Keittokirja testissä: Glorian Ruoka & Viini 100 parasta - pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla

* * * 

For English please see here

* * * 

Kutsuvat näitä nyt elämiäni vuosia ruuhkavuosiksi. Yleensä niiden turbulenssissa tasapainottelevat ihmiset jonglööraavat kaiken muun lisäksi vielä parisuhteita ja asuntolainoja ja jalkapalloharjoituksiin roudattavia lapsiakin. Miten se on edes mahdollista? Kuinka monta tuntia heidän vuorokauteensa oikein kuuluu?

Viime aikoina on pitänyt kiirettä. Siis jopa tavallistakin enemmän. Edelliset kunnon yöunet sijoittuvat jonnekin vuosikymmenen alkupuolelle ja silmäpussit alkavat olla sitä kokoluokkaa, että Finnair tulee todennäköisesti perimään niiden koneenviemisestä lisämaksun. Viikonloppukin tulee menemään työn parissa: lauantaina minut löytää kokkaamasta What's Cooking Helsinki- tapahtumasta, sunnuntaina klo 13.30 olen puolestaan tositoimissa Habanerokitchenin kanssa Lähiruoka & Luomumessujen Hyvää Suomesta- näytöskeittiössä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan minua (ja silmäpussejani)!

Kaiken kiirenkään keskellä ei ole jäänyt huomaamatta, että nyt eletään melkoista keittokirjakevättä. Kokeiluun pääsyä odottaa  muutamakin hurmaava opus, joista tällä kertaa vuorossa on Glorian Ruoka & Viinin uudenuutukainen 100 parasta- kirja. 

Kirjaan on koottu "takuuvarmoja reseptejä" joiden luvataan tekevän "entistä paremman (ja rennomman kokin".

Sisältö on monipuolinen ja hyväksi havaittuja reseptejä on tarjolla niin aamiaiselle, arjen tarpeisiin (pöytään puolessa tunnissa), viikonlopun herkutteluun, ajan kanssa kokkailuun - juhlaa ja kasvisruokikaan unohtamatta. Turhia kikkailemattomien reseptien raaka-aineetkin löytyvät lähikaupasta. Oiva kirja, josta on iloa vielä pitkään. Tulevaisuuden varalle on korvamerkitty mm. nantualiemessä köllöttelevät haukikvenellit.

Kirja hurmaa tyylikkäillä kuvillaan, joiden takaa löytyy mm. Elvi Ristan ja Reetta Pasasen erehtymätön silmä.

Testireseptiksi valikoitui 30 minuutin osiosta löytynyt pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla. Jostain syystä resepteistä puuttuu merkintä siitä, kuinka monta ne ruokkivat, mutta alla olevasta riittää noin kahdelle. 

Pasta herneperstolla ja rapealla pekonilla

1 pkt (170 gr) pekonia

Hernepesto:

200 gr pakasteherneitä

1/2 ruukkua basilikaa

1/2 dl raastettua parmesaania

1 rkl öljyä

2 rkl sitruunamehua (itse käytin 3)

1/2 tl suolaa

1/2 tl  mustapippuria myllystä

1 valkosipulinkynsi

1/2 dl pastan keitinvettä

Sitruunaöljy:

1/2 dl öljyä

2 rkl sitruunamehua 

1 sitruunan kuori suikaleina

1/2 tl sokeria

1/4 tl suolaa

Lisäksi: 1 dl parmesaanilastuja

Paahda pekoni rapeaksi joko uunissa tai paistinpannussa matalalla lämmöllä. 

Tee hernepesto. Soseuta sulatetut herneet, basilikanlehdet, parmesaaniraaste, öljy, sitruunamehu ja mausteet sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi tahnaksi. Hienonna valkosipulinkynsi joukkoon. Ohenna hernepestoa tarpeen mukaan pastan keitinvedellä.

Laita viimeistään tässä vaiheessa pasta kiehumaan. Sekoita sitruunaöljyn ainekset keskenään. 

Sekoita sitruunaöljy kypsään, valutettuun pastaan. Lisää hernepesto ja rapeaksi paahdettu pekoni hieman murusteltuna. Ripottele parmesaani pinnalle. 

Pätevä peruspasta arki-illan pelastajaksi. Sitruuna tuo siihen ihanaa raikkautta ja pekoni... no, eihän se mistään ole koskaan huonompaakaan tehnyt! Onko teillä jotain kiireisen arkiaterian pelastavia luottoreseptejä?

* Kirja saatu arvostelukappaleena* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hävikistä herkuksi - kinkkupastasalaatti

* * * 

For English please see here

* * * 

Joulun jäljiltä kukaan ei varmaan halua nähdäkään kinkkua vähään aikaan, mutta siltä varalta, että sitä kinkkua vieläkin kotoa löytyy, on tämä retrosalaatti oiva tapa kierrättää se. Ja kannattaa ohje laittaa muistiin vastaisuudenkin varalle: se on nimittäin riittoisa ja edullinen tarjottava vaikka illanistujaisiin ja kevään juhlien noutopöytiin. Ja piknikeille, hei - juhannukseen kun on enää puoli vuotta!

Lapsuudenkodissani ei tosin koskaan jouduttu painiskelemaan minkään ylijäämäkinkkuongelmien kanssa: vaikka itse en ole kummoinenkaan kinkunsyöjä (ellei se sitten tule mustajalkaisesta espanjalaispossusta...), lähti kulutus joulunaikaan ihan legendaarisesti lapasesta. Viimeistään joulupäivänä joutui isäni aina paistamaan uuden kinkun edellisen mystisesti kadottua esikoistyttären pohjattomaan mahaan...

Näin joulunajan syöpöttelyorgioiden jälkimainingeissa osan kastikkeen majoneesista voisi toki korvata vaikka turkkilaisella jogurtilla.

Neljälle - kuudelle, osana noutopöytää jopa kymmenelle

Kinkkupastasalaatti:

200 gr kuivapastaa (tarvittaessa gluteenitonta)

350 gr kinkkua, vajaan sentin kuutioina

1 punainen paprika, vajaan sentin kuutioina

200 gr herneitä

200 gr maissia

Salaatinkastike:

2,5 dl majoneesia

2 rkl sinappia

1 puntti ruohosipulia, hienonnettuna

1,5 tl valkosipulijauhetta

suolaa, pippuria

Yhdistä salaatinkastikkeen ainekset. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja huuhtele kylmällä vedellä. Sekoita muiden ainesten kanssa ja kääntele joukkoon salaatinkastike, Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Tarjoile.

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!

Juhannuskalenterin 19. luukku: Crème Ninon, shampanjainen hernesosekeitto

* * * 

For English please see here

* * * 

Elämä on viime aikoina ollut varsin gurmeen ja shampanjantäyteistä. On otettu varaslähtö Taste of Helsinkiin ja herkuteltu huippushampanjoilla Viking Linen Shampanjaristeilyllä. Kotikeittiössä ei todellakaan ole liiemmin aikaa ehditty viettää. Vaan miksi livetä hyväksi havaitulta linjalta - niinpä juhannuskalenterin tämänviikkoisesta luukusta löytyy keväistä gurmeeta ja kuohuvaa!

Crème Ninon eli se hienompi hernerokka on ranskalaisen keittiön klassikoita ja ihanan keväinen ruoka. Se on myös osoitus siitä, että pienellä vaivalla jostain niinkin arkisesta kuin hernekeitosta saa tuunattua jotain ihan muuta. Tämä onkin mitä mainioin alkuruoka kevään juhlien aloitukseksi! Lisää keväistä juhlavuutta saa koristelemalla annokset syötävin kukin. Omani löysin Mimi's versot- tarhan valikoimista (eikä ole edes maksettu mainos!) ja voi, miten kaunista ne kaikesta tekevätkään!

Oma versioni saa vielä ihanan lakritsisen twistinsä fenkolista ja tuoreesta rakuunasta.

Keitto on itse asiassa saanut nimensä ihan oikealta historian hahmolta, joka itse ei tosin juurikaan alkoholiin koskenut. 1600- luvulla elänyt Anne de Lenclos sai isältään lempinimensä Ninonin lisäksi perinnöksi itsenäisyyden ja vapauden periaatteita korostavan kasvatuksen ja hyvin tuntuvat opit perille menneen. Daami vaali itsenäisyyttään ja tasa-arvoisuuttaan kuolemaansa saakka eikä koskaan esimerkiksi mennyt naimisiin. Sen sijaan hän valitsi kurtisaanin uran ja eli ilmeisen iloisen ja pitkän elämän kuollen vasta 85-vuotiaana.

Perinteisesti keittoon käytetään shampanjaa, mutta minäpä otinkin vapauden käyttää cremantia eli Alsacesta tulevaa kuohuviiniä. Ja voi kyllä - hyvää on! 

Kahdelle tai alkuruokana kolmelle

Crème Ninon

3 salottisipulia hienonnettuna

1 rkl voita

1 fenkoli, uloin kuori ja kova ydin poistettuna ja ohueksi siivutettuna

4 dl kana- tai kasvislientä

400 gr herneitä

lehdet 2-3 oksasta rakuunaa

1,5 dl kermaa, löysäksi vatkattuna

2 tl kuivaa (Oloroso) sherryä

suolaa, valkopippuria

1 tl hienoksi raastettua sitruunan kuorta

tarjoiluun: 

3 siivua pekonia

loraus shampanjaa tai kuohuviiniä

Paahda pekoni rapeaksi 200-asteisessa uunissa. Valuta talouspaperin päällä ja leikkaa haluamasi kokoisiksi suikaleiksi.

Kuullota salottisipulia voissa kunnes pehmeää. Lisää fenkoli ja kaada päälle liemi. Keitä miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat pehmeitä - 10-15 minuuttia. Lisää sitten herneet ja kiehauta niin, että herneet ehtivät kuumeta.

Vatkaa tällä välin kerma.

Soseuta keitto sileäksi. Lisää rakuunanlehdet, sherry, sitruunankuori ja noin desi kermaa (jätä loput tarjoiluun). Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada takaisin puhtaaseen kattilaan ja kiehauta. Annostele tarjoilukulhoihin, lusikoi kermaa päälle, ja koristele pekonisuikaleilla ja rakuunanlehdillä. Lorauta annoksiin shampanjaa/ kuohuviiniä (muutama rkl) ja tarjoile. 

Cremant d'Alsace on rakastamallani Alsacen viinialueella shampanjamenetelmällä tehtävä kuohuviini. Tämänpäiväinen pullo tulee blogissa jo useaan kertaan hyväksi havaitulta Wolfbergeriltä ja on varsin hurmaava viini. Tässä kokonaan Pinot Blanc-rypäleestä tehdyssä viinissä (14,38€) on hinta-laatusuhde kohdillaan ja tätä voi suositella kevään juhlapöytiin ihan huoletta! 

Viinissä on pienet, tiiviit kuplat ja todella hieno suutuntuma. Hapokkuutta, sitruksisiä sävyjä ja hienoista mineraalisuuttakin sisältävän viinin yleisvaikutelma on varsin kepeä ja suorastaan ilakoiva. Vähän niinkuin tuo neiti Lencloskin, siis...!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Minttuinen hernerisotto

Luonnon puhjetessa ympärillä uljaaseen keväiseen kukoistukseensa, näkyy se myös lautasellani. Kaikki kevään ihana tuore anti tekee vihreästä keittiössäni jokakeväisen hittivärin - sanoo Pantone mitä tahansa. Niinkuin vaikka tässä ihanassa risotossa, joka saa raikkaan vihreytensä herneestä kolmessa muodossa: minttuisesta hernepyreestä, tuoreista herneistä ja herneenversoista. 

Herneenverso nousee aina keväisin yhdeksi suosikkiyrtikseni - se kun antaa esimerkiksi salaatteihin ihanan vehreän herneisen maun ilman herneiden jokseenkin hankalasti syötävää rakennetta.

Meillä risotto tarjottiin valkosipulilla, chilillä ja limellä marinoitujen jättikatkaravun pyrstöjen kera, mutta kasvissyöjät voivat toki jättää ne poiskin. Tai risoton voi tarjota punajuuririsoton lailla kalan kaverina!

Pääruokana 3-4 hengelle, alkuruokana 6 syöjälle

Hernepyree:

200 gr herneitä

1/2 limen mehu
1/2 dl kanalientä

1 reilu rkl silputtuja (vahvan) mintunlehtiä

suolaa, pippuria

Kuumenna herneet pannulla tilkassa voita. Soseuta muiden ainesten kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Hernerisotto:

3 dl hyvää risottoriisiä

1 dl valkoviiniä

1-1,2 litraa kanalientä (tai kasvislientä)

2 salottisipulia

50 gr voita

1 puska herneenversoja

1 reilu rkl mascarponea (tai turkkilaista jogurttia)

100 gr herneitä

Chili-valkosipuli-jättikatkaravut:

400 gr (kuorellisia) jättikatkarapuja

1 limen raastettu kuori ja mehu

2 pientä chiliä

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1/4 dl öljyä

Jos käytät pakastettuja katkoja, sulata ne. Sekoita marinadin ainekset ja anna katkojen marinoitua puolisen tuntia eli risoton valmistuksen ajan. Kun risotto melkein valmista, grillaa ne molemmin puolin muutaman minuutin ajan, suolaa ja pippuroi.

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä muutama desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysähköksi sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon hernepyree, hienonnettu minttu ja mascarpone. 

Tarjoile herneenversojen ja (halutessasi) grillattujen katkaravunpyrstöjen kera.

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Pasta Primavera

Olimme taannoin sellaisissa Yhteiskunnallisesti Tiedostavien Ihmisten kansoittamissa tupaantuliaisissa, jossa en emäntää lukuunottamatta tuntenut ketään.  Ohimennen kuulin kuitenkin, kuinka jossain puhuttiin ruoasta. Huokaisin helpotuksesta, sillä ruoka-aiheiseen keskusteluun olisi minullakin jotain annettavaa. Huomattavasti enemmän kuin Israelin ulkopolitiikkaan tai Itä-Afrikan maaperän köyhtymiseen keskittyvään diskurssiin nyt ainakin. Mutta väärässä olin. 

Siellä vaadittiin "merilevän viljelyn optimointia" ja hehkutettiin kuinka "raakaruoka on ihan parasta". Ja voihan  se toki noin ollakin. Mutta juuri nyhtölampaalla mahansa täyttäneen ja iltapäivänsä ankankoipia konfitoiden viettäneen karnivoori-omnivoorin korviin tuo särähti. Melkein yhtä paljon kuin sitä seuraava tervehdys: "hei, saisko teille olla jotain ruokaa? Ai niin, JA MEILLÄ EI SITTEN OLE LIHAA!"

Niinno. Ehkä sitä kasvisruokaa voisi useamminkin syödä? Ja siihenhän on Pasta Primavera ("kevätpasta") mitä ihanin.

Nimensä mukaisesti tämä italialainen klassikko juhlistaa kevään tuoretta satoa. Vaikka joskus näkee esim. kanalla vahvistettuja versioita, on pääpaino yleensä vihreissä vihanneksissa: herneissä, kesäkurpitsassa, parsassa, sipulissa, parsakaalissa... Lyhyttä pastaa (esim. penneä) käytettäessä on kasvikset tapana pilkkoa pienemmiksi kun taas pitkää (esim. tagliatellea) käytettäessä suikaloidaan vihanneksetkin yleensä nauhamaisiksi.

Kahdelle

1 annos tagliatellea tai pappardellea

1/2 punttia vihreää parsaa
1/2 kesäkurpitsa
100 gr herneitä
1/4 125 gr rasiasta pinaattia
1/4 tl muskottia
2 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia
1 kevätsipulin varsi (n. 1 dl hienonnettuna) tai ruohosipulia
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl parmesaania
1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai mascarponea tai lisää parmesaania)
suolaa (varoen), mustapippuria
1 dl  tuoreita yrttejä (hienonnettua lehtipersiljaa/basilikaa, minttua)

paistamiseen: nokare voita

tarjoiluun: kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania

Keitä pasta ohjeen mukaan. Kuori ja suikaloi sillä välin vihannekset. Kuullota valkosipuli ja sipuli voissa. Lisää sitruunankuoriraaste (jätä hieman koristeluun)  ja mehu. Anna kiehua hetken ja lisää pannulle sitten turkkilainen jogurtti (ja/ tai juusto) Mausta. Höyrytä vihannekset kypsiksi vaikka höyrytysosassa pastakattilan päällä. Lisää nekin pannulle ja kääntele sitten joukkoon pinaatinlehdet ja lopuksi valutettu pasta. Sekoita joukkoon yrttisilppu, tarkista maku ja tarjoile lopun sitruunankuoriraasteen, parmesaanin ja paahdettujen pinjansiementen kera.

___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Sitruunainen lohi-fenkolipasta

Vaikka talven aina mukanaan tuomia flunssa-aaltoja on pyritty karkoittamaan tacokeiton ja laksan kaltaisilla chilin, inkiväärin ja valkosipulin kaltaisilla täsmäiskuilla, niin joskus siinäkin taistossa jää kakkoseksi. Keuhkoputkentulehduksen kourissa sängynpohjalla kärvistellessä oli ruokahalu (kerrankin!) kadoksissa, mutta syötävä on. Vaihtoehtona olisi ollut toki tilata pizzaa, mutta ei ruokabloggarin ammattiylpeys siihen sentään alistunut. 

Onneksi vaikka takki saattaa ruokabloggauksen myötä joskus olla tyhjä, mutta kaapit eivät koskaan. Niinpä niiden perukoilta sain raavittua kokoon ainekset pasta-annokseen, jonka matka lautaselle kesti vähemmän aikaa kuin sen pizzakuskin matka kotiovelle. 

Normaaliolosuhteissa olisin varmaan käyttänyt kylmäsavulohta joka, kuten fenkolikeitosta opin, sopii fenkolin kylkeen erinomaisesti. Sitä ei arsenaalista löytynyt, mutta tavallista lohta kyllä. Koska fenkolin oma maku on etenkin kypsennettynä varsin mieto (ja makuaistini oli muun kroppani tavoin tukossa!), tehostin sitä käyttämällä lisäksi fenkolinsiemeniä. Tillin sijaan myös minttu tai persilja kävisivät tähän.

Kahdelle

2 annosta pastaa (spagettia, linguinea, bucatinia)

1 iso fenkoli

300 gr pala lohta

1 dl valkoviiniä

reilu 1 dl kermaa (tai turkkilaista jogurttia)

75 gr herneitä

suolaa, pippuria

1 tl fenkolinsiemeniä

1 sitruunan raastettu kuori

kourallinen kevätsipulia

tilliä

Keitä pasta ohjeen mukaan ja tee sillä välin kastike. 

Poista fenkolin uloin kuori, halkaise ja poista kova ydin. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja pehmitä voissa muutaman minuutin ajan. Lisää sitten valkoviini, jatka keittämistä muutaman minuutin ajan ja lisää sitten kerma. Sekoita ja lisää joukkoon noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi leikattu lohi ja herneet. Jatka kypsentämistä muutaman minuutin ajan kunnes lohi on liki kypsää. Hienonna fenkolinsiemenet ja lisää joukkoon. Mausta ja kääntele joukkoon valutettu pasta. Ripottele päälle hienonnettu kevätsipuli ja tilli.

Mutta tulipahan taas selväksi, että näillä leveysasteilla sitä ruokaa on ihan turha kuvitellakaan kuvaavansa iltapäiväyhden jälkeen. Joko sitä ruokaa siis vastaisuudessa tehdään vain puoleltapäivin tai sitten on ihan oikeasti sijoitettava siihen päivänvalolamppuun. Muutamassa blogissa olen siihen jo törmännytkin  - nyt kysynkin teiltä, löytyykö joukostanne jo käyttäjiä? Mistä te olette omanne ostaneet? Onko merkillä väliä?


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         

Soppasunnuntai: aurinkoinen kanakeitto

Tällä viikolla vietetään hävikkiviikkoa, jota blogissa ei ole sen erityisemmin huomioitu - hävikin minimoiminen kun on keskeisessä roolissa keittiössäni ihan joka ikinen viikko. Suunnitelmallisuus jo ostovaiheessa on ensimmäinen askel. Toinen keino vähentää sitä ruokajätettä, jota länsimaissa syntyy suorastaan käsittämättömiä määriä on ylijääneiden elintarvikkeiden kierrätys piirakoiden täytteiksi, seuraavan päivän aterioille alkupalaksi cocktailherkkuina tai kokonaisiin tapas-meiningillä toteutettaviin, useammista pienistä annoksista koostuviin rääppiäisaterioihin. 

Yksi helpoimmista ja meillä viikottain nähtävistä keinoista kierrättää hävikistä herkkua ovat keitot. Niihin kun on helppo heittää mitä vain ja se on samalla oiva keino huijata itsensä syömään enemmän niitä vihanneksiakin. Ja kun kerralla keittää isomman satsin, on samalla ratkaistu myös seuraavan viikon lounasdilemmat!

Tällä viikolla synkeän syksyistä harmautta karkotetaan aurinkoisella kanakeitolla, joka lämmittää paitsi maissin tuomalla täyteläisyydellään ja aurinkoisella värillään. Kylmän maissikeiton lailla tuo kermaisuus tulee kokonaan maissista, joten mitään kermaa ei tähän edes tarvita. Chili, valkosipuli ja inkivääri myös auttavat pitämään pöpöt loitolla!

Neljälle - kuudelle

2 prk maissia (á 300 gr)

1 pienehkö sipuli

2 porkkanaa

1 pienehkö punainen paprika

100 gr herneitä

7 dl vettä

1 kanaliemikuutio

n. 3-4 sentin pala inkivääriä

1-2 punaista chiliä (maun mukaan)

3 isoa valkosipulinkynttä

1 limen kuori ja mehu

3/4 rkl curryä

400 gr kanaa

suolaa, pippuria

tarjoiluun: korianterinlehtiä ja/tai kevätsipulia

Hienonna inkivääri, chili , sipuli ja valkosipuli. Leikkaa kana haluamasi kokoisiksi paloiksi/ suikaleiksi. Valuta maissi ja kuori ja pienennä porkkanat ja paprikat n. herneen kokoisiksi paloiksi. Kuumenna hieman öljyä kattilassa ja kuullota siinä chili, valkosipuli, inkivääri ja sipuli. Lisää sitten curry ja raastettu limenkuori ja pyörittele vielä hetki. Lisää maissi ja hetken päästä kiehuva vesi sekä kanaliemikuutio. Kun keitto kiehahtaa, soseuta se tasaiseksi. 

Kaada takaisin kattilaan ja lisää keiton joukkoon porkkanakuutiot sekä kana. Keitä kannen alla kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen kunnes kana ja porkkana ovat kypsiä. Lisää sitten herneet ja paprikakuutiot ja jatka kypsentämistä kunnes nekin ovat kypsiä. Mausta suolalla, pippurilla ja limenmehulla ja tarjoile.

Inkivääri on muuten oivallinen ja kokkailuissani usein nähty raaka-aine. Siltä varalta ettei sille kuitenkaan ihan joka päivä ole käyttöä, tässä muistaakseni Rachel Royltä bongattu, niinikään hävikkiä minimoiva vinkki: ostaessasi kokonaisen inkiväärin kuori se ja pakasta pakastepussissa. Tarviessasi tuoretta inkivääriä on sitä helppo raastaa tarvittava määrä eikä se ehdi mennä limaiseksi mössöksi jääkaapin pohjalla!

Indiedays Inspiration Blog Awardsien äänestys päättyy tänään, joten jos et ole vielä suosikkiasi äänestänyt, kipaise tekemään se täällä! Niin, heti isääsi onniteltuasi, tietenkin!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

Kasvissamosat

Kymmenen vuoden takainen Intian-reissuni oli ensimmäinen kertani Euroopan ulkopuolella. Ja monella tapaa hyvin... avartava. Ja hämmentävä. Ja turhauttava. Ja mielenkiintoinen. Se oli myös aikaa ennen digikameroita ja nykyistä Canon-kultaani. 

Intiasta voi olla montaa mieltä (likainen, kaoottinen, eksoottinen, värikäs, naisten oikeuksiin pöyristyttävän ylenkatseellisesti suhtautuva...) mutta kasvissyöjälle se on unelma. Ruoka on loistavaa ja niin onnistuneesti maustettua, ettei sitä lihaa edes huomaa kaipaavansa. Yksi lempisnäckseistäni on samosa.

Pelmenien, raviolien ja dim sumin kaltaisten täytettyjen taikinanyyttien lailla sisään voi piilottaa melko lailla mitä tahansa - niinpä se on oivallinen hävikistä herkuksi-ruoka. Tällä kertaa tein kasvisversioita. Kuoritaikinan tein tällä kertaa kikhernejauhoista, joten ne ovat myös gluteenittomia. Kuoren voi tehdä myös normaalijauhoista, jolloin siitä tulee pehmeämpi. Kikhernejauhoista tulee helposti käsiteltävä taikina, jota aion (keliaakikkokollegoiden iloksi) kokeilla vastaisuudessa myös piirakoihin!

Kaverina tarjoilin raitaa, intialaista tsatsikin kaltaista jogurttidippiä. Siitä(kin) on olemassa lukemattomia variaatioita, ja maun mukaan siihen voi käyttää niin kurkkua, porkkanaa (tai molempia) tai hedelmiä - vaikka ananasta. Sen tarkoitus on olla sitä monien intialaisruokien mausteisuutta tasoittava. Myös se mango-chilikastike toimisi näiden kanssa vallan mainiosti.

20 pientä samosaa, 10 isompaa

Normaalitaikina:

2,5 dl jauhoja

2 rkl öljyä

vettä

Kikhernetaikina:

3,5 dl kikhernejauhoja

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

n. 1/2 dl vettä

Nypi jauhot öljyn kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää sitten vettä, kunnes koossa on pehmeä, koossapysyvä taikina. Kääri kelmuun ja anna levätä kylmässä. Tee sillä välin täyte.

Täyte:

1 peruna

1 pieni porkkana (tai 1/2 isosta)

1 pieni sipuli

50 gr herneitä

1 vihreä chili

1 tl raastettua inkivääriä

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl korianterinsiemeniä

1/2 tl chilijauhetta

1/2 tl kardemummaa

3/4 tl curryä tai garam masalaa

1/2 limen kuori ja mehu

vajaa kourallinen korianterinlehtiä

Kuori ja kuutioi perunat ja porkkana. Ne kannattaa kuutioida pieniksi, noin herneen kokoisiksi, näin ne eivät täyttämisvaiheessa riko taikinakuorta. Höyrytä tai keitä ne kypsiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää hienonnettu chili, inkivääri, valkosipuli, limen mehu ja kuoriraaste sekä mausteet. Pyörittele pannulla hetki ja lisää sitten peruna ja porkkana. Sekoita niin, että mausteet levittäytyvät tasaisesti. Lisää sitten herneet jatkaen kypsentämistä kunnes nekin ovat läpikotaisin kuumenneet. Nosta pois liedeltä ja sekoita joukkoon hienonnetut korianterinlehdet. Anna jäähtyä.

Jaa taikina kymmeneen osaan ja kaulitse niistä halkaisijaltaan n. 13-senttisiä pyörylöitä. Pidä ne peitettynä ennnen täyttämistä - muuten ne kuivivat ja niiden käsittely on vaikeampaa. Leikkaa ne sitten kahtia ja kostuta se suora reuna vedellä. Pyöräytä se kartioksi, nipistä kulma kiinni ja painele sauma kiinni. Täytä kuoret, sivele yläreunakin kevyesti vedellä ja nipistä kiinni. Uppopaista kunnes niissä on kaunis kullanruskea väri. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile chutneyn ja/tai raita- dipin kera.

Raita:

250 gr turkkilaista jogurttia

1/2 kurkku

pieni porkkana tai 1/2 isosta

1 limen mehu ja kuori

1 tl suolaa

2 tl sokeria

1 tl inkiväärijauhetta

1/2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna

1 reilu rkl mintunlehtiä hienonnettuna

Sekoita ainekset ja anna maustua kylmässä ainakin tunnin verran ennen tarjoilua.

_____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Kuinka anoppi hurmataan

Vanhemmassa miehessä on puolensa. Mutta ellei kyseinen mies sitten ole jo kahdeksissakymmenissä, on riski, että sen vanhemmankin miehen mukana tulee kaupanpäällisiksi myös anoppi.

Omani ruokavalio koostuu pääosin G&T:stä ja Marlboro Lighteistä. Alkuaikoina halusin tehdä häneen vaikutuksen, joten kutsuin hänet illalliselle. Kokkasin tuntikausia ja siinä sivussa leikkasin vasemman käteni sormenpäät irti (vahingossa toki - en ole sormenjäljistäni epätoivoisesti eroon pyrkivä FBI:n etsimä sarjamurhaaja). Suomalaisella järkähtämättömyydellä (ja muovipussi vertavuotavaan käteen teipattuna) sain kuitenkin ruoan pöytään. Ja mitä teki anoppi? Toi mukanaan omat eväät minigrip- pussissa. Ei nääs "halunnut olla vaivaksi".

Sittemmin on hän(kin) uskaltaunut syömään minun ruokiani. Ja tästä brittiklassikosta hänkin tykkää. Fish pie, eli kala-perunapaistos. 

Halutessaan appelsiininkuoren voi luonnollisesti korvata sitruunankuoriraasteella, mutta appelsiini lisää kalaruokiin jännää lämpöä. Jos haluaa kalaisamman maun, voisi kastikkeen maidon sijaan tehdä myös äyriäisliemeen, jos sitä on tullut keiteltyä.

Annoskoosta riippuen kolmelle- neljälle

Kalapaistos:

2 rkl voita
1/2 sipuli
1/2 rkl appelsiininkuorta
1/2 tl chilijauhetta
suolaa, valkopippuria
2 rkl jauhoja
5 dl maitoa
1 rkl hummerifondia
1 rkl tomaattipyrettä
1 dl kermaa
1 tl tilliä
50 gr herneitä

300 gr kiinteää valkolihaista kalaa
4 pientä mustekalatuubia (n. 1 dl valmiita, n. 1/2 cm suikaleita)
12 jättikatkarapua
3 siivua kylmäsavulohta

Perunasosekuorrutus:

8 perunaa
6 reiluhkoa rkl voita
1 rkl ruohosipulia silputtuna
muutama rkl maitoa
suolaa, valkopippuria

Keitä tai höyrytä perunat kypsiksi ja soseuta voin kanssa. Lisää tarvittaessa hieman kuumaa maitoa. Lisää joukkoon ruohosipulisilppu ja mausta.

Hienonna sipuli ja kuullota sitä voissa kunnes pehmeää. Lisää sitten jauhot ja anna kypsyä hetken aikaa. Lisää sitten kuuma maito ja sekoita tasaiseksi. Jatka keittämistä kymmenisen minuuttia, kunnes jauhot ovat kypsyneet. Lisää sitten joukkoon hummerifondi, tomaattipyre, chili, appelsiininkuori ja kerma. Tarkista maku ja mausta. Lisää sitten kalat ja äyriäiset kypsymisjärjestyksessä. Ensin muutaman sentin suikaleiksi paloiteltu kala, muutama minuutti myöhemmin jättikatkaravut ja lopuksi mustekalat ja herneet. Anna jäähtyä hieman.

Annostele kulhoihin ja levitä päälle suikaloitu kylmäsavulohi. Levitä sitten kalakerroksen päälle perunamuusi (Kuumaan maitoon kastetun lusikan selkäpuolella levitysjäljestä saa tasaista) ja koristele se halutessasi vaikka haarukanvedoin. Jos haluat todella hienoa jälkeä pursottamalla koristeita, varaudu tekemään muusia kaksinkertainen annos. 

Gratinoi 200- asteisessa uunissa kunnes paistos on ottanut hieman väriä pintaansa.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?