Tarte Flambée/ Flammkuche - Alsacen vastine pizzalle

For English please see here

* * * 

Tarte Flambée (Flammkuche) on Alsacen vastine pizzalle - ihanan helppo ja pekoninen herkku!

* * * 

Katselin kerran yhden illan päätteeksi Göteborgarea syvälle silmiin, tartuin häntä kädestä ja kuiskasin sieluikkaimmalla äänelläni kohtalokkaan kysymyksen: "arvaa, mitä minä rakastan?" 

Göteborgare katsoi minua takaisin hymyillen sitä ihanaa hymyään, joka saa polveni heikoksi ja vastasi yhtä viettelevällä äänellä: "pizzaa."

Romanttinen hetki. Niin totaalisen ohi. 

Vaan ei taida tulla kenellekään tätä blogia lukeneellekaan yllätyksenä, että noinhan se on: minä todella rakastan pizzaa (blogista löytyy jopa resepti aamiaispizzaan...)

Koska minulla on kuitenkin yhä hienoisia ongelmia sen pizzaan jokseenkin olennaisesti kuuluvan juuston kanssa, olen ihan erityisesti ihastunut eri puolilta maailmaa löytyviin pizzavastineisiin, joista sitä ei löydy. Näitä ovat mm. Turkin lahmacun sekä pide sekä kirjastanikin löytyvä arabialainen sfiha. 

Osataan sitä tosin Euroopassakin: Alsace; yksi lempiviinialueistani on kunnostautunut asiassa luomalla Tarte Flambéen, jossa juustoa saattaa olla tai saattaa olla olemattakin. Eikä ole ihme, että tähän rakastuin - siinä suosituimmassa versiossa on pekonia. 

Pekoni = rakkaus. Kysy keltä vain. 

Kuivaa siitä ei italialaisen peruna-rosmariinipizzani lailla kuitenkaan tule - siitä pitää huolen rapean pohjan päällä köllöttelevä ranskankermakerros. 

Suomesta tätä herkkua harvemmin saa, mutta Tampereenkävijöitä onnistaa - siellä sijaitsevan Wistub Alsacen Tarte Flambée on ehkä jo yksinään syy ottaa kaupunki vaikka päiväretken suunnaksi. 

Jos tarvitset lisäinspiraatiota tuohon Suomen Göteborgiin, löydät sitä blogista täältä ja täältä. 

Alueesta riippuen Tarte Flambée tunnetaan myös nimellä Flammkuche. Alunperin se oli nimenomaan saksankielisten maalaisten kotonaan tekemää ruokaa - ravintolakelpoista siitä tuli vasta 1960-luvulla nähdyn pizzahuuman myötä.

Tämän Gratinéen lisäksi tunnetuimmat versiot ovat sieniä sisältävä Forestière sekä samannimisellä juustolla kuorrutettu Münster, mutta on tästä olemassa makea; kanelia, ohueksi siivutettua omenaa (ja monesti myös Calvadosin kaltaista omenaviinaa)  sisältävä versio. 

2 isoa tai neljä pienempää

Tarte Flambée Gratinée - Alsacelainen pizza savupekonilla 

pohja:

2,5 tl kuivahiiva
1,5 tl sokeria
1,5 dl lämmintä vettä
1,5 rkl öljyä
4 dl (00-pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa

täyte:

150 gr crème fraîchea
muutama kourallinen raastettua (Gruyère) juustoa
140 gr (savu)pekonia
1 pieni sipuli

Tarjoiluun: hienonnettua ruohosipulia, mustapippuria

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. 

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Leikkaa pekoni haluamasi kokoisiksi paloiksi ja ruskista pannulla kunnes se alkaa rapeutua. Nosta reikäkauhalla odottamaan. 

Kaulitse kohonnut taikina ohueksi levyksi. Jauhoja taikina ei tässä vaiheessa tarvitse, joten helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on helppo kumota suoraan kuumalle pellille.

Esipaista pohjaa nelisen minuuttia. Levitä sille sitten kerros crème fraîchea ja ripottele juusto sen päälle. Lado juuston päälle sipulirenkaat sekä pekoni. Jatka paistamista, kunnes juusto on sulanut. 

Ripottele (halutessasi) päälle ruohosipuli sekä mustapippuria ja tarjoile. 

Lisää pizzareseptejä blogin arkistoista löydät alta:

-  pide - turkkilainen pizza

- pizza Prosciuttolla, päärynällä ja briejuustolla

- ankkaconfit-pizza

- libanonilainen lammaspizza

- kurpizza (kurpitsa-chorizopizza)

- pinaatti-kotijuustopizza

- italialainen peruna-rosmariinipizza

- aamiaispizza kylmäsavulohella, kananmunalla ja idioottivarmalla hollandaisella

Onko Tarte Flambée/ Flammkuche vienyt jo teidän sydämenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lindströmin burgeri, syksyn paras burgeri & Sileni Cellar Selection Pinot Noir 2014

For English please see here

* * * 

Yrttisistä Lindströmin pihveistä ja karamelisoidusta sipulimajoneesikastikkeesta syntyvät syksyn parhaat burgerit, joilla hurmaa vaikka isänpäiväpöydässä!

* * * 

Jos jokunen vuosi sitten hurahdin pahinta laatua olevaan kurpitsakuumeeseen, on tämän syksyn vastine ollut ehdottomasti punajuuri. Upean syvällä värillään ja kypsennettynä (etenkin paahdettuna!) suorastaan viettelevän lempeäksi pehmenevällä maullaan se on vienyt sydämeni (ja muutaman aikaisemmin valkoisen paidan...)

Hieman häpeästä punastellen myönnän, että vasta tänä syksynä olen tehnyt elämäni ensimmäistä kertaa mm. Lindströmin pihvejä. Mutta härregyyyyd, että niitä onkin tehty sitten heti monta kertaa peräkkäin.

Uskoisin, että keskimäärin meidän keittiössä syödään aika hyvin. Ja aika hyvistä raaka-aineista. Mutta kyllä jauheliha on sellainen raaka-aine, että sitä löytyy aina pakkasesta. 

On se sitten luomua tai vaikka lammasta taikka alelaarista napattua sika-nautaa, on jauheliha helppo ja nopea arjen pelastaja, joka on helposti tuunattavissa niin meksikolaisiin makuihin (tacosalaatti, anyone?) kuin välimerellisiin viboihin (kreikkalaiset lihapullat - oijoi!) Lähi-idän tunnelmiin (marokkolaiset köftet! Harira-keitto!)

Pitkään hauduttamalla saa siitä sitäpaitsi sellaisen syviä makuja ja rakkautta pursuavan Bolognesen, että sitä kehtaa tarjota sunnuntailounasvieraillekin. 

Liha on perinteisesti ollut se ruoanlaiton osa-alueista hinnakkain, joten sitä on jatkettu maailman eri keittiöissä mitä erilaisimmin keinoin. Kun sen yhdistää taikinakuoreen ja käyttää vaikka tortellinien (tai tulevasta kirjastani löytyvien Shish Barak-nyyttien) täytteeseen, ruokkii neljänneskilolla isommankin perheen. 

Toinen keino saada vähä riittämään pidemmälle on jatkaa lihaa vaikka sienillä tai, kuten näissä (ruotsalaisesta nimestään huolimatta mitä ilmeisemmin venäläistä alkuperää olevissa) Lindströmin pihveissä, punajuurella. 

Oiva arjen helpotus ovat muuten niin ikään vasta tänä syksynä lähikauppani hyllystä löytämäni esikeitetyt punajuuret. Siinä säästyy taas tunti johonkin ihan muuhun!

Viimeksi Lindströmin pihveistä tehtiin ihana yrttiset burgerpihvit, jotka tarjoiltiin karamelisoidusta sipulista, sinapista ja timjamista makeutta ja huimasti makua saavan majoneesidressingin kanssa. Rosmariinin lisäksi myös timjami ja tilli ovat yrttejä, jotka viihtyvät punajuuren seurassa erinomaisesti.

Kunnollisten briossisämpylöiden ja rouskuvan rapeiden polentaranskalaisten kanssa nämä ovat niin maistuvia, että nämä kelpaa kantaa pöytään vaikka tulevana isänpäivänä!

Hyviä briossisämpylöitä löytyy ainakin Kanniston Leipomon valikoimista.

Kotitekoisiin löydät ohjeen blogista täältä, marinoidun punasipulin reseptin puolestaan täältä ja polentaranskalaiset taasen täältä. 

Lindströmin burgerit:

6 -8 briossisämpylää (tarvittaessa gluteenittomia)

6-8 yrttistä Lindströmin pihviä (ohje alla)
karamelistoitu sipuli-majoneesidressingiä (ohje alla)

marinoitua punasipulia

1/3 pussia lehtikaalta, lehtiruoto poistettuna

6-8 siivua pekonia

1 suolakurkku pitkittäin siivutettuna tai pikkukurkkuja

Yrttiset Lindströmin pihvit:

Koosta riippuen 6-8 kpl

1 pieni sipuli, hienonnettuna

2 isoa punajuurta, keitettynä, kuorittuna ja raastettuna (á 150 gr)

400 gr jauhelihaa

2,5 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia (tai timjamia), hienonnettuna

2,5 rkl suolakurkkua (tai kapriksia) hienonnettuna

1 kananmuna

1/2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

paistamiseen: voita ja/tai öljyä

Kuullota sipulisilppu öljy - ja/tai voitilkassa keskilämmöllä kunnes läpikuultavaa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja yhdistä muihin aineksiin.

Vaivaa tasaiseksi massaksi ja anna maustua peitettynä kylmässä puolisen tuntia. Karamelisoi sillä välin sipulit majoneesidressingiin. 

Muotoile kuudeksi-kahdeksaksi tasakokoiseksi paksuksi pihviksi ja paista voissa pannulla noin 6 minuuttia per puoli. 

Karamelisoitu sipuli-majoneesidressing:

2 pientä sipulia, ohuina suikaleina

1 tl sinappia

3 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna

2 dl hyvää majoneesia

(suolaa, mustapippuria)

paistamiseen: muutama rkl voita

Karamelisoi sipulirenkaat voissa pannulla tai pinnoitetussa kattilassa välillä sekoitellen kunnes ne ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja mittaa sitten tehosekoittimeen muiden kastikeainesten kanssa. Surauta tasaiseksi, tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja/tai pippurilla. 

Kokoa burgerit. 

Paahda pekoni uunissa 200 asteessa kunnes rapeaa. Valuta talouspaperin päällä ja puolita.

Pehmitä lehtikaalta kuumalla pannulla vesitilkassa muutaman minuutin ajan. 

Paahda briossisämpylät.

Levitä briossisämpylöille hieman karamellisipulidressingiä, sen päälle muutama lehtikaalin lehti ja marinoidut punasipulit, sen päälle pihvi, reilu lusikallinen dressingiä, pekonia sekä suolakurkku. Kansi päälle ja ääntä kohden!

Ja juhlapäivän kunniaksi maistuu burgerin kanssa lasillinen erinomaista uusiseelantilaista Pinot Noiria! 

Uuden Seelannin itärannikolta löytyvän Hawke's Bayn alueelta tuleva Sileni Cellar Selection Pinot Noir 2014 (7,95€/ 0,375 l) oli itselleni uusi tuttavuus, mutta ehdoton löytö, josta löytyvät monet niistä syistä, joiden vuoksi uuden maailman (ja nimenomaan Uuden Seelannin) Pinot Noirit ovat vuodesta toiseen oman keittiöni suosikkeja.

Keskitanniinisesta viinistä löytyy pehmeänmakeaa marjaisuutta ja mm. kirsikan aromeja. Siinä on myös häivähdys orvokkisuutta ja rakennetta antavaa kevyttä tammisuutta, mitkä molemmat komppasivat punajuuren lempeää makeutta ja yrttien tuomaa hentoa riistaisuutta kauniisti. 

Demipullokokonsa ansiosta se on oiva valinta myös pienemmän talouden herkutteluhetkeen!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Välimerellisissä pikkujoulutunnelmissa - jouluinen maalaisterriini possusta (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Älä anna tämän rustiikkisen maalaisterriinin vaikuttavan ulkomuodon hämätä - sen valmistus on nimittäin paljon helpompaa kuin kuvittelitkaan. Etukäteen valmistettavana se on täydellinen herkku stressittömään joulupöytään!

* * * 

Ruoan parissa työskentelevänä suurin osa ajastani kuluu  - ei niin yllättäen - keittiössä. Niinpä olen (välillä kantapäänkin kautta) oppinut arvostamaan laadukkaita työkaluja ja Heirolin verkkokauppa on tullut tutuksi. Tämä postaus on osa yhteistyötä heidän kanssaan. 

Ruokabloggarille se on aarreaitta, jossa ostoslista kasvaa kuin varkain. Onneksi joulu on ihan nurkan takana - taidan nimittäin ulkoistaa hyvissä ajoin muutaman hankinnan joulupukillekin...! Toivelistallani roikkuvat ainakin nämä ihanat valurautaiset blinipannut ja tämä upea cooler. Lisää lahjavinkkejä löydät täältä.

Ostosten tekeminen Heirolin verkkokaupassa on vielä varsin vaivatontakin: muutamassa päivässä ihanuudet ovat jo kotiovella! Yli 50 € tilauksiin saa ilmaisen toimituksen ja yli 120 € tilauksissa kotiinkuljetuskin tulee kaupan päälle. 

Ihan niinkuin tässä blogissakin, Heirolilla halutaan kannustaa ihmisiä viettämään enemmän aikaa ruokapöydän ääressä. Yhteinen ateria kun on paitsi ruoan, myös rakkauden jakamista. 

Yhteistyössä Indiedaysin ja Heirolin kanssa sain varaslähdön joulutunnelmiin suunnitellessani tyttöporukkamme pikkujoulut. Etenkin viime aikoina tuon kirjaprojektin myötä on aika ollut kortilla - ihan niinkuin kirjailijapoloisen kärsivällisyyskin. 

Ystävät ovat onneksi kestäneet tämänkin emotionaalisen vuoristoradan ja nyt ollaankin jo voiton puolella. Ja mikäs sen parempi tekosyy kokoontua taas saman pöydän ääreen herkuttelemaan!

Joulu tuli etuajassa myös tämän ruokabloggarin keittiöön - olin kokkaustarvikeostoksilla (taas) kuin lapsi karkkikaupassa. 

Rakkautta ensisilmäyksellä oli tuo kuvassa näkyvä punainen emalipata, joka on ollut kotiuttamisen jälkeen käytössä harva se päivä. Siinä valmistuvat niin pitkään haudutetut padat, simpukat, keitot kuin nytkin pöydästämme löytynyt ikisuosikki pataleipä. Ihanan jouluisessa värissään se on vielä niin kauniskin, että sen kantaa pöytään ilomielin!

Rakastan astioita, ja kuulun siihen koulukuntaan, jolle niitä ei koskaan voi olla tarpeeksi. Ihan erityisen heikko kohtani ovat kakkuvadit, kuten tuo First-malliston jalallinen tarjoiluvati. 

Ei siinä meillä tosin aina kakkuja nähdä- yhtä hyvin siihen voi kattaa suolaistakin tarjottavaa. Se tarjoaa myös näyttävän tavan vaikka hedelmien esillepanoon. 

Samaa sarjaa on myös jouluisen maalaisterriinin tarjoiluastia. Luuposliininen First-mallisto on muotokieleltään yksinkertaisen tyylikäs ja siten myös helposti yhdistettävissä jopa minun iloisen kirjavaan, kirpputoreilta rakkaudella hamstrattuun eripariastiakokoelmaani. 

Kantakaupunkiasujana on neliöitä minunkin keittiössäni varsin rajallisesti, minkä vuoksi arvostan astioissakin monikäyttöisyyttä. 

Tuo terriini esimerkiksi saa kauniin muotonsa pinnoitetusta puolikuun muotoisesta viipalevuoasta, jossa valmistuvat terriinin lisäksi myös vaikka kakut. 

Illan jälkiruokana toimineet sitruunaiset rosmariinipiparit valmistuivat ihanilla lumihiutaleen muotoisilla pikkuleipämuoteilla, jotka olivat niin kauniita, että pääsivät koristamaan joulukuustammekin. 

PS. Pipareiden ohjeen löydät blogista ensi lauantaina!

Meidän pikkujoulujamme vietettiin luonnollisesti varsin välimerellisissä tunnelmissa. Avainsanana oli ihanien makujen lisäksi kauan kaivattu kiirettömyys ja stressittömyys. Niinpä kaikki kattauksesta löytyvä oli joko helppoa ja nopeaa tai etukäteen valmistettavissa. Niinpä emäntäkin pääsi pitkästä aikaa ihan vain istumaan ja nauttimaan. Niin seurasta kuin viinilasillisesta (jos toisestakin!)

Terriinit ovat tähän erinomainen vaihtoehto. Meidän pöydässämme nähtiin tästä kakkuvuoasta kauniin ulkomuotonsa saava kuha-mätiterriini sekä illan ehdoton tähti, tämä rustiikkinen maalaisterriini possusta. On muuten ♥

Ulkomuodollaan se tekee takuuvarmasti vaikutuksen vieraaseen kuin vieraaseen, mutta yllättävän helppo se on (ei sitä tosin niille vieraille tarvitse kertoa!) On tämä muuten myös erinomainen ja varmasti tervetullut ruokalahjakin!

Aikaa sen tekoon kannattaa tosin varata, se pitää nimittäin valmistaa tarjoilua edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään. 

8-10 hengelle

Jouluinen maalaisterriini possusta:

400 gr kassleria (tai porsaan lapaa)

250 gr kananmaksaa

200 gr porsaan kylkeä (ilman kamaraa)

1 kananmuna

3/4 dl Valdespino Oloroso Blend Medium-sherryä (tai konjakkia tai portviiniä)

75 gr pistaasipähkinöitä

75 gr kuivattuja karpaloita

1 1/2 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna

1 1/2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/4 tl jauhettua neilikkaa

1/4 tl jauhettua maustepippuria

Lisäksi: 2 pkt (á 180 gr) pekonisiivuja

Taputtele kananmaksan pinta kuivaksi. Kuutioi kassler ja possunkylki. Heitä pois kovat rasvaiset palat. Mittaa puolet kasslerista ja porsaankyljestä kananmaksojen sekä kananmunan kanssa tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Siirrä toiseen kulhoon. 

Lisää tehosekoittimeen loput kasslerista ja possunkyljestä ja aja rouheaksi seokseksi. Yhdistä ne maksaseokseen muiden ainesten kanssa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä peitettynä kylmään maustumaan 4 tunniksi (tai vaikka seuraavaan päivään). 

Irrota pekonisiivut toisistaan ja toisesta päästä kiinni pitäen venytä niitä hieman pidemmiksi. 

Vuoraa käyttämäsi (n. 1 l vetoinen) vuoka pekonilla niin, että ne jäävät hieman lomittain. Leikkaa kaksi pekonisiivua puoliksi ja käytä palat vuoan päihin. 

Lusikoi terriinimassa vuokaan ja käännä pekonisuikaleet massan päälle. Peitä terriini vuoan kokoisella leivinpaperiarkilla ja kääri vielä tiukasti folioon.

Lämmitä uuni 170 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 150). Aseta terriinivuoka sitä hieman suurempaan uunivuokaan ja kaada uunivuokaan sen verran kiehuvaa vettä, että se yltää terriinivuoan puoleenväliin. 

Kypsennä n. 75 minuuttia, kunnes terriini alkaa irrota vuoan reunoilta ja sen keskelle työnnetty tikku tulee ulos kuivana ja kuumana. Nosta terriinivuoka uunivuoasta. Aseta sen päälle paino (esim. muutama säilyketölkki)  ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä sitten kylmään seuraavaan päivään. 

Poista paino, avaa folio ja kumoa terriini varovasti vuoastaan tarjoiluastiaan. Tarjoa lisänä esim. pikkukurkkuja, hillosipuleita ja/tai mustaherukka- tai karpalohyytelöä.

* * * 

Joulu tulee etuajassa myös yhdelle teistä lukijoista - teidän kesken arvotaan nimittäin 75€ lahjakortti Heirolin verkkokauppaan! Mitä sinun toivelistallasi on? Käy valitsemassa verkkokaupan valikoimista oma suosikkisi ja linkitä se kommentteihin. 

Osallistumisaikaa on ensi maanantaihin eli 6.11.2016 saakka. Muista siis jättää kommentteihin myös yhteistietosi! Arvonnan säännöt löydät täältä.

* Yhteistyössä Indiedays , Blogirinki Media ja Heirol * 

___________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

     

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Pekoni-viskimarmeladi

* * * 

For English please see here

* * * 

Sanovat, etteivät vanhat koirat opi uusia temppuja. Hah, sanon minä. Viime viikonlopun aikana opin paljonkin. Niinkuin vaikka sen, että

- puhelimessani on käyttöjärjestelmä

- käyttöjärjestelmä vaatii päivityksiä

- minusta ei ole päivittämään edes jakaustani

- ihmisten edessä kokkaaminen näytöskeittiöissä on ihan huisin kivaa

- ammattikokit osaavat hoitaa tuon homman paljon meitä ruokabloggareita siistimmin...

- pekoni tekee ihan oikeasti kaikesta parempaa 

Ja jos pekoni tekee kaikesta parempaa, niin ei jää kauaksi viskikään. Joten jos yhdistää pekonin JA viskin... tsaijai. Siinä on kuulkaa isokin mies kyynelissä.

Tätä marmeladia/ chutneytä/ hilloa keiteltiin sunnuntain Lähiruoka & Luomumessujen Jukolan Juuston näytöskeittiöesiintymistä varten. Vähän sitä lopputulosta jänskättiin, mutta yleisön palaute oli, että resepti on ihan ehdottomasti saatava blogiin. Joten tässä se nyt on!

Kokkasimme Habanerokitchenin kanssa Hyvää Suomesta- osastolla ja hyvää Suomesta on tämäkin. Niin sipuli, pekoni, omenaviinietikka, timjami kuin voikin on suomalaista. Viskissä joutui hieman tinkimään, vaan kohta sitäkin saa Suomesta vaikka molemmille käsille. Teerenpelin single maltia saa jo Alkostakin, Valamon Luostarissa on kuulemma valmistumassa ohraviskiä ja Helsinki Distilling Companyltäkin on tulossa markkinoille omansa. 

Jukolan Juusto on muuten sellainen suomalainen laatutuote ja lähituotantoa perhaimmillaan, että kannattaa ehdottomasti tutustua. 

Tämä resepti on mitoitettu messuyleisölle ja valmista marmeladia tulee kaksi reilua hillopurkillista. Se säilyy ilmatiiviissä purkissa kylmässä neljäkin viikkoa (ei muuten säily!), mutta puolita annos halutessasi pienempiin tarpeisiin. Tällöin valmistusaika on luonnollisesti myös lyhempi. 

Pekoni-viski-sipulimarmeladi:

6 pkt pekonia (á 140 gr), noin puolen sentin suikaleina

6 isohkoa sipulia (yht. n. 1,4 kg), kuorittuina ja vajaan sentin kuutioina

2 dl ruskeaa sokeria

0,5 dl (vaahtera) siirappia

6 rkl (0,75 dl) viskiä (voi jättää poiskin - korvattavissa myös konjakilla tai Jallulla)

1,25 dl omenaviinietikkaa

3 rkl tuoretta timjamia

(suolaa, mustapippuria)

Paahda pekonisuikaleita kuivalla pannulla tai isossa pinnoitetussa kattilassa muutamassa erässä keskilämmöllä n. 10 minuutin ajan, kunnes niiden väri tummuu ja ne lähentelevät rapeutumista. Nosta reikäkauhalla ja talouspaperin päällä. Valuta pekonirasva ja jätä sitä kattilaan 3 rkl. 

Kuullota sipulia pekonirasvassa välillä sekoitellen kunnes se on pehmeää ja alkaa karamelisoitua (hilloerän suuruudesta riippuen 20-50 minuuttia.) Lisää sokeri ja nosta hieman lämpöä. Kun sokeri on sulanut, lisää kattilaan loput aineet suolaa ja pippuria lukuunottamatta. 

Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut ja seos paksuuntunut hillomaiseksi (hilloerän suuruudesta riippuen 20-60 minuuttia) - jäähtyessään seos sakenee entisestään. 

Tarkista maku ja suolaa ja pippuroi halutessasi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen purkittamista. 

Hyvää juustojen kanssa, leivän päällä... tai ihan sellaisenaan suoraan purkista (mitä luulette minun tekevän parasta aikaa?)

Itse tarjosin näitä grillattujen cheddarleipien kanssa. Ota kaksi ohuehkoa viipaletta hyvää (pata)leipää, levitä väliin reilu kerros raastettua cheddaria, ripottele päälle tuoretta timjamia, laita toinen leipäviipale kanneksi ja paista voissa pannulla keskilämmöllä molemmin puolin kunnes juusto on sulanut ja leipä on kauniin kullanruskea. 

Säilytä marmeladi kylmässä, mutta ota huoneenlämpöön hieman ennen tarjoilua sen pehmenemiseksi (tai lämmitä muutama sekunti mikrossa).

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Keittokirja testissä: Glorian Ruoka & Viini 100 parasta - pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla

* * * 

For English please see here

* * * 

Kutsuvat näitä nyt elämiäni vuosia ruuhkavuosiksi. Yleensä niiden turbulenssissa tasapainottelevat ihmiset jonglööraavat kaiken muun lisäksi vielä parisuhteita ja asuntolainoja ja jalkapalloharjoituksiin roudattavia lapsiakin. Miten se on edes mahdollista? Kuinka monta tuntia heidän vuorokauteensa oikein kuuluu?

Viime aikoina on pitänyt kiirettä. Siis jopa tavallistakin enemmän. Edelliset kunnon yöunet sijoittuvat jonnekin vuosikymmenen alkupuolelle ja silmäpussit alkavat olla sitä kokoluokkaa, että Finnair tulee todennäköisesti perimään niiden koneenviemisestä lisämaksun. Viikonloppukin tulee menemään työn parissa: lauantaina minut löytää kokkaamasta What's Cooking Helsinki- tapahtumasta, sunnuntaina klo 13.30 olen puolestaan tositoimissa Habanerokitchenin kanssa Lähiruoka & Luomumessujen Hyvää Suomesta- näytöskeittiössä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan minua (ja silmäpussejani)!

Kaiken kiirenkään keskellä ei ole jäänyt huomaamatta, että nyt eletään melkoista keittokirjakevättä. Kokeiluun pääsyä odottaa  muutamakin hurmaava opus, joista tällä kertaa vuorossa on Glorian Ruoka & Viinin uudenuutukainen 100 parasta- kirja. 

Kirjaan on koottu "takuuvarmoja reseptejä" joiden luvataan tekevän "entistä paremman (ja rennomman kokin".

Sisältö on monipuolinen ja hyväksi havaittuja reseptejä on tarjolla niin aamiaiselle, arjen tarpeisiin (pöytään puolessa tunnissa), viikonlopun herkutteluun, ajan kanssa kokkailuun - juhlaa ja kasvisruokikaan unohtamatta. Turhia kikkailemattomien reseptien raaka-aineetkin löytyvät lähikaupasta. Oiva kirja, josta on iloa vielä pitkään. Tulevaisuuden varalle on korvamerkitty mm. nantualiemessä köllöttelevät haukikvenellit.

Kirja hurmaa tyylikkäillä kuvillaan, joiden takaa löytyy mm. Elvi Ristan ja Reetta Pasasen erehtymätön silmä.

Testireseptiksi valikoitui 30 minuutin osiosta löytynyt pasta hernepestolla ja rapealla pekonilla. Jostain syystä resepteistä puuttuu merkintä siitä, kuinka monta ne ruokkivat, mutta alla olevasta riittää noin kahdelle. 

Pasta herneperstolla ja rapealla pekonilla

1 pkt (170 gr) pekonia

Hernepesto:

200 gr pakasteherneitä

1/2 ruukkua basilikaa

1/2 dl raastettua parmesaania

1 rkl öljyä

2 rkl sitruunamehua (itse käytin 3)

1/2 tl suolaa

1/2 tl  mustapippuria myllystä

1 valkosipulinkynsi

1/2 dl pastan keitinvettä

Sitruunaöljy:

1/2 dl öljyä

2 rkl sitruunamehua 

1 sitruunan kuori suikaleina

1/2 tl sokeria

1/4 tl suolaa

Lisäksi: 1 dl parmesaanilastuja

Paahda pekoni rapeaksi joko uunissa tai paistinpannussa matalalla lämmöllä. 

Tee hernepesto. Soseuta sulatetut herneet, basilikanlehdet, parmesaaniraaste, öljy, sitruunamehu ja mausteet sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi tahnaksi. Hienonna valkosipulinkynsi joukkoon. Ohenna hernepestoa tarpeen mukaan pastan keitinvedellä.

Laita viimeistään tässä vaiheessa pasta kiehumaan. Sekoita sitruunaöljyn ainekset keskenään. 

Sekoita sitruunaöljy kypsään, valutettuun pastaan. Lisää hernepesto ja rapeaksi paahdettu pekoni hieman murusteltuna. Ripottele parmesaani pinnalle. 

Pätevä peruspasta arki-illan pelastajaksi. Sitruuna tuo siihen ihanaa raikkautta ja pekoni... no, eihän se mistään ole koskaan huonompaakaan tehnyt! Onko teillä jotain kiireisen arkiaterian pelastavia luottoreseptejä?

* Kirja saatu arvostelukappaleena* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!