Curryinen kanapiiras, katalonialaiset lihapullat, Lindströmin lihamureke ja herkkusieni-vuolupossupasta - reseptejä Atrian kevään uutuuksista

Kehittelin Atrialle heidän kevään uutuuksista innoituksensa ammentavaa reseptiikkaa - tässä niistä ensimmäiset!

* * * 

On tässä ehditty muutakin kuin oman kirjan reseptiikkaa tehdä - tein mm. keikan jo entuudestaan tutulle yhteistyökumppanille Atrialle, jonka seurauksena firman sivuilta sivuilta löytyvät jo nämä alla näkyvät, heidän kevään uutuuksiaan hyödyntävät reseptit.

Tästä ihanan lempeästä curryisestä kanapiiraasta esimerkiksi löytyy valmiiksi kypsennettyä ja suikaloitua Vuolukanaa. On muuten nähty meillä jo useammankin teehetken ilahduttajana.

Vahva suositus niin kevään juhliin kuin kesän piknikkoreihinkin!

Curryinen kanapiiras (kosher, maidoton)

Näistä mehevistä, Kataloniasta innoituksensa saaneista lihapullista ei uskoisi, että raaka-aineena on käytetty vain 10% rasvaa sisältävää parempaa naudan jauhelihaa. 

Salaisuus? No ainakin sen mantelinen kastike, jossa pyörykät hautuvat kypsiksi; mehevinä pysyen ja makuja entisestään enemmän imien!

Katalonialaiset lihapullat mantelikastikkeessa (gluteeniton, kosher)

Tämä mehevä Lindströmin lihamureke pelastaa sunnuntain kuin sunnuntain. Ja sen kaveriksi? No sitä itkettävän hyvää perunamuusia tietenkin!

Tämänkin reseptin raaka-aine, Perhetilan 15% nautajauheliha ilahduttaa muuten uudella, entistä vähemmän tilaavievällä ja jätettä aiheuttavalla pakkauksellaan.

Lindströmin lihamureke (gluteeniton, kosher)

Tämä valmiiksi kypsennettyä ja suikaloitua uutuutta Vuolupossua hyödyntävä herkkusieni-vuolupossupasta edustaa puolestaan niitä arjen armahtajia; alle puolessa tunnissa valmistuvia ikisuosikkeja. 

Herkkusieni-vuolupossupasta (gluteeniton)

Mikäs oli teidän suosikkinne?

PS. Ei kannata unohtaa, että vielä huomiseen saakka ehtii osallistua sen kirjani arvontaan!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Kylmäsavuhärkä-sipuliquiche - vähän parempaa lihaa vähän parempaan juhlaan Atria Kulinaarilta ja Fairview Shiraz Sangiovese

Jos siellä vielä tuskaillaan tulevan pääsiäispyhäviikonlopun tarjottavien kanssa, niin nyt voi hengähtää vähän: tämä piiras pelastaa minkä tahansa juhlapöydän. Tuo karamelisoidun sipulin, upean savuisan kylmäsavuhärän ja pääsiäisen yrttien liitto on yhdessä nimittäin jotain ihan älyttömän hyvää. 

Sunnuntailounaalle saapuneet vieraat kehuivat sitä kilpaa. Aamupäivän kokkailun uuvuttama emäntä oli itse hieman nöyremmällä kannalla... kunnes seuraavan päivän lounaseväiksi päätynyt viimeinen palanen pysäytti kokinkin. No onhan se, herranjumala. Ihan älyttömän hyvää. 

Maun syvyyden salaisuus löytyy tuosta kylmäsavuhärästä. Atrian Kulinaari-sarjan kokolihaleikkeleet ovat kotimaisia laatutuotteita, joista etenkin tämä kylmäsavuhärkä viekoitteli mennessään myös allekirjoittaneen, jonka jääkaapista leikkeleitä ei käytännössä koskaan löydy. Siinä on upean intensiivinen maku, jolle rosmariini ja kylmäsavustus antavat entistä enemmän potkua. Jos maku siis ratkaisee, on tämä valikoima sinulle. 

Kuudelle - kahdeksalle

Kylmäsavuhärkäpiiras karamelisoidulla sipulilla:

Pohja:

3.75 dl (täysjyvä)jauhoja

90 ml (rosmariini)oliiviöljyä (ohje itsetehtyyn öljyyn täällä!) 

2 tl suolaa

90 ml vettä

Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi ja kaulitse kevyesti jauhotetulla työtasolla ohueksi, hieman käyttämääsi vuokaa isommaksi levyksi. Helpointa on kaulita se kahden leivinpaperin välissä. Rullaa taikina kaulimen ympärille ja siirrä halkaisijaltaan 22-26 cm olevaan vuokaan (tai painele se suoraan vuoan pohjalle ja reunoille). Tasoita ja leikkaa ylimääräiset pois. Siirrä kylmään odottamaan puoleksi tunniksi ja tee sillä välin täyte.

Täyte:

muutama rkl voita paistamiseen

3 keltasipulia, ohuelti siivutettuna

3 punasipulia, ohuelti siivutettuna

4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

1,5 rkl punaviinietikkaa

1,5 rkl ruskeaa sokeria

4 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna 

suolaa, mustapippuria

150 gr Atria Kulinaari kylmäsavuhärkää, suikaloituna

3 kananmunaa

2 dl kermaa

Kuumenna voi kattilassa. Lisää punaviinietikka ja sokeri. Kun sokeri on sulanut, lisää kattilaan sipuli, valkosipuli sekä yrtit. Laske lämpöä ja anna hautua kannen alla peitettynä kunnes sipuli on karamelisoitunut eli n. 40-60 minuuttia. Tarkista maku, suolaa ja pippuroi.

Paahda kylmäsavuhärkäsuikaleet kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes ne rapsakoituvat. Kääntele sipuliseoksen joukkoon. Vatkaa munat ja kerma sekaisin.

Esipaista piiraspohjaa varttitunnin verran 200-asteisessa uunissa. Lusikoi sipuli-kylmäsavuhärkäseos piiraspohjalle ja kaada kermaseos päälle. Jatka paistamista vielä toiset 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile. 

Muista tsekata myös muut Blogiringin kollegoideni juhlapöydän tarjottavat täältä!

Ja kyllähän näin upea piiras arvoisensa viinin ansaitsee. Suositusviini tuntuu ehkä yllättävänkin stydiltä, mutta piiraasta löytyy niin kermaista täyteläisyyttä, karamelisoidun sipulin viekoittelevaa makeutta, rotevaa yrttisyyttä kuin aromikasta savuisuutta, joten ei viini liikaa ole. 

Etelä-afrikkalaisen Fairview'n Shiraz Sangiovesessä (14.90€) on muhevaa runsautta ja hienoista mausteisuuttakin, joka toimisi melkeinpä minkä tahansa tuhdimmankin ja jopa riistaisemman ruoan kanssa. Siitä löytyy kuitenkin myös sen yleisvaikutelmaa keventävää kypsää marjaisuutta sekä savuista maanläheisyyttä, joka toimii hienosti kylmäsavuhärän kanssa.

14 kuukautta tammitynnyreissä kypsytetty viini on lisäksi Reilun kaupan sertifioimaa eettistä tuotantoa, joten sitä voi nautiskella hyvällä omalla tunnolla vaikka vähän lisääkin...!

* Yhteistyössä  Blogirinki ja Atria Kulinaari * 

______________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Rakkauden resepti: kanapiiras ja Bellingham The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc

* * * 

For English please see here

* * * 

Minulta kysytään usein, miten blogin reseptit syntyvät. Toisinaan harkitun tuotekehittelyn tuloksena. Mutta hyvin usein (kuten tälläkin kertaa) vahingossa. Toisaalta, niin on saanut syntynsä monikin maailman merkkihetkistä: shampanja, penisilliini, Amerikan löytyminen... ja suurin osa Perussuomalaisten ulostuloista.

Tarkoituksena oli alunperin tehdä sellainen filokuorinen piiras, joihin Kreikassa kesällä rakastuin. Mutta filotaikina ei ole ystäväni. Täyte kuitenkin oli niin ihanan lohdullinen, että kierrätin idean tähän perinteisempään voitaikinakuoriseen versioon. 

Tämä jo rustiikkisella ulkomuodollaan hurmaava piiras vie toki hieman aikaa kanan keittämisineen, mutta on se sen vaivan arvoinen. Ja siinä kanaa luista riipiessä, keittiön ollessa täynnä keitinliemen kotoisia tuoksuja: sipulia, timjamia ja valkosipulia, ajatukset ihan varkainkin harhailevat pieneen kreikkalaiseen kylään. 

Aurinko paistaa, alhaalla laaksossa määkivät lampaat, ulkoa kuuluu leikkivien lasten nauru. Pihalta kantautuu astioiden kilinä, kun pitkää pöytää katetaan oliivipuun varjoon lounasta varten. Pian kuuluukin jo lupaava pulputus, kun viini kaadetaan laseihin ja on aika asettua nauttimaan yhdessäolosta. "Syömään!"

Tämä onkin juuri sellaista rakkauden ruokaa, joka salaatin kanssa käy vaikka sunnuntailounaan tähdeksi. 

Jos haluat ihan perinteisen piiraan, käytä silloin kaksi levyä taikinaa. Kaulitse toinen pohjaksi, peitä foliolla ja esipaista 20 minuuttia. Lusikoi sitten täyte pohjan päälle ja jatka kuten reseptissä.

Itse käytin (eikä ole muuten edes maksettu mainos!) Jyväbroilerin pintamaustettua kanaa, joka antaa sekin oman makunsa. Jos käytät tavallista maustamatonta, muista maustaa täyte kunnolla. 

Voitaikinakuorinen kanapiiras:

3 sellerinvartta 

3 porkkanaa

3 sipulia

4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna

puska timjamia (tai 1/4 dl kuivattua timjamia)

4 laakerinlehteä

1 kokonainen kana (n. 1,4 kg)

vettä

muutama rkl öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria

3 kananmunaa, kevyesti vatkattuna. 

1 iso levy voi/ lehtitaikinaa

voiteluun: 1 kananmuna, kevyesti vatkattuna

Pyyhi kanan pinta kuivaksi. Hienonna kasvkset n. sentin kuutioiksi. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja freesaa vihanneksia siinä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten timjami sekä laakerinlehdet. Pyörittele niitäkin hetki ja lisää kattilaan sitten kana. Kaada päälle vettä niin, että kana melkein peittyy. Kuumenna kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä. Hauduta kannen alla kunnes kana on kypsää eli 1,5 tuntia. 

Nosta kana kattilasta jäähtymään. Siivilöi liemi (älä heitä vihanneksia menemään!) ja kaada se takaisin kattilaan. Redusoi sitä kovalla lämmöllä ilman kantta, kunnes jäljellä on 2,5 dl. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Kun kana on jäähtynyt niin että sitä voi käsitellä, poista kuori ja riivi liha ruhosta. Sekoita se kasvisten joukkoon. Sekoita kananmunat kanaliemeen ja kääntele kanaseoksen joukkoon. Tarkista maku ja mausta.

Kaada seos käyttämääsi vuokaan (omani oli mitoiltaan 20 cm x 30 cm) Voitele vuoan reunat kananmunaseoksella (tämä auttaa voitaikinaristikkoa kiinnittymään). 

Kaulitse taikinalevy ohuemmaksi ja leikkaa pitkittäin noin 1,5 sentin suikaleiksi. Asettele ne tasaisin välein yhteen suuntaan ja pujottele sitten ristikkäin tulevat suikaleet ensimmäisen kierroksen suikaleita vuoronperään nostelemalla lomittain. Voitele pinta lopulla kananmunalla ja paista 200-asteisessa uunissa kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin ja sisus on läpeensä kuumaa: n. 30-35 minuuttia. 

Anna hieman jäähtyä ja tarjoile. 

Ja se maku? Puhdasta rakkautta. "Tämä maistuu ihan mummolalta!" huokaisi sunnuntailounaalle saapunut Tsatsikimestari.

Ja kun noissa lomatunnelmaisissa haavekuvissakin tuli tuo viinin lupaava pulputus mainittua, niin avasimme pullon mekin. Onhan se sunnuntai kuitenkin nauttimista varten - olkoonkin, että auringonpaisteen ja oliivipuiden sijaan meillä oli seuranamme räntäsade. 

Viinivarastosta löytyi vielä Bellinghamin The Bernard Series-sarjan Old Vine Chenin Blancia (16.98€), jonka savuisuuttakin sivuava paahteisuus kävi kivasti tuon voitaikinakuoren paahteisuuden kanssa. Viinistä löytyy kypsän hedelmäisyytensä lisäksi myös tammikypsytyksen tuomaa särmää, joka komppaa myös täyteläisempiä, kermaisia vaalealihaisia ruokia ja vaikka grillattua kanaa. 

Jos tähän viiniin muuten tykästyt, niin täältä löydät japanilaisen kaalimunakkaan okkonomiyakin reseptin, jossa viini myös nähtiin. 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Kiitollinen kurpitsapiirakka

Aika tarkalleen vuosi sitten minä kiersin Hietalahden hautausmaata ja pohdin elämää. Ja kuolemaa. Ja rakkautta. Ja yksin olemista. Samaan aikaan ei niin kovinkaan kaukana samaisesta hautausmaasta eräs mies oli löytänyt blogini ja odotti. Odotti, että olisin valmis huomaamaan hänet ja tekemään tilaa yksinäisessä elämässäni hänen rakkaudelleen. Ja joitain kuukausia myöhemmin sama mies teki blogissa ensiesiintymisensä Naapurinpoikana.

Paljon on mahtunut kuluneeseen vuoteen. Niin iloa, surua, yllätyksiä, pettymystä kuin muutoksiakin. Ja loputonta oppimista. Paljon useammin on kulissien takana kuohunut ihan joku muu kuin vuosikertashampanja. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä on syytä muistaa kiitollisuus. Kyllä se elämä sittenkin kantoi. Ja kantaa myös tulevaisuudessa. 

Perheen ja ystävien lisäksi myös ihanat työkaverini ovat myrskyissä osoittaneet arvonsa ja ovat tarjonneet tukea ja apua enemmän kuin olisin uskaltanut odottaakaan. Ja mitenkäs muutenkaan minä kiitollisuuttani osoittaisin kuin leipomalla. Näin kiitospäivän teemaan sopivasti kurpitsapiirakalla (kestäkää vielä hetki  - kyllä nämä kurpitsareseptit kohta loppuvat!)

Pohja:

400 gr Digestive-keksejä

150 gr voita

Sulata voi kattilassa ja anna ruskistua hieman. Hienonna Digestive-keksit esim. monitoimikoneessa ja sekoita voisula niihin nin että tuloksena on märkää hiekkaa muistuttava koostumus. Painele leivinpaperilla vuoratun 23-senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille ja anna jähmettyä kylmässä puolisen tuntia. Paista 180 asteessa viitisen minuuttia ja anna jäähtyä.

Täyte:

600 gr kurpitsasosetta (myös bataattisose kävisi!)

3 kananmunaa

1 rkl fariinisokeria

1 rkl piparkakkumaustetta

1 tl raastettua appelsiininkuorta

1 tlk (400 gr) kondensoitua maitoa

Paahda kurpitsa (ohjeita siihen löydät tarvittaessa täältä ja täältä), anna hieman jäähtyä ja soseuta. Soseen voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä jolloin se ehtii jäähtyä ja  jähmettyä. 

Vatkaa soseeseen muut ainekset, tarkista maku ja kaada jäähtyneeseen piiraspohjaan. Paista 200 asteessa 10 minuuttia, laske lämpötila 175 ja jatka paistamista kunnes liki jähmettynyt - n. 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile. Vaikka kermavaahdon kera. 

PS. Gluteenittoman tästä saa käyttämällä gluteenittomia Digestivejä

PPS. Kondensoidun maidon voi korvata myös rasiallisella tuorejuustoa - lisää silloin sokerin määrää.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

¡ Viva el kräftskiva ! - Chorizo-jokirapupiiras

Vaikka keitetyt jokiravut sen rapujuhlapöydän kiistaton kuningas ovatkin, niin pitäähän sitä muutakin ruokaa olla. Niinkuin vaikka sitä välimerellistä perunasalaattia. Mutta eihän se rapuhulluus meillä niihin rapuihin jäänyt - lisää oli saatava. Kohtuus kun on kohdallani vähän niinkuin kommunismi: molemmat alkavat k-kirjaimella mutta eipä niistä sitten muuhun olekaan. 

Ja toki se kuorten kanssa näpertely on ohjelmanumero ihan itsessään, mutta halusin kuitenkin vieraat vähän helpommalla noihin herkkuihin käsiksi päästää. Niinpä leivoin blogin juuria ja rapuhjuhliemme välimerellistä teemaa juhlistaen jokirapupiiraan, jonka täyte sai hispanjolalaista lisäpotkua chorizosta ja pimentonista ja kuori ihanan aurinkoisen värinsä sahramista (koska por que non?)

Piirastaikina on se vanha tuttu jonka löydät niin täältä ja täältä kuin täältäkin. Sahramihyppysellisen (n. 2 gr) liuotin taikinaan menevään nesteeseen.

Tee taikina ohjeen mukaan ja esipaista 200 asteessa ensin foliota ja papuja/ riisiä/ keraamisia paistopapuja painona käyttäen 15 minuuttia ja sitten ilman foliota vielä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä ja valmista sillä välin täyte.

Täyte:

150 gr jokiravunpyrstöjä

1/2 sitruunan kuori hienona raasteena

1/2 tl pimentonia

1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä

1/2 tl valkosipulijauhetta

50 gr hyvää chorizoa (leikkeleitä)

2 varhaissipulinvartta (2 dl hienonnettuna)

75 gr maissia

kourallinen persiljanlehtiä 

Sekoita sitruunankuori pimentoniin, korianterinsiemeniin ja valkosipulijauheeseen. Valuta jokiravut hyvin ja pyörittele sitten mausteseoksessa. Siivuta chorizo suikaleiksi ja hienonna varhaissipuli. Asettele täyte jäähtyneeseen pohjaan: ensin kevätsipuli, sitten chorizo, sitten maissi, sitten jokiravut ja persiljanlehdet. Tai miten ikinä haluatkaan. Kaada päälle munamaito ja kypsennä 175-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä. Anna jäähtyä ja tarjoile. 

Munamaito:

2,5 dl kermaa

1,5 dl maitoa

3 kananmunaa

1/2 tl suolaa

1 reilu tl vastarouhittua mustapippuria

Vispaa ainekset hyvin sekaisin ja kaada täytteen päälle ennen paistamista.

PS. Vieläkin helpompi (ja öljypohjainen), mm. tomaatti-ricotta-basilikapiiraaseen käytetty ohje piiraspohjaan löytyy täältä! 

_________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ? 

        

Pyhä kolminaisuus

Ihan parhaita baareja ovat sellaiset baarit, jotka eivät edes baarilta tunnu (Mitääh? "Baari joka ei tunnu baarilta"? Kiellettävä! Varustettava varoitustarroin! Perustettava EU-rahoituksella työryhmä laatimaan selvitystä haitoista nyt ainakin!) 

Tiedättehän, sellaiset tarpeeksi pienet ja intiimit, mahtavalla henkilökunnalla ja loistavilla kantiksilla varustetut paikat, joissa tuntuu kuin jonkun kaverin kotona hengailisi? Juuri sellainen on tuo meidän Bar Bhangra.

Baarin toisen hengettären siirtyessä uusiin tehtäviin vietimme aurinkoista sunnuntapäivää muiden kantisten kanssa läksiäispiknikillä. Toisin kuin ilmeisesti kaikkialla muualla, ei meidän traagisen epähipsterissä kodissamme kärsitty Flow-krapulaa: meillä herättiin aamukahdeksalta leipomaan piirakkaa (voiko epähipsterimpää olla?!)

Tomaatti, basilika ja ricotta. Ah. Siinä on sellainen pyhä kolminaisuus ettei paremmasta väliä. Kyllä ne italialaiset jotain muutakin osaavat järjestää kuin sitä rikollisuutta...!

Pohja on tehty sillä sipuligaleten ja lehtikaaliquichen reseptillä, johon tällä kertaa käytin 3 desiä vehnäjauhoja ja 0,75 dl ruisjauhoja. Itsetehty rosmariiniöljy (ohje täällä!) antaa sille ihanaa, piiraan välimerellisyyttä komppaavaa yrttisyyttä.

Koska täytteessä on sen verran kosteutta, esipaistoin pohjaa 175 asteessa 10 minuuttia foliolla ja riisillä täytettynä ja vielä viitisen minuuttia ilman. Se, pehmittääkö sipulit ennen piiraaseen lisäämistä on makuasia, mutta näin kesällä (varhais)sipulit ovat kuitenkin sen verran makeampia ja miedompia, ettei siihen ole varsinaista  tarvetta. 

Kirsikkatomaattien sijaan voi käyttää myös noin sentin paksuisiksi viipaloituja tavallisia tomaatteja. Kirsikkatomaatit voi latoa piiraaseen myös kokonaisina - tällöin niitä tarvitaan kilon verran. Muista tehdä niihin terävällä veitsellä viilto, jotteivat ne uunin kuumuudessa räjähdä.

Pohjan reseptin löydät täältä. Ohje riittää halkaisijaltaan 28-senttiseen irtopohjavuokaan. 

Täyte:

250 gr ricottaa

1 kananmuna

kourallinen hienonnettuja basilikanlehtiä

6 isoa aurinkokuivattua tomaattia pieninä kuutioina

1 tl suolaa

1 reilu mustapippuria

1/2 tl valkosipulijauhetta

1 varhaissipuli

600 gr - 1 kg  kirsikkatomaatteja

Sekoita ainekset ja levitä jäähtyneeseen piiraspohjaan. Kuori ja siivuta sipuli ohuelti ja levitä ricotta-täytteen päälle. Halkaise kirsikkatomaatit ja aseta sipulikerroksen päälle. Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile. 

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Krapulantappaja - kylmäsavuporopiiras suolakurkulla ja punasipulilla

* * * 

For English please see here

* * * 

Kyllä! Nyt alkavat vihdoin ne juhannuspostaukset! Tällä vauhdilla ne lienevät kaikki julkaistu seuraavaan ruokafestivaaliin, rapujuhliin mennessä...

Taikoja ei meillä juhannuksena tehty. Ei kieriskelty alastomina pellossa, tuijoteltu kuvajaisia lammenpinnasta keskiyöllä tai edes kerätty seitsemää sorttia kukkia tyynyn alle siinä toivossa, että jokin näistä olisi saanut aikaan sen tulevan aviomiehen näyttäytymisen unissa. Ehei! Niin luottavaisia hölmöjä oltiin meillä tulevaisuuden ja rakkauden suhteen, että ainoat kukkaset nähtiin tässä poropiiraassa. 

(Isot ihmiset. Rakkaudelta on otettu lukua useampaankin otteeseen ihan molemmat eikä mitään ei olla opittu...! Vaan ehkä nyt on viimein sen happy endin vuoro...?)

Mutta asiaan! Se piiras oli paitsi melkoisen hurmaava, myös melkoisen hyvää. Ääh - mitäs sitä nöyristelemään: hurjan hyvää se oli! Ja siltä varalta, että se juhannus tai muu kesän bakkanaali venähtää vähän liian pitkäksi, on tämän suolaisen lihan, sipulin, kananmunan ja suolakurkun yhdistelmä vähintään yhtä hyvää seuraavana aamuna. Vähän niinkuin sellainen elegantimpi versio krapulapizzasta...

Poron voi halutessaan korvata myös kylmäsavuheposella. Tai rapeaksi paistetulla pekonimurulla.Tai miksei vaikka salamilla! Ruohosipulin olen joissain versioissa korvannut myös lipstikalla eikä siitäkään kyllä huonoa tullut. Osan kermasta voi puolestaan korvata juustoraasteella.

Pohja oli se nopeasti ja vaivattomasti valmistuva, mm. lohi-pinaatti-kananmunapiiraasta ja parsa-prosciuttopiirasta tuttu resepti, jossa korvasin yhden vehnäjauhodesin ruisjauholla. Suolaa pohjaan ei tarvitse lisätä yhtään, sillä sen verran se sitä täytteistään saa. Ja pohjan reseptin löydät siis täältä.

Nypi pohjan ainekset yhteen ja anna levätä kelmuun käärittynä kylmässä puoli tuntia. Kaulitse sitten ohueksi levyksi ja nosta vuokaan. Anna jähmettyä kylmässä puoli tuntia. 

Levitä pohjan päälle folioarkki ja sen päälle riisiä, kuivattuja papuja tms. ja esipaista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Nosta folio ja jatka paistamista vielä toiset 10 minuuttia. 

Kylmäsanuporo-suolakurkku-punasipulipiiras

Täyte:

1/2 isosta punasipulista
75 gr kylmäsavuporoa
1/2 dl suolakurkkukuutioita

Kuori ja leikkaa punasipuli haluamasi kokoisiksi suikaleiksi. Pehmitä pannulla (halutessasi) hetken aikaa. Levitä sipulit hieman jäähtyneelle, esipaistetulle pohjalle. Ripottele sitten päälle kylmäsavuporo(rouhe) sekä vajaan sentin kuutioiksi leikatut suolakurkut. 

Munamaito:

2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
1 rkl silputtua ruohosipulia
1 tl mustapipuria

Sekoita munamaidon ainekset ja kaada täytteen päälle. Paista uunissa  175 asteessa 30 -40 minuuttia kunnes täyte on asettunut. Anna jäähtyä ja koristele kylmäsavuporosuikalein ja rucolanlehdin. Ja kah - taas jaksaa polkata aamuun asti!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Raparperi ♥ vuohenjuusto ♥ rosmariini ♥ valkosuklaa

Viime aikoina on raparperijälkkäreistä saanut nauttia melkoisen ylellisissä puitteissa: ensin oli se Emon ihana raparperipiiras sillä vuohenmaitojäätelöllä ja sitten oli se Nannan ja Bistro Sinnen Kai Kallion raparperitaivas.

Koska meidän pihasta ei ihan noin vain puolihuolimattomasti käydä oman maan raparperiä luovuudenpuuskan iskiessä repäisemässä, jouduin kyttäämään kevään tarjonnan saapumista kauppoihin Stasi-agentin valppaudella. Ja löytyihän sitä lopulta!

Piiraspohja oli alunperin se aikaisemmista, mm. crème brûlée- piiraasta ja appelsiinisuklaaganache-piiraaasta tuttu pohja, mutta tällä kertaa käytin siihen myös kaapista löytyneet, viime aikojen gluteenittomista leivontasessioista ylijääneet mantelijauhon loput ja korvasin sokerin tomusokerilla. Tuloksena on erittäin hyvä maku, mutta sen verran murenevampi taikina, että veden sijaan kannattaa heittää mukaan yksi kananmuna pitämään sitä paremmin koossa. 

Koska vuohenmaitojogurttia ei löydy edes meidän lähikaupoistamme, päädyin käyttämään turkkilaista jogurttiin sekoitettua pehmeää vuohenjuustoa. Valkosuklaa puolestaan antaa täytteelle rakennetta ja  lisää täyteläisyyttä.

Bistro Sinnen käyttämän timjamin sijaan minä käytin raparpereihini rosmariinia - se kun on niiiiiiiiin ihanaa jälkiruoissakin! Kokeilkaa vaikka kriikuna-rosmariiniflania! Tai appelsiini-rosmariinipolentakakkua! Tai sitruuna-rosmariinivanukkaita!

Raparperi:

2 raparperinvartta (n. 450 gr) 
1 dl sokeria

1 tl vaniljauutetta tai 1 vaniljatangon siemenet

2 oksaa rosmariinia (tai muutama tukeva oksa (villi)timjamia)

Leikkaa raparperit haluamasi kokoisiksi paloiki. Omani leikkasin käyttämäni vuoan koon mukana n. 8 cm paloiksi. Asettele uunivuokaan yhteen kerrokseen. kaada sokeri ja vanilja päälle ja sekoita. Peitä foliolla ja paahda 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä mutta pysyvät vielä koossa. Nosta uunivuoasta ja anna hieman jäähtyä. Siivilöi siirappi ja säästä.

Piiraspohja:

125 gr voita

1/2 dl tomusokeria

1 dl mantelijauhoa

3 dl vehnäjauhoa

1 kananmuna

Raasta voi kulhoon. Nypi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi ja sekoita sitten joukkoon kevyesti vatkattu kananmuna niin että tuloksena on elastinen, mutta koossapysyvä taikina (lisää tarvittaessa jauhoja). Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 30 minuuttia.

Kaulitse jauhotetulla työtasolla levyksi ja nosta käyttämääsi (irtopohja)vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa toiset puoli tuntia.

Esipaista 200 asteessa folion päälle levitettyjen kuivattujen papujen tai riisin alla 10-15 minuuttia, poista folio ja jatka paistamista vielä toiset 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja tee sillä välin täyte.

Täyte:

3 dl turkkilaista jogurttia

125 gr pehmeää vuohenjuustoa

1 rkl perunajauhoa

2 kananmunaa

1/2 - 1 dl sokeria (riippuen, kuinka makeaa täytteestä haluat)

1 vaniljatangon siemenet

100 gr valkosuklaata

Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Vatkaa muut ainekset sekaisin ja kaada sulanut valkosuklaa joukkoon vatkaten tasaiseksi. Kaada jäähtyneeseen piiraspohjaan ja paista 175 asteessa 30 minuuttia kunnes täyte on juuri ja juuri jähmettynyt. Anna jäähtyä, asettele päälle raparperitangot ja tarjoile niiden hauduttamisesta ylijääneen siirapin kera.

Kuvat eivät ole hyviä. Mutta piiras oli. Syytän sitä, että piiras vietiin käsistä. Oikeasti. Oli minulla tarkoitus murustella tuohon päälle marenkimurujakin mutta... niin. En sitten ehtinytkään.

_______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?