Syksyn ihanin salaatti paahdetusta bataatista, lehtikaalista ja granaattiomenansiemenistä

* * * 

For English please see here

* * * 

Lihattoman lokakuun myötä suhteeni vihanneksiin on pakostakin avartunut. Ja salaatteihin. Alan pikkuhiljaa oivaltaa, että ne voivat. Tosissaan. Olla. Hyviä. (Kyllä. Minä. Juuri. Sanoin. Noin.) Kunhan vaivautuu vähän käyttämään mielikuvitusta ja uskaltautumaan sen salaatinlehti-kurkku-tomaattilinjan ulkopuolelle.

Näin syksyn tullen salaatti saa olla lämminkin, niinkuin tämä viime aikojen löytö. Ihanaa ruokaisuutta se saa paahdetuista kasviksista, lämpöä mausteista ja rakennetta graanaattiomenansiemenistä. Ja hei - katsokaa nyt noita värejä!  Raaka-aineita tähän ei tarvita kuin yhden käden sormien verran, mutta hyvää tämä on. Niin hyvää, että sinäkin saatat löytää itsesi keittiöstä seuraavanakin päivänä tekemästä tätä uudestaan!

Salaatin voi tarjota joko lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Erinomaisen buffettitarjottavan tästä tekee myös se, että tämä on kaikkiin mahdollisiin erikoisruokavalioihin soveltuva. 

Bataatin voisi halutessaan korvata myös kurpitsalla tai vaikka porkkanalla (jossa tapauksessa varaa paahtamiseen vähän enemmän aikaa!)

Neljälle

Lämmin bataatti-lehtikaali-punasipuli-granaattiomenansiemensalaatti:

2 isohkoa bataattia (yht. kilon verran)

4 pienehköä punasipulia

0.5 dl öljyä

3/4 tl kardemummaa
1 tl maustepippuria

1,5 tl jauhettua korianterinsiemeniä

1/2 tl cayennepippuria

suolaa, mustapippuria

125 gr pussi lehtikaalia

4 valkosipulinkynttä, ohuelti siivutettuna

öljyä paistamiseen

tarjoiluun:

1 granaattiomenan siemenet

1 puska korianteria

Kastike:

4 rkl öljyä

1,5 rkl granaattiomenasiirappia (voi korvata myös balsamicosiirapilla)

1 rkl hunajaa

1 limen mehu

Kuori ja paloittele bataatti muutaman sentin kuutioksi. Lohko punasipuli isoiksi lohkoiksi. Kuumenna öljy kattilassa, lisää mausteet ja anna niiden lämmetä hetken ajan. Kaada mausteöljy kasvisten  päälle, suolaa ja pippuroi ja paahda 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia kunnes ne ovat kypsiä. 

Poista lehtikaalista kova keskiruoti ja suikaloi ohuelti. Kuumenna pannussa muutama rkl öljyä, lisää valkosipuli ja hetken päästä lehtikaalisuikaleet. Hauduta kannen alla viitisen minuuttia, kunnes lehtikaali on haluamasi kypsyistä. Suolaa ja pippuroi. 

Asettele lehtikaali tarjoiluvadille, lado sen päälle paahdetut vihannekset ja ripottele granaattiomenansiemenet ja korianterinlehdet salaattiin. Sekoita salaattikastikkeen ainekset keskenään ja tarjoile salaatin joukossa.  

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Kiitollinen kurpitsapiirakka

Aika tarkalleen vuosi sitten minä kiersin Hietalahden hautausmaata ja pohdin elämää. Ja kuolemaa. Ja rakkautta. Ja yksin olemista. Samaan aikaan ei niin kovinkaan kaukana samaisesta hautausmaasta eräs mies oli löytänyt blogini ja odotti. Odotti, että olisin valmis huomaamaan hänet ja tekemään tilaa yksinäisessä elämässäni hänen rakkaudelleen. Ja joitain kuukausia myöhemmin sama mies teki blogissa ensiesiintymisensä Naapurinpoikana.

Paljon on mahtunut kuluneeseen vuoteen. Niin iloa, surua, yllätyksiä, pettymystä kuin muutoksiakin. Ja loputonta oppimista. Paljon useammin on kulissien takana kuohunut ihan joku muu kuin vuosikertashampanja. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä on syytä muistaa kiitollisuus. Kyllä se elämä sittenkin kantoi. Ja kantaa myös tulevaisuudessa. 

Perheen ja ystävien lisäksi myös ihanat työkaverini ovat myrskyissä osoittaneet arvonsa ja ovat tarjonneet tukea ja apua enemmän kuin olisin uskaltanut odottaakaan. Ja mitenkäs muutenkaan minä kiitollisuuttani osoittaisin kuin leipomalla. Näin kiitospäivän teemaan sopivasti kurpitsapiirakalla (kestäkää vielä hetki  - kyllä nämä kurpitsareseptit kohta loppuvat!)

Pohja:

400 gr Digestive-keksejä

150 gr voita

Sulata voi kattilassa ja anna ruskistua hieman. Hienonna Digestive-keksit esim. monitoimikoneessa ja sekoita voisula niihin nin että tuloksena on märkää hiekkaa muistuttava koostumus. Painele leivinpaperilla vuoratun 23-senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille ja anna jähmettyä kylmässä puolisen tuntia. Paista 180 asteessa viitisen minuuttia ja anna jäähtyä.

Täyte:

600 gr kurpitsasosetta (myös bataattisose kävisi!)

3 kananmunaa

1 rkl fariinisokeria

1 rkl piparkakkumaustetta

1 tl raastettua appelsiininkuorta

1 tlk (400 gr) kondensoitua maitoa

Paahda kurpitsa (ohjeita siihen löydät tarvittaessa täältä ja täältä), anna hieman jäähtyä ja soseuta. Soseen voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä jolloin se ehtii jäähtyä ja  jähmettyä. 

Vatkaa soseeseen muut ainekset, tarkista maku ja kaada jäähtyneeseen piiraspohjaan. Paista 200 asteessa 10 minuuttia, laske lämpötila 175 ja jatka paistamista kunnes liki jähmettynyt - n. 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile. Vaikka kermavaahdon kera. 

PS. Gluteenittoman tästä saa käyttämällä gluteenittomia Digestivejä

PPS. Kondensoidun maidon voi korvata myös rasiallisella tuorejuustoa - lisää silloin sokerin määrää.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Kurpizzaa

For English please see here

* * * 

Olette ehkä huomanneet että meillä on kovin tykästytty kurpitsaan. Taputtelin jo itseäni tuossa olalle onnitellakseni itseäni siitä, että olen onnistunut innostumaan jostain noinkin terveellisestä. Jonkin Instagram-kuvan kuvatekstiksikin naputtelin mielestäni kovinkin nokkelasti "vähemmän pizzaa, enemmän kurpitsaa". Mutta mitä enemmän lausetta päässäni pyöritin, sitä enemmän huomasinkin ajattelevani juuri sitä itseään. Pizzaa, siis. Ja sitä, miten kurpitsa siihen sopisi. 

Koska kurpitsaa on nyt blogissa menestyksekkäästi yhdistetty jo morcillan ja Serranokinkun kaltaisiin Espanjan lihataivaan tähtiin, oli tällä kertaa vuorossa chorizo. Ja voilà: kurpizza oli syntynyt!

No ok, myönnän. Tuo eräällä sunnuntailounaalla lanseerattu otsikko vain kuulosti niin kauhean hauskalta että pakkohan sitä oli päästä testaamaan!

Pizzapohjan ohjeen vinkkeineen löydät täältä. Tätä maanantaisen matsi-illan kokeiluerää varten tein puolikkaan annoksen joka olikin juuri passeli kurpitsarisotosta ylijääneelle kurpitsanpuolikkaalle ja kolmen hengen kotikatsomollemme.

Koosta riippuen 2-3 pizzaa

Täyte:

500 gr kurpitsaa (esim. puolet 1,4 kg painoisesta Hokkaidokurpitsasta)
muutama rkl öljyä
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1/2 tl cayennepippuria
suolaa, pippuria

2  palloa mozzarellaa (á 125 gr)
125 gr chorizomakkaraa muutaman millin siivuiksi leikattuna
1 pieni punasipuli

tarjoiluun: rucolanlehtiä, 1 tuore chili ohuina suikaleina

Halkaise kurpitsa, poista siemenet (kannattaa säästää muuhun käyttöön!), kuori kurpitsa ja lohko. Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja lisää mausteet. Pyörittele hetki aromien irrottamiseksi ja kaada kurpitsalohkojen päälle. Suolaa ja pippuroi ja paahda 200-asteisessa uunissa kunnes lohkot ovat vielä hieman al dente; koosta riippuen 10-15 minuuttia. Ota tässä vaiheessa puolet nistä pois ja leikkaa haluamasi kokoisiksi kuutioiksi. Jatka loppukurpitsan paahtamista kunnes se on pehmeä.

Kun kurpitsa on valmis, soseuta se. Kurpitsan voi valmistella jo vaikka edellisenä iltana.

Raasta mozzarella ja jos se on kovin märkää, anna valua hetken harsolla vuoratussa siivilässä.

Tarkista kurpitsasoseen maku ja mausta tarvittaessa. Notkista öljyllä jos se on liian paksua. Levitä pizzapohjille kurpitsasosetta, sen päälle juustoraaste ja sen päälle kurpitsat, chorizot sekä ohuelti siivutettu sipuli.

Paista kunnes juusto on sulanut ja reunat saaneet hieman väriä, n. 8-10 minuuttia.

Sitten päälle rucolanlehdet ja chili. Ja se on siinä! Si, si!

Ja päivän matsin tulos?  West Brom 2 - Manchester United 2. Päivän todelliset voittajat? Nämä pizzat...

___________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

SHARING IS CARING! 

Kurpitsarisotto

Jos syksystä nyt jotain hyvää sanottavaa on keksittävä, niin onhan siinä se, että sään kylmetessä saa hyvällä omallatunnolla kaivaa esiin ne vähän tuhdimmat resepti-ideat. Kuten risotot. 

Sitten on se syksyn must have-hankintoja pullollaan oleva InStylen syyskuun numero. Ja se joka syksy päätään nostava himo paksuihin villapaitoihin ja skottiruutuun (kyllä, tänäkin vuonna). Viimeksi mainittujen ansiosta hankintaan meni esimerkiksi uusi viitta. Joka onkin Suomen sääolosuhteisiin mitä käytännöllisin hankinta: onhan sillä kaksi kertaa vuodessa sellainen noin kahden tunnin ikkuna jolloin se ei ole vielä liian talvinen, mutta onnistuu edes jotenkin pitämään supersankarikantajansa riittävän lämpimänä. Muotihommat jätän kuitenkin suosiolla Masutoaitemun Riitalle ja keskityn itse suosiolla ruokaan ja ruokabloggaukseen! Ja siihen risottoon. 

Oih, noita lempimaani lipun värejä! Ei, en tarkoita Makedoniaa.

Koska kurpitsakuume ei osoita laantumisen merkkejä, oli vuorossa kurpitsarisottoa. Josta taisi kertaheitolla tulla jopa kurpitsagnocchit täyteläisessä lohdullisuudessaan päihittävä uusi kurpitsasuosikki. Kurpitsan lempeä makeus kannattelee morcillankin kaltaisia vahvojakin makuja, joten päädyin tarjoilemaan omani rapeaksi paahdetulla serranokinkulla. Toki tähän voisi ruokalajin italialaisia juuria kunnioittavaa prosciuttoakin käyttää, mutta itse satun tykkäämään tuosta serranokinkun syvemmästä mausta. Pekoni käy myös. Jos oikein haluaa kanssaruokailijoita ihastuttaa esiinpanolla, voi ne paahtaa uunissa salmorejosta tutuilla kinkkukiharoiksi.

Reilu annos kahdelle, kohtuullisempi kolmelle, alkuruokana jopa neljälle

500 gr kurpitsaa (puolet esim. 1,4 kg painoisesta hokkaidokurpitsasta)

muutama rkl öljyä

1/2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna

1/2 tl juustokuminaa jauhettuna

1/2-1 tl chilihiutaleita (maun mukaan) tai tuoretta punaista chiliä

suolaa, mustapippuria (reippaasti)

1 salottisipuli

voita

1,5 dl hyvää risottoriisiä

1 dl valkoviiniä

0,5 - 0,75 litraa kana- tai kasvislientä

kourallinen salvianlehtiä

100 gr ricottaa

(parmesaania maun mukaan)

Halkaise kurpitsa, poista siemenet (kannattaa säästää muuhun käyttöön!), kuori kurpitsa ja lohko. Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja lisää mausteet. Pyörittele hetki aromien irrottamiseksi ja kaada kurpitsalohkojen päälle. Suolaa ja pippuroi ja paahda 200-asteisessa uunissa kunnes lohkot ovat pehmeitä; koosta riippuen 15-25 minuuttia. Ala tehdä tällä välin risottoa. 

Kun kurpitsa on valmis, soseuta puolet ja leikkaa toinen puolikas haluamasi kokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Paahda serranokinkkuviipaleet kunnes rapeita - noin 10 minuuttia. Anna hieman jäähtyä ja murenna haluamasi kokoisiksi lastuiksi.

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä muutama desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysäksi, sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon salvia, vähän myöhemmin kurpitsasose ja -palat sekä juusto(t). Tarjoile. Nopeasti. Vaikka rapeaksi paahdettujen serranokinkkulastujen tai pekonin kera. Possutonta ruokavaliota noudattavat voivat käyttää tekstuuria antamaan vaikka kuumalla pannulla muutaman minuutin ajan paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Viininä toimisi vaikka Soave Classico. Minä tosin kokeilin Lindeman's Early Harvestin Semillon Sauvignon Blancia (Alkossa 9,98€), eikä sekään hassumpi yhdistelmä ollut. 

Varhaisen sadonkorjuun ansiosta viiniin  ei ehdi kerääntyä niin paljon sokeria, mitä kautta alkoholi (ja kalori)pitoisuus jää tavanomaista alhaisemmaksi. Siitä löytyy kuitenkin esimerkiksi blogissa aikaisemmin testattuun, Jacob's Creekin kokonaan alkoholittomaan Unvined Rieslingiin verrattuna enemmän hapokkuutta, joten siinä on ryhtiä myös kevyeksi ruokajuomaksi, vaikka omimmillaan seurustelujuomana onkin. Sen hapokkuus tasapainotti risoton kermaisuutta herukkaisen yrttisyyden puolestaan kompatessa annoksen salviaisia sävyjä. Ei hassumpaa lainkaan!

Terveisiä muuten eduskuntaan: viinitarhan perustanut Henry John Lindeman oli viinin terveysvaikutuksista vakuuttunut lääkäri joka vakaasti uskoi, että "viini on tarkoitettu tuomaan iloa ja onnea".

Ja kyllä, pullo on saatu blogin kautta tuotenäytteenä. Ja ei, siihen ei ole sisältynyt minkäänlaista velvoitetta kirjoittaa siitä mitenkään päin mainoksenomaiseksi tulkittavasti.

__________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

      

Kurpitsagnoccheja salviavoissa

Lihatonta lokakuutahan meillä ei vietetä, mutta kappas vaan - taas on blogissa kasvisruokaresepti! 

Kuten jo tiedätte, Hermesin oranssi on aina ollut heikko kohtani, ja niinpä en voinut vastustaa upeissa oranssin sävyissä hehkuvia kurpitsoitakaan, jotka nyt viettävät sesonkiaan. Gnoccheja siis! Vaikeitahan ne eivät ole, mutta kyllä niihin aikaa saa kulumaan. En minä ihmettele, miksi Italiassa ei ole naisväki perinteisesti työmarkkinoille päätynyt - missäs välissä sellaiseen aikaa on kun pastaakin pitää tehdä!

Tähän annokseen tarvitaan 5 dl kurpitsasosetta, joka tulee yhdestä reilun kilon painoisesta hokkaido-kurpitsasta. Soseen tulee olla aika kuivaa, joten jos käyttämäsi kurpitsasose (riippuu käyttämästäsi kurpitsalajikkeesta) on kovin kosteaa, jätä se valumaan harsolla vuorattuun siivilään jääkaappiin vaikka yönkin yli. Perinteisesti gnocchit tehdään perunasta, mutta onnistuvat ne vaikka porkkanastakin. Tai bataatista.

Aika vaikeaa on arvioida, kuinka monelle tästä annoksesta riittää - suuri osa gnoccheista kun hävisi meillä mysteerisesti lautaselta heti keittämisen jälkeen (valvontakameroiden perusteella syylliseksi epäillään noin 184-senttistä töölöläistä runoilevaa IT-järjestelmäarkkitehtia)  Ilmeisen hyviä siis olivat. Sanoisin kuitenkin että alkuruokana kuudelle - kahdeksalle, pääruokana neljälle. 

Halutessaan gnocchit voi myös pakastaa pyörittelyn jälkeen. Heitä ne sitten pakasteesta kiehuvaan veteen ja kappas -  6-8 minuutin päästä sinulla on käsissäsi höyryävä kulhollinen tuoretta pastaa!

PS. Ne siemenet kannattaa säästää, huuhdella ja hieroa niistä ne kurpitsarihmat pois (kuivan eittiöpyyhkeen välissä onnistuu!) - niillekin on tulossa vielä käyttöä!

Kurpitsagnocchit:

1 reilu kilon painoinen kurpitsa

1 keltuainen

4-5 dl jauhoja (+lisää vaivaamiseen ja pyörittelyyn)

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/3 tl muskottia

Halkaise kurpitsa, kaavi siemenet, aseta leivinpaperille kuoripuoli ylöspäin ja paahda uunissa 200 asteessa tunnin verran kunnes kurpitsa on pehmeä. Kuori lähtee tällöin helposti vetämällä pois. Toinen, nopeampi tapa on kuoria kurpitsa, leikata lohkoiksi ja paahtaa kunnes pehmeitä - lohkojen koosta riippuen n. 20-30 minuuttia. Soseuta ja anna jäähtyä. Tämä kannattaa tehdä vaikka edellisenä iltana.

Sekoita soseeseen keltuainen ja sitten jauhot vähitellen kunnes koossa on pehmeä, kulhosta irtoava eikä kovin tahmea taikina. Käytä vain juuri sen verran jauhoja kuin tarvitsee - suuremmalla jauhomäärällä käsittely kyllä helpottuu, mutta lopputuloksesta tulee helposti pingispallomainen. Vaan äkkiä se näppituntuman oppii! Vaivaa taikinaa kokoon jauhotetulla työtasolla tasaiseksi, jaa neljään osaan ja nämä vielä puoliksi (näin tangoista ei tule liian pitkiä, jolloin niiden työstäminen vaikeutuu). 

Pyörittele sormenpaksuisiksi tangoiksi (ainakin itselläni tämä sujuu helpoiten keittiöpyyhkeen päällä) ja leikkaa muutaman sentin pätkiksi. Siirrä odottamaan kypsentämistä kevyesti jauhotetulle alustalle.

Ennen keittämistä gnocchit pyöräytetään sellaisella gnocchilaudalla, joka painaa niihin ne tunnusomaiset urat. Jos sinäkin kuitenkin kesken kaiken joudut järkytykseksesi tajuamaan, ettet olekaan 103- vuotias taikasorminen italialainen nonna eikä keittiöstäsi moista työvälinettä löydy (!), niin niitä voi litistää kevyesti haarukalla. Liki autenttisen näköisiä (lue: ei sinne päinkään) gnoccheista saa myös, jos ne pyöräyttää ennen kattilaan menoa sellaisen kananmunaleikkurin metallilankaterien päällä. Tämä vaihe myös auttaa karistamaan gnoccheista liiat jauhot. Älä kuitenkaan paineita ota - eiköhän jokaisella nonnalla ole oma kädenjälkensä, joten toteuta vapaasti omaa luovuuttasi ja tee minkä muotoisia ja kokoisia gnoccheja haluat.

Kuumenna iso kattilallinen suolalla maustettua vettä kiehuvaksi ja keitä gnocchit erissä kypsiksi eli kunnes ne nousevat pintaan. Tarjoile sellaisenaan pastan lailla, joko parmesaaniraasteen ja mustapippuriripauksen kera tai haluamassasi kastikkeessa. Kuten vaikka salviavoissa. 

Oikotie onneen tässä on Valion juuri markkinoille tuoma valkosipulivoi, jossa sen mahtavan valkosipulisen maun saa jo voista itsestään. Tuotekehittely tehtiin muuten yhteistyössä muutaman Blogiringin ruokabloggarin kanssa - näin ne bloggarit teidänkin maailmaanne muuttavat! Lisää ohjeita niin valkosipulivoihin kuin ihanaan sitruunavoihinkin löydät täältä.

Salviavoi:

125 gr Valion valkosipulivoita tai
125 gr normaalivoita ja 8  valkosipulinkynttä (maun mukaan voit käyttää enemmän/vähemmän)

4 kourallista salviaa

Ylläolevat määrät riittävät koko annokseen, mutta paista gnocchit vaikka neljässä erässä, jotta niin ne kuin salvianlehdet ehtivät rapeutua. Jos jäytät tavallista voita, kuori valkosipulinkynnet ja runno rakennetta hieman veitsen hamarapuolella. Heitä pannuun voin kanssa ja kuumenna. Lisää sitten salvianlehdet. Anna voin ruskistua (se lopettaa kuplimisen ja siitä alkaa nousta ihana paahteisenpähkinäinen aromi) ja lisää gnocchit. Paista kunnes niissä on hieman rapeaa kullanruskeaa pintaa. Tarjoile. 

Viinisuosituksissa kurpitsan kanssa törmää usein itävaltalaiseen Grüner Veltlineriin. Punaisista veikkaisin kepoisan Pinot Noirin toimivan myös. Hieman houkuttelee myös se sherryisille mustekaloille parittamamme Nerello Mascalesekin. Löytyykö teiltä kokemuksia/ suosituksia?

Lopputulos? I h a n a . Syksyisen lämmittävä, pehmeän täyteläinen ja... no, niin lohdullista kuin ruoka olla voi. Niinpä tämä on myös meidän reseptimme Onko Nälkä- blogin tässä kuussa isännöimään, lohturuoka-aiheiseen bloggareiden kuukauden ruokahaasteeseen!

________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?