salaatin ainekset ja kastike. 

Leikkaa tonnikala haluamasi kokoisiksi siivuiksi ja lisää salaattiin. 

Klassinen kaveri tälle klassikkosalaatille olisi tietenkin eteläranskalaisen huvivenesataman viereisen bistron terassi ja lasi jäähdytettyä paikallista roséta. Tai rosékuohuva! 

Mutta tässä on toinen, ei niin perinteinen, mutta sitäkin onnistuneempi viinisuositus. 

Grüner Veltliner on Itävallan tunnetuin rypäle, ja tämä Meinklangin biodynaaminen viini on sen erinomainen edustaja. Siinä on upeaa aromikasta hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja pippurista hapokkuutta. Niinpä se komppaa niin salaatinkastikkeen, tomaatin ja sipulin hapokkuutta, mutta samalla tarjoaa tasapainoa tonnikalan ja kananmunan täyteläisyyteen. 

Viinin yrttisyys omiaan salaatin kesäisen yrttisyyden kanssa ja tämä viini viihtyykin erityisesti rakuunaa ja basilikaa sisältävien ruokien kanssa. 

Oiva viini kesän piknikeille ja juhliin tämä on myös sen vuoksi, että se sopii myös vegaaneille! Ja loistava hinta-laatusuhde myös: tämä on alle 11 euroa!

Paahtaminen tuo kasviksiin ja etenkin tomaattiin ihanasti makua ja syvyyttä  - kokeile vaikka tätä ihanaa keittoa! Tai paahdetusta paprikasta tehtyä muhammaraa tai salsa romescoa!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Italialaiset lihapullat

* * * 

For English please see here

* * * 

Lihapullaspagetti on noita Amerikanitalialaisen keittiön klassikoita. Ja Kaunotar ja kulkuri-elokuvan myötä se on noussut myös  romanttisimpien ruokien kärkisijoille. En tosin tiedä, miksi. 

En osaa kuvitella kenekään sydämen leimahtavan intohimon polttaviin liekkeihin kuunnellessaan sitä spagetin imemisestä lähtevää slurpsintaa tai nähdessään tomaattikastikkeen vääjäämättä päätyvän pitkin poskiani (ja, lähes yhtä vääjäämättä, yltympäri valkoista paitaani). 

Toisaalta, kyseisen pariskunnan lajityypilliseen käsitykseen deittailuetiketistä kuuluivat epäilemättä myös toisen pissatahrojen nuuhkiminen ja pyllynhaistelu. Niin että en sitten tiedä.

Kaikesta huolimatta juuri tätä meillä ystävänpäivänä syötiin. Pyllyjä ei tosin haisteltu.

Neljälle - viidelle

Italialaiset lihapullat:

500 gr jauhelihaa

1/2 dl korppujauhoja

1/2 dl parmesaania hienona raasteena

1 reilu dl maitoa

1/2 sipuli

3 isoa valkosipulin kynttä

3/4 dl hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä, valutettuna 

(käytä öljy vaikka sipulin ja valkosipulin kuullottamiseen!)

3/4 dl hienonnettua, tuoretta basilikaa

1/2 tl chilihiutaleita

suolaa, pippuria

Sekoita korppujauhot ja parmesaaniraaste maidon kanssa. Anna turvota kymmenisen minuuttia, Seos saa olla kosteaa, joten jos neste on imeytynyt liiaksi, lisää maitoa. Valuta aurinkokuivatut tomaatit ja hienonna tai soseuta.

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja freesaa (aurinkokuivattujen tomaattien) öljyssä kunnes pehmeitä ja läpikuultavia. Yhdistä parmesaani-korppujauhoseokseen muiden mausteiden kanssa. Vaivaa joukkoon jauheliha tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä kylmässä puolisen tuntia (ja aloita sillä välin tomaattikastikkeen valmistus). 

Tomaattikastike:

1/2 sipuli 

3 valkosipulin kynttä

1 reilu rkl voita

1/2 tl chilihiutaleita

1 rkl tomaattipyrettä

1 dl punaviiniä

1 rkl sokeria

500 gr paseerattua tomaattia (tai 400 gr tölkki hienoa tomaattimurskaa)

suolaa, pippuria

tarjoiluun: basilikanlehtiä, tuoretta parmesaania

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja fresaa ajan kanssa voissa pehmeäksi. Lisää kattilaan sitten chilihiutaleet, sokeri ja punaviini. Kiehauta ja keitä viitisen minuuttia. Lisää joukkoon sitten loput ainekset. Mausta ja anna hautua puoli tuntia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Paista taikinasta pieni testipulla selvittääksesi, ovatko mausteet kohdallaan. Tässä vaiheessa kun niitä voi vielä tarvittaessa lisätä. Pyörittele taikina 25 lihapullaksi ja pudota tomaattikastikkeeseen kypsymään. Keitä 20 minuuttia ja tarjoile pastan kanssa. Ripottele päälle basilikanlehtiä ja tarjoile tuoreen parmesaaniraasteen kanssa. 

Jos olette kanssamme jo jonkin aikaa viettäneet, olette ehkä oppineet jotain viinimaustamme ja arvaattekin jo, mikä tämän(kin) ruoan viinisuositus on? Kyllä, se on se meidät mineraalisella hapokkuudellaan ja keveydellään hurmannut Planeta Etna Rosso. Tämä jos mikä on match made in heaven! Myös Primitivo (tai sen Amerikanserkku Zinfandel) toimivat.

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?